ANNATKO KAIKKESI?

Kirjoittanut  tiistai, 15 maaliskuu 2016 09:25

Urheilijat intoilevat usein ja sanovat antaneensa suorituksessaan kaikkensa.

Kun mietin työuraani, olen useimmiten ollut hyvin innoissani töistäni. Silti, en voi kehua antaneeni kaikkeani joka päivä. Sain synninpäästön lukiessani Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, jossa todettiin asiantuntijoidenkin aika ajoin tylsistyvän työtehtäviensä parissa.

Miksi emme myönnä, että haluaisimme vaihtelua? Vaihdoin aikoinaan ensimmäisestä vakituisesta työstäni, koska työnantaja halusi pitää minut samoissa hommissa. Nautin suunnattomasti työstäni, mutta kaipasin vaihtelua.

On lyhytnäköistä ajatella, että työntekijän pitäisi pysyä lestissään aina ja ikuisesti. Onneksi moni voi vaikuttaa oman työn sisältöön.
Tapaamalla asiakkaita ja yhteistyökumppaneita säännöllisesti saa uusia ajatuksia. Omaa päätä ei voi vaihtaa, mutta korvillaan voi kuunnella uusia ideoita.

Seminaareja ja vaikkapa Varsinais-Suomen liiton järjestämiä tapahtumia ei kannata väheksyä.

Työssä tylsistyminen näkyi etenkin alle 36-vuotiailla. Ikä tuo tullessaan onneksi tiedon siitä, että jokaisessa työtehtävässä on hyviä ja huonoja puolia. Kun mikään ei rasita niin paljon kuin tekemättömät työt, kannattaa tylsät hommat hoitaa aina alta pois.

Työelämässä tärkeintä on saada aikaan asioita. Jos välttää virheitä, voi olla, ettei saa aikaan mitään! Ehkä onkin oikein, että meillä on töissä sekä hyviä että keskinkertaisia päiviä.

Jaan Krossin 1210-sivuinen Uppiniskaisuuden kronikka sijoittuu 1500-luvun lopun Tallinnaan. Kirjassa viitataan monta kertaa Turkuun. Kirkkoherra Balthasar Russow on omistautunut työlleen. Silti hän ei aina keskity ja ole koko sydämellään mukana tehtävissään. Viran sivussa syntyy kohua aiheuttava kronikka. Elämänkulkukaan ei ole aivan suoraviivaista. Liivinmaalla on ruttoa, miehityksiä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Tietenkin vaikeina aikoina tarvitaan ponnisteluja. Hyvin tehdystä työstä syntyy hyvä mieli. Varsinais-Suomessa ollaan tunnetusti ylpeitä omista juurista ja maakunnan asemasta sivistyksen kehtona.

Silti: eläköön elämän keskeneräisyys!

Luettu 764 kertaa Viimeksi muutettu tiistai, 15 maaliskuu 2016 09:51
Arvostele tätä artikkelia
(0 ääntä)

Jätä kommentti

Muista täyttää kaikki pakolliset tiedot (*) . HTML-koodi ei ole sallittu.