Kirjoittanut  perjantai, 18 toukokuu 2018 09:58

Sateenkaari Kodon päiväkodeissa Varsinais-Suomessa on viime syksystä lähtien opetettu ruoan kasvattamisen avulla lapsille ja aikuisille, mitä kiertotalous ruokajärjestelmässä tarkoittaa ja miten se liittyy päiväkodin arkeen. Ruoan eri vaiheita on seurattu askel askeleelta: lapset istuttavat kasvien ja kukkien siemeniä ja oppivat, mitä kasvi tarvitsee kasvaakseen. Osana samaa kiertoa lasten kanssa seurataan ruoan kulutusta ja sitä, mitä ruokahävikille tapahtuu kompostointiprosessissa.

Prosessin havainnollistamiseksi päiväkoteihin on lasten suureksi riemuksi hankittu matokompostorit. Lierojen tehtävänä on tehdä ruoantähteistä multaa. Hyönteisten rooli kiertotaloudessa on merkittävä ja siksi maan pienimmät on nostettu tärkeään rooliin ruoan kierron tutkimisessa. Hyönteisten avulla on helppo konkretisoida ruoan kasvamista, ravinteiden kiertoa ja mullan tuotantoa.

Tärkeää on, että lapset ja aikuiset oppivat ruoan elinkaaren ja kierron eri vaiheita yhdessä tekemällä. Kevään aikana on seurattu, kuinka paljon ruokaa jää tähteeksi, mistä se johtuu, mitä tähteille tapahtuu. Keskeistä on myös lisätä lasten ja aikuisten tietoisuutta ruoan alkuperästä. Ruoka ei tule kaupasta tai keittiön kaapista vaan sen polku alkaa kauempaa ja sen elinkierto on pitkä. Oppiessa ruoan arvostus lisääntyy ja ruokahävikki päiväkodeissa vähenee.

Uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet otettiin käyttöön vuoden 2017 elokuussa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet eivät ole enää aiempaan tapaan suositus vaan kansallinen normi, jonka pohjalta paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja johon kaikkien työntekijöiden on sitouduttava.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa varhaiskasvatus on kytketty tiiviisti osaksi elinikäisen kasvun ja oppimisen polkua ja niistä löytyy monia yhtymäkohtia esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmiin. Muun muassa kestävän kehityksen arvoperustaa tulisi sisällyttää päiväkodin arkeen niin, että vastuullinen ympäristöajattelu ja -toiminta vahvistuvat. Päiväkotien henkilökunnalta odotetaankin runsaasti uutta osaamista niin opetusmenetelmien kuin eri aihealueidenkin tiimoilta. Lisäksi uudet varhaiskasvatussuunnitelmat edellyttävät päiväkodeilta paljon kasvatuksen ja pedagogisen opetuksen osalta.

Uusien menetelmien ja toimintatapojen oppiminen voi olla haastavaa, sillä päiväkodin arki on toiminnantäyteistä. Lasten tarpeet ja toiveet vaihtelevat päivittäin. Toisaalta päiväkodit ovat hyvä foorumi uuden kokeilulle. Lapset ovat ennakkoluulottomia ja innostuvat helposti. Ruoan kiertoon tutustuttaessa matokompostoreiden madoille on tehty lauluja ja niitä on rohjettu ottaa käsiinkin.

Lasten innostus tarttuu aikuisiin. Kokeilut tuovat piristystä arkeen, jos ne ovat konkreettisia ja kiinnittyvät päivän muuhun toimintaan sujuvasti. Sateenkaari Kodon päiväkodeissa toteutettu ruokajärjestelmään ja kiertotalouteen tutustuttava kokeilu on toteutettu Multaa ja Mukuloita -nimisen hankeen turvin. Hanke on konkreettinen ja antaa uusia kokemuksia sekä lapsille että aikuisille. Se on koko päiväkodin yhteinen projekti. Lapset oppivat maaperän salattua elämää ja kasvien kasvattamisen ihmeitä. Työntekijät rohkaistuvat kokeilemaan uusia menetelmiä ja ajattelemaan uudella tavalla. Samalla tiedot ja taidot toimia varhaiskasvatussuunnitelman ja kestävän kehityksen arvojen mukaisesti lisääntyvät.

Ja mikä parasta – syksyllä kaikki voivat nauttia oman kasvimaan antimista.

Julkaistu kategoriassa Blogi
perjantai, 23 maaliskuu 2018 13:37

GEOLOGISTA TASAPAINOILUA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA

Kirjoittanut  perjantai, 23 maaliskuu 2018 13:37

Luonnonarvojen suojelun ja luonnonvarojen käytön yhteensovittaminen voi olla haastavaa eri tahojen toisistaan poikkeavien, usein vastakkaistenkin intressien vuoksi. Varsinais-Suomen liitossa on käynnissä luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavatyö, jossa tähän teemaan tartutaan muun muassa kiviaineshuollon kannalta. Osana kaavatyötä maakunnan liiton maankäytön suunnittelijat ovat tehneet laajan arviointityön maakuntakaavaan merkittyjen geologisesti arvokkaiden alueiden päivittämiseksi.

Suomessa kulutetaan Infra ry:n arvion mukaan vuosittain ainakin rekkalastillinen (jopa yli 20 tonnia) luonnonkiviaineksia jokaista suomalaista kohden. Mikäli kaikkien varsinaissuomalaisten osuus kiviainesten vuosittaisesta kulutuksesta laitettaisiin yhteen rekkajonoon, ulottuisi se Hangosta Inariin ja takaisin – kolmesti! Arvokkaiden geologisten muodostumien lisäksi kaavatyössä onkin kartoitettu myös muun muassa maa-ainesten otolle otollisia alueita. Lisäksi maakuntaliitossa on jo vuosia tehty hanketyötä erilaisten uusiomateriaalien, kuten teollisuuden sivuvirtojen maarakentamiskäytön lisäämiseksi, sekä rakentamisen yhteydessä syntyvien maa-ainesvirtojen koordinaation parantamiseksi.

Geologinen suojelu eroaa muusta luonnonsuojelusta poikkeuksellisen aikajänteensä vuoksi. Tuoreimmatkin harjumuodostumamme ovat vuosituhansien takaa, kun taas kallioalueiden osalta liikutaan vuosimiljoonien skaalalla. Geologiset ominaispiirteemme ovat yhdistelmä viime jääkauden synnyttämiä muodostumia ja ikivanhaa peruskalliota. Suunniteltaessa suojelutoimia ja kiviaineshuoltoa onkin huomioitava, että geologisesti arvokkaisiin muodostumiin kohdistuvat muutokset ovat pääosin ikuisia, eikä muodostumien palautus jälkikäteen ole mahdollista – joskin pienimuotoisia ennallistamis- ja maisemointitoimia voidaan paikallisesti toteuttaa.

Geologisesti arvokkaan alueen suojelumerkintä kohdistuu nimensä mukaisesti alueiden geologiaan, eikä sinällään estä siihen kajoamatonta maankäyttöä, esimerkiksi maa- ja metsätaloutta tai rakentamista. Osa muodostumien ainutlaatuisesta syntyhistoriasta todistavasta geologisesta arvosta on usein katseen tavoittamattomissa muodostuman sisällä. Pääasiallisesti geologisesti arvokkaita alueita suojellaankin maa-ainesten otolta. Kaavamerkinnän taustalla on maa-aineslaki, joka kieltää maa-ainesten oton alueilla, joilla siitä aiheutuisi kauniin maisemakuvan, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista. Harjujen osalta suojelun lisäperusteena on niiden tärkeä rooli pohjaveden muodostumisessa.

Geologisesti arvokkaita alueita on maakunnassamme useita eri tyyppisiä: kallio-, harju- ja moreenialueita, tuuli- ja rantakerrostumia sekä kivikoita. Maakuntakaavaan merkitään vain maakunnallisesti, valtakunnallisesti tai kansainvälisesti arvokkaat alueet. Alueet on pääosin tunnistettu erilaisissa kansallisen tason selvityksissä, joista ovat vastanneet pääosin Suomen ympäristökeskus ja Geologian tutkimuskeskus. Luonnoksessa vaihemaakuntakaavan geologisesti arvokkaiksi alueiksi ehdotetaan merkittäväksi kolmatta sataa erillistä aluetta, yhteispinta-alaltaan 270 neliökilometriä.

Kaavatyön aikana alueiden arvoja ja rajauksia on tarkistettu, aiempien kaavojen valmistumisen jälkeen syntyneet asiantuntijaselvitykset huomioitu ja maakunnan eri osien geologisesti arvokkaiden alueiden merkintäperusteita yhdenmukaistettu. Kustakin maakunnan geologisesti arvokkaasta alueesta on luotu kohdekortti, jossa kuvataan alueen keskeisiä arvoja, sekä viitataan asiantuntijaselvityksiin, joihin merkintä perustuu. Tarkempi kuvaus kaavatyöstä, merkintöihin johtavista syistä sekä kaikkien alueiden kohdekortit löytyvät maakuntaliiton julkaisusta Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa tämän linkin takaa.

Laadukkaat luonnonkiviainekset tulevat jatkossakin olemaan tärkein maarakentamisen materiaali. Suojelemalla arvokkaita geologisia muodostumia ja hyödyntämällä luonnonkiviaineksia sekä uusiomateriaaleja viisaasti voidaan osaltaan kehittää kiviaineshuoltoa entistä kestävämpään suuntaan.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  maanantai, 19 kesäkuu 2017 13:21

Vanhemmille sukupolville tekstiilien kiertotalous, kuten räsymattojen kutominen oli arkipäivää. Olemme kuitenkin ajautuneet harhateille. Nykyisin jokainen suomalainen heittää pois vuosittain yli 10 kiloa tekstiiliä. Tästä määrästä vain murto-osa päätyy kiertoon.

Toimiin on kuitenkin ryhdytty. Vuodesta 2016 lähtien tekstiiliä ei ole enää saanut toimittaa kaatopaikalle. Uusissa kiertotalouden malleissa tehostetaan materiaalien käyttöä, korvataan totuttuja materiaaleja uusilla ja kehitetään palveluja tekstiilien käyttöajan pidentämiseksi. Suomessa on tällä hetkellä käynnissä monia hankkeita tekstiilien uudelleenkäytön kehittämiseksi. VTT:ssä kehitetyn uudenlaisen liotusmenetelmän avulla saadaan pilkottua puuvillatekstiilien kuidut, joista voidaan sen jälkeen valmistaa uutta materiaalia. Varsinaissuomalaiset toimijat ovat aktiivisesti mukana kehittämässä poistotekstiilin keräystä, lajittelua ja jatkojalostusta.

Kiertotalouden liiketoimintamallit haastavat aiemman luonnonvaroja tuhlailevan tuotannon. Huomioon on otettava niin suunnittelu, tuotanto kuin käyttö. Tuotteen elinkaaren pidentäminen tarkoittaa tuotteen pitämistä käytössä mahdollisimman pitkään ja sen korjaamista tarvittaessa. Esimerkiksi Finlayson jatkaa tuotteen käyttöikää lupaamalla pellavaisille Jesus-lakanoilleen 50 vuoden takuun. Nimi juontuu kankaan kudontatavasta, joka jäljittelee joustavia ja kestäviä Torinon käärinliinoja.

Yritykset voivat hyödyntää teollisuuden ylijäämämateriaaleja ja käytöstä poistettua materiaalia raaka-aineena. Esimerkiksi turkulainen Punainen Norsu valmistaa käytetyistä kankaista vaatteita aikuisille ja lapsille. Uusiutuvuus kiertotalouden mallina tarkoittaa puolestaan biohajoavien materiaalien käyttöä raaka-aineina.

Digitaaliset jakamisalustat edistävät tavaroiden käyttöajan pidentämistä. Käytettyjen vaatteiden ja kenkien mobiilit markkinapaikat, kuten Zadaa-sovellus, helpottavat tavaroiden kiertoa. Tämän päivän kiireisen arjen tarpeisiin vastaavan palvelun avulla on mahdollista yhdistää samaa kokoa käyttävät myyjät ja ostajat. Tuotteen palveluna tarjoava liiketoiminta perustuu taas siihen, että vaatteiden kulutus voi olla omistamisen sijaan käyttämistä. Vaatelainaamot mahdollistavat tyyleillä leikittelyn ja lyhytaikaiseen tarpeeseen lainaamisen.

Uudenlaisten toimintatapojen juurruttaminen vaatii yhteistyötä ja yhteistä näkemystä siitä, että luonnon rajallisia resursseja on kohdeltava kunnioittaen. Liiketoiminnan uudistamista vauhdittavat yhä valveutuneemmat kuluttajat, jotka vaativat tuotteilta yhä enemmän aitoutta ja paikallisuutta. Se on helppo ymmärtää ajatellessani olohuoneen räsymattoa, jonka kudoin lapsena äitini kanssa. Sen raitoihin kietoutuu arvokkaita muistoja.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  Anni Eerola torstai, 18 toukokuu 2017 14:45

Kuukausi sitten Qvidjan kartanossa oli koolla kolmekymmentä varsinaissuomalaisesta ruokaketjusta elantonsa saavaa maataloustoimijaa. Päivän aiheena oli maataloustuotannon tulevaisuus. Keskustelussa olivat parempaa satoa tuottava hyvinvoiva maaperä, ravinnekierrätyksen merkitys viljelymaan kunnolle ja vesitaloudelle sekä erilaiset tilojen väliset yhteistyö- ja jakamismallit. Nykypäivän termein keskiössä oli siis kiertotalous. Paikalle saapuneille viljelijöille kyseessä oli kuitenkin ennen kaikkea oman tilan elinvoimaisuus, hyvinvointi ja tuotto-odotukset.

Ruokaketjumme on tämän hetken kiertotalouskeskustelussa kärsinyt arkipäiväisyydestään. Kuitenkin maalaisjärjellä ajateltuna tasaisissa, elollemme välttämättömissä tuotantovirroissa voi piillä sellaiset pitkäjänteisen kasvun edellytykset, joita meillä ei ole varaa sivuuttaa. Ei Varsinais-Suomena eikä valtakunnallisella tasolla.

Ruokaketjussa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla arkinen ihmistä lähellä oleva hyvinvointi, työllisyys sekä suuret korkean jalostusasteen mahdollisuudet. Jalostusarvossa olisi toden teolla nostettavaa monessa tuoteryhmässä. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa päiviteltiin, kuinka kilohailin ja silakan 150 miljoonan kilon vuosisaaliista vain 4 miljoonaa kiloa menee elintarvikekäyttöön, loput päätyvät rehuksi tai jalostamattomina vientiin.

Paikallisen hyvinvoinnin lisäksi suomalaisella maataloudella ja ruokaketjulla olisi mahdollisuuksia myös suuren lisäarvon viennin veturiksi. Turun yliopiston Tulevaisuudentutkimuskeskuksen Markku Wilenius korosti maataloutemme tulevaisuuden mahdollisuuksia hiljattain Maaseudun tulevaisuudessa ja penäsi älykästä maataloutta suomalaisen kilpailukyvyn lähteeksi.

Miten Varsinais-Suomi sitten asemoituu ruokaketjukeskustelussa?

Varsinais-Suomessa tuotetaan yli 30 % Suomen leipäviljoista. Sianlihasta maakunnassamme tuotetaan neljännes ja kananmunista noin puolet. Jalostavien yritysten määrä on maan suurimpia. Alueelta löytyy myös useita suljetun kierron kalataloutta kehittäviä yrityksiä. On itsestäänselvyys, että lähellä tuotettu ja valmistettu ruoka tuottaa tuloa ja elinvoimaisuutta lähialueelle. Ruokaketjun suora työllistävä vaikutus Varsinais-Suomessa on vajaa 17 000 henkilöä.
Puhuttaessa arvon kasvatuksesta sekä vientipotentiaalista on jokerinamme kuitenkin maakuntaamme keskittynyt huippuosaaminen.

Eri huippuosaamisen aloja sekä älyratkaisuja ei ole vielä osattu valuttaa alkutuotantoon sekä ruokaketjun muihin osiin kuten jalostukseen ja jakeluun niin, että pääsisimme toden teolla nauttimaan niistä paljon puhutuista lisäarvotuotteista- ja palveluista.

Varsinais-Suomen maatalouden volyymi yhdistettynä muun muassa korkeakouluihimme kertyneeseen kemianosaamiseen ja funktionaalisten elintarvikkeiden tutkimukseen on yhdistelmä, johon pakkautuu paljon potentiaalia ja joka realisoituna luo maakunnalle lukemattomia mahdollisuuksia.

 

Kuva: Juha Vuorela

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 14 helmikuu 2017 11:02

Kiertotaloudessa resursseja ja luonnonvaroja hyödynnetään älykkäästi niin, että niiden sisältämä arvo säilyy tai jopa lisääntyy. Luonnonvarojen jatkuvasti huvetessa kiertotalouteen siirtyminen on välttämättömyys, mutta samalla kiertotalous mahdollistaa Suomessa Sitran mukaan vähintään 2,5 miljardin vuotuisen arvonlisän.

Keskustelun sävy on jo muuttunut. Kasvua ja elinvoimaa ei enää suoraan kytketä ympäristön kannalta tuhoisiin käytäntöihin, kuten luonnonvarojen liikakäyttöön tai fossiilisen energian kulutukseen.

Elinkeinopoliittisesti kiertotaloudessa on kyse myös alueiden houkuttelevuudesta yritysten silmissä. Menestyjiä ovat ne maakunnat, kunnat ja kaupungit, jotka osaavat katsoa tulevaisuuteen ja haluavat olla mukana vähähiilisen ja resurssiviisaan yhteiskunnan rakentamisessa.

Olemme kuitenkin vielä kaukana siitä, että tämä kestävää tulevaisuutta maalaileva puhe näkyisi konkreettisina toimenpiteinä kaikilla sektoreilla.

Kuntien rooli maankäytön suunnittelijana, tilaajana, asiakkaana, rakennuttajana ja lupaviranomaisena sisältää suuren määrän yksittäisiä päätöksiä, joilla joko tuetaan tai hankaloitetaan kiertotalousyhteiskunnan syntymistä. Puhumattakaan kunnan roolista kasvattajana, ruokakulttuuritoimijana tai matkailun edistäjänä. Myös kunnan merkitys datan avaajana on muistettava.

Vuoden alussa voimaan tullut uusi hankintalaki antaa kunnille yhä paremmat edellytykset tehdä innovatiivisia ja vastuullisia hankintoja. Hankintamenettelyn vaatimukset ovat keventyneet ja joustavuus lisääntynyt. Hankinnoissa fokusta kannattaakin suunnata osallistavaan ja ennakkoluulottomaan markkinavuoropuheluun ja varsinaisen tarpeen perusteelliselle määrittelylle.

Varsinaisen tarpeen määrittely liittyy kiinteästi palveluistamiseen. Uuden hankintalain mahdollistama elinkaarikustannusten huomioon ottaminen helpottaa yhä useampien tarpeiden täyttämisen palveluna, fyysisen tuotteen hankkimisen sijaan – omistajuuden tilalle tulee yhä useammin käyttöoikeus.Hyvä esimerkki ovat IT-laitteet, joita voi ostaa käytettynä niin, että toimittava yritys samalla huolehtii myös jatkokäytöstä. Kunta voi myös siirtyä yhteiskäyttöautoihin yhdessä alueen asukkaiden kanssa sekä hankkimaan valaistusta tai lämpöä varsinaisten laitteiden sijasta. On tärkeää, että kunta luo puitteet, joissa yritysten on mahdollista tuoda esille uudenlaisia ratkaisuja.

Maakuntauudistus pistää myös kunnat miettimään omia vetovoimatekijöitään. Mikä tekee juuri meistä erityisen? Minkälainen kunta haluamme olla? On tärkeää tunnistaa alueiden olemassa olevia potentiaaleja, niin luonnonvaroja, osaamista, palveluita, kuin teollisia sivuvirtoja. Kiertotalouden ratkaisut ovat tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamista.

Kunta, joka nojautuu jätteettömyyteen, omavaraiseen energiajärjestelmään, älykkääseen liikennejärjestelmään ja osallistavaan suunnittelukulttuuriin on varmasti tulevaisuuden houkutteleva asuin- ja yritysympäristö.

Varsinais-Suomen liitto on juuri julkaissut Valonian johdolla maakunnallisen tiekartan kiertotalouteen. Alueellisella kiertotalouden tiekartalla luodaan askelmerkkejä monipuoliselle, kilpailukykyiselle ja kiertotalouteen pohjaavalle Varsinais-Suomelle. Tutustu tiekarttaan ja kevään sidosryhmätyöhön osoitteessa www.kiertotaloudenvarsinaissuomi.fi/tiekartta

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  perjantai, 26 elokuu 2016 09:13

On olemassa monia asioita, jotka ovat suurimman osan ihmisistä elämässä hyvin näkymättömiä, mutta joihin kohdistuu rajatuissa piireissä hyvinkin suuria intohimoja. Yksi tällainen asia on jätevesilietteet.

Toimin Lounais-Suomen jätehuoltopolitiikan laatimiseen liittyvien hyvin keskustelevaisten ja välillä kiihkeiksikin yltyneiden Lietehuolto-työpajojen vetäjänä. Työpajoissa oli kattava edustus kaikista intressiryhmistä. Paikalla oli niin haja-asutusalueiden asukkaita, maanviljelijöitä, lietehuoltoyrittäjiä, jätevesipuhdistamojen edustajia kuin myös kuntien ja ELY-keskuksen edustajia. Paljon keskustelua herätti muun muassa pitkät lietekuljetusmatkat maakunnan reunamilta harvoihin vastaanottopisteisiin.

Näkökulmia lietekuljetuksiin on useita. Lietehuoltoyrittäjillä on huoli pitkistä kuljetusmatkoista ja niiden vaikutuksista asiakasmaksuihin. Turun seudun puhdistamo Oy taas suhtautuu kielteisesti lietteiden laskemiseen siirtoviemärilinjoihin. Oma asiansa on vielä kuljetusten ja lietteiden paikallisen maanviljelykäytön ympäristövaikutukset.

Pohja työpajoissa käydyille keskusteluille on jätelaki, joka edellyttää esimerkiksi, että lietekuljetukset on järjestettävä luotettavasti olosuhteista riippumatta ja palveluehtojen on oltava kohtuulliset ja syrjimättömät. Kaukana laita-alueilla asuvia ei siis voi rokottaa kalliilla tyhjennystaksoilla vaan sakokaivot ja umpitankit pitää tyhjentää ajallaan ja varmasti. Kuitenkin selvitysten mukaan Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n alueella lietteistä päätyy tällä hetkellä teille tietymättömille lähes kolmasosa eli 30 000 m3. Ympäristön ja laillisen hyötykäytön kannalta tämä on suuri epäkohta.

Vuonna 2014 päättyneessä Valonian Putsareista pelloille -hankkeessa selvitettiin haja-asutuksen jätevesilietteiden paikallisen maanviljelykäytön edellytyksiä ja toimintamalleja. Lietteissä todettiin olevan vähän ravinteita peltolannoituksen kannalta, mutta maanparannusvaikutus eloperäisen aineksen levittämisen osalta oli myönteinen.

Lietteiden kuljetusten ympäristövaikutukset olisivat vähäisemmät, jos maanviljelijät tyhjentäisivät lähialueidensa lietesäiliöt. Tyhjennyskalustona toimii tavanomainen maatalouskalusto ja lietetyhjennykset olisivat kaivattua sivutuloa maanviljelijöille. Pienimuotoista tyhjennystoimintaa tekevät nytkin monet maatalousyrittäjät. Haasteena tulevaisuudessa on, että nämäkin tyhjennykset pitää kirjata jätehuoltorekisteriin, mikä voi olla suuri kynnys sivutoimiselle yrittäjälle.

Lietehuoltoon liittyy paljon haasteita, mutta kiertotalouden kannalta jätevesilietteissä on valtakunnallisesti merkittävä potentiaali. Pelkät hajajätevesilietteet eivät tahdo yksin riittää kannattavaan liiketoimintaan, mutta yhdistettynä muihin jakeisiin ja uusiin hyödyntämistapoihin niistäkin saataisiin irti mittavia hyötyjä. On siis erityisen tärkeää, että lietteisiin liittyviä ongelmakohtia aletaan johdonmukaisesti taklaamaan – yhteistyössä totta kai.

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 21 kesäkuu 2016 11:15

ALUEELLINEN KESTÄVYYS KIERTOTALOUDEN OPEIN

Kirjoittanut  tiistai, 21 kesäkuu 2016 11:15

Muutokset globaalissa toimintaympäristössä voivat johtaa siihen, että alueellisen omavaraisuuden kasvattaminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Luonnonvarojen saatavuuden heikkeneminen, materiaalikustannusten nousu ja toimitusaikojen piteneminen sekä ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuva tuotantomahdollisuuksien kaventuminen voivat toimia työntövoimina alueellisen raaka-aineomavaraisuuden lisäämiseen. Alueellisen omavaraisuuden kasvattamiseen liittyy kiinteästi alueellinen kestävyys, kiertotalous sekä käsite urban mining.

Alueellinen kestävyys tarkoittaa sitä, että ihmisen toiminnan vaikutukset eivät ylitä alueen kantokykyä tuottamalla negatiivisia vaikutuksia ekologisten, sosiaalisten tai taloudellisten systeemien toiminnoille. Alueet ovat kuitenkin erilaisia. Mahdollisuudet kiertotalouden kasvuun nousevat erottamattomasti paikallisista ja alueellisista olosuhteista, edellytyksistä ja voimavaroista.

Urban mining tarkoittaa arvokkaiden komponenttien tai elementtien talteenottoa esimerkiksi käytöstä poistetuista tuotteista, rakennetusta ympäristöstä tai kaatopaikoilta. On mahdollista, että tulevaisuudessa kaupunkien ja teollisuuden jäte- ja sivuvirroista saattaa jopa muodostua luotettavampia materiaalien lähteitä verrattuna esimerkiksi luonnonmalmeihin tai viljeltyihin kuituihin.

Kiertotaloudella vastataan hupenevien luonnonvarojen ja ympäristön kantokyvyn haasteisiin. Kiertotalous on talouden malli, jossa materiaalit ja arvo kiertävät. Kiertotaloudessa on kyse siirtymisestä pois vallitsevasta lineaarisesta talousmallista, joka perustuu tuotteiden ja materiaalien kertakäyttöön.

Kiertotalouden kehittäminen edellyttää yhteisiä ponnistuksia. On yhä tärkeämpää, että alueelliset toimijat, kuten yritykset, viranomaiset sekä opetus- ja tutkimusorganisaatiot tiivistävät sellaista yhteistyötä, joka tukee aluetason kestävyyttä. Erilaiset alueelliset kehittämishankkeet sekä kansalliset systeemimallit kuten teollisia symbiooseja edistävä FISS (Finnish Industrial Symbiosis System) voivat tarjota perustan alueellisten ratkaisujen rakentamiselle ja pilotoinnille.

Esimerkiksi maakunnat eivät kuitenkaan toimi tyhjiössä, vaan alueellinen kestävyys linkittyy vahvasti vuorovaikutukseen muiden alueiden kanssa. Yhden alueen menestys ei saisi tapahtua jonkin toisen alueen kustannuksella – ei kotimaassa eikä kauempana. Alueellisen kestävyyden tukeminen ja kiertotalouden edistäminen edellyttää siis toimijoilta aiempaa aktiivisempaa yhteistyötä niin alueiden sisällä kuin välilläkin.

Viimekädessä kysymys on ajattelutavan ja toimintakulttuurin muutoksesta – kiertotalousyhteiskunta rakentuu vain yhteistyötä tekemällä.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  torstai, 26 toukokuu 2016 09:07

Muutin hetki sitten. Päätin helpottaa muuttoani ja laitoin liudan tavaroitani tori.fi-palveluun. Hintoja miettiessäni mietin myös tavaran arvoa. Pohdin, mitä hyllystä, joka on kalustelevyä tai kaapista, joka on puuta, oltaisiin valmiita maksamaan.

Mietin, kuinka paljon hyötyä tavarasta on minulle ollut ja millaista palvelua se on minulle tarjonnut. Esimerkiksi kirjahylly, josta maksoin 100 euroa ja jota käytin 2,5 vuotta. Sinä aikana olen voinut huoletta säilyttää tavaroitani siististi hyllyssä. Tästä palvelusta olen maksanut siis karkeasti arvioituna 0,125 € / vrk. Hyllyltä saamani palvelu on ollut kohtuuhintaista ja tullut tarpeeseen. Tarpeet kuitenkin muuttuvat tilan tarpeen ja maun muuttuessa.

Mitä jos huonekaluliikkeet olisivatkin tavaran ostamisen sijaan vuokrauspalveluita? Palveluita, joihin sisältyisi jonkinlainen käyttöaikaan sidottu maksu, sekä tuotteen tuonti, huolto ja pois hakeminen. Kuinka vaivattomia muutoista tulisikaan ja kuinka helppoa olisikaan vaihtaa sisustusta!

Tällainen skenaario voi hyvinkin siintää jo lähitulevaisuudessa. Kiertotaloustavoitteiden myötä tuottajan vastuu tulee varmasi lisääntymään ja elinkaariajattelun voimistumisen seurauksena huomio tulee kääntymään tuotteiden suunnitteluun, korjaamiseen ja muokattavuuteen.

Muutto nosti esiin myös muunlaisten yhteiskäyttöpalveluiden tarpeen. Muuton yhteydessä olisin tarvinnut useaan otteeseen henkilöautoa, jollaista en omista. Silloin, kun menopeliä tarvitsen, olisi hienoa, jos sen voisi hakea muutamaksi tunniksi vaikka lähikaupan pihasta. Tällaisia palveluita jo muualla Suomessa onkin, mutta ei Varsinais-Suomessa. Onneksi yhteiskäyttöautot tekevät kovaa vauhtia tuloaan tännekin.

Muutin vuokra-asunnosta toiseen vuokra-asuntoon. Vaakakupissa painaa omalla kohdallani palvelun, tässä tapauksessa asumisen vaivattomuus. Tavallaan vuokra-asunnot ovat yhteiskäyttökulttuurin uranuurtajia ja vuokra-asuntoyhtiöt vieneet asian vielä asteen pidemmälle. Kun asunnosta muutetaan pois, sen pinta remontoidaan ja asunto luovutetaan kodiksi seuraavalle.

Muidenkin tilojen yhteiskäyttöä pitäisi lisätä huomattavasti. Esimerkiksi mökit ovat yli puolet vuodesta tyhjillään ja kaupungeissa ja kuntien keskustoissa on valtavasti tyhjiä tiloja erityisesti virka-aikojen ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä suunnitteilla palvelu, jonka avulla saadaan valjastettua taloyhtiöiden tyhjiä tiloja käyttöön.

Mitä sitten on tarpeellista omistaa? Omia tarpeitaan ja tottumuksiaan on jokaisen syytä pohtia. On paljon yhteiskäyttöpalveluita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä kuten pesulat, pukuvuokraamot, yhteissaunat, taksit tai kirjastot.

Jatketaan ideointia, vaikkapa muuton yhteydessä, ja kehitetään lisää tulevaisuuden yhteiskäyttöpalveluita.

Julkaistu kategoriassa Blogi