KAKSI KULTTUURIA

Kirjoittanut  maanantai, 18 tammikuu 2016 12:16
Arvostele tätä artikkelia
(1 ääni)

Hiekka itsehallintoalueita koskevassa valmistelu-tiimalasissa alkaa valua loppuun. Selvitysmies Lauri Tarasti luovuttaa mietintönsä ministeri Anu Vehviläiselle 26. tammikuuta. Kyseessä on aihepiiri, josta ei käydä minkäänlaista kansalaiskeskustelua, mutta joka kuohuttaa monella tavalla kunnallisia päättäjiä, kunnan-/kaupunginjohtajia, maakuntajohtajia ja monia virkahemmoja valtion hallinnossa. Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus antaa tänään (18.1.2016) asiasta oman lausuntonsa. Maakuntajohtajana olen tietysti velvollinen jatkossa toimimaan niiden suuntaviivojen mukaan, jotka talon hallitus asettaa.

Yksi asia, joka tuskin näkyy yhdessäkään annettavassa lausunnossa, mutta jolla on valtava merkitys maakuntahallinnon onnistumisessa, on se kulttuuri, jolla uutta apparaattia tullaan johtamaan. Olen kirjoittanut asiasta jo joskus ennenkin, mutta se on niin tärkeä asia, että siitä pitää puhua ja kirjoittaa alati. Kuulun niihin aika harvoihin ihmisiin, jotka ovat palvelleet kuntaa, kaupunkia, kuntayhtymää ja valtiota sekä virkamiehenä että poliittisena luottamushenkilönä. Näinpä minun on ollut äärimmäisen helppo nähdä, kuinka erilainen on kuntakulttuuri verrattuna valtiokulttuuriin.

Suomen kuntia on jo pitkään kehitetty luottamukseen perustuvassa hengessä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuntien virkamiesjohdolla on ollut laajat valtuudet ja sen takia työ on ollut mielekästä. Valtio taas perustaa kontrolliin. Kun kunnassa tulee ongelma, ruvetaan miettimään ”mitäs tehtäis”. Valtiolla taas ensimmäinen kysymys kuuluu: missä tästä on säädetty, onko asiaan ohjeistusta.

Tulevien itsehallintoalueiden (Tarasti ehdottaa koko sanasta luopumista ja sen tilalle maakuntahallintoa. Olen samaa mieltä.) päätehtävä on Sote. Jo nyt korostetaan koko ajan, että se tulee valtion tiukkaan ohjaukseen, tulevathan rahatkin valtiolta. Muun uusille alueille tulevan toiminnan osalta ei pohdintoja ole käyty, mutta epäilemättä valtion keskusvirastot ja ministeriöt haluavat jatkaa kontrolliaan, niin ne ovat aina tehneet.

Edellä mainittu on sinänsä ymmärrettävää, mutta ongelma muodostuu siitä, että maakuntia tullaan hallitsemaan suorilla vaaleilla valituilla valtuustoilla. Niihin tulevat valituiksi ihmiset, jotka ovat tottuneet päättämään kunnissa suuret linjat – siis ne asiat, jotka valtion hallinnossa päätetään ministeriöissä ja keskusvirastoissa. Aivan varmaa on, että nämä kaksi tahoa, maakuntavaltuustot ja ministeriöt, tulevat ottamaan toisistaan mittaa siinä suhteessa kumpi sanoo viimeisen sanan.
Kahden kulttuurin ero on siis pidettävä yhtä lailla tiukasti kuin entinen renkipoika piti sen toisen asian. Jos niin ei tehdä, ja jos ei ole molemminpuolista kunnioitusta, on sota valmis.

Maanantai: Liiton hallitus koko ap, ip johtoryhmä
Tiistai: Liiton kv-asia-palaveri, Rata 2016 seminaari Turussa koko ap, sitten Helsinkiin ja suurten maakuntien maakuntajohtajien ja hallituksen puheenjohtajien tapaaminen Lauri Tarastin kanssa.

Luettu 1176 kertaa Viimeksi muutettu maanantai, 18 tammikuu 2016 12:50

Uusimmat artikkelit kirjoittajalta Kari Häkämies

Jätä kommentti

Muista täyttää kaikki pakolliset tiedot (*) . HTML-koodi ei ole sallittu.