perjantai, 28 huhtikuu 2017 09:00

KIEHTOVA KURATOINTI

Kirjoittanut  perjantai, 28 huhtikuu 2017 09:00

Eurooppalainen yhteiskunta medialisoituu vauhdilla ja maailman kuvina esittäminen lisääntyy eksponentiaalisesti. Taiteen merkitys arjessa kasvaa, ja tämä tekee kuraattorin työstä ajankohtaista ja kiinnostavaa.
Kuratointia voisi kuvailla merkitysten suodattamiseksi elävän taiteen virrasta. Tämä edellyttää hereillä oloa nykytaiteen ilmiöistä ja aitoa kiinnostusta taiteellista työtä kohtaan, jotta olennaiset asiat tulevat havaittua ja keräiltyä yhteen. Kuraattori luo metatason sisältöjä jo olemassa olevista teosten sisällöistä. Hyvä kuraattori erottaa ja osaa nostaa esille kiinnostavia virtauksia nykytaiteen moninaisuudesta. Samalla kuraattori artikuloi jo näkyvää maailmaa merkitykselliseksi. Jos taiteen avulla voidaan nostaa esille arvoja, luo kuraattori työllään arvokeskusteluja.


Kuraattorin työssä hienointa on sen oivaltaminen, kuinka kiinnostava teema tai tunnelma luodaan valmiista teoksista tai jopa vielä kehitteillä olevista teoksista. Näkymättömiä kokonaisuuksia luodaan silloin vielä visuaalista muotoaan odottavasta taiteesta. Tämä edellyttää taiteen tuntemuksen lisäksi taiteilijan puheen ymmärtämistä ja hienovireistä tunnustelua siitä, kuinka kukin tekijä voi löytää paikkansa valmistuvassa prosessissa, jonka nimi on kuratoitu yhteisnäyttely.
Taiteilija-kuraattori on hedelmällisessä kaksoisroolissa sekä teosten tekijänä että taidemaailman ilmiöiden haistelijana. Taiteilijana on helppo myös ymmärtää muiden tekijöiden prosesseja, suhdetta teoksiin ja teemoihin. Erityisen kiehtovaa on kulkea toisen taiteilijan rinnalla koko hänen näyttelyprosessinsa aikana. Tekijään ja hänen teoksiinsa tutustuu henkilökohtaisemmin ja syvemmin, kun pääsee raottamaan työhuoneen ovea ja taiteellisen prosessin lähtökohtia.
Wiurilan kesä on kolmen kuvataiteilijan ryhmä, joka tuottaa kuratoituja yhteisnäyttelyitä Wiurilan kartanon tiloihin Salossa ja kehittää taidekeskuksen konseptia pidemmälle aikavälille yhteistyössä Salon kaupungin kulttuuripalveluiden ja Wiurilan kartanon omistajan kanssa. Työryhmä käyttää kartanomiljöötä osuvana kontrastina nykytaiteelle, teokset ja miljöö tuovat säröä ja särmää toisiinsa. Yhdistelmä nostaa sekä vanhat kulttuurihistoriallisesti merkittävät tilat että uudet teokset kiinnostavasti esille.


Kesällä 2017 esillä on kolme näyttelykokonaisuutta jotka tarjoavat kiinnostavan katsauksen tämänhetkiseen kotimaiseen kuvataiteeseen. Näyttelytiloina toimivat kartanopihan keskiössä sijaitsevat Viljamakasiini, Kaariholvin Galleria, Galleria Pääsky, Galleria Hotelli, Avaingalleria sekä kartanon puistoalue. Wiurilassa voi lisäksi vierailla Kartano- ja Hevosvaunumuseossa, nauttia ravintolan antimista, ulkoilla, pelata Wiurila Golfissa ja yöpyä Hotellissa.

 

luova vs 2025

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 29 helmikuu 2016 10:31

YRITTÄNYTTÄ EI LAITETA

Kirjoittanut  maanantai, 29 helmikuu 2016 10:31

Käväisin viime viikon perjantaina Salossa. Samana päivänä uutisoitiin kaikissa tiedotusvälineissä, että matkapuhelinten valmistus alkaa siellä jälleen Nokian entisissä tiloissa. Mutta ei kulunut päivääkään, kun tiedotusvälineissä alettiin spekuloida jutun realistisuutta ja onnistumisen mahdollisuuksia.

Tietenkin on niin, että sekä hankkeiden edistäjien, että julkisen sanan tulee tarkastella kaikkia yritysprojekteja kriittisellä otteella, ainakin jos hommassa on tarkoitus käyttää julkisia varoja. Mutta samaan syssyyn pitää kysyä, onko meihin suomalaisiin tarttunut niin syvä pessimismi, että emme usko enää oikein mihinkään?

Yhdysvalloissa sanotaan, että se ei ole yrittäjä eikä mikään, joka ei ole yhtä konkurssia tehnyt. Suomessa asenne epäonnistumiseen on julma. Kansanedustajana näin läheltä, että jos yrittäjä-poliitikon yritys meni vaalikauden aikana nurin, äänestäjät pudottivat hänet seuraavissa vaaleissa. Oliko konkurssin tehneestä samalla tullut huono poliitikko? Itse väittäisin päinvastoin: ihminen, joka on jonkin ongelman kohdannut omakohtaisesti, osaa käsitellä sitä paljon asiantuntevammin kuin se, joka puhuu asioista pelkällä teoriapohjalla.

Olen ollut huomaavinani, että uskalluksen puute on ottanut vallan myös virkakoneessa. Korkean profiilin virkamiehiä ei enää juuri ole. Vai missä ovat tämän päivän bunttawahlroosit tai jaakkonummiset? No, ei heitä taida olla. Ja syykin on selvä: suomalainen yhteiskunta palkitsee varovaisuudesta, ei rohkeudesta. Rohkeuteen kun liittyy aina myös säännöllinen epäonnistuminen – ja siihen erityisesti media käy kiinni vihaisen terrierin lailla. Kun virkamies pysyttelee harmaahiirulaisena, jota kukaan ei tunne, jättää julkinen sana rauhaan myös silloin, kun joku juttu menee pieleen. Työnantajien, median ja ihan tavallisten kansalaistenkin kannattaisi miettiä, kumpia haluamme: ritari rohkeita vai pilkunviilaajia?

Salossa on uskallettu. Uskallettu, vaikka takaiskuja on riittänyt enemmän kuin lääkäri määrää. Rohkeus ja positiivisuus on valittu iskusanoiksi varovaisuuden ja valittamisen sijasta.

Hienoa!

Tällä viikolla:
Ma: Aamulla johtoryhmä, sitten kansanedustajatapaaminen, ip yrittäjien ja osuuspankin seminaarissa kommenttipuheenvuoro.
Tiistai: Ap ministeri Rehula Turussa, sitten Helsinki: maakuntajohtajat tapaavat ministeri Orpon.
Keskiviikko: Maakuntajohtajien kokous aamulla, ip ammattiyhdistysasioita.
Torstai: ap kv-asioita, uusien (Naantali, Kemiönsaari, Masku, Vehmaa) kunnanjohtajien vierailu liitossa, kauppakamarin elinkeinovaliokunta.
Perjantai: sisäistä hallintoa ja puolueiden toiminnanjohtajat koolla.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja