maanantai, 25 huhtikuu 2016 09:55

MAAKUNTAVERO VAI EI?

Kirjoittanut  maanantai, 25 huhtikuu 2016 09:55

Tulin kuluneen viikon perjantaina nimitetyksi maakuntahallinnon ohjausta ja rahoitusta valmistelevan ryhmän puheenjohtajaksi. Tehtävänä on kiinteässä yhteistyössä sote- ja itsehallintouudistuksen rahoitus- ja resurssiohjaustyöryhmän kanssa tehdä esitys maakuntien ohjausjärjestelmäksi, koordinoida maakunnille siirrettävien tehtävien ohjausta, laatia ehdotus rahoitusjärjestelmästä, kartoittaa ehdotus uudistuksen edellyttämistä määrärahasiirroista ja valmistella hallituksen esityksen muotoon luonnokset ehdotuksen toteuttamiseksi 30.11.2016 mennessä.

Jos joku on jaksanut lukea koko rimpsun, on johtopäätös taatusti, että ei nyt niin hirveän seksikäs homma. Ehkä ei, mutta hyvin periaatteellinen ja tärkeä siitä näkökulmasta, että se tulee omalta osaltaan viitoittamaan sitä, millaiseksi kaavailtu maakuntahallinto muodostuu.

Kun maan hallitus sai aikaan päätöksen 18 maakunnasta ja sote-piiristä, on suurin periaatteellinen kysymys ollut maakuntavero. Mikään helppo nakki se ei olekaan. Mielipide siitä riippuu hyvin voimakkaasti tarkastelukulmasta.

Jos lähtökohtana on aito maakunnallinen itsehallinto, tulee maakuntaveroa puoltaa. Sellainen maakuntahallinto, joka saa varansa ja sen kautta tiukan ohjauksen valtiovallalta, on itsehallinnon irvikuva. Jos taas asiaa pohtii verotuksen tason vinkkelistä, pitää maakuntaverolle sanoa ehdoton ei. En itsekään jaksa uskoa siihen väitteeseen, että maakuntavero ei nostaisi verotuksen tasoa. Kolmas tarkastelukulma on kunnat. Tehdään niin tai näin, kuntien veroprosentit laskevat, koska maakuntien hoitamaan soteen pitää panostaa rahaa. Mutta tuleeko kunnille, erityisesti suurille kaupungeille, niin jyrkkä katto veroprosenteille, että tuiki tärkeään kehitystyöhön ei enää ole tarpeeksi paukkuja. Jos maakuntavero toteutuu, se voi saattaa kunnat vielä kaavailtua ahdistetumpaan asemaan: maakuntavero kasvaa ja kunnilla on katto omille menoilleen.

Sipilän hallitus on päättänyt, että kuluvalla vaalikaudella ei valmistella esitystä maakuntaverosta. Mutta selvää on, että kysymys palaa seuraavan hallituksen pöydälle. Viisautta pitää löytyä. Suomi on hivuttamassa verotustaan sille tasolle, että kohta keskituloiset työssäkäyvät ihmiset nousevat kapinaan.

TÄLLÄ VIIKOLLA
Ma: Kehityspalaveri, johtoryhmä ja sitten maakuntahallinnon valmisteluryhmä, ip sisäisiä juttuja
Ti: Heti aamulla Hki ja valtiovarainministeriö
Ke: Sisäistä hallintoa, kauppakamarin kevätkokous ja illalla sotea
To: ap: yritysvieraita, ip liiton valintatoimikunta
Pe: Konttorihommia

Ja sitten viikon LOMA

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
maanantai, 11 huhtikuu 2016 11:16

MAAKUNTAUUDISTUS TULEE SITTENKIN

Kirjoittanut  maanantai, 11 huhtikuu 2016 11:16

Tuskin mikään muu yhteiskunnallinen uudistus on saanut osakseen niin paljon ivaa kuin sote. Toki projekti on ulospäin näyttäytynyt usein sekopäiseltä ja hullunkuriselta, mutta totuuden nimessä on muistettava, että missään muussa läntisen Euroopan maassa ei kerralla ole yritetty viedä näin suurta juttua maaliin. Silloin kun homma on finaalissa, olemme ilmeisesti maailman ainoa maa, joka on toteuttanut sosiaali- ja terveystoimen täydellisen integraation ja siinä samalla vielä kansalaisen oikeuden valita ainakin perusterveydenhuollossa palveluiden tuottajan.

Oppia uudistukselle on ollut vaikea hakea muualta. Ruotsissa on hiukan samanlainen järjestelmä, mutta sosiaalipuoli on siitä kokonaan ulkona. Siksi projekti tulee vaatimaan aikaa, kamalasti työtä ja myös hyvää onnea. Vaikka hallitus sai vedettyä suuret linjat, on auki olevia asioita edelleen valtavasti. Suurin lienee kysymys rahoituksesta. Sote tarkoittaa, että kuntien veroäyrit romahtavat, koska sote-menot ovat kunnissa olleet usein jopa selvästi yli puolet kunnan budjetista. Jos järjestelmään ei tehdä muutoksia suurin häviäjäryhmä ovat kunnat, joiden tulopohja on ollut hyvä ja joka on kyennyt tuottamaan sosiaali- ja terveyspalvelut joko ikärakenteesta tai tehokkuudesta johtuen kustannustehokkaasti. Tällainen kunta on Varsinais-Suomessa esimerkiksi Raisio.

Uudistuksessa erotetaan palveluiden järjestäminen ja tuottaminen. Se tarkoittaa nykyisten toimintojen yhtiöittämistä. Tulevaisuudessa sote-palveluita tuottavat siis maakunnan omistamat julkiset toimijat, yksityiset tahot ja myös kolmas sektori, toiveena tietenkin kilpailun tuoma tehokkuus ja palveluiden laatu.

Soten ohella tehdään maakuntauudistus. Saamme maakuntavaltuuston ja -hallituksen. Ne päsmäröivät sote-organisaation lisäksi myös maakunnallisten liittojen ja Elyjen nykyisiä toimia. Projekti merkitsee kahden kulttuurin, valtion ja kuntien kulttuurien yhdistämistä. Kummallakin puolella töitä tehneenä voin vakuuttaa, että erot ovat valtavat. Kun yhdistät kunnan ja valtion, on kuin yrittäisit yhdistää yön ja päivän.

Koko homman pitäisi olla valmiina 2019 alusta. Siksi valmistelu on jo aloitettu.

TÄLLÄ VIIKOLLA

Ma: Sisäisiä kokouksia, ip valtionvarainministeri Stubb
Ti: Pohjoinen kasvuvyöhyke-neuvottelu HKi, ip Forssan kj Sami Sulkko
Ke: Sisäistä hallintoa, Tulevaisuusfoorumi valmistelu, ip Vaikuttajakoulu,illaksi Saloon
To: Alivaltiosihteeri Sovala ja muuta VM:ä Turussa, sisäisiä kokouksia ja illalla Shift yritystapahtuma
Pe: Sote ja maakuntauudistusta Turun kaupungintalolla, illalla Voice of Finland.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
Kirjoittanut  maanantai, 21 maaliskuu 2016 09:34

Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on ollut kovin perinteinen ja jähmeä: julkinen sektori on elänyt omaa elämäänsä, mutta sen rinnalla on toiminut voimakkaasti kasvanut yksityinen puoli ja työssäkäyviä on palvellut ehkä maailman paras työterveydenhuolto.

Meneillään olevaan Sote-uudistukseen sisältyy hallitusohjelman maininta siitä, että asiakkaalla on mahdollisuus valita julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan välillä. Valinnanvapaus on pääsääntö perustasolla ja soveltuvin osin erikoistason sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Aihekokonaisuutta selvitti maan parhaista voimista koottu työryhmä professori Mats Brommelsin johdolla. Poppoo loi erilaisia malleja, joihin perustuen valinnanvapaus voisi toteutua: omatiimi (vastaa eurooppalaista perhelääkärijärjestelmää), väestö, väestövastuinen terveyskeskus...

Ensimmäinen kysymys, joka uudistuksen tiimoilta herää, on tietysti raha. Onko meillä varaa tuollaiseen muutokseen? Vastaus kuuluu, että on, mutta samalla täytyy sopeutua eri toimijoiden väliseen kilpailuun. Tämä on uutta julkiselle terveydenhuollolle, joka on tähän saakka saanut nukkua tässä suhteessa ruususen unta.

Vastedes jokaisen toimijan tulee kyetä sellaiseen palvelutasoon, että ihmiset ovat tyytyväisiä. Jos he eivät ole, he äänestävät jaloillaan ja siirtyvät jonkun toisen tuottajan palvelujen piiriin.

TÄLLÄ VIIKOLLA
Ma: Liiton hallitus, ip yliopistolla luento
Ti: Alueuudistusta virkahemmojen kera, YLE Turku, ip johtoryhmä
Ke: Maakuntaviraston kehittämiskokokous, tarkastuslautakunta
To: Kuninkuusravipalaveri, ip sisäistä hallintoa

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
maanantai, 18 tammikuu 2016 12:16

KAKSI KULTTUURIA

Kirjoittanut  maanantai, 18 tammikuu 2016 12:16

Hiekka itsehallintoalueita koskevassa valmistelu-tiimalasissa alkaa valua loppuun. Selvitysmies Lauri Tarasti luovuttaa mietintönsä ministeri Anu Vehviläiselle 26. tammikuuta. Kyseessä on aihepiiri, josta ei käydä minkäänlaista kansalaiskeskustelua, mutta joka kuohuttaa monella tavalla kunnallisia päättäjiä, kunnan-/kaupunginjohtajia, maakuntajohtajia ja monia virkahemmoja valtion hallinnossa. Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus antaa tänään (18.1.2016) asiasta oman lausuntonsa. Maakuntajohtajana olen tietysti velvollinen jatkossa toimimaan niiden suuntaviivojen mukaan, jotka talon hallitus asettaa.

Yksi asia, joka tuskin näkyy yhdessäkään annettavassa lausunnossa, mutta jolla on valtava merkitys maakuntahallinnon onnistumisessa, on se kulttuuri, jolla uutta apparaattia tullaan johtamaan. Olen kirjoittanut asiasta jo joskus ennenkin, mutta se on niin tärkeä asia, että siitä pitää puhua ja kirjoittaa alati. Kuulun niihin aika harvoihin ihmisiin, jotka ovat palvelleet kuntaa, kaupunkia, kuntayhtymää ja valtiota sekä virkamiehenä että poliittisena luottamushenkilönä. Näinpä minun on ollut äärimmäisen helppo nähdä, kuinka erilainen on kuntakulttuuri verrattuna valtiokulttuuriin.

Suomen kuntia on jo pitkään kehitetty luottamukseen perustuvassa hengessä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuntien virkamiesjohdolla on ollut laajat valtuudet ja sen takia työ on ollut mielekästä. Valtio taas perustaa kontrolliin. Kun kunnassa tulee ongelma, ruvetaan miettimään ”mitäs tehtäis”. Valtiolla taas ensimmäinen kysymys kuuluu: missä tästä on säädetty, onko asiaan ohjeistusta.

Tulevien itsehallintoalueiden (Tarasti ehdottaa koko sanasta luopumista ja sen tilalle maakuntahallintoa. Olen samaa mieltä.) päätehtävä on Sote. Jo nyt korostetaan koko ajan, että se tulee valtion tiukkaan ohjaukseen, tulevathan rahatkin valtiolta. Muun uusille alueille tulevan toiminnan osalta ei pohdintoja ole käyty, mutta epäilemättä valtion keskusvirastot ja ministeriöt haluavat jatkaa kontrolliaan, niin ne ovat aina tehneet.

Edellä mainittu on sinänsä ymmärrettävää, mutta ongelma muodostuu siitä, että maakuntia tullaan hallitsemaan suorilla vaaleilla valituilla valtuustoilla. Niihin tulevat valituiksi ihmiset, jotka ovat tottuneet päättämään kunnissa suuret linjat – siis ne asiat, jotka valtion hallinnossa päätetään ministeriöissä ja keskusvirastoissa. Aivan varmaa on, että nämä kaksi tahoa, maakuntavaltuustot ja ministeriöt, tulevat ottamaan toisistaan mittaa siinä suhteessa kumpi sanoo viimeisen sanan.
Kahden kulttuurin ero on siis pidettävä yhtä lailla tiukasti kuin entinen renkipoika piti sen toisen asian. Jos niin ei tehdä, ja jos ei ole molemminpuolista kunnioitusta, on sota valmis.

Maanantai: Liiton hallitus koko ap, ip johtoryhmä
Tiistai: Liiton kv-asia-palaveri, Rata 2016 seminaari Turussa koko ap, sitten Helsinkiin ja suurten maakuntien maakuntajohtajien ja hallituksen puheenjohtajien tapaaminen Lauri Tarastin kanssa.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
maanantai, 11 tammikuu 2016 08:51

KUNTIEN JA MAAKUNTIEN KANNAT ESIIN

Kirjoittanut  maanantai, 11 tammikuu 2016 08:51

Maan hallitus on päättänyt, että vuodesta 2019 lukien Suomessa ei enää ole maakunnallisia liittoja, ei sairaanhoitopiirejä, eikä ehkä myöskään Ely-keskuksia. Niiden tilalle ollaan muodostamassa nykyisen maakuntajaon pohjalle 18 itsehallintoaluetta. Itsehallintoalueet eivät olisi kuntien omistamia, vaan niistä tulisi eräällä tavalla valtiosta ja kunnista riippumattomia vallankäyttäjiä. Tosin ainakin alkuun itsehallintoalueiden rahoitus tulisi valtiolta, eikä niillä olisi Ruotsin mallin mukaan omaa verotusoikeutta.

Kuntien ja maakuntien liittojen on mahdollista lausua kantansa uudistukseen pikapuolin. On tärkeää, että jokainen taho aidosti kertoo, mitä mieltä se on. Kun itsehallintoalueet lukuun ottamatta kolmea aluetta toimii samalla sosiaali- ja terveysalueena, on kysymys niin suuresta reformista, että sellaista ei ole koskaan aikaisemmin tehty julkisessa hallinnossa.

Homman mittasuhteesta saa jonkinlaisen käsityksen kun mieltää, että Varsinais-Suomen Sote-alueen palvelukseen tulee n. 17 000 työntekijää eli kaikki nykyiset maakunnan julkisen sektorin Sote-ihmiset. Varsinkin sosiaali- ja terveysasioiden järjestäminen tulee olemaan aivan valtava urakka, olkoonkin, että aluksi palveluiden tarvitsijat tuskin kovin merkittävällä tavalla aistivat muutosta. Samalle terveysasemalle ja samaan sosiaalitoimistoon mennään edelleen, vaikkakin sen omistaja on vaihtunut.

Itselleni uudistuksen suurin pettymys tuli siitä, että hallitus päätti perustaa kovin erikokoisia itsehallinto/Sote-alueita. Uudellamaalla on 1,6 miljoonaa asukasta, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa puoli miljoonaa, mutta Keski-Pohjanmaalla ja Kainuussa alle 70 000. On selvää, että pienimmät alueet tarvitsevat taloudellista tukea muualta eli suurimmilta. Kun raha tulee valtiolta, se ei tule esiin läpinäkyvästi, mutta käytännössä siitä on kyse.

Tulevalla viikolla Varsinais-Suomen kunnat kokoontuvat kuntakokoukseen miettimään, kuinka uudessa tilanteessa mennään eteenpäin. Toivottavasti myös pidättyväisessä läntisessä Suomessa uskalletaan tuoda kannat esiin, niin ylistävät kuin kriittisetkin.

Tällä viikolla
Maanantaina: Kuukausineuvottelu Turun kaupungin kanssa, sitten liiton puheenjohtajisto, iltapäivällä johtoryhmä.
Tiistai: Helsinki-päivä: maakuntajohtajat tapaavat ministeri Anu Vehviläisen.
Keskiviikko: Uudelleen Helsinkiin, maakuntajohtajien kokous, sitten selvitysmies Tarastin informaatio, illaksi maa- ja metsätalousministeriö.
Torstai: Sisäistä hallintoa, ip V-S kuntakokous, illalla myöhemmin Päijät-Hämeen kunnanjohtajat kylässä.
Perjantai: Matkailuasioita, iltapäivällä johtamisfoorum Ely:n Kimmo Puolitaipaleen johdolla.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
maanantai, 07 joulukuu 2015 08:50

MAAKUNTIEN ITSENÄISYYS

Kirjoittanut  maanantai, 07 joulukuu 2015 08:50

Olemme juuri viettäneet Suomen itsenäisyyspäivää, kukin omalla tavallamme, mutta toivottavasti kaikki iloiten siitä, että olemme harvoja maita maailmassa, jonka rajoja tai demokratiaa ei ole vuosikymmeniin uhattu.

Kirjoitan tätä blogia päivänä, jolloin Varsinais-Suomen liiton maakuntavaltuusto kokoontuu. Jo parin vuoden päästä sellaista päätöksentekoelintä ei enää ole, tai ainakin sen toimikenttä on laajempi kuin nykyisin. Suomessa pitäisi olla vuoden 2019 alusta lukien itsehallintoalueet ja niiden mukainen luottamusmiesorganisaatio.

Mietiskelin viikko sitten tällä palstalla sitä mitä tehtäviä tuolla uudella apparaatilla tulisi kenties olemaan. Pohtimatta jäi asian periaatteellinen puoli. Uudistushan lähtee siitä, että muun läntisen Euroopan tapaan tarkoitus on luoda organisaatio, joka ei olisi valtion hallinnon käskyläinen, vaan joka toteuttaisi maakunnan ihmisten omaa tahtoa.

Tavoite kuulostaa selkeältä. Ehkä onkin jo korkea aika sanoa hyvästit sellaiselle valtionhallinnolle, jonka esikuva on ollut tsaarinajan Venäjällä. Mutta kun suunnitelmia lukee, herää vääjäämättä monia kysymyksiä nimenomaan koskien sanaa itsehallinto. Sosiaali- ja terveystoimessa ollaan selkeästi lisäämässä valtion ohjausta. Valtioneuvosto hyväksyy järjestämissuunnitelman ja alueiden yläpuolelle muodostuu apparaatteja, joita on tarkoitus ohjata sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä valtionvarainministeriöstä.

Ymmärrän pyrkimyksen hyvin. Olen itsekin ollut sote-virkamiehenä melkein vuosikymmenen ja selväksi tuli, että kentän hajanaisuus aiheuttaa veronmaksajalle jatkuvasti uusia kustannuksia. Mutta kun sote aiotaan antaa sellaisen organisaation kuin itsehallintoalue hoidettavaksi, niin sitä voi kutsua tietyllä tavalla paradoksiksi.

Kunnalliset päättäjät, jotka toimivat päättäjinä myös itsehallintoalueilla ovat tottuneet vapauteen, joka taas valtionhallinnossa on hyvin vieras käsite. Ohjeet tai pikemminkin käskyt tulevat ylhäältä (lue ministeriöstä), eikä niitä ole tapana kyseenalaistaa. Nämä kaksi kulttuuria siis kohtaavat vuonna 2019. Aikaa on valmistautua, mutta riski kannattaa tiedostaa. Niin ei saa käydä, että vaaleilla valitut ”maakuntaneuvokset” huomaavat olevansa valtion virkakoneiston jatke, joka päättämisen sijasta vain panee asioita täytäntöön. Jos niin käy itsehallintoalueet ovat saman tien kriisissä.

Tällä viikolla:
Maanantai: Koko päivä V-S liiton kokousta. Illan suussa Anne-Mari Virolaisen synttärionnittelut
Tiistai: Kasvuvyöhykesopimuksen valmistelua, sitten Hki maakuntajohtajien kokoukseen.
Keskiviikko: Maakuntajohtajat jatkuu, tapaamme selvitysmies Lauri Tarastin, sitten sote/itsehallintoasioita, Arto Rädyn vastaanotto ja kiireellä Turkuun.
Torstai: Vaihteeksi Helsinki, Tunnin juna ohjausryhmä, sitten muita liikenneasioita ja kiireesti taas Turkuun ja Venäjän pääkonsulin vastaanotto.
Perjantai: Maakunnallinen johtamisfoorumi ,Punainen Risti, Turun kaupunginjohtaja.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
Kirjoittanut  maanantai, 09 marraskuu 2015 10:10

Sote-uudistus on ollut suomalaisen politiikan suurin kompastuskivi jo usean hallituksen aikana. Helppoa ei ollut nytkään. Ja alusta alkaen julkisuus seurasi ikään kuin väärää asiaa. Puhuttiin vain Sotesta vaikka koko ajan oli selvää, että varsinaisen projektin nimi on itsehallintouudistus.

Tätä kirjoitettaessa (sunnuntai 8.11.) ei vielä ole tiedossa, kuinka asiat järjestyvät. Hallitus on luvannut tulla ulos kantoineen maanantaina 9.11., mutta uskon, että sen jälkeenkin on avoinna vielä paljon visaisia asioita.

Itsehallinnon ja Soten suhde määräytyy niin, että Sote on yksi osa itsehallintoa. Kuntaan sitä voisi verrata niin, että Sote on yksi lautakunnista, mutta itsehallintoalueen muista lautakunnista ei vielä tiedetä. On puhuttu palo- ja pelastustoimesta sekä toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta. Nykyiset maakunnan liittojen edunvalvonta- ja aluekehitysasiat ovat todennäköisesti itsehallintoalueen ns. esikuntatehtäviä, mutta mihin sijoittuu maankäyttö maakuntakaavoineen, on ainakin minulle epäselvää.

Itsehallintoalueella valitaan vaaleilla valtuusto. Se korvaa maakuntavaltuuston, sairaanhoitopiirin valtuuston ja muut erityistoimien valtuustot. Itsehallintoalueilla on tietenkin myös valtuuston valitsema hallitus, jonka puheenjohtajan tehtävä saattaa olla päätoiminen. Onko hallituksen alla erillisiä lautakuntia, vai päättääkö hallitus kaikki asiat, on vielä auki oleva juttu.

Suuri kysymys tulee olemaan myös Erva-alueiden suhde itsehallintoalueisiin. Jos säästöjä halutaan Ervoille pitää antaa päätösvaltaa, mutta kun se valta on pois itsehallintoalueilta, ei vääntö ole helppo.

Erityisen tärkeää on sopia asiat yksityiskohtaisesti ja panna ne toimeen samanaikaisesti. Muutoin on edessä samanlaisia näytelmiä kuin kuluneella viikolla nähtiin.

Tällä viikolla:
Maanantai: Johtoryhmä, palaveri sivistysasioista, sitten Paavo Nurmi-porukka, jonka jälkeen liiton puheenjohtajisto. Myöhemmin ip arvovaltainen korkeakoulupalaveri.
Tiistai: Aamulla puheenvuoro Maskun seurakunnassa, sitten Turun kaupunginjohtajan johdolla lounaskokous, ip konttorihommia.
Keskiviikko: Konttoria, kierrätystaloutta, ministeri Rehula Turussa ja illalla Salon nuorisovaltuusto.
Torstai: Aamulla aluekehitysrahasto-asioita, sitten palaveri Ely-ylijohtajan Kimmo Puolitaipaleen kanssa, lopuksi konttoria.
Perjantai: Suomi 100 Turun aluepäivä, Oripäässä osuuspankkiväelle alustus maakunnan tilasta.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
maanantai, 05 lokakuu 2015 12:19

MATKAILU AVARTAA

Kirjoittanut  maanantai, 05 lokakuu 2015 12:19

Palasin perjantaiyönä maakuntahallituksen matkalta Ahvenmaalle ja Ruotsiin. Jälleen kerran on pakko yhtyä kirjailija Lasse Lehtisen usein viljelemään toteamaan, jonka mukaan matkalta ei koskaan palaa tyhmempänä kuin sinne lähtiessä oli.

Laivamatkan kaksi suomalaisalustajaa, tutkija Siv Sandberg, Åbo Akademi ja professori Petri Virtanen (myös maakuntahallituksemme varajäsen) Tampereen Yliopisto, herättivät vilkkaan keskustelun. Siv johdatti meidät ruotsalaiseen aluehallintomalliin ja Petri käsitteli erityisesti Sote-johtamiseen liittyviä haasteita.

Ahvenanmaalla kävimme läpi sen erityishallintoa, joka on kiistatta ainutlaatuinen. Kyse on ikään kuin kokonaisen valtion hallinnosta, joten esimerkiksi se ei meidän alue- ja itsehallintouudistukseen kelpaa. Mutta monia asioita Ahvenmaalta kannattaa omaksua. Tärkein niistä lienee yhteisöllisyys. Se on käsin kosketeltavaa ja tuo tuloksia. Työttömyys on selvästi alhaisempi kuin mannermaalla ja sosiaaliset ongelmat pienempiä. Saaren asukasluku on maahanmuuton vuoksi kasvussa ja heillä on myös oma maakunnan selviytymisohjelma, siis hieman saman sorttinen kuin pääministeri Juha Sipilän hallituksella.

Tukholman suurlähetystössä ohjelma jatkui korkean tason alustuksilla, valtiosihteeri etc. Kaikesta huomaa jälleen kerran, että Ruotsi on joskus ollut suurvalta. Kun se itse hakee "hyviä käytäntöjä" oppimaana on esimerkiksi Ranska, mutta ei pikkuveli Suomi.

Ruotsalaista aluehallintoa on meillä joissakin piireissä pidetty mallimaana. Sitä se ei mielestäni ole. Ruotsalaisilla on edelleen voimissaan vanhakantainen lääninhallinto, sen lisäksi on vaaleilla valitut maakäräjät (päävastuu terveydenhuollossa) ja sitten vielä kunnat. Huomion arvoista on, että sosiaaliasiat (lääninhallitukset ja kunnat) ja terveysasiat (maakäräjät) ovat hallinnollisesti eri paikoissa, eikä yhdistäminen ole edes suunnitteilla, mitä yritin kummeksua, saamatta kuitenkaan vastakaikua. On hyvä hakea oppia, mutta myös oivaltaa, että joissakin asioissa olemme kenties muuta Eurooppaa edellä.

Yhtä asiaa Ruotsissa pitää kuitenkin kadehtia. Naapurimaassa on jo pitkään ollut demareiden ja porvareiden välillä yhteisymmärrys siitä, että infrainvestointeja panostetaan sinne missä on taloudellista kasvupotentiaalia. Käytännössä tällöin puhutaan suur-Tukholmasta, Malmöstä ja Göteborgista. Tunnin juna Turusta Helsinkiin olisi Ruotsissa tehty jo kauan sitten.

TÄLLÄ VIIKOLLA

Maanantai: Aamulla kokous liiton poliittisten ryhmien kanssa, ip Ely-strategiaa.
Tiistai: Hki Euroopan strategisten investointien rahaston info: Rehn, Vapaavuori etc, V-S kansanedustajat, ip Liikennekäytävävaltuuskunta ja vielä kahden erityisavustajan tapaaminen V-S asioissa.
Keskiviikko: Maakuntajohtajien kokous, ip konttorihommia.
Torstai: Maakuntahallituksen lista-asiat, Vt8 ohjausryhmä ip
Perjantai: Ap Kem City vieras, lounaalla Pietarin asioita ja ip konttoria.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
maanantai, 14 syyskuu 2015 07:47

9/12

Kirjoittanut  maanantai, 14 syyskuu 2015 07:47

Suomi elää melkoista murrosta. Talouden luvut paukkuvat pakkasella, mutta edessä näyttää olevan työtaistelujen sarja. Se on osoitus siitä, että suomalainen työmarkkinakäytäntö on jäänyt devalvaatioajalle. Ja kun maan hallituksella ei sitä konstia enää ole takataskussaan, työmarkkinakenttä on neuvoton. Devalvaatiohan merkitsi saavutetuista eduista tinkimistä, mutta paljon peitellymmin kuin nykyjärjestelmässä. Seurauksena on neuvottomuus.

Kyky päättää on ollut pitkään hukassa. Osin siihen ovat vaikuttaneet vaalitulokset. Vaaleissa on ollut kannatusta kovin erilaisella ajattelulla tasapuolisesti.

Viime viikon lopulla nimitettiin työryhmät, jotka pohtivat Soten järjestämistä. Vauhti tulee olemaan kova. Vaikein poliittinen kädenvääntö tullaan käymään päätettäessä alueiden lukumäärästä. Pääjohtaja Tuomas Pöystin työryhmä esitti 9-12 aluetta, eikä pelkästään Soteen vaan tuleville itsehallintoalueille. Itsehallintoalueita varten valitaan vaaleilla valtuusto ja ne pyörittävät myös muita juttuja kuin sosiaali- ja terveyspalveluita, tosin muut asiat ovat vielä päättämättä.

On ymmärrettävää, että pienimmät maakunnat haluaisivat uudistuksen lähtevän liikkeelle maakuntapohjaisesti. Se ei liene poliittinen realiteetti. Muuttoliike Suomessa tulee edelleen olemaan vilkas, väki muuttaa kasvukeskuksiin. Itsehallintoalueet ja sotealueet tulee miettiä kolmen, neljänkymmenen vuoden päähän. Mutta varmuuden vuoksi sanon, että Varsinais-Suomella ei ole itseisarvoisia laajentumispyrkimyksiä. Olemme korostaneet vain sitä, että alueiden tulee olla tarpeeksi suuria ja iskukykyisiä.


Tällä viikolla:

Maanantai: Kokous Turun johdon kanssa, sitten johtoryhmä ja edelleen liiton puheenjohtajisto, ip aluetietopalveluun perehtymistä.
Tiistai: Kauppakamarin elinkeinovaliokunnan kokous EK:ssa, ip eduskunnan puhemiehen Maria Lohelan luona liiton asioita ministeri Petteri Orpon ja tulevan ministerin Annikka Saarikon kanssa.
Keskiviikko: Esiintyminen Uudenmaan liiton seminaarissa, sitten koneeseen ja Vuokattiin kaikkien maakuntajohtajien ja elyjohtajien seminaariin.
Torstai: Kokous Vuokatissa jatkuu. Yöllä Turkuun, jos lakko ei estä.
Perjantai: Konttoripäivä.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
Kirjoittanut  tiistai, 25 elokuu 2015 11:55

Aika vähälle huomiolle on jäänyt Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan sisältyvä itsehallintouudistus. Jonkun verran pöhinää on syntynyt pääjohtaja Tuomas Pöystin (muina jäseninä apulaiskaupunginjohtaja Niiranen ja professori Haveri) jätettyä asiasta työryhmänsä mietinnön.

Pöysti ehdottaa, että itsehallintoalueita olisi 9-12. Muistin virkistämiseksi mainitsen, että nykyisiä maakuntia on 18. Jos kaavailut toteutuvat, merkitsee se sitä, että suomalainen uusi hallinto ei rakennu nykyiselle maakuntajaolle, vaan alueet suurentuvat.

Itsehallintoalueille valittaisiin nykyisten kuntavaltuustojen lailla valtuusto suoralla kansanvaalilla ja se olisi korkein päättävin elin. Itsehallintoalueen tärkein ja suurin tehtävä olisi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen: kuntien koko soteväki siirtyisi itsehallintoalueen palvelukseen. Nykyiset maakunnan liitot sulautuisivat itsehallinto-organisaatioon. Myös monia muita ylikunnallisia palveluita suunnitellaan siirrettäväksi uuden putiikin hoidettavaksi.

Muutos olisi siis raju: puolet kuntien rahoista ja henkilömääristä siirtyisi itsehallintoalueiden palvelukseen. Suuri kysymys on myös rahoitus. Koska kysymys on itsehallinnosta, kuntia ei voi perustuslaillisista syistä laittaa maksumiehiksi. Vaihtoehtoja on kaksi, joko valtio maksaa tai sitten itsehallintoalueet saavat verotusoikeuden.

Kuntien valtuustot ja hallitukset jäisivät olemaan edelleen. Helposti voisi kuvitella, että itsehallintoalueista ja etenkin suurista kaupungeista tulee erään sorttiset kilpailijat. Keskuskaupunkien asema onkin uudistuksessa turvattava, muutoin saadaan aikaiseksi veronmaksajalle kallis kissa-hiiri-leikki.

Myös aikataulu on haastava. Ensin toki tehdään SOTE, mutta muutkin toiminnot on suunniteltu aloitettavaksi 2019 alusta.

Kyse on Suomen kaikkien aikojen suurimmasta hallintouudistuksesta. Pieleen se ei saa mennä.

Tällä viikolla
Maanantai: Aamulla maakuntahallitus ja ennen sitä palkittavana Special-olympialaisten kolme voittajaa. Heti perään liiton kv-jaosto. Teemme uutta strategiaa. Ip Ylen uusien tilojen avajaiset Logomossa.
Tiistai: Aamulla valtionvarainministeriön SADE-hankkeen tilaisuuden avauspuhe. Sitten yksi haastattelu puhelimitse. Puolelta päivin AMK:n vararehtorin kanssa väännämme mielenkiintoista yrityshanketta. Ip oma johtoryhmä.
Keskiviikko: Taiwanilainen virkamiesdelegaatio, ip Elisan pääjohtaja ja sitten Turun Sanomien toimittajatapaaminen.
Torstai: Maakuntagames Satakunnassa.
Perjantai: ap Ruotsin Itämeri-suurlähettiläs. Ip sisäisiä kokouksia
Lauantai: Maskun muinaistulien sytytys.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
Sivu 1 / 2