keskiviikko, 01 maaliskuu 2017 13:27

LÄHIMATKALLE, ANYONE?

Kirjoittanut  keskiviikko, 01 maaliskuu 2017 13:27

”Jos ei edes yritä, ei voi epäonnistua”. Kollegani kannustavat sanat korvissa soiden lähdin Axxel Paraisten matkailulinjan aikuisopiskelijana työharjoitteluun Ahvenanmaalle. Sain harjoittelupaikan hotelli Pommerista ja parin viikon irtiotto toimistoarjesta oli sillä selvä.

Ensimmäisen hotellin respassa ahkeroidun viikon jälkeen ajatukseni pyörivät tiiviisti matkailussa.

Ahvenanmaa on auki ympäri vuoden. Verrattuna Turun saaristoon, on Ahvenanmaalle helpompi tulla talvellakin. Toki täälläkin on kesällä runsaammin palveluita saatavilla, mutta kausi ylettyy reippaasti touko- kesäkuusta syyskuuhun, kun Turun saaristossa puhutaan vain noin kuudesta kuumimmasta matkailuviikosta. Talvella Turun saaristossa palveluiden saaminen on usein epävarmaa.

Kansainvälisiä matkailijoita kiinnostaa Suomessa luonto, puhtaus ja turvallisuus. Nämä eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan myös hyviä palveluita, jotka ovat varmasti saatavilla silloin, kun matkailjat haluavat vierailla meillä. Kansainvälisten turistien lisäksi tulee tottakai muistaa kotimaiset matkailijat, joista suurin osa tekee lyhyitä lähimatkoja.

Suomen matkailu on saanut erityisen paljon kansainvälistä huomiota viimeisen vuoden aikana, ja maamme on listattu toistuvasti kiinnostavimpien matkailumaiden joukkoon. Samalla matkailun merkitys Suomen taloudelle kasvaa, ja matkailualan kasvuodotukset näkyvät myös alan investoinneissa. Matkailu- ja ravintolapalveluja edustava MaRa arvioi, että uusiin hotelli- ja kylpylähankkeisiin on investoitu ja investoidaan vuosina 2015–2020 noin miljardi euroa.

Luku kuulostaa mahtavalta, mutta on vaikea keksiä, mistä muodostuisi Varsinais-Suomen osuus. Mitäs investointeja meillä Varsinais-Suomessa ollaankaan tekemässä matkailuun?

Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi on aloitettu loistava kotimaanmatkailun haastekampanja “Löydä Suomesi”. Kampanjassa suomalaiset haastetaan lomailemaan aiempaa enemmän kotimaassa ja kertomaan matkoistaan ja matkasuunnitelmistaan sosiaalisessa mediassa tunnuksella #lomahaaste.

Itse haastaisin suomalaiset matkustamaan myös kesä- ja talvisesonkien ulkopuolella. Viikonlopunkin aikana ehtii maakunnassamme aivan uusiin maisemiin ja tunnelmiin. Itse lähdin tammikuiseen Utöseen - kokemus jota voin suositella ihan kaikille. Lisäksi varsinaissuomalaiset kansallispuistomme Kurjenrahka ja Teijo tarjoavat totaalista irtautumista arjesta lyhyilläkin visiiteillä. Mitä muita kohteita voisimme saada maakunnastamme mukaan #lomahaasteeseen?

Huom! Kyllä, Ahvenanmaallekin kannattaa tulla aina.

Katsokaa ihmeessä #lomahaaste-kampanjan video täältä: http://tem.fi/lomahaaste

Julkaistu kategoriassa Blogi
perjantai, 01 heinäkuu 2016 11:50

GEOKÄTKÖILYN AVULLA VARSINAIS-SUOMI TUTUKSI

Kirjoittanut  perjantai, 01 heinäkuu 2016 11:50

Geokätköily on mukaansa tempaava harrastus, jossa etsitään maastoon piilotettuja kätköpurkkeja.

Kätköily sai alkunsa vuonna 2000, kun siviilikäyttöön tarkoitettujen paikannuslaitteiden tarkkuus parani Yhdysvaltojen poistaessa häirinnän GPS-signaalista. Amerikkalainen tietotekniikkakonsultti halusi testata paikannustarkkuutta ja piilotti maastoon suuren ämpärin lokikirjoineen, julkaisi koordinaatit netin keskusteluryhmässä ja kehotti etsimään kätkön. Näin syntyi maailman ensimmäinen geokätkö.

Vain muutamaa kuukautta myöhemmin Keravalle ilmaantui Suomen ensimmäinen kätkö, joka on edelleen aktiivinen. Tänä päivänä Suomessa Uusimaa pitää kärkisijaa kätköjen määrässä (9100 kpl). Varsinais-Suomessa kätköjä on noin 5200, joka on toiseksi eniten kaikista Suomen maakunnista. Nykyisin kätköjä löytyy lähes jokaisesta maailman kolkasta ja maailmanlaajuisesti niiden määrä lähentelee jo kolmea miljoonaa.

Kätköpurkin sisällä on lokikirja, johon merkitään oma nimimerkki ja löytyneet kätköt kirjataan netissä geo-kätköilysivustolle. Haastetta harrastukseen tuovat nerokkaasti piilotetut purkit, joiden etsimisessä voi vierähtää usein hyvinkin paljon aikaa. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että purkki on piilotettu lähimpään kivenkoloon tai puun oksaan. Välillä etsimisessä pitää luovuttaa ja palata samaan paikkaan myöhemmin paremmalla onnella.

Purkista saattaa löytyä myös jäljitettäviä esineitä, jotka muut geokätköilijät ovat lähettäneet maailmalle. Niillä on usein jokin tavoite tai määränpää. Kätköilijät liikuttavat esineitä kätköstä toiseen ja edesauttavat niiden matkaa maailmalla. Oma Suomi-hirveni seikkailee tällä hetkellä lähellä New Yorkia. Vein sen muutama vuosi sitten lomareissulla Salosta Wieniin, josta se jatkoi matkaansa tapaamani kätköilijäpariskunnan mukana.

Kätköily on vienyt minut moniin paikkoihin, joissa en olisi muuten tullut käyneeksi. On ollut uskomatonta huomata, miten paljon nähtävää ja koettavaa on ollut pelkästään jo oman kotikunnan lähimaastoissa. Harrastus kulkee myös aina mukana, koska purkkeja etsitään kännykän tai erillisen GPS:n avulla.

Moni etsii kätköjä lomareissujen yhteydessä tai matkustaa varta vasten geokätköjen takia. Kätköpaikassa on yleensä jotain erityistä, kuten esimerkiksi nähtävyys tai hieno näköala. Kätkön kuvaus esittelee paikkaa tarkemmin, esimerkiksi sen historiaa.

Matkailun näkökulmasta aktiviteetti onkin erinomainen tapa tutustuttaa niin kotimaan matkailijoita kuin ulkomaalaisia alan harrastajia maakuntaamme.

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 05 elokuu 2015 12:08

ONKO KANSAINVÄLISTYMINEN TURVALLISTA?

Kirjoittanut  keskiviikko, 05 elokuu 2015 12:08

Alkukesästä lähetin poikani ulkomaille ensimmäistä kertaa yksinään. Oli hänellä toinen 14-vuotias mukanaan, mutta yksin ilman äitiään. Jännitys oli valtava (äidin jännitys). Siinä ei auta kuin toivoa parasta. Sekä pikaista ja myönteistä kansainvälistymistä.

Työskentelen joka päivä kansainvälisten asioiden parissa, mutta koskaan aikaisemmin asia ei ole tullut yhtä lähelle ja tuonut esille myös kansainvälistymiseen liittyviä epäilyksiäni. Miksi kansainvälisyydestä kohkataan niin kovasti ja miksi meidän kaikkien tulisi olla kansainvälisiä? Miksi lähteä ulkomaille, saatikka miksi lähettää lapsensa sinne? Onko se edes turvallista?

Varsinais-Suomen liiton toiminta-ajatuksessa todetaan että olemme tunnustettu toimija koko Itämerellä. Liiton lakisääteisiin tehtäviin kuuluu "hoitaa tehtäviinsä liittyviä kansainvälisiä asioita ja yhteyksiä". Työssäni tuen varsinaissuomalaisia toimijoita kansainvälistymisessä, avustan heitä hankkeissaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa, sekä tuon kansainvälistymistä puheisiin ja tekoihin. Välitän alueelle tietoa kansainvälisistä, pääosin EU:n kuulumisista sekä toisaalta tietoa meistä ja vahvuuksistamme kansainvälisille areenoille. Työni on mielekästä ja ilolla aina kuuntelenkin puheita kansainvälistymisen tärkeydestä.

Mutta miten kansainvälistytään? Lähdetäänkö seminaareihin etsimään kiinnostavia partnereita? Mietitäänkö kotona kansainvälinen teema jota lähdetään viemään maailmalle? Laitetaanko EU-lippu pöydälle kokouksen ajaksi? Vai lähetetäänkö lapsi vain ulkomaille ja toivotaan parasta?

Mitä mieltä sinä olet? Miksi Varsinais-Suomen pitäisi ylipäätään olla tunnustettu toimija Itämerellä, kun varsinaissuomalaiset hädintuskin itsekään tietävät mitä maakunnasta löytyy tai mikä on maakunnan liitto?

Mielestäni kansainvälistyminen ei ole itseisarvo, mutta voimme saada siitä volyymia toimillemme ja tuotteitamme kaupaksi. Kansainvälisyyden tuominen kotiin tai lähteminen kansainvälisille areenoille sparraa itseämmekin parempiin saavutuksiin, puhumattakaan elämyksistä ja opeista.

Kansainvälisyyteen ja yhteistyöhön ei voi pakottaa. Toivoisin kuitenkin että rajojen yli tähyily olisi meille arkipäivää ja että yhteistyö ei kaatuisi uskalluksen puutteeseen.

Pitkällisen hermoilun jälkeen poikanikin pääsi turvallisesti perille ja pyysin häntä lähettämään jonkin valokuvan. Sain valokuvan maassa makaavasta kissasta joka muistutti kissaamme kotona. Ensin olin hieman nyreissäni kun en saanut maisemista mitään käsitystä, mutta sitten sydäntä lämmitti; kansainvälisillä areenoillakin sydämessä läikähtää kun näemme jonkin muistutuksen kodista? Nuuh!

Tämä on siis äidin tulkinta, poika ehkä halusi vain kansainvälistyä rauhassa, ilman huutelua koti-Suomesta. Me kotiin jäävät voimme vain toivoa että kokemus on hyvä ja turvallinen ja että kotiin palattua myös ajatusmaailma on avartunut.

Muutoin meidän kotiin jäävien ei tule ohjailla seikkailua. Maailmalla liikkuva luo omat polkunsa.

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 16 kesäkuu 2015 12:52

MINULLAKIN ON UNELMA

Kirjoittanut  tiistai, 16 kesäkuu 2015 12:52

Minulla on unelma. Tuttu ja paljon siteerattu fraasi Martin Luther Kingin kesällä 1963 pitämästä puheesta sopii moneen mittakaavaan.

Oma unelmani on rauhan ja tasa-arvon puolesta puhuneen Kingin tavoitteita vaatimattomampi ja paikallisempi, mutta siinä on osittain samoja tavoitteita ja se koskettaa monen varsinaissuomalaisen elämää.

Minulla on unelma siitä, että maakuntamme alueen virkistysalueet ja -kohteet säilyisivät mahdollisimman monen asukkaan ja matkailijan saavutettavissa. Lisäksi ne olisivat tulevaisuudessa koko maakunnan asukkaiden sekä matkailijoiden yhteisessä käytössä. Vieläpä niin, että nämä - jopa kaikkein pienimmätkin - kohteet yhdistyisivät maakunnalliseen virkistysalueiden verkostoon kuntarajat ylittävillä retkeily-, ulkoilu- ja pyöräilyreiteillä.

Vuosittain ulkoilua harrastaa 96 prosenttia kansasta. Patikointia, retkeilyä ja sauvakävelyä harrastaa yli 80 prosenttia väestöstä. Siitä huolimatta asiaan on panostettu käsittämättömän vähän varoja.

Kuitenkin kokemukset käytännössä ovat osoittaneet, että satsaaminen reitistöihin ja pienimuotoisiin virkistyskäyttöä palveleviin rakennelmiin käyttäjää kohden laskettuna maksaa yleisesti ottaen vain joitain senttejä vuositasolla. Monien muiden liikunta- ja virkistysmuotojen kohdalla puhutaan aivan erisuuruisista summista.

Asia jää mietityttämään, sillä pääsääntöisesti suurin osa virkistys- ja liikuntapalveluista toteutetaan julkisella rahalla. Huolestuttavaa on myös, että leikkausten liipaisinsormi on herkässä virkistysalueiden kohdalla kun tarvitaan nopeita säästöjä. Vaikka käyttäjiä olemme me kaikki, ei virkistysalueilla ole selkeää keskitettyä etujen ajajaa.

Unelmani kuitenkin sisältää toivomuksen, että asiassa nähtäisiin välittömien rahallisten kustannusvaikutusten taakse asukkaiden hyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja yleiseen alueen viihtyvyyteen. Suomalainen hakee luonnosta voimaa paitsi vapaa-aikana myös arkena.

Keskimääräisen suomalaisen 2-3 ulkoilukertaa viikossa ja 170 kertaa vuodessa nostavat luonnon ja lähiympäristön reittien ja virkistysmahdollisuuksien kehittämistarpeet ja kehittämisen mielekkyyden korkealle.

Mutta ulkoilun ja luonnossa liikkumisen taivaanrannassa näkyy tummia, nousevia pilviä. Tuija Sieväsen ja Marjo Neuvosen artikkelissa osana "Hyvinvointia metsästä" -kirjaa osoitetaan, että keskimääräinen luonnossa liikkuja on merkittävästi ikääntyneempi kuin kymmenen vuotta sitten.

Siksi unelmoinkin myös siitä, että pystyisimme kehittämään nykyistä houkuttelevampia vaihtoehtoja nuoremmille kulkijoille. Nämä helposti lähestyttävät, monipuoliset ja ilman välitöntä eksymisen vaaraa olevat virkistyskohteiden ja -reittien kokonaisuudet lisäisivät kohteiden kiinnostavuutta ja laajentaisivat käyttäjäkuntaa. Ympäristön ymmärtäminen ja luonnon kunnioittaminen kun syntyy vain luonnossa liikkumalla.

Varsinais-Suomen liitto on tarttunut yhteen osaan tätä suurta kokonaisuutta edistämällä maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen synnyttämistä luonnoltaan monipuoliseen maakuntaamme.

Alueen monipuolisuudesta kertoo myös se, että Metsähallituksen tuore puistomestari totesi taannoin, että ainoa mitä meiltä täältä Varsinais-Suomesta puuttuu, ovat porot.

Jospa toimivalla ja innostuneella yhteistyöllä saisimme maakuntaan virkistysalueiden ja -reittien etua valvovan ja niitä kehittävän yhdistyksen. Tällöin emme ottaisi vain kukonaskelta kohti unelmani toteutumista, vaan ottaisimme oikein aimo harppauksen kohti tilannetta, jossa Varsinais-Suomessa elämisen laatu on Suomen parasta.

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 18 maaliskuu 2015 15:29

VARSINAIS-SUOMI BLOGGAAJAN SILMIN

Kirjoittanut  keskiviikko, 18 maaliskuu 2015 15:29

Mikä blogissa kiehtoo?

Mielestäni se, että tekstissä on makua ja väriä, kauniita valokuvia käytetään runsaasti ja kirjoittajan persoona näkyy. Tämä herättää lukijassa tunteita ja ajatuksia: "Ahaa, näinkin tätä voi ajatella. Ohoh, en olisi uskonut, että tuo henkilö on noin kiinnostava. Wow, tuonne minäkin haluan lähteä!"

Nyt Varsinais-Suomella on oma blogipalsta. Blogi on siis verkkopäiväkirja (engl. sanasta weblog) ja tällä sivustolla eri ihmiset kertovat Varsinais-Suomen pienistä ja suurista asioista – joka viikko. Paitsi suomeksi, kirjoitetaan välillä ruotsiksi ja englanniksi.

Varsinais-Suomen liiton työntekijät kertovat työstään: arjesta, saavutuksista, mitä kulissien takana tapahtuu. Blogit käsittelevät kaikkea liikenteestä ja ympäristöstä koulutukseen, paikkatietoon, kansainvälisyyteen ja virkistykseen. Liitossa on eri alan asiantuntijoita, jotka tekevät arvokasta työtä maakuntamme kehittämiseksi – nyt haluamme kertoa siitä teille arkisella ja rennolla tavalla.

Liitossa työskentelee muitakin kuin suomalaisia. Haluatko tietää millaista on asua ulkomaalaisena Varsinais-Suomessa? Those topics we write about in English.

Blogien kautta liiton ihmiset tulevat tutuiksi ja saavat kasvot. Toivomme, että kansalaiset innostuvat keskustelemaan maakuntamme aiheista ja uskaltavat ottaa meihin yhteyttä. Blogitekstejä saa mielellään jakaa myös omissa some-kanavissa.

Varsinais-Suomi on harvinaisen kiinnostava ja rikas maakunta, jossa on upeita ihmisiä, tapahtumia, paikkoja, koulutuslaitoksia... Näistä voit lukea Varsinais-Suomi -blogissa. Tänä vuonna ihmiset eri tahoista kirjoittavat mm. korkeakoulujen kuulumisia, saaristomatkailusta, kulttuurista, EU:sta, polkupyöräilystä... Puolueiden edustajat saavat puheenvuoron ja toivottavasti jatkossa kuullaan myös mitä kuntakentällä tapahtuu.

Aiheista on siis lähinnä runsauden pulaa. Kaikki kirjoittajat ovat lähteneet ilolla ja uteliaisuudella mukaan heille uuteen blogimaailmaan. Minulle ei kannata sanoa, etteivät varsinaissuomalaiset innostu tai kykene yhteistyöhön. Hienoa!

Blogiteksti ei saa olla pitkä, joten hej för denna gång. Toivottavasti tapaamme tällä palstalla joka viikko. Kuka tietää, pian ehkä sinäkin olet yksi meistä - iloinen varsinaissuomalainen bloggaaja?

Julkaistu kategoriassa Blogi