Anni Eerola

torstai, 31 maaliskuu 2016 08:33

Muutin Madridista Turkuun helmikuussa 2013. Varsinaista paluushokkia ei tullut, mutta ulkona liikkuminen ahdisti selittämättömällä tavalla.

Ymmärsin, etten ollut pitkään aikaan kulkenut päivittäin meluisassa autojen ehdoilla toimivassa keskustassa, jossa monikaistaiset autotiet halkovat myös keskustan tiiveintä ydintä.

Liikenteen kaltainen hallitsematon melu on minulle äärimmäisen kuluttavaa. Madrid on oikea autoilukaupunki, mutta keskusta-alueella kävelijän korvat lepäävät. Keskusta on täynnä yksisuuntaisia pikkukatuja eivätkä autojen äänet pääse muodostamaan hermoja raastavaa melumassaa. Lisäksi laajamittainen joukkoliikenne tapahtuu kehittyneen metron muodossa maan alla.

Time -lehden 7.3.2016 numerossa oli pitkä artikkeli robottiautoista. Yksi mielenkiintoinen pohdinnan aihe oli automatisoitujen ja oletettavasti sähkökäyttöisten kulkuneuvojen yleistymisen vaikutus keskustojen liikenteeseen ja parkkikulttuuriin. Kuvittele tilanne, jossa voit hypätä ulos autosta määränpäähän saavuttaessa auton kaartaessa nappaamaan älykkäiden järjestelmien kautta löytämänsä vapaan parkkipaikan keskustan laitamilta. Historiaan jää parkkipaikkajahti ja siitä aiheutuvat päästöt sekä melu.

Tutkija ja insinööri Daniele Quercia kertoi lokakuussa 2014 TED-lavalla, kuinka reitin vaihtaminen voi vaikuttaa käsitykseesi kaupungista.

Pyöräilevä Quercia kertoi, kuinka hänen muuttaessaan Bostoniin karttaopas ehdotti suorimmaksi reitiksi uudelle työpaikalle pakokaasuista, ruuhkaista ja autovaltaista Massachusetts Avenueta, jossa ei ole pyöräteitä. Parin viikon päästä hän päätti kokeilla sattumanvaraisesti yksisuuntaisia pikkukatuja ja sivukujia. Hän löysi muutamaa minuuttia pidemmällä matkalla hiljaisuutta, vehreyttä, kiireettömyyttä ja täysin eri perspektiivin kaupunkiin. Quercia loi alustan, jossa ihmiset pystyivät liittämään karttaan kuvia kaupunkimaisemasta käyttäen asiasanoja kuten ’hiljainen’ ja ’kaunis’. Työn tuloksena kehitetään karttasovellusta nimeltä Happy Maps, joka tarjoaa kulkijalle nopeimman reitin lisäksi myös miellyttävintä reittiä.

Tänä vuonna vietetään Vihervuotta sloganilla Minun maisemani – maalla ja kaupungissa. Tarkoituksena on edistää rakennetun ympäristön viihtyisyyttä ja ihmisten hyvinvointia. Maisema ymmärretään laajasti ja minulle teemavuodessa ja ympäristön viihtyisyydessä onkin suuressa määrin kyse myös äänimaisemasta.

Toivotan ilomielin tervetulleeksi kaikki Quercian kaltaiset ideanikkarit, joiden tavoitteena on harmonisoida kaupunkiympäristöjä. Erityisesti äänien osalta.

tiistai, 09 kesäkuu 2015 16:45

Kollegani, oikea kestävän kehityksen veteraani, jäi eläkkeelle vuoden vaihteessa. Hän kertoi, että tasapainon löytäminen asioista viestimisessä oli uran alussa hankalaa. Meni kuulemma jonkin aikaa oppia, että pelottelua hedelmällisempää on viestiä siitä, mitä ihmiset voivat ympäristönsä eteen tehdä. Sama oppi pätee edelleen.

Esimerkiksi suurien ilmastokokousten aikaan tuomiopäivän uutiset lisääntyvät mediassa. Asenteeltaan pessimistisemmät ihmiset eivät ymmärrä uutisten kausiluontoisuutta ja sitä, miksi yksittäisiä ihmisiä halutaan vuodesta toiseen muistuttaa esimerkiksi valojen sammuttamisesta, koska mitä niillä yksittäisten ihmisten teoilla on väliä jos yritykset eivät muutu ja Kiina porskuttaa hiilellä. Ympäristökeskustelu on monin paikoin räjähdysherkkää ja vastakkaisasettelun aika ei vaikuta olevan ohitse.

Suomessa keskustelua herättäneitä kysymyksiä ovat muun muassa soidensuojelu, jätevesiasetus, ympäristöministeriön kohtalo sekä ympäristölle haitalliset tuet. Tuulivoima on sana, joka sulkee automaattisesti monet korvat.

Valonia on puolueeton kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio ja meillä on vastuumme alamme asiantuntijoina. Se tarkoittaa, että emme ota poliittisesti kantaa asioihin vaan tuomme esiin kestävän kehityksen näkökulman ja tasapuolisesti asioiden hyvät ja huonot puolet. Meidän vastuumme on analysoida syy-seuraussuhteita, tuoda esille taustoja ja tosiasioita sekä olla provosoitumatta.

Vaikka julkista keskustelua vallitsevat teemat ovat isoja, ei yksittäisten ihmisten ajatuksiin vaikuttamista tai tekojen merkitystä ole syytä sivuuttaa. Kyse on ympäristökasvatuksesta ja omien valintojen näkyviin tuomisesta. Uskosta siihen, että pienien asioiden huomioiminen alkaa monesti ulottua myös isompiin asioihin. Tiedostavat ihmiset luovat myös yrityksille ja hallinnolle muutospaineita. Yksittäisten ihmisten muutos on avainasemassa myös kodin sisällä tapahtuvassa ympäristökasvatuksessa.

Mitkä keinot sitten ovat avainasemassa ympäristöasioista viestittäessä?

Miten viesti tavoittaisi kuulijan ja herättäisi ajatuksia sekä valaisi perustaa mahdolliselle muutokselle?

On oltava siellä, missä ihmiset ovat. On oltava osa päivittäistä keskustelua viestimällä aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, mutta hyväksyttävä, että kaikkia ihmisiä nämä väylät eivät tavoita. Osa tavoitetaan paremmin ilmoituksella paikallislehdessä tai -radiossa, kyltillä tien varressa tai paperilla postilaatikossa.

Monipuolisena on pidettävä myös teemat ja viestintätyylit. Osaan puree pelkästään positiivinen ote, esimerkiksi kevyet arkipäivän vinkit, toiset haluavat laajoja selvityksiä. Osa kiinnostuu vasta kun kyseessä on aihe, jolla on suoria työllisyysvaikutuksia tai mittavia rahallisia säästöjä, joko yhteiskunnalle tai omalle kotitaloudelle. Osa haluaa viestit pakattuna 140 merkkiin, toiset haluavat eteensä asiantuntijan, jolla on aikaa puhua juuri sinulle. Osalle viesti on uskottavaa vasta, kun se on painettuna asiantuntijan nimen, kuvan ja tittelin kanssa sanomalehdessä. Osaa kiinnostavat suuren mittakaavan kehityskeinot, toiset haluavat esimerkit omasta kylästä tai pihasta.

Tärkeää on viestinnän keinoin tuoda ilmi myös erilaisia osallistumismahdollisuuksia. Jotkut hahmottavat tekemällä ja kaipaavat konkretiaa uskoakseen omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, tästä ovat esimerkkinä Valonian suositut virtavesienkunnostustalkoot.

Päivittäisessä työssä on monesti valittava taistelunsa. On löydettävä oikeat väylät ja aiheet. On luotettava hyvien esimerkkien voimaan ja niiden leviämiseen sekä siihen, että pienet purot ja suuret virrat voivat kulkea myös rinnakkain ja siirappisesti sanottuna laskea samaan mereen.

Jos olisin pessimisti, olisin väärällä alalla.