måndag, 30 maj 2016 09:15

HYVÄ VR

Skrivet av  måndag, 30 maj 2016 09:15

Eilinen Turun Sanomat kertoi VR:n uudistuneesta politiikasta: jotkut junat ovat nopeutuneet, kymmenen matkan sarjalipuissa hinta on saattanut pudota jopa puoleen entiseen verrattuna, erikoistarjouksia on saatavilla jne. Seuraus on ollut selvä. Esimerkiksi välillä Helsinki–Turku matkustajamäärät ovat kasvaneet viidenneksen.

Silloin kun eräät bussiyhtiöt muuttivat hinnoitteluaan, VR jäi seisomaan poteroonsa. Reaktio oli menneestä maailmasta: junavuoroja vähennettiin, kun matkustajat katosivat. Hyökkäyksen sijasta vetäydyttiin laiskaan puolustukseen. Onneksi toimintatapa on muuttunut.

Liikennesektorilla tapahtuu muutoinkin paljon. Ennakkoluuloton ministeri Anne Berner on ottanut siiloutuneen ja ankarasti säännellyn sektorinsa kriittiseen tarkasteluun. Kaikki eivät siitä tietenkään pidä, erityisesti eivät ne, jotka ovat onnistuneet paaluttamaan asemansa kilpailun ulkopuolelle. Sellainen vaan tuskin voi jatkua kovin pitkään.

Suomen valtiontalous on saneerauksen kohteena vielä pitkään, oli maan hallitus sitten millainen tahansa. Se edellyttää uudenlaista ajattelua asiassa kuin asiassa. Voi olla, että kaikkien tarpeiden hoitaminen suoralla budjettirahoituksella on kaikkein eettisintä, mutta siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Esimerkiksi Suomen tieverkko huutaa korjausrahaa, jonka lisäksi pitää toteuttaa monia ennakkoluulottomia ratkaisuja, esimerkiksi Tunnin juna Turusta Helsinkiin.

Ne, jotka tänä päivänä poistavat aina varmistimensa kuullessaan julkisessa hallinnossa sanan yhtiö, ovat velvollisia kertomaan oman linjansa, jos uudistukset eivät käy. Liikennepolitiikassa kello käy vinhaan. Suomesta ei saa tulla muista Pohjoismaista erilleen lipsahtanut takamaa, joka yrittää eteenpäin 1940-luvulla luoduilla malleilla.

Tällä viikolla:
Ma: viraston uudistyön palaveri, johtoryhmä, Orpo ja Stubb, kehittämisinfo
Ti: kehityskeskustelu, maakuntastrategia-palaveri, Mikko Lohikoski, eskarin kevätjuhla illalla
Ke: Kehityskeskusteluja, Shift Turun linnassa
To: Kuntavierailu Kemiöön, Henri Wibomin läksiäiset, illalla Varsinais-Suomen vaikuttajakoulu
Pe: Vm maakuntauudistustilaisuus Hki, ip sisäistä hallintoa.

 

 

måndag, 08 februari 2016 12:23

SAATTOLIIKENNE – NOIDANKEHÄ KOULUN PIHALLA

Skrivet av  måndag, 08 februari 2016 12:23

Aamuhämärässä autojen valot välkkyvät. Kiireessä autoaan koulunpihalla kääntelevien vanhempien kädet puristavat rattia ja ajatukset laukkaavat jo työpaikalla. Älypuhelinta saatetaan vilkaista, ihan nopeasti vain. Auton ikkunat ovat ehkä huurteessa tai harjaamatta. Jäätymistään piipittävä pysäköintitutkakin on voitu sammuttaa.

Vanhempien kiire tuoda oma lapsi kouluun on suuri. Samalla lapion korkuisia lapsia piiloutuu autojen taustapeilien ulottumattomiin. Miellämme koulutien olevan täynnä vaaran paikkoja ja lapsen pääsevän turvallisimmin perille tutun auton kyydissä.

Koulumatkan vaarallisin paikka löytyy kuitenkin liian monesti koulun portilta – oli kyse sitten kaupungista, lähiöstä tai maaseudusta. Paradoksaalisesti koulun lähistöllä suurimman vaaran aiheuttavat monesti lastaan suojelemaan pyrkivät vanhemmat. Ajaisimme autolla lapsemme koulun portaista ylös ja luokan ovelle jos se olisi mahdollista.

Näin siitäkin huolimatta, että kaikki osapuolet haluavat aidosti turvata lasten koulutien ja kunnat ovat pyrkineet luomaan mahdollisimman turvalliset koulupihat ja liikenneympäristöt. Koulut ovat kieltäneet ajamasta pihaan ja määritelleet paikat, joissa lapsia saa jättää pois kyydistä. Lapset itse yrittävät parhaansa mukaan noudattaa liikennesääntöjä.

Mikä siis avuksi?

Emotionaalisesti latautuneeseen kysymykseen on uskallettava tarttua yhteistuumin. Asia vaatii saman pöydän ääreen vaikuttajat niin kotoa kuin kunnasta.
Aluksi on pohdittava, onko koulun pihalle kuljettaminen ylipäätään aina tarpeellista. Lapsi ei omaksu liikenteen pelisääntöjä takapenkiltä, vaan päätöksiä on saatava tehdä liikenteessä itse. Kävellen ja pyörällä pääsee aamulla kouluun siinä missä iltapäivällä kotiinkin. Lisäksi puoli kilometriä aamulla kävellyt lapsi on virkeämpänä koulunpenkissä.

Koulut voivat yhdessä kunnan liikennesuunnittelun kanssa määrittää useampia jättöpaikkoja sopivan matkan päähän koulusta. Osana ratkaisua voi olla myös kiertävä liikennejärjestely, jossa auto on aina nokka menosuuntaan. Se on useimmissa paikoissa helppo toteuttaa ja näin kukaan ei peruuta kenenkään päälle koulun pihalla tai saattoliikennealueella.

Kunnan edustajat voidaan kutsua koulun vanhempainiltoihin keskustelemaan koulun tilanteesta ja pyrkiä ratkaisemaan pulmat yhdessä. Lapsilta kannattaa kysyä, mitkä paikat he kokevat vaarallisiksi koulutiellä ja mistä syystä. Vanhempien pitää ainoastaan sitoutua noudattamaan yhdessä laadittuja pelisääntöjä.

Hyvänä työkaluna sekä opettajille että oppilaille toimii esimerkiksi Liikenneturvan vaaranpaikka-sivusto http://www.vaaranpaikka.fi

Publicerad i Blogi
måndag, 28 september 2015 09:57

KILPAILU ON POIKAA

Skrivet av  måndag, 28 september 2015 09:57

Julkiset yhteydet välillä Turku-Helsinki ovat viime aikoina menneet kovasti uusiksi. Bussiliikenteeseen on tullut kilpailu, joka on saanut monet haukkomaan henkeä. Onko aivan uusilla, alennetuilla, hinnoilla liikennöinti ylipäätään mahdollista? Joka tapauksessa moni on pannut positiivisesti merkille, että matkustaminen on entistä selvästi halvempaa, eikä liikkuminen enää niin paljon rahasta kiinni kuin aikaisemmin.

Rautateillä ei kilpailua Suomessa vielä ole. VR:lle on taattu monopoli vuoteen 2024 saakka. Sen jälkeen kilpailu voidaan avata. VR kuljettaa ihmisiä nykyisin kahdella eri periaatteella, markkinavetoisesti ja valtion ostamilla vuoroilla.

Markkinavetoisuus tarkoittaa, että vuorot ajetaan, mikäli VR katsoo niin kannattavaksi tehdä. Ostetut vuorot koskevat vähemmän liikennöityjä välejä siten, että valtio, käytännössä maan hallitus, ostaa vuorot VR:ltä. Nämä vuorot on katsottu välttämättömiksi aluepoliittisista yms. syistä.

Uutena asiana meille varsinaissuomalaisille tuli tieto siitä, että VR aloittaa maaliskuussa kokeilun, jolla on tarkoitus päästä Turusta Helsinkiin noin puolessatoista tunnissa. Hieno avaus VR:ltä. Nyt yhtiö ei pelkästään kiristyneessä tilanteessa supista, vaan se myös hyökkää. Kilpailuun pitääkin vastata uusilla tuotteilla, ei pelkällä näivetyksellä.

Selvää kuitenkin on, että Tunnin juna -hanke ei jouda romukoppaan uudella kokeilulla. Tarvitaan oikorata ja kaksi raidetta. Niiden myötä saadaan myös kilpailua, joka helpottaa matkustamista ja lisää työvoiman liikkuvuutta sillä alueella Suomessa, jossa on aidosti mahdollisuus taloudelliseen kasvuun.

TÄLLÄ VIIKOLLA:

Maanantai: Johtoryhmä, sitten erilaisten yrityshankkeiden kimpussa, välillä avaus maakunnan yhteistyöryhmän koulutuspolitiikkaa käsittelevässä tilaisuudessa.
Tiistai: Aamuvarhaisella lehtihaastattelu, sitten heti perään Varsinais-Suomen kuntapäivä. Kunnanjohtajat ja kuntien luottamushenkilöt ovat liitolle eritäin tärkeä kumppani. Kunta-asioissa tarvitaan myös uusia avauksia, vanhat tsydeemit eivät riitä. Ip konttoria.
Keskiviikko-torstai-perjantai: Maakuntahallituksen opintomatka Ahvenanmaalle ja Tukholmaan, tiukka ohjelma koskien aluehallinnon uudistamista, sotea, liikenneratkaisuja yms. Parhaat vertailukohdat kannattaa näissä asioissa hakea Pohjoismaista, Ahvenanmaa taas on hallintomalliltaan ainutlaatuinen ehkä koko maailmassa.

HYVÄÄ SYKSYN ALKUA KAIKILLE. NYT SE NÄYTTÄÄ SITTENKIN TULEVAN!

Skrivet av  onsdag, 03 juni 2015 08:16

Maakuntaamme koskettava vaihemaakuntakaava on saatu luonnosvaiheeseen ja asetetaan nähtäville kuntiin ja liiton virastoon 3.6.–10.7. palautteen saamiseksi ja jatkovalmistelun pohjaksi.

Vaihemaakuntakaavassa käsitellään valikoidut teemat koko maakunnan alueella. Olemme nostaneet keskusteluun Varsinais-Suomen vetovoimaisuuden ja kilpailukyvyn kannalta keskeiset teemat, jotka kytkeytyvät taajamien maankäyttöön. Näitä ovat keskustojen kehittäminen, seudullisesti merkittävän vähittäiskaupan sijainti ja mitoitus sekä palveluiden saavutettavuus ja kestävän liikkumisen kannalta tärkeät liikenneverkon kehittämistoimet.

Varsinais-Suomen taajamat ovat viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti laajentuneet ja osin suunnittelemattomasti hajautuneet. Asukkaiden määrä ydintaajamissa on laskenut. Henkilöautoistuminen ja autoliikenteen kasvu ovat osaltaan edistäneet tätä kehityssuuntaa.

Taajamien keskustojen elinvoimaisuuden ja vireyden ylläpitäminen on yhä vaikeampaa kaupan rakenteellisten muutosten edetessä ja perinteisten työpaikka-alueiden siirtyessä hyvien autoliikenneyhteyksien äärelle pois taajamien keskustoista.

Haasteiden taklaaminen ja kehityksen kääntäminen vaatii katseiden suuntaamista kuntien keskeisille rakennetuille alueille. Alueen vetovoimaisuus on osatekijöidensä summa ja monipuolisimmillaan se näyttäytyy keskustoissa.

Lähipalvelut, sujuvat reitit, viihtyisät julkiset tilat sekä elävät asuin- ja työpaikkaympäristöt varmistavat keskustojen elinvoimaisuuden. Tarvitaan myös riittävästi asukkaita ja työpaikkoja ylläpitämään palveluita. Tämä mahdollistaa myös julkisen liikenteen hyvän palvelutason. Kehittämistyön tavoitteena on asukkaiden sujuva ja helppo arki!

Maankäyttöä, asumista, liikennettä sekä palveluita ja elinkeinoja tulee tarkastella kokonaisuutena. Tämä ns. MALPE-ajattelu ja sen muuttaminen käytännöksi vaatii sektorirajat ylittävää keskustelua ja yhdessä suunnittelua.

Kaavatiimimme on kiertänyt jokaisessa maakuntamme 27 kunnassa keskustelemassa kuntien näkemyksistä ja tarpeista em. teemoissa. Hyvät keskustelut, kuntien maankäytön suunnitelmat sekä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa laaditut selvitykset ovat tarkentaneet yhteisiä tavoitteitamme ja valmistuneen kaavaluonnoksen ratkaisua.

Voimakasta kasvua ei juuri nyt ole näköpiirissä. Emme voi kuitenkaan jäädä odottamaan kasvua ja siirtää kehittämistä tulevaisuuteen – nyt on toimittava niillä pelimerkeillä, jotka meillä on käytössämme. Entistä suurempaan rooliin nousee silloin eri osatekijöiden yhteensovittaminen ja toimenpiteiden suuntaaminen oikeaan aikaan ja paikkaan.Oikeat odotusarvot vievät kehitystä eteenpäin!

Yleisötilaisuudet alkavat – tule mukaan keskustelemaan maakunnan kehittämisestä!

Publicerad i Blogi
tisdag, 05 maj 2015 09:32

PYÖRÄILIJÄN OSA LIIKENNEVIIDAKOSSA

Skrivet av  tisdag, 05 maj 2015 09:32

Tapahtui pyörämatkalla kotiin: Auto meinasi kääntyä risteyksessä päälleni, vaikka pyörätien jatkeena olleella suojatiellä paloi vihreä. Jalankulkijat kävelivät koko leveydeltä jalankulku- ja pyörätiellä ja ihmettelivät, kun soitin soittokelloa. Risteyksessä melkein ajoin toisen pyöräilijän päälle, kun hän yllättäen kääntyikin, näyttämättä suuntamerkkiä.

Välillä tuntuu, että liikenne on viidakko, jossa luovimisesta aiheutuu vain paljon stressiä ja mielipahaa ja perille pääseminen on tuurista kiinni. Yllä kuvatun kaltaisina päivinä ei tarvitse ihmetellä, miksi suurin osa liikenneohjeista alkaa sanoilla "Muista varoa..."

Pyöräilyaiheisessa seminaarissa huhtikuun lopussa kuulin liikennelainsäädännön nykytilasta ja siihen tulevasta kokonaisuudistuksesta. Kuunnellessani esittelyä väistämissäännöistä ja siitä, kuinka ne ovat vuosien aikana muuttuneet ja tulevat pian taas muuttumaan, en yhtään ihmetellyt, miksi sääntöjen noudattaminen on välillä haasteellista – niin autoilijoille, pyöräilijöille kuin kävelijöillekin. Tutkimusten mukaan vain 40 % pyöräilijöistä ja 29 % autoilijoista tietää ketä väistetään, missä ja milloin.

Toinen asiantuntija kertoi kuntatutkimuksesta, jossa oli selvitetty jalankulun tilaa. Jalan liikkuminen on kulkumuoto siinä missä esimerkiksi pyöräilykin, mutta se antaa mahdollisuudet aivan toisenlaiseen kaupunkitilan käyttämiseen - ei vain siirtymiseen paikasta toiseen. Jalankulkijoiden tarpeet ovat monesti erilaisia kuin pyöräilijöiden, mutta siitä huolimatta nämä kaksi kulkijakuntaa usein pakotetaan samalle kulkuväylälle.

Liikennekasvatusta on alakouluilta lähtien, mutta hyvin vähän huomioidaan sitä, millaista on olla pyöräilijänä liikenteessä. Elämme ns. autoyhteiskunnassa ja tämä on se näkökulmasta, josta liikennekasvatuskin usein lähtee. Myös kaupunkien liikennesuunnittelulla on osansa siinä, millaiseksi liikkumisympäristöksi kaupungit koemme.
Työssäni painin päivittäin liikkumiseen liittyvien haasteiden parissa. Ihmisten tietoisuus liikennesäännöistä ja hyvistä liikennetavoista löytyy tärkeysjärjestykseni kärkisijoilta ja paljon onkin jo tehty, mutta paljon on vielä tehtävääkin.

Pian alkava kansallinen pyöräilyviikko on hyvä mahdollisuus nostaa pyöräilyasioita esille. Kuka tahansa pyöräilystä innostunut toimija voi järjestää vaikka kaupunkipyöräilyretken tai pyöränhuoltopajan. Pyöräilijän näkökulman liikennekasvatukseen taas voi mainiosti tuoda esille Pyörällä kouluun -päivänä. Lisää pyöräilyviikosta voit lukea osoitteesta http://www.poljin.fi/fi/toimintaa/pyorailyviikko

Liikkumisen ei kuuluisi olla jatkuvaa varomista. Tilannetta parantaisi huomattavasti jo se, että muistaisimme huomioida myös toiset liikenteessä olevat.

Publicerad i Blogi