maanantai, 29 helmikuu 2016 10:31

YRITTÄNYTTÄ EI LAITETA

Kirjoittanut  maanantai, 29 helmikuu 2016 10:31

Käväisin viime viikon perjantaina Salossa. Samana päivänä uutisoitiin kaikissa tiedotusvälineissä, että matkapuhelinten valmistus alkaa siellä jälleen Nokian entisissä tiloissa. Mutta ei kulunut päivääkään, kun tiedotusvälineissä alettiin spekuloida jutun realistisuutta ja onnistumisen mahdollisuuksia.

Tietenkin on niin, että sekä hankkeiden edistäjien, että julkisen sanan tulee tarkastella kaikkia yritysprojekteja kriittisellä otteella, ainakin jos hommassa on tarkoitus käyttää julkisia varoja. Mutta samaan syssyyn pitää kysyä, onko meihin suomalaisiin tarttunut niin syvä pessimismi, että emme usko enää oikein mihinkään?

Yhdysvalloissa sanotaan, että se ei ole yrittäjä eikä mikään, joka ei ole yhtä konkurssia tehnyt. Suomessa asenne epäonnistumiseen on julma. Kansanedustajana näin läheltä, että jos yrittäjä-poliitikon yritys meni vaalikauden aikana nurin, äänestäjät pudottivat hänet seuraavissa vaaleissa. Oliko konkurssin tehneestä samalla tullut huono poliitikko? Itse väittäisin päinvastoin: ihminen, joka on jonkin ongelman kohdannut omakohtaisesti, osaa käsitellä sitä paljon asiantuntevammin kuin se, joka puhuu asioista pelkällä teoriapohjalla.

Olen ollut huomaavinani, että uskalluksen puute on ottanut vallan myös virkakoneessa. Korkean profiilin virkamiehiä ei enää juuri ole. Vai missä ovat tämän päivän bunttawahlroosit tai jaakkonummiset? No, ei heitä taida olla. Ja syykin on selvä: suomalainen yhteiskunta palkitsee varovaisuudesta, ei rohkeudesta. Rohkeuteen kun liittyy aina myös säännöllinen epäonnistuminen – ja siihen erityisesti media käy kiinni vihaisen terrierin lailla. Kun virkamies pysyttelee harmaahiirulaisena, jota kukaan ei tunne, jättää julkinen sana rauhaan myös silloin, kun joku juttu menee pieleen. Työnantajien, median ja ihan tavallisten kansalaistenkin kannattaisi miettiä, kumpia haluamme: ritari rohkeita vai pilkunviilaajia?

Salossa on uskallettu. Uskallettu, vaikka takaiskuja on riittänyt enemmän kuin lääkäri määrää. Rohkeus ja positiivisuus on valittu iskusanoiksi varovaisuuden ja valittamisen sijasta.

Hienoa!

Tällä viikolla:
Ma: Aamulla johtoryhmä, sitten kansanedustajatapaaminen, ip yrittäjien ja osuuspankin seminaarissa kommenttipuheenvuoro.
Tiistai: Ap ministeri Rehula Turussa, sitten Helsinki: maakuntajohtajat tapaavat ministeri Orpon.
Keskiviikko: Maakuntajohtajien kokous aamulla, ip ammattiyhdistysasioita.
Torstai: ap kv-asioita, uusien (Naantali, Kemiönsaari, Masku, Vehmaa) kunnanjohtajien vierailu liitossa, kauppakamarin elinkeinovaliokunta.
Perjantai: sisäistä hallintoa ja puolueiden toiminnanjohtajat koolla.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
maanantai, 25 toukokuu 2015 08:27

HIGH NORTH

Kirjoittanut  maanantai, 25 toukokuu 2015 08:27

Loppuviikkoni kului muiden Suomen maakuntajohtajien ja ex-pääministeri Paavo Lipposen kanssa pohjoisessa Norjassa. Pontimena opintomatkaan oli Lipposen erinomainen raportti, Pohjoinen tahtotila, joka kartoittaa niitä mahdollisuuksia, joita Suomella on arktisilla alueilla.

Luonnonvarojen tuoma rikkaus on Norjassa melkein käsittämätön. Maan öljyrahastossa on jo nyt varoja niin paljon, että Norja voisi maksaa pois Suomen valtionvelan ja elättää meitä vielä kahdeksan budjettivuoden verran. Kaiken lisäksi väitteet öljyvarojen loppumisesta ovat puuta heinää, ainakin sata vuotta mustaa kultaa vielä pumpataan.

Mutta reissua naapurimaahan ei kannata tehdä kadehtimisen näkökulmasta, vaan on syytä pohtia, mitä mahdollisuuksia meillä on pohjoisen Euroopan suhteen. Joka viikko Norja ja Ruotsi laittavat maailmalle 600 miljoonan euron tarjouspyynnöt. Niihin Suomen ja myös Varsinais-Suomen pitäisi käydä nykyistä tarmokkaammin käsiksi.

Itseni kaltaisen hallintohemmon on tietysti helppo antaa ilmaisia neuvoja yrittäjille siitä, että pitää pörhistyä. Mutta varmasti myös meidän kulmalla on ottaa kokoon eri toimijat ja katsoa, mikä on järkevää. Turusta ja Varsinais-Suomesta on tullut meriteollisuuden ehdoton johtaja Suomessa. Sillä osaamisella on varmasti kysyntää myös muualla maailmassa.

Helppoa ei yrittäminen, eikä edes tarjouspyyntöihin vastaaminen, vieraassa maassa ole. Selväksi kävi, että norjalaisten kanssa toimiessa yksi tärkeä asia on ruotsin kielen, tai oikeammin skandinaaviskan, osaaminen. Norjalaiset ovat niin vauraita, että eivät läheskään aina halua asioida englanniksi, vaan pitävät myös bisneksessä kiinni omasta kielestään.

Kulttuurieroja toki löytyy, mutta jos pohjoisessa Norjassa suurin ulkomaalainen toimijaryhmä on kiinalaiset, pitäisi meillä suomalaisilla olla muita paremmat edellytykset voittaa kieleen, uskontoon tai muuhun perinteeseen liittyvät asiat.

PS
Tulevan hallituksen ohjelma alkaa olla kasassa. Varsinais-Suomessa jännitetään eniten sitä, onko meillä tulevassa valtioneuvostossa edustajia. Luulen, että on oikein hyvin. Omat ministerit ovat maakunnan asioiden hoitamisen elinehto. Mutta vaikka olisi valinnoissa kuinka hyvä munkki, eivät maakunnan eri intressitahot saa unohtaa omaa työtään. Jokaisen pitää olla aktiivinen omissa asioissaan, edunvalvontaa ei voi ulkoistaa.

TÄLLÄ VIIKOLLA
Maanantai: Ap johtoryhmä, sitten hallintoasioita, kuntavierailu Lietoon ja sieltä vielä Mynämäkeen samoissa merkeissä.
Tiistai: Valtion aluehallinnon strategiaa Helsingissä, sieltä kipin kapin Kauppakamarin elinkeinovaliokuntaan Turkuun.
Keskiviikko: Maakuntastrategian työpaja, vuorotteluvapaalta palaavan työtoverin kanssa keskustelu, ip Liikenneviraston pääjohtaja Antti Vehviläisen tapaaminen, myöhemmin ip kehityskeskustelu lähialaiseni kanssa.
Torstai: Kehityskeskustelu lähialaisen kanssa, ip poliisiylijohtaja Mikko Paateron läksiäiset Helsingissä.
Perjantai: Kuntavierailu Uusikaupunki, ip vielä yksi kehityskeskustelu ja lopuksi konttorihommia.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja