Ylen tv-uutisissa kerrottiin, kuinka Oslossa kiellettiin muutama kuukausi sitten dieselautot pariksi päiväksi huonon ilmanlaadun vuoksi. Eräs autoilija ilmoitti maksavansa mieluummin sakkoja kuin noudattavansa kieltoa. Koska eihän yksi päivä ilmastoa pelasta.

Kommentoijan tapaan monella menee sekaisin ilmaston lämpeneminen, kasvihuonekaasut sekä ilmansaasteet. Ilmanlaatuun vaikuttavat ilmansaasteet, joita myös kasvihuonekaasut ovat, mutta lisäksi ilmansaasteiksi lasketaan kaikki haitalliset kaasumaiset tai hiukkasmaiset aineet ilmassa. Ilmanlaatua heikentää myös katu- ja siitepöly, mutta ne eivät vaikuta ilmastonmuutokseen.

Vaikka liikenne onkin yksi suurimmista kasvihuonekaasujen lähteistä, on se myös suuri ilmanlaadun heikentäjä ja aiheuttaa monenlaisia haittoja. Dieselautot ovat merkittävä ilmanlaadun heikentäjä muun muassa suurten typpioksidipäästöjensä vuoksi ja Mexico Cityssa, Madridissa, Ateenassa ja Pariisissa dieselautojen käyttö aiotaankin kieltää vuoteen 2025 mennessä. Norjassa on pohdittu vuodesta 2025 alkavaa dieselautojen myyntikieltoa.

Liikenteestä aiheutuu pakokaasujen lisäksi myös paljon muita hiukkaspäästöjä esimerkiksi nastarenkaista, teiden pintojen sekä tiemaalien kulumisesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Tautitaakka-arvion mukaan ulkoilman pienhiukkaset ovatkin suurin terveysriski Suomessa, suurempi kuin UV-säteily, passiivinen tupakointi ja sisäilman raadon yhteensä. Lisäksi erään norjalaistutkimuksen mukaan liikenteen arvioitiin olevan suurin vesistöjen mikromuovien lähde liikenteestä aiheutuvien hiukkasten kulkeutuessa hulevesien mukana muun muassa meriin. Mikromuoveista aiheutuvaa terveyshaittaa emme osaa vielä edes täysin arvioida.

Muutokset liikenteessä vaativat rohkeutta niin päättäjiltä kuin virkamiehiltä. Uskallusta ehdottaa ja tehdä päätöksiä, jotka todennäköisesti aiheuttavat muutosvastarintaa. Suomessa liikenteen päästöt aiheuttavat vuosittain noin 200–300 ennenaikaista kuolemaa, pahentavat astmaoireita noin 30 000 ihmisellä sekä aiheuttavat 30 000–40 000 lapselle hengitystieinfektioita. Kumman arvotamme tärkeämmäksi, ihmisten terveyden ja elinympäristömme hyvinvoinnin vai mahdollisuuden rajattomaan yksityisautoiluun?

Valonia ja Varsinais-Suomen liitto ovat mukana Turku-vetoisessa CIVITAS ECCENTRIC -hankkeessa, jossa tartutaan ennakkoluulottomasti liikenteen kehittämiseen. Kokeiluita ja kehittämistoimenpiteitä on luvassa muun muassa sähköiseen liikenteeseen, pyöräilyolosuhteiden parantamiseen, uusiin liukkauden torjumistapoihin sekä liikenteen palveluistamiseen (Maas) liittyen. Hyviä kokemuksia levitetään myös muualle Varsinais-Suomeen.

Kalifornian entinen kuvernööri Arnold Schwarzenegger kysyi taannoin pikaviestipalvelu Twitterissä sulkeutuisivatko ihmiset pakotettuina samaan huoneeseen ennemmin käynnissä olevan bensa- vai sähköauton kanssa. Pieneen mittakaavaan laitettuna valinta on ilmiselvä. Meillä on mahdollisuus valita parempi ilmanlaatu ja puhtaampi tulevaisuus. Miksi emme tekisi niin?

LÄHIMATKALLE, ANYONE?

Kirjoittanut keskiviikko, 01 maaliskuu 2017 13:27

”Jos ei edes yritä, ei voi epäonnistua”. Kollegani kannustavat sanat korvissa soiden lähdin Axxel Paraisten matkailulinjan aikuisopiskelijana työharjoitteluun Ahvenanmaalle. Sain harjoittelupaikan hotelli Pommerista ja parin viikon irtiotto toimistoarjesta oli sillä selvä.

Ensimmäisen hotellin respassa ahkeroidun viikon jälkeen ajatukseni pyörivät tiiviisti matkailussa.

Ahvenanmaa on auki ympäri vuoden. Verrattuna Turun saaristoon, on Ahvenanmaalle helpompi tulla talvellakin. Toki täälläkin on kesällä runsaammin palveluita saatavilla, mutta kausi ylettyy reippaasti touko- kesäkuusta syyskuuhun, kun Turun saaristossa puhutaan vain noin kuudesta kuumimmasta matkailuviikosta. Talvella Turun saaristossa palveluiden saaminen on usein epävarmaa.

Kansainvälisiä matkailijoita kiinnostaa Suomessa luonto, puhtaus ja turvallisuus. Nämä eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan myös hyviä palveluita, jotka ovat varmasti saatavilla silloin, kun matkailjat haluavat vierailla meillä. Kansainvälisten turistien lisäksi tulee tottakai muistaa kotimaiset matkailijat, joista suurin osa tekee lyhyitä lähimatkoja.

Suomen matkailu on saanut erityisen paljon kansainvälistä huomiota viimeisen vuoden aikana, ja maamme on listattu toistuvasti kiinnostavimpien matkailumaiden joukkoon. Samalla matkailun merkitys Suomen taloudelle kasvaa, ja matkailualan kasvuodotukset näkyvät myös alan investoinneissa. Matkailu- ja ravintolapalveluja edustava MaRa arvioi, että uusiin hotelli- ja kylpylähankkeisiin on investoitu ja investoidaan vuosina 2015–2020 noin miljardi euroa.

Luku kuulostaa mahtavalta, mutta on vaikea keksiä, mistä muodostuisi Varsinais-Suomen osuus. Mitäs investointeja meillä Varsinais-Suomessa ollaankaan tekemässä matkailuun?

Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi on aloitettu loistava kotimaanmatkailun haastekampanja “Löydä Suomesi”. Kampanjassa suomalaiset haastetaan lomailemaan aiempaa enemmän kotimaassa ja kertomaan matkoistaan ja matkasuunnitelmistaan sosiaalisessa mediassa tunnuksella #lomahaaste.

Itse haastaisin suomalaiset matkustamaan myös kesä- ja talvisesonkien ulkopuolella. Viikonlopunkin aikana ehtii maakunnassamme aivan uusiin maisemiin ja tunnelmiin. Itse lähdin tammikuiseen Utöseen - kokemus jota voin suositella ihan kaikille. Lisäksi varsinaissuomalaiset kansallispuistomme Kurjenrahka ja Teijo tarjoavat totaalista irtautumista arjesta lyhyilläkin visiiteillä. Mitä muita kohteita voisimme saada maakunnastamme mukaan #lomahaasteeseen?

Huom! Kyllä, Ahvenanmaallekin kannattaa tulla aina.

Katsokaa ihmeessä #lomahaaste-kampanjan video täältä: http://tem.fi/lomahaaste

LÄMMIN RUOKA PELASTAA PÄIVÄN

Kirjoittanut maanantai, 20 helmikuu 2017 10:11

Perheeni oli aikoinaan onnekas. Muutimme taloon, jossa toimi keskuskeittiö. Talousosuuskunnan emäntä oli todellinen arkiherkkujen ammattilainen. Kolmen viikon ruokalistalla oli kaikkea ihanaa: lihakeittoa, silakkapihvejä ja köyhiä ritareita. Keskuskeittiöideologia oli kotoisin 1900-luvun alusta, jolloin turkulaisiin ja helsinkiläisiin kaupunkitaloihin rakennettiin yhteisiä keittiöitä. Ruoka kulki ruokahissillä; kodeissa ei ollut keittiöitä. Jopa astiat sai aikoinaan palauttaa keittiöön tiskaamatta.

Yhdessä syöminen on taas muotia. Miten me sen välillä unohdimmekaan? Päivän tunneista meillä on aikaa juuri siihen, mihin päätämme. Television katselun sijaan voi pyöräyttää sämpylätaikinan. Kun istuu yhdessä pöydässä, voi samalla vaihtaa kuulumiset. Elämän mukavat muistot liittyvät arkeen, yhteisiin hetkiin ja hyvään ruokaan.

Yhteinen keittiö on yksi ’Hyvät käytännöt pysyvään käyttöön’ -hankkeista. Idea on kokoontua yhteiselle lounaalle. Hallitusohjelman Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta kärkihankkeen projektista voi oppia lisää Terve Kunta -verkostopäivillä 24.3.2017 www.thl.fi/tervekunta.

Suomi100 -juhlavuonna edistetään yhdessä syömistä monin tavoin.

Keskuskeittiön monivuotinen asiakkuus vapautti minulle aikaa leipomiseen. Nyt kun Liisa-emäntä viettää ansaittuja eläkepäiviä, joudun itse keittämään perunat. Meille on jäänyt tavaksi istua yhdessä pöytään. Helpoiten päivän tapahtumat kuulee keittiössä. Olen tutustunut moniin mukaviin lasten kavereihin perunankuorinnan lomassa.

Ihmettelin vuosia sitten yleisönosastolla, miksi kyläkutsut eivät ole muodissa. Sain kiihkeitä vastauksia, joissa kehotettiin tapaamaan kahvilassa, ei kotona. Muualla tai kotona, yhdessä syöminen ilahduttaa ja antaa voimia. Muistelemme vieläkin Museomäen keskuskeittiön ihanuuksia. Suosittelen välipalaksi marjakiisseliä.

Kiertotaloudessa resursseja ja luonnonvaroja hyödynnetään älykkäästi niin, että niiden sisältämä arvo säilyy tai jopa lisääntyy. Luonnonvarojen jatkuvasti huvetessa kiertotalouteen siirtyminen on välttämättömyys, mutta samalla kiertotalous mahdollistaa Suomessa Sitran mukaan vähintään 2,5 miljardin vuotuisen arvonlisän.

Keskustelun sävy on jo muuttunut. Kasvua ja elinvoimaa ei enää suoraan kytketä ympäristön kannalta tuhoisiin käytäntöihin, kuten luonnonvarojen liikakäyttöön tai fossiilisen energian kulutukseen.

Elinkeinopoliittisesti kiertotaloudessa on kyse myös alueiden houkuttelevuudesta yritysten silmissä. Menestyjiä ovat ne maakunnat, kunnat ja kaupungit, jotka osaavat katsoa tulevaisuuteen ja haluavat olla mukana vähähiilisen ja resurssiviisaan yhteiskunnan rakentamisessa.

Olemme kuitenkin vielä kaukana siitä, että tämä kestävää tulevaisuutta maalaileva puhe näkyisi konkreettisina toimenpiteinä kaikilla sektoreilla.

Kuntien rooli maankäytön suunnittelijana, tilaajana, asiakkaana, rakennuttajana ja lupaviranomaisena sisältää suuren määrän yksittäisiä päätöksiä, joilla joko tuetaan tai hankaloitetaan kiertotalousyhteiskunnan syntymistä. Puhumattakaan kunnan roolista kasvattajana, ruokakulttuuritoimijana tai matkailun edistäjänä. Myös kunnan merkitys datan avaajana on muistettava.

Vuoden alussa voimaan tullut uusi hankintalaki antaa kunnille yhä paremmat edellytykset tehdä innovatiivisia ja vastuullisia hankintoja. Hankintamenettelyn vaatimukset ovat keventyneet ja joustavuus lisääntynyt. Hankinnoissa fokusta kannattaakin suunnata osallistavaan ja ennakkoluulottomaan markkinavuoropuheluun ja varsinaisen tarpeen perusteelliselle määrittelylle.

Varsinaisen tarpeen määrittely liittyy kiinteästi palveluistamiseen. Uuden hankintalain mahdollistama elinkaarikustannusten huomioon ottaminen helpottaa yhä useampien tarpeiden täyttämisen palveluna, fyysisen tuotteen hankkimisen sijaan – omistajuuden tilalle tulee yhä useammin käyttöoikeus.Hyvä esimerkki ovat IT-laitteet, joita voi ostaa käytettynä niin, että toimittava yritys samalla huolehtii myös jatkokäytöstä. Kunta voi myös siirtyä yhteiskäyttöautoihin yhdessä alueen asukkaiden kanssa sekä hankkimaan valaistusta tai lämpöä varsinaisten laitteiden sijasta. On tärkeää, että kunta luo puitteet, joissa yritysten on mahdollista tuoda esille uudenlaisia ratkaisuja.

Maakuntauudistus pistää myös kunnat miettimään omia vetovoimatekijöitään. Mikä tekee juuri meistä erityisen? Minkälainen kunta haluamme olla? On tärkeää tunnistaa alueiden olemassa olevia potentiaaleja, niin luonnonvaroja, osaamista, palveluita, kuin teollisia sivuvirtoja. Kiertotalouden ratkaisut ovat tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamista.

Kunta, joka nojautuu jätteettömyyteen, omavaraiseen energiajärjestelmään, älykkääseen liikennejärjestelmään ja osallistavaan suunnittelukulttuuriin on varmasti tulevaisuuden houkutteleva asuin- ja yritysympäristö.

Varsinais-Suomen liitto on juuri julkaissut Valonian johdolla maakunnallisen tiekartan kiertotalouteen. Alueellisella kiertotalouden tiekartalla luodaan askelmerkkejä monipuoliselle, kilpailukykyiselle ja kiertotalouteen pohjaavalle Varsinais-Suomelle. Tutustu tiekarttaan ja kevään sidosryhmätyöhön osoitteessa www.kiertotaloudenvarsinaissuomi.fi/tiekartta

Kuvitellaanpa seuraava episodi aamuisella työmatkapyöräilyllä. Tiiviisti rakennetulla kaupunkiseudulla työn sankari polkee kohti naapurikunnassa sijaitsevaa työpaikkaansa. Matkaa on taittunut kotiovelta sujuvasti jo pari kilometriä, kunnes pyörätie mystisesti kunnan rajalla päättyy. Hämmennyksen väistyttyä valpas fillaristi havaitsee pyörätien jatkuvan hieman edempänä, tien toisella puolen. Ärsytyskynnys kuitenkin ehti jo ylittyä ja mukavasti alkanut matka sai särön.

Yllä mainittu tapaus ei itseasiassa vaadi ylenpalttista mielikuvitusta, sillä tilanne on tosi. Tämä kyseinen tapaus nousi esiin aiemmin tänä vuonna toteutetussa Raision pyörätieselvityksessä. Raision pyöräteiden tilaa ja kehittämistarpeita kartoitettiin toukokuussa Raision alueella pyöräileville henkilöille suunnatulla kyselyllä. Kyselyssä vastaajat arvioivat pyörätieverkoston nykytilaa sekä antoivat kehitysehdotuksia ja palautteita suoraan kartalle. Kyselyyn vastasi yhteensä 132 henkilöä ja kartalle kertyi 80 merkintää.

Kritiikki kohdistui erityisesti talvikunnossapitoon sekä päällysteiden kuntoon. Lisäksi pyörätieverkostoon toivottiin lisää yhtenäisyyttä, jotta alun tarinan kaltaisilta tilanteilta vältyttäisiin.

Selvitys ja esimerkkien kautta esiin nousseet epäkohdat saivat minut pohtimaan alueellisen yhteistyön tärkeyttä. Kuntien välisellä yhteistyöllä on konkreettista merkitystä. Kevyen liikenteen väylien yhtenäisyys vaikuttaa merkittävästi liikenneturvallisuuteen. Ei ole kenenkään etu, että kevyen liikenteen asioissa oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee, tässä tapauksessa siis toisiaan vierustavat kunnat.

Hyviäkin esimerkkejä toimivasta kuntarajoja ylittävästä kestävän liikkumisen yhteistyöstä on tarjolla. Turun seudun joukkoliikenne Föli on varsin onnistunut esimerkki alueellisesta yhteistyöponnistuksesta. Vastaavanlaista otetta kaivattaisiin enemmän myös kevyen liikenteen saralla.

Raision kyselyyn vastanneet olivat pääsääntöisesti aktiivisia pyöräilijöitä ja tuloksissa korostuukin arvokas kokemusperäinen tieto. Raision pyörätieselvityksestä suunnittelijat saavat selvityksestä arvokasta tietoa pyörätieverkoston kehitystyöhön.

Käyttäjä- eli asukaslähtöistä tietoa voi kerätä suunnittelutyön tueksi esimerkiksi kyselyin ja haastatteluin. Kuka tietää paremmin esimerkiksi pyöräteiden suurimmista ongelmakohdista ja vaaranpaikoista kuin päivittäinen käyttäjä? Käyttäjäkokemusten kuuntelu ja niiden huomioiminen toimenpiteitä suunnitellessa on paikallisdemokratiaa parhaimmillaan. Kuntalaisten kokemuksien ja näkemyksien vieminen suunnittelupöytiin myös lisää päätöksenteon osallistavuutta.

Varsinais-Suomen liitossa on valmistumassa selvitys vuorovaikutteisista ja osallistavista menetelmistä liikennejärjestelmä- ja liikennesuunnittelussa, osana CIVITAS ECCENTRIC -hanketta. Osallistavat menetelmät -foorumissa pe 27.1.2017 käydään läpi selvitystyön keskeiset tulokset ja keskustellaan uusista mahdollisuuksista suunnittelurintamalla. Mukaan on kutsuttu Varsinais-Suomen kuntien teknisen puolen virkamiehiä. Lisätiedot: liikennesuunnittelija Mari Sinn, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.