Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus hyväksyi maakunnalliset ilmasto- ja energiastrategiat marraskuussa 2010. Tuolloin kirjatun vision mukaan Varsinais-Suomi saavuttaa kansainväliset ja kansalliset päästövähennystavoitteet ja maakunta on vuonna 2020 matkalla kohti hiilineutraaliutta.

Tällä hetkellä Varsinais-Suomi on pahasti jäljessä uusiutuvan energian tavoitteistaan. Maakunnan ilmasto- ja energiastrategiassa tavoitteeksi asetettiin, että energiankäytöstä 40 prosenttia tuotetaan uusiutuvilla energianlähteillä vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä, sillä vuoden 2010 energiataseessa uusiutuvien osuus energiankulutuksesta oli 16 prosenttia.

Tehtyjä toimenpiteitä ja tavoitteiden saavuttamisen näkymiä kartoitettiin alustavasti Varsinais-Suomen liiton keväällä 2016 tehdyn kuntakierroksen aikana. Kunnissa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että kunnat ovat tiedostaneet vaikutusmahdollisuutensa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Käytännön toimia tehdään kunnissa vaihtelevalla volyymillä. Osa toimista tehdään tietoisesti päästöjen vähentämisen näkökulmasta, mutta suurin osa energiatehokkuuden parantamiseksi ja kustannussäästöjen aikaansaamiseksi.

Mitä toimenpiteitä kunnissa sitten on tehty? Aluelämpölaitoksia on siirtynyt käyttämään öljyn sijasta haketta tai pellettejä ja Naantalin valmistuva monipolttoainelaitos tulee vähentämään kivihiilen käyttöä Turun seudulla. Turussa ja Loimaalla kuntalaisilla on tätä nykyä mahdollisuus vuokrata oma aurinkosähköpaneeli. Turun seudun joukkoliikenteen Föli-alueen laajenemisen myötä joukkoliikenteen turvin taitetut matkat ovat lisääntyneet kunnissa. Lämpöpumppujen käyttö on yleistynyt kuntien kiinteistöissä ja valaistusta on uusittu ledipohjaiseksi. Mynämäellä toteutetut energiakävelyt sopisivat hyvin myös muihin kuntiin kuntalaisten aktivoimiseksi uusiutuvan energian käyttöön.

Kunnille on tarjolla monenlaisia lähestymistapoja ilmastohaasteiden selättämiseksi. Varsinais-Suomestakin löytyy hiilineutraaliuteen tähtääviä HINKU-kuntia, Turku kuuluu resurssiviisaiden Fisu -kuntien verkostoon, muun muassa Somero ja Loimaa ovat liittyneet kuntien ilmastokampanjaan ja CO2 -raporttipalveluun.

Energiatehokkuussopimuksen (KETS/ KEO) vuosille 2008 – 2016 on allekirjoittanut seitsemän varsinaissuomalaista kuntaa. Lisäksi moni maakuntamme kunta kehittää ilmastotoimiaan erillisten hankkeiden avulla.

Maakunnan ilmastotoimien tarkka välitilinpäätös saadaan loppuvuoden aikana. Saan tulevien kuukausien aikana valmiiksi Varsinais-Suomen ilmasto- ja energiastrategioiden yhteiskoosteen Luotsin päivityksen. Tilannekatsauksen jälkeen tiedämme tarkemmin, missä tavoitteissa olemme oikealla tiellä ja mitkä tavoitteet vaativat erityispanostusta tulevien vuosien aikana.

KULJE ASIOINTIMATKAT LIHASVOIMIN - SAAT ARKILIIKUNTAA

Kirjoittanut keskiviikko, 07 syyskuu 2016 09:13

Syksyn tullen tulee tehtyä itselle lupauksia liikunnan lisäämisestä. Lupaukset kuitenkin usein lieventyvät viikkojen kuluessa. Itselläni toteutus romahtaa yleensä syksyn pimetessä ja ajan ja jaksamisen loppuessa. Itsensä kanssa alkaa helposti käymään kauppaa. ”Teen tänään vähemmän, mutta korvaan sen huomenna. Tai ylihuomenna.”

Miten liikunnan saisi pysyväksi osaksi elämää, kun arki puskee päälle?

Suurin osa meistä kulkee päivän aikana johonkin. Mennään töihin, kouluun tai harrastuksiin, viedään jälkikasvua paikasta toiseen sekä käydään ruokakaupassa. Minkä kulkuvälineen valitset? Näiden asiointimatkojen kulkuvälineiden valinnasta löytyy yksi ratkaisu liikunnan lisäämiseen. Jotta asiointimatkat tulisi tehtyä lihasvoimin, tulisi matkan taittamisen tuntua mielekkäältä vaihtoehdolta.

Minä pääasiassa jo pyöräilen työmatkani, mutta voisin löytää lisää liikuntaa esimerkiksi ruokakauppamatkoista.

Ruokakaupan valintaan vaikuttavat kohdallani valikoiman lisäksi kulkuväylien loogisuus, palveluiden saavutettavuus sekä palvelukiinteistön liikenne- ja pysäköintiärjestelyt. Isojen ruokamarkettien saavutettavuus ja pihat ovat useimmiten suunniteltu automarket-näkökulmasta. Sille on aikoinaan ollut tilausta, mutta nyt liikkumisvälineet ovat kehittyneet ja yhä useammin ruokaostoksille lähdetään pyörällä.

Tavallisten polkupyörien rinnalle ovat nousseet muun muassa kuormapyörät, sähköavusteiset pyörät, peräpyörät, pyöräkärryt ja ostosten lisäksi kyydissä kulkevat lapset. Kun painoa saa ladattua fillarin kyytiin enemmän, muuttuvat myös vaatimukset käytettäville pyöräväylille.

Hyvin suunniteltu ruokamarketin piha on sellainen, josta näkee selkeästi, missä kuuluu kulkea milläkin kulkumuodolla. Järjestelyiden pitäisi avautua myös lapsille, vanhuksille ja henkilöille, jotka eivät ole käyneet autokoulua.

Palvelujen saavutettavuus paranee loogisilla liikennejärjestelyillä ja esteettömillä kulkuväylillä. Näiden asioiden ollessa kunnossa lihasvoimin kulkeminen tuntuu mielekkäältä vaihtoehdolta. Esiin tulevien epäkohtien korjaamisella ja kiinteistön piha-alueen liikennesuunnittelulla voidaan lisätä hyötyliikuntaa myös asiointimatkoilla.

Miten tavallinen kuntalainen voi vaikuttaa huomaamiinsa epäkohtiin?

Riippuen epäkohdan sijainnista; ota yhteyttä kauppiaaseen, kiinteistön omistajaan/haltijaan tai kuntaan ja anna rakentavaa palautetta. Kannustavana esimerkkinä voin kertoa, että lapseni päiväkodin pihaan tehtiin pyöräpysäkille oma paikkansa, kun lähdin sitä kyselemään.

Syyskuussa vietetään valtakunnallista Liikkumisen unelmakuukautta. Haastan sinut pohtimaan, miten voit lisätä liikuntaa arkeesi! Otan myös mielelläni vastaan liikkumisvinkkejä.

JÄTEVESILIETTEISSÄ SUURI KIERTOTALOUSPOTENTIAALI

Kirjoittanut perjantai, 26 elokuu 2016 09:13

On olemassa monia asioita, jotka ovat suurimman osan ihmisistä elämässä hyvin näkymättömiä, mutta joihin kohdistuu rajatuissa piireissä hyvinkin suuria intohimoja. Yksi tällainen asia on jätevesilietteet.

Toimin Lounais-Suomen jätehuoltopolitiikan laatimiseen liittyvien hyvin keskustelevaisten ja välillä kiihkeiksikin yltyneiden Lietehuolto-työpajojen vetäjänä. Työpajoissa oli kattava edustus kaikista intressiryhmistä. Paikalla oli niin haja-asutusalueiden asukkaita, maanviljelijöitä, lietehuoltoyrittäjiä, jätevesipuhdistamojen edustajia kuin myös kuntien ja ELY-keskuksen edustajia. Paljon keskustelua herätti muun muassa pitkät lietekuljetusmatkat maakunnan reunamilta harvoihin vastaanottopisteisiin.

Näkökulmia lietekuljetuksiin on useita. Lietehuoltoyrittäjillä on huoli pitkistä kuljetusmatkoista ja niiden vaikutuksista asiakasmaksuihin. Turun seudun puhdistamo Oy taas suhtautuu kielteisesti lietteiden laskemiseen siirtoviemärilinjoihin. Oma asiansa on vielä kuljetusten ja lietteiden paikallisen maanviljelykäytön ympäristövaikutukset.

Pohja työpajoissa käydyille keskusteluille on jätelaki, joka edellyttää esimerkiksi, että lietekuljetukset on järjestettävä luotettavasti olosuhteista riippumatta ja palveluehtojen on oltava kohtuulliset ja syrjimättömät. Kaukana laita-alueilla asuvia ei siis voi rokottaa kalliilla tyhjennystaksoilla vaan sakokaivot ja umpitankit pitää tyhjentää ajallaan ja varmasti. Kuitenkin selvitysten mukaan Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n alueella lietteistä päätyy tällä hetkellä teille tietymättömille lähes kolmasosa eli 30 000 m3. Ympäristön ja laillisen hyötykäytön kannalta tämä on suuri epäkohta.

Vuonna 2014 päättyneessä Valonian Putsareista pelloille -hankkeessa selvitettiin haja-asutuksen jätevesilietteiden paikallisen maanviljelykäytön edellytyksiä ja toimintamalleja. Lietteissä todettiin olevan vähän ravinteita peltolannoituksen kannalta, mutta maanparannusvaikutus eloperäisen aineksen levittämisen osalta oli myönteinen.

Lietteiden kuljetusten ympäristövaikutukset olisivat vähäisemmät, jos maanviljelijät tyhjentäisivät lähialueidensa lietesäiliöt. Tyhjennyskalustona toimii tavanomainen maatalouskalusto ja lietetyhjennykset olisivat kaivattua sivutuloa maanviljelijöille. Pienimuotoista tyhjennystoimintaa tekevät nytkin monet maatalousyrittäjät. Haasteena tulevaisuudessa on, että nämäkin tyhjennykset pitää kirjata jätehuoltorekisteriin, mikä voi olla suuri kynnys sivutoimiselle yrittäjälle.

Lietehuoltoon liittyy paljon haasteita, mutta kiertotalouden kannalta jätevesilietteissä on valtakunnallisesti merkittävä potentiaali. Pelkät hajajätevesilietteet eivät tahdo yksin riittää kannattavaan liiketoimintaan, mutta yhdistettynä muihin jakeisiin ja uusiin hyödyntämistapoihin niistäkin saataisiin irti mittavia hyötyjä. On siis erityisen tärkeää, että lietteisiin liittyviä ongelmakohtia aletaan johdonmukaisesti taklaamaan – yhteistyössä totta kai.

Kesällä moni on jälleen kokenut konkreettisesti vesistöjen heikentyneen tilan. Aamu-uinti Saaristomerellä on vaihtunut jokakesäiseen sinileväsadatteluun tai tuskailuun ruovikon valtaamasta rannasta.

Onneksi yhä useampi ryhtyy surkuttelusta toimeen. Vesiensuojelua työkseen tekevän näkökulmasta on ilahduttavaa, kuinka monet ovat aidosti kiinnostuneet vesistöjen tilasta ja myös valmiita näkemään vaivaa niiden hyvinvoinnin eteen.

Vapaaehtoistyön merkitys vesistöjen suojelussa ja kunnostamisessa onkin kasvanut merkittäväksi. Myös Varsinais-Suomen alueella toimii useita paikallisia vesiensuojelu, vesistöjen kunnostus- ja hoitoyhdistyksiä, jotka tekevät korvaamattoman arvokasta työtä paikallisten vesistöjen hyvinvoinnin eteen. Aktiivisia yhdistyksiä ovat muun muassa Laukanlahden suojeluyhdistys, Kiskon Kirkkojärven hoitoyhdistys, Haavaisten sekä Nuikonlahden vesiensuojeluyhdistykset sekä Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys.

Valtakunnallisestikin katsottuna toimivia yhdistyksiä yhdistää tiivis yhteistyö jäsenien, maa- ja vesialueiden omistajien ja muiden alueella toimijoiden kesken. Monesti muun muassa maanviljelijäjäsenten panos yhdistysten toiminnassa on merkittävä. Haasteena monissa yhdistyksissä taas on vesiensuojelutoimien toteutukseen tarvittava rahoitus, jota on vaikea saada ja työlästä hakea. Rahoituspolut tyssäävät monesti myös vaadittaviin omarahoitusosuuksiin.

Usein yhdistykset toimivat muutaman todellisen aktiivin hartiavoimin. Suomen ympäristökeskuksen johtama vesistökunnostusverkosto jakaa vuosittain Vuoden vesistökunnostaja -palkinnon henkilölle, hankkeelle, yhdistykselle tai yhteisölle, joka on tehnyt esimerkillistä työtä vesistöjen kunnostuksen eteen.

Palkinto on ansaitusti viime vuosina myönnetty toimijoille, joiden pohja on vapaaehtoistyössä. Kesäkuussa palkinto myönnettiin Pro Puruvesi -yhdistyksen perustaja Reijo Jantuselle. Noin kuusi vuotta vanhalla yhdistyksellä on jo 1200 jäsentä. Viime vuonna palkinto myönnettiin vapaaehtoistyöorganisaatio Virtavesien hoitoyhdistykselle. Yhdistys on tehnyt arvokasta työtä erityisesti Uudenmaan virtavesien kunnostamiseksi.

Meistä jokainen nauttii paikallisista vesistöistä tavalla tai toisella. Puhtaat vedet mahdollistavat monenlaisen virkistys- ja yritystoiminnan. Kannustan kaikkia ryhtymään aktiivisiksi vesistötoimijaksi ja liittymään paikalliseen vesiensuojeluyhdistykseen. Myös omilla arkipäivän teoilla ja valinnoilla voi vaikuttaa vesien tilaan. Vinkkejä antaa esimerkiksi Vaikuta vesiin -kampanja.

GEOKÄTKÖILYN AVULLA VARSINAIS-SUOMI TUTUKSI

Kirjoittanut perjantai, 01 heinäkuu 2016 11:50

Geokätköily on mukaansa tempaava harrastus, jossa etsitään maastoon piilotettuja kätköpurkkeja.

Kätköily sai alkunsa vuonna 2000, kun siviilikäyttöön tarkoitettujen paikannuslaitteiden tarkkuus parani Yhdysvaltojen poistaessa häirinnän GPS-signaalista. Amerikkalainen tietotekniikkakonsultti halusi testata paikannustarkkuutta ja piilotti maastoon suuren ämpärin lokikirjoineen, julkaisi koordinaatit netin keskusteluryhmässä ja kehotti etsimään kätkön. Näin syntyi maailman ensimmäinen geokätkö.

Vain muutamaa kuukautta myöhemmin Keravalle ilmaantui Suomen ensimmäinen kätkö, joka on edelleen aktiivinen. Tänä päivänä Suomessa Uusimaa pitää kärkisijaa kätköjen määrässä (9100 kpl). Varsinais-Suomessa kätköjä on noin 5200, joka on toiseksi eniten kaikista Suomen maakunnista. Nykyisin kätköjä löytyy lähes jokaisesta maailman kolkasta ja maailmanlaajuisesti niiden määrä lähentelee jo kolmea miljoonaa.

Kätköpurkin sisällä on lokikirja, johon merkitään oma nimimerkki ja löytyneet kätköt kirjataan netissä geo-kätköilysivustolle. Haastetta harrastukseen tuovat nerokkaasti piilotetut purkit, joiden etsimisessä voi vierähtää usein hyvinkin paljon aikaa. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että purkki on piilotettu lähimpään kivenkoloon tai puun oksaan. Välillä etsimisessä pitää luovuttaa ja palata samaan paikkaan myöhemmin paremmalla onnella.

Purkista saattaa löytyä myös jäljitettäviä esineitä, jotka muut geokätköilijät ovat lähettäneet maailmalle. Niillä on usein jokin tavoite tai määränpää. Kätköilijät liikuttavat esineitä kätköstä toiseen ja edesauttavat niiden matkaa maailmalla. Oma Suomi-hirveni seikkailee tällä hetkellä lähellä New Yorkia. Vein sen muutama vuosi sitten lomareissulla Salosta Wieniin, josta se jatkoi matkaansa tapaamani kätköilijäpariskunnan mukana.

Kätköily on vienyt minut moniin paikkoihin, joissa en olisi muuten tullut käyneeksi. On ollut uskomatonta huomata, miten paljon nähtävää ja koettavaa on ollut pelkästään jo oman kotikunnan lähimaastoissa. Harrastus kulkee myös aina mukana, koska purkkeja etsitään kännykän tai erillisen GPS:n avulla.

Moni etsii kätköjä lomareissujen yhteydessä tai matkustaa varta vasten geokätköjen takia. Kätköpaikassa on yleensä jotain erityistä, kuten esimerkiksi nähtävyys tai hieno näköala. Kätkön kuvaus esittelee paikkaa tarkemmin, esimerkiksi sen historiaa.

Matkailun näkökulmasta aktiviteetti onkin erinomainen tapa tutustuttaa niin kotimaan matkailijoita kuin ulkomaalaisia alan harrastajia maakuntaamme.