Kuntien ilmastotyössä Valonian rooli on monesti toimia viestin välittäjänä ja tulkkina eri toiminnan tasojen välillä. Työskentelemme kuntien strategisella tasolla ja suurten vaikuttavien ratkaisujen äärellä, mutta samalla myös asukkaiden parissa, lähellä ihmisten arkipäivää. Huomaamme usein, että paikallisella tasolla nämä kaksi tasoa eivät välttämättä kohtaa.

Ihmiset ovat kasvavassa määrin huolissaan ilmastonmuutoksesta ja kaipaisivat positiivisia signaaleja ympärillä tapahtuvasta ilmastotyöstä. Nuorisobarometrin (2016) mukaan 42 % nuorista ja nuorista aikuisista on vähentänyt kulutustaan ympäristösyistä. Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia ympäristön huomioimisesta, mutta motivaation kannalta tärkeää on tunne siitä, ettei toimineen ole yksin.

Varsinais-Suomessa tavoitellaan hiilineutraaliutta maakuntatasolla ja valtaosassa kunnista on toteutettu erilaisia ilmastonmuutoksen hillintään kytkeytyviä toimenpiteitä. Toimet ovat kuitenkin edelleen monissa kunnissa yksittäisiä ja hiljaisuudessa toteutettuja, eivätkä ne näyttäydy kuntalaisille johdonmukaisena jatkumona. Monet kunnat ovat esimerkiksi siirtyneet pois öljystä lämmitysmuotona, mutta asukkaat eivät välttämättä ole siitä tietoisia. Ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävänä toimenpiteenä ratkaisu on kuitenkin merkittävä.

Laskutavasta riippuen noin 70–80 % kasvihuonekaasuista voidaan johtaa takaisin loppukuluttajaan, meihin yksittäisiin kuluttajiin ja kuntalaisiin, meidän elämäntapoihimme. Kuntien kasvihuonekaasupäästöistäkin merkittävän osan siis aiheuttavat kuntalaiset omilla toimillaan, kuten kiinteistöjen lämmityksellä, autoilulla tai sähköä kuluttamalla.

Asukkaiden aktivoiminen kunnan suunnalta jää silti usein vähäiseksi, sillä kunnat kokevat vaikutusmahdollisuutensa vähäisinä. Kunta voi toimia esimerkinnäyttäjänä omilla näkyvillä toimenpiteillään, mutta konkreettisesti myös ohjata kuntalaista rakentamalla sellaista elinympäristöä, jossa yksittäisen asukkaan on helppo tehdä kestäviä valintoja.

Yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehittäminen niin, että asukkaan on luontevaa valita ilmastoystävällinen kulkumuoto, on ohjaavista ratkaisuista vaikuttavimpia. Liikenteeseen liittyvät ratkaisut ja uudet palvelut myös näkyvät asukkaan arkipäivässä. Esimerkiksi yhteiskäyttöiset pyörät tai kutsupohjaisen liikenteen kokeilut tuovat liikenteen päästöjen vähentämisen lähelle meitä kaikkia.

Kunnassa voidaan suotuisilla ja helposti ymmärrettävillä rakennusjärjestys- ja lupakäytännöillä vauhdittaa yksittäisten kuntalaisten tai taloyhtiöiden uusiutuvan energian hankintoja. Energiateemassa kunnalla on myös hyvät mahdollisuudet toimia esimerkinnäyttäjänä ja uusien teknologioiden käyttöönoton demonstroijina. Hyvänä esimerkkinä asukkaille näkyvästä uudesta ratkaisusta on Salon lukion aurinkovoimala.

Asukkaille kannattaa aktiivisesti kertoa niin kunnan näkyvämmästä kuin näkymättömämmästä ilmastotyöstä. Ilmastonmuutoksen vastaisia toimenpiteitä ei pidä marginalisoida vaikenemalla kaikesta siitä työstä mitä tehdään vaan jo toteutettuja toimenpiteitä pitäisi tuoda yhä aktiivisemmin esiin kuntalaisille. Parhaimmillaan ilmastotyö on aktiivista vuorovaikutusta, jossa asukkaat ovat mukana vaikuttajina, energiantuottajina, kokeilijoina tai uusien palveluiden ideoijina.

Kunnianhimoinen, näkyvä ja osallistava ilmastopolitiikka voi synnyttää kuntaan aktiivista asukastoimintaa, uusia palveluita, viihtyisiä lähiympäristöjä sekä uusia työpaikkoja. Kuntalaisten onnistunut huomioiminen ja mukaan ottaminen voi käynnistää positiivisten ilmastotekojen kierteen, joka kiihdyttää itse itseään.

ARGUMENTERA OCH DISKUTERA

Skrivet av fredag, 04 november 2016 09:33

Jag deltog i ett möte i Stockholm där en av föreläsarna önskade åhörare professionalism och entusiasm. Mötet handlade om hälsofrämjande arbete på lokal nivå.

Sällan hör man så kloka ord. Man kommer inte långt utan kunskap. Professionalism betyder att man har djup kunskap om någonting: bioteknik, redovisning, bildkonst. Gärna har man uppdaterat och kompletterat sin kännedom regelbundet.

Men även om man har kunskap måste entusiasm finnas för att föra sakerna vidare. Om man är trött och cynisk hjälper det inte att ha kunskap. Man bör ha kraft att repetera och förklara. Knyta kontakter hör till saken. Det hjälper inte att veta mycket, om man inte använder sin kunskap. Att behålla sin entusiasm i arbetslivet är inte alltid enkelt.

Organisationer borde vara kloka och lyssna på vad som tänder deras personal. Uppgifter och anställningar ska vara meningsfulla.

När man har sett arbetslivet under en längre period tänker man ofta för sig själv: Detta har jag hört tidigare.

Visst kommer samma teman upp då och då. Världen har emellertid ändrat sig. Även om innehållet liknar det som man har hört, kan kontexten vara en annan. Därför kan nödvändigtvis gamla lösningar inte användas. Bli absolut inte en besserwisser!

Behöver man då känna till bakgrunden eller hur problemen löstes tidigare? Jovisst. Att sätta saker i perspektiv behövs alltid. Det finns så mycket som påverkar hurdana lösningar som fungerar bäst.

I det finska samhället är argumentering och diskussioner inte populärt. Publiken var ganska tyst också under Stockholmsmötet. Vill man hitta nya synpunkter är det nödvändigt att både argumentera och diskutera. Och sedan dra slutsatser och fatta beslut - professionellt och entusiastiskt.

Muutin hetki sitten. Päätin helpottaa muuttoani ja laitoin liudan tavaroitani tori.fi-palveluun. Hintoja miettiessäni mietin myös tavaran arvoa. Pohdin, mitä hyllystä, joka on kalustelevyä tai kaapista, joka on puuta, oltaisiin valmiita maksamaan.

Mietin, kuinka paljon hyötyä tavarasta on minulle ollut ja millaista palvelua se on minulle tarjonnut. Esimerkiksi kirjahylly, josta maksoin 100 euroa ja jota käytin 2,5 vuotta. Sinä aikana olen voinut huoletta säilyttää tavaroitani siististi hyllyssä. Tästä palvelusta olen maksanut siis karkeasti arvioituna 0,125 € / vrk. Hyllyltä saamani palvelu on ollut kohtuuhintaista ja tullut tarpeeseen. Tarpeet kuitenkin muuttuvat tilan tarpeen ja maun muuttuessa.

Mitä jos huonekaluliikkeet olisivatkin tavaran ostamisen sijaan vuokrauspalveluita? Palveluita, joihin sisältyisi jonkinlainen käyttöaikaan sidottu maksu, sekä tuotteen tuonti, huolto ja pois hakeminen. Kuinka vaivattomia muutoista tulisikaan ja kuinka helppoa olisikaan vaihtaa sisustusta!

Tällainen skenaario voi hyvinkin siintää jo lähitulevaisuudessa. Kiertotaloustavoitteiden myötä tuottajan vastuu tulee varmasi lisääntymään ja elinkaariajattelun voimistumisen seurauksena huomio tulee kääntymään tuotteiden suunnitteluun, korjaamiseen ja muokattavuuteen.

Muutto nosti esiin myös muunlaisten yhteiskäyttöpalveluiden tarpeen. Muuton yhteydessä olisin tarvinnut useaan otteeseen henkilöautoa, jollaista en omista. Silloin, kun menopeliä tarvitsen, olisi hienoa, jos sen voisi hakea muutamaksi tunniksi vaikka lähikaupan pihasta. Tällaisia palveluita jo muualla Suomessa onkin, mutta ei Varsinais-Suomessa. Onneksi yhteiskäyttöautot tekevät kovaa vauhtia tuloaan tännekin.

Muutin vuokra-asunnosta toiseen vuokra-asuntoon. Vaakakupissa painaa omalla kohdallani palvelun, tässä tapauksessa asumisen vaivattomuus. Tavallaan vuokra-asunnot ovat yhteiskäyttökulttuurin uranuurtajia ja vuokra-asuntoyhtiöt vieneet asian vielä asteen pidemmälle. Kun asunnosta muutetaan pois, sen pinta remontoidaan ja asunto luovutetaan kodiksi seuraavalle.

Muidenkin tilojen yhteiskäyttöä pitäisi lisätä huomattavasti. Esimerkiksi mökit ovat yli puolet vuodesta tyhjillään ja kaupungeissa ja kuntien keskustoissa on valtavasti tyhjiä tiloja erityisesti virka-aikojen ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä suunnitteilla palvelu, jonka avulla saadaan valjastettua taloyhtiöiden tyhjiä tiloja käyttöön.

Mitä sitten on tarpeellista omistaa? Omia tarpeitaan ja tottumuksiaan on jokaisen syytä pohtia. On paljon yhteiskäyttöpalveluita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä kuten pesulat, pukuvuokraamot, yhteissaunat, taksit tai kirjastot.

Jatketaan ideointia, vaikkapa muuton yhteydessä, ja kehitetään lisää tulevaisuuden yhteiskäyttöpalveluita.

Aamuhämärässä autojen valot välkkyvät. Kiireessä autoaan koulunpihalla kääntelevien vanhempien kädet puristavat rattia ja ajatukset laukkaavat jo työpaikalla. Älypuhelinta saatetaan vilkaista, ihan nopeasti vain. Auton ikkunat ovat ehkä huurteessa tai harjaamatta. Jäätymistään piipittävä pysäköintitutkakin on voitu sammuttaa.

Vanhempien kiire tuoda oma lapsi kouluun on suuri. Samalla lapion korkuisia lapsia piiloutuu autojen taustapeilien ulottumattomiin. Miellämme koulutien olevan täynnä vaaran paikkoja ja lapsen pääsevän turvallisimmin perille tutun auton kyydissä.

Koulumatkan vaarallisin paikka löytyy kuitenkin liian monesti koulun portilta – oli kyse sitten kaupungista, lähiöstä tai maaseudusta. Paradoksaalisesti koulun lähistöllä suurimman vaaran aiheuttavat monesti lastaan suojelemaan pyrkivät vanhemmat. Ajaisimme autolla lapsemme koulun portaista ylös ja luokan ovelle jos se olisi mahdollista.

Näin siitäkin huolimatta, että kaikki osapuolet haluavat aidosti turvata lasten koulutien ja kunnat ovat pyrkineet luomaan mahdollisimman turvalliset koulupihat ja liikenneympäristöt. Koulut ovat kieltäneet ajamasta pihaan ja määritelleet paikat, joissa lapsia saa jättää pois kyydistä. Lapset itse yrittävät parhaansa mukaan noudattaa liikennesääntöjä.

Mikä siis avuksi?

Emotionaalisesti latautuneeseen kysymykseen on uskallettava tarttua yhteistuumin. Asia vaatii saman pöydän ääreen vaikuttajat niin kotoa kuin kunnasta.
Aluksi on pohdittava, onko koulun pihalle kuljettaminen ylipäätään aina tarpeellista. Lapsi ei omaksu liikenteen pelisääntöjä takapenkiltä, vaan päätöksiä on saatava tehdä liikenteessä itse. Kävellen ja pyörällä pääsee aamulla kouluun siinä missä iltapäivällä kotiinkin. Lisäksi puoli kilometriä aamulla kävellyt lapsi on virkeämpänä koulunpenkissä.

Koulut voivat yhdessä kunnan liikennesuunnittelun kanssa määrittää useampia jättöpaikkoja sopivan matkan päähän koulusta. Osana ratkaisua voi olla myös kiertävä liikennejärjestely, jossa auto on aina nokka menosuuntaan. Se on useimmissa paikoissa helppo toteuttaa ja näin kukaan ei peruuta kenenkään päälle koulun pihalla tai saattoliikennealueella.

Kunnan edustajat voidaan kutsua koulun vanhempainiltoihin keskustelemaan koulun tilanteesta ja pyrkiä ratkaisemaan pulmat yhdessä. Lapsilta kannattaa kysyä, mitkä paikat he kokevat vaarallisiksi koulutiellä ja mistä syystä. Vanhempien pitää ainoastaan sitoutua noudattamaan yhdessä laadittuja pelisääntöjä.

Hyvänä työkaluna sekä opettajille että oppilaille toimii esimerkiksi Liikenneturvan vaaranpaikka-sivusto http://www.vaaranpaikka.fi

UUSI OPETUSSUUNNITELMA PATISTAA LUONTOON

Skrivet av torsdag, 26 november 2015 14:44

Vuonna 2016 voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma puhaltaa uusia tuulia kouluihin. Se pyöräyttää käsityksemme opettamisesta ja oppimisesta virkistävällä tavalla ympäri. Lapset ja nuoret ovat entistä enemmän itse aktiivisessa roolissa ja pääsevät myös vaikuttamaan siihen, miten opetustavoitteisiin päästään. Myös opetusmetodipuolelle on ujutettu uutta. On ilmiöoppimista, ulkona oppimista ja liikunnallisuuden lisäämistä koulun arkirutiineihin.

Valonian ympäristökasvattajat tekivät Turun kirjamessujen yhteydessä opettajille kyselyn heidän ulkonaoppimisnäkemyksistään. Kysyimme, missä oppiaineissa opettaja on hyödyntänyt ulkona oppimista sekä mikä opettajaa rajoittaa ulkona oppimisen käyttämisessä opetuksessa? Lappua täytellessä opettajat myös purkivat tuntojaan asiasta ja esittivät näkökantoja puolesta ja vastaan.

Odotetustikin eniten ulkonaoppimismenetelmiä käytetään liikunnassa ja biologian ja maantiedon tai ympäristöopin tunneilla. Myös musiikki ja terveystieto mainittiin. Sen sijaan esimerkiksi äidinkielessä, vieraissa kielissä ja matematiikassa ei ulkona oppimista ole juurikaan hyödynnetty.

”Olen vain ruotsinkielen ope, ei meillä oikein ole tilaisuuksia olla ulkona” -tyyliset kommentit synnyttivät mielenkiintoista ajatusten vaihtoa.

Keskustelun edetessä alkoi kehkeytyä monenlaisia ideoita siitä, miten ulkona pystyy oppimaan vaikkapa adjektiiveja, verbejä tai nimiä erilaisille luonnonilmiöille. Ulkoillessa lisääntyy myös liikunnan määrä koulupäivässä, mikä onkin asetettu yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi uudessa OPS:issa.

Ulos lähtemistä ei toistaiseksi ole otettu rutiininomaisesti käyttöön kovinkaan monessa koulussa. Mikä on esteenä? Useissa vastauksissa kävi ilmi, että koulun läheltä ei löydy sopivaa paikkaa. Myös oppilaiden käsitys pukeutumisesta aiheutti huolta.

On hankalaa keskittyä uusien asioiden omaksumiseen, jos pipo ja lapaset puuttuvat syyskylmillä tai kengillä ei pysty kävelemään maastossa. Myös kouluelämän kiireisyys ja suuret oppilasryhmät vaikuttavat siihen, miten houkuttelevaksi vanhoista rutiineista luopuminen koetaan.

Opettajakunta vaikuttaa kuitenkin olevan pääsääntöisesti hyvillään uusista työkaluista muun muassa kouluviihtyvyyden parantamiseksi ja koulun avautumisesta ympäröivään yhteiskuntaan. Tähän kuitenkin tarvitaan etenkin alkuvaiheessa tukea sekä koulun ulkopuolisten tahojen auttavia käsiä. Käytännöt muuttuvat hitaasti, etenkin koulumaailmassa, mutta muutosta on jo ilmassa.

Tulevaisuuden koulu saattaa olla vain tukikohta, jossa oppilaat käyvät vaihtamassa varusteita tai ruokatunnilla syömässä. Oppimisympäristöksi on avautumassa koko maailma!