KOHTAAMISIA KASVOKKAIN

Kirjoittanut keskiviikko, 29 kesäkuu 2016 13:03

Odotamme pian kotiin maailmalta palaavaa poikaa. Toivottavasti hän on rapakon takana oppinut ainakin keskustelukulttuuria. Liian usein Suomessa keskitytään itseen ja omiin asioihin. Miksemme kysy muilta, mitä heille kuuluu?

Kampaajani kertoo työnsä olevan helppoa: kuunnella ihmisten tekemisiä ja elämäntarinoita. Totta kai oma napa on meitä lähimpänä. Eikö kuitenkin kannattaisi kohdistaa katse muihin?

Töissä meillä on meneillään ikäihmisten vapaaehtoistyöhön liittyvä hanke. Joku viisas on sanonut, että avain onnelliseen elämään on auttaa muita. ”Key to happy life is helping others!”

Meillä kaikilla on arkielämän pieniä ja suuria vaikeuksia. Usein maailma tuntuu oikeasti kaatuvan päälle. Ongelmista ei osaa lähteä kerimään valoisampaa tietä.

Amerikan keskustelukulttuuri lienee osin melko pinnallista. Silti: on voimaannuttavaa kohdata iloisia ja kiinnostuneita ihmisiä. Pojan koulukaverit luulivat minua joskus haastattelijaksi. Halusin tietää meillä majailevien nuorten miesten nimen, koulun ja harrastukset.

Sananlaskun mukaan puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa. Sen voisi 2010-luvulla jo unohtaa. Yritetään kesällä kohdata kasvokkain ja kysyä kuulumisia.

Vietimme kevätillan viiden perheen kesken Raision luontopolulla. Olipa mukavaa vaihtaa kuulumiset ja kuulla kesäsuunnitelmat. Parin sähköpostin jälkeen paikka ja retkieväät oli sovittu. Kerta oli kymmenes.

Hienoja luontokohteita Varsinais-Suomessa riittää. Tämän sosiaalisen innovaation saa vapaasti lainata!

ALUEELLINEN KESTÄVYYS KIERTOTALOUDEN OPEIN

Kirjoittanut tiistai, 21 kesäkuu 2016 11:15

Muutokset globaalissa toimintaympäristössä voivat johtaa siihen, että alueellisen omavaraisuuden kasvattaminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Luonnonvarojen saatavuuden heikkeneminen, materiaalikustannusten nousu ja toimitusaikojen piteneminen sekä ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuva tuotantomahdollisuuksien kaventuminen voivat toimia työntövoimina alueellisen raaka-aineomavaraisuuden lisäämiseen. Alueellisen omavaraisuuden kasvattamiseen liittyy kiinteästi alueellinen kestävyys, kiertotalous sekä käsite urban mining.

Alueellinen kestävyys tarkoittaa sitä, että ihmisen toiminnan vaikutukset eivät ylitä alueen kantokykyä tuottamalla negatiivisia vaikutuksia ekologisten, sosiaalisten tai taloudellisten systeemien toiminnoille. Alueet ovat kuitenkin erilaisia. Mahdollisuudet kiertotalouden kasvuun nousevat erottamattomasti paikallisista ja alueellisista olosuhteista, edellytyksistä ja voimavaroista.

Urban mining tarkoittaa arvokkaiden komponenttien tai elementtien talteenottoa esimerkiksi käytöstä poistetuista tuotteista, rakennetusta ympäristöstä tai kaatopaikoilta. On mahdollista, että tulevaisuudessa kaupunkien ja teollisuuden jäte- ja sivuvirroista saattaa jopa muodostua luotettavampia materiaalien lähteitä verrattuna esimerkiksi luonnonmalmeihin tai viljeltyihin kuituihin.

Kiertotaloudella vastataan hupenevien luonnonvarojen ja ympäristön kantokyvyn haasteisiin. Kiertotalous on talouden malli, jossa materiaalit ja arvo kiertävät. Kiertotaloudessa on kyse siirtymisestä pois vallitsevasta lineaarisesta talousmallista, joka perustuu tuotteiden ja materiaalien kertakäyttöön.

Kiertotalouden kehittäminen edellyttää yhteisiä ponnistuksia. On yhä tärkeämpää, että alueelliset toimijat, kuten yritykset, viranomaiset sekä opetus- ja tutkimusorganisaatiot tiivistävät sellaista yhteistyötä, joka tukee aluetason kestävyyttä. Erilaiset alueelliset kehittämishankkeet sekä kansalliset systeemimallit kuten teollisia symbiooseja edistävä FISS (Finnish Industrial Symbiosis System) voivat tarjota perustan alueellisten ratkaisujen rakentamiselle ja pilotoinnille.

Esimerkiksi maakunnat eivät kuitenkaan toimi tyhjiössä, vaan alueellinen kestävyys linkittyy vahvasti vuorovaikutukseen muiden alueiden kanssa. Yhden alueen menestys ei saisi tapahtua jonkin toisen alueen kustannuksella – ei kotimaassa eikä kauempana. Alueellisen kestävyyden tukeminen ja kiertotalouden edistäminen edellyttää siis toimijoilta aiempaa aktiivisempaa yhteistyötä niin alueiden sisällä kuin välilläkin.

Viimekädessä kysymys on ajattelutavan ja toimintakulttuurin muutoksesta – kiertotalousyhteiskunta rakentuu vain yhteistyötä tekemällä.

MAAKUNNAN TILA - VILKAISU LUKUJEN TAAKSE

Kirjoittanut maanantai, 13 kesäkuu 2016 08:44

Kun Hesari kirjoittaa ”taloudessa kuplii jo iloisesti”, mitä siitä pitäisi ajatella? Onko talous todellakin jo vankalla kasvu-uralla tai jopa ylikuumentumassa? Ehkä kupliminen viittaakin käymisprosessiin - keskikesän juhlinta lähestyy ja juomat valmistuvat.

Ehkä juuri julkaistu Maakunnan Tila -katsaus auttaa talouden kokonaiskuvan hahmottamisessa. Katsauksessa käsitellään Varsinais-Suomen työttömyyden, suhdanne- ja väestökehityksen sekä työpaikkarakenteiden muutoksia. Väitän katsauksen kirjoittajana, että vielä ei ole juhlien aika. Putosimme vuoden 2009 finanssikriisissä syvään suhdannekuoppaan, josta ylös kipuaminen on ollut vaivalloista, ja jatkuu yhä sellaisena. Rakennus- ja palvelualoilla kasvu on jo tosin käynnistynyt.

Suomen talouden veturina toimii vientisektori, joka ei ole kasvanut vuosiin, koska kansainvälisessä taloudessa on niin monia epävarmuustekijöitä; Euroopan ylivelkaantumisongelmat, Kiinan talouskasvun ja investointien hidastuminen, Venäjän taloudellis-poliittiset ongelmat ja teollisten investointien matala taso. Kasvua on yritetty ruokkia ympäri maailmaa keskuspankkien löysällä rahapolitiikalla, joka sekin on havaittu tehottomaksi. Ongelmat eivät poistu rahaa painamalla.

Pitkään jatkunut talouden taantuma on nostanut työttömyyden korkealle (13 %), painanut investoinnit matalalle ja sysännyt käyntiin laajan teollisen rakennemuutoksen, joka on levinnyt myös monille palvelualoille. Kokonaistuotannon kasvun pitäisi olla vähintään 3 % vuodessa, jotta työllisyyden kohentuminen lähtisi käyntiin, ja investointien pitäisi kattaa ainakin pääoman (koneiden, laitteiden ja rakennusten) kuluminen. Nyt näin ei ole. Suomi on täysin riippuvainen kansainvälisen talouden vetoavusta, yksityisen kulutuksen varaan kasvua ei meillä voi rakentaa.

Mikä taloudessa sitten kuplii? Kulutustavaroiden kysyntä on pysynyt taantuman aikana kohtuullisen hyvänä; matkoja, autoja, lääkkeitä ostetaan huonoinakin aikoina. Varsinais-Suomessa Meyer, Valmet ja Bayer vastaavat tähän kysyntään. Teleste parantaa jalkapallon EM-kisojen turvallisuutta omilla valvontajärjestelmillään. Jossakin pitää myös asua. Rakentaminen on toimialoista vahvimmassa kasvussa, mm. vanhan rakennuskannan korjaustarpeiden vuoksi. Pemamek rakentaa Loimaalla hitsausautomaatiota kustannustehokkuudesta kiinnostuneille yrityksille – ja niitähän riittää. Asfalttia levitetään innolla, kun öljyn hinta on laskenut. Varsinais-Suomen taloudessa on hyvää kuplintaa, joka pitäisi vain saada leviämään kärkiyrityksistä koko pk-sektoriin.

Erilaisten toimintojen ulkoistusten seurauksena monet palvelut ovat olleet tasaisessa kasvussa. Suomessa on nyt havahduttu siihen, että vaikka tavaroiden vienti ei vedä – palveluiden vienti kasvaa vuosi vuodelta, ja haastaa lähitulevaisuudessa tavaraviennin veturipaikan taloudessa. Palveluiden viennistä jää Suomeen 90 %, kun tavaroiden viennistä vain 60 - 70 % välituotteiden käytön vuoksi.

Suomessa pitäisikin laatia oikeasti vaikuttavien kiky- eli kilpailukykysopimusten lisäksi pave- ja kutu-strategia eli palveluiden ja kuluttajatuotteiden vientistrategia. Kysyntään pitää vastata nykyistä tehokkaammin.

Ja väestökin pitäisi saada lisääntymään, sillä syntyvyys on historiallisen alhaisella 1860-luvun tasolla. Suomi tarvitsee maahanmuuttajia.

PROJEKTIÄSSÄT TUTKIVAT LOUNAISTIEDON TOIMIVUUTTA

Kirjoittanut keskiviikko, 01 kesäkuu 2016 09:44

Tammikuun 11. päivänä tuiskutti lunta ja pakkanen puri vasten kasvoja. Jokainen meistä Projektiässät -koulutukseen valituista lähestyi uteliaana kauppatorin laidalla odottavaa bussia.

Tarkoituksenamme oli lähteä ensimmäiseen Projektiässien yhteiseen tapaamiseen Turun Kakskertaan. Bussissa vallitsi hieman jännittynyt, mutta odottava ilmapiiri. Pian pääsisimme tapaamaan tulevat projektiryhmäläisemme ja aloittamaan neljä kuukautta kestävän taipaleen yhteistyössä Varsinais-Suomen liiton kanssa.

Projektiässät on korkeakouluopiskelijoiden valmennuskurssi, jonka kautta opiskelijat saavat mahdollisuuden kerryttää omaa projektiosaamistaan oikeassa asiakasprojektissa.

Opiskelijan näkökulmasta tämä on todella hieno tilaisuus päästä testaamaan ja edistämään omia työelämän taitojaan, sillä korkeakouluopinnot eivät useinkaan mahdollista aitoa kosketuspintaa työelämään. Asiakkaat puolestaan pääsevät hyödyntämään opiskelijoiden osaamista, ja saavat heiltä uusia kehittämisideoita omaan toimintaansa. Projektiässiin osallistuminen on siis Win-Win -tilanne kaikille osapuolille!

Meidän projektimme tavoitteena oli selvittää Varsinais-Suomen liiton ja useiden eri yhteistyökumppaneiden yhteisen Lounaistieto-verkkopalvelun käytettävyyttä. Lounaistieto-tiimin tavoitteena on luoda verkkopalvelusta näyttävä sekä moderni “datapankki”, jonka käyttö olisi mahdollisimman helppoa ja intuitiivista.

Tätä varten vierailimme kolmessa Varsinais-Suomen kunnassa ja testasimme palvelun käytettävyyttä useammalla kunnan työntekijällä. Testituloksien perusteella annoimme Varsinais-Suomen liitolle ehdotuksia Lounaistieto-palvelun käytettävyyden parantamiseksi. Yksi projektin kohokohtia olikin erilaisiin työtehtäviin tutustuminen “kulissien takana”.

Kiitos testien mahdollistamisesta Salolle, Mynämäelle ja Turulle.

Toukokuun alussa saimme projektin valmiiksi, ja iloksemme myös asiakas oli tyytyväinen sen tuloksiin. Tiimin vahvuus oli ehdottomasti koulutustaustojemme erilaisuus. Ilman Karinan osaamista käytettävyystestien toteuttaminen olisi ollut lähes mahdotonta, ja Essin tietämys kuntahallinnosta ja -organisaatiosta toi suurta apua tiimin sekä kuntien väliseen yhteistyöhön. Lisäksi Marin ja Arlan kokemus paikkatiedosta ja avoimesta datasta toi tarvittavaa syvyyttä sivuston kehittämiseen. Tämä on yksi loistava esimerkki siitä, kuinka paljon etua monialaisuudesta todella on.

Nyt kesän alkaessa aurinko lämmittää ja jäätelö maistuu hyvältä. Yhteinen taipaleemme Projektiässien ja Varsinais-Suomen liiton kanssa on päättynyt. Olemme todella iloisia siitä, että lähdimme Projektiässiin mukaan ja pääsimme toteuttamaan juuri tätä projektia. Haluamme kiittää Lounaistiedon tiimiä projektin mahdollistamisesta ja sujuvasta yhteistyöstä. Toivotamme myös intoa verkkopalvelun kehittämiseen jatkossakin.

Toivottavasti Varsinais-Suomen liiton ja Projektiässien yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin!

Muutin hetki sitten. Päätin helpottaa muuttoani ja laitoin liudan tavaroitani tori.fi-palveluun. Hintoja miettiessäni mietin myös tavaran arvoa. Pohdin, mitä hyllystä, joka on kalustelevyä tai kaapista, joka on puuta, oltaisiin valmiita maksamaan.

Mietin, kuinka paljon hyötyä tavarasta on minulle ollut ja millaista palvelua se on minulle tarjonnut. Esimerkiksi kirjahylly, josta maksoin 100 euroa ja jota käytin 2,5 vuotta. Sinä aikana olen voinut huoletta säilyttää tavaroitani siististi hyllyssä. Tästä palvelusta olen maksanut siis karkeasti arvioituna 0,125 € / vrk. Hyllyltä saamani palvelu on ollut kohtuuhintaista ja tullut tarpeeseen. Tarpeet kuitenkin muuttuvat tilan tarpeen ja maun muuttuessa.

Mitä jos huonekaluliikkeet olisivatkin tavaran ostamisen sijaan vuokrauspalveluita? Palveluita, joihin sisältyisi jonkinlainen käyttöaikaan sidottu maksu, sekä tuotteen tuonti, huolto ja pois hakeminen. Kuinka vaivattomia muutoista tulisikaan ja kuinka helppoa olisikaan vaihtaa sisustusta!

Tällainen skenaario voi hyvinkin siintää jo lähitulevaisuudessa. Kiertotaloustavoitteiden myötä tuottajan vastuu tulee varmasi lisääntymään ja elinkaariajattelun voimistumisen seurauksena huomio tulee kääntymään tuotteiden suunnitteluun, korjaamiseen ja muokattavuuteen.

Muutto nosti esiin myös muunlaisten yhteiskäyttöpalveluiden tarpeen. Muuton yhteydessä olisin tarvinnut useaan otteeseen henkilöautoa, jollaista en omista. Silloin, kun menopeliä tarvitsen, olisi hienoa, jos sen voisi hakea muutamaksi tunniksi vaikka lähikaupan pihasta. Tällaisia palveluita jo muualla Suomessa onkin, mutta ei Varsinais-Suomessa. Onneksi yhteiskäyttöautot tekevät kovaa vauhtia tuloaan tännekin.

Muutin vuokra-asunnosta toiseen vuokra-asuntoon. Vaakakupissa painaa omalla kohdallani palvelun, tässä tapauksessa asumisen vaivattomuus. Tavallaan vuokra-asunnot ovat yhteiskäyttökulttuurin uranuurtajia ja vuokra-asuntoyhtiöt vieneet asian vielä asteen pidemmälle. Kun asunnosta muutetaan pois, sen pinta remontoidaan ja asunto luovutetaan kodiksi seuraavalle.

Muidenkin tilojen yhteiskäyttöä pitäisi lisätä huomattavasti. Esimerkiksi mökit ovat yli puolet vuodesta tyhjillään ja kaupungeissa ja kuntien keskustoissa on valtavasti tyhjiä tiloja erityisesti virka-aikojen ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä suunnitteilla palvelu, jonka avulla saadaan valjastettua taloyhtiöiden tyhjiä tiloja käyttöön.

Mitä sitten on tarpeellista omistaa? Omia tarpeitaan ja tottumuksiaan on jokaisen syytä pohtia. On paljon yhteiskäyttöpalveluita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä kuten pesulat, pukuvuokraamot, yhteissaunat, taksit tai kirjastot.

Jatketaan ideointia, vaikkapa muuton yhteydessä, ja kehitetään lisää tulevaisuuden yhteiskäyttöpalveluita.