perjantai, 07 lokakuu 2016 08:38

ÄLÄ OLE ANKEUTTAJA

Kirjoittanut  perjantai, 07 lokakuu 2016 08:38

Nuorisokirjallisuus on, kiitos taitavien kääntäjien, lanseerannut monta hienoa termiä. Ankeuttaja on ollut mielessäni työuralla aika ajoin. Joskus asiat eivät todellakaan luista. Ilmassa on epäluuloa puolin ja toisin. Jokainen palaveri päättyy siihen, että työt jaetaan osalle väkeä. Toiset poistuvat vihellellen seuraavaan kokoukseen.

Yhteistyö on parhaimmillaan sellaista, että päämäärä on yhteinen. Kaikki arvostavat toisten panosta. Tunnelmasta pidetään huoli mm. katsomalla toisia silmiin, antamalla heille puheaikaa jne.

Jouduin nuorena asiantuntijana englanninkurssille. Yllättävin oppi oli välilauseet. Kuinka keskustelua pitäisi johdattaa kiittämällä toista mielipiteestä. ”I take your point” lauseen jälkeen voi lausua oman, eriävän sanottavansa. Tunnelma säilyy mukavana, näitten näennäisesti yhdentekevien sidontojen avulla. Joskus tylsäkin suunnittelu sujuu, jos aiemmasta yhteistyöstä on jäänyt hyvä mieli. Osapuolten välillä on silloin luottamusta ja ymmärrystä.

Suurpiirteisyys on ominainen luonteenpiirteeni. Olen yksityiselämässä kuitenkin yhdessä asiassa hyvin pikkumainen. Haluan, että meitä kiitetään viimeisestä. Jos olen järjestänyt illallista monta päivää: siivonnut, ostanut hyvää ruokaa, kattanut pöydän ja nauttinut läheisten seurasta. Kun kiitosta ei kuulu jälkikäteen, loukkaannun syvästi. Eikö meillä ollutkaan mukavaa?

Samalla tavalla työelämässä pienet yksityiskohdat jäävät mieleen. Saan nykyisessä työssä hienoja kortteja mm. eri puolilta Venäjää ja Baltian maita. Voi sitä menestyksen määrää, mitä minulle toivotetaan. Lauseet ja sanonnat ovat luontevia, vaikkakin ylitsepursuavia. Vaikka tiedän korttien olevan osa virallista prosessia, ne ilahduttavat minua kovasti.

Sen sijaan, että olisimme ankeuttajia, ryhtykäämme rohkelikoiksi. Näyttäkäämme iloista ilmettä, vaikka yhteistyökumppanilla olisikin huono päivä. Viljellään pieniä kehuja ja kiitoksia. Hymyillään ja lasketaan kymmeneen, jos tunnelma on masentava.

Professori Päivi Törmä sanoi Helsingin Sanomissa kauniisti, että elämässä kannattaa päättää, ryhtyäkö viisaaksi vai katkeraksi. Ankeuttajaksi ei ainakaan.

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 15 maaliskuu 2016 09:25

ANNATKO KAIKKESI?

Kirjoittanut  tiistai, 15 maaliskuu 2016 09:25

Urheilijat intoilevat usein ja sanovat antaneensa suorituksessaan kaikkensa.

Kun mietin työuraani, olen useimmiten ollut hyvin innoissani töistäni. Silti, en voi kehua antaneeni kaikkeani joka päivä. Sain synninpäästön lukiessani Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, jossa todettiin asiantuntijoidenkin aika ajoin tylsistyvän työtehtäviensä parissa.

Miksi emme myönnä, että haluaisimme vaihtelua? Vaihdoin aikoinaan ensimmäisestä vakituisesta työstäni, koska työnantaja halusi pitää minut samoissa hommissa. Nautin suunnattomasti työstäni, mutta kaipasin vaihtelua.

On lyhytnäköistä ajatella, että työntekijän pitäisi pysyä lestissään aina ja ikuisesti. Onneksi moni voi vaikuttaa oman työn sisältöön.
Tapaamalla asiakkaita ja yhteistyökumppaneita säännöllisesti saa uusia ajatuksia. Omaa päätä ei voi vaihtaa, mutta korvillaan voi kuunnella uusia ideoita.

Seminaareja ja vaikkapa Varsinais-Suomen liiton järjestämiä tapahtumia ei kannata väheksyä.

Työssä tylsistyminen näkyi etenkin alle 36-vuotiailla. Ikä tuo tullessaan onneksi tiedon siitä, että jokaisessa työtehtävässä on hyviä ja huonoja puolia. Kun mikään ei rasita niin paljon kuin tekemättömät työt, kannattaa tylsät hommat hoitaa aina alta pois.

Työelämässä tärkeintä on saada aikaan asioita. Jos välttää virheitä, voi olla, ettei saa aikaan mitään! Ehkä onkin oikein, että meillä on töissä sekä hyviä että keskinkertaisia päiviä.

Jaan Krossin 1210-sivuinen Uppiniskaisuuden kronikka sijoittuu 1500-luvun lopun Tallinnaan. Kirjassa viitataan monta kertaa Turkuun. Kirkkoherra Balthasar Russow on omistautunut työlleen. Silti hän ei aina keskity ja ole koko sydämellään mukana tehtävissään. Viran sivussa syntyy kohua aiheuttava kronikka. Elämänkulkukaan ei ole aivan suoraviivaista. Liivinmaalla on ruttoa, miehityksiä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Tietenkin vaikeina aikoina tarvitaan ponnisteluja. Hyvin tehdystä työstä syntyy hyvä mieli. Varsinais-Suomessa ollaan tunnetusti ylpeitä omista juurista ja maakunnan asemasta sivistyksen kehtona.

Silti: eläköön elämän keskeneräisyys!

Julkaistu kategoriassa Blogi