perjantai, 23 maaliskuu 2018 13:37

GEOLOGISTA TASAPAINOILUA MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA

Kirjoittanut  perjantai, 23 maaliskuu 2018 13:37

Luonnonarvojen suojelun ja luonnonvarojen käytön yhteensovittaminen voi olla haastavaa eri tahojen toisistaan poikkeavien, usein vastakkaistenkin intressien vuoksi. Varsinais-Suomen liitossa on käynnissä luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavatyö, jossa tähän teemaan tartutaan muun muassa kiviaineshuollon kannalta. Osana kaavatyötä maakunnan liiton maankäytön suunnittelijat ovat tehneet laajan arviointityön maakuntakaavaan merkittyjen geologisesti arvokkaiden alueiden päivittämiseksi.

Suomessa kulutetaan Infra ry:n arvion mukaan vuosittain ainakin rekkalastillinen (jopa yli 20 tonnia) luonnonkiviaineksia jokaista suomalaista kohden. Mikäli kaikkien varsinaissuomalaisten osuus kiviainesten vuosittaisesta kulutuksesta laitettaisiin yhteen rekkajonoon, ulottuisi se Hangosta Inariin ja takaisin – kolmesti! Arvokkaiden geologisten muodostumien lisäksi kaavatyössä onkin kartoitettu myös muun muassa maa-ainesten otolle otollisia alueita. Lisäksi maakuntaliitossa on jo vuosia tehty hanketyötä erilaisten uusiomateriaalien, kuten teollisuuden sivuvirtojen maarakentamiskäytön lisäämiseksi, sekä rakentamisen yhteydessä syntyvien maa-ainesvirtojen koordinaation parantamiseksi.

Geologinen suojelu eroaa muusta luonnonsuojelusta poikkeuksellisen aikajänteensä vuoksi. Tuoreimmatkin harjumuodostumamme ovat vuosituhansien takaa, kun taas kallioalueiden osalta liikutaan vuosimiljoonien skaalalla. Geologiset ominaispiirteemme ovat yhdistelmä viime jääkauden synnyttämiä muodostumia ja ikivanhaa peruskalliota. Suunniteltaessa suojelutoimia ja kiviaineshuoltoa onkin huomioitava, että geologisesti arvokkaisiin muodostumiin kohdistuvat muutokset ovat pääosin ikuisia, eikä muodostumien palautus jälkikäteen ole mahdollista – joskin pienimuotoisia ennallistamis- ja maisemointitoimia voidaan paikallisesti toteuttaa.

Geologisesti arvokkaan alueen suojelumerkintä kohdistuu nimensä mukaisesti alueiden geologiaan, eikä sinällään estä siihen kajoamatonta maankäyttöä, esimerkiksi maa- ja metsätaloutta tai rakentamista. Osa muodostumien ainutlaatuisesta syntyhistoriasta todistavasta geologisesta arvosta on usein katseen tavoittamattomissa muodostuman sisällä. Pääasiallisesti geologisesti arvokkaita alueita suojellaankin maa-ainesten otolta. Kaavamerkinnän taustalla on maa-aineslaki, joka kieltää maa-ainesten oton alueilla, joilla siitä aiheutuisi kauniin maisemakuvan, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista. Harjujen osalta suojelun lisäperusteena on niiden tärkeä rooli pohjaveden muodostumisessa.

Geologisesti arvokkaita alueita on maakunnassamme useita eri tyyppisiä: kallio-, harju- ja moreenialueita, tuuli- ja rantakerrostumia sekä kivikoita. Maakuntakaavaan merkitään vain maakunnallisesti, valtakunnallisesti tai kansainvälisesti arvokkaat alueet. Alueet on pääosin tunnistettu erilaisissa kansallisen tason selvityksissä, joista ovat vastanneet pääosin Suomen ympäristökeskus ja Geologian tutkimuskeskus. Luonnoksessa vaihemaakuntakaavan geologisesti arvokkaiksi alueiksi ehdotetaan merkittäväksi kolmatta sataa erillistä aluetta, yhteispinta-alaltaan 270 neliökilometriä.

Kaavatyön aikana alueiden arvoja ja rajauksia on tarkistettu, aiempien kaavojen valmistumisen jälkeen syntyneet asiantuntijaselvitykset huomioitu ja maakunnan eri osien geologisesti arvokkaiden alueiden merkintäperusteita yhdenmukaistettu. Kustakin maakunnan geologisesti arvokkaasta alueesta on luotu kohdekortti, jossa kuvataan alueen keskeisiä arvoja, sekä viitataan asiantuntijaselvityksiin, joihin merkintä perustuu. Tarkempi kuvaus kaavatyöstä, merkintöihin johtavista syistä sekä kaikkien alueiden kohdekortit löytyvät maakuntaliiton julkaisusta Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa tämän linkin takaa.

Laadukkaat luonnonkiviainekset tulevat jatkossakin olemaan tärkein maarakentamisen materiaali. Suojelemalla arvokkaita geologisia muodostumia ja hyödyntämällä luonnonkiviaineksia sekä uusiomateriaaleja viisaasti voidaan osaltaan kehittää kiviaineshuoltoa entistä kestävämpään suuntaan.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  Reetta ja Maiju tiistai, 27 helmikuu 2018 12:26

Varsinais-Suomen kunnissa tehdään paljon toimia ympäristön eteen. Mutta tietävätkö myös kuntalaiset, mitä kaikkea ympäristövastuullisuuden saralla tapahtuu?

Kuntien viestintäresurssit ovat niukat, mutta ilman viestintää tieto tehdystä työstä jää vain pienen piirin tietoisuuteen. Kun viestintää ajattelee kuntalaisille tarjottavana palveluna ja sen merkitys myös markkinointityökaluna ymmärretään, on siihen helpompi suunnata resursseja. Kun asukkaat, työntekijät ja yhteistyötahot ovat jyvällä toimenpiteistä, kasvaa myös luottamus kunnan toimintaan.

Strategioita, ohjelmia ja tavoitteita kirjataan vähintäänkin kunnan nettisivujen uumeniin, mutta käytännössä hyvät toimet jäävät helposti kertomatta. Keskeneräisiäkin toimia kannattaa kuitenkin tuoda esiin: näin omien sekä ulkopaikkakuntalaisten kuva aktiivisesta kunnasta vahvistuu.

Mutta miten sitä viestintää tehdään?

Viestintä ja vastuullisuusviestintä kaipaa suunnitelmallista otetta sekä koordinointia. Kunnallanne on varmasti useita viestintäkanavia, jotka ovat valjastettavissa myös ympäristöasioiden esiintuomiseen. Nettisivut ovat hyvä tiedon tukikohta, mutta harva surffaa asioikseen katsomaan kuulumisia kunnan nettisivuilta – sieltä tieto pitää saada vielä pilkottuna ja pureksittuna eri kohderyhmille erilaisiin kanaviin. Huomioikaa viestinnässä kohderyhmät: esimerkiksi eri-ikäisillä ihmisillä on omat tapansa seurata mediaa.

Kun kunnassanne valmistuu erilaisia ympäristövastuullisuuteen liittyviä raportteja ja selvityksiä, täytyy niistä tiedotusvaiheessa kaivaa kiinnostavimmat kohdat esiin – raportti itsessään ei ole uutisoinnin väärti. Tiedon visualisointi, kuten erilaiset infograafit, auttavat sekä päättäjiä, kuntalaisia että toimittajia sisäistämään tiedon nopeasti. Voisiko paikallislehden kanssa lähteä vuorovaikutteiseen yhteistyöhön vastuullisuusteemoista esimerkiksi juttusarjan muodossa? Kiinnostaisiko jokin teemoista myös alueen isompaa tai jopa valtakunnallista mediaa?

Kunnan työntekijöitä tulisi myös kannustaa ja osallistaa sisällöntuotantoon. Varsinkin pienessä kunnassa on tärkeää aktivoida työntekijöitä huomaamaan omassa työssään viestinnän arvoisia hetkiä. Kun keskiöön nostetaan ihminen, on näkökulma heti samaistuttavampi. Kunnan viestinnässä kannattaa nostaa esiin hyviä esimerkkejä ja kannustaa kehuen myös muita toimijoita, jotka työskentelevät alueella ympäristön eteen.

Naapurikunnat voivat suunnitella myös ympäristövastuullisuuden viestintää yhdessä. Yhdessä tekemällä saa arvokasta vertaistukea, josta tuskin kenellekään viestintää tekevällä on ylitarjontaa. Erilaisia koulutuksia ja kuntien viestintäverkostoja löytyy esimerkiksi Kuntaliiton kautta.

Loppuun muutama viestintäesimerkkiä näyttävä kunta: Raisiossa Facebook on ahkerassa käytössä ja viestit pureksitaan tiiviiseen ja helposti ymmärrettävään muotoon. Paraisilla on Kestävä saaristokunta -blogi tuomassa esiin alueen ympäristövastuullisuutta. Kaarinan myös ympäristöaiheisia uutisia voi seurata Twitteristä. Naantalissa kuntalaiset saavat kaupunkilehden luettavakseen sekä painettuna että sähköisenä.

Valonia voi myös auttaa kuntia tuomaan esiin kestävän kehityksen toimenpiteitä – muistakaa siis hyödyntää tuottamaamme materiaalia, kuten nettiuutisia ja somejulkaisuja. Voitte aina pyytää myös suunnitteluapua, kommentteja tai haastatteluja asiantuntijoiltamme.

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 30 marraskuu 2016 09:52

MIKSI METSILLÄ ON MERKITYSTÄ?

Kirjoittanut  keskiviikko, 30 marraskuu 2016 09:52

Talitintti pitää koiralle ja minulle seuraa metsäpolun varrella. Pieni metsikkö lähellä kotiani on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Lisäksi metsä on tähän asti säästynyt hakkuilta ja se onkin iäkkäiden tammien vanhainkoti.
Jokunen vuosi takaperin lähimetsäni reunaan kaavailtiin muutamaa pientalotonttia. Aie raukesi asukkaiden vastustukseen. Tapaus ei ole harvinainen, sillä lähes aina taajamametsien hoitotoimenpiteet tai niiden kaavoittaminen johonkin muuhun käyttöön nostattaa vastalauseita. Kun hakkuut ja kaavoitus nakertavat luonnontilaisia alueita yhä pienemmiksi ja pirstaleisimmiksi, lisääntyy myös ulkoilukäytön aiheuttama kuluminen säästyneillä alueilla.

Kuntien omistamien metsien yhteenlaskettu pinta-ala on valtakunnallisesti vain muutaman prosentin luokkaa, mutta niillä on kokoaan suurempi merkitys kaupunkien ja taajamien asukkaille. Metsät, rakentamattomat rannat tai muut niin sanotut joutomaat ovat kuntalaisten hyvinvoinnin lähteitä ja tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilyttäjiä. Uudistuneen opetussuunnitelman myötä koulut ja päiväkodit käyttävät lähimetsiä yhä enemmän päivittäisenä oppimisympäristönä ja lasten luontosuhteen tukena.

Periaatteessa metsälaki turvaa muun muassa erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnonsuojelulain mukaisten metsätyyppien säilymisen. Niiden tunnistamiseen on olemassa tarkat kriteerit, joiden nojalla lain kirjainta voidaan noudattaa. Jalkoihin voi kuitenkin jäädä lain henki eli se, mihin lailla alun perin pyrittiin. Jos pienveden ympärille jätetään lain vaatima muutaman metrin suojavyöhyke, on pykälät täytetty, mutta ympäristö pilattu.

Talousmetsiäkin voidaan hoitaa kestävin keinoin. Ympäristöä olisi opittava katsomaan kokonaisvaltaisemmin, jolloin huomataan ne toimenpiteet, jotka todellisuudessa heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Se tapahtuu ympäristönlukutaidon tasoa ja luonnon toimintamekanismien tuntemusta nostamalla.

Ihminen kyllä pystyy seilaamaan läpi elämänsä vailla mitään kosketusta hömötiaiseen. Miksi se kuitenkin olisi suotavaa? Edesmenneen professori Ilkka Hanskin sanoin: ”Lapsilla on sisäsyntyinen viehtymys eläimiin ja kasveihin, mutta me emme onnistu siirtämään sitä ymmärrykseksi niistä ekologisista ja evolutiivisista mekanismeista, joiden tunteminen olisi paitsi kiehtovaa, myös tarpeellista ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.”

Ympäristönlukutaidolla on kiistaton paikka kansalaistaitojen työkalupakissa. Ilman sitä suunnistamme vioittuneella kompassilla.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  perjantai, 26 elokuu 2016 09:13

On olemassa monia asioita, jotka ovat suurimman osan ihmisistä elämässä hyvin näkymättömiä, mutta joihin kohdistuu rajatuissa piireissä hyvinkin suuria intohimoja. Yksi tällainen asia on jätevesilietteet.

Toimin Lounais-Suomen jätehuoltopolitiikan laatimiseen liittyvien hyvin keskustelevaisten ja välillä kiihkeiksikin yltyneiden Lietehuolto-työpajojen vetäjänä. Työpajoissa oli kattava edustus kaikista intressiryhmistä. Paikalla oli niin haja-asutusalueiden asukkaita, maanviljelijöitä, lietehuoltoyrittäjiä, jätevesipuhdistamojen edustajia kuin myös kuntien ja ELY-keskuksen edustajia. Paljon keskustelua herätti muun muassa pitkät lietekuljetusmatkat maakunnan reunamilta harvoihin vastaanottopisteisiin.

Näkökulmia lietekuljetuksiin on useita. Lietehuoltoyrittäjillä on huoli pitkistä kuljetusmatkoista ja niiden vaikutuksista asiakasmaksuihin. Turun seudun puhdistamo Oy taas suhtautuu kielteisesti lietteiden laskemiseen siirtoviemärilinjoihin. Oma asiansa on vielä kuljetusten ja lietteiden paikallisen maanviljelykäytön ympäristövaikutukset.

Pohja työpajoissa käydyille keskusteluille on jätelaki, joka edellyttää esimerkiksi, että lietekuljetukset on järjestettävä luotettavasti olosuhteista riippumatta ja palveluehtojen on oltava kohtuulliset ja syrjimättömät. Kaukana laita-alueilla asuvia ei siis voi rokottaa kalliilla tyhjennystaksoilla vaan sakokaivot ja umpitankit pitää tyhjentää ajallaan ja varmasti. Kuitenkin selvitysten mukaan Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n alueella lietteistä päätyy tällä hetkellä teille tietymättömille lähes kolmasosa eli 30 000 m3. Ympäristön ja laillisen hyötykäytön kannalta tämä on suuri epäkohta.

Vuonna 2014 päättyneessä Valonian Putsareista pelloille -hankkeessa selvitettiin haja-asutuksen jätevesilietteiden paikallisen maanviljelykäytön edellytyksiä ja toimintamalleja. Lietteissä todettiin olevan vähän ravinteita peltolannoituksen kannalta, mutta maanparannusvaikutus eloperäisen aineksen levittämisen osalta oli myönteinen.

Lietteiden kuljetusten ympäristövaikutukset olisivat vähäisemmät, jos maanviljelijät tyhjentäisivät lähialueidensa lietesäiliöt. Tyhjennyskalustona toimii tavanomainen maatalouskalusto ja lietetyhjennykset olisivat kaivattua sivutuloa maanviljelijöille. Pienimuotoista tyhjennystoimintaa tekevät nytkin monet maatalousyrittäjät. Haasteena tulevaisuudessa on, että nämäkin tyhjennykset pitää kirjata jätehuoltorekisteriin, mikä voi olla suuri kynnys sivutoimiselle yrittäjälle.

Lietehuoltoon liittyy paljon haasteita, mutta kiertotalouden kannalta jätevesilietteissä on valtakunnallisesti merkittävä potentiaali. Pelkät hajajätevesilietteet eivät tahdo yksin riittää kannattavaan liiketoimintaan, mutta yhdistettynä muihin jakeisiin ja uusiin hyödyntämistapoihin niistäkin saataisiin irti mittavia hyötyjä. On siis erityisen tärkeää, että lietteisiin liittyviä ongelmakohtia aletaan johdonmukaisesti taklaamaan – yhteistyössä totta kai.

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 21 kesäkuu 2016 11:15

ALUEELLINEN KESTÄVYYS KIERTOTALOUDEN OPEIN

Kirjoittanut  tiistai, 21 kesäkuu 2016 11:15

Muutokset globaalissa toimintaympäristössä voivat johtaa siihen, että alueellisen omavaraisuuden kasvattaminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Luonnonvarojen saatavuuden heikkeneminen, materiaalikustannusten nousu ja toimitusaikojen piteneminen sekä ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuva tuotantomahdollisuuksien kaventuminen voivat toimia työntövoimina alueellisen raaka-aineomavaraisuuden lisäämiseen. Alueellisen omavaraisuuden kasvattamiseen liittyy kiinteästi alueellinen kestävyys, kiertotalous sekä käsite urban mining.

Alueellinen kestävyys tarkoittaa sitä, että ihmisen toiminnan vaikutukset eivät ylitä alueen kantokykyä tuottamalla negatiivisia vaikutuksia ekologisten, sosiaalisten tai taloudellisten systeemien toiminnoille. Alueet ovat kuitenkin erilaisia. Mahdollisuudet kiertotalouden kasvuun nousevat erottamattomasti paikallisista ja alueellisista olosuhteista, edellytyksistä ja voimavaroista.

Urban mining tarkoittaa arvokkaiden komponenttien tai elementtien talteenottoa esimerkiksi käytöstä poistetuista tuotteista, rakennetusta ympäristöstä tai kaatopaikoilta. On mahdollista, että tulevaisuudessa kaupunkien ja teollisuuden jäte- ja sivuvirroista saattaa jopa muodostua luotettavampia materiaalien lähteitä verrattuna esimerkiksi luonnonmalmeihin tai viljeltyihin kuituihin.

Kiertotaloudella vastataan hupenevien luonnonvarojen ja ympäristön kantokyvyn haasteisiin. Kiertotalous on talouden malli, jossa materiaalit ja arvo kiertävät. Kiertotaloudessa on kyse siirtymisestä pois vallitsevasta lineaarisesta talousmallista, joka perustuu tuotteiden ja materiaalien kertakäyttöön.

Kiertotalouden kehittäminen edellyttää yhteisiä ponnistuksia. On yhä tärkeämpää, että alueelliset toimijat, kuten yritykset, viranomaiset sekä opetus- ja tutkimusorganisaatiot tiivistävät sellaista yhteistyötä, joka tukee aluetason kestävyyttä. Erilaiset alueelliset kehittämishankkeet sekä kansalliset systeemimallit kuten teollisia symbiooseja edistävä FISS (Finnish Industrial Symbiosis System) voivat tarjota perustan alueellisten ratkaisujen rakentamiselle ja pilotoinnille.

Esimerkiksi maakunnat eivät kuitenkaan toimi tyhjiössä, vaan alueellinen kestävyys linkittyy vahvasti vuorovaikutukseen muiden alueiden kanssa. Yhden alueen menestys ei saisi tapahtua jonkin toisen alueen kustannuksella – ei kotimaassa eikä kauempana. Alueellisen kestävyyden tukeminen ja kiertotalouden edistäminen edellyttää siis toimijoilta aiempaa aktiivisempaa yhteistyötä niin alueiden sisällä kuin välilläkin.

Viimekädessä kysymys on ajattelutavan ja toimintakulttuurin muutoksesta – kiertotalousyhteiskunta rakentuu vain yhteistyötä tekemällä.

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 02 toukokuu 2016 09:50

VASTUULLINEN VALINTA – MITEN SE TEHDÄÄN?

Kirjoittanut  maanantai, 02 toukokuu 2016 09:50

Vastuullinen kuluttaminen on noussut julkiseen keskusteluun yhä enemmän ja hyvä niin.

Huhtikuussa vietettiin Vaatevallankumousta, viikkoa, jonka aikana vaadittiin vastuullisempaa vaateteollisuutta. Parhaimmillaan vastuullinen kuluttaminen huomioi kuluttamisen elinkaariketjun kaikki osapuolet: käyttäjän, tuottajan, yhteiskunnan ja ympäristön, ottaen huomioon rajalliset luonnonvaramme ja päästöjen sitomiskyvyn.

Haastetta vastuullisiin kulutusvalintoihin tuovat kuitenkin muun muassa tuotteiden vaikutusten vaikea jäljitettävyys. Monissa tuotteissa leijonanosa ympäristövaikutuksista jää sinne, missä raaka-aineet on tuotettu, tuote on valmistettu ja jalostettu. Emme tiedä, missä ja miten päällämme olevan t-paidan puuvilla on viljelty ja onko se eettisesti tuotettu. Puhelimen pakkausselosteessa ei lue, minkälaisissa olosuhteissa tarvittavat metallit on louhittu.

Tunnemme helposti itsemme voimattomiksi vastuullisten valintojen edessä. On helppo ummistaa silmät käyttämiemme tuotteiden taustalla olevilta kielteisiltä vaikutuksilta.

Myös kuntien hankintoja ohjaavat yksittäisten ihmisten valinnat. Kunnat hankkivat yrityksiltä vuosittain tuotteita ja palveluita noin 20 miljardilla eurolla. Julkisten hankintojen kohdalla kestävät valinnat tuovat kerralla merkittäviä ympäristösäästöjä, sillä liikuteltavat materiaali- ja rahavirrat ovat usein mittavia.

Kuntien hankintoja säätelee uudistusmyllerryksessä oleva hankintalaki, jonka yhtenä tarkoituksena on helpottaa valintoja hankintatilanteessa. Julkisten hankintojen osalta ohjauskeinot ovatkin periaatteessa selkeitä. Kestävän kehityksen mukaisten valintojen problematiikka on kuitenkin sama kuin yksittäisellä ihmisellä.

Valonia järjesti talvella 2015 – 2016 hankintavalmennusten sarjan yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Valmennusten tarkoituksena oli tarjota uutta hankintalakia silmällä pitäen tietoa ja tukea hyvistä kestävistä hankintakäytännöistä kuntien hankintoja tekeville viranhaltijoille. Hankintavalmennuksiin osallistui noin 60 hankintojen parissa töitä tekevää.

Kasvatustieteiden tohtori, Helsingin yliopiston dosentti Arto Salonen puhuu vahvasti kokonaisuuksien ymmärtämisen puolesta. Salosen mukaan oivaltaessamme sen, että olemme osa kaikkea ympärillämme olevaa, voimme myös jokapäiväisillä valinnoillamme asettua osaksi ratkaisua.

Kestävät valintamme ovat kannanottoja ja mitä enemmän niitä on, sen suurempia ovat kokonaisvaikutukset.

Julkaistu kategoriassa Blogi
torstai, 26 marraskuu 2015 14:44

UUSI OPETUSSUUNNITELMA PATISTAA LUONTOON

Kirjoittanut  torstai, 26 marraskuu 2015 14:44

Vuonna 2016 voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma puhaltaa uusia tuulia kouluihin. Se pyöräyttää käsityksemme opettamisesta ja oppimisesta virkistävällä tavalla ympäri. Lapset ja nuoret ovat entistä enemmän itse aktiivisessa roolissa ja pääsevät myös vaikuttamaan siihen, miten opetustavoitteisiin päästään. Myös opetusmetodipuolelle on ujutettu uutta. On ilmiöoppimista, ulkona oppimista ja liikunnallisuuden lisäämistä koulun arkirutiineihin.

Valonian ympäristökasvattajat tekivät Turun kirjamessujen yhteydessä opettajille kyselyn heidän ulkonaoppimisnäkemyksistään. Kysyimme, missä oppiaineissa opettaja on hyödyntänyt ulkona oppimista sekä mikä opettajaa rajoittaa ulkona oppimisen käyttämisessä opetuksessa? Lappua täytellessä opettajat myös purkivat tuntojaan asiasta ja esittivät näkökantoja puolesta ja vastaan.

Odotetustikin eniten ulkonaoppimismenetelmiä käytetään liikunnassa ja biologian ja maantiedon tai ympäristöopin tunneilla. Myös musiikki ja terveystieto mainittiin. Sen sijaan esimerkiksi äidinkielessä, vieraissa kielissä ja matematiikassa ei ulkona oppimista ole juurikaan hyödynnetty.

”Olen vain ruotsinkielen ope, ei meillä oikein ole tilaisuuksia olla ulkona” -tyyliset kommentit synnyttivät mielenkiintoista ajatusten vaihtoa.

Keskustelun edetessä alkoi kehkeytyä monenlaisia ideoita siitä, miten ulkona pystyy oppimaan vaikkapa adjektiiveja, verbejä tai nimiä erilaisille luonnonilmiöille. Ulkoillessa lisääntyy myös liikunnan määrä koulupäivässä, mikä onkin asetettu yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi uudessa OPS:issa.

Ulos lähtemistä ei toistaiseksi ole otettu rutiininomaisesti käyttöön kovinkaan monessa koulussa. Mikä on esteenä? Useissa vastauksissa kävi ilmi, että koulun läheltä ei löydy sopivaa paikkaa. Myös oppilaiden käsitys pukeutumisesta aiheutti huolta.

On hankalaa keskittyä uusien asioiden omaksumiseen, jos pipo ja lapaset puuttuvat syyskylmillä tai kengillä ei pysty kävelemään maastossa. Myös kouluelämän kiireisyys ja suuret oppilasryhmät vaikuttavat siihen, miten houkuttelevaksi vanhoista rutiineista luopuminen koetaan.

Opettajakunta vaikuttaa kuitenkin olevan pääsääntöisesti hyvillään uusista työkaluista muun muassa kouluviihtyvyyden parantamiseksi ja koulun avautumisesta ympäröivään yhteiskuntaan. Tähän kuitenkin tarvitaan etenkin alkuvaiheessa tukea sekä koulun ulkopuolisten tahojen auttavia käsiä. Käytännöt muuttuvat hitaasti, etenkin koulumaailmassa, mutta muutosta on jo ilmassa.

Tulevaisuuden koulu saattaa olla vain tukikohta, jossa oppilaat käyvät vaihtamassa varusteita tai ruokatunnilla syömässä. Oppimisympäristöksi on avautumassa koko maailma!

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 08 syyskuu 2015 13:26

PADOTTUJEN JOKIEN PERINTÖ

Kirjoittanut  tiistai, 08 syyskuu 2015 13:26

Jokien patoaminen on yksi suurimmista ihmisen aikaansaamista ympäristömuutoksista Suomen luonnossa. Vesiluonto ja kalat jäivät jalkoihin sotien jälkeisenä teollistumisen aikana, jolloin lähes kaikki suuret jokemme padottiin energiantuotannon ja teollisuuden tarpeisiin. Suomen virtavesissä on tuhansia patoja ja muita vaellusesteitä, jotka estävät kalojen ja muiden vesieliöiden liikkumisen.

Joen patoaminen muuttaa voimakkaasti koko vesistön ekosysteemiä. Virtaavasta vedestä tulee seisovan veden allas – vesivarasto. Jokisysteemille luontaiset ominaisuudet kuten rantaniityt, tulvarannat, joen mutkittelu sekä suvanto- ja virtapaikkojen vuorottelu häviävät ja ympäristömuutos ulottuu pitkälle rantavyöhykkeelle.

Osaa rakennetuista padoista hyödynnetään edelleen esimerkiksi vesivoimantuotannossa. Suomessa on yli 220 vesivoimalaa, joista suuri osa on pienvesivoimaloita (1-10 MW) ja minivesivoimaloita (<1 MW). Näiden vähätuottoisten vesivoimaloiden ympäristövaikutukset ovat huomattavan suuret. Osa voimaloista toimii vuosikymmeniä vanhoilla luvilla, sillä Suomen vesilain mukaiset luvat ovat ikuisia.

Monet padot estävät muun muassa uhanalaisten kalakantojen elvyttämisen. Suomen 12 uhanalaisesta kalalajista suurin osa on vaelluskaloja. Vaelluskalat vaeltavat elinkierron eri vaiheessa ympäristöstä toiseen. Esimerkiksi lohen poikaset elävät joessa ensimmäiset vuotensa, lähtevät merivaellukselle ja palaavat lisääntymään kotijokeensa. Vapaa liikkuminen vesistössä on edellytys elinvoimaisille vaelluskalakannoille.

Vesivoimaloiden lupien ja lupaehtojen tarkastaminen ja muuttaminen nykyajan ja -tiedon vaatimusten mukaiseksi olisi vähintä, mitä vesivoiman ympäristöhaittojen vähentämiseksi voitaisiin tehdä. Vähäistä hyötyä tuottavat padot tulisi purkaa kokonaan, vaelluskalakannat palauttaa jokiin ja joet valjastaa energiantuotannon sijaista mieluummin virkistyskäyttöön ja matkailuun. Suomen vesistöissä on valtava potentiaali luonto- ja kalastusmatkailun kehittämiseen – edellyttäen että vesistöistä ja kalakannoista pidetään huolta. Uudet työpaikat kävisivät takuulla kaupaksi.

Kaikkia patoja ei kuitenkaan voida purkaa ja nykytilanteessa tarvitsemme myös vesivoimaa. Vesivoimaa tulisi kuitenkin tarkastella kriittisesti ja tuottaa ympäristöhaitat minimoiden siellä, missä hyödyt ovat selvästi haittoja suuremmat.

Vanhan sanonnan mukaan on kolme asiaa, joita ihminen voisi katsella loputtomiin. Nukkuva lapsi, palava tuli ja virtaava vesi. Kaikkea ei voida mitata kilowattitunneissa tai rahassa.

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 26 elokuu 2015 12:04

ILMASTONMUUTOSTA ILMASSA

Kirjoittanut  keskiviikko, 26 elokuu 2015 12:04

Heinäkuu kului viileää säätä päivitellessä. Taas saimme kuulla, että ilmastonlämpenemisen on oltava ihmiskunnan räikein huijaus. Jokaiseen uutiseen jäätiköiden uudelleen jäätymisestä tarrataan kuin kansipuun palasiin Titanicin vajotessa. Yleisesti ottaen ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen mielletään samaksi asiaksi. Amerikassa tehdään kovasti työtä näiden kahden termin erottamiseksi toisistaan, samaa työtä kaivattaisiin myös täällä Euroopassa.

Mielelläni minäkin kirjoittaisin, että ilmastonmuutos on peruttu. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että olemme menossa kohti pahimpia skenaarioita.

Heinäkuussa Porin SuomiAreenalla Sitran hiilineutraaliusasiantuntija Mari Pantsar vertasi maapallon ilmaston lämpenemistä ihmiskehoon: jo pari astetta yli normaalilämmön ihminen tuntee olonsa todella kipeäksi, puhumattakaan jopa hengenvaarallisesta viidestä asteesta. Miksei siis maapallommekin olisi pulassa, vaikka kyse olisikin "vain" muutamasta lisäasteesta?

Energia- ja materiaalitehokkuuden edistämiseen ilmastonmuutoksen hillintä ei ole enää ainoa syy. Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna viikkoa viime vuotta aiemmin. Tuolloin ihmiskunnan kulutus ylitti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Loppuvuoden lisäämme lapsiemme velkaa.

Meillä ei ole varaa dumpata kalliita metalleja ja kemikaaleja syyttä suotta kaatopaikoille. Materiaalien saatavuusongelmat tosin luovat mahdollisuuksia korvaaville, uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäville keinoille. On kuitenkin edettävä realistina. Yhtä suurta ratkaisua ei ole ja vaihtoehtoiset ratkaisut ovat aina jostain muusta pois. Uusiutuva energia, kuten aurinkopaneelit, tarvitsevat paljon erilaisia metalleja, bioteknologia puolestaan vie pahimmallaan viljelypinta-alaa ruokakasveilta.

Uskon kuitenkin siihen, että toivoa on. Isot valtiot ovat tehneet päätöksiä hiilipäästöjen pienentämiseksi, Australia esimerkiksi päätti 25 prosentin päästövähennyksistä. Samaan aikaan Ranska ilmoitti tavoitteestaan puolittaa energiankulutuksensa ja säätää samanaikaisesti lakia, joka velvoittaa supermarketteja antamaan päiväyksiltään vanhentuneet tuotteet hyväntekeväisyyteen.

Yrityksille suuri kannustin muutokseen on pelko ihmisten jaloillaan äänestämisestä. Lego irtautui sopimuksesta Shellin kanssa, koska Shell poraa öljyä arktisilta alueilta. Raisio oli ensimmäinen suomalainen yritys, joka lisäsi hiilidioksidijalanjäljen tuotteidensa pakkausmerkintöihin.

Ilmastonmuutosta kiihdyttäviä tekoja mitataan hiilijalanjäljellä. Hiilikädenjälki puolestaan mittaa ilmastonmuutosta hillitseviä tekoja, esimerkiksi hiilinielujen kuten metsien istuttamista tai ilmastomyönteisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Suomalainen tutkimus on selvittänyt, että jos suomalaiset loisivat toimillaan seitsemän kertaa Suomen hiilijalanjäljen kokoisen hiilikädenjäljen, riittäisi se pysäyttämään ilmastonmuutoksen koko maapallolla. Huolimatta kiinalaisten ja intialaisten ja amerikkalaisten ja kreikkalaisten tekemisistä.

Siinä on perspektiiviä ja haastetta meistä jokaiselle.

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 09 kesäkuu 2015 16:45

KUINKA VIESTIÄ YMPÄRISTÖASIOISTA?

Kirjoittanut  tiistai, 09 kesäkuu 2015 16:45

Kollegani, oikea kestävän kehityksen veteraani, jäi eläkkeelle vuoden vaihteessa. Hän kertoi, että tasapainon löytäminen asioista viestimisessä oli uran alussa hankalaa. Meni kuulemma jonkin aikaa oppia, että pelottelua hedelmällisempää on viestiä siitä, mitä ihmiset voivat ympäristönsä eteen tehdä. Sama oppi pätee edelleen.

Esimerkiksi suurien ilmastokokousten aikaan tuomiopäivän uutiset lisääntyvät mediassa. Asenteeltaan pessimistisemmät ihmiset eivät ymmärrä uutisten kausiluontoisuutta ja sitä, miksi yksittäisiä ihmisiä halutaan vuodesta toiseen muistuttaa esimerkiksi valojen sammuttamisesta, koska mitä niillä yksittäisten ihmisten teoilla on väliä jos yritykset eivät muutu ja Kiina porskuttaa hiilellä. Ympäristökeskustelu on monin paikoin räjähdysherkkää ja vastakkaisasettelun aika ei vaikuta olevan ohitse.

Suomessa keskustelua herättäneitä kysymyksiä ovat muun muassa soidensuojelu, jätevesiasetus, ympäristöministeriön kohtalo sekä ympäristölle haitalliset tuet. Tuulivoima on sana, joka sulkee automaattisesti monet korvat.

Valonia on puolueeton kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio ja meillä on vastuumme alamme asiantuntijoina. Se tarkoittaa, että emme ota poliittisesti kantaa asioihin vaan tuomme esiin kestävän kehityksen näkökulman ja tasapuolisesti asioiden hyvät ja huonot puolet. Meidän vastuumme on analysoida syy-seuraussuhteita, tuoda esille taustoja ja tosiasioita sekä olla provosoitumatta.

Vaikka julkista keskustelua vallitsevat teemat ovat isoja, ei yksittäisten ihmisten ajatuksiin vaikuttamista tai tekojen merkitystä ole syytä sivuuttaa. Kyse on ympäristökasvatuksesta ja omien valintojen näkyviin tuomisesta. Uskosta siihen, että pienien asioiden huomioiminen alkaa monesti ulottua myös isompiin asioihin. Tiedostavat ihmiset luovat myös yrityksille ja hallinnolle muutospaineita. Yksittäisten ihmisten muutos on avainasemassa myös kodin sisällä tapahtuvassa ympäristökasvatuksessa.

Mitkä keinot sitten ovat avainasemassa ympäristöasioista viestittäessä?

Miten viesti tavoittaisi kuulijan ja herättäisi ajatuksia sekä valaisi perustaa mahdolliselle muutokselle?

On oltava siellä, missä ihmiset ovat. On oltava osa päivittäistä keskustelua viestimällä aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, mutta hyväksyttävä, että kaikkia ihmisiä nämä väylät eivät tavoita. Osa tavoitetaan paremmin ilmoituksella paikallislehdessä tai -radiossa, kyltillä tien varressa tai paperilla postilaatikossa.

Monipuolisena on pidettävä myös teemat ja viestintätyylit. Osaan puree pelkästään positiivinen ote, esimerkiksi kevyet arkipäivän vinkit, toiset haluavat laajoja selvityksiä. Osa kiinnostuu vasta kun kyseessä on aihe, jolla on suoria työllisyysvaikutuksia tai mittavia rahallisia säästöjä, joko yhteiskunnalle tai omalle kotitaloudelle. Osa haluaa viestit pakattuna 140 merkkiin, toiset haluavat eteensä asiantuntijan, jolla on aikaa puhua juuri sinulle. Osalle viesti on uskottavaa vasta, kun se on painettuna asiantuntijan nimen, kuvan ja tittelin kanssa sanomalehdessä. Osaa kiinnostavat suuren mittakaavan kehityskeinot, toiset haluavat esimerkit omasta kylästä tai pihasta.

Tärkeää on viestinnän keinoin tuoda ilmi myös erilaisia osallistumismahdollisuuksia. Jotkut hahmottavat tekemällä ja kaipaavat konkretiaa uskoakseen omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, tästä ovat esimerkkinä Valonian suositut virtavesienkunnostustalkoot.

Päivittäisessä työssä on monesti valittava taistelunsa. On löydettävä oikeat väylät ja aiheet. On luotettava hyvien esimerkkien voimaan ja niiden leviämiseen sekä siihen, että pienet purot ja suuret virrat voivat kulkea myös rinnakkain ja siirappisesti sanottuna laskea samaan mereen.

Jos olisin pessimisti, olisin väärällä alalla.

Julkaistu kategoriassa Blogi