Nina Aarras

tiistai, 21 kesäkuu 2016 11:15

Muutokset globaalissa toimintaympäristössä voivat johtaa siihen, että alueellisen omavaraisuuden kasvattaminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Luonnonvarojen saatavuuden heikkeneminen, materiaalikustannusten nousu ja toimitusaikojen piteneminen sekä ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuva tuotantomahdollisuuksien kaventuminen voivat toimia työntövoimina alueellisen raaka-aineomavaraisuuden lisäämiseen. Alueellisen omavaraisuuden kasvattamiseen liittyy kiinteästi alueellinen kestävyys, kiertotalous sekä käsite urban mining.

Alueellinen kestävyys tarkoittaa sitä, että ihmisen toiminnan vaikutukset eivät ylitä alueen kantokykyä tuottamalla negatiivisia vaikutuksia ekologisten, sosiaalisten tai taloudellisten systeemien toiminnoille. Alueet ovat kuitenkin erilaisia. Mahdollisuudet kiertotalouden kasvuun nousevat erottamattomasti paikallisista ja alueellisista olosuhteista, edellytyksistä ja voimavaroista.

Urban mining tarkoittaa arvokkaiden komponenttien tai elementtien talteenottoa esimerkiksi käytöstä poistetuista tuotteista, rakennetusta ympäristöstä tai kaatopaikoilta. On mahdollista, että tulevaisuudessa kaupunkien ja teollisuuden jäte- ja sivuvirroista saattaa jopa muodostua luotettavampia materiaalien lähteitä verrattuna esimerkiksi luonnonmalmeihin tai viljeltyihin kuituihin.

Kiertotaloudella vastataan hupenevien luonnonvarojen ja ympäristön kantokyvyn haasteisiin. Kiertotalous on talouden malli, jossa materiaalit ja arvo kiertävät. Kiertotaloudessa on kyse siirtymisestä pois vallitsevasta lineaarisesta talousmallista, joka perustuu tuotteiden ja materiaalien kertakäyttöön.

Kiertotalouden kehittäminen edellyttää yhteisiä ponnistuksia. On yhä tärkeämpää, että alueelliset toimijat, kuten yritykset, viranomaiset sekä opetus- ja tutkimusorganisaatiot tiivistävät sellaista yhteistyötä, joka tukee aluetason kestävyyttä. Erilaiset alueelliset kehittämishankkeet sekä kansalliset systeemimallit kuten teollisia symbiooseja edistävä FISS (Finnish Industrial Symbiosis System) voivat tarjota perustan alueellisten ratkaisujen rakentamiselle ja pilotoinnille.

Esimerkiksi maakunnat eivät kuitenkaan toimi tyhjiössä, vaan alueellinen kestävyys linkittyy vahvasti vuorovaikutukseen muiden alueiden kanssa. Yhden alueen menestys ei saisi tapahtua jonkin toisen alueen kustannuksella – ei kotimaassa eikä kauempana. Alueellisen kestävyyden tukeminen ja kiertotalouden edistäminen edellyttää siis toimijoilta aiempaa aktiivisempaa yhteistyötä niin alueiden sisällä kuin välilläkin.

Viimekädessä kysymys on ajattelutavan ja toimintakulttuurin muutoksesta – kiertotalousyhteiskunta rakentuu vain yhteistyötä tekemällä.