Johanna Reiman

tiistai, 18 huhtikuu 2017 14:40

Oletko törmännyt tilanteeseen, jossa muilla tuntuu olevan jotain tärkeämpää meneillään? Asioita pitäisi saada hoidettua, mutta yhteistyökumppanista ei kuulu. Kun tapaatte, hän on poissaoleva. Meneillään on jotain tärkeämpää.

Läsnäolo on positiivisen asiakaskokemuksen tärkein lähde. Tunne siitä, että joku keskittyy sinuun, kantaa pitkälle. Kun lääkäri tuijottaa tietokonetta, mieleen hiipii epäilys, ketä tässä hoidetaan. Kiireettömän, rauhallisen palvelutilanteen taas muistaa kauan.

Minulla oli älykäs esimies. Tekeillä oli suuria asioita. Kokosimme yhteen aiheen kannalta oleellisia ihmisiä. Tarjosimme kahvin ja teen kanssa maukkaat eväät. Pomoni sai aikaan sen, että muutaman parin tunnin session tuloksena syntyi suunnitelma. Strategiaan olivat sitoutuneet kaikki avaintoimijat. Tavoite oli saavutettu analysoivan, kuuntelevan prosessin kautta. Ihmiset olivat antaneet parastaan, kun heihin oli luotettu.

Yhteiseen miettimiseen osallistuneet olivat kiireisiä. Heidän kalentereissaan oli monia tärkeitä tehtäviä. Silti saimme heidät mukaan jakamaan osaamistaan. Meillä kaikilla oli tunne, että jotain tärkeää on tekeillä, tässä ja nyt.

maanantai, 20 helmikuu 2017 10:11

Perheeni oli aikoinaan onnekas. Muutimme taloon, jossa toimi keskuskeittiö. Talousosuuskunnan emäntä oli todellinen arkiherkkujen ammattilainen. Kolmen viikon ruokalistalla oli kaikkea ihanaa: lihakeittoa, silakkapihvejä ja köyhiä ritareita. Keskuskeittiöideologia oli kotoisin 1900-luvun alusta, jolloin turkulaisiin ja helsinkiläisiin kaupunkitaloihin rakennettiin yhteisiä keittiöitä. Ruoka kulki ruokahissillä; kodeissa ei ollut keittiöitä. Jopa astiat sai aikoinaan palauttaa keittiöön tiskaamatta.

Yhdessä syöminen on taas muotia. Miten me sen välillä unohdimmekaan? Päivän tunneista meillä on aikaa juuri siihen, mihin päätämme. Television katselun sijaan voi pyöräyttää sämpylätaikinan. Kun istuu yhdessä pöydässä, voi samalla vaihtaa kuulumiset. Elämän mukavat muistot liittyvät arkeen, yhteisiin hetkiin ja hyvään ruokaan.

Yhteinen keittiö on yksi ’Hyvät käytännöt pysyvään käyttöön’ -hankkeista. Idea on kokoontua yhteiselle lounaalle. Hallitusohjelman Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta kärkihankkeen projektista voi oppia lisää Terve Kunta -verkostopäivillä 24.3.2017 www.thl.fi/tervekunta.

Suomi100 -juhlavuonna edistetään yhdessä syömistä monin tavoin.

Keskuskeittiön monivuotinen asiakkuus vapautti minulle aikaa leipomiseen. Nyt kun Liisa-emäntä viettää ansaittuja eläkepäiviä, joudun itse keittämään perunat. Meille on jäänyt tavaksi istua yhdessä pöytään. Helpoiten päivän tapahtumat kuulee keittiössä. Olen tutustunut moniin mukaviin lasten kavereihin perunankuorinnan lomassa.

Ihmettelin vuosia sitten yleisönosastolla, miksi kyläkutsut eivät ole muodissa. Sain kiihkeitä vastauksia, joissa kehotettiin tapaamaan kahvilassa, ei kotona. Muualla tai kotona, yhdessä syöminen ilahduttaa ja antaa voimia. Muistelemme vieläkin Museomäen keskuskeittiön ihanuuksia. Suosittelen välipalaksi marjakiisseliä.

keskiviikko, 21 joulukuu 2016 15:21

Jonotin täpötäyteen pitkän matkan bussiin. Takanani käytiin mitä mielenkiintoisin keskustelu. Nainen kertoi matkakumppanilleen ulkomaisesta ystävästään, joka hehkuu positiivisuutta. ”And what is your excuse?” on tämän heittämä kysymys. Suomalainen on juuri aikeissa selittää työn, parisuhteen tai yleensä elämän vaikeuksista. Positiivinen tuttava ei perusta selityksistä!

Ainahan me löydämme ulkopuolisia syitä: pomo on kurja, vastuuta ei anneta. Elämä menee eteenpäin selitellessä ja parempia aikoja odotellessa.

WHO:n Healthy Cities -ohjelmassa puhutaan paljon terveyden taustatekijöistä. Saamme joko erinomaiset, hyvät tai kurjat lähtökohdat elämään. Hyvinvointi ei ole vain itsestä kiinni.

Oman asenteemme voimme kuitenkin valita. Luettelemmeko vaikeudet jo ennen kuin tartumme toimeen? Käärimmekö oikeasti hihat tarpeeksi usein: opettelemme uusia asioita, kokeilemme ja innostumme?

Kaamosaika antaa syyn jäädä neljän seinän sisään. Harmaan elämänkuoren voi kuitenkin yrittää puhkaista. Usein tarvitaan asiantuntija-apua.

Maailman terveyspäivän aiheena huhtikuussa 2017 on masennus. WHO on lanseerannut kiinnostavat sarjakuvapätkät aiheesta. Niissä musta koira heiluttaa häntäänsä ja kasvaa möröksi ihmiselle. Kannattaa hakea apua ja puhua pahasta olosta. Ollaan lähimmäisiä ruoka-kaupan jonossa ja kotikorttelin joululauluhetkessä.  http://www.who.int/campaigns/world-health-day/2017/videos/en/#video2

perjantai, 04 marraskuu 2016 09:33

Jag deltog i ett möte i Stockholm där en av föreläsarna önskade åhörare professionalism och entusiasm. Mötet handlade om hälsofrämjande arbete på lokal nivå.

Sällan hör man så kloka ord. Man kommer inte långt utan kunskap. Professionalism betyder att man har djup kunskap om någonting: bioteknik, redovisning, bildkonst. Gärna har man uppdaterat och kompletterat sin kännedom regelbundet.

Men även om man har kunskap måste entusiasm finnas för att föra sakerna vidare. Om man är trött och cynisk hjälper det inte att ha kunskap. Man bör ha kraft att repetera och förklara. Knyta kontakter hör till saken. Det hjälper inte att veta mycket, om man inte använder sin kunskap. Att behålla sin entusiasm i arbetslivet är inte alltid enkelt.

Organisationer borde vara kloka och lyssna på vad som tänder deras personal. Uppgifter och anställningar ska vara meningsfulla.

När man har sett arbetslivet under en längre period tänker man ofta för sig själv: Detta har jag hört tidigare.

Visst kommer samma teman upp då och då. Världen har emellertid ändrat sig. Även om innehållet liknar det som man har hört, kan kontexten vara en annan. Därför kan nödvändigtvis gamla lösningar inte användas. Bli absolut inte en besserwisser!

Behöver man då känna till bakgrunden eller hur problemen löstes tidigare? Jovisst. Att sätta saker i perspektiv behövs alltid. Det finns så mycket som påverkar hurdana lösningar som fungerar bäst.

I det finska samhället är argumentering och diskussioner inte populärt. Publiken var ganska tyst också under Stockholmsmötet. Vill man hitta nya synpunkter är det nödvändigt att både argumentera och diskutera. Och sedan dra slutsatser och fatta beslut - professionellt och entusiastiskt.

perjantai, 07 lokakuu 2016 08:38

Nuorisokirjallisuus on, kiitos taitavien kääntäjien, lanseerannut monta hienoa termiä. Ankeuttaja on ollut mielessäni työuralla aika ajoin. Joskus asiat eivät todellakaan luista. Ilmassa on epäluuloa puolin ja toisin. Jokainen palaveri päättyy siihen, että työt jaetaan osalle väkeä. Toiset poistuvat vihellellen seuraavaan kokoukseen.

Yhteistyö on parhaimmillaan sellaista, että päämäärä on yhteinen. Kaikki arvostavat toisten panosta. Tunnelmasta pidetään huoli mm. katsomalla toisia silmiin, antamalla heille puheaikaa jne.

Jouduin nuorena asiantuntijana englanninkurssille. Yllättävin oppi oli välilauseet. Kuinka keskustelua pitäisi johdattaa kiittämällä toista mielipiteestä. ”I take your point” lauseen jälkeen voi lausua oman, eriävän sanottavansa. Tunnelma säilyy mukavana, näitten näennäisesti yhdentekevien sidontojen avulla. Joskus tylsäkin suunnittelu sujuu, jos aiemmasta yhteistyöstä on jäänyt hyvä mieli. Osapuolten välillä on silloin luottamusta ja ymmärrystä.

Suurpiirteisyys on ominainen luonteenpiirteeni. Olen yksityiselämässä kuitenkin yhdessä asiassa hyvin pikkumainen. Haluan, että meitä kiitetään viimeisestä. Jos olen järjestänyt illallista monta päivää: siivonnut, ostanut hyvää ruokaa, kattanut pöydän ja nauttinut läheisten seurasta. Kun kiitosta ei kuulu jälkikäteen, loukkaannun syvästi. Eikö meillä ollutkaan mukavaa?

Samalla tavalla työelämässä pienet yksityiskohdat jäävät mieleen. Saan nykyisessä työssä hienoja kortteja mm. eri puolilta Venäjää ja Baltian maita. Voi sitä menestyksen määrää, mitä minulle toivotetaan. Lauseet ja sanonnat ovat luontevia, vaikkakin ylitsepursuavia. Vaikka tiedän korttien olevan osa virallista prosessia, ne ilahduttavat minua kovasti.

Sen sijaan, että olisimme ankeuttajia, ryhtykäämme rohkelikoiksi. Näyttäkäämme iloista ilmettä, vaikka yhteistyökumppanilla olisikin huono päivä. Viljellään pieniä kehuja ja kiitoksia. Hymyillään ja lasketaan kymmeneen, jos tunnelma on masentava.

Professori Päivi Törmä sanoi Helsingin Sanomissa kauniisti, että elämässä kannattaa päättää, ryhtyäkö viisaaksi vai katkeraksi. Ankeuttajaksi ei ainakaan.

keskiviikko, 29 kesäkuu 2016 13:03

Odotamme pian kotiin maailmalta palaavaa poikaa. Toivottavasti hän on rapakon takana oppinut ainakin keskustelukulttuuria. Liian usein Suomessa keskitytään itseen ja omiin asioihin. Miksemme kysy muilta, mitä heille kuuluu?

Kampaajani kertoo työnsä olevan helppoa: kuunnella ihmisten tekemisiä ja elämäntarinoita. Totta kai oma napa on meitä lähimpänä. Eikö kuitenkin kannattaisi kohdistaa katse muihin?

Töissä meillä on meneillään ikäihmisten vapaaehtoistyöhön liittyvä hanke. Joku viisas on sanonut, että avain onnelliseen elämään on auttaa muita. ”Key to happy life is helping others!”

Meillä kaikilla on arkielämän pieniä ja suuria vaikeuksia. Usein maailma tuntuu oikeasti kaatuvan päälle. Ongelmista ei osaa lähteä kerimään valoisampaa tietä.

Amerikan keskustelukulttuuri lienee osin melko pinnallista. Silti: on voimaannuttavaa kohdata iloisia ja kiinnostuneita ihmisiä. Pojan koulukaverit luulivat minua joskus haastattelijaksi. Halusin tietää meillä majailevien nuorten miesten nimen, koulun ja harrastukset.

Sananlaskun mukaan puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa. Sen voisi 2010-luvulla jo unohtaa. Yritetään kesällä kohdata kasvokkain ja kysyä kuulumisia.

Vietimme kevätillan viiden perheen kesken Raision luontopolulla. Olipa mukavaa vaihtaa kuulumiset ja kuulla kesäsuunnitelmat. Parin sähköpostin jälkeen paikka ja retkieväät oli sovittu. Kerta oli kymmenes.

Hienoja luontokohteita Varsinais-Suomessa riittää. Tämän sosiaalisen innovaation saa vapaasti lainata!

maanantai, 04 huhtikuu 2016 13:41

Sähköpostiini satelee ihania työhakemuksia. Haluaisin palkata jokaisen.

Osuuspankin tuella järjestöt voivat palkata 15-17 –vuotiaan nuoren kahdeksi viikoksi. Tämä on todella hieno kädenojennus kolmannen sektorin organisaatioille, joilla on talous tiukalla. Kuinka ihanan innostuneesti nuoret kirjoittavatkaan itsestään. He kehuvat luontevasti ominaisuuksiaan. Toivotan jo nyt jokaiselle, jolle emme voi tarjota töitä, intoa opiskeluun ja työntekoon.

Omassa nuoruudessani aina pääsi töihin: herne- ja mansikkapellolle, laitos- ja hoitoapulaiseksi, kanalaan jne.

Mukavin kesätyöni oli meijerin tuotantoneuvojana. Ajoin kuumana kesänä 1986 yli 12 000 km lähinnä tiloilla, joilla maidon laadussa oli puutteita. Pääsin myös katsomaan sivusta Turun yliopiston projektia. Maidon soluluku kun oli otettu hinnoitteluperusteeksi ja keräsin näytteitä innostuneilta tutkimustiloilta. Meijerin pojat jäivät ikuisesti mieleeni huulenheittoineen. Vasemman käden sormeni paloivat, koska Fiat Ritmon tuuletusjärjestelmä ei toiminut. Huristin maaseudulla ikkuna auki.

Kesätöistä saatu oppi jää muistoihin pitkäksi aikaa. Työpaikoilla on sekä fiksuja että hassuja käytäntöjä. Reilu pomo on mielessä loppuelämän. Pikkumaiset käytännöt ja ilmapiiri, jossa nuori harjoittelija todellakin on pahnanpohjimmainen, kasvattavat sisua. Tylsistäkin tunneista siivousmopin varressa selvittiin.

Joka kesä kerron lapsilleni siitä, että sain Rieskalähteentien meijeristä ostaa halvalla kaksi, kolmekin jäätelöä päivässä. Eri puolella Varsinais-Suomea osoittelen navettoja, joissa olen vieraillut. Sain kesken kesätyön jopa palkankorotuksen, kun tuurasin vakituista neuvojaa.

Kaikki, jotka voitte vaikuttaa, työllistäkää nuori. Älkää palkatko omaa lastanne vaan vaikkapa tyttö, joka kirjoitti, että mielellään tulisi töihin. Äitinsä huolehtii yksinhuoltajana isosta lapsikatraasta.

Toinen muistoni on jalkapallokentän laidalta, jossa kehuin väliajalla tuomarina toiminutta poikaa. Hän sanoi äidin tarvitsevan usein apua, kun isä on merillä. Nuori tienasi ylpeänä taskurahoja ja sai samalla arvokasta kokemusta. Tuomari on pomo, vaikka yleisö ja pelaajat olisivat eri mieltä.

Itse uskon, että saan kesäharjurilta monenlaisia uusia ajatuksia. Harjoitteluhakemuksia lähettäneiden nuorten tavoitteet olivat korkealla. He olivat jo suorittaneet hygieniapassin, isoskoulutuksen ja hoitaneet naapurin lapsia. Enää pitäisi päästä oikeisiin töihin!

 

p.s. Meneillään on tärkeä kampanja Varsinais-Suomen nuorten työllistämiseksi: Kesäduunaa2016 Yritykset haastetaan tarjoamaan töitä nuorille - toivottavasti mahdollisimman moni yrittäjä lähtee mukaan!

tiistai, 15 maaliskuu 2016 09:25

Urheilijat intoilevat usein ja sanovat antaneensa suorituksessaan kaikkensa.

Kun mietin työuraani, olen useimmiten ollut hyvin innoissani töistäni. Silti, en voi kehua antaneeni kaikkeani joka päivä. Sain synninpäästön lukiessani Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, jossa todettiin asiantuntijoidenkin aika ajoin tylsistyvän työtehtäviensä parissa.

Miksi emme myönnä, että haluaisimme vaihtelua? Vaihdoin aikoinaan ensimmäisestä vakituisesta työstäni, koska työnantaja halusi pitää minut samoissa hommissa. Nautin suunnattomasti työstäni, mutta kaipasin vaihtelua.

On lyhytnäköistä ajatella, että työntekijän pitäisi pysyä lestissään aina ja ikuisesti. Onneksi moni voi vaikuttaa oman työn sisältöön.
Tapaamalla asiakkaita ja yhteistyökumppaneita säännöllisesti saa uusia ajatuksia. Omaa päätä ei voi vaihtaa, mutta korvillaan voi kuunnella uusia ideoita.

Seminaareja ja vaikkapa Varsinais-Suomen liiton järjestämiä tapahtumia ei kannata väheksyä.

Työssä tylsistyminen näkyi etenkin alle 36-vuotiailla. Ikä tuo tullessaan onneksi tiedon siitä, että jokaisessa työtehtävässä on hyviä ja huonoja puolia. Kun mikään ei rasita niin paljon kuin tekemättömät työt, kannattaa tylsät hommat hoitaa aina alta pois.

Työelämässä tärkeintä on saada aikaan asioita. Jos välttää virheitä, voi olla, ettei saa aikaan mitään! Ehkä onkin oikein, että meillä on töissä sekä hyviä että keskinkertaisia päiviä.

Jaan Krossin 1210-sivuinen Uppiniskaisuuden kronikka sijoittuu 1500-luvun lopun Tallinnaan. Kirjassa viitataan monta kertaa Turkuun. Kirkkoherra Balthasar Russow on omistautunut työlleen. Silti hän ei aina keskity ja ole koko sydämellään mukana tehtävissään. Viran sivussa syntyy kohua aiheuttava kronikka. Elämänkulkukaan ei ole aivan suoraviivaista. Liivinmaalla on ruttoa, miehityksiä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Tietenkin vaikeina aikoina tarvitaan ponnisteluja. Hyvin tehdystä työstä syntyy hyvä mieli. Varsinais-Suomessa ollaan tunnetusti ylpeitä omista juurista ja maakunnan asemasta sivistyksen kehtona.

Silti: eläköön elämän keskeneräisyys!

tiistai, 24 marraskuu 2015 10:04

Pidin luentoa opiskelijaryhmälle. Salissa istui yli seitsemänkymmentä innokasta liiketalousopiskelijaa eri puolilta maailmaa. Moni heistä oli ollut Suomessa jo vuosia. Suomalaisessa kodissa heistä oli käynyt kymmenkunta. Suomalainen ystävä oli vain kolmella opiskelijalla!

Itselläni on kaksi läheistä ulkomaalaista ystävää. Gerry, 82-vuotias, asuu vaimonsa kanssa Yorkissa, Englannissa. Paul ja perheensä asuvat Elburgissa, Hollannissa. Olen tuntenut molemmat 1980-luvulta lähtien ja kertonut heille monet ilot ja murheet. Yhteydenpitomme on välimatkasta huolimatta tiivistä. Pidän heihin tutustumista suurena rikkautena. Kerran osallistuin jopa Turun tuomiokirkon jumalanpalvelukseen vain siksi, että Yorkin arkkipiispa saarnasi.

Tein vuosia vientitöitä ja monen työpaikkani työkieli on ollut englanti. Miksi minulla on vain kaksi ulkomaalaista ystävää? Miten aikuinen ihminen yleensä löytää uusia ystäviä? Monet meidän perheen lähimmät kaverit ovat löytyneet lasten kautta. Kun saattaa mukuloita päiväkotiin, tutustuu kummasti muihin kumisaapasten riisujiin. Millaisia tapoja tutustua aikuisena on?

Yksi mahdollisuus on lemmikkieläimen hankkiminen tai lainaaminen tutulta. En koskaan ole puhunut yhtä monen tuntemattoman kanssa kuin koiran remmin toisessa päässä. Myös moni järjestö tekee töitä ystävätoiminnan parissa. Vapaaehtoistyö ja ystävyystoiminta antavat sisältöä arkeen ja voi löytää eri-ikäisiä ystäviä. Joku viisas on todennut: ohje onnelliseen elämään on auttaa muita.

Olen käynyt kauan yksin kulttuuririennoissa. Moni ei kuitenkaan tohdi lähteä teatteriin tai elokuviin yksin. Kunnat ja järjestöt pyörittävät kulttuurikaveritoimintaa. Kaveriksi pääsee lyhyen koulutuksen kautta. Kulttuurikaverina saa seuraa vapaa-ajan rientoihin.

Kouluterveyskyselyn tulokset ovat osin aika surullisia. Monella tytöllä tai pojalla ei ole yhtään läheistä ystävää. Venäjällä jopa nuorten itsemurhat lisääntyvät ystävänpäivää ja naistenpäivää seuraavana päivänä.

Miten saisimme maahanmuuttajasta ystävän? Olisi kiinnostavaa kertoa omasta maasta ja tutustuttaa tulija lähiseutuun.

Ajattelin lähipäivinä soittaa kahdelle ystävälle ja ajatella muutamaa muuta. Kun tapaan tuntemattoman, hymy piristää molempien marraskuuta. Se luontuu mahdollisesti varsinaissuomalaiseltakin, kun oikein pinnistämme.

Luennolle osallistuneet opiskelijat viihtyivät erinomaisesti Turussa, ilman paikallisia ystäviä!

keskiviikko, 19 elokuu 2015 08:11

"Ei hän tiedä mitään teemasta, hänellä on ihan eri alan koulutus; onneksi hän kyselee paljon!" Yhteistyökumppani huudahti lounaalla. Hämmästyin kovasti. Omasta valmistumisestani on lähes 30 vuotta. Muistan kuulleeni viisauden vuosia sitten: ei ole väliä, minkä tutkinnon unohtaa, työelämä kyllä opettaa.

Kannattaisiko kuunnella eri alojen osaajia? Maailma on niin monimutkainen, että vanhoilla konsteilla ja titteleillä ei ehkä pärjääkään. Vaikka elämänikäinen oppiminen kuulostaa uuvuttavalta, siihen kannattaa suostua ja ilolla kohdata uusia asioita.

Organisaatiossamme aloitti uusi toimitusjohtaja. Hän halusi meidät työntekijät kurssille. Kollegan sanoin olimme 'pommialtis projektipäällikköporukka': asiantuntijoita ja ylpeitä eri teknologioiden erityistietämyksestämme. Uusi johtaja pakotti meidät myöntämään, että ehkä meillä oli aukkoja osaamisessa.

Työelämäni ensimmäinen esimies passitti minut pitkälle kansainvälistymisvalmennukselle. Vientipäälliköille opetettiin vuonna 1989 mm. Neuvostoliiton kaupan erityispiirteet. Ei kestänyt kauaa, kun järjestelmä lakkasi. Muutos on siis kiihtyvää, jatkuvaa ja julmaa. Professiot muuttuvat prosesseiksi ja tehtävät muokkautuvat muutosten mukana.

Maailman terveysjärjestö WHO:n vuosikonferenssissa Kuopiossa kesäkuussa Michael Acuto, University College London, peräsi paikallistason päättäjien koulutukseen panostamista. Hän kehotti myös verkostoitumaan alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Oma ensimmäinen tutkintoni on agronomi. Silti työurani on kulunut hyvinvoinnin teemojen parissa. Olen sielultani vahvasti maatalouden ja maaseudun puolestapuhuja. Työni olen kuitenkin tehnyt kaupungissa biotekniikan, terveyden ja innovaatioiden parissa. Moni tutkinto antaakin valmiudet aivan erilaisiin töihin kuin opiskelijana kuvitteli. Itse erikoistuin siipikarjaan. Ensimmäinen työni oli kansainvälinen tuotepäällikkyys, kuinkas ollakaan kanojen ja kansanterveyden parissa. Lienee sattumaa, että jatkoin terveyden ja hyvinvoinnin saralla.

Yhtenä työtehtävänä oli osallistua broilerväen kesäjuhlaan. Tuttuni luuli, että olin menossa poliittisten päättäjien kokoukseen!

Työelämässä tehdään yhteistyötä monien ammattiryhmien kanssa. Aito erilaisen tietämyksen arvostaminen kannattaa. Syvää osaamista löytyy kunnista, korkeakouluista, yrityksistä ja järjestöistä. Suomalainen yhteiskunta kukoistaa, jos opimme kuuntelemaan ja kunnioittamaan erilaisia tekemisiä. Kesällä on kuitenkin nostalgista olla agronomi.

Sivu 1 / 2