Metsäteollisuuden näkökulmasta metsien puuvarat ovat Suomessa vajaakäytössä. Käynnissä oleva biotalouden kasvu kumpuaa pyrkimyksestä korvata uusitumattomia luonnonvaroja uusiutuvilla vaihtoehtoehdoilla. Metsähallituksen toimitusjohtaja Jussi Kumpulaisen mukaan Suomessa jää kestäviä hakkuumahdollisuuksia hyödyntämättä reilu neljännes, kun Ruotsissa metsiä hyödynnetään lähes sataprosenttisesti (Vesitalous 2/2018). Hakkuumäärien kasvattaminen tuo kuitenkin haasteita metsien kestävälle käytölle ja luonnon monimuotoisuuden säilymiselle.


Varsinais-Suomen metsämaan pinta-alasta 5 % kuuluu lakisääteisiin suojelualueisiin tai talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteisiin. Kaikkien Suomen maakuntien keskiarvo on 6,6 %. Onko Varsinais-Suomen 5 prosenttia siis paljon, sopivasti vai vähän? Kyse ei luonnollisesti ole pelkästään suojelualueiden määrästä vaan myös niiden laadusta ja ekologisia yhteyksiä ylläpitävästä verkostosta.


Verkostonäkökulmasta katsottuna pienvesiverkosto on merkityksellisessä asemassa luonnon monimuotoisuuden kannalta. Norot, purot, lammet ja lähteet muodostavat alueita yhdistäviä pienvesikokonaisuuksia, jotka ylläpitävät monipuolista lajistoa ja luontotyyppien kirjoa. Rannikkoalueen fladat ja kluuvijärvet ovat edellisiä vähemmän tunnettuja pienvesiä. Saaristomeren ja Selkämeren alueilla kluuvijärviä on useita satoja ja näistä osa on onneksi säilynyt varsin luonnontilaisina.


Metsälaki suojaa luonnontilaisten tai luonnontilaisten kaltaisten pienvesien välitöntä lähiympäristöä ja vesilaki puolestaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia pienvesimuodostumia. Lisäksi muun muassa ympäristönsuojelulaki turvaa pienvesiluonnon säilymistä hyvässä tilassa. Lainsuojaa tuntuisi riittävän, mutta lakiviidakko on monipolvinen. Todellisuudessa pienvesiä suojaavien lakien käytännön toteutuminen esimerkiksi juuri metsätaloudessa ontuu.


Kenties juuri kokonsa takia pienvedet ja niiden luontoarvot jäävät monesti huomaamatta metsätalouden toimenpiteissä. Esimerkiksi Hämeenkyrössä ja Kangasalalla vuonna 2015 tehtyjen maastotutkimuksien mukaan metsälain 10§ mukaisten puron- ja noronvarsien rajausten uudistushakkuissa viidesosa hakkuista on suoritettu täysin ohjeistuksen mukaan, viidesosassa metsälakikohdestatus on jäänyt huomioimatta ja loput oli toteutettu osin puutteellisesti. Talvisessa ja lumisessa metsässä suuren metsäkoneen sisältä voi kieltämättä olla hyvin hankala erottaa luonnontilaistakaan hetteikkölähdettä tai noroa, mikäli niitä ei ole hakkuusuunnitelmassakaan huomioitu.


Yhtenä lääkkeenä ontuvaan pienvesien huomiointiin voi tepsiä metsäalan ammattilaisten ja metsänomistajien neuvonta arvokkaiden pienvesien tunnistamiseen ja rajaamisen metsätaloustoiminpiteiden ulkopuolelle. Yksityisten metsänomistajien metsävaratiedot ovat parhaillaan siirtymässä avoimeksi tiedoksi ja nyt olisi hyvä hetki ja mahdollisuus edistää arvokkaiden pienvesikohteiden saamista ajantasaiseksi paikkatietoaineistoksi. Kun tärkeät luontoarvot on saatu kartalle, voidaan ne huomioida metsänkäyttöilmoituksissa ja maastossa hakkuita tehtäessä.


Saattaa olla optimismiakin, mutta ajattelen että metsiemme luontoarvoista tiedottamalla ja alati avoimempia ja parantuvia paikkatietoaineistoja hyödyntämällä pienvesienkin merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta tulee yhä paremmin huomioiduksi.

GEOLOGISTA TASAPAINOILUA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA

Kirjoittanut perjantai, 23 maaliskuu 2018 13:37

Luonnonarvojen suojelun ja luonnonvarojen käytön yhteensovittaminen voi olla haastavaa eri tahojen toisistaan poikkeavien, usein vastakkaistenkin intressien vuoksi. Varsinais-Suomen liitossa on käynnissä luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavatyö, jossa tähän teemaan tartutaan muun muassa kiviaineshuollon kannalta. Osana kaavatyötä maakunnan liiton maankäytön suunnittelijat ovat tehneet laajan arviointityön maakuntakaavaan merkittyjen geologisesti arvokkaiden alueiden päivittämiseksi.

Suomessa kulutetaan Infra ry:n arvion mukaan vuosittain ainakin rekkalastillinen (jopa yli 20 tonnia) luonnonkiviaineksia jokaista suomalaista kohden. Mikäli kaikkien varsinaissuomalaisten osuus kiviainesten vuosittaisesta kulutuksesta laitettaisiin yhteen rekkajonoon, ulottuisi se Hangosta Inariin ja takaisin – kolmesti! Arvokkaiden geologisten muodostumien lisäksi kaavatyössä onkin kartoitettu myös muun muassa maa-ainesten otolle otollisia alueita. Lisäksi maakuntaliitossa on jo vuosia tehty hanketyötä erilaisten uusiomateriaalien, kuten teollisuuden sivuvirtojen maarakentamiskäytön lisäämiseksi, sekä rakentamisen yhteydessä syntyvien maa-ainesvirtojen koordinaation parantamiseksi.

Geologinen suojelu eroaa muusta luonnonsuojelusta poikkeuksellisen aikajänteensä vuoksi. Tuoreimmatkin harjumuodostumamme ovat vuosituhansien takaa, kun taas kallioalueiden osalta liikutaan vuosimiljoonien skaalalla. Geologiset ominaispiirteemme ovat yhdistelmä viime jääkauden synnyttämiä muodostumia ja ikivanhaa peruskalliota. Suunniteltaessa suojelutoimia ja kiviaineshuoltoa onkin huomioitava, että geologisesti arvokkaisiin muodostumiin kohdistuvat muutokset ovat pääosin ikuisia, eikä muodostumien palautus jälkikäteen ole mahdollista – joskin pienimuotoisia ennallistamis- ja maisemointitoimia voidaan paikallisesti toteuttaa.

Geologisesti arvokkaan alueen suojelumerkintä kohdistuu nimensä mukaisesti alueiden geologiaan, eikä sinällään estä siihen kajoamatonta maankäyttöä, esimerkiksi maa- ja metsätaloutta tai rakentamista. Osa muodostumien ainutlaatuisesta syntyhistoriasta todistavasta geologisesta arvosta on usein katseen tavoittamattomissa muodostuman sisällä. Pääasiallisesti geologisesti arvokkaita alueita suojellaankin maa-ainesten otolta. Kaavamerkinnän taustalla on maa-aineslaki, joka kieltää maa-ainesten oton alueilla, joilla siitä aiheutuisi kauniin maisemakuvan, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista. Harjujen osalta suojelun lisäperusteena on niiden tärkeä rooli pohjaveden muodostumisessa.

Geologisesti arvokkaita alueita on maakunnassamme useita eri tyyppisiä: kallio-, harju- ja moreenialueita, tuuli- ja rantakerrostumia sekä kivikoita. Maakuntakaavaan merkitään vain maakunnallisesti, valtakunnallisesti tai kansainvälisesti arvokkaat alueet. Alueet on pääosin tunnistettu erilaisissa kansallisen tason selvityksissä, joista ovat vastanneet pääosin Suomen ympäristökeskus ja Geologian tutkimuskeskus. Luonnoksessa vaihemaakuntakaavan geologisesti arvokkaiksi alueiksi ehdotetaan merkittäväksi kolmatta sataa erillistä aluetta, yhteispinta-alaltaan 270 neliökilometriä.

Kaavatyön aikana alueiden arvoja ja rajauksia on tarkistettu, aiempien kaavojen valmistumisen jälkeen syntyneet asiantuntijaselvitykset huomioitu ja maakunnan eri osien geologisesti arvokkaiden alueiden merkintäperusteita yhdenmukaistettu. Kustakin maakunnan geologisesti arvokkaasta alueesta on luotu kohdekortti, jossa kuvataan alueen keskeisiä arvoja, sekä viitataan asiantuntijaselvityksiin, joihin merkintä perustuu. Tarkempi kuvaus kaavatyöstä, merkintöihin johtavista syistä sekä kaikkien alueiden kohdekortit löytyvät maakuntaliiton julkaisusta Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa tämän linkin takaa.

Laadukkaat luonnonkiviainekset tulevat jatkossakin olemaan tärkein maarakentamisen materiaali. Suojelemalla arvokkaita geologisia muodostumia ja hyödyntämällä luonnonkiviaineksia sekä uusiomateriaaleja viisaasti voidaan osaltaan kehittää kiviaineshuoltoa entistä kestävämpään suuntaan.

RADIKAALI JUTTU - HUOMASIKO KUKAAN?

Kirjoittanut perjantai, 16 maaliskuu 2018 08:46

Turun ammattikorkeakoulu sai taannoin rahoituksen kaksivuotiselle Erasmus+ hankkeelle nimeltään Radical boost. Tavoitteena on AMK-tasoisen insinöörikoulutuksen uudistaminen siten, että koko 4-vuotisesta opiskeluajasta puolet tapahtuisi yrityksissä. Oppilaitoksessa vietetty aika vähentyisi näin kirjaimellisesti radikaalisti. Työharjoittelun osuus insinöörin perustutkinnosta on nyt noin 12 %. Uusi kehitettävä malli on käytännössä suomalainen sovellus saksalaisesta duaalimallista. Homma pilotoidaan tuotantotalouden alalla ja erityisesti haetaan meriteollisuusalan yrityksiä tuleville opiskelijoille. Uusi koulutusohjelma on alkamassa syksyllä 2019.

Okei, hieno homma! Hyvä että tällainenkin tuli hoidettua. Pysähdytään kuitenkin hetkeksi tämän äärelle, sillä olemme aidosti radikaalien muutosten äärellä. Näihin pitää koulutuksenkin reagoida.


Työn murroksesta on lopulta kysymys

Koulutusta ja sen muotoja kehitetään nyt monella rintamalla ja monin eri tavoin. Taustalla on työn murros ja tämän ilmiön monet sivujuonteet. Keskustelua työn tulevaisuudesta on käyty aina mutta vuosituhannen vaihteessa globalisaatio haastoi suomalaisen yhteiskunnan, yritykset ja myös työn uudella tavalla. Yritysten toimialueeksi tuli koko maailma ja talouden toimintaympäristön säännöt muuttuivat. Tämä on merkinnyt tuotannossa ja palveluissa uutta kansainvälistä työnjakoa. Ei riitä, että yritys Laitilassa tuottaa tehokkaasti tavaraa Uudenkaupungin autotehtaalle vaan sen pitää lyödä myös intialainen tai saksalainen toimittaja tai jopa liittoutua näiden kanssa. Kilpailun koveneminen on vaikuttanut kaikkialle yhteiskuntaan: koulutukseen, osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä itse työhön.

Julkisuudessa käytävä keskustelu pyörii usein ääripäissä ja pohditaan usein jopa nykymuotoisen työn loppua ja teknologian (digitalisaatio, robotisaatio, keinoäly jne) ylivaltaa eri muodoissaan. Toisaalta teknologia nähdään myös monesti uudenlaisen työn ja rakenteiden mahdollistajana (esim. alustatalouden eri muodot). Työn muutokseen toki vaikuttavat monet muutkin seikat teknologian ohella. Näistä kaikista lisää mm:

- Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa Jaettu ymmärrys työn murroksesta
- Demos Helsinki

Osaamisen ja koulutuksen kehittäminen on myös monien haasteiden edessä ja koulutuksen reagointikyvylle asetetaan nykyään kovia vaateita. Oppimisympäristöjen kehittäminen ja koulutuksen tuominen yhä enemmän työpaikoille ovat osa työn muuttumisen ilmiöitä. Tavoitteena on pitää koulutus ajantasaisena ja samalla varmistaa osaavan työvoiman saatavuus.

Mutta se Radical boost – mikä meininki?

Jotta Radical boost -hanke pääsee kunnolla käyntiin, keskeistä on siis nyt löytää ne yritykset, jotka haluavat osallistua hankkeeseen tarjoamalla paikan opiskelijalle. Opiskelijalle, joka itse asiassa viettää puolet opiskeluajastaan tässä samassa firmassa. Tämä vaatii myös yrittäjältä venymistä koska pitää huolehtia esimerkiksi opiskelijan ohjauksesta työpaikalla. Tämän panostuksen jälkeen on kuitenkin mahdollista saada osaava ja sitoutunut työntekijä yritykseen. Hankkeessa ovat mukana myös Varsinais-Suomen yrittäjät, Varsinais-Suomen liitto sekä saksalaisia ja ranskalaisia oppilaitoksia sekä Meyerin Turun telakka. Teemme kaikki parhaamme tämän tärkeän pilotin onnistumiseksi. Huomasitko mahdollisuuden yrityksellesi? Ota yhteyttä:

Tero Reunanen
Tuotantotalouden koulutus ja tutkimusvastaava, Turun AMK
+358 44 907 4592, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Jassi Aho
Projektipäällikkö, RADICAL-projekti
Turun AMK
+358 40 355 0360, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Radical Boost     ErasmusTurun amk  VSL    Yrittjt  esta

Kirjoitus tukee Varsinais-Suomen kumppanuusfoorumin ja sen alla toimivan ennakointifoorumin toimintaa. Kumppanuusfoorumi on varsinaissuomalaisen yhteistyön sytyttäjä, jolta löydät varsinaissuomalaiset maakuntastrategian tavoitteita edistävät toimijat, ja niiden muodostamat aktiiviset verkostot. Tule mukaan rakentamaan kanssamme Varsinais-Suomea, jossa elämisen laatu on parasta!

 

Varsinais-Suomen kunnissa tehdään paljon toimia ympäristön eteen. Mutta tietävätkö myös kuntalaiset, mitä kaikkea ympäristövastuullisuuden saralla tapahtuu?

Kuntien viestintäresurssit ovat niukat, mutta ilman viestintää tieto tehdystä työstä jää vain pienen piirin tietoisuuteen. Kun viestintää ajattelee kuntalaisille tarjottavana palveluna ja sen merkitys myös markkinointityökaluna ymmärretään, on siihen helpompi suunnata resursseja. Kun asukkaat, työntekijät ja yhteistyötahot ovat jyvällä toimenpiteistä, kasvaa myös luottamus kunnan toimintaan.

Strategioita, ohjelmia ja tavoitteita kirjataan vähintäänkin kunnan nettisivujen uumeniin, mutta käytännössä hyvät toimet jäävät helposti kertomatta. Keskeneräisiäkin toimia kannattaa kuitenkin tuoda esiin: näin omien sekä ulkopaikkakuntalaisten kuva aktiivisesta kunnasta vahvistuu.

Mutta miten sitä viestintää tehdään?

Viestintä ja vastuullisuusviestintä kaipaa suunnitelmallista otetta sekä koordinointia. Kunnallanne on varmasti useita viestintäkanavia, jotka ovat valjastettavissa myös ympäristöasioiden esiintuomiseen. Nettisivut ovat hyvä tiedon tukikohta, mutta harva surffaa asioikseen katsomaan kuulumisia kunnan nettisivuilta – sieltä tieto pitää saada vielä pilkottuna ja pureksittuna eri kohderyhmille erilaisiin kanaviin. Huomioikaa viestinnässä kohderyhmät: esimerkiksi eri-ikäisillä ihmisillä on omat tapansa seurata mediaa.

Kun kunnassanne valmistuu erilaisia ympäristövastuullisuuteen liittyviä raportteja ja selvityksiä, täytyy niistä tiedotusvaiheessa kaivaa kiinnostavimmat kohdat esiin – raportti itsessään ei ole uutisoinnin väärti. Tiedon visualisointi, kuten erilaiset infograafit, auttavat sekä päättäjiä, kuntalaisia että toimittajia sisäistämään tiedon nopeasti. Voisiko paikallislehden kanssa lähteä vuorovaikutteiseen yhteistyöhön vastuullisuusteemoista esimerkiksi juttusarjan muodossa? Kiinnostaisiko jokin teemoista myös alueen isompaa tai jopa valtakunnallista mediaa?

Kunnan työntekijöitä tulisi myös kannustaa ja osallistaa sisällöntuotantoon. Varsinkin pienessä kunnassa on tärkeää aktivoida työntekijöitä huomaamaan omassa työssään viestinnän arvoisia hetkiä. Kun keskiöön nostetaan ihminen, on näkökulma heti samaistuttavampi. Kunnan viestinnässä kannattaa nostaa esiin hyviä esimerkkejä ja kannustaa kehuen myös muita toimijoita, jotka työskentelevät alueella ympäristön eteen.

Naapurikunnat voivat suunnitella myös ympäristövastuullisuuden viestintää yhdessä. Yhdessä tekemällä saa arvokasta vertaistukea, josta tuskin kenellekään viestintää tekevällä on ylitarjontaa. Erilaisia koulutuksia ja kuntien viestintäverkostoja löytyy esimerkiksi Kuntaliiton kautta.

Loppuun muutama viestintäesimerkkiä näyttävä kunta: Raisiossa Facebook on ahkerassa käytössä ja viestit pureksitaan tiiviiseen ja helposti ymmärrettävään muotoon. Paraisilla on Kestävä saaristokunta -blogi tuomassa esiin alueen ympäristövastuullisuutta. Kaarinan myös ympäristöaiheisia uutisia voi seurata Twitteristä. Naantalissa kuntalaiset saavat kaupunkilehden luettavakseen sekä painettuna että sähköisenä.

Valonia voi myös auttaa kuntia tuomaan esiin kestävän kehityksen toimenpiteitä – muistakaa siis hyödyntää tuottamaamme materiaalia, kuten nettiuutisia ja somejulkaisuja. Voitte aina pyytää myös suunnitteluapua, kommentteja tai haastatteluja asiantuntijoiltamme.

Liikennepalvelujen kehittämisessä on viime vuosina voimistunut MaaS (Mobility as a Service) -ajattelu eli niin sanottu liikkuminen palveluna -malli. Tämän uuden lähestymistavan tavoitteena on kehittää liikennettä liikkujan näkökulmasta mahdollisimman helpoksi ja jouhevaksi kokonaisuudeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa eri liikennemuotojen, kuten esimerkiksi juna- ja bussimatkojen yhdistämistä sellaiseksi saumattomaksi matkaketjuksi, joka ei vaadi kuluttajalta monen eri järjestelmän käyttöä. Turun seudun joukkoliikenne Fölin FÖLIX-liityntäliikennepalvelu on hyvä esimerkki matkaketjuajattelusta. FÖLIX yhdistää taksi- ja bussimatkoja ketjuiksi.


MaaS -konseptin mukaisia palveluja on ilmaantunut markkinoille lähiaikoina useita ja keskeisenä kannustimena ovat toimineet digitalisaation avaamat uudet mahdollisuudet. Kovassa nosteessa on esimerkiksi joukkoliikenteen eri lipputyypit yhdistävä matkakortti WALTTI, jonka tavoitteena on kattaa tulevaisuudessa laajasti Suomen kaupunkiseudut. Tuup-sovellus taas yhdistää näppärästi eri kulkumuodot aina joukkoliikenteestä pyöräilyn kautta yhteiskäyttöautoihin ja takseihin. Hyviä esimerkkejä löytyy jo paljon. Yhdistävänä nimittäjänä edellä mainituilla palveluilla on kuitenkin toimivuus ensisijaisesti kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla.


Lähitulevaisuudessa päästöjen vähennystarpeet kohdistuvat voimakkaasti liikennesektorille. Esimerkiksi keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) tavoitteen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä liikenteen päästöjä tulisi vähentää noin puolella vuoteen 2005 verrattuna. Päästövähennystarpeet koskettavat yhtälailla niin kaupunkeja kuin maaseutuakin. MaaS-ratkaisut voivat omalta osaltaan olla edistämässä tavoitteiden saavuttamista myös maaseutumaisten alueiden osalta.


Maaseudulle ja harvaan asutuille alueille MaaS-palvelujen murtautuminen ei kuitenkaan ole tähän mennessä ollut mutkatonta. Maaseudun MaaS-palvelujen yhtenä merkittävänä haasteena on monesti pidetty volyymin eli riittävän asiakaskunnan puutetta. Osittain tästä syystä palveluita tarjoavien yritysten kynnys kehittää palveluita erityisesti maaseudun tarpeisiin on ollut korkea.


Kynnyksen madaltamiseksi tarvitaan uskallusta ja uudenlaista ajattelua, jota voidaan edistää esimerkiksi hankekokeiluiden kautta. Kokeiluiden avulla helpotetaan muun muassa kuntien ja yritysten kohtaamista ja hedelmällisten yhteistyön syntymistä. Toimiva yhteistyö on tärkeää kokonaisuuden, alueen ominaistarpeiden sekä olemassa olevien liikennepalveluiden hahmottamiseksi. Esimerkiksi pitkän matkan joukkoliikenneyhteyksien saavutettavuutta voidaan maaseudulla edistää kehittämällä monessa kunnassa järjestettyä asiointiliikennepalvelua toimimaan myös liityntäliikennepalveluna joukkoliikenneyhteyksien äärelle.

 

Alueellisten liikkumispalvelujen kehittämiseen liittyviä porkkanoita on viime aikoina tarjoiltu muun muassa valtakunnallisestikin merkittävien rahoitushakujen muodossa. Toisaalta toimivan ja monistettavan ratkaisun syntyminen ei edellytä monimutkaista miljoonahanketta tai suurta konsortiota – rohkea kokeilumieli kantaa myös pitkälle. Esimerkiksi Valonian pienimuotoisessa PASSI-hankkeessa toteutettiin Pöytyän kunnan verkkosivuille asiointiliikenteen reaaliaikainen karttanäkymäpalvelu, jonka avulla kuntalaiset saavat tietoa asiointiliikenteen autojen sijainnista reiteillä, aikatauluista sekä liikennöitsijöiden yhteystiedosta.
Kokeilun mittakaavalla ei siis ole väliä, tärkeintä on kestävien ja toimivien ratkaisujen löytäminen tulevaisuuden haasteisiin.