MUUTTOLIIKE VOIMISTUU

Kirjoittanut maanantai, 16 marraskuu 2015 09:59

Viikonlopun Iltalehti julkaisi mielenkiintoisen, kuntakohtaisen tilaston muuttoliikkeestä. Tulos ei yllätä, asiantuntijoiden arvion mukaan väki muuttaa edelleen kasvukeskuksiin, mutta myös monet pienet kunnat kykenevät kasvattamaan asukaslukuaan vuoteen 2040 ainakin hiukan. Mutta joidenkin alueiden ja kuntien luvut ovat murhaavia: Pieksämäki, Hamina, Savonlinna eivät ole mitään peräkyliä, mutta n. 20%:n asukasluvun pudotus on kylmää kyytiä.

Varsinais-Suomen luvut ovat hyviä. Toki meiltäkin löytyy kuntia, jotka eivät ehkä kykene kasvamaan, mutta perustilanne on hyvä. Turku porskuttaa erinomaisesti, samoin sen ympäristökunnat. Pikkukunnillakin on hyvä punnerrus: Kustavi ja Oripää tulevat kasvamaan asiantuntijalaskelman mukaan.

Selvitys osoittaa sen tosiasian, joka politiikassa joskus tarkoituksellisesti unohdetaan. Muuttoliikettä ei estä mikään, ei sote, ei itsehallintoalue eikä mikään muukaan. Kyse on yleiseurooppalaisesta ilmiöstä, erityisesti nuoret ihmiset kaipaavat urbaania elämänmenoa.

Suomen tulisi Ruotsin lailla kyetä konsensukseen siinä suhteessa, että maa panostaisi sinne missä on kasvua. Käytännössä se tarkoittaa kolmiota Helsinki-Turku-Tampere täydennettynä Oulun alueella. Jos muuta kuvittelee käy kuin Juha Vainion laulussa: ”Sen miehen tie jää puolitiehen, joka rakentaa vain varaan unelman”.

P.S.
Paavo Lipposen haastattelu on pakko lukea viikonlopun Helsingin Sanomista (juttu käsittelee pääosin arktisten alueiden politiikkaa, mutta EU-asiat mukana) koskien Suomen Eurooppa-politiikkaa. Jälleen kerran viileän analyyttistä pohdintaa ilman idealistista haihattelua.

TÄLLÄ VIIKOLLA
ma: maakuntahallitus ja maakunnan yhteistyöryhmän kokous
ti-to: edunvalvontavierailu Brysseliin
pe: Siirtolaisuusinstituutin seminaari, ip konttorihommia

 

 

Sote-uudistus on ollut suomalaisen politiikan suurin kompastuskivi jo usean hallituksen aikana. Helppoa ei ollut nytkään. Ja alusta alkaen julkisuus seurasi ikään kuin väärää asiaa. Puhuttiin vain Sotesta vaikka koko ajan oli selvää, että varsinaisen projektin nimi on itsehallintouudistus.

Tätä kirjoitettaessa (sunnuntai 8.11.) ei vielä ole tiedossa, kuinka asiat järjestyvät. Hallitus on luvannut tulla ulos kantoineen maanantaina 9.11., mutta uskon, että sen jälkeenkin on avoinna vielä paljon visaisia asioita.

Itsehallinnon ja Soten suhde määräytyy niin, että Sote on yksi osa itsehallintoa. Kuntaan sitä voisi verrata niin, että Sote on yksi lautakunnista, mutta itsehallintoalueen muista lautakunnista ei vielä tiedetä. On puhuttu palo- ja pelastustoimesta sekä toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta. Nykyiset maakunnan liittojen edunvalvonta- ja aluekehitysasiat ovat todennäköisesti itsehallintoalueen ns. esikuntatehtäviä, mutta mihin sijoittuu maankäyttö maakuntakaavoineen, on ainakin minulle epäselvää.

Itsehallintoalueella valitaan vaaleilla valtuusto. Se korvaa maakuntavaltuuston, sairaanhoitopiirin valtuuston ja muut erityistoimien valtuustot. Itsehallintoalueilla on tietenkin myös valtuuston valitsema hallitus, jonka puheenjohtajan tehtävä saattaa olla päätoiminen. Onko hallituksen alla erillisiä lautakuntia, vai päättääkö hallitus kaikki asiat, on vielä auki oleva juttu.

Suuri kysymys tulee olemaan myös Erva-alueiden suhde itsehallintoalueisiin. Jos säästöjä halutaan Ervoille pitää antaa päätösvaltaa, mutta kun se valta on pois itsehallintoalueilta, ei vääntö ole helppo.

Erityisen tärkeää on sopia asiat yksityiskohtaisesti ja panna ne toimeen samanaikaisesti. Muutoin on edessä samanlaisia näytelmiä kuin kuluneella viikolla nähtiin.

Tällä viikolla:
Maanantai: Johtoryhmä, palaveri sivistysasioista, sitten Paavo Nurmi-porukka, jonka jälkeen liiton puheenjohtajisto. Myöhemmin ip arvovaltainen korkeakoulupalaveri.
Tiistai: Aamulla puheenvuoro Maskun seurakunnassa, sitten Turun kaupunginjohtajan johdolla lounaskokous, ip konttorihommia.
Keskiviikko: Konttoria, kierrätystaloutta, ministeri Rehula Turussa ja illalla Salon nuorisovaltuusto.
Torstai: Aamulla aluekehitysrahasto-asioita, sitten palaveri Ely-ylijohtajan Kimmo Puolitaipaleen kanssa, lopuksi konttoria.
Perjantai: Suomi 100 Turun aluepäivä, Oripäässä osuuspankkiväelle alustus maakunnan tilasta.

TUKEA YRITTÄVILLE

Kirjoittanut maanantai, 02 marraskuu 2015 16:45

Ollessani Kuopiossa kaupunginjohtajana yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella oli Nokia-buumi parhaimmassa vauhdissa. Suurten kaupunkien kaupunginjohtajakokouksessa olimme usein kateellisia Oulun kollegallemme, Kari Nenoselle.

Viisaana miehenä nykyinen Vantaan johtaja toppuutteli meitä ja muistutti niistä vaaroista, joita kohtaa, jos munat ovat yhdessä korissa. Toki Oulu on Suomen olosuhteissa ollut aina suuri kaupunki, jonka elinkeinoelämä ei ole perustanut vain yhden kortin varaan, mutta tuskaisen lattiaan lyönnin Nokian myöhemmät tapahtumat sille kiistatta aiheuttivat.

Suomessa on paljon paikkakuntia, jotka ovat rakentuneet yhden teollisuuden alan, jopa yhden tehtaan ympärille. Tulen itsekin sellaiselta paikkakunnalta. Kasvoin sellukylässä, jossa kaikkien muiden vanhemmat kuin minun, olivat tehtaalla töissä. Opettajaperheen mukulana harmitti usein kun tehtaan järjestämät palvelut, yleisestä saunasta lähtien, olivat vain sen palveluksessa olevien perheiden ulottuvilla. Eikä tuolloin kukaan osannut miettiä sellaisia merkillisyyksiä kuin elinkeinorakenteen monipuolisuus tai sosiaaliset turvaverkot. Ne oppikoulukaverini, joita ei koulunkäynti huvittanut marssivat tehtaan työhönottajan puheille ja olivat parin päivän päästä varmassa työpaikassa. Tehdas porskuttaa onneksi vieläkin, tosin työpaikkojen määrä on vähentynyt neljännekseen entisestä.

Tämän aamun Turun Sanomat vertaili Salon ja Rauman kaupunkien kamppailua rakennemuutosalueina. Kumpikin kaupunki on hyvä esimerkki sitkeydestä. Olen tavannut Salon kaupungin ihmisiä viime kuukausien aikana useasti. Heistä kaikista huokuu sama asenne: periksi ei anneta, voivotteluun ei langeta.

Rakennemuutoksen voittaminen on pitkä tie, kymmenen vuottakin on lyhyt aika. Eikä yksittäistä ihmistä helpota yhtään, jos hän tietää asioiden taas joskus olevan hyvin. Töitä tarvittaisiin tänään, tai viimeistään, kun ansiosidonnainen loppuu.
Ilman valtiovallan toimia ei rakennemuutoksesta selvitä. Tärkeä on myös toimintansa lopettaneiden suuryritysten myötävaikutus. Niiden lisäksi tarvitaan yksituumainen kunnan virkakoneisto, hallitus ja valtuusto. Talousvaikeudet tuovat helposti poliittisia ristiriitoja ja tarjoavat erilaisille tuulenhaistelijoille valitettavan hyvän maaperän. Ne, jotka puskevat kaupungin hyväksi tarvitsevat myös kaiken henkisen tuen. Se unohtuu kovin usein mediailmapiirissä, jossa vain ikävät uutiset ovat uutisia ja jossa eriasteisten vihapuheiden viljelystä on tullut arkipäivää.

TÄLLÄ VIIKOLLA
Maanantai: Aamutuimaan liikenneministeri Bernerin luo Helsinkiin, sitten kiireen vilkkaa ammattijärjestö PAM:n tilaisuuteen Turkuun ja sieltä korkeakouluneuvotteluun.
Tiistai: Varhaisaamuna sote-pohdintaa, Sivistystyöantajat, talon oman väen kehitysohjelma, maakuntahallituksen lista-asiat, Turun sote-kokous ja ip vielä tapahtumapohdintoja.
Keskiviikko: Avauspuhe Myllyn laajennuksessa, konttoriasioita.
Torstai- Perjantai: Merellisten alueiden kokous Italiassa.

USKALTAAKO SUOMI KANSAINVÄLISTYÄ?

Kirjoittanut maanantai, 26 lokakuu 2015 14:42

Olin Pietarissa pari päivää ja puhumassa strategiaseminaarissa. Kanssani pyöreän pöydän keskustelussa oli jonkin sortin kollegoja Norjasta, Ruotsista, Puolasta, OECD:stä ja tietenkin Venäjältä. Puheet poukkoilivat hieman levottomasti, niin kuin tuon tyyppisissä tapaamisissa aina käy, kun osallistujat ovat useammasta maasta.

Yhden asian kuitenkin panin merkille heti: Itämeren alueen maissa ajatellaan kansainvälisesti ja rajat ylittäen. Norjan Kehitysinstituutista tullut puhuja laittoi seinälle ensimmäiseksi kalvon, jossa oli kehityskäytävä Oslo-Tukholma-Turku-Helsinki-Pietari. Ja kun hän pääsi puheenvuorossaan vauhtiin, oivalsin, että kyse ei ollut kohteliaisuudesta isäntiä kohtaan, vaan aito analyysi käytävän tärkeydestä.

Euroopan unioni osallistuu käytävärahoitukseen silloin, kun hanke on TEN-T ydinverkkokäytävällä. Suomesta on tähän rankkeeraukseen päässyt vain tuo yllä mainittu väli ja käytävä Helsingistä Tallinnaan.

Mutta Suomi on passiivinen. Me emme saa käytävän kehityshankkeista aikaan päätöksiä, emmekä siis EU-rahaa niihin. Samaan aikaan Ruotsi ja Tanska ovat erittäin aktiivisia. Norja ei ole EU:n jäsen, mutta ymmärtää nopeiden yhteyksien merkityksen ja tekee sen omin varoin.

Työ- ja elinkeinoministeriö julisti kilpailutuksen, jossa valitaan 1-2 kehityskäytävää. Toivottavasti valinnoissa painottuu myös kansainvälinen näkökulma. Niin on lupa odottaa, onhan esittelevä ministeri Olli Rehn, Alexander Stubbin ohella hallituksen pisimmän kansainvälisen uran tehnyt jäsen.

Tällä viikolla:

Maanantai: Johtoryhmä, neuvotteleva virkamies Sirpa Aaramon eläkkeelle siirtymistilaisuus, liikenneneuvottelu ip
Tiistai: Koko päivän liiton TPD-kokous
Keskiviikko; Svenska Yle, konttorihommia
Torstai-Perjantai: Liiton viraston kehittämistyötä koskeva seminaari Paraisilla

KUINKA USEIN KANNATTAA AMPUA OMAAN JALKAAN?

Kirjoittanut maanantai, 19 lokakuu 2015 09:32

Ne meistä, jotka minun laillani ovat saaneet asua monella Suomen kulmalla, ovat taatusti huomanneet, kuinka eri tavalla asukkaat, media, yritykset tai julkinen hallinto kullakin kolkalla asioihin suhtautuvat. Jossakin päin on vallalla ikuinen optimismi, jossakin toisaalla hyvää ei löydy edes kaivamalla.

Turku ja Tampere ovat ikuinen vertailupari. Olen saanut seurata suhdetta aitiopaikalta, koska olen asunut sekä Varsinais-Suomessa että Pirkanmaalla.

Turussa näkyy voimakkaasti (tuskin turkulaiset itse sitä huomaavat) Ruotsin vaikutus edelleen, myös tyyliin liittyvissä asioissa. Miehet pukeutuvat Turussa paljon paremmin kuin Tampereella, väittää minulle eräs business-lady.

Havainto saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Tampereella asia tosin varmaan nähdään niin, että lökäpöksypukeutuminen onkin vahvuus. Kaupunkiin olla helppo muuttaa, kun kenenkään ei tarvitse pelätä hienostelua.

Asenteissa ja tavoissa löytyy myös yhteisiä piirteitä. Kummassakin kaupungissa kysymys on tapana aloittaa kielto- ilmaisulla. "Et sää hällille oo menossa? ( oletko menossa jäähallille, huomaa ä-kirjain halli-sanassa) kysyy tamperelainen. Turkulainen taas tiedustelee: "Ei täsä jono ole?" (että onko tässä jono).

Tuskin vuosisatojen saatossa kehittynyt kieli tai tavat puhua mihinkään häviävät, mutta turhan häveliäisyyden kitkeminen voisi olla ihan hyvä harrastus kummassakin kaupungissa. Toki oppia ei tarvitse ottaa Karjalasta, jossa tyhjätaskuillakin on tapana sanoa, että" Mie maksan", vaikka taskussa ei ole lantin killinkiä.

Mutta yhdessä suhteessa Turku ja Tampere eroavat. Me täällä Turussa voivottelemme viikoittain, jos joku tunnusluku on huonompi kuin Tampereella. Osa luvuista on, osa ei. Mutta yhtään kertaa en muista, että olisin paikallisista aviiseista Tampereella lukenut kolumneja, jossa mangutaan Turun paremmuutta. Siellä keskitytään jääkiekkotermein omaan peliin. Meillä Tampereen ylistystä saa lukea lähes päivittäin.

Tosiasiat pitää tunnustaa, mutta kissan hännän nostaa vain kissa itse. Turussa kannattaa miettiä, kuinka usein kannattaa ampua omaan jalkaansa. Se on nimittäin tapa, joka tarttuu ja kun puhuu pahaa itsestään, se uskotaan muualla kritiikittä. Olisiko asiaa hyvä pohtia?

TÄLLÄ VIIKOLLA:
Maanantai: Aamulla maakuntahallitus, sitten Pietarin matkan valmistelupalaveri, ip johtoryhmä ja lopuksi vielä sote-kokous
Tiistai-torstai: Turku-päivät Pietarissa. Yksi alustus ja lukuisia tapaamisia. On tärkeää, että suhteita vaalitaan paikallistasolla, kun maailmanpolitiikka heiluttaa ylätasoa.
Perjantai: Liikennepalaveri, Itämeren oikeustieteen Balex-ryhmä, Tunnin juna ohjausryhmä, Sydäntautiliiton 60v seminaari, alustus aiheesta " Sote maakunnan liiton näkökulmasta"