ARGUMENTERA OCH DISKUTERA

Kirjoittanut perjantai, 04 marraskuu 2016 09:33

Jag deltog i ett möte i Stockholm där en av föreläsarna önskade åhörare professionalism och entusiasm. Mötet handlade om hälsofrämjande arbete på lokal nivå.

Sällan hör man så kloka ord. Man kommer inte långt utan kunskap. Professionalism betyder att man har djup kunskap om någonting: bioteknik, redovisning, bildkonst. Gärna har man uppdaterat och kompletterat sin kännedom regelbundet.

Men även om man har kunskap måste entusiasm finnas för att föra sakerna vidare. Om man är trött och cynisk hjälper det inte att ha kunskap. Man bör ha kraft att repetera och förklara. Knyta kontakter hör till saken. Det hjälper inte att veta mycket, om man inte använder sin kunskap. Att behålla sin entusiasm i arbetslivet är inte alltid enkelt.

Organisationer borde vara kloka och lyssna på vad som tänder deras personal. Uppgifter och anställningar ska vara meningsfulla.

När man har sett arbetslivet under en längre period tänker man ofta för sig själv: Detta har jag hört tidigare.

Visst kommer samma teman upp då och då. Världen har emellertid ändrat sig. Även om innehållet liknar det som man har hört, kan kontexten vara en annan. Därför kan nödvändigtvis gamla lösningar inte användas. Bli absolut inte en besserwisser!

Behöver man då känna till bakgrunden eller hur problemen löstes tidigare? Jovisst. Att sätta saker i perspektiv behövs alltid. Det finns så mycket som påverkar hurdana lösningar som fungerar bäst.

I det finska samhället är argumentering och diskussioner inte populärt. Publiken var ganska tyst också under Stockholmsmötet. Vill man hitta nya synpunkter är det nödvändigt att både argumentera och diskutera. Och sedan dra slutsatser och fatta beslut - professionellt och entusiastiskt.

UNOHTAKAA YLÄTASON EU-JUTUT!

Kirjoittanut perjantai, 28 lokakuu 2016 09:31

Tylsää! huudahtivat lapseni eilen, kun kerroin kirjoittavani EU-aiheista blogia. He kuitenkin kuuntelivat, kun kerroin järjestämästämme Euroopan kielten päivän -tapahtumasta, jossa koululaiset pääsivät kokeilemaan eri EU-kieliä.

Kyse oli oikean näkökulman valinnasta. Työssäni joudun päivittäin pohtimaan, mitkä EU-asiat koskettavat kansalaisia. Jos järjestää EU-kyselytunnin koululaisille eikä sinne saavu kuin kourallinen yleisöä, jokin viestinnässä on tainnut mennä pieleen. Eikö koululaisilla ollutkaan kysyttävää EU:sta?

Viestintä on haastava laji. Vaikka miten muotoilisimme ydinviestiämme, tosiasiassa vastaanottaja ymmärtää viestistämme murto-osan. Mutta mikä EU-keskustelusta tekee niin vaikeaa? Vai onko kyse siitä, ettemme halua ottaa selvää? Helpompaa on vain olettaa asioita.

EU on sopivan kasvoton syntipukki. Sen harteille voi kasata sellaisetkin ongelmat, joiden ratkaisuun sillä ei ole mitään toimivaltaa.

Euroopan ideasta väitellyt tutkija Timo Miettinen toteaa elokuussa Hesarin verkkosivuilla julkaistussa artikkelissaan http://www.hs.fi/sunnuntai/a1470888155935 osuvasti: ”Eurooppaa koskeva journalistinen kulttuuri ja kansalaiskeskustelu on niin ohutta, että EU:sta voi sanoa melkein mitä vain ilman että sitä käydään kauhean hyvin lävitse.”

Emmekö me EU:sta viestivät tahot osaa valita viesteillemme oikeita näkökulmia? Emmekö yksinkertaisesti saa ääntämme kuuluviin, kun some toitottaa olettamuksia, joiden paikkansapitävyyttä kukaan ei ehdi kyseenalaistaa? Brexit -äänestys on tästä tietenkin huolestuttava esimerkki.

Euroopan komission puheenjohtaja Junckerin strategiaosaston viestinnän johdossa aloittanut Aura Salla osallistui äskettäin EU- keskusteluihimme Turun kirjamessuilla. Hän ihmetteli, miksi me tiedämme niin vähän EU:n onnistumisista. Hän koki, että positiivinen EU-uutinen ei usein ole uutinen laisinkaan.

EU on vaikeassa tilanteessa, ja epäonnistunut monien haasteiden kohtaamisessa. Ongelmista on otettava oppia. Tärkeää on keskustella avoimesti, miten tästä eteenpäin. EU-virkamiehiltä Salla peräänkuulutti aitoa vuorovaikutusta ja tavoitettavissa olemista yksisuuntaisen tiedottamisen sijaan.

Europe Direct Varsinais-Suomi järjestää EU-aiheisia yleisötapahtumia Varsinais-Suomessa. Mitä konkreettisempi aihe, sen suurempi kiinnostus. Jos puhutaan rahasta, tupa on täynnä. Opiskelu- tai työskentelymahdollisuudet kiinnostavat myös.

Kun kirjamessuilla Eurooppa-osastollamme keskustelin ohikulkijan kanssa Brexitistä ja sen mahdollisista vaikutuksista unioniin, pysähtyi toinen ohikulkija siihen ja tokaisi närkästyneenä, että unohtakaa ne ylätason jutut, kertokaa käytännön asioista!

Aura Sallaa vielä lainatakseni: ”EU ei ole tuolla jossain, EU ei ole yhtä kuin Bryssel. EU olemme me.”

Ehkä kliseitä, mutta silti yhä totisinta totta.

Kuvitus alla: Turun normaalikoulun oppilaat

Kahden asian välinen yhteys, korrelaatio, on yksi eniten käytetyistä tilastollisen analyysin muodoista. Esimerkiksi lämpötila ja jäätelön myynti ovat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa: kun lämpötila kesällä kasvaa, kasvaa myös jäätelön myynti.

Pelkkä asioiden välillä oleva yhteys ei kuitenkaan tarkoita, että yksi asia olisi seurausta toisesta. Korrelaatio ei siis tarkoita automaattisesti syy-seuraussuhdetta.

Netistä löytyy monia hauskoja esimerkkejä asioiden välisitä yhteyksistä, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Esimerkiksi Yhdysvalloissa margariinin kulutus korreloi voimakkaasti Mainen osavaltion avioerojen määrän kanssa. Tai Miss Amerikan iällä on havaittu olevan selvä yhteys kuumilla esineillä tehtyjen murhien kanssa.

Kaikille on selvää, että näillä satunnaisilla ilmiöillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, niiden välillä ei ole syy-seuraussuhdetta. Margariinin kulutus voi vaihdella miten sattuu, eikä kukaan sen vuoksi eroa puolisostaan. Asioiden välinen yhteys on puhtaasti sattumaa.

Hankalammaksi asioiden välisen yhteyden tulkinnan tekee, jos kahden ilmiön välinen korrelaatio johtuu jostain kolmannesta tekijästä. Esimerkiksi jäätelön myynnin kasvun lisäksi helteillä lisääntyy myös uimarantojen ruuhkat. Uiminen ei kuitenkaan johdu jäätelön syönnistä, vaan jostain muusta tekijästä, tässä tapauksessa lämpimästä säästä.

Asioiden välisiä yhteyksiä käytetään usein päätöksenteon perusteena. Tällöin on tärkeää tehdä ero sen välillä, milloin kyse on aidosta syy-seuraussuhteesta ja milloin asioiden väliseen yhteyteen vaikuttavat jotkut muut tekijät.

Erityisesti yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tarkasteltavat asiat ovat usein hyvin monimutkaisia, jolloin niiden välisten syy-yhteyksien osoittaminen voi olla hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Kun kysytään esimerkiksi mitkä tekijät johtavat nuorten syrjäytymiseen lähiöissä, ei ole mahdollista antaa yhtä kaiken kattavaa vastausta.

Tämän vuoksi monitahoisista asioista tehtäviä päätöksiä ei pitäisi perustella suoraviivaisilla yksinkertaistuksilla tai näennäisillä asiayhteyksillä. Päätöksenteko vaatii tuekseen tarkasti analysoitua tietoa, ja parhaimmillaan se pohjautuu tieteellisiin tutkimustuloksiin.

Laadukas asiaperustainen päätöksenteko asettaakin päätösten valmistelijoille suuren vastuun, etenkin kun houkutus yksinkertaistettuihin johtopäätöksiin on kiireellisessä valmistelussa suuri.

ÄLÄ OLE ANKEUTTAJA

Kirjoittanut perjantai, 07 lokakuu 2016 08:38

Nuorisokirjallisuus on, kiitos taitavien kääntäjien, lanseerannut monta hienoa termiä. Ankeuttaja on ollut mielessäni työuralla aika ajoin. Joskus asiat eivät todellakaan luista. Ilmassa on epäluuloa puolin ja toisin. Jokainen palaveri päättyy siihen, että työt jaetaan osalle väkeä. Toiset poistuvat vihellellen seuraavaan kokoukseen.

Yhteistyö on parhaimmillaan sellaista, että päämäärä on yhteinen. Kaikki arvostavat toisten panosta. Tunnelmasta pidetään huoli mm. katsomalla toisia silmiin, antamalla heille puheaikaa jne.

Jouduin nuorena asiantuntijana englanninkurssille. Yllättävin oppi oli välilauseet. Kuinka keskustelua pitäisi johdattaa kiittämällä toista mielipiteestä. ”I take your point” lauseen jälkeen voi lausua oman, eriävän sanottavansa. Tunnelma säilyy mukavana, näitten näennäisesti yhdentekevien sidontojen avulla. Joskus tylsäkin suunnittelu sujuu, jos aiemmasta yhteistyöstä on jäänyt hyvä mieli. Osapuolten välillä on silloin luottamusta ja ymmärrystä.

Suurpiirteisyys on ominainen luonteenpiirteeni. Olen yksityiselämässä kuitenkin yhdessä asiassa hyvin pikkumainen. Haluan, että meitä kiitetään viimeisestä. Jos olen järjestänyt illallista monta päivää: siivonnut, ostanut hyvää ruokaa, kattanut pöydän ja nauttinut läheisten seurasta. Kun kiitosta ei kuulu jälkikäteen, loukkaannun syvästi. Eikö meillä ollutkaan mukavaa?

Samalla tavalla työelämässä pienet yksityiskohdat jäävät mieleen. Saan nykyisessä työssä hienoja kortteja mm. eri puolilta Venäjää ja Baltian maita. Voi sitä menestyksen määrää, mitä minulle toivotetaan. Lauseet ja sanonnat ovat luontevia, vaikkakin ylitsepursuavia. Vaikka tiedän korttien olevan osa virallista prosessia, ne ilahduttavat minua kovasti.

Sen sijaan, että olisimme ankeuttajia, ryhtykäämme rohkelikoiksi. Näyttäkäämme iloista ilmettä, vaikka yhteistyökumppanilla olisikin huono päivä. Viljellään pieniä kehuja ja kiitoksia. Hymyillään ja lasketaan kymmeneen, jos tunnelma on masentava.

Professori Päivi Törmä sanoi Helsingin Sanomissa kauniisti, että elämässä kannattaa päättää, ryhtyäkö viisaaksi vai katkeraksi. Ankeuttajaksi ei ainakaan.

Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus hyväksyi maakunnalliset ilmasto- ja energiastrategiat marraskuussa 2010. Tuolloin kirjatun vision mukaan Varsinais-Suomi saavuttaa kansainväliset ja kansalliset päästövähennystavoitteet ja maakunta on vuonna 2020 matkalla kohti hiilineutraaliutta.

Tällä hetkellä Varsinais-Suomi on pahasti jäljessä uusiutuvan energian tavoitteistaan. Maakunnan ilmasto- ja energiastrategiassa tavoitteeksi asetettiin, että energiankäytöstä 40 prosenttia tuotetaan uusiutuvilla energianlähteillä vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä, sillä vuoden 2010 energiataseessa uusiutuvien osuus energiankulutuksesta oli 16 prosenttia.

Tehtyjä toimenpiteitä ja tavoitteiden saavuttamisen näkymiä kartoitettiin alustavasti Varsinais-Suomen liiton keväällä 2016 tehdyn kuntakierroksen aikana. Kunnissa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että kunnat ovat tiedostaneet vaikutusmahdollisuutensa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Käytännön toimia tehdään kunnissa vaihtelevalla volyymillä. Osa toimista tehdään tietoisesti päästöjen vähentämisen näkökulmasta, mutta suurin osa energiatehokkuuden parantamiseksi ja kustannussäästöjen aikaansaamiseksi.

Mitä toimenpiteitä kunnissa sitten on tehty? Aluelämpölaitoksia on siirtynyt käyttämään öljyn sijasta haketta tai pellettejä ja Naantalin valmistuva monipolttoainelaitos tulee vähentämään kivihiilen käyttöä Turun seudulla. Turussa ja Loimaalla kuntalaisilla on tätä nykyä mahdollisuus vuokrata oma aurinkosähköpaneeli. Turun seudun joukkoliikenteen Föli-alueen laajenemisen myötä joukkoliikenteen turvin taitetut matkat ovat lisääntyneet kunnissa. Lämpöpumppujen käyttö on yleistynyt kuntien kiinteistöissä ja valaistusta on uusittu ledipohjaiseksi. Mynämäellä toteutetut energiakävelyt sopisivat hyvin myös muihin kuntiin kuntalaisten aktivoimiseksi uusiutuvan energian käyttöön.

Kunnille on tarjolla monenlaisia lähestymistapoja ilmastohaasteiden selättämiseksi. Varsinais-Suomestakin löytyy hiilineutraaliuteen tähtääviä HINKU-kuntia, Turku kuuluu resurssiviisaiden Fisu -kuntien verkostoon, muun muassa Somero ja Loimaa ovat liittyneet kuntien ilmastokampanjaan ja CO2 -raporttipalveluun.

Energiatehokkuussopimuksen (KETS/ KEO) vuosille 2008 – 2016 on allekirjoittanut seitsemän varsinaissuomalaista kuntaa. Lisäksi moni maakuntamme kunta kehittää ilmastotoimiaan erillisten hankkeiden avulla.

Maakunnan ilmastotoimien tarkka välitilinpäätös saadaan loppuvuoden aikana. Saan tulevien kuukausien aikana valmiiksi Varsinais-Suomen ilmasto- ja energiastrategioiden yhteiskoosteen Luotsin päivityksen. Tilannekatsauksen jälkeen tiedämme tarkemmin, missä tavoitteissa olemme oikealla tiellä ja mitkä tavoitteet vaativat erityispanostusta tulevien vuosien aikana.