keskiviikko, 30 marraskuu 2016 09:52

MIKSI METSILLÄ ON MERKITYSTÄ?

Kirjoittanut  keskiviikko, 30 marraskuu 2016 09:52

Talitintti pitää koiralle ja minulle seuraa metsäpolun varrella. Pieni metsikkö lähellä kotiani on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Lisäksi metsä on tähän asti säästynyt hakkuilta ja se onkin iäkkäiden tammien vanhainkoti.
Jokunen vuosi takaperin lähimetsäni reunaan kaavailtiin muutamaa pientalotonttia. Aie raukesi asukkaiden vastustukseen. Tapaus ei ole harvinainen, sillä lähes aina taajamametsien hoitotoimenpiteet tai niiden kaavoittaminen johonkin muuhun käyttöön nostattaa vastalauseita. Kun hakkuut ja kaavoitus nakertavat luonnontilaisia alueita yhä pienemmiksi ja pirstaleisimmiksi, lisääntyy myös ulkoilukäytön aiheuttama kuluminen säästyneillä alueilla.

Kuntien omistamien metsien yhteenlaskettu pinta-ala on valtakunnallisesti vain muutaman prosentin luokkaa, mutta niillä on kokoaan suurempi merkitys kaupunkien ja taajamien asukkaille. Metsät, rakentamattomat rannat tai muut niin sanotut joutomaat ovat kuntalaisten hyvinvoinnin lähteitä ja tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilyttäjiä. Uudistuneen opetussuunnitelman myötä koulut ja päiväkodit käyttävät lähimetsiä yhä enemmän päivittäisenä oppimisympäristönä ja lasten luontosuhteen tukena.

Periaatteessa metsälaki turvaa muun muassa erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnonsuojelulain mukaisten metsätyyppien säilymisen. Niiden tunnistamiseen on olemassa tarkat kriteerit, joiden nojalla lain kirjainta voidaan noudattaa. Jalkoihin voi kuitenkin jäädä lain henki eli se, mihin lailla alun perin pyrittiin. Jos pienveden ympärille jätetään lain vaatima muutaman metrin suojavyöhyke, on pykälät täytetty, mutta ympäristö pilattu.

Talousmetsiäkin voidaan hoitaa kestävin keinoin. Ympäristöä olisi opittava katsomaan kokonaisvaltaisemmin, jolloin huomataan ne toimenpiteet, jotka todellisuudessa heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Se tapahtuu ympäristönlukutaidon tasoa ja luonnon toimintamekanismien tuntemusta nostamalla.

Ihminen kyllä pystyy seilaamaan läpi elämänsä vailla mitään kosketusta hömötiaiseen. Miksi se kuitenkin olisi suotavaa? Edesmenneen professori Ilkka Hanskin sanoin: ”Lapsilla on sisäsyntyinen viehtymys eläimiin ja kasveihin, mutta me emme onnistu siirtämään sitä ymmärrykseksi niistä ekologisista ja evolutiivisista mekanismeista, joiden tunteminen olisi paitsi kiehtovaa, myös tarpeellista ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.”

Ympäristönlukutaidolla on kiistaton paikka kansalaistaitojen työkalupakissa. Ilman sitä suunnistamme vioittuneella kompassilla.

Julkaistu kategoriassa Blogi
torstai, 26 marraskuu 2015 14:44

UUSI OPETUSSUUNNITELMA PATISTAA LUONTOON

Kirjoittanut  torstai, 26 marraskuu 2015 14:44

Vuonna 2016 voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma puhaltaa uusia tuulia kouluihin. Se pyöräyttää käsityksemme opettamisesta ja oppimisesta virkistävällä tavalla ympäri. Lapset ja nuoret ovat entistä enemmän itse aktiivisessa roolissa ja pääsevät myös vaikuttamaan siihen, miten opetustavoitteisiin päästään. Myös opetusmetodipuolelle on ujutettu uutta. On ilmiöoppimista, ulkona oppimista ja liikunnallisuuden lisäämistä koulun arkirutiineihin.

Valonian ympäristökasvattajat tekivät Turun kirjamessujen yhteydessä opettajille kyselyn heidän ulkonaoppimisnäkemyksistään. Kysyimme, missä oppiaineissa opettaja on hyödyntänyt ulkona oppimista sekä mikä opettajaa rajoittaa ulkona oppimisen käyttämisessä opetuksessa? Lappua täytellessä opettajat myös purkivat tuntojaan asiasta ja esittivät näkökantoja puolesta ja vastaan.

Odotetustikin eniten ulkonaoppimismenetelmiä käytetään liikunnassa ja biologian ja maantiedon tai ympäristöopin tunneilla. Myös musiikki ja terveystieto mainittiin. Sen sijaan esimerkiksi äidinkielessä, vieraissa kielissä ja matematiikassa ei ulkona oppimista ole juurikaan hyödynnetty.

”Olen vain ruotsinkielen ope, ei meillä oikein ole tilaisuuksia olla ulkona” -tyyliset kommentit synnyttivät mielenkiintoista ajatusten vaihtoa.

Keskustelun edetessä alkoi kehkeytyä monenlaisia ideoita siitä, miten ulkona pystyy oppimaan vaikkapa adjektiiveja, verbejä tai nimiä erilaisille luonnonilmiöille. Ulkoillessa lisääntyy myös liikunnan määrä koulupäivässä, mikä onkin asetettu yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi uudessa OPS:issa.

Ulos lähtemistä ei toistaiseksi ole otettu rutiininomaisesti käyttöön kovinkaan monessa koulussa. Mikä on esteenä? Useissa vastauksissa kävi ilmi, että koulun läheltä ei löydy sopivaa paikkaa. Myös oppilaiden käsitys pukeutumisesta aiheutti huolta.

On hankalaa keskittyä uusien asioiden omaksumiseen, jos pipo ja lapaset puuttuvat syyskylmillä tai kengillä ei pysty kävelemään maastossa. Myös kouluelämän kiireisyys ja suuret oppilasryhmät vaikuttavat siihen, miten houkuttelevaksi vanhoista rutiineista luopuminen koetaan.

Opettajakunta vaikuttaa kuitenkin olevan pääsääntöisesti hyvillään uusista työkaluista muun muassa kouluviihtyvyyden parantamiseksi ja koulun avautumisesta ympäröivään yhteiskuntaan. Tähän kuitenkin tarvitaan etenkin alkuvaiheessa tukea sekä koulun ulkopuolisten tahojen auttavia käsiä. Käytännöt muuttuvat hitaasti, etenkin koulumaailmassa, mutta muutosta on jo ilmassa.

Tulevaisuuden koulu saattaa olla vain tukikohta, jossa oppilaat käyvät vaihtamassa varusteita tai ruokatunnilla syömässä. Oppimisympäristöksi on avautumassa koko maailma!

Julkaistu kategoriassa Blogi