Kirjoittanut  tiistai, 14 helmikuu 2017 11:02

Kiertotaloudessa resursseja ja luonnonvaroja hyödynnetään älykkäästi niin, että niiden sisältämä arvo säilyy tai jopa lisääntyy. Luonnonvarojen jatkuvasti huvetessa kiertotalouteen siirtyminen on välttämättömyys, mutta samalla kiertotalous mahdollistaa Suomessa Sitran mukaan vähintään 2,5 miljardin vuotuisen arvonlisän.

Keskustelun sävy on jo muuttunut. Kasvua ja elinvoimaa ei enää suoraan kytketä ympäristön kannalta tuhoisiin käytäntöihin, kuten luonnonvarojen liikakäyttöön tai fossiilisen energian kulutukseen.

Elinkeinopoliittisesti kiertotaloudessa on kyse myös alueiden houkuttelevuudesta yritysten silmissä. Menestyjiä ovat ne maakunnat, kunnat ja kaupungit, jotka osaavat katsoa tulevaisuuteen ja haluavat olla mukana vähähiilisen ja resurssiviisaan yhteiskunnan rakentamisessa.

Olemme kuitenkin vielä kaukana siitä, että tämä kestävää tulevaisuutta maalaileva puhe näkyisi konkreettisina toimenpiteinä kaikilla sektoreilla.

Kuntien rooli maankäytön suunnittelijana, tilaajana, asiakkaana, rakennuttajana ja lupaviranomaisena sisältää suuren määrän yksittäisiä päätöksiä, joilla joko tuetaan tai hankaloitetaan kiertotalousyhteiskunnan syntymistä. Puhumattakaan kunnan roolista kasvattajana, ruokakulttuuritoimijana tai matkailun edistäjänä. Myös kunnan merkitys datan avaajana on muistettava.

Vuoden alussa voimaan tullut uusi hankintalaki antaa kunnille yhä paremmat edellytykset tehdä innovatiivisia ja vastuullisia hankintoja. Hankintamenettelyn vaatimukset ovat keventyneet ja joustavuus lisääntynyt. Hankinnoissa fokusta kannattaakin suunnata osallistavaan ja ennakkoluulottomaan markkinavuoropuheluun ja varsinaisen tarpeen perusteelliselle määrittelylle.

Varsinaisen tarpeen määrittely liittyy kiinteästi palveluistamiseen. Uuden hankintalain mahdollistama elinkaarikustannusten huomioon ottaminen helpottaa yhä useampien tarpeiden täyttämisen palveluna, fyysisen tuotteen hankkimisen sijaan – omistajuuden tilalle tulee yhä useammin käyttöoikeus.Hyvä esimerkki ovat IT-laitteet, joita voi ostaa käytettynä niin, että toimittava yritys samalla huolehtii myös jatkokäytöstä. Kunta voi myös siirtyä yhteiskäyttöautoihin yhdessä alueen asukkaiden kanssa sekä hankkimaan valaistusta tai lämpöä varsinaisten laitteiden sijasta. On tärkeää, että kunta luo puitteet, joissa yritysten on mahdollista tuoda esille uudenlaisia ratkaisuja.

Maakuntauudistus pistää myös kunnat miettimään omia vetovoimatekijöitään. Mikä tekee juuri meistä erityisen? Minkälainen kunta haluamme olla? On tärkeää tunnistaa alueiden olemassa olevia potentiaaleja, niin luonnonvaroja, osaamista, palveluita, kuin teollisia sivuvirtoja. Kiertotalouden ratkaisut ovat tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamista.

Kunta, joka nojautuu jätteettömyyteen, omavaraiseen energiajärjestelmään, älykkääseen liikennejärjestelmään ja osallistavaan suunnittelukulttuuriin on varmasti tulevaisuuden houkutteleva asuin- ja yritysympäristö.

Varsinais-Suomen liitto on juuri julkaissut Valonian johdolla maakunnallisen tiekartan kiertotalouteen. Alueellisella kiertotalouden tiekartalla luodaan askelmerkkejä monipuoliselle, kilpailukykyiselle ja kiertotalouteen pohjaavalle Varsinais-Suomelle. Tutustu tiekarttaan ja kevään sidosryhmätyöhön osoitteessa www.kiertotaloudenvarsinaissuomi.fi/tiekartta

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 26 elokuu 2015 12:04

ILMASTONMUUTOSTA ILMASSA

Kirjoittanut  keskiviikko, 26 elokuu 2015 12:04

Heinäkuu kului viileää säätä päivitellessä. Taas saimme kuulla, että ilmastonlämpenemisen on oltava ihmiskunnan räikein huijaus. Jokaiseen uutiseen jäätiköiden uudelleen jäätymisestä tarrataan kuin kansipuun palasiin Titanicin vajotessa. Yleisesti ottaen ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen mielletään samaksi asiaksi. Amerikassa tehdään kovasti työtä näiden kahden termin erottamiseksi toisistaan, samaa työtä kaivattaisiin myös täällä Euroopassa.

Mielelläni minäkin kirjoittaisin, että ilmastonmuutos on peruttu. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että olemme menossa kohti pahimpia skenaarioita.

Heinäkuussa Porin SuomiAreenalla Sitran hiilineutraaliusasiantuntija Mari Pantsar vertasi maapallon ilmaston lämpenemistä ihmiskehoon: jo pari astetta yli normaalilämmön ihminen tuntee olonsa todella kipeäksi, puhumattakaan jopa hengenvaarallisesta viidestä asteesta. Miksei siis maapallommekin olisi pulassa, vaikka kyse olisikin "vain" muutamasta lisäasteesta?

Energia- ja materiaalitehokkuuden edistämiseen ilmastonmuutoksen hillintä ei ole enää ainoa syy. Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna viikkoa viime vuotta aiemmin. Tuolloin ihmiskunnan kulutus ylitti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Loppuvuoden lisäämme lapsiemme velkaa.

Meillä ei ole varaa dumpata kalliita metalleja ja kemikaaleja syyttä suotta kaatopaikoille. Materiaalien saatavuusongelmat tosin luovat mahdollisuuksia korvaaville, uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäville keinoille. On kuitenkin edettävä realistina. Yhtä suurta ratkaisua ei ole ja vaihtoehtoiset ratkaisut ovat aina jostain muusta pois. Uusiutuva energia, kuten aurinkopaneelit, tarvitsevat paljon erilaisia metalleja, bioteknologia puolestaan vie pahimmallaan viljelypinta-alaa ruokakasveilta.

Uskon kuitenkin siihen, että toivoa on. Isot valtiot ovat tehneet päätöksiä hiilipäästöjen pienentämiseksi, Australia esimerkiksi päätti 25 prosentin päästövähennyksistä. Samaan aikaan Ranska ilmoitti tavoitteestaan puolittaa energiankulutuksensa ja säätää samanaikaisesti lakia, joka velvoittaa supermarketteja antamaan päiväyksiltään vanhentuneet tuotteet hyväntekeväisyyteen.

Yrityksille suuri kannustin muutokseen on pelko ihmisten jaloillaan äänestämisestä. Lego irtautui sopimuksesta Shellin kanssa, koska Shell poraa öljyä arktisilta alueilta. Raisio oli ensimmäinen suomalainen yritys, joka lisäsi hiilidioksidijalanjäljen tuotteidensa pakkausmerkintöihin.

Ilmastonmuutosta kiihdyttäviä tekoja mitataan hiilijalanjäljellä. Hiilikädenjälki puolestaan mittaa ilmastonmuutosta hillitseviä tekoja, esimerkiksi hiilinielujen kuten metsien istuttamista tai ilmastomyönteisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Suomalainen tutkimus on selvittänyt, että jos suomalaiset loisivat toimillaan seitsemän kertaa Suomen hiilijalanjäljen kokoisen hiilikädenjäljen, riittäisi se pysäyttämään ilmastonmuutoksen koko maapallolla. Huolimatta kiinalaisten ja intialaisten ja amerikkalaisten ja kreikkalaisten tekemisistä.

Siinä on perspektiiviä ja haastetta meistä jokaiselle.

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 25 toukokuu 2015 08:27

HIGH NORTH

Kirjoittanut  maanantai, 25 toukokuu 2015 08:27

Loppuviikkoni kului muiden Suomen maakuntajohtajien ja ex-pääministeri Paavo Lipposen kanssa pohjoisessa Norjassa. Pontimena opintomatkaan oli Lipposen erinomainen raportti, Pohjoinen tahtotila, joka kartoittaa niitä mahdollisuuksia, joita Suomella on arktisilla alueilla.

Luonnonvarojen tuoma rikkaus on Norjassa melkein käsittämätön. Maan öljyrahastossa on jo nyt varoja niin paljon, että Norja voisi maksaa pois Suomen valtionvelan ja elättää meitä vielä kahdeksan budjettivuoden verran. Kaiken lisäksi väitteet öljyvarojen loppumisesta ovat puuta heinää, ainakin sata vuotta mustaa kultaa vielä pumpataan.

Mutta reissua naapurimaahan ei kannata tehdä kadehtimisen näkökulmasta, vaan on syytä pohtia, mitä mahdollisuuksia meillä on pohjoisen Euroopan suhteen. Joka viikko Norja ja Ruotsi laittavat maailmalle 600 miljoonan euron tarjouspyynnöt. Niihin Suomen ja myös Varsinais-Suomen pitäisi käydä nykyistä tarmokkaammin käsiksi.

Itseni kaltaisen hallintohemmon on tietysti helppo antaa ilmaisia neuvoja yrittäjille siitä, että pitää pörhistyä. Mutta varmasti myös meidän kulmalla on ottaa kokoon eri toimijat ja katsoa, mikä on järkevää. Turusta ja Varsinais-Suomesta on tullut meriteollisuuden ehdoton johtaja Suomessa. Sillä osaamisella on varmasti kysyntää myös muualla maailmassa.

Helppoa ei yrittäminen, eikä edes tarjouspyyntöihin vastaaminen, vieraassa maassa ole. Selväksi kävi, että norjalaisten kanssa toimiessa yksi tärkeä asia on ruotsin kielen, tai oikeammin skandinaaviskan, osaaminen. Norjalaiset ovat niin vauraita, että eivät läheskään aina halua asioida englanniksi, vaan pitävät myös bisneksessä kiinni omasta kielestään.

Kulttuurieroja toki löytyy, mutta jos pohjoisessa Norjassa suurin ulkomaalainen toimijaryhmä on kiinalaiset, pitäisi meillä suomalaisilla olla muita paremmat edellytykset voittaa kieleen, uskontoon tai muuhun perinteeseen liittyvät asiat.

PS
Tulevan hallituksen ohjelma alkaa olla kasassa. Varsinais-Suomessa jännitetään eniten sitä, onko meillä tulevassa valtioneuvostossa edustajia. Luulen, että on oikein hyvin. Omat ministerit ovat maakunnan asioiden hoitamisen elinehto. Mutta vaikka olisi valinnoissa kuinka hyvä munkki, eivät maakunnan eri intressitahot saa unohtaa omaa työtään. Jokaisen pitää olla aktiivinen omissa asioissaan, edunvalvontaa ei voi ulkoistaa.

TÄLLÄ VIIKOLLA
Maanantai: Ap johtoryhmä, sitten hallintoasioita, kuntavierailu Lietoon ja sieltä vielä Mynämäkeen samoissa merkeissä.
Tiistai: Valtion aluehallinnon strategiaa Helsingissä, sieltä kipin kapin Kauppakamarin elinkeinovaliokuntaan Turkuun.
Keskiviikko: Maakuntastrategian työpaja, vuorotteluvapaalta palaavan työtoverin kanssa keskustelu, ip Liikenneviraston pääjohtaja Antti Vehviläisen tapaaminen, myöhemmin ip kehityskeskustelu lähialaiseni kanssa.
Torstai: Kehityskeskustelu lähialaisen kanssa, ip poliisiylijohtaja Mikko Paateron läksiäiset Helsingissä.
Perjantai: Kuntavierailu Uusikaupunki, ip vielä yksi kehityskeskustelu ja lopuksi konttorihommia.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja