MINULLAKIN ON UNELMA

Kirjoittanut  tiistai, 16 kesäkuu 2015 12:52

Minulla on unelma. Tuttu ja paljon siteerattu fraasi Martin Luther Kingin kesällä 1963 pitämästä puheesta sopii moneen mittakaavaan.

Oma unelmani on rauhan ja tasa-arvon puolesta puhuneen Kingin tavoitteita vaatimattomampi ja paikallisempi, mutta siinä on osittain samoja tavoitteita ja se koskettaa monen varsinaissuomalaisen elämää.

Minulla on unelma siitä, että maakuntamme alueen virkistysalueet ja -kohteet säilyisivät mahdollisimman monen asukkaan ja matkailijan saavutettavissa. Lisäksi ne olisivat tulevaisuudessa koko maakunnan asukkaiden sekä matkailijoiden yhteisessä käytössä. Vieläpä niin, että nämä - jopa kaikkein pienimmätkin - kohteet yhdistyisivät maakunnalliseen virkistysalueiden verkostoon kuntarajat ylittävillä retkeily-, ulkoilu- ja pyöräilyreiteillä.

Vuosittain ulkoilua harrastaa 96 prosenttia kansasta. Patikointia, retkeilyä ja sauvakävelyä harrastaa yli 80 prosenttia väestöstä. Siitä huolimatta asiaan on panostettu käsittämättömän vähän varoja.

Kuitenkin kokemukset käytännössä ovat osoittaneet, että satsaaminen reitistöihin ja pienimuotoisiin virkistyskäyttöä palveleviin rakennelmiin käyttäjää kohden laskettuna maksaa yleisesti ottaen vain joitain senttejä vuositasolla. Monien muiden liikunta- ja virkistysmuotojen kohdalla puhutaan aivan erisuuruisista summista.

Asia jää mietityttämään, sillä pääsääntöisesti suurin osa virkistys- ja liikuntapalveluista toteutetaan julkisella rahalla. Huolestuttavaa on myös, että leikkausten liipaisinsormi on herkässä virkistysalueiden kohdalla kun tarvitaan nopeita säästöjä. Vaikka käyttäjiä olemme me kaikki, ei virkistysalueilla ole selkeää keskitettyä etujen ajajaa.

Unelmani kuitenkin sisältää toivomuksen, että asiassa nähtäisiin välittömien rahallisten kustannusvaikutusten taakse asukkaiden hyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja yleiseen alueen viihtyvyyteen. Suomalainen hakee luonnosta voimaa paitsi vapaa-aikana myös arkena.

Keskimääräisen suomalaisen 2-3 ulkoilukertaa viikossa ja 170 kertaa vuodessa nostavat luonnon ja lähiympäristön reittien ja virkistysmahdollisuuksien kehittämistarpeet ja kehittämisen mielekkyyden korkealle.

Mutta ulkoilun ja luonnossa liikkumisen taivaanrannassa näkyy tummia, nousevia pilviä. Tuija Sieväsen ja Marjo Neuvosen artikkelissa osana "Hyvinvointia metsästä" -kirjaa osoitetaan, että keskimääräinen luonnossa liikkuja on merkittävästi ikääntyneempi kuin kymmenen vuotta sitten.

Siksi unelmoinkin myös siitä, että pystyisimme kehittämään nykyistä houkuttelevampia vaihtoehtoja nuoremmille kulkijoille. Nämä helposti lähestyttävät, monipuoliset ja ilman välitöntä eksymisen vaaraa olevat virkistyskohteiden ja -reittien kokonaisuudet lisäisivät kohteiden kiinnostavuutta ja laajentaisivat käyttäjäkuntaa. Ympäristön ymmärtäminen ja luonnon kunnioittaminen kun syntyy vain luonnossa liikkumalla.

Varsinais-Suomen liitto on tarttunut yhteen osaan tätä suurta kokonaisuutta edistämällä maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen synnyttämistä luonnoltaan monipuoliseen maakuntaamme.

Alueen monipuolisuudesta kertoo myös se, että Metsähallituksen tuore puistomestari totesi taannoin, että ainoa mitä meiltä täältä Varsinais-Suomesta puuttuu, ovat porot.

Jospa toimivalla ja innostuneella yhteistyöllä saisimme maakuntaan virkistysalueiden ja -reittien etua valvovan ja niitä kehittävän yhdistyksen. Tällöin emme ottaisi vain kukonaskelta kohti unelmani toteutumista, vaan ottaisimme oikein aimo harppauksen kohti tilannetta, jossa Varsinais-Suomessa elämisen laatu on Suomen parasta.

Luettu 1500 kertaa Viimeksi muutettu keskiviikko, 17 kesäkuu 2015 10:06
Arvostele tätä artikkelia
(0 ääntä)

Jätä kommentti

Muista täyttää kaikki pakolliset tiedot (*) . HTML-koodi ei ole sallittu.