SUOMALAINEN YSTÄVÄ

Kirjoittanut tiistai, 24 marraskuu 2015 10:04

Pidin luentoa opiskelijaryhmälle. Salissa istui yli seitsemänkymmentä innokasta liiketalousopiskelijaa eri puolilta maailmaa. Moni heistä oli ollut Suomessa jo vuosia. Suomalaisessa kodissa heistä oli käynyt kymmenkunta. Suomalainen ystävä oli vain kolmella opiskelijalla!

Itselläni on kaksi läheistä ulkomaalaista ystävää. Gerry, 82-vuotias, asuu vaimonsa kanssa Yorkissa, Englannissa. Paul ja perheensä asuvat Elburgissa, Hollannissa. Olen tuntenut molemmat 1980-luvulta lähtien ja kertonut heille monet ilot ja murheet. Yhteydenpitomme on välimatkasta huolimatta tiivistä. Pidän heihin tutustumista suurena rikkautena. Kerran osallistuin jopa Turun tuomiokirkon jumalanpalvelukseen vain siksi, että Yorkin arkkipiispa saarnasi.

Tein vuosia vientitöitä ja monen työpaikkani työkieli on ollut englanti. Miksi minulla on vain kaksi ulkomaalaista ystävää? Miten aikuinen ihminen yleensä löytää uusia ystäviä? Monet meidän perheen lähimmät kaverit ovat löytyneet lasten kautta. Kun saattaa mukuloita päiväkotiin, tutustuu kummasti muihin kumisaapasten riisujiin. Millaisia tapoja tutustua aikuisena on?

Yksi mahdollisuus on lemmikkieläimen hankkiminen tai lainaaminen tutulta. En koskaan ole puhunut yhtä monen tuntemattoman kanssa kuin koiran remmin toisessa päässä. Myös moni järjestö tekee töitä ystävätoiminnan parissa. Vapaaehtoistyö ja ystävyystoiminta antavat sisältöä arkeen ja voi löytää eri-ikäisiä ystäviä. Joku viisas on todennut: ohje onnelliseen elämään on auttaa muita.

Olen käynyt kauan yksin kulttuuririennoissa. Moni ei kuitenkaan tohdi lähteä teatteriin tai elokuviin yksin. Kunnat ja järjestöt pyörittävät kulttuurikaveritoimintaa. Kaveriksi pääsee lyhyen koulutuksen kautta. Kulttuurikaverina saa seuraa vapaa-ajan rientoihin.

Kouluterveyskyselyn tulokset ovat osin aika surullisia. Monella tytöllä tai pojalla ei ole yhtään läheistä ystävää. Venäjällä jopa nuorten itsemurhat lisääntyvät ystävänpäivää ja naistenpäivää seuraavana päivänä.

Miten saisimme maahanmuuttajasta ystävän? Olisi kiinnostavaa kertoa omasta maasta ja tutustuttaa tulija lähiseutuun.

Ajattelin lähipäivinä soittaa kahdelle ystävälle ja ajatella muutamaa muuta. Kun tapaan tuntemattoman, hymy piristää molempien marraskuuta. Se luontuu mahdollisesti varsinaissuomalaiseltakin, kun oikein pinnistämme.

Luennolle osallistuneet opiskelijat viihtyivät erinomaisesti Turussa, ilman paikallisia ystäviä!

KUNTAMARKKINOINTIA MASKULAISELLA TWISTILLÄ

Kirjoittanut tiistai, 10 marraskuu 2015 11:02

Tehdään yksi asia heti selväksi - Suomen kaikkien aikojen paras tennispelaaja Jarkko Nieminen on Maskusta. Ei Helsingistä, ei Turusta, ei valitettavasti edes Mynämäeltä, vaan Maskusta.

Asia tuli hienosti esille maanantai-iltana Helsingin Hartwall -areenalla järjestetyssä Jarkko Niemisen uran jäähyväistapahtumassa. The Final Night -tilaisuus keräsi 12 000 ihmistä seuraamaan, miten Suomen kaikkien aikojen paras tenniksen pelaaja otti yleisönsä yhdessä sympaattisten ja sanavalmiiden Roger Federerin, Teemu Selänteen ja Peter Forsbergin kanssa.

Sain nauttia illan annista kummipoikani Aapon kanssa – Maskusta hänkin. Niemisen uran pitkän keston ymmärtää hyvin, kun vertaa sitä kummipoikani ikään. Kun Aapo syntyi vuonna 2002, Nieminen oli kiertänyt ammattilaiskiertuetta jo kahden kauden ajan. Myös nuori polvi osaa arvostaa Niemisen saavutuksia.

- Nieminen on ehkä Suomen kovin yksilöurheilija ja sen vuoksi kova juttu Maskussa, kertoo vieruskaverini matkalla tapahtumaan.

Niemisestä tekee ainutlaatuisen urheilijan – menestyksen ja pitkän uran lisäksi – hänen taitonsa toimia median kanssa sekä moitteeton käytös niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Näillä avuilla Nieminen on tehnyt kotikuntaansa ja -seutuaan tunnetuksi koko 15 vuotisen ammattilaisuransa aikana tavalla, jota huippu-urheilussa harvoin näkee tai kuulee.

Kunnianosoituksena hienosta urasta ja maskulaisuuden esille tuomisesta Maskun kunta on mm. nimennyt kaksi tenniskenttäänsä juuri Niemisen mukaan.

Jarkko Nieminen on antanut meille kaikille muille varsinaissuomalaisille erinomaisen esimerkin siitä, miten meidän tulisi olla ylpeitä omasta kotiseudustamme ja tuoda sitä esille positiivisessa valossa aina sopivan tilaisuuden tullen. Niemisen huikean uran myötä meillä on taas yksi uusi asia, jota nostaa esille.

MUODOSTETAANKO 474 133 IHMISEN TIIMI?

Kirjoittanut perjantai, 30 lokakuu 2015 10:34

Tunnen olevani onnekas. Kolmen suloisen lapsen, rakkaan vaimon, mukavien sukulaisten, fiksujen kavereiden ja hyvän terveyden lisäksi saan nauttia tiimityön iloista. Työ Varsinais-Suomen liitossa on innostavaa, mutta sisältää joskus samoja haittoja kuin mikä tahansa tietotyö – työasiat pyörivät päässä kotonakin, lihaskunto uhkaa rapistua, kännykkä kasvaa kiinni käteen ja niin edelleen. Niiden kanssa kuitenkin jaksaa, kun työporukka on mitä parhain.

Tiimin toimivuus mitataan sen tuottamilla tuloksilla - työssä viihtyminen on vain mukava bonus. Meidän tietopalvelutiimimme on onnistunut puhkaisemaan maakuntatalon väliseiniä, joskin vain kuvainnollisesti. Tiimimme kokoaa yhteen ihmisiä liiton eri osastoista (osaamisryhmistä) ja juuri siitä syntyvässä eri osaajien muodostamassa cocktailissa on tiimimme vahvuus. Siltä pohjalta syntyi myös hiljattain julkaistu ensimmäinen versio Lounais-Suomen aluetietopalvelusta eli Lounaistiedosta.

Voisiko tiimiajattelua kokeilla myös maakunnan mittakaavassa? Voisivatko kaikki varsinaisuomalaiset muodostaa yhden ison tiimin, joka rakentaa menestyvää ja hyvinvoivaa maakuntaa fyysisistä ja henkisistä esteistä huolimatta?

Lounaistieto-palvelun myötä tähän on ensimmäistä kertaa ainutlaatuinen tilaisuus, sillä palvelun kehitysmahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Vuonna 2015 tekniikka ei ole enää este rajat ylittävälle yhteistyölle, vaan esteitä muodostamme me ihmiset asenteinemme, tapoinemme ja ennakkoluuloinemme.

Paraskaan verkkopalvelu ei korvaa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, mutta sen avulla voidaan lisätä ihmisten välisiä kohtaamisia ja siten yhteistyötä, kumppanuuttakin. Lounaistieto antaa jatkossa – osin jo nyt – mahdollisuuden hakea yhteistyökumppaneita, haastaa toimijoita mukaan toimenpiteisiin, löytää avointa tietoa, käydä keskustelua, jakaa parhaita käytäntöjä, koota ideoita, kertoa rahoitusmahdollisuuksista ja myös kuvata, miten maakunta makaa ja miten sitä pitäisi parantaa.

Lounaistieto-palvelun tarjoamat mahdollisuudet on ymmärretty hyvin jo nyt mm. Varsinais-Suomen ELY -keskuksessa, maakuntamuseossa, paikkatietoverkostossa, Turun kaupungissa ja monessa muussa alueen kunnassa ja kaupungissa – kuten Paimiossa, Liedossa ja Somerolla.

Jos sinulla on idea tai toive, miten Lounaistieto voisi tehdä maakunnasta paremman niin lähetä viesti osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. tai kommentoi alle.

Tervetuloa mukaan Lounaistiedon tiimiin – se on avoin kaikin tavoin!

DATA ILMAISTA, TIETO KALLISTA

Kirjoittanut tiistai, 13 lokakuu 2015 10:48

Avoin data on kovassa nosteessa. Se nähdään vähintään uuden taloudellisen toiminnan moottorina, digitalisaation rinnalla jopa osaratkaisuina julkisen sektorin rahoitusongelmiin. Avoin data on kuitenkin uusi asia, ja sen sisältö voi olla monille hämärä. Mitä tiedon avoimuus käytännössä tarkoittaa?

Ensin on syytä selventää millä nimillä asioista puhutaan. Suomen kielessä avoin data ja avoin tieto nähdään usein synonyymeinä, vaikka data – tietoaineisto – on aivan eri asia kuin tieto, eli ymmärrys jostain asiasta. Avaan näiden välistä eroa teollisuudesta tutun jalostusasteen käsitteen kautta.

Data, avoin tai suljettu, on kaikkein matalimman jalostusasteen tietoa. Se on kuin maasta kaivettua jalostamatonta rautamalmia. Se on pelkkiä numeroita, joka kertoo ainoastaan kuinka paljon jotain on.

Hieman pidemmälle jalostettua tietoa on informaatio. Informaatio on tulkittua dataa, joka tarjoaa vastauksen kysymyksiin mitä, missä tai milloin. Metallivertauksen mukaisesti informaatio on teräslevyjä, se on jalostettu malmista eteenpäin mutta vielä melko yksinkertaisin prosessein.

Tieto sen sijaan on korkeimman jalostusasteen informaatiota. Se luo ymmärrystä ilmiöiden taustoihin vastaamalla kysymyksiin miten tai miksi. Tieto on kuin suuri risteilyalus, joka on rungon teräslevyjen päälle rakennettu mutta jota ei olisi mahdollista synnyttää ilman vahvaa erityisosaamista.

Jos tiedolla on jalostusasteensa, on sillä myös arvoketjunsa. Korkeamman jalostusasteen tieto perustuu aina matalampaan, ja jalostusasteen kasvaessa myös sen arvo ja hyödynnettävyys kasvaa. Arvoketju näkyy selvästi tiedon hinnassa. Avoin data on nimensä mukaan ilmaista. Datasta jalostettu informaatio on usein käyttäjälle ilmaista, ja jos se tarjotaan digitaalisessa muodossa, on se myös informaation tuottajalle edullista.

Sen sijaan ymmärrys asioista, tieto, vaatii syntyäkseen ajattelua. Se vaatii ihmisen analysoimaan dataa, tulkitsemaan analyysin tuloksia suhteessa muuhun tietoon ja tekemään johtopäätöksiä. Tiedon tuottaminen ei onnistu algoritmeilla, vaan se vaatii aikaa ja tuumailua. Siksi tieto tai ainakin sen tuottaminen on yhä kallista.

Pohdinnan lisäksi tiedon tuottaminen vaatii kuitenkin myös raaka-ainetta eli dataa. Juuri tässä korostuu avoimen datan merkitys. Mitä enemmän ja laajemmin dataa on saatavilla, sitä enemmän siitä on mahdollista tuottaa tietoa ja tätä kautta tuottaa hyötyä tiedon arvoketjussa.

Ilmaisen ja avoimen data paras peruste on se, että suljettu datapolitiikka on tiedon arvoketjun kannalta äärimmäisen tuhlailevaista.

MILLAINEN ON ENERGIATEHOKKUUDEN TULEVAISUUS?

Kirjoittanut torstai, 08 lokakuu 2015 08:42

Aloittaessa työtäni energianeuvojana viime vuosituhannella, toimittaja haastatteli minua kodin energiansäästömahdollisuuksista. Keskusteltuamme pitkään oikeankokoisista kattiloista liedellä, jääkaapin säilytyslämpötiloista sekä suositeltavista sisälämpöasteista, toimittaja kysyi säästyisikö toimilla etelänmatkan verran rahaa. Äimistyin. Nelihenkisen perheen Espanjan matka kulutti tuolloin saman verran energiaa kuin omakotitalon puolen vuoden lämmitys.

Ajatukset ja asenteet energiansäästöstä ovat muuttuneet neuvontaurani alkuvuosista. Nykyisin puhumme energiansäästön sijaan energiatehokkuudesta. On saatava enemmän vähäisemmällä energiamäärällä.

Trendit ovat neuvojan siunaus ja kirous. Ne nostavat asioiden tunnettuutta, mutta ajoittain vaikeuttavat neuvojan työtä. Varsinkin lämmitykseen tuntuu olevan kerrallaan vain yksi oikea vaihtoehto.

Maalämpö nousi uusien talojen lämmitysvaihtoehdoksi 2000-luvun alussa, mutta osoittautui kalliiksi ja haastavaksi mitoitettavaksi. Vähän myöhemmin rinnalle nousi ilmalämpöpumppu – se ainoa oikea ratkaisu kaikkiin vanhoihin taloihin. Pakollisten energiatodistusten myötä nousi pelko öljylämmittäjän lisäkustannuksista ja öljylämmityksen rinnalle tulivatkin aurinkokeräimet. Nyt maalämpö on tehnyt paluun uusien jäähdytysominaisuuksien myötä. Uusin trendi on aurinkoenergian hyödyntäminen sähkön tuotannossa.

Ei kuitenkaan ole olemassa yhtä tai kahta oikeaa ratkaisua. Jokaisen kotitalouden kohdalla paras ratkaisu on hieman erilainen. Hyvän neuvojan pitää antaa eri vaihtoehdoista sellaista tietoa, jonka pohjalta asiakas pystyy itse tekemään valistuneen päätöksen. Neuvojan on oltava puolueeton ja tasapuolinen, jotta hän saavuttaa luottamusta työssään.

Mielestäni unelma punaisesta mökistä järven rannalla on taakse jäänyttä elämää. Suomessa jo 75 prosenttia kaikista talouksista on yhden tai kahden hengen talouksia. Tällä hetkellä minua mietityttääkin energiatehokkuuden näkökulmasta se, mitä tapahtuu esimerkiksi niille isoille taloille, joita on rakennettu noin 10 vuotta sitten taajama-alueen ulkopuolelle. Onko vanhemmilla halua jäädä puolityhjään taloon lasten lähdettyä omille teilleen?

Toisena ääripäänä ovat korjaustarpeessa olevat vanhat pientalot, joita asuttavat monesti yksin asuvat vanhukset. Korjaustyöt ovat jääneet vähemmälle jo pitkän aikaa sitten eikä niihin ole mahdollisuutta enää investoidakaan. Asumistason jatkuvasti noustessa ei mummon kodista ole kohta edes kesämökiksi.

Katse tulee kääntää asumisen muunneltavuuteen ja erilaisiin yhteisasumisen muotoihin. Uskon, että energiatehokkuuteen löytyy ratkaisuja myös tätä kautta.