Johanna Reiman

fredag, 04 november 2016 09:33

Jag deltog i ett möte i Stockholm där en av föreläsarna önskade åhörare professionalism och entusiasm. Mötet handlade om hälsofrämjande arbete på lokal nivå.

Sällan hör man så kloka ord. Man kommer inte långt utan kunskap. Professionalism betyder att man har djup kunskap om någonting: bioteknik, redovisning, bildkonst. Gärna har man uppdaterat och kompletterat sin kännedom regelbundet.

Men även om man har kunskap måste entusiasm finnas för att föra sakerna vidare. Om man är trött och cynisk hjälper det inte att ha kunskap. Man bör ha kraft att repetera och förklara. Knyta kontakter hör till saken. Det hjälper inte att veta mycket, om man inte använder sin kunskap. Att behålla sin entusiasm i arbetslivet är inte alltid enkelt.

Organisationer borde vara kloka och lyssna på vad som tänder deras personal. Uppgifter och anställningar ska vara meningsfulla.

När man har sett arbetslivet under en längre period tänker man ofta för sig själv: Detta har jag hört tidigare.

Visst kommer samma teman upp då och då. Världen har emellertid ändrat sig. Även om innehållet liknar det som man har hört, kan kontexten vara en annan. Därför kan nödvändigtvis gamla lösningar inte användas. Bli absolut inte en besserwisser!

Behöver man då känna till bakgrunden eller hur problemen löstes tidigare? Jovisst. Att sätta saker i perspektiv behövs alltid. Det finns så mycket som påverkar hurdana lösningar som fungerar bäst.

I det finska samhället är argumentering och diskussioner inte populärt. Publiken var ganska tyst också under Stockholmsmötet. Vill man hitta nya synpunkter är det nödvändigt att både argumentera och diskutera. Och sedan dra slutsatser och fatta beslut - professionellt och entusiastiskt.

onsdag, 19 augusti 2015 08:11

"Ei hän tiedä mitään teemasta, hänellä on ihan eri alan koulutus; onneksi hän kyselee paljon!" Yhteistyökumppani huudahti lounaalla. Hämmästyin kovasti. Omasta valmistumisestani on lähes 30 vuotta. Muistan kuulleeni viisauden vuosia sitten: ei ole väliä, minkä tutkinnon unohtaa, työelämä kyllä opettaa.

Kannattaisiko kuunnella eri alojen osaajia? Maailma on niin monimutkainen, että vanhoilla konsteilla ja titteleillä ei ehkä pärjääkään. Vaikka elämänikäinen oppiminen kuulostaa uuvuttavalta, siihen kannattaa suostua ja ilolla kohdata uusia asioita.

Organisaatiossamme aloitti uusi toimitusjohtaja. Hän halusi meidät työntekijät kurssille. Kollegan sanoin olimme 'pommialtis projektipäällikköporukka': asiantuntijoita ja ylpeitä eri teknologioiden erityistietämyksestämme. Uusi johtaja pakotti meidät myöntämään, että ehkä meillä oli aukkoja osaamisessa.

Työelämäni ensimmäinen esimies passitti minut pitkälle kansainvälistymisvalmennukselle. Vientipäälliköille opetettiin vuonna 1989 mm. Neuvostoliiton kaupan erityispiirteet. Ei kestänyt kauaa, kun järjestelmä lakkasi. Muutos on siis kiihtyvää, jatkuvaa ja julmaa. Professiot muuttuvat prosesseiksi ja tehtävät muokkautuvat muutosten mukana.

Maailman terveysjärjestö WHO:n vuosikonferenssissa Kuopiossa kesäkuussa Michael Acuto, University College London, peräsi paikallistason päättäjien koulutukseen panostamista. Hän kehotti myös verkostoitumaan alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Oma ensimmäinen tutkintoni on agronomi. Silti työurani on kulunut hyvinvoinnin teemojen parissa. Olen sielultani vahvasti maatalouden ja maaseudun puolestapuhuja. Työni olen kuitenkin tehnyt kaupungissa biotekniikan, terveyden ja innovaatioiden parissa. Moni tutkinto antaakin valmiudet aivan erilaisiin töihin kuin opiskelijana kuvitteli. Itse erikoistuin siipikarjaan. Ensimmäinen työni oli kansainvälinen tuotepäällikkyys, kuinkas ollakaan kanojen ja kansanterveyden parissa. Lienee sattumaa, että jatkoin terveyden ja hyvinvoinnin saralla.

Yhtenä työtehtävänä oli osallistua broilerväen kesäjuhlaan. Tuttuni luuli, että olin menossa poliittisten päättäjien kokoukseen!

Työelämässä tehdään yhteistyötä monien ammattiryhmien kanssa. Aito erilaisen tietämyksen arvostaminen kannattaa. Syvää osaamista löytyy kunnista, korkeakouluista, yrityksistä ja järjestöistä. Suomalainen yhteiskunta kukoistaa, jos opimme kuuntelemaan ja kunnioittamaan erilaisia tekemisiä. Kesällä on kuitenkin nostalgista olla agronomi.

fredag, 15 maj 2015 08:41

Nykypäivä korostaa kovasti ulkoisia asioita: kauneutta, trendikkyyttä, laihuutta. Kuka puhuisi sivistyksen ja arjen hyvinvoinnin puolesta?

Ihmisen onni ei koostu tosi-TV-julkisuudesta vaan läheisistä ihmisistä, kielon tuoksusta ja hyvistä kirjoista. Opiskelijat Janni Mäkelä ja Heidi Nieminen Humanistisesta ammattikorkeakoulusta toteuttivat Lausteen koululla unelmatyöpajan. Alaluokkalaisten unelmat hymyilyttävät: kotieläin, matka, suosikkitähden tapaaminen, urheilu-ura.
Jokaisen elämässä on vaikeita aikoja. Elämä on arkea; miksi siitä ei yrittäisi löytää pieniä ilonaiheita. Kun vanhoja ihmisiä haastatellaan, he yleensä mainitsevat elämän kohokohtina yhteiset hetket läheisten kanssa. Tärkeintä ei ole, mitä on saavuttanut, vaan mitä on tehty yhdessä.

Maailman terveysjärjestö WHO puhuu henkisestä kimmoisuudesta, resilienssistä, ja kannustaa hyvinvoinnin rakentamiseen kunnissa yhteistyössä korkeakoulujen, yritysten ja yhdistysten kanssa. Hyvinvoinnin edistäminen voi olla pieniä asioita: rohkaiseva kiitos kesäharjoittelijalle hyvin menneen työrupeaman jälkeen tai iloinen juttelu naapurin kanssa aamun koiralenkillä.

Suomalaisissa kodeissa ja yhteisöissä kannattaisi käyttää aikaa yhteiseen tekemiseen. Jokainen meistä voisi yrittää tehdä arkiset kohtaamiset juhlahetkiksi. Muistona Lausteen koulusta olivat iloiset naamat. Oppilaat toivoivat lisää unelmien miettimistä. Yksinkertaiset kohtaamiset voivat olla sysäys eteenpäin elämässä. Isommin ajattelu ja unelmia kohti ponnistelu ei ole ylpeilyä. Itsensä kannattaa haastaa oikeissa asioissa: osaamisessa ja yhteistyössä. Omaan tekemiseen uskomisessa me varsinaissuomalaiset kunnostaudumme, kunhan muistaisimme kertoa asiasta muillekin.

Naapuriorganisaatio järjesti legendaarisen Solutions-konferenssin. Ratkaisuja tarvitsevat yksilö, organisaatio ja kansakunta. Jotta resepti löytyy, kannattaa kuunnella, osata ja palvella. Hyvinvointityössä sanotaan juututtavan ongelmiin sen sijaan, että mietittäisiin ratkaisuja ja toimintamalleja. Aina voi myös tehdä asiat eri tavalla. Sain aikoinaan esimieheltäni luonnonkukkakimpun onnistuneen konferenssin päätökseksi. Ajatus pomosta metsässä ilahduttaa vieläkin.

Virolainen Taavi Lai sanoi hyvinvointikoulutuksessa Pietarissa: "Jos luulet, että on vain yksi ratkaisu, et ole ymmärtänyt ongelmaa, etkä ratkaisua."

Hyvinvoinnin edistämiseen on monia ratkaisuja, joista kunnat voivat oppia mm. WHO:n Healthy Cities/Terve Kunta -verkostosta. Hyvä elämä on asenne ja se tehdään yhdessä muitten kanssa.