Jarkko Leka

keskiviikko, 28 maaliskuu 2018 09:21

Metsäteollisuuden näkökulmasta metsien puuvarat ovat Suomessa vajaakäytössä. Käynnissä oleva biotalouden kasvu kumpuaa pyrkimyksestä korvata uusitumattomia luonnonvaroja uusiutuvilla vaihtoehtoehdoilla. Metsähallituksen toimitusjohtaja Jussi Kumpulaisen mukaan Suomessa jää kestäviä hakkuumahdollisuuksia hyödyntämättä reilu neljännes, kun Ruotsissa metsiä hyödynnetään lähes sataprosenttisesti (Vesitalous 2/2018). Hakkuumäärien kasvattaminen tuo kuitenkin haasteita metsien kestävälle käytölle ja luonnon monimuotoisuuden säilymiselle.


Varsinais-Suomen metsämaan pinta-alasta 5 % kuuluu lakisääteisiin suojelualueisiin tai talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteisiin. Kaikkien Suomen maakuntien keskiarvo on 6,6 %. Onko Varsinais-Suomen 5 prosenttia siis paljon, sopivasti vai vähän? Kyse ei luonnollisesti ole pelkästään suojelualueiden määrästä vaan myös niiden laadusta ja ekologisia yhteyksiä ylläpitävästä verkostosta.


Verkostonäkökulmasta katsottuna pienvesiverkosto on merkityksellisessä asemassa luonnon monimuotoisuuden kannalta. Norot, purot, lammet ja lähteet muodostavat alueita yhdistäviä pienvesikokonaisuuksia, jotka ylläpitävät monipuolista lajistoa ja luontotyyppien kirjoa. Rannikkoalueen fladat ja kluuvijärvet ovat edellisiä vähemmän tunnettuja pienvesiä. Saaristomeren ja Selkämeren alueilla kluuvijärviä on useita satoja ja näistä osa on onneksi säilynyt varsin luonnontilaisina.


Metsälaki suojaa luonnontilaisten tai luonnontilaisten kaltaisten pienvesien välitöntä lähiympäristöä ja vesilaki puolestaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia pienvesimuodostumia. Lisäksi muun muassa ympäristönsuojelulaki turvaa pienvesiluonnon säilymistä hyvässä tilassa. Lainsuojaa tuntuisi riittävän, mutta lakiviidakko on monipolvinen. Todellisuudessa pienvesiä suojaavien lakien käytännön toteutuminen esimerkiksi juuri metsätaloudessa ontuu.


Kenties juuri kokonsa takia pienvedet ja niiden luontoarvot jäävät monesti huomaamatta metsätalouden toimenpiteissä. Esimerkiksi Hämeenkyrössä ja Kangasalalla vuonna 2015 tehtyjen maastotutkimuksien mukaan metsälain 10§ mukaisten puron- ja noronvarsien rajausten uudistushakkuissa viidesosa hakkuista on suoritettu täysin ohjeistuksen mukaan, viidesosassa metsälakikohdestatus on jäänyt huomioimatta ja loput oli toteutettu osin puutteellisesti. Talvisessa ja lumisessa metsässä suuren metsäkoneen sisältä voi kieltämättä olla hyvin hankala erottaa luonnontilaistakaan hetteikkölähdettä tai noroa, mikäli niitä ei ole hakkuusuunnitelmassakaan huomioitu.


Yhtenä lääkkeenä ontuvaan pienvesien huomiointiin voi tepsiä metsäalan ammattilaisten ja metsänomistajien neuvonta arvokkaiden pienvesien tunnistamiseen ja rajaamisen metsätaloustoiminpiteiden ulkopuolelle. Yksityisten metsänomistajien metsävaratiedot ovat parhaillaan siirtymässä avoimeksi tiedoksi ja nyt olisi hyvä hetki ja mahdollisuus edistää arvokkaiden pienvesikohteiden saamista ajantasaiseksi paikkatietoaineistoksi. Kun tärkeät luontoarvot on saatu kartalle, voidaan ne huomioida metsänkäyttöilmoituksissa ja maastossa hakkuita tehtäessä.


Saattaa olla optimismiakin, mutta ajattelen että metsiemme luontoarvoista tiedottamalla ja alati avoimempia ja parantuvia paikkatietoaineistoja hyödyntämällä pienvesienkin merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta tulee yhä paremmin huomioiduksi.

perjantai, 26 elokuu 2016 09:13

On olemassa monia asioita, jotka ovat suurimman osan ihmisistä elämässä hyvin näkymättömiä, mutta joihin kohdistuu rajatuissa piireissä hyvinkin suuria intohimoja. Yksi tällainen asia on jätevesilietteet.

Toimin Lounais-Suomen jätehuoltopolitiikan laatimiseen liittyvien hyvin keskustelevaisten ja välillä kiihkeiksikin yltyneiden Lietehuolto-työpajojen vetäjänä. Työpajoissa oli kattava edustus kaikista intressiryhmistä. Paikalla oli niin haja-asutusalueiden asukkaita, maanviljelijöitä, lietehuoltoyrittäjiä, jätevesipuhdistamojen edustajia kuin myös kuntien ja ELY-keskuksen edustajia. Paljon keskustelua herätti muun muassa pitkät lietekuljetusmatkat maakunnan reunamilta harvoihin vastaanottopisteisiin.

Näkökulmia lietekuljetuksiin on useita. Lietehuoltoyrittäjillä on huoli pitkistä kuljetusmatkoista ja niiden vaikutuksista asiakasmaksuihin. Turun seudun puhdistamo Oy taas suhtautuu kielteisesti lietteiden laskemiseen siirtoviemärilinjoihin. Oma asiansa on vielä kuljetusten ja lietteiden paikallisen maanviljelykäytön ympäristövaikutukset.

Pohja työpajoissa käydyille keskusteluille on jätelaki, joka edellyttää esimerkiksi, että lietekuljetukset on järjestettävä luotettavasti olosuhteista riippumatta ja palveluehtojen on oltava kohtuulliset ja syrjimättömät. Kaukana laita-alueilla asuvia ei siis voi rokottaa kalliilla tyhjennystaksoilla vaan sakokaivot ja umpitankit pitää tyhjentää ajallaan ja varmasti. Kuitenkin selvitysten mukaan Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n alueella lietteistä päätyy tällä hetkellä teille tietymättömille lähes kolmasosa eli 30 000 m3. Ympäristön ja laillisen hyötykäytön kannalta tämä on suuri epäkohta.

Vuonna 2014 päättyneessä Valonian Putsareista pelloille -hankkeessa selvitettiin haja-asutuksen jätevesilietteiden paikallisen maanviljelykäytön edellytyksiä ja toimintamalleja. Lietteissä todettiin olevan vähän ravinteita peltolannoituksen kannalta, mutta maanparannusvaikutus eloperäisen aineksen levittämisen osalta oli myönteinen.

Lietteiden kuljetusten ympäristövaikutukset olisivat vähäisemmät, jos maanviljelijät tyhjentäisivät lähialueidensa lietesäiliöt. Tyhjennyskalustona toimii tavanomainen maatalouskalusto ja lietetyhjennykset olisivat kaivattua sivutuloa maanviljelijöille. Pienimuotoista tyhjennystoimintaa tekevät nytkin monet maatalousyrittäjät. Haasteena tulevaisuudessa on, että nämäkin tyhjennykset pitää kirjata jätehuoltorekisteriin, mikä voi olla suuri kynnys sivutoimiselle yrittäjälle.

Lietehuoltoon liittyy paljon haasteita, mutta kiertotalouden kannalta jätevesilietteissä on valtakunnallisesti merkittävä potentiaali. Pelkät hajajätevesilietteet eivät tahdo yksin riittää kannattavaan liiketoimintaan, mutta yhdistettynä muihin jakeisiin ja uusiin hyödyntämistapoihin niistäkin saataisiin irti mittavia hyötyjä. On siis erityisen tärkeää, että lietteisiin liittyviä ongelmakohtia aletaan johdonmukaisesti taklaamaan – yhteistyössä totta kai.