maanantai, 19 lokakuu 2015 09:32

KUINKA USEIN KANNATTAA AMPUA OMAAN JALKAAN?

Kirjoittanut  maanantai, 19 lokakuu 2015 09:32

Ne meistä, jotka minun laillani ovat saaneet asua monella Suomen kulmalla, ovat taatusti huomanneet, kuinka eri tavalla asukkaat, media, yritykset tai julkinen hallinto kullakin kolkalla asioihin suhtautuvat. Jossakin päin on vallalla ikuinen optimismi, jossakin toisaalla hyvää ei löydy edes kaivamalla.

Turku ja Tampere ovat ikuinen vertailupari. Olen saanut seurata suhdetta aitiopaikalta, koska olen asunut sekä Varsinais-Suomessa että Pirkanmaalla.

Turussa näkyy voimakkaasti (tuskin turkulaiset itse sitä huomaavat) Ruotsin vaikutus edelleen, myös tyyliin liittyvissä asioissa. Miehet pukeutuvat Turussa paljon paremmin kuin Tampereella, väittää minulle eräs business-lady.

Havainto saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Tampereella asia tosin varmaan nähdään niin, että lökäpöksypukeutuminen onkin vahvuus. Kaupunkiin olla helppo muuttaa, kun kenenkään ei tarvitse pelätä hienostelua.

Asenteissa ja tavoissa löytyy myös yhteisiä piirteitä. Kummassakin kaupungissa kysymys on tapana aloittaa kielto- ilmaisulla. "Et sää hällille oo menossa? ( oletko menossa jäähallille, huomaa ä-kirjain halli-sanassa) kysyy tamperelainen. Turkulainen taas tiedustelee: "Ei täsä jono ole?" (että onko tässä jono).

Tuskin vuosisatojen saatossa kehittynyt kieli tai tavat puhua mihinkään häviävät, mutta turhan häveliäisyyden kitkeminen voisi olla ihan hyvä harrastus kummassakin kaupungissa. Toki oppia ei tarvitse ottaa Karjalasta, jossa tyhjätaskuillakin on tapana sanoa, että" Mie maksan", vaikka taskussa ei ole lantin killinkiä.

Mutta yhdessä suhteessa Turku ja Tampere eroavat. Me täällä Turussa voivottelemme viikoittain, jos joku tunnusluku on huonompi kuin Tampereella. Osa luvuista on, osa ei. Mutta yhtään kertaa en muista, että olisin paikallisista aviiseista Tampereella lukenut kolumneja, jossa mangutaan Turun paremmuutta. Siellä keskitytään jääkiekkotermein omaan peliin. Meillä Tampereen ylistystä saa lukea lähes päivittäin.

Tosiasiat pitää tunnustaa, mutta kissan hännän nostaa vain kissa itse. Turussa kannattaa miettiä, kuinka usein kannattaa ampua omaan jalkaansa. Se on nimittäin tapa, joka tarttuu ja kun puhuu pahaa itsestään, se uskotaan muualla kritiikittä. Olisiko asiaa hyvä pohtia?

TÄLLÄ VIIKOLLA:
Maanantai: Aamulla maakuntahallitus, sitten Pietarin matkan valmistelupalaveri, ip johtoryhmä ja lopuksi vielä sote-kokous
Tiistai-torstai: Turku-päivät Pietarissa. Yksi alustus ja lukuisia tapaamisia. On tärkeää, että suhteita vaalitaan paikallistasolla, kun maailmanpolitiikka heiluttaa ylätasoa.
Perjantai: Liikennepalaveri, Itämeren oikeustieteen Balex-ryhmä, Tunnin juna ohjausryhmä, Sydäntautiliiton 60v seminaari, alustus aiheesta " Sote maakunnan liiton näkökulmasta"

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
tiistai, 18 elokuu 2015 08:53

OSAAKO VARSINAIS-SUOMI KEHUA ITSEÄÄN?

Kirjoittanut  tiistai, 18 elokuu 2015 08:53

Heräsin varhain ja huomasin, että vanhalta kaveriltani oli tullut sähköposti myöhään illalla. Hän välitti minulle eräältä kansanedustajalta saamansa meilin, jossa analysoitiin tulevan vuoden valtion budjettia ja annettiin ymmärtää, että kansanedustajan oma vaalipiiri oli menestynyt kisassa hyvin.

Ymmärsin sähköpostin minulle lähettämisen olleen vihjeen siitä, että "katso, kuinka loistavasti nuo pärjäävät". Suhteellisen tuoreena varsinaissuomalaisena olen törmännyt tuollaiseen ajatteluun kovin usein. Hyvät asiat löytyvät helposti muualta, mutta kotinurkissa asiat menevät pieleen.

Suomi ei enää pitkään aikaan ole alueellisen kehityksen näkökulmasta yhtenäinen. Pohjois- ja Itä-Suomi menettävät väestöään, pääkaupunkiseutu vetää puoleensa voimakkaasti ja siinä välissä porskuttavat Turun, Tampereen, Oulun ja Kuopion seudut.

Kun varsinaissuomalaista mielipiteenvaihtoa kuuntelee, saa usein sellaisen käsityksen, että Turun kanssa saman suuruiset Tampere ja Oulu olisivat talous- ja työllisyyskehityksessä meitä kovasti edellä. Kurkistus tilastoihin kertoo aivan muuta: työttömiä Varsinais-Suomessa on 14,0%, Pirkanmaalla 15,7% ja Pohjois-Pohjanmaalla 16,4% (Turku 18,1%, Tampere 19,0% ja Oulu 18,7%).

Luvut ovat kolmikon kohdalla todella huolestuttavia, mutta kukaan ei ole toistaan parempi. Eli mihinkään alemmuuskompleksiin ja tuhkan päälle ripotteluun ei meillä ole ensimmäistäkään syytä.

Aamuäreänä vastasin kaverilleni, että olisi hyvä, jos Varsinais-Suomessa edes osa siitä energiasta, joka käytetään muiden kadehtimiseen, käytettäisiin luovaan työhön oman maakunnan puolesta, niin hyvä olisi. Ehkä analyysiä voisi hieman lieventää, mutta mihinkään ei pääse siitä, että meidän on opittava kehumaan Varsinais-Suomea nykyistä paremmin!

 

Tällä viikolla
Maanantai: Liiton ja Turun johdon yhteiskokous, liiton puheenjohtajisto, lounas edunvalvontajohtaja Lauri Palmusen eläkkeelle siirtymisen johdosta. Hyviä puheita. Loppupäivästä omaa hallintoa ja Turkulainen-lehden päätoimittajan tapaaminen.
Tiistai: Liiton valintatoimikunta, sitten vinhaa vauhtia Paraisille, jossa kuntavierailu
Keskiviikko: Kokous amk-porukan kanssa, mielenkiintoinen yrityshanke. Loppupäivä maakuntaurheilua.
Torstai: Sisäistä hallintoa, kokouksia omassa talossa.
Perjantai: Haastattelu, lounas Naantalin kaupunginjohtaja Jouni Mutasen kanssa aiheena mielenkiintoinen yhteishanke, ip palaveri kansanedustaja Olavi Ala-Nissilän kanssa, maakunnan asioita.
Sunnuntai: Esiintyminen Kaarinassa.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja