MIKSI METSILLÄ ON MERKITYSTÄ?

Kirjoittanut  keskiviikko, 30 marraskuu 2016 09:52
Arvostele tätä artikkelia
(0 ääntä)

Talitintti pitää koiralle ja minulle seuraa metsäpolun varrella. Pieni metsikkö lähellä kotiani on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Lisäksi metsä on tähän asti säästynyt hakkuilta ja se onkin iäkkäiden tammien vanhainkoti.
Jokunen vuosi takaperin lähimetsäni reunaan kaavailtiin muutamaa pientalotonttia. Aie raukesi asukkaiden vastustukseen. Tapaus ei ole harvinainen, sillä lähes aina taajamametsien hoitotoimenpiteet tai niiden kaavoittaminen johonkin muuhun käyttöön nostattaa vastalauseita. Kun hakkuut ja kaavoitus nakertavat luonnontilaisia alueita yhä pienemmiksi ja pirstaleisimmiksi, lisääntyy myös ulkoilukäytön aiheuttama kuluminen säästyneillä alueilla.

Kuntien omistamien metsien yhteenlaskettu pinta-ala on valtakunnallisesti vain muutaman prosentin luokkaa, mutta niillä on kokoaan suurempi merkitys kaupunkien ja taajamien asukkaille. Metsät, rakentamattomat rannat tai muut niin sanotut joutomaat ovat kuntalaisten hyvinvoinnin lähteitä ja tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilyttäjiä. Uudistuneen opetussuunnitelman myötä koulut ja päiväkodit käyttävät lähimetsiä yhä enemmän päivittäisenä oppimisympäristönä ja lasten luontosuhteen tukena.

Periaatteessa metsälaki turvaa muun muassa erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnonsuojelulain mukaisten metsätyyppien säilymisen. Niiden tunnistamiseen on olemassa tarkat kriteerit, joiden nojalla lain kirjainta voidaan noudattaa. Jalkoihin voi kuitenkin jäädä lain henki eli se, mihin lailla alun perin pyrittiin. Jos pienveden ympärille jätetään lain vaatima muutaman metrin suojavyöhyke, on pykälät täytetty, mutta ympäristö pilattu.

Talousmetsiäkin voidaan hoitaa kestävin keinoin. Ympäristöä olisi opittava katsomaan kokonaisvaltaisemmin, jolloin huomataan ne toimenpiteet, jotka todellisuudessa heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Se tapahtuu ympäristönlukutaidon tasoa ja luonnon toimintamekanismien tuntemusta nostamalla.

Ihminen kyllä pystyy seilaamaan läpi elämänsä vailla mitään kosketusta hömötiaiseen. Miksi se kuitenkin olisi suotavaa? Edesmenneen professori Ilkka Hanskin sanoin: ”Lapsilla on sisäsyntyinen viehtymys eläimiin ja kasveihin, mutta me emme onnistu siirtämään sitä ymmärrykseksi niistä ekologisista ja evolutiivisista mekanismeista, joiden tunteminen olisi paitsi kiehtovaa, myös tarpeellista ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.”

Ympäristönlukutaidolla on kiistaton paikka kansalaistaitojen työkalupakissa. Ilman sitä suunnistamme vioittuneella kompassilla.

Luettu 669 kertaa

Uusimmat artikkelit kirjoittajalta Susanna Auvinen

Jätä kommentti

Muista täyttää kaikki pakolliset tiedot (*) . HTML-koodi ei ole sallittu.