HVYÄ VARSINAIS-SUOMI

Kirjoittanut keskiviikko, 24 helmikuu 2016 13:48

Helsingin Sanomat julkaisi viikonloppuna arviot ministereiden työssä onnistumisesta. Tietyllä varauksella tällaisiin juttuihin pitää aina suhtautua, mutta tällä kertaa kisan voittajasta ei ollut minkäänlaista epäselvyyttä. Niin omien kuin kilpailijoiden, ja myös raadin mielestä parhaiten hommansa on hoitanut sisäministeri Petteri Orpo. Maakunta on tietysti ylpeä omasta edustajastaan.

Itselläni tuli täyteen ensimmäinen vuosi Varsinais-Suomen maakuntajohtajana. Mikään yllätys minulle ei ollut, että oma hallituksemme, media ja alueemme asukkaat pitävät liiton tärkeimpänä tehtävänä edunvalvontaa: pitää saada teitä, rautateitä, rahaa yliopistoille, onnistumisia valtion julistamissa erilaisissa kilpailuhankkeissa jne.

Etujen valvonta ei ole mitään hämäräpuuhaa. Se on tosiasioiden esittämistä, muistioiden laatimista ja yhteydenpitoa poliitikkoihin, virkakoneistoon, elinkeinoelämään ja moniin muihin tahoihin. Maakunnan tarpeita ei kykene hoitamaan ellei omasta vaalipiiristä ole valittuina kansanedustajia, jotka nousevat perustehtävästä valiokuntapuheenjohtajiksi, ministereiksi tai puhemiehiksi. Tunnettu tosiasia on, että politiikassa ei valta jakaudu tasan, joillakin poliitikoilla sitä on paljon enemmän kuin toisilla.

Kirjoitin vaalien alla, että olisi hienoa, jos Varsinais-Suomesta valittaisiin kaksi ministeriä, toki enemmänkin olisi kelvannut. Toive toteutuukin aika pian. Petteri Orpon lisäksi ministeriviitan harteilleen laskee Annika Saarikko noin vuoden päästä. Kun tähän lisätään, että perussuomalaisten Marja Lohela valittiin jo toisen kerran eduskunnan puhemieheksi, ovat kaikki kolme hallituspuoluetta ymmärtäneet meidän kulmakunnan tarpeet hyvin.

Politiikassa onni vaihtelee. Jokaisen sauna palaa vuorotellen. Mutta silloin kun on aihetta iloon, se on hyvä näyttää. Suomi yskähtelee valtiona, mutta Varsinais-Suomessa on tällä hetkellä hyvä puhti. Puhalletaan siihen vain lisää vauhtia. Kun asiat näkee positiivisesti, saa aikaan paljon enemmän kuin virheitä etsimällä.

 

Tällä viikolla:
Ma: Aamulla yritysvieras, sitten lounas kauppakamarin eläköityvän toimarin, Jari, kanssa. Ip: ely-käynti ja sitten omaa hallintoa
Tiistai: STM:n tilaisuus uudistuvista päivystysjärjestelyistä, lounas suomalais-ruotasalaisen kauppakamarin toimarin kanssa Turun isännöidessä, palaveri muutosjohtaja Antti Parpon kanssa sotesta.
Keskiviikkona: Kuntajohtajakokous aamulla, ip konttoria
Torstai: Hiihtolomapäivä
Perjantai: Konttoria ja sitten Saloon kuulemaan kaupungin asioita.

HYVÄSSÄ VAI PAHASSA?

Kirjoittanut maanantai, 15 helmikuu 2016 14:14

Kansanedustajan tehtävä on vaativa homma. Itsekin kokeilin sitä kolmen vaalikauden ajan. Puolue, johon kuulun, oli koko tuon ajan hallitusvastuussa. Ikinä ei ollut mahdollista lausua vallanpidosta kriittistä sanaa. Hallituksen ilosanomaa piti julistaa silloinkin, kun se ei oikein tuntunut hyvältä.

Kansanedustajien keskuudessa oli tuohon aikaan yksi kirjoittamaton sääntö janalla hallitus-oppositio: oma maakunta koetettiin nähdä positiivisessa valossa myös silloin, kun hallituksen säästötoimet (Lipponen-Niinistö hallitus säästi heti kättelyssä 10 miljardia euroa) koettelivat maakunnan asukkaita ja yhteisöjä.

Jonkun mielestä tällainen ”sopimus” voi kuulostaa typerältä. Miksi oppositioedustaja jättäisi tilaisuuden käyttämättä, jos poliittinen suojaus on auki? Hyvä kysymys ja ainoa perustelu tietenkin on, että oman maakunnan ja vaalipiirin asioissa pitää noudattaa niin pitkälle menevää yhteisymmärrystä kuin sielu sietää. Jos tänään hyökkäät voimakkaasti hallitusvastuussa olevaa toveria kohtaan, hän tekee samoin silloin, kun osat ovat vaihtuneet. Politiikassa ei ehkä kannata tavoitella pikavoittoja tai irtopisteitä. Sellaisen löytää aina edestään.

Virkahemmon ei pidä jakaa poliitikoille toimintaohjeita, mutta ehkä sen verran sopii maakuntavirastosta toivoa, että maakunnan hankkeiden kanssa oltaisiin niin yksimielisiä kuin suinkin. Jos oma pesä vuotaa, on tukea turha toivoa muualtakaan.

Tämä viikko:
Maanantai: ap hallituksen kokous, samaan syssyyn hallituksen kv-ryhmä, ip poliisivieras.
Tiistai: Ap käynti työ- ja elinkeinoministeriössä
Ke-pe: Sotea, sotea vaan.

MIKÄ VYÖHYKKEELLE NIMEKSI?

Kirjoittanut maanantai, 08 helmikuu 2016 11:24

Otsikko ei kuulosta seksikkäältä, mutta joskus hallintohemmo joutuu miettimään kummalliselta tuntuvia juttuja. Kyse on siis siitä, että kasvuvyöhykettä Tukholma-Turku-Helsinki-Pietari on kutsuttu viime vuodet Pohjoiseksi kasvuvyöhykkeeksi. Tällä nimellä vyöhykkeen kaupungit ja maakuntien liitot osallistuivat viime kuun lopussa valtioneuvoston julistamaan vyöhykekilpailuun. Valituksi tulee 1-2 ehdotusta.

Erityisesti alueen kansanedustatapaamisessa nimeä kritisoitiin. Se on ymmärrettävää, eihän Turku-Helsinki-Pietari ole mitään pohjoista Suomea. Mutta näkökulma onkin EU:n. Brysselistä katsoen kyse on pohjoisesta vyöhykkeestä. Aikaisemmin valtion papereissa käytettiin nimeä E-18 käytävä, mutta jo neljä vuotta sitten juttu ristittiin Työ- ja elinkeinoministeriön toimesta Pohjoiseksi kasvuvyöhykkeeksi.

En minä nimikilpailua julista, eikä siihen taida riittää edes natsat, mutta ainahan on hyvä käydä keskustelua. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Tällä viikolla:
Maanantai: Liiton ja Turun yhteispalaveri, sitten liiton puheenjohtajisto, ip Mikko Rönnholm 70v, illalla konsertti
Tiistai: tietotekniikkaa ja ip konttorihommia
Keskiviikko: Liiton sisäistä kehittämistyötä, tapaaminen sisäministerin erityisavustajan kanssa
Loppuviikon vietän hiihtolomaa

SIVISTYS JA RAUTATIET OVAT EROTTAMATTOMAT

Kirjoittanut maanantai, 01 helmikuu 2016 10:06

Komealta kalskahtava otsikko on lainaus senaattori J.V. Snellmanilta 1850-luvun rautatiekeskustelusta, jossa oli yllättävän paljon samaa kuin tämän päivän debatissa. Tuolloin elettiin siis Venäjän vallan aikaa ja mietittiin eri kuljetusmuotojen kilpailukykyä.

Listalla oli kaksi eri suuntausta: Helsinki-Hämeenlinna ja Turku-Pietari. Senaattori Lars Gabriel Haartman lausui: ”Kun harrastetaan Helsingin-Hämeenlinnan linjaa, ei oteta huomioon, että tuo haluttu suunta menee pohjoiseen ja kulkiessaan maan sydämen läpi kutkuttaa kansallisia ja fennomaanisia toiveita, jota vastoin se suunta, jota minä olen alusta saakka ehdottanut, likentää meitä keisarikuntaan, yhdistää meidät siihen.”

Huomiot ovat hämmästyttävän ajankohtaisia, vaikka kaikki argumentit eivät enää loksahda aivan paikalleen. Suunnilleen samasta asiasta kuitenkin on kyse valtioneuvoston joulukuussa julistamassa kilpailussa kehitysvyöhykkeistä. Valituiksi voi tulla 1-2 vyöhykettä.

Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että Suomessa on kaksi erillistä vyöhykettä: Haartmanin mainitsema kansallinen Helsinki-Hämeenlinna ja kansainvälinen Tukholma-Turku-Helsinki-Pietari. Maan hallitus tekee viisaasti, jos se valitsee kummatkin. Näin vältytään sekä aluepoliittisilta että puoluepoliittisilta kolhuilta.

Varsinais-Suomen liitto osallistui hyvin aktiivisesti Pohjoisen kasvuvyöhykkeen (Tukholma-Turku-Helsinki-Pietari) valmisteluun. Ehdotus jätettiin viime viikon perjantaina. Onnistuimme myös hankkeen resursoinnissa. Kun valtion raha lasketaan mukaan, projektissa on varoja yhteensä 1,8 miljoonaa euroa, tietysti sillä edellytyksellä, että ehdotuksemme valitaan. On siis edunvalvonnan paikka, ja siksi palaan uudelleen 1800-luvun puoleen väliin. Silloiset snellmanilaiset lobbasivat hankettaan niin voimaperäisesti, että kenraalikuvernööri kirjoitti joutuneensa ”salaisen ja yksityisen” vaikutuksen alaiseksi. Nyt meidän on tehtävä samoin.

Tällä viikolla
Maanantai: kansanedustajat liitossa, keskipäivällä virkamiesten maakuntaverkoston tapaaminen, ip rakennerahastohankkeita
Tiistai: Käyttösuunnitelmaa koko päivä, ilta Hki: maakuntajohtajat EK:ssa
Keskiviikko: Maakuntajohtajakokous, ip Turku ja konttorihommia
Torstai: Shift-hanke ja Joonas Suominen, ip MTK metsävaliokunta
Perjantai: Maakuntahallituksen lista-asiat, lounas Lauri Palmunen, ip konttoria

KAKSI KULTTUURIA

Kirjoittanut maanantai, 18 tammikuu 2016 12:16

Hiekka itsehallintoalueita koskevassa valmistelu-tiimalasissa alkaa valua loppuun. Selvitysmies Lauri Tarasti luovuttaa mietintönsä ministeri Anu Vehviläiselle 26. tammikuuta. Kyseessä on aihepiiri, josta ei käydä minkäänlaista kansalaiskeskustelua, mutta joka kuohuttaa monella tavalla kunnallisia päättäjiä, kunnan-/kaupunginjohtajia, maakuntajohtajia ja monia virkahemmoja valtion hallinnossa. Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus antaa tänään (18.1.2016) asiasta oman lausuntonsa. Maakuntajohtajana olen tietysti velvollinen jatkossa toimimaan niiden suuntaviivojen mukaan, jotka talon hallitus asettaa.

Yksi asia, joka tuskin näkyy yhdessäkään annettavassa lausunnossa, mutta jolla on valtava merkitys maakuntahallinnon onnistumisessa, on se kulttuuri, jolla uutta apparaattia tullaan johtamaan. Olen kirjoittanut asiasta jo joskus ennenkin, mutta se on niin tärkeä asia, että siitä pitää puhua ja kirjoittaa alati. Kuulun niihin aika harvoihin ihmisiin, jotka ovat palvelleet kuntaa, kaupunkia, kuntayhtymää ja valtiota sekä virkamiehenä että poliittisena luottamushenkilönä. Näinpä minun on ollut äärimmäisen helppo nähdä, kuinka erilainen on kuntakulttuuri verrattuna valtiokulttuuriin.

Suomen kuntia on jo pitkään kehitetty luottamukseen perustuvassa hengessä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuntien virkamiesjohdolla on ollut laajat valtuudet ja sen takia työ on ollut mielekästä. Valtio taas perustaa kontrolliin. Kun kunnassa tulee ongelma, ruvetaan miettimään ”mitäs tehtäis”. Valtiolla taas ensimmäinen kysymys kuuluu: missä tästä on säädetty, onko asiaan ohjeistusta.

Tulevien itsehallintoalueiden (Tarasti ehdottaa koko sanasta luopumista ja sen tilalle maakuntahallintoa. Olen samaa mieltä.) päätehtävä on Sote. Jo nyt korostetaan koko ajan, että se tulee valtion tiukkaan ohjaukseen, tulevathan rahatkin valtiolta. Muun uusille alueille tulevan toiminnan osalta ei pohdintoja ole käyty, mutta epäilemättä valtion keskusvirastot ja ministeriöt haluavat jatkaa kontrolliaan, niin ne ovat aina tehneet.

Edellä mainittu on sinänsä ymmärrettävää, mutta ongelma muodostuu siitä, että maakuntia tullaan hallitsemaan suorilla vaaleilla valituilla valtuustoilla. Niihin tulevat valituiksi ihmiset, jotka ovat tottuneet päättämään kunnissa suuret linjat – siis ne asiat, jotka valtion hallinnossa päätetään ministeriöissä ja keskusvirastoissa. Aivan varmaa on, että nämä kaksi tahoa, maakuntavaltuustot ja ministeriöt, tulevat ottamaan toisistaan mittaa siinä suhteessa kumpi sanoo viimeisen sanan.
Kahden kulttuurin ero on siis pidettävä yhtä lailla tiukasti kuin entinen renkipoika piti sen toisen asian. Jos niin ei tehdä, ja jos ei ole molemminpuolista kunnioitusta, on sota valmis.

Maanantai: Liiton hallitus koko ap, ip johtoryhmä
Tiistai: Liiton kv-asia-palaveri, Rata 2016 seminaari Turussa koko ap, sitten Helsinkiin ja suurten maakuntien maakuntajohtajien ja hallituksen puheenjohtajien tapaaminen Lauri Tarastin kanssa.