Ylatunniste2 

MAAKUNTAHALLITUS: ITSEHALLINTOALUEILLA TULEE OLLA RIITTÄVÄ TALOUDELLINEN KANTOKYKY – TASAUSJÄRJESTELMÄ HEIKENTÄISI UUDISTUKSEN PERUSAJATUSTA ALUEIDEN ITSENÄISYYDESTÄ

Lisätietoja: maakuntajohtaja Kari Häkämies p. 044 201 3204, kehittämispäällikkö Laura Leppänen puh. 040 7674364

Pääministeri Juha Sipilän hallitus on linjannut sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen uudistamisesta sekä perustettavien itsehallintoalueiden määrästä ja aluejaosta. Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö pyytävät lausuntoa hallituksen linjauksista: http://alueuudistus.fi/lausuntopyynnot

Maakuntahallitus päätti äänestysten jälkeen lausua asiasta seuraavaa:

Itsehallintoalueiden perustaminen tukee hallitusohjelman tavoitteita julkisen hallinnon yksinkertaistamisesta ja keskittää toimintoja demokraattisesti johdetuille itsehallintoalueille. Uudistus on tärkeä etenkin pienille kunnille ja harvaan asutuilla alueilla sote-palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, terveyserojen kaventamisen sekä kustannustehokkaan järjestämisen näkökulmasta.

Varsinais-Suomen liiton mielestä nykyinen maakuntajako ei ole oikea peruste itsehallintoalueiden muodostamiselle. Maakuntajako soveltuu Varsinais-Suomessa alueen perustaksi, koska maakunnan väestömäärä, sen ennustettu kehitys sekä taloudellinen kantokyky ovat kestävät. Nykyinen maakuntajako uudistuksen pohjana merkitsee kuitenkin sitä, että tulevat itsehallintoalueet ovat asukasluvultaan ja taloudelliselta kantokyvyltään hyvin erilaisia, eikä kaikkien maakuntien osalta em. tekijät ole riittävät tehtäväkentän hoitamiseksi itsenäisesti.

Itsehallintoalue tulee ymmärtää taloudellisesti kantokykyisenä, päätöksentekoon kykenevänä ja taloudellisen vastuun päätöksistään kantavana alueellisena yksikkönä. Alueiden tulee kyetä toimimaan taloudellisessa mielessä tasavertaisesti ilman, että tarvitsee luoda uudistuksen perusajatusta heikentävää ja itsehallintoalueiden tosiasiallista valtaa vähentävää tasausjärjestelmää. Itsehallintoalueella tulee olla paitsi päätösvalta, myös taloudellinen vastuu oman alueensa kehittämisestä. Alueiden muodostamisen ensisijaisena perusteena tulee olla riittävä väestömäärä sekä riittävä taloudellinen kantokyky.

Itsehallintoalueita muodostettaessa tulee huomioida myös vaikutukset kansalliseen kilpailukyvyn edistämiseen sekä alueiden elinvoimaisuuden turvaamiseen. Parhaiten tämä toteutuu muodostamalla taloudellisesti kantokykyisiä alueita ja kiinnittämällä huomio itsehallintoalueiden ja alueen keskuskaupungin väliseen työnjakoon ja yhteistyöhön. Suurten kaupunkien elinvoimaisuus hyödyttää koko alueen kilpailukykyä, ja se vaatii kaupunkipoliittisia toimia suurten kaupunkien elinvoiman, innovaatiokyvyn ja kestävyyden vahvistamiseksi. Suurten kaupunkien roolia osana itsehallintoalueita tulee edelleen tarkentaa.

Alueellinen rajaus tulee järjestää yhteneväisesti – päätös 18 itsehallintoalueesta ja 15 sote-palveluiden järjestämisalueesta ei ole selkeyden ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta johdonmukainen. Yhtenevä aluerajaus on tarkoituksenmukaista mm. itsehallintoalueiden päätöksentekojärjestelmän, taloudellisten näkökohtien ja sote-palveluiden järjestämisen näkökulmasta. Mikäli 18 itsehallintoalueeseen ja 15 sote-palveluiden järjestämisalueeseen kuitenkin päädytään, väestömäärä ja sen ennustettu kehitys, taloudelliset edellytykset, mahdollisuudet varmistaa yhdenvertainen sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus sekä kielelliset erityispiirteet tulee olla perustana kun päätetään siitä, mitkä kolme itsehallintoaluetta järjestävät sote-palvelut muiden itsehallintoalueiden kanssa.

Varsinais-Suomen luontaiset yhteistyösuunnat ovat vaativan erikoissairaanhoidon osalta Satakunta ja Pohjanmaa. Yhteistyön laajentaminen erikoissairaanhoidossa myös Kanta-Hämeen maakunnan lounaisosiin on Varsinais-Suomelle luontainen. Vaativan erikoissairaanhoidon järjestämistä tulee jatkossakin ohjata keskitetysti kustannustehokkaiden rakenteiden ja alueellisesti tasapuolisten palveluiden turvaamiseksi.

Muissa nykyisten maakuntaliittojen tehtäväkenttään liittyvissä kysymyksissä sekä itsehallintoalueiden muuhun tehtäväkenttään liittyvissä asioissa luontaiset yhteistyökumppanit ovat Etelä-Suomen kasvavat maakunnat Uusimaa ja Pirkanmaa.

 

MERIMETSOKANTAA ON PIENENNETTÄVÄ – TIILIKAISEN TYÖRYHMÄLTÄ KAIVATAAN NYT KONKREETTISIA TOIMIA

Lisätietoja: saaristo- ja maaseutuasiamies Sami Heinonen p. 0400 413 704

Maakuntahallitus haluaa vaikuttaa merimetsotilanteeseen. Hallitus päätti joulukuussa valmistella yhteistä kannanottoa Satakuntaliiton kanssa, erityisesti ajatellen maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen nimeämän merimetso-työryhmän toimeksiantoa, joka päättyy 15.3.2016.

Maakuntahallitus antaa ministeri Tiilikaisen työryhmälle seuraavan kannanoton:

Merimetso on levittäytynyt 1990-luvulta lähtien yhä laajemmalle Suomen rannikkoalueilla. Levittäytyminen alkoi Tammisaaren saaristosta, josta lintu on laajentanut pesimäpiiriään sekä muualle Uudenmaan saaristoon että Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan. Leviäminen jatkuu edelleen.

Kalastovaikutusten ohella merimetsokanta on monilla alueilla aiheuttanut kestämättömän tilanteen myös loma-asumisen ja virkistyskäytön kannalta. Esimerkkinä voidaan mainita Lankoslahti Merikarvialla, jossa Suomen suurin merimetsoyhdyskunta pesii keskellä loma-asutusta. Tällä matalalla Selkämeren sisälahdella oli 4120 merimetson pesää kesällä 2015 (SYKE) ja kanta on edelleen kasvussa.

Kestävää ratkaisua lintukannan hillitsemiseksi ei ole toistaiseksi löytynyt. Merimetso ei kuulu EU:n lintudirektiivin mukaisiin metsästettäviin lajeihin ja Suomessa sen pesintää on saanut häiritä ainoastaan erikoisluvalla, jonka on tapauskohtaisesti voinut saada ELY-keskuksesta. Pesintää on voitu häiritä eri tavoin, joista ns. munien rei´itys on ollut tehokkain. Kanta on kuitenkin jatkanut kasvamistaan ja se on jo ylittänyt ns. suotuisan suojelutason.

Merimetsoihin liittyvää keskustelua on niin EU:ssa kuin Suomessakin käyty jo pitkään. On laadittu selvityksiä, raportteja, pidetty seminaareja ja asiaa on myös ohjeistettu. Merimetsoihin liittyviä ongelmia ei ole kuitenkaan pystytty ratkaisemaan ja monilla alueilla koetaan turhautuneisuutta. Ministeri Tiilikainen asetti marraskuussa 2015 asiantuntijaryhmän pohtimaan merimetson aiheuttamien ongelmien ratkaisemista kestävällä tavalla. Ministerin perustaman asiantuntijaryhmän työhön kohdistuukin alueilla suuria odotuksia.

Laajentuneella merimetsokannalla on sekä ympäristöllisiä, taloudellisia että sosiaalisia vaikutuksia, joihin pitää pystyä puuttumaan luontonäkökulmaa unohtamatta. Merialueella merimetson entiset pesimäsaaret toipuvat hitaasti merimetsojen lähdön jälkeen. Merimetson jälkeen jättämiä ”aavesaaria” on jo liikaa. Samoin elinkeinolliset vaikutukset, erityisesti pienentyneiden kalakantojen myötä, ovat merkittävät.

Varsinais-Suomen liitto pitää tärkeänä, että Tiilikaisen työryhmä tekee konkreettisia ehdotuksia toimiksi merimetsokannan kasvun hillitsemiseksi Suomessa. Erityinen huomio tulee kohdistaa alueisiin, joilla kalastajat ja vapaa-ajan asukkaat sekä muut virkistyskäyttäjät kokevat merkittäviä haittoja. Ongelmiin tulee voida puuttua aluelähtöisesti nykyistä tehokkaammin ja siten, että liian suureksi kasvanut merimetsokanta saadaan pienenemään.

 

MAAKUNTIEN LIITOT OTTAVAT VASTUUN MERIALUEIDEN SUUNNITTELUSTA

Lisätietoja: suunnittelujohtaja Heikki Saarento puh. 040 720 3056

Ympäristöministeriö on pyytänyt Varsinais-Suomen liiton lausuntoa merialuesuunnittelua koskevasta valtioneuvoston asetusehdotuksesta.
Merialuesuunnittelusta vastaisivat ehdotuksen mukaan maakuntien liitot, joiden suunnittelutoimivalta jo nykytilanteessa kattaa aluevedet. Rannikon maakuntien liittojen tulisi laatia sekä aluevedet että talousvyöhykkeen kattavat merialuesuunnitelmat 31.3.2021 mennessä.

Liitot laatisivat suunnitelmat yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa muiden viranomaisten ja sidosryhmien kanssa kolmena kokonaisuutena:
- Suomenlahti (Kymenlaakso ja Uusimaa),
- Saaristomeri ja Selkämeri (Varsinais-Suomi ja Satakunta, yhteistyössä Ahvenanmaan kanssa)
- Pohjanlahti (Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi).

Merialuesuunnitelmissa sovitettaisiin yhteen merten monet eri käyttömuodot ja -intressit, kuten kalastus, liikenne, luonnonsuojelu ja energiantuotanto. Siten edistettäisiin merten käytön kestävää kehitystä ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Ensimmäiset suunnitelmat laadittaisiin vuosina 2016─2021.

- Merialuesuunnittelu on luonteva lisä maakunnan tehtäviin ja täydentää nykyiseen maakuntakaavoitukseen sisältyvää aluevesien suunnittelua, toteaa Varsinais-Suomen liiton suunnittelujohtaja Heikki Saarento.

 alatunniste