PEKAN TARINA: KULTTUURI LUO HYVINVOINTIA

Kirjoittanut keskiviikko, 24 toukokuu 2017 13:02

Tapasin kuukausi sitten palvelutalossa hieman yli 70-vuotiaan miehen, Pekan. Pekka oli sairastunut vakavasti useita kertoja elämänsä aikana, ja lääkärit olivat aina pitäneet miehen tilannetta jokseenkin toivottomana. Pekka ei kuitenkaan luovuttanut, vaan sinnitteli eteenpäin. 1970-luvulla sairastamastaan syövästä hän kuntoutui hankittuaan metsästyskoiran ja lähdettyään metsälle. Ensin mies jaksoi kävellä hädin tuskin autolta metsän reunaan, mutta päivä päivältä kunto koheni ja koira innosti liikkeelle. Eläkkeelle miehen veivät lopulta useat aivoinfarktit. Omin avuin ei enää kotona selvitty. Edessä oli muutto palvelutaloon. Metsästys ei ollut mahdollista, mutta jotakin mielekästä oli tehtävä.

Pekka aloitti palvelutalon kuvataideryhmässä, vaikka ei ollut koskaan harrastanut taidetta. Luonnossa kohdatut eläimet ja maisemat muistuivat mieleen. Taiteilijan ohjauksessa tulosta alkoi syntyä. Pekka tutki luontokirjoja, ja piirsi lopulta kaikki Suomen nisäkkäät. Lastenlapset saivat seinilleen mieluisat maisemamaalaukset. Palvelutalon asukkaat pyysivät Pekkaa piirtämään kuvia huoneisiinsa. Pekka kehitti lastensa avulla apuvälineitä maalaamiseen, koska toinen käsi ei enää toiminut. Hän hankki myös sähköurut ja alkoi opiskella itsekseen niiden soittamista. Lasten ja hoitajien ihmetellessä miehen puuhia, Pekka totesi vain: ” Kyllä vanhanakin voi tehdä vaikka mitä, se o ittestä kii.”

Pekan tarina osoittaa, miten lähellä meitä taiteen ja kulttuurin mahdollisuudet edistää hyvinvointia voivat parhaimmillaan olla. ”Kulttuuri luo hyvinvointia läpi elämän”, todetaan myös Varsinais-Suomen kulttuuristrategiassa. Pekan kohdalla ratkaisevaa oli oma innostus ja tahto, sekä palvelutalon tarjoama mahdollisuus itsensä ilmaisemiseen. Kaikilla ei vastaavia mahdollisuuksia ole, eikä usko itseen riitä. Meillä jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenämme.

Saavutettavat, lähelle viedyt kulttuuripalvelut sekä ihmisen oman toimijuuden tukeminen mahdollistavat useissa tutkimuksissa osoitetut taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset. Suomen kulttuurin kehtona Varsinais-Suomella on mahdollisuus ottaa kulttuurin hyvinvointia tukeva merkitys mukaan sote- ja maakuntauudistukseen. Kulttuurihyvinvoinnin perustaa on maakunnassamme rakennettu jo vuosia, joten nyt on aika toimia.

 Kirjoitus on osa sarjaa, jossa esitellään Varsinais-Suomen kulttuuristrategiaa toteuttavia käytännön toimia.

luova vs 2025

Kuukausi sitten Qvidjan kartanossa oli koolla kolmekymmentä varsinaissuomalaisesta ruokaketjusta elantonsa saavaa maataloustoimijaa. Päivän aiheena oli maataloustuotannon tulevaisuus. Keskustelussa olivat parempaa satoa tuottava hyvinvoiva maaperä, ravinnekierrätyksen merkitys viljelymaan kunnolle ja vesitaloudelle sekä erilaiset tilojen väliset yhteistyö- ja jakamismallit. Nykypäivän termein keskiössä oli siis kiertotalous. Paikalle saapuneille viljelijöille kyseessä oli kuitenkin ennen kaikkea oman tilan elinvoimaisuus, hyvinvointi ja tuotto-odotukset.

Ruokaketjumme on tämän hetken kiertotalouskeskustelussa kärsinyt arkipäiväisyydestään. Kuitenkin maalaisjärjellä ajateltuna tasaisissa, elollemme välttämättömissä tuotantovirroissa voi piillä sellaiset pitkäjänteisen kasvun edellytykset, joita meillä ei ole varaa sivuuttaa. Ei Varsinais-Suomena eikä valtakunnallisella tasolla.

Ruokaketjussa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla arkinen ihmistä lähellä oleva hyvinvointi, työllisyys sekä suuret korkean jalostusasteen mahdollisuudet. Jalostusarvossa olisi toden teolla nostettavaa monessa tuoteryhmässä. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa päiviteltiin, kuinka kilohailin ja silakan 150 miljoonan kilon vuosisaaliista vain 4 miljoonaa kiloa menee elintarvikekäyttöön, loput päätyvät rehuksi tai jalostamattomina vientiin.

Paikallisen hyvinvoinnin lisäksi suomalaisella maataloudella ja ruokaketjulla olisi mahdollisuuksia myös suuren lisäarvon viennin veturiksi. Turun yliopiston Tulevaisuudentutkimuskeskuksen Markku Wilenius korosti maataloutemme tulevaisuuden mahdollisuuksia hiljattain Maaseudun tulevaisuudessa ja penäsi älykästä maataloutta suomalaisen kilpailukyvyn lähteeksi.

Miten Varsinais-Suomi sitten asemoituu ruokaketjukeskustelussa?

Varsinais-Suomessa tuotetaan yli 30 % Suomen leipäviljoista. Sianlihasta maakunnassamme tuotetaan neljännes ja kananmunista noin puolet. Jalostavien yritysten määrä on maan suurimpia. Alueelta löytyy myös useita suljetun kierron kalataloutta kehittäviä yrityksiä. On itsestäänselvyys, että lähellä tuotettu ja valmistettu ruoka tuottaa tuloa ja elinvoimaisuutta lähialueelle. Ruokaketjun suora työllistävä vaikutus Varsinais-Suomessa on vajaa 17 000 henkilöä.
Puhuttaessa arvon kasvatuksesta sekä vientipotentiaalista on jokerinamme kuitenkin maakuntaamme keskittynyt huippuosaaminen.

Eri huippuosaamisen aloja sekä älyratkaisuja ei ole vielä osattu valuttaa alkutuotantoon sekä ruokaketjun muihin osiin kuten jalostukseen ja jakeluun niin, että pääsisimme toden teolla nauttimaan niistä paljon puhutuista lisäarvotuotteista- ja palveluista.

Varsinais-Suomen maatalouden volyymi yhdistettynä muun muassa korkeakouluihimme kertyneeseen kemianosaamiseen ja funktionaalisten elintarvikkeiden tutkimukseen on yhdistelmä, johon pakkautuu paljon potentiaalia ja joka realisoituna luo maakunnalle lukemattomia mahdollisuuksia.

 

Kuva: Juha Vuorela

KUMPPANUUSSTRATEGIAN TÄRKEIN TOIMENPIDE ON YHTEISTYÖ

Kirjoittanut torstai, 11 toukokuu 2017 08:45

Kun maakunnalle kolme vuotta sitten kirjoitettiin strategiaa, puhuttiin hyvästä pöhinästä. Silloin tavoiteltiin aallon harjaa ja visioitiin uudenlainen maakunnan strategia. Syntyi Kumppanuusstrategia, joka otettiin hyvin ja innostuneesti vastaan. Sen jälkeen kumppanuusajattelulle harjaantuneet korvat ja silmät ovat bonganneet kumppanuudella höystetyn yhteistyön tärkeyttä elinvoimaisuuden ehtona puheista ja viestimistä yhä enenevässä määrin.

Kolme vuotta sitten luotiin malli, jota eräs asiaan perehtynyt henkilö kuvasi joukkoälyalustaksi. Tuli hieno fiilis! Se antoi ajattelemisen aihetta ja nosti rimaa toiminnan edelleen kehittämiselle. Keskeistä on, että tieto kulkee ja oikeat tahot kohtaavat. Tämä on elinvoimaisuuden ja uusien innovatiivisten ratkaisumallien lähtökohta ja edellytys. Verkostoitumisen merkitys on tunnistettu jo pitkään, mutta kumppanuusstrategia nosti yhteistyön julkisen toimijan edistettäväksi, tärkeäksi päätoimenpiteeksi.

Strategian päivityksen alkumetreillä valmisteluryhmien edustajat keskustelivat siitä, miten strategian toimenpiteet ovat toteutuneet ja ennen kaikkea, kuka on vastuussa toimenpiteiden toteutumisesta? Hyvä kysymys on millaisia ovat maakunnan strategian toimenpiteet? Mitkä ovat keskeisimmät kysymykset, joihin haemme maakunnan sateenvarjon alla vastauksia?

Kuulin kerran, että strateginen johtaminen on puhetta, puhetta, puhetta. Puheen tarkoitus on välittää viestiä eteenpäin niistä asioista, joiden täytyy toteutua, jotta strateginen tavoite etenee - juurruttaa strateginen tahtotila osaksi toimintaa ja ajattelua. Strategian toteuttamista voitaneen verrata tähän. Maakunnan tahtotilasta puhuttaessa on tärkeä ymmärtää, että toteuttajia ovat kaikki maakunnan toimijat. Yhteistyöverkostojen rakentaminen ja keskeisten toimijoiden tunnistaminen edellyttää pitkäjänteistä työtä ja konkreettisten tiekarttojen laadintaa - ja kohtaamisia.

Maakunnassa on järjestetty runsaasti kumppanuusfoorumin periaatteella kohtaamisia ja paljon on jo puhuttu, puhuttu, puhuttu. Yksi puheenvuoro on jäänyt erityisesti mieleeni. Koolla olivat elinkeinoelämän edustajat ja kehittäjät ja puhuja korosti miten tärkeää on tunnistaa hyvät kumppanit ja kääriä hihat ylös. Tästä juuri strategian toteuttamisessa on kysymys.

Strategian päivitystä laaditaan nyt tilanteessa, jossa maakuntauudistus muokkaa rakenteita. Kumppanuusstrategian arvopohja ja yhdessä tekemisen viesti on varmasti vielä ajankohtaisempi nyt kuin kolme vuotta sitten.

Ilmastonmuutoskeskustelussa on torjumistoimenpiteiden rinnalle nostettu yhä aktiivisemmin myös sopeutumistoimet. Mutta mitä ilmastonmuutos tarkoittaa vesistöille? Millaisilla vesiensuojelun toimilla muutoksiin voi varautua? Voiko toimissa piileä myös uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia?

Ennusteiden mukaan sademäärät ja valunta vesistöihin kasvavat, mikä muun muassa vauhdittaa eroosiota ja lisää ravinnekuormitusta. Tulvien ajankohdat muuttuvat, mutta myös kuivuusjaksot voivat pidentyä. Ajalliset ja määrälliset muutokset veden kiertokulussa aiheuttavat monenlaisia haasteita. Muutokset säässä ovat jo nähtävissä ja vesien tila on muuttunut merkittävästi. Vesien rehevöityminen näkyy muun muassa voimakkaina vesikasvillisuusesiintyminä ja sinileväkukintoina.

Talviaikaisten vesisateiden yleistyminen lisää peltomaiden eroosiota aiheuttaen haasteita maataloudelle ja vesiensuojelulle. Maataloudessa tähän on reagoitu muun muassa kiinnittämällä entistä enemmän huomiota peltomaan rakenteeseen ja kasvukuntoon, jotta ravinteet pysyisivät pellossa kasvien käytössä eivätkä valuisi vesistöihin.

Tulvat aiheuttavat haasteita myös jätevesien käsittelylle. Viemäriverkostojen saneeraukselle on monessa kunnassa suuri tarve, sillä vanhoihin viemäriverkostoihin on johdettu myös sadevesiä, jotka kuormittavat viemäriverkostoa. Sateilla jätevesiä joudutaan ohijuoksuttamaan suoraan vesistöihin. Tätä lisäkuormitusta jo valmiiksi rasittuneet vesistömme eivät todellakaan kaipaa.

Tulevaisuudessa reagointia ilmastonmuutokseen on tehostettava toteuttamalla maa- ja metsätalouden peruskuivatusta sekä hulevesien hallintaa luonnonmukaisin menetelmin ennallistamalla vesistöjen luontaisia vesivarastoja kuten tulvarantoja, soita, kuivatettuja järviä ja kosteikkoja. Vedelle tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän tilaa. Ilmastonmuutos lisää stressiä monille uhanalaisille lajeille ja niiden elinympäristöille, joita voidaan paremmin huomioida ja kunnostaa luonnonmukaisen vesien hallinnan yhteydessä.

Uudet menetelmät vaativat kuitenkin myös maa- ja metsätalouden tukijärjestelmien kehittämistä. Tällä hetkellä luonnonmukaisten menetelmien jalkauttaminen laajempaan käyttöön voi aiheuttaa tulonmenetyksiä esimerkiksi menetetyn peltopinta-ala myötä. Vanhat menetelmät ja pinttyneet tavat johtaa vesi nopeasti pois näkyvistä eivät kuitenkaan enää vastaa nykytiedon mukaisia vaatimuksia.

Sekä maa- ja metsätalouden että rakennettujen alueiden vesiä tulisi hallita luonnonmukaisesti. Luonnonmukainen hallinta tarjoaa vesiensuojeluhyötyjen lisäksi mahdollisuuksia myös uusien ekosysteemipalveluihin perustuvien elinkeinojen kehittämiseen. Esimerkiksi kosteikkoalueet tarjoavat monia mahdollisuuksia riista- ja kalataloudelle sekä luontomatkailulle. Rehevöityvissä vesissä kasvaa suuria biomassoja, jotka voisivat toimia raaka-aineina korkean laadun ja jalostusasteen tuotteille. Kehitystyö kuitenkin vaatii avoimia ajatuksia ja uusia innovaatioita. Varsinaissuomalaiset yritykset, ottakaa tästä koppia!

Vesi on elämän edellytys ja hieno, mutta haastava elementti. Ilmastonmuutokseen sopeuduttaessa vesiasioita on pohdittava monelta kantilta ja oleellisena osana myös biotaloutta.

KIEHTOVA KURATOINTI

Kirjoittanut perjantai, 28 huhtikuu 2017 09:00

Eurooppalainen yhteiskunta medialisoituu vauhdilla ja maailman kuvina esittäminen lisääntyy eksponentiaalisesti. Taiteen merkitys arjessa kasvaa, ja tämä tekee kuraattorin työstä ajankohtaista ja kiinnostavaa.
Kuratointia voisi kuvailla merkitysten suodattamiseksi elävän taiteen virrasta. Tämä edellyttää hereillä oloa nykytaiteen ilmiöistä ja aitoa kiinnostusta taiteellista työtä kohtaan, jotta olennaiset asiat tulevat havaittua ja keräiltyä yhteen. Kuraattori luo metatason sisältöjä jo olemassa olevista teosten sisällöistä. Hyvä kuraattori erottaa ja osaa nostaa esille kiinnostavia virtauksia nykytaiteen moninaisuudesta. Samalla kuraattori artikuloi jo näkyvää maailmaa merkitykselliseksi. Jos taiteen avulla voidaan nostaa esille arvoja, luo kuraattori työllään arvokeskusteluja.


Kuraattorin työssä hienointa on sen oivaltaminen, kuinka kiinnostava teema tai tunnelma luodaan valmiista teoksista tai jopa vielä kehitteillä olevista teoksista. Näkymättömiä kokonaisuuksia luodaan silloin vielä visuaalista muotoaan odottavasta taiteesta. Tämä edellyttää taiteen tuntemuksen lisäksi taiteilijan puheen ymmärtämistä ja hienovireistä tunnustelua siitä, kuinka kukin tekijä voi löytää paikkansa valmistuvassa prosessissa, jonka nimi on kuratoitu yhteisnäyttely.
Taiteilija-kuraattori on hedelmällisessä kaksoisroolissa sekä teosten tekijänä että taidemaailman ilmiöiden haistelijana. Taiteilijana on helppo myös ymmärtää muiden tekijöiden prosesseja, suhdetta teoksiin ja teemoihin. Erityisen kiehtovaa on kulkea toisen taiteilijan rinnalla koko hänen näyttelyprosessinsa aikana. Tekijään ja hänen teoksiinsa tutustuu henkilökohtaisemmin ja syvemmin, kun pääsee raottamaan työhuoneen ovea ja taiteellisen prosessin lähtökohtia.
Wiurilan kesä on kolmen kuvataiteilijan ryhmä, joka tuottaa kuratoituja yhteisnäyttelyitä Wiurilan kartanon tiloihin Salossa ja kehittää taidekeskuksen konseptia pidemmälle aikavälille yhteistyössä Salon kaupungin kulttuuripalveluiden ja Wiurilan kartanon omistajan kanssa. Työryhmä käyttää kartanomiljöötä osuvana kontrastina nykytaiteelle, teokset ja miljöö tuovat säröä ja särmää toisiinsa. Yhdistelmä nostaa sekä vanhat kulttuurihistoriallisesti merkittävät tilat että uudet teokset kiinnostavasti esille.


Kesällä 2017 esillä on kolme näyttelykokonaisuutta jotka tarjoavat kiinnostavan katsauksen tämänhetkiseen kotimaiseen kuvataiteeseen. Näyttelytiloina toimivat kartanopihan keskiössä sijaitsevat Viljamakasiini, Kaariholvin Galleria, Galleria Pääsky, Galleria Hotelli, Avaingalleria sekä kartanon puistoalue. Wiurilassa voi lisäksi vierailla Kartano- ja Hevosvaunumuseossa, nauttia ravintolan antimista, ulkoilla, pelata Wiurila Golfissa ja yöpyä Hotellissa.

 

luova vs 2025