Liikennepalvelujen kehittämisessä on viime vuosina voimistunut MaaS (Mobility as a Service) -ajattelu eli niin sanottu liikkuminen palveluna -malli. Tämän uuden lähestymistavan tavoitteena on kehittää liikennettä liikkujan näkökulmasta mahdollisimman helpoksi ja jouhevaksi kokonaisuudeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa eri liikennemuotojen, kuten esimerkiksi juna- ja bussimatkojen yhdistämistä sellaiseksi saumattomaksi matkaketjuksi, joka ei vaadi kuluttajalta monen eri järjestelmän käyttöä. Turun seudun joukkoliikenne Fölin FÖLIX-liityntäliikennepalvelu on hyvä esimerkki matkaketjuajattelusta. FÖLIX yhdistää taksi- ja bussimatkoja ketjuiksi.


MaaS -konseptin mukaisia palveluja on ilmaantunut markkinoille lähiaikoina useita ja keskeisenä kannustimena ovat toimineet digitalisaation avaamat uudet mahdollisuudet. Kovassa nosteessa on esimerkiksi joukkoliikenteen eri lipputyypit yhdistävä matkakortti WALTTI, jonka tavoitteena on kattaa tulevaisuudessa laajasti Suomen kaupunkiseudut. Tuup-sovellus taas yhdistää näppärästi eri kulkumuodot aina joukkoliikenteestä pyöräilyn kautta yhteiskäyttöautoihin ja takseihin. Hyviä esimerkkejä löytyy jo paljon. Yhdistävänä nimittäjänä edellä mainituilla palveluilla on kuitenkin toimivuus ensisijaisesti kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla.


Lähitulevaisuudessa päästöjen vähennystarpeet kohdistuvat voimakkaasti liikennesektorille. Esimerkiksi keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) tavoitteen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä liikenteen päästöjä tulisi vähentää noin puolella vuoteen 2005 verrattuna. Päästövähennystarpeet koskettavat yhtälailla niin kaupunkeja kuin maaseutuakin. MaaS-ratkaisut voivat omalta osaltaan olla edistämässä tavoitteiden saavuttamista myös maaseutumaisten alueiden osalta.


Maaseudulle ja harvaan asutuille alueille MaaS-palvelujen murtautuminen ei kuitenkaan ole tähän mennessä ollut mutkatonta. Maaseudun MaaS-palvelujen yhtenä merkittävänä haasteena on monesti pidetty volyymin eli riittävän asiakaskunnan puutetta. Osittain tästä syystä palveluita tarjoavien yritysten kynnys kehittää palveluita erityisesti maaseudun tarpeisiin on ollut korkea.


Kynnyksen madaltamiseksi tarvitaan uskallusta ja uudenlaista ajattelua, jota voidaan edistää esimerkiksi hankekokeiluiden kautta. Kokeiluiden avulla helpotetaan muun muassa kuntien ja yritysten kohtaamista ja hedelmällisten yhteistyön syntymistä. Toimiva yhteistyö on tärkeää kokonaisuuden, alueen ominaistarpeiden sekä olemassa olevien liikennepalveluiden hahmottamiseksi. Esimerkiksi pitkän matkan joukkoliikenneyhteyksien saavutettavuutta voidaan maaseudulla edistää kehittämällä monessa kunnassa järjestettyä asiointiliikennepalvelua toimimaan myös liityntäliikennepalveluna joukkoliikenneyhteyksien äärelle.

 

Alueellisten liikkumispalvelujen kehittämiseen liittyviä porkkanoita on viime aikoina tarjoiltu muun muassa valtakunnallisestikin merkittävien rahoitushakujen muodossa. Toisaalta toimivan ja monistettavan ratkaisun syntyminen ei edellytä monimutkaista miljoonahanketta tai suurta konsortiota – rohkea kokeilumieli kantaa myös pitkälle. Esimerkiksi Valonian pienimuotoisessa PASSI-hankkeessa toteutettiin Pöytyän kunnan verkkosivuille asiointiliikenteen reaaliaikainen karttanäkymäpalvelu, jonka avulla kuntalaiset saavat tietoa asiointiliikenteen autojen sijainnista reiteillä, aikatauluista sekä liikennöitsijöiden yhteystiedosta.
Kokeilun mittakaavalla ei siis ole väliä, tärkeintä on kestävien ja toimivien ratkaisujen löytäminen tulevaisuuden haasteisiin.

MIKÄ IHMEEN KOHEESIO?

Kirjoittanut tiistai, 23 tammikuu 2018 14:19

Elämme jännittäviä aikoja.

Tänä keväänä on korkea aika vaikuttaa siihen, miten Euroopan Unionin aluepolitiikkaa rahoitetaan vuoteen 2027 saakka. Keskustelu käy kuumana koheesiopolitiikasta. Mutta mitä se tarkoittaa?
Koheesiopolitiikan pohjalta toteutetaan Euroopassa satojatuhansia hankkeita, jotka rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja koheesiorahastosta (koheesiorahastot koskevat EU:n jäsenvaltioita, joiden BKT on alempi kuin 90 prosenttia EU:n keskiarvosta).

Vuosina 2014–2020 koheesiopolitiikassa käytettävissä oleva summa EU:n 28:ssa jäsenvaltiossa on 351,8 miljardia euroa. Se on noin kolmasosa EU:n budjetista, eli ”ne EU-projektit” joista aina kuulemme, ovat huomattava osa EU:n toimintaa. Tulevana kautena tämä summa tulee olemaan pienempi, mm. koska Brexitin myötä Euroopan unionikin tulee olemaan pienempi.

On aivan selvä, että koheesiopolitiikkaan vaikuttaminen on yksi tärkeimmistä teemoista jäsenvaltioissa tänä keväänä. Toukokuun 29. päivänä komissio julkistaa monivuotisen budjettiesityksensä vuodesta 2020 eteenpäin. Kun tämä esitys on ulkona, on siihen vaikuttaminen erittäin vaikeaa, joten nyt on aika pitää asiasta melua.

Mutta mihin suuntaan tässä pitäisi vaikuttaa, mitä me haluamme Varsinais-Suomessa?

Rahaa kiitos.

Varsinais-Suomen liitossa tehtiin viime vuonna selvitys siitä, miten maakunta onnistui kotiuttamaan EU-varoja erilaisten projektien kautta. Vuonna 2016 tämä summa oli n. 38 miljoonaa. Näillä rahoilla kehitettiin maakuntaa monipuolisesti ja voimme olla tulokseen tyytyväisiä, mutta tulevaisuus huolettaa. Pelkona on, että mikäli pienenevät koheesiovarat jatkossa suunnataan vain vähemmän kehittyneille alueille, meidän osamme jää mitättömäksi ja hyvät aloitteet jäävät ilman rahoittajaa. On vaara, että uudet innovaatiot ja alueellinen talouskasvu ei saavuta täyttä potentiaaliaan, jonka myötä se voisi hyödyntää myös ympäröiviä alueita ja koko Eurooppaa.

Kuten koko Etelä-Suomi, Varsinais-Suomi on jäänyt Suomen sisäisessä kilpailussa häviölle rahoituksessa verrattuna Itä- ja Pohjois-Suomeen. Koheesiohengessä tämä on tietysti ymmärrettävää, mutta tulee huomioida, että myös Varsinais-Suomessa on positiivisen rakennemuutoksen poreen lisäksi harvaanasuttuja ja haasteellisia seutuja jotka tarvitsevat erityishuomiota.

Lempilapsemme saaristo on kesäisin auringonpaiseessa kylpevänä todellinen paratiisi ja onnela meille kesäasukkaille ja matkailijoille, mutta tulee muistaa, että arki on varsin erilainen. Saariolosuhteista johtuvien lisäkustannusten ohella saarille on nimittäin ominaista yksipuolinen talousrakenne, erittäin pienten yritysten ja pk-yritysten iso osuus sekä vähenevä väestö. Mm. Euroopan alueiden komitea on kiinnittänyt tähän huomiota ja onkin vedonnut komissioon, että EU:n tulevassa koheesiopolitiikassa (2020–2027) saarialueita ja etenkin niiden yrityksiä varten laaditaan erityisiä toimenpiteitä ja otetaan käyttöön asianmukaisemmat kriteerit rakennerahastotuen saamista varten. Tämä olisi tietysti myös Varsinais-Suomelle hyvä asia.

Vaikka EU:n budjettiasiat saattavat tuntua kaukaisilta, tulee muistaa, että mitä politiikkoja ja rahanjakokriteereitä Brysselissä ja Helsingissä laaditaankaan, ne tulevat todeksi alueilla.

Vuonna 2030 arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti 40 % kuilu veden käyttötarpeen ja saatavuuden välillä. Makean veden osuus koko maailman vesivaroista on 3 %, josta vain murto-osa on helposti saatavilla vesistöissä tai altaissa. Kun otetaan huomioon, että 80 % jätevesistä lasketaan puhdistamattomina vesistöihin, myös saatavilla olevan veden laatu on vaarassa. Mitä vähemmän puhdasta vettä on saatavilla, sitä enemmän käytetään puhdistamatonta vettä, joka lisää sairastapausten määrää.

Vesi on tärkeä osa niin maatalouden kuin kulutustavaroidenkin tuotanto- ja arvoketjua. Veden käyttöön tuotannossa liittyy kuitenkin lukuisia riskejä, joista monella voi olla haitallisia ja peruuttamattomia ympäristövaikutuksia. Vesiriskit voivat liittyä veden saatavuuteen ja laatuun, yrityksen maineeseen tai tehottomaan ja epäoikeudenmukaiseen veden sääntelyyn, jotka kaikki lopulta vaikuttavat yritystoiminnan kannattavuuteen.

Kotimainen vesivarojen käyttö on pääsääntöisesti kestävää. Suomalaisten kulutus ja suomalaisten yritysten tuotantoketjut kuitenkin kuluttavat myös muun maailman niukkenevia vesivaroja. Suomalaisten vesijalanjäljestä 47 % kulutetaan ulkomailla tuontituotteiden valmistukseen. Käyttämistämme tuotteista monet tulevat alueilta, joilla kärsitään jo veden niukkuudesta ja laatuongelmista.

Muuttuvassa ilmastossa tulevaisuuden vesivarat ovat vaarassa niin laadullisesti kuin määrällisesti. Saatavilla oleva vesi ei tule riittämään kasvavalle väestölle ja lisäksi se voi olla maantieteellisesti eriytynyt tuotannosta. Vesivarojen huono hallinta johtaa veden niukkuuteen ja kuivuuteen, jonka vaikutukset näkyvät muun muassa väestön liikehdintänä.

Maailmanlaajuisesti suomalaiset kuluttajat, yritykset sekä poliittiset päätöksentekijät voivat silti tehdä paljon vesivastuullisen toiminnan edistämiseksi. Kokonaisvaltaisesti vesivastuullisuus ratkaistaan valtionhallinnon, yrityksien, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisön välisen yhteistyön kautta.

Yrityksille hyvä tapa aloittaa on tehdä vesivastuusitoumus, joka haastaa kestävään veden käyttöön. Ensimmäinen askel kohti liiketoiminnan vesivastuullisuutta on tunnistaa vesiriskit yrityksen tuotanto- ja arvoketjussa. Kun halutaan edistää vesivarojen kestävää hallintaa, yritykset voivat muun muassa noudattaa vesivastuullisuusstandardeja ja sertifioida toimintajärjestelmät näiden mukaiseksi. Siten yritykset voivat osaltaan huolehtia myös alihankkijoidensa veden käytön kestävästä hallinnasta. Vastuullisuustyö voi olla myös tapa erottua kilpailijoista ja toimia oman alansa edelläkävijänä.

Yksittäinen kuluttaja voi edistää vesivastuullista tuotantoa etenkin ruoankulutustottumuksillaan. Ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin veden käyttäjä. Vesivastuullisuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi suosimalla kasvispainotteista ja kotimaista kausiruokaa tai kuluttamalla kohtuullisesti ja vähentämällä ruokahävikkiä. Kuluttaja voi myös vaatia tietoa yritysten vesivastuullisuudesta.

Poliittisessa päätöksenteossa on jo varauduttava pitkän aikavälin muutoksiin edistämällä vastuullista vesipolitiikkaa. Kunnallisten vesihuoltolaitosten on hyvä kartoittaa toimiensa vesiturvallisuutta ja niiden yhteyksiä muihin turvallisuuden muotoihin Lisäksi vesivastuullisuus julkishankintojen kriteerinä edistäisi veden huomioon ottamista laaja-alaisemmin hankintoja tarjoavissa yrityksissä.

Lounaispaikassa elettiin mielenkiintoista aikaa keväällä 2014. Alueellisena paikkatietotoimijana jo vuosituhannen vaihteesta asti toiminut keskus oli hyppäämässä rohkeasti mukaan kuuden kaupunkiseudun yhteiseen 6aika-hankkeeseen ja samalla syvemmälle avoimen datan maailmaan. Hyppy tuntui kuitenkin hyvin luontevalta ottaa, sillä tiedon avaamiseen ja hyötykäyttöön liittyvä problematiikka oli tullut tutuksi jo paikkatietoyhteistyön myötä. Joulukuu 2017 on sopiva aika katsoa, mitä päättyvä hanke sai aikaan ja mitä mahdollisuuksia jäi vielä käyttämättä.

Julkisen tiedon avaamiselle oli työn alkaessa vahva tuki niin EU:n kuin valtionkin tasolta ja lisäksi olimme kuulleet lukuisia rohkaisevia esimerkkejä Helsingistä ja monesta muusta maailman metropolista. Kaikki näytti hyvältä myös Turun seudulla, jossa kaupunki valmistautui avaamaan dataa, Lounaispaikka rakentamaan datan jakelukanavaa ja Turku Science Park aktivoimaan yrityksiä avatun datan hyötykäyttöön.
Elimme kuitenkin jonkinmoisessa kuplassa, kuten niin usein hankkeissa käy. Avoin data oli vielä varsin vieras käsite monelle päätöksentekijälle niin julkisella puolella kuin yrityksissäkin. Rahoittajalle raportoitavien indikaattoreiden sijaan saimme kääriä hihat ja käyttää kaikkia myyntitaitojamme, jotta kuulijat ymmärsivät mitä avoin data tarkoittaa ja mitä hyötyä siitä on. Jos et ole vielä joutunut uhriksemme etkä tiedä mitä avoin data tarkoittaa, suosittelen tutustumaan tekemäämme datan avaajan pikaoppaaseen.
Vauhti onneksi kiihtyi vuosina 2016 ja 2017 kaikissa kuudessa kaupungissa ja lopulta niitä indikaattoreitakin alkoi tupsahdella. Lukuisat sovelluskehityskilpailut, hackathonit eli koodausviikonloput sekä yhteistyö kuntien, korkeakoulujen ja yritysten kanssa toivat lopulta paljon kiinnostavia data-avauksia sekä uusia sovelluksia ja palveluja.

 

6aika yhteenveto

 

Hankkeen onnistumisista huolimatta haasteena säilyy monessa kaupungissa päätöksentekijöiden sitouttaminen eli riittävän tuen saaminen jokapäiväiselle työlle. Julkisen tiedon avaaminen ja hyötykäytön edistäminen jäävät helposti pienen piirin tehtäväksi, vaikka avoin data hyödyttää meitä kaikkia jo lähes joka päivä. Vai oletko sinä pystynyt välttämättään esimerkiksi reittioppaita, sääsovelluksia ja navigaattoreita, jotka nekin hyödyntävät avointa dataa? Myöskään esimerkiksi paljon julkisuutta saaneet liikkumispalvelut Whim ja Tuup eivät voisi pyrkiä maailmanvalloitukseen ilman avointa liikennedataa (kannattaa zoomata).

Valitsemallani otsikolla halusin haastaa sinut miettimään, miten avointa dataa voisi käyttää entistä tehokkaammin apuna Varsinais-Suomen kehittämisessä. Viime vuosien kokemuksesta tiedän, että monet yritykset ovat erittäin kiinnostuneita juuri niiden haasteiden ja tarpeiden ratkomisesta, jotka listataan erilaisissa kehittämissuunnitelmissa ohjelmakaudesta toiseen. Lisäksi syksyn 2017 Avoin Lounais-Suomi -innovaatiokilpailu osoitti, että resurssit yhdistämällä ja aktiivisella yhteistyöllä on mahdollista löytää uusia ratkaisuja sekä yrityksiä ja osaajia, joiden kanssa on helppo jatkaa yhteistyötä entistä paremman maakunnan hyväksi.

Se kortti kannattaa kääntää.

Loppukesällä ja alkusyksystä oli kuivaa ja pohjavesien pinnat laskivat. Lopulta tulivat syysateet ja samalla syystulvat. Vettä tuli lyhyessä ajassa paikoin keskimääräistä enemmän, uutisoitiin vesien nousemisesta teille ja pelloille.

Suomen ilmastossa tulvat kuuluvat luonnolliseen veden kiertokulkuun, mutta aiheuttavat haasteita infrastruktuurille.

Hulevesien, eli päällystetyiltä pinnoilta kuten pihoilta, katoilta ja teiltä valuvien sadevesien, nopea poisjohtaminen viemäreitä pitkin vesistöön on vallalla oleva hulevesien käsittelymuoto. ”Poissa silmistä, poissa mielestä” -asenteella on kuitenkin aiheutettu lisähaasteita niin viemäriverkostoon kuin vastaanottaviin vesistöihin. Erityisesti sekaviemäröidyillä alueilla jätevesiviemäriin ohjattu hulevesi kuormittaa jätevesiverkoston kapasiteettia ja jätevedenpuhdistusprosessia puhdistamolla. Lisäksi hulevesien sisältämät haitta-aineet heikentävät vastaanottavan vesistön laatua.

Hulevesistä johtuva kapasiteetin ylittyminen jätevesiviemäriverkostossa voi johtaa ylivuotilanteeseen. Tällöin puhdistamatonta jätevettä päätyy ympäristöön ja tämä voi aiheuttaa hajuja ympäristöhaittojen lisäksi terveydellisiä riskejä.

Jätevesiylivuodot ovat poikkeustapauksia, mutta ilmastonmuutoksen seurauksena sään ääri-ilmiöiden kuten rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän, mikä voi lisätä ylivuototilanteiden esiintymisiä. Suomalaisessa vesihuollossa on saneerausvelkaa ja korjaustoimet kohdennetaan jo nyt sinne missä on jo palava kiire toimenpiteille. Vuotavien jätevesiviemärien saneeraaminen olisi kuitenkin ensisijainen keino vähentää sinne kuulumattomien hulevesien aiheuttamaa hydraulista kuormitusta jätevesiviemäreissä. Lisäksi erillisviemäröintiin siirtyminen, jossa jätevedet ja hulevedet kulkevat omissa viemäreissään on tehokas, mutta suuria investointeja vaativa keino ongelman ratkaisemiseksi. Uusien, laajojen sadevesiviemäreiden rakentaminen tiiviissä kaupungissa ei ole edes aina mahdollista.

Saneerausvelan kanssa painivaa vesihuoltoa voidaan kuitenkin tukea myös kestävällä maankäytön suunnittelulla.

Hulevesien kokonaisvaltaisessa hallinnassa tulisi yhä enemmän kiinnittää huomiota luonnonmukaisiin hulevesiratkaisuihin, hulevesien pidättämiseen ja imeyttämiseen. Tehokkainta olisi käsitellä hulevedet jo niiden syntypaikalla. Luonnonmukaisia hulevesien pidättämiskeinoja ovat erilaiset painanteet, altaat ja kosteikot. Tiivistyvässä kaupungissa hulevesien hallintaa voidaan toteuttaa esimerkiksi viherkattojen avulla. Viherkatto voi viivyttää ja haihduttaa kosteina aikoina 35 % sadannasta ja kuivina aikoina jopa 100 %. Toimenpiteiden kirjo on laaja, ja ne tulisi rohkeasti ottaa käyttöön. Pienillä investoinneilla luonnonmukaisiin hulevesiratkaisuihin voitaisiin keventää myös viemäriverkostoon kohdistuvia virtaamapiikkejä.

Hulevesien hallinta on pääasiassa kuntien vastuulla, mutta hyödyistä nauttivat niin vesihuolto kuin kuntalaisetkin. Hulevesien hallinta tulisikin nähdä haitan sijaan mahdollisuutena. Vesipinta-alan sekä kasvillisuuden lisääminen kaupunkiympäristössä tuottaa monia muitakin hyötyjä hulevesien hallinnan lisäksi. Kasvillisuus parantaa kaupungin ilmanlaatua sitoessaan ilman epäpuhtauksia ja haihduttaessaan vettä. Kaupunkiluonto monimuotoistuu ja maisemarakenne monipuolistuu. Vehreys ja luonnonläheisyyden tuntu lisäävät viihtyvyyttä ja samalla kaupunkilaisten hyvinvointia. Eikö olisi jo aika tarttua tuumasta toimeen?

Valoniassa on käynnissä Jätevesiylivuotojen parempi hallinta -hanke, jossa arvioidaan jätevesiylivuotojen aiheuttamia ympäristöriskejä.