torstai, 19 lokakuu 2017 09:33

KAIKKEA MUUTA KUIN TYLSÄ VIRASTO!

Kirjoittanut  torstai, 19 lokakuu 2017 09:33

Vietin viikon TET- harjoittelun, eli työelämään tutustumisen, Varsinais-Suomen liitossa.

Sain viikon aikana vastailla useampaan kertaan kysymykseen, että mistä keksit hakea juuri tänne harjoitteluun? Idea TET- paikasta lähti oikeastaan siitä, kun mietin, että mikä paikka vastaisi parhaiten mielenkiinnon kohteitani; vaikuttamista ja yhteiskunnallisia asioita. Olin kuullut Varsinais-suomen liitosta jo aiemmin mutten kovin hyvin tiennyt mitä kaikkea liiton toimintaan kuuluu. Siispä keksin, että tässä olisikin mielenkiintoinen TET- paikka, jossa varmasti oppisin paljon uutta mutta toisaalta pääsisin hyödyntämään niitä tietoja ja taitoja, joita itselläni jo oli.

Ilokseni paikka järjestyi ja minut toivotettiin liittoon tervetulleeksi. Minulla ei siis ollut etukäteen kovin paljon tietoa mitä kaikkea liiton toimintaan kuuluu. Viikon aikana sain kuitenkin huomata kuinka laajaa ja erilaista toimintaa sieltä löytyy. Esimerkiksi se, miten paljon liiton kansainvälisten asioiden puoli tekee eri maiden ja tahojen kanssa yhteistyötä yllätti minut.

Muutenkin oli kiinnostavaa päästä tutustumaan eri osastoihin kuten edunvalvonnan, talouden ja viestinnän puoliin, joilla kaikilla on oma tärkeä rooli kokonaisuuden kannalta. Opin muun muassa, että liiton budjetin ja sen toteutuman tarkasteleminen voi olla aika mielenkiintoistakin.

Mitä kaikkea sitten itse pääsin tekemään? Tehtävät vaihtelivat hyvin paljon sen mukaan mitä kullakin osastolla oli parhaillaan menossa. Esimerkiksi Turun kirjamessut ja Lounaistiedon seminaari olivat juuri tulossa ja niihin liittyen oli kaikenlaista valmistelua. Toimistolla riitti erinäisiä tehtäviä, joskin aika paljon pääsin liikkumaan myös toimiston ulkopuolelle.

Tein yhteistyötä monien eri henkilöiden kanssa mutta erityisesti vastuuhenkilöni Katri Rosenbergin kanssa. Ja kuvattiinpa minusta myös pieni video liittyen harjoitteluuni! Ehdottomasti parhaiten mieleeni jäi kuitenkin maanantai, jonka vietin yhdessä edunvalvontajohtaja Janne Virtasen ja erikoissuunnittelija Malla Rannikko-Laineen sekä Varsinais-Suomen kansanedustajien kanssa. Olimme ensin vierailulla Paimion kaupungintalolla sekä muutamissa päiväkodeissa ja sen jälkeen Turun satamassa. Kansanedustajayhteistyö on yksi liiton tehtävistä jota oli hienoa päästä näkemään konkreettisella tasolla.

Mukavaksi viikon teki myös se, että minut otettiin mukaan kokouksiin, kahvihetkiin ja lounaille. Tuli tunne, että ihmiset olivat oikeasti kiinnostuneita harjoittelustani ja, että mielipiteeni otettiin huomioon. Viikko yllätti minut kaiken kaikkiaan positiivisesti ja olisin hyvin viihtynyt pidempääkin.

Suosittelen siis Varsinais-Suomen liittoa kaikille muillekin TET- harjoittelupaikaksi; ei kannata antaa ennakkoluulojen hämätä vaan tarttua rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin. Lopuksi vielä kiitokset koko liiton väelle sekä erityiskiitokset Katrille ja Jannelle kivasta viikosta!

 

Kuvassa Ada Nyman on mukana rakentamassa Varsinais-Suomen liiton osastoa Turun kirjamessuilla.

Julkaistu kategoriassa Blogi
perjantai, 28 lokakuu 2016 09:31

UNOHTAKAA YLÄTASON EU-JUTUT!

Kirjoittanut  perjantai, 28 lokakuu 2016 09:31

Tylsää! huudahtivat lapseni eilen, kun kerroin kirjoittavani EU-aiheista blogia. He kuitenkin kuuntelivat, kun kerroin järjestämästämme Euroopan kielten päivän -tapahtumasta, jossa koululaiset pääsivät kokeilemaan eri EU-kieliä.

Kyse oli oikean näkökulman valinnasta. Työssäni joudun päivittäin pohtimaan, mitkä EU-asiat koskettavat kansalaisia. Jos järjestää EU-kyselytunnin koululaisille eikä sinne saavu kuin kourallinen yleisöä, jokin viestinnässä on tainnut mennä pieleen. Eikö koululaisilla ollutkaan kysyttävää EU:sta?

Viestintä on haastava laji. Vaikka miten muotoilisimme ydinviestiämme, tosiasiassa vastaanottaja ymmärtää viestistämme murto-osan. Mutta mikä EU-keskustelusta tekee niin vaikeaa? Vai onko kyse siitä, ettemme halua ottaa selvää? Helpompaa on vain olettaa asioita.

EU on sopivan kasvoton syntipukki. Sen harteille voi kasata sellaisetkin ongelmat, joiden ratkaisuun sillä ei ole mitään toimivaltaa.

Euroopan ideasta väitellyt tutkija Timo Miettinen toteaa elokuussa Hesarin verkkosivuilla julkaistussa artikkelissaan http://www.hs.fi/sunnuntai/a1470888155935 osuvasti: ”Eurooppaa koskeva journalistinen kulttuuri ja kansalaiskeskustelu on niin ohutta, että EU:sta voi sanoa melkein mitä vain ilman että sitä käydään kauhean hyvin lävitse.”

Emmekö me EU:sta viestivät tahot osaa valita viesteillemme oikeita näkökulmia? Emmekö yksinkertaisesti saa ääntämme kuuluviin, kun some toitottaa olettamuksia, joiden paikkansapitävyyttä kukaan ei ehdi kyseenalaistaa? Brexit -äänestys on tästä tietenkin huolestuttava esimerkki.

Euroopan komission puheenjohtaja Junckerin strategiaosaston viestinnän johdossa aloittanut Aura Salla osallistui äskettäin EU- keskusteluihimme Turun kirjamessuilla. Hän ihmetteli, miksi me tiedämme niin vähän EU:n onnistumisista. Hän koki, että positiivinen EU-uutinen ei usein ole uutinen laisinkaan.

EU on vaikeassa tilanteessa, ja epäonnistunut monien haasteiden kohtaamisessa. Ongelmista on otettava oppia. Tärkeää on keskustella avoimesti, miten tästä eteenpäin. EU-virkamiehiltä Salla peräänkuulutti aitoa vuorovaikutusta ja tavoitettavissa olemista yksisuuntaisen tiedottamisen sijaan.

Europe Direct Varsinais-Suomi järjestää EU-aiheisia yleisötapahtumia Varsinais-Suomessa. Mitä konkreettisempi aihe, sen suurempi kiinnostus. Jos puhutaan rahasta, tupa on täynnä. Opiskelu- tai työskentelymahdollisuudet kiinnostavat myös.

Kun kirjamessuilla Eurooppa-osastollamme keskustelin ohikulkijan kanssa Brexitistä ja sen mahdollisista vaikutuksista unioniin, pysähtyi toinen ohikulkija siihen ja tokaisi närkästyneenä, että unohtakaa ne ylätason jutut, kertokaa käytännön asioista!

Aura Sallaa vielä lainatakseni: ”EU ei ole tuolla jossain, EU ei ole yhtä kuin Bryssel. EU olemme me.”

Ehkä kliseitä, mutta silti yhä totisinta totta.

Kuvitus alla: Turun normaalikoulun oppilaat

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 12 elokuu 2015 12:22

MONIKULTTUURINEN VARSINAIS-SUOMI

Kirjoittanut  keskiviikko, 12 elokuu 2015 12:22

Kesän kuumimpia puheenaiheita on ollut monikulttuurisuus. Tunteet teeman ympärillä ovat vuotaneet ehkä hieman liian valtoimenaan, mutta aihepiiri on tärkeä ja sellainen, että juuri kukaan ei pääse sitä karkuun.

Professori Esko Valtaoja kirjoitti aiheesta kolumnissaan Turun Sanomissa. Hän muistutti, että monikulttuurisuus on käsite, jonka sisällöstä ei ole yhteistä käsitystä. Hänen mukaansa jotkut ymmärtävät monikulttuurisuuden niin, että Suomeen tullaan elämään sossun rahoilla ja jälkikasvu lähetetään sitten Isis-taistelijoiksi Syyriaan. Toisen ääripään mukaan lasten sukuelinten silpomiseen puuttuminenkin on länsimaista kulttuuri-imperialismia ja siis tuomittavaa.

Ehkä missään muussa maakunnassa ei niin konkreettisesti tiedetä, että Suomi on ollut osa Venäjää ja osa Ruotsia. Turku edusti länttä, oli siis Ruotsin suosiossa, mutta ei Venäjän. Aseman heilahtelu teki maakunnastamme ilman muuta Suomen kansainvälisimmän ja opetti maailmanpolitiikan realiteetteja. Kun matkustaa Varsinais-Suomesta itään, eron huomaa tässä suhteessa edelleen erittäin selvästi.

Maailma on suuressa myllerryksessä, eikä ongelmia pääse pakoon kukaan. Kreikka saa talouskriisinsä keskelle suuret määrät pakolaisia Syyriasta, eikä köyhällä maalla ole tarjota pakeneville ihmisille aina edes vettä ja leipää. Mielestäni on itsestään selvää, että vastuuta tällaisista asioista tulee kantaa Euroopan tasolla. Vai olemmeko sitä mieltä, että jos pakolaistulva suuntautuisi Suomeen, ongelma olisi yksin meidän, ja muut maat voisivat vain kohautella olkapäitään?

Ihmisiä toki liikkuu monien syiden vuoksi. Sellainen Suomi, jossa jokainen naapurimme on vain suomalainen, on ainakin suurissa kaupungeissa jo kauan sitten taakse jäänyttä elämää. Mutta kykymme ymmärtää erilaisuutta ei vielä ole luontevalla tasolla.

Monikulttuurisuutta ei voi eikä pidä vastustaa, se tapahtuu vääjäämättömästi. Turhan vastahankaisuuden sijasta pitää puhua siitä, kuinka uuden maailman kohtaamme. Tarvitsemme viisautta asenteisiimme ja konkreettisiin yhteiskunnallisiin toimenpiteisiin. Ruotsia on perinteisesti pidetty maahanmuuton mallimaana, mutta tosiasiassa naapurimaassamme on tehty monia vakavia virheitä, joista ruotsalainen yhteiskunta vain ei oikein kykene keskustelemaan.

Varsinais-Suomella on hyvät edellytykset olla monikulttuurisuuden esimerkkimaakunta: kansainvälisyys, kaksikielisyys, elinkeinorakenne (Meyer-telakka, Bayer-lääketeollisuus esimerkiksi) ja Suomen Siirtolaisinstituuttikin sijaitsee Turussa. Tällaiset eväät antavat hyvät edellytykset luoda suvaitsevainen, kansainvälinen ilmapiiri. Monikulttuurisuus vahventaa maakuntaa, ei heikennä.

Alkava syksy
Töihin on palattu monen muun lailla puolitoista viikkoa sitten. Pelkkää lomaa ei heinäkuu ollut. Maan hallitus järjesti virkahemmolle "kesätöitä" ja myös Microsoftin lopettaminen Salossa vei konttoripöydän ääreen. Työt alkoivat maakuntajohtajien kesäkokouksella Oulussa. Kovat ovat haasteet sielläkin.

Maanantai: koko päivä talon sisäistä kehitystyötä.
Tiistai: Maakuntajohtajien sihteereille Varsinais-Suomi esittely, sitten kv-strategian kimpussa kokous, sieltä palaveriin maakuntahallituksen puheenjohtaja Ilkka Kanervan kanssa ja lopuksi kuntavierailu Nousiaisissa. Kuntavierailu on aina mielialaa kohottava juttu. Upeita asioita myös Nousiaisissa.
Keskiviikko: konttorihommia, ay-asioita ja ip uudelleen konttorilla.
Torstai: Maakuntahallituksen lista-asiat, liikennekokous peruuntui, joten keskipäivä konttorilla joten talous- ja toimintasuunnitelman kimppuun kunnolla. Make it simple-ajattelua pitää saada lisää. Julkishallinnon suunnitelmat ovat aina ylipaisuneita paperivuoria.
Perjantai: aamulla konttoria, ip maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristön kokous.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
keskiviikko, 05 elokuu 2015 12:08

ONKO KANSAINVÄLISTYMINEN TURVALLISTA?

Kirjoittanut  keskiviikko, 05 elokuu 2015 12:08

Alkukesästä lähetin poikani ulkomaille ensimmäistä kertaa yksinään. Oli hänellä toinen 14-vuotias mukanaan, mutta yksin ilman äitiään. Jännitys oli valtava (äidin jännitys). Siinä ei auta kuin toivoa parasta. Sekä pikaista ja myönteistä kansainvälistymistä.

Työskentelen joka päivä kansainvälisten asioiden parissa, mutta koskaan aikaisemmin asia ei ole tullut yhtä lähelle ja tuonut esille myös kansainvälistymiseen liittyviä epäilyksiäni. Miksi kansainvälisyydestä kohkataan niin kovasti ja miksi meidän kaikkien tulisi olla kansainvälisiä? Miksi lähteä ulkomaille, saatikka miksi lähettää lapsensa sinne? Onko se edes turvallista?

Varsinais-Suomen liiton toiminta-ajatuksessa todetaan että olemme tunnustettu toimija koko Itämerellä. Liiton lakisääteisiin tehtäviin kuuluu "hoitaa tehtäviinsä liittyviä kansainvälisiä asioita ja yhteyksiä". Työssäni tuen varsinaissuomalaisia toimijoita kansainvälistymisessä, avustan heitä hankkeissaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa, sekä tuon kansainvälistymistä puheisiin ja tekoihin. Välitän alueelle tietoa kansainvälisistä, pääosin EU:n kuulumisista sekä toisaalta tietoa meistä ja vahvuuksistamme kansainvälisille areenoille. Työni on mielekästä ja ilolla aina kuuntelenkin puheita kansainvälistymisen tärkeydestä.

Mutta miten kansainvälistytään? Lähdetäänkö seminaareihin etsimään kiinnostavia partnereita? Mietitäänkö kotona kansainvälinen teema jota lähdetään viemään maailmalle? Laitetaanko EU-lippu pöydälle kokouksen ajaksi? Vai lähetetäänkö lapsi vain ulkomaille ja toivotaan parasta?

Mitä mieltä sinä olet? Miksi Varsinais-Suomen pitäisi ylipäätään olla tunnustettu toimija Itämerellä, kun varsinaissuomalaiset hädintuskin itsekään tietävät mitä maakunnasta löytyy tai mikä on maakunnan liitto?

Mielestäni kansainvälistyminen ei ole itseisarvo, mutta voimme saada siitä volyymia toimillemme ja tuotteitamme kaupaksi. Kansainvälisyyden tuominen kotiin tai lähteminen kansainvälisille areenoille sparraa itseämmekin parempiin saavutuksiin, puhumattakaan elämyksistä ja opeista.

Kansainvälisyyteen ja yhteistyöhön ei voi pakottaa. Toivoisin kuitenkin että rajojen yli tähyily olisi meille arkipäivää ja että yhteistyö ei kaatuisi uskalluksen puutteeseen.

Pitkällisen hermoilun jälkeen poikanikin pääsi turvallisesti perille ja pyysin häntä lähettämään jonkin valokuvan. Sain valokuvan maassa makaavasta kissasta joka muistutti kissaamme kotona. Ensin olin hieman nyreissäni kun en saanut maisemista mitään käsitystä, mutta sitten sydäntä lämmitti; kansainvälisillä areenoillakin sydämessä läikähtää kun näemme jonkin muistutuksen kodista? Nuuh!

Tämä on siis äidin tulkinta, poika ehkä halusi vain kansainvälistyä rauhassa, ilman huutelua koti-Suomesta. Me kotiin jäävät voimme vain toivoa että kokemus on hyvä ja turvallinen ja että kotiin palattua myös ajatusmaailma on avartunut.

Muutoin meidän kotiin jäävien ei tule ohjailla seikkailua. Maailmalla liikkuva luo omat polkunsa.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  maanantai, 27 huhtikuu 2015 09:35

Ulkomaalaispolitiikasta ei puoluejohtajien tenteissä eduskuntavaalien alla juurikaan taitettu peistä, mutta vaalikentillä asia puhutti niin, että erityisesti vaalipäivän äänestyskäyttäytymisessä maahanmuuttokysymyksillä oli suuri painoarvo.

Olen joskus kauan sitten itsekin askarrellut maahanmuuttopolitiikan ongelmien kanssa. Vuonna 1999 Slovakiasta alkoi tulla suuria määriä romaneja, joille oli kerrottu pahansorttisia valheita suomalaisesta sosiaaliturvasta. Ongelma äityi niin pahaksi, että esittelin sisäministerinä presidentti Ahtisaarelle viisumipakon Slovakiasta Suomeen pyrkiville.

Korkea työttömyys kirvoittaa helposti maahanmuuttokriittisiä puheenvuoroja." Kun omilla kansalaisillakaan ei ole töitä, miksi pitäisi sallia ulkomaalaisten tulo samoille kapeneville työmarkkinoille" on kysymys, joka kovin helposti saa kannatusta.

Ei maahanmuuttopolitiikka mikään helppo laji olekaan. Ruotsi on aina harjoittanut hyvin suvaitsevaa linjaa ulkomaalaiskysymyksissä, mutta onnistunut luomaan samalla valtavat ongelmat. Lahden takana on muutamassa kaupungissa lähiöitä, joihin edes poliisi ei uskalla vierailulle.

Kaikki johtavat ekonomistit kuitenkin varoittavat politiikasta, jossa maahanmuutolle ruvettaisiin asettamaan rajoituksia. Maahanmuutolla on taloutta virkistävä, ei hidastava, vaikutus.

Tulevassa hallitusohjelmassa otetaan kantaa ulkomaalaispolitiikkaan. Tärkeää on, että Suomi ei anna ulospäin viestiä, että linjamme olisi muuttunut. On hyvä kertoa, että kannamme vastuumme ja toisaalta uskomme kansainvälistyvän Suomen pärjäävän taloudellisesti paremmin kuin käpertyvän.

Aiheen kirjotukselleni löysin maanantaiaamun Turun Sanomista, jonka urheilusivut kertovat Interin Vahid Hambon tehneen taas kaksi maalia. Jalkapallojoukkueet ympäri Eurooppaa ovat hyvä esimerkki maahanmuuton piristävästä vaikutuksesta. Entinen Saksan sisäministeri Otto Schilly tapasi sanoa, että "mitään ei tulisi ilman maahanmuuttovahvistuksia" arvioidessaan maansa maajoukkueen mahdollisuuksia.

Se mikä sopii jalkapalloon, istuu hyvin myös moneen muuhun elämänalueeseen. Varsinais-Suomi on erityisen kansainvälinen maakunta. Meidän on tärkeä pitää sivistyneestä profiilistamme huolta.

TÄLLÄ VIIKOLLA:
Maanantai: Aamupalaveri aluekehityksen Tarjan kanssa, sitten Maakunnan yhteistyöryhmän kokous, omalta kohdaltani ensimmäinen. Annamme lausuntoja kehityshankkeista. Iltapäivällä oma johtoryhmä.
Tiistai: Ap Kuntavierailu Laitilaan, sitten tilaisuuteen, jossa Evan Matti Apunen analysoi Suomen tilaa vaalien jälkeen, loppupäivä hallintohommia.
Keskiviikko: Ap Kuntakierros jatkuu, nyt Maskuun, sieltä ip Centrum Balticumin hallituksen kokoukseen. Loppupäivä konttorilla
Torstai: Aattona konttorilla, puolelta päivin työlounas Liedon kunnanjohtaja Esko Poikelan kanssa.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja