Kirjoittanut  keskiviikko, 07 syyskuu 2016 09:13

Syksyn tullen tulee tehtyä itselle lupauksia liikunnan lisäämisestä. Lupaukset kuitenkin usein lieventyvät viikkojen kuluessa. Itselläni toteutus romahtaa yleensä syksyn pimetessä ja ajan ja jaksamisen loppuessa. Itsensä kanssa alkaa helposti käymään kauppaa. ”Teen tänään vähemmän, mutta korvaan sen huomenna. Tai ylihuomenna.”

Miten liikunnan saisi pysyväksi osaksi elämää, kun arki puskee päälle?

Suurin osa meistä kulkee päivän aikana johonkin. Mennään töihin, kouluun tai harrastuksiin, viedään jälkikasvua paikasta toiseen sekä käydään ruokakaupassa. Minkä kulkuvälineen valitset? Näiden asiointimatkojen kulkuvälineiden valinnasta löytyy yksi ratkaisu liikunnan lisäämiseen. Jotta asiointimatkat tulisi tehtyä lihasvoimin, tulisi matkan taittamisen tuntua mielekkäältä vaihtoehdolta.

Minä pääasiassa jo pyöräilen työmatkani, mutta voisin löytää lisää liikuntaa esimerkiksi ruokakauppamatkoista.

Ruokakaupan valintaan vaikuttavat kohdallani valikoiman lisäksi kulkuväylien loogisuus, palveluiden saavutettavuus sekä palvelukiinteistön liikenne- ja pysäköintiärjestelyt. Isojen ruokamarkettien saavutettavuus ja pihat ovat useimmiten suunniteltu automarket-näkökulmasta. Sille on aikoinaan ollut tilausta, mutta nyt liikkumisvälineet ovat kehittyneet ja yhä useammin ruokaostoksille lähdetään pyörällä.

Tavallisten polkupyörien rinnalle ovat nousseet muun muassa kuormapyörät, sähköavusteiset pyörät, peräpyörät, pyöräkärryt ja ostosten lisäksi kyydissä kulkevat lapset. Kun painoa saa ladattua fillarin kyytiin enemmän, muuttuvat myös vaatimukset käytettäville pyöräväylille.

Hyvin suunniteltu ruokamarketin piha on sellainen, josta näkee selkeästi, missä kuuluu kulkea milläkin kulkumuodolla. Järjestelyiden pitäisi avautua myös lapsille, vanhuksille ja henkilöille, jotka eivät ole käyneet autokoulua.

Palvelujen saavutettavuus paranee loogisilla liikennejärjestelyillä ja esteettömillä kulkuväylillä. Näiden asioiden ollessa kunnossa lihasvoimin kulkeminen tuntuu mielekkäältä vaihtoehdolta. Esiin tulevien epäkohtien korjaamisella ja kiinteistön piha-alueen liikennesuunnittelulla voidaan lisätä hyötyliikuntaa myös asiointimatkoilla.

Miten tavallinen kuntalainen voi vaikuttaa huomaamiinsa epäkohtiin?

Riippuen epäkohdan sijainnista; ota yhteyttä kauppiaaseen, kiinteistön omistajaan/haltijaan tai kuntaan ja anna rakentavaa palautetta. Kannustavana esimerkkinä voin kertoa, että lapseni päiväkodin pihaan tehtiin pyöräpysäkille oma paikkansa, kun lähdin sitä kyselemään.

Syyskuussa vietetään valtakunnallista Liikkumisen unelmakuukautta. Haastan sinut pohtimaan, miten voit lisätä liikuntaa arkeesi! Otan myös mielelläni vastaan liikkumisvinkkejä.

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 18 toukokuu 2015 15:40

VOIKO URHEILUSSA OLLA MAAKUNTAHENKEÄ?

Kirjoittanut  maanantai, 18 toukokuu 2015 15:40

Kirjoitan tätä päivää ennen, kun Loimaan Bisons valmistautuu kamppailemaan Suomen koripallomestaruudesta Joensuun Katajan kanssa ratkaisevassa viidennessä ottelussa. Bisons on ollut rohkea edelläkävijä varsinaissuomalaisessa kilpaurheilussa, se on osallistunut täydellä panoksella kansainvälisiin sarjoihin pelaten mm Helsingin jäähallissa hyvin katsojia paikalle vetäen.

Edellisen ottelunsa Bisons pelasi Loimaan kotihallin sijasta Turun HK-Areenalla. Katsojia oli oikein mukavasti, mikä todisti sitäkin, että seuralla on kannattajia muuallakin kuin kotikunnassaan.

Mutta kovin yleistä ei ylikunnallinen seurafanittaminen ole. Parhaana esimerkkinä hyvästä onnistumisesta on Oulun Kärpät, jota aivan perustellusti sanotaan koko Pohjois-Suomen joukkueeksi. Eteläisessä Suomessa ei vastaavaa ilmiötä ole, eikä voikaan olla, koska tarjolla on niin paljon lajeja ja seuroja, joita voi kannattaa.

Liikunnan ja urheilun piirissä on monasti todettu, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Helsinkiin perustettiin parikymmentä vuotta sitten suurella kohulla pesisseura, joka aluksi menestyi, mutta hiipui nopeasti kokonaan pois. Kovin hyvin ei ole yleensä käynyt myöskään seurafuusioille. Ne koetaan keinotekoisiksi ratkaisuiksi, joita kukaan ei koe omakseen.

Lienee niin, että kilpaurheilun fanittamisessa tunteella on paljon suurempi rooli kuin rationaalisella mietinnällä. Ja usein keskinäinen kilpailu toimii kaikkien eduksi: silloin kun sekä TPS että Inter pelaavat jalkapalloliigaa on parempi kuin, että vain toinen on mukana huippukahinoissa.

Raha ratkaisee nykyurheilussa liian paljon, mutta se on realiteetti. Yksi keino pönkittää rahaa huutavien seurojen tilannetta on käydä niiden otteluissa ja kilpailuissa. Omalla rahalla lipun maksanut katsoja on jokaisen seuran luontevin sponsori.

Kannattajaksi ei voi käskeä, mutta silti rohkenen toivoa, että varsinaissuomalaiset ottaisivat kaikki maakunnan joukkueet ja urheilijat omikseen ainakin silloin kun ne yltävät kansalliseen kärkeen Suomessa.

TÄLLÄ VIIKOLLA

Maanantai: Aamulla ves-neuvottelu, sitten maakuntahallitus, ip konttoritöitä.
Tiistai: Aamulla johtoryhmä, sitten hankehakemusjuttuja ja ip Raisioon kuntakäynnille
Keskiviikko: Norjaan Tromssaan maakuntajohtajakollegojen kera. Illallispuhujana ex-pääministeri Paavo Lipponen arktisista alueista.
Torstai: Koko päivä pohjoisnorjalaisiin kehityshankkeisiin tutustumista.
Perjantai: Tromssan yliopiston rehtorin ja kaupunginjohtajan esitelmien kuuntelu. Yöllä kotiin.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja