Vuonna 2030 arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti 40 % kuilu veden käyttötarpeen ja saatavuuden välillä. Makean veden osuus koko maailman vesivaroista on 3 %, josta vain murto-osa on helposti saatavilla vesistöissä tai altaissa. Kun otetaan huomioon, että 80 % jätevesistä lasketaan puhdistamattomina vesistöihin, myös saatavilla olevan veden laatu on vaarassa. Mitä vähemmän puhdasta vettä on saatavilla, sitä enemmän käytetään puhdistamatonta vettä, joka lisää sairastapausten määrää.

Vesi on tärkeä osa niin maatalouden kuin kulutustavaroidenkin tuotanto- ja arvoketjua. Veden käyttöön tuotannossa liittyy kuitenkin lukuisia riskejä, joista monella voi olla haitallisia ja peruuttamattomia ympäristövaikutuksia. Vesiriskit voivat liittyä veden saatavuuteen ja laatuun, yrityksen maineeseen tai tehottomaan ja epäoikeudenmukaiseen veden sääntelyyn, jotka kaikki lopulta vaikuttavat yritystoiminnan kannattavuuteen.

Kotimainen vesivarojen käyttö on pääsääntöisesti kestävää. Suomalaisten kulutus ja suomalaisten yritysten tuotantoketjut kuitenkin kuluttavat myös muun maailman niukkenevia vesivaroja. Suomalaisten vesijalanjäljestä 47 % kulutetaan ulkomailla tuontituotteiden valmistukseen. Käyttämistämme tuotteista monet tulevat alueilta, joilla kärsitään jo veden niukkuudesta ja laatuongelmista.

Muuttuvassa ilmastossa tulevaisuuden vesivarat ovat vaarassa niin laadullisesti kuin määrällisesti. Saatavilla oleva vesi ei tule riittämään kasvavalle väestölle ja lisäksi se voi olla maantieteellisesti eriytynyt tuotannosta. Vesivarojen huono hallinta johtaa veden niukkuuteen ja kuivuuteen, jonka vaikutukset näkyvät muun muassa väestön liikehdintänä.

Maailmanlaajuisesti suomalaiset kuluttajat, yritykset sekä poliittiset päätöksentekijät voivat silti tehdä paljon vesivastuullisen toiminnan edistämiseksi. Kokonaisvaltaisesti vesivastuullisuus ratkaistaan valtionhallinnon, yrityksien, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisön välisen yhteistyön kautta.

Yrityksille hyvä tapa aloittaa on tehdä vesivastuusitoumus, joka haastaa kestävään veden käyttöön. Ensimmäinen askel kohti liiketoiminnan vesivastuullisuutta on tunnistaa vesiriskit yrityksen tuotanto- ja arvoketjussa. Kun halutaan edistää vesivarojen kestävää hallintaa, yritykset voivat muun muassa noudattaa vesivastuullisuusstandardeja ja sertifioida toimintajärjestelmät näiden mukaiseksi. Siten yritykset voivat osaltaan huolehtia myös alihankkijoidensa veden käytön kestävästä hallinnasta. Vastuullisuustyö voi olla myös tapa erottua kilpailijoista ja toimia oman alansa edelläkävijänä.

Yksittäinen kuluttaja voi edistää vesivastuullista tuotantoa etenkin ruoankulutustottumuksillaan. Ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin veden käyttäjä. Vesivastuullisuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi suosimalla kasvispainotteista ja kotimaista kausiruokaa tai kuluttamalla kohtuullisesti ja vähentämällä ruokahävikkiä. Kuluttaja voi myös vaatia tietoa yritysten vesivastuullisuudesta.

Poliittisessa päätöksenteossa on jo varauduttava pitkän aikavälin muutoksiin edistämällä vastuullista vesipolitiikkaa. Kunnallisten vesihuoltolaitosten on hyvä kartoittaa toimiensa vesiturvallisuutta ja niiden yhteyksiä muihin turvallisuuden muotoihin Lisäksi vesivastuullisuus julkishankintojen kriteerinä edistäisi veden huomioon ottamista laaja-alaisemmin hankintoja tarjoavissa yrityksissä.

Lounaispaikassa elettiin mielenkiintoista aikaa keväällä 2014. Alueellisena paikkatietotoimijana jo vuosituhannen vaihteesta asti toiminut keskus oli hyppäämässä rohkeasti mukaan kuuden kaupunkiseudun yhteiseen 6aika-hankkeeseen ja samalla syvemmälle avoimen datan maailmaan. Hyppy tuntui kuitenkin hyvin luontevalta ottaa, sillä tiedon avaamiseen ja hyötykäyttöön liittyvä problematiikka oli tullut tutuksi jo paikkatietoyhteistyön myötä. Joulukuu 2017 on sopiva aika katsoa, mitä päättyvä hanke sai aikaan ja mitä mahdollisuuksia jäi vielä käyttämättä.

Julkisen tiedon avaamiselle oli työn alkaessa vahva tuki niin EU:n kuin valtionkin tasolta ja lisäksi olimme kuulleet lukuisia rohkaisevia esimerkkejä Helsingistä ja monesta muusta maailman metropolista. Kaikki näytti hyvältä myös Turun seudulla, jossa kaupunki valmistautui avaamaan dataa, Lounaispaikka rakentamaan datan jakelukanavaa ja Turku Science Park aktivoimaan yrityksiä avatun datan hyötykäyttöön.
Elimme kuitenkin jonkinmoisessa kuplassa, kuten niin usein hankkeissa käy. Avoin data oli vielä varsin vieras käsite monelle päätöksentekijälle niin julkisella puolella kuin yrityksissäkin. Rahoittajalle raportoitavien indikaattoreiden sijaan saimme kääriä hihat ja käyttää kaikkia myyntitaitojamme, jotta kuulijat ymmärsivät mitä avoin data tarkoittaa ja mitä hyötyä siitä on. Jos et ole vielä joutunut uhriksemme etkä tiedä mitä avoin data tarkoittaa, suosittelen tutustumaan tekemäämme datan avaajan pikaoppaaseen.
Vauhti onneksi kiihtyi vuosina 2016 ja 2017 kaikissa kuudessa kaupungissa ja lopulta niitä indikaattoreitakin alkoi tupsahdella. Lukuisat sovelluskehityskilpailut, hackathonit eli koodausviikonloput sekä yhteistyö kuntien, korkeakoulujen ja yritysten kanssa toivat lopulta paljon kiinnostavia data-avauksia sekä uusia sovelluksia ja palveluja.

 

6aika yhteenveto

 

Hankkeen onnistumisista huolimatta haasteena säilyy monessa kaupungissa päätöksentekijöiden sitouttaminen eli riittävän tuen saaminen jokapäiväiselle työlle. Julkisen tiedon avaaminen ja hyötykäytön edistäminen jäävät helposti pienen piirin tehtäväksi, vaikka avoin data hyödyttää meitä kaikkia jo lähes joka päivä. Vai oletko sinä pystynyt välttämättään esimerkiksi reittioppaita, sääsovelluksia ja navigaattoreita, jotka nekin hyödyntävät avointa dataa? Myöskään esimerkiksi paljon julkisuutta saaneet liikkumispalvelut Whim ja Tuup eivät voisi pyrkiä maailmanvalloitukseen ilman avointa liikennedataa (kannattaa zoomata).

Valitsemallani otsikolla halusin haastaa sinut miettimään, miten avointa dataa voisi käyttää entistä tehokkaammin apuna Varsinais-Suomen kehittämisessä. Viime vuosien kokemuksesta tiedän, että monet yritykset ovat erittäin kiinnostuneita juuri niiden haasteiden ja tarpeiden ratkomisesta, jotka listataan erilaisissa kehittämissuunnitelmissa ohjelmakaudesta toiseen. Lisäksi syksyn 2017 Avoin Lounais-Suomi -innovaatiokilpailu osoitti, että resurssit yhdistämällä ja aktiivisella yhteistyöllä on mahdollista löytää uusia ratkaisuja sekä yrityksiä ja osaajia, joiden kanssa on helppo jatkaa yhteistyötä entistä paremman maakunnan hyväksi.

Se kortti kannattaa kääntää.

Loppukesällä ja alkusyksystä oli kuivaa ja pohjavesien pinnat laskivat. Lopulta tulivat syysateet ja samalla syystulvat. Vettä tuli lyhyessä ajassa paikoin keskimääräistä enemmän, uutisoitiin vesien nousemisesta teille ja pelloille.

Suomen ilmastossa tulvat kuuluvat luonnolliseen veden kiertokulkuun, mutta aiheuttavat haasteita infrastruktuurille.

Hulevesien, eli päällystetyiltä pinnoilta kuten pihoilta, katoilta ja teiltä valuvien sadevesien, nopea poisjohtaminen viemäreitä pitkin vesistöön on vallalla oleva hulevesien käsittelymuoto. ”Poissa silmistä, poissa mielestä” -asenteella on kuitenkin aiheutettu lisähaasteita niin viemäriverkostoon kuin vastaanottaviin vesistöihin. Erityisesti sekaviemäröidyillä alueilla jätevesiviemäriin ohjattu hulevesi kuormittaa jätevesiverkoston kapasiteettia ja jätevedenpuhdistusprosessia puhdistamolla. Lisäksi hulevesien sisältämät haitta-aineet heikentävät vastaanottavan vesistön laatua.

Hulevesistä johtuva kapasiteetin ylittyminen jätevesiviemäriverkostossa voi johtaa ylivuotilanteeseen. Tällöin puhdistamatonta jätevettä päätyy ympäristöön ja tämä voi aiheuttaa hajuja ympäristöhaittojen lisäksi terveydellisiä riskejä.

Jätevesiylivuodot ovat poikkeustapauksia, mutta ilmastonmuutoksen seurauksena sään ääri-ilmiöiden kuten rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän, mikä voi lisätä ylivuototilanteiden esiintymisiä. Suomalaisessa vesihuollossa on saneerausvelkaa ja korjaustoimet kohdennetaan jo nyt sinne missä on jo palava kiire toimenpiteille. Vuotavien jätevesiviemärien saneeraaminen olisi kuitenkin ensisijainen keino vähentää sinne kuulumattomien hulevesien aiheuttamaa hydraulista kuormitusta jätevesiviemäreissä. Lisäksi erillisviemäröintiin siirtyminen, jossa jätevedet ja hulevedet kulkevat omissa viemäreissään on tehokas, mutta suuria investointeja vaativa keino ongelman ratkaisemiseksi. Uusien, laajojen sadevesiviemäreiden rakentaminen tiiviissä kaupungissa ei ole edes aina mahdollista.

Saneerausvelan kanssa painivaa vesihuoltoa voidaan kuitenkin tukea myös kestävällä maankäytön suunnittelulla.

Hulevesien kokonaisvaltaisessa hallinnassa tulisi yhä enemmän kiinnittää huomiota luonnonmukaisiin hulevesiratkaisuihin, hulevesien pidättämiseen ja imeyttämiseen. Tehokkainta olisi käsitellä hulevedet jo niiden syntypaikalla. Luonnonmukaisia hulevesien pidättämiskeinoja ovat erilaiset painanteet, altaat ja kosteikot. Tiivistyvässä kaupungissa hulevesien hallintaa voidaan toteuttaa esimerkiksi viherkattojen avulla. Viherkatto voi viivyttää ja haihduttaa kosteina aikoina 35 % sadannasta ja kuivina aikoina jopa 100 %. Toimenpiteiden kirjo on laaja, ja ne tulisi rohkeasti ottaa käyttöön. Pienillä investoinneilla luonnonmukaisiin hulevesiratkaisuihin voitaisiin keventää myös viemäriverkostoon kohdistuvia virtaamapiikkejä.

Hulevesien hallinta on pääasiassa kuntien vastuulla, mutta hyödyistä nauttivat niin vesihuolto kuin kuntalaisetkin. Hulevesien hallinta tulisikin nähdä haitan sijaan mahdollisuutena. Vesipinta-alan sekä kasvillisuuden lisääminen kaupunkiympäristössä tuottaa monia muitakin hyötyjä hulevesien hallinnan lisäksi. Kasvillisuus parantaa kaupungin ilmanlaatua sitoessaan ilman epäpuhtauksia ja haihduttaessaan vettä. Kaupunkiluonto monimuotoistuu ja maisemarakenne monipuolistuu. Vehreys ja luonnonläheisyyden tuntu lisäävät viihtyvyyttä ja samalla kaupunkilaisten hyvinvointia. Eikö olisi jo aika tarttua tuumasta toimeen?

Valoniassa on käynnissä Jätevesiylivuotojen parempi hallinta -hanke, jossa arvioidaan jätevesiylivuotojen aiheuttamia ympäristöriskejä.

KIRJAMESSUILLA!

Kirjoittanut maanantai, 06 marraskuu 2017 10:20

Sain mahdollisuuden haastatella Turun Kirjamessuilla Europe Direct Varsinais-Suomen, Schuman-seuran ja Varsinais-Suomen TE-toimiston EURES-työnvälityspalvelun yhteisellä Eurooppa-osastolla europarlamentaarikko Sirpa Pietikäistä ja kansanedustaja Saara-Sofia Siréniä. Haastattelut pidettiin Schuman-seuran osastolla ja ne kestivät noin parikymmentä minuuttia kumpikin. Haastattelujen pääaiheena olivat vapaa liikkuminen ja ulkomailla opiskelu. Aiheista nousi esille hyviä ajatuksia ja uusia näkökulmia. Kysymyksiä oli viisi ja molemmilta haastateltavilta kysyttiin samat kysymykset, tavoitteena oli selvittää, miten Euroopan parlamentin jäsenen ja kansanedustajan mielipiteet, näkemykset ja ratkaisut mahdollisesti eroavat toisistaan. Kysymykset laadin yhteiskuntaopin opettaja Anu Waltari-Grundströmin avustuksella.


Pietikäinen saapui paikalle, voisi sanoa pilkulleen ja aloitimme haastattelun oman pienen hermoiluni jälkeen. Haastattelun jälkeen meppi jatkoi Schuman-seuran jäsenten kanssa keskustelua, kun taas itse aloin valmistautua seuraavaan haastatteluun. Sirén taas tuli paikalle hieman myöhässä, sillä hän joutui temppuilemaan lastenkärrynsä kanssa läpi ahtaan väkijoukon. Mielestäni Pietikäisen vastaukset olivat enemmän poliitikon vastauksia, joka teki seuraamisen näin nuorelle epäselväksi ja sekavaksi. Sirénin vastaukset taas olivat jotenkin mukavimpia kuunnella ja helpompia ymmärtää ja hahmotella. Sirénin vastaukset sivusivat samalla lyhyesti muitakin aiheita, joista taas sai paremman ja monipuolisemman käsityksen.

 

Haastatteluiden tekeminen ja niihin osallistuminen oli kaiken kaikkiaan todella hauskaa ja silmiä avaavaa sillä tavalla, että tajusi heidän myös olevan ihan normaaleja ihmisiä, jotka ovat tietoisia poliitikkoihin ja EU:hun ylipäätänsä liittyvistä ennakkoluuloista.

Iin kunta voitti EU:n ilmastopalkinnon. Pieni kunta pohjoisessa on tehnyt valtavan määrän aivan tavanomaisiakin energiansäästötoimenpiteitä ja eliminoinut lähes kokonaan öljyn käytön. Mutta mitä kuuluu muihin Suomen kuntiin? Tilanne ja aktiivisuuden taso on luonnollisesti hyvin vaihtelevaa.

Energia-asioiden hoitaminen on kunnissa jonkun vastuulla, mutta ei välttämättä kenenkään päätehtävä. Säästöpaineiden alla ajaudutaan helposti tulipalojen sammuttamisen kierteeseen. Tällöin normaalien huoltotoimenpiteiden ja energiankulutuksen optimoinnin sijaan korjaillaan mitä ehditään.

Kunnilla on yleensä hallinnoitavanaan kymmeniä rakennuksia. Näiden rakennusten energiankulutuksen tarkastelun laiminlyönti tarkoittaa vuositasolla helposti kymmenien tuhansien eurojen tuhlausta. Pienikin kunta maksaa sähkö- ja lämmityslaskuja yhteensä satojen tuhansien eurojen edestä vuosittain. Kulut on kuitenkin mahdollista leikata jopa puoleen Iin kunnan tapaisilla toimilla.

Millaisista toimista ja säästöistä on siis kyse? Useimmat lienevät tuttuja. Esimerkiksi hakelämmitys tai maalämpö verrattuna sähkö- tai öljylämmitykseen säästää lämmityskustannuksissa jopa 70 %. Led-valaisimet säästävät halogeenilamppuihin verrattuna 80 %. Lämmöntalteenotto ilmanvaihdossa säästää 40–80 % korvausilman lämmityksestä. Hyvin säädetyt liiketunnistin- ja ajastinohjaukset valoissa ja laitteissa poistavat unohdusten aiheuttamat turhat sähkökulut.

Kohteesta riippuen voivat kyseeseen tulla myös yksilöidymmät ratkaisut, kuten jäteveden lämmöntalteenotto, aurinkoenergian varastointi tai jäähdytyksen hukkalämmön hyödyntäminen. Erikoisempien ratkaisujen löytämiseen tarvitaan ammattitaitoa ja ne voivat olla tavanomaisia säästökeinoja kalliimpia, mutta silti kannattavia. Näiden löytämiseen kuntien omat resurssit harvoin riittävät, jolloin esimerkiksi yritysyhteistyö on hyvä apukeino.

Kiinteistöihin kohdistuvien energiansäästötoimien tulisi olla myös pitkäjänteisiä ja johdonmukaisia. Lähes jokaisessa kunnassa olisikin tarve energiankäytön hallintaan erikoistuneelle työntekijälle, jonka panos useimmiten säästäisi rahaa aiheutuneita työntekijäkuluja enemmän. Tähän ollaan hitaasti heräämässä ja energia-asiantuntijoita palkataan kuntiin.

Teemaan kuntia herättelee myös Valonia. Juuri käynnistyneessä ELLE-hankkeessa kuntien energiatehokkuutta parannetaan markkinavuoropuhelun kautta yhdessä yritysten kanssa. Näin vältytään tulipalokiireessä tehdyiltä virhearvioilta, kun yritysten tieto parhaista ratkaisuista saadaan pöydälle ennen hankintojen määrittämistä.