LÄMMIN RUOKA PELASTAA PÄIVÄN

Kirjoittanut maanantai, 20 helmikuu 2017 10:11

Perheeni oli aikoinaan onnekas. Muutimme taloon, jossa toimi keskuskeittiö. Talousosuuskunnan emäntä oli todellinen arkiherkkujen ammattilainen. Kolmen viikon ruokalistalla oli kaikkea ihanaa: lihakeittoa, silakkapihvejä ja köyhiä ritareita. Keskuskeittiöideologia oli kotoisin 1900-luvun alusta, jolloin turkulaisiin ja helsinkiläisiin kaupunkitaloihin rakennettiin yhteisiä keittiöitä. Ruoka kulki ruokahissillä; kodeissa ei ollut keittiöitä. Jopa astiat sai aikoinaan palauttaa keittiöön tiskaamatta.

Yhdessä syöminen on taas muotia. Miten me sen välillä unohdimmekaan? Päivän tunneista meillä on aikaa juuri siihen, mihin päätämme. Television katselun sijaan voi pyöräyttää sämpylätaikinan. Kun istuu yhdessä pöydässä, voi samalla vaihtaa kuulumiset. Elämän mukavat muistot liittyvät arkeen, yhteisiin hetkiin ja hyvään ruokaan.

Yhteinen keittiö on yksi ’Hyvät käytännöt pysyvään käyttöön’ -hankkeista. Idea on kokoontua yhteiselle lounaalle. Hallitusohjelman Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta kärkihankkeen projektista voi oppia lisää Terve Kunta -verkostopäivillä 24.3.2017 www.thl.fi/tervekunta.

Suomi100 -juhlavuonna edistetään yhdessä syömistä monin tavoin.

Keskuskeittiön monivuotinen asiakkuus vapautti minulle aikaa leipomiseen. Nyt kun Liisa-emäntä viettää ansaittuja eläkepäiviä, joudun itse keittämään perunat. Meille on jäänyt tavaksi istua yhdessä pöytään. Helpoiten päivän tapahtumat kuulee keittiössä. Olen tutustunut moniin mukaviin lasten kavereihin perunankuorinnan lomassa.

Ihmettelin vuosia sitten yleisönosastolla, miksi kyläkutsut eivät ole muodissa. Sain kiihkeitä vastauksia, joissa kehotettiin tapaamaan kahvilassa, ei kotona. Muualla tai kotona, yhdessä syöminen ilahduttaa ja antaa voimia. Muistelemme vieläkin Museomäen keskuskeittiön ihanuuksia. Suosittelen välipalaksi marjakiisseliä.

Kiertotaloudessa resursseja ja luonnonvaroja hyödynnetään älykkäästi niin, että niiden sisältämä arvo säilyy tai jopa lisääntyy. Luonnonvarojen jatkuvasti huvetessa kiertotalouteen siirtyminen on välttämättömyys, mutta samalla kiertotalous mahdollistaa Suomessa Sitran mukaan vähintään 2,5 miljardin vuotuisen arvonlisän.

Keskustelun sävy on jo muuttunut. Kasvua ja elinvoimaa ei enää suoraan kytketä ympäristön kannalta tuhoisiin käytäntöihin, kuten luonnonvarojen liikakäyttöön tai fossiilisen energian kulutukseen.

Elinkeinopoliittisesti kiertotaloudessa on kyse myös alueiden houkuttelevuudesta yritysten silmissä. Menestyjiä ovat ne maakunnat, kunnat ja kaupungit, jotka osaavat katsoa tulevaisuuteen ja haluavat olla mukana vähähiilisen ja resurssiviisaan yhteiskunnan rakentamisessa.

Olemme kuitenkin vielä kaukana siitä, että tämä kestävää tulevaisuutta maalaileva puhe näkyisi konkreettisina toimenpiteinä kaikilla sektoreilla.

Kuntien rooli maankäytön suunnittelijana, tilaajana, asiakkaana, rakennuttajana ja lupaviranomaisena sisältää suuren määrän yksittäisiä päätöksiä, joilla joko tuetaan tai hankaloitetaan kiertotalousyhteiskunnan syntymistä. Puhumattakaan kunnan roolista kasvattajana, ruokakulttuuritoimijana tai matkailun edistäjänä. Myös kunnan merkitys datan avaajana on muistettava.

Vuoden alussa voimaan tullut uusi hankintalaki antaa kunnille yhä paremmat edellytykset tehdä innovatiivisia ja vastuullisia hankintoja. Hankintamenettelyn vaatimukset ovat keventyneet ja joustavuus lisääntynyt. Hankinnoissa fokusta kannattaakin suunnata osallistavaan ja ennakkoluulottomaan markkinavuoropuheluun ja varsinaisen tarpeen perusteelliselle määrittelylle.

Varsinaisen tarpeen määrittely liittyy kiinteästi palveluistamiseen. Uuden hankintalain mahdollistama elinkaarikustannusten huomioon ottaminen helpottaa yhä useampien tarpeiden täyttämisen palveluna, fyysisen tuotteen hankkimisen sijaan – omistajuuden tilalle tulee yhä useammin käyttöoikeus.Hyvä esimerkki ovat IT-laitteet, joita voi ostaa käytettynä niin, että toimittava yritys samalla huolehtii myös jatkokäytöstä. Kunta voi myös siirtyä yhteiskäyttöautoihin yhdessä alueen asukkaiden kanssa sekä hankkimaan valaistusta tai lämpöä varsinaisten laitteiden sijasta. On tärkeää, että kunta luo puitteet, joissa yritysten on mahdollista tuoda esille uudenlaisia ratkaisuja.

Maakuntauudistus pistää myös kunnat miettimään omia vetovoimatekijöitään. Mikä tekee juuri meistä erityisen? Minkälainen kunta haluamme olla? On tärkeää tunnistaa alueiden olemassa olevia potentiaaleja, niin luonnonvaroja, osaamista, palveluita, kuin teollisia sivuvirtoja. Kiertotalouden ratkaisut ovat tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamista.

Kunta, joka nojautuu jätteettömyyteen, omavaraiseen energiajärjestelmään, älykkääseen liikennejärjestelmään ja osallistavaan suunnittelukulttuuriin on varmasti tulevaisuuden houkutteleva asuin- ja yritysympäristö.

Varsinais-Suomen liitto on juuri julkaissut Valonian johdolla maakunnallisen tiekartan kiertotalouteen. Alueellisella kiertotalouden tiekartalla luodaan askelmerkkejä monipuoliselle, kilpailukykyiselle ja kiertotalouteen pohjaavalle Varsinais-Suomelle. Tutustu tiekarttaan ja kevään sidosryhmätyöhön osoitteessa www.kiertotaloudenvarsinaissuomi.fi/tiekartta

Kuvitellaanpa seuraava episodi aamuisella työmatkapyöräilyllä. Tiiviisti rakennetulla kaupunkiseudulla työn sankari polkee kohti naapurikunnassa sijaitsevaa työpaikkaansa. Matkaa on taittunut kotiovelta sujuvasti jo pari kilometriä, kunnes pyörätie mystisesti kunnan rajalla päättyy. Hämmennyksen väistyttyä valpas fillaristi havaitsee pyörätien jatkuvan hieman edempänä, tien toisella puolen. Ärsytyskynnys kuitenkin ehti jo ylittyä ja mukavasti alkanut matka sai särön.

Yllä mainittu tapaus ei itseasiassa vaadi ylenpalttista mielikuvitusta, sillä tilanne on tosi. Tämä kyseinen tapaus nousi esiin aiemmin tänä vuonna toteutetussa Raision pyörätieselvityksessä. Raision pyöräteiden tilaa ja kehittämistarpeita kartoitettiin toukokuussa Raision alueella pyöräileville henkilöille suunnatulla kyselyllä. Kyselyssä vastaajat arvioivat pyörätieverkoston nykytilaa sekä antoivat kehitysehdotuksia ja palautteita suoraan kartalle. Kyselyyn vastasi yhteensä 132 henkilöä ja kartalle kertyi 80 merkintää.

Kritiikki kohdistui erityisesti talvikunnossapitoon sekä päällysteiden kuntoon. Lisäksi pyörätieverkostoon toivottiin lisää yhtenäisyyttä, jotta alun tarinan kaltaisilta tilanteilta vältyttäisiin.

Selvitys ja esimerkkien kautta esiin nousseet epäkohdat saivat minut pohtimaan alueellisen yhteistyön tärkeyttä. Kuntien välisellä yhteistyöllä on konkreettista merkitystä. Kevyen liikenteen väylien yhtenäisyys vaikuttaa merkittävästi liikenneturvallisuuteen. Ei ole kenenkään etu, että kevyen liikenteen asioissa oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee, tässä tapauksessa siis toisiaan vierustavat kunnat.

Hyviäkin esimerkkejä toimivasta kuntarajoja ylittävästä kestävän liikkumisen yhteistyöstä on tarjolla. Turun seudun joukkoliikenne Föli on varsin onnistunut esimerkki alueellisesta yhteistyöponnistuksesta. Vastaavanlaista otetta kaivattaisiin enemmän myös kevyen liikenteen saralla.

Raision kyselyyn vastanneet olivat pääsääntöisesti aktiivisia pyöräilijöitä ja tuloksissa korostuukin arvokas kokemusperäinen tieto. Raision pyörätieselvityksestä suunnittelijat saavat selvityksestä arvokasta tietoa pyörätieverkoston kehitystyöhön.

Käyttäjä- eli asukaslähtöistä tietoa voi kerätä suunnittelutyön tueksi esimerkiksi kyselyin ja haastatteluin. Kuka tietää paremmin esimerkiksi pyöräteiden suurimmista ongelmakohdista ja vaaranpaikoista kuin päivittäinen käyttäjä? Käyttäjäkokemusten kuuntelu ja niiden huomioiminen toimenpiteitä suunnitellessa on paikallisdemokratiaa parhaimmillaan. Kuntalaisten kokemuksien ja näkemyksien vieminen suunnittelupöytiin myös lisää päätöksenteon osallistavuutta.

Varsinais-Suomen liitossa on valmistumassa selvitys vuorovaikutteisista ja osallistavista menetelmistä liikennejärjestelmä- ja liikennesuunnittelussa, osana CIVITAS ECCENTRIC -hanketta. Osallistavat menetelmät -foorumissa pe 27.1.2017 käydään läpi selvitystyön keskeiset tulokset ja keskustellaan uusista mahdollisuuksista suunnittelurintamalla. Mukaan on kutsuttu Varsinais-Suomen kuntien teknisen puolen virkamiehiä. Lisätiedot: liikennesuunnittelija Mari Sinn, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

MIKÄ ON SINUN SELITYKSESI?

Kirjoittanut keskiviikko, 21 joulukuu 2016 15:21

Jonotin täpötäyteen pitkän matkan bussiin. Takanani käytiin mitä mielenkiintoisin keskustelu. Nainen kertoi matkakumppanilleen ulkomaisesta ystävästään, joka hehkuu positiivisuutta. ”And what is your excuse?” on tämän heittämä kysymys. Suomalainen on juuri aikeissa selittää työn, parisuhteen tai yleensä elämän vaikeuksista. Positiivinen tuttava ei perusta selityksistä!

Ainahan me löydämme ulkopuolisia syitä: pomo on kurja, vastuuta ei anneta. Elämä menee eteenpäin selitellessä ja parempia aikoja odotellessa.

WHO:n Healthy Cities -ohjelmassa puhutaan paljon terveyden taustatekijöistä. Saamme joko erinomaiset, hyvät tai kurjat lähtökohdat elämään. Hyvinvointi ei ole vain itsestä kiinni.

Oman asenteemme voimme kuitenkin valita. Luettelemmeko vaikeudet jo ennen kuin tartumme toimeen? Käärimmekö oikeasti hihat tarpeeksi usein: opettelemme uusia asioita, kokeilemme ja innostumme?

Kaamosaika antaa syyn jäädä neljän seinän sisään. Harmaan elämänkuoren voi kuitenkin yrittää puhkaista. Usein tarvitaan asiantuntija-apua.

Maailman terveyspäivän aiheena huhtikuussa 2017 on masennus. WHO on lanseerannut kiinnostavat sarjakuvapätkät aiheesta. Niissä musta koira heiluttaa häntäänsä ja kasvaa möröksi ihmiselle. Kannattaa hakea apua ja puhua pahasta olosta. Ollaan lähimmäisiä ruoka-kaupan jonossa ja kotikorttelin joululauluhetkessä.  http://www.who.int/campaigns/world-health-day/2017/videos/en/#video2

MIKSI METSILLÄ ON MERKITYSTÄ?

Kirjoittanut keskiviikko, 30 marraskuu 2016 09:52

Talitintti pitää koiralle ja minulle seuraa metsäpolun varrella. Pieni metsikkö lähellä kotiani on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Lisäksi metsä on tähän asti säästynyt hakkuilta ja se onkin iäkkäiden tammien vanhainkoti.
Jokunen vuosi takaperin lähimetsäni reunaan kaavailtiin muutamaa pientalotonttia. Aie raukesi asukkaiden vastustukseen. Tapaus ei ole harvinainen, sillä lähes aina taajamametsien hoitotoimenpiteet tai niiden kaavoittaminen johonkin muuhun käyttöön nostattaa vastalauseita. Kun hakkuut ja kaavoitus nakertavat luonnontilaisia alueita yhä pienemmiksi ja pirstaleisimmiksi, lisääntyy myös ulkoilukäytön aiheuttama kuluminen säästyneillä alueilla.

Kuntien omistamien metsien yhteenlaskettu pinta-ala on valtakunnallisesti vain muutaman prosentin luokkaa, mutta niillä on kokoaan suurempi merkitys kaupunkien ja taajamien asukkaille. Metsät, rakentamattomat rannat tai muut niin sanotut joutomaat ovat kuntalaisten hyvinvoinnin lähteitä ja tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilyttäjiä. Uudistuneen opetussuunnitelman myötä koulut ja päiväkodit käyttävät lähimetsiä yhä enemmän päivittäisenä oppimisympäristönä ja lasten luontosuhteen tukena.

Periaatteessa metsälaki turvaa muun muassa erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnonsuojelulain mukaisten metsätyyppien säilymisen. Niiden tunnistamiseen on olemassa tarkat kriteerit, joiden nojalla lain kirjainta voidaan noudattaa. Jalkoihin voi kuitenkin jäädä lain henki eli se, mihin lailla alun perin pyrittiin. Jos pienveden ympärille jätetään lain vaatima muutaman metrin suojavyöhyke, on pykälät täytetty, mutta ympäristö pilattu.

Talousmetsiäkin voidaan hoitaa kestävin keinoin. Ympäristöä olisi opittava katsomaan kokonaisvaltaisemmin, jolloin huomataan ne toimenpiteet, jotka todellisuudessa heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Se tapahtuu ympäristönlukutaidon tasoa ja luonnon toimintamekanismien tuntemusta nostamalla.

Ihminen kyllä pystyy seilaamaan läpi elämänsä vailla mitään kosketusta hömötiaiseen. Miksi se kuitenkin olisi suotavaa? Edesmenneen professori Ilkka Hanskin sanoin: ”Lapsilla on sisäsyntyinen viehtymys eläimiin ja kasveihin, mutta me emme onnistu siirtämään sitä ymmärrykseksi niistä ekologisista ja evolutiivisista mekanismeista, joiden tunteminen olisi paitsi kiehtovaa, myös tarpeellista ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.”

Ympäristönlukutaidolla on kiistaton paikka kansalaistaitojen työkalupakissa. Ilman sitä suunnistamme vioittuneella kompassilla.