Enligt gammal sed kuten joulurauhan julistuksen yhteydessä sanotaan ja siihen vedoten käytän kokouksen avaajana puheenvuoron.
Kuluneesti sanon, että elämme historiallisia aikoja ja siksi kaivan tasavaltamme alkuaikojen vaikeimpien aikojen päätöksentekoon liittyvät näkökulman, jonka aikoinani luettuani , päätin tuon asian painaa mieleeni ja olenkin siihen aika ajoin viitannut. Ulpu Iivari kirjoitti Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän 100-vuotis historiikissa seuraavasti:

"Yrjö Sirola aloitti puoluetoimikunnassa tilannekatsauksen toteamalla, että maassa oli alkanut sisällissota.
Syrjään jäänyt eduskuntaryhmä piti samana päivänä kokoustaan toisenlaisissa tunnelmissa. Se päätti palkata ryhmällä vakituisen sihteerin ja harkita myöhemmin naispuolisen kanslistin palkkaamista. suunnitelmissa oli myös uuden kirjoituskoneen hankkiminen. Eduskuntaryhmän viimeisimpiä päätöksiä oli, ettei ryhmän illanviettoa pidetä."

Tammikuun puolenvälin kokouksen jälkeen ei ehtinyt kulua vuottakaan, kun Suomen multiin oli kuopattu 35.000 ruumista.

Varsinais- Suomen liiton nykyisenkaltainen historia on kutakuinkin yhtä pitkä kuin Suomen jäsenyys Euroopan Unionissa. Euroopan Unionilla ja maakunnallamme on yhteisiä ominaisuuksia. Molemmat koostuvat hyvin erilaisista osista erikokoisista ja erinäköisistä. Raha, joka maakuntaliitolla on käytössä on suhteellisestikin ottaen vielä vähärisempaa kun EU:lla, mutta toisaalta jäsenyys maakukuntaliitossa on pakollista.

Jacques Delors kuvasi, että EU:n päätöksenteko on organisoitua skitsofreniaa. Aika ongelmallista se on maakunnankin tasolla esimerkiksi juuri nyt. Toiminnallamme on laillinen pohja, mutta mitään varmuutta tulevaisuudesta ei ole. Kuntarakenteen esillä olleet muutokset saattaisivat johtaa maakunnallisen tason liudentumiseen. EU:ssa puhutaan tänään hallitustenvälisistä sopimuksista, tulisiko suurkuntien jälkeen toimintaa ohjaaman kuntien väliset ratkaisut. Tästä on harjoitus meneillään, kun Turun seudulla yhteistä maankäyttöä, asumista ja liikennettä suunnitellaan kuntien yhteistyönä ilman selvää lainsäädäntöä.

Päätöksenteon ongelma on kaksisuuntainen. Valtaa pitää saada kansalta, jota pitäisi osata ohjata tai jopa määrätä niin, että hyvää tulisi. EU:ssa viime aikoina, kun päätökset tulevat aina liian myöhään ja aina vaikutuksiltaan liian vähäisinä, on asiaa selitetty sillä, että kyllä melkeinpä jokainen tietää, mitä pitäisi. tehdä, mutta yhtä moni tietää myös, että niin tehdessään ei enää tule uudelleen valituksi

Tänään Turun Sanomien aliossa professori, Matti Luostarinen, kirjoitti valitsevista ongelmista:

"Ongelmana edellisessä on se, ettei opettaja voi kuitenkaan määrätä oppilasta ymmärtämään, muuttamaan asenteitaan tai arvojaan, eikä Kreikan ja Italian tuleva pääministeri kansalaista muuttumaan saksalaiseksi. Jos alaiset eivät ole valmiita antamaan käskyä itselleen, heitä on turha käskeä. Tai jos näin tehdään, lopputulos on jotain aivan muuta kuin se, mihin käskijä tähtäsi."

Tähän ajatuksen päätän ja toivoisin tasavallan hallituksen, joka EU:ssa vaatii yksimielisyyspäätöksiä miettivän analogisesti asennettaan kuntauudistukseen. Voiko sitä todellakaan tehdä karttaharjoituksen pohjalta ja muutamaa muuttajaa hyväksi käyttäen.

isomikkoronnholm