PADOTTUJEN JOKIEN PERINTÖ

Skrivet av tisdag, 08 september 2015 13:26

Jokien patoaminen on yksi suurimmista ihmisen aikaansaamista ympäristömuutoksista Suomen luonnossa. Vesiluonto ja kalat jäivät jalkoihin sotien jälkeisenä teollistumisen aikana, jolloin lähes kaikki suuret jokemme padottiin energiantuotannon ja teollisuuden tarpeisiin. Suomen virtavesissä on tuhansia patoja ja muita vaellusesteitä, jotka estävät kalojen ja muiden vesieliöiden liikkumisen.

Joen patoaminen muuttaa voimakkaasti koko vesistön ekosysteemiä. Virtaavasta vedestä tulee seisovan veden allas – vesivarasto. Jokisysteemille luontaiset ominaisuudet kuten rantaniityt, tulvarannat, joen mutkittelu sekä suvanto- ja virtapaikkojen vuorottelu häviävät ja ympäristömuutos ulottuu pitkälle rantavyöhykkeelle.

Osaa rakennetuista padoista hyödynnetään edelleen esimerkiksi vesivoimantuotannossa. Suomessa on yli 220 vesivoimalaa, joista suuri osa on pienvesivoimaloita (1-10 MW) ja minivesivoimaloita (<1 MW). Näiden vähätuottoisten vesivoimaloiden ympäristövaikutukset ovat huomattavan suuret. Osa voimaloista toimii vuosikymmeniä vanhoilla luvilla, sillä Suomen vesilain mukaiset luvat ovat ikuisia.

Monet padot estävät muun muassa uhanalaisten kalakantojen elvyttämisen. Suomen 12 uhanalaisesta kalalajista suurin osa on vaelluskaloja. Vaelluskalat vaeltavat elinkierron eri vaiheessa ympäristöstä toiseen. Esimerkiksi lohen poikaset elävät joessa ensimmäiset vuotensa, lähtevät merivaellukselle ja palaavat lisääntymään kotijokeensa. Vapaa liikkuminen vesistössä on edellytys elinvoimaisille vaelluskalakannoille.

Vesivoimaloiden lupien ja lupaehtojen tarkastaminen ja muuttaminen nykyajan ja -tiedon vaatimusten mukaiseksi olisi vähintä, mitä vesivoiman ympäristöhaittojen vähentämiseksi voitaisiin tehdä. Vähäistä hyötyä tuottavat padot tulisi purkaa kokonaan, vaelluskalakannat palauttaa jokiin ja joet valjastaa energiantuotannon sijaista mieluummin virkistyskäyttöön ja matkailuun. Suomen vesistöissä on valtava potentiaali luonto- ja kalastusmatkailun kehittämiseen – edellyttäen että vesistöistä ja kalakannoista pidetään huolta. Uudet työpaikat kävisivät takuulla kaupaksi.

Kaikkia patoja ei kuitenkaan voida purkaa ja nykytilanteessa tarvitsemme myös vesivoimaa. Vesivoimaa tulisi kuitenkin tarkastella kriittisesti ja tuottaa ympäristöhaitat minimoiden siellä, missä hyödyt ovat selvästi haittoja suuremmat.

Vanhan sanonnan mukaan on kolme asiaa, joita ihminen voisi katsella loputtomiin. Nukkuva lapsi, palava tuli ja virtaava vesi. Kaikkea ei voida mitata kilowattitunneissa tai rahassa.

FRAMTIDENS GULDGRUVA GÅR KLÄDD I OVERALL

Skrivet av onsdag, 02 september 2015 15:17

Hösten innebär på många sätt en nystart: Vi återvänder till jobbet efter semestern och kurser och hobbyer inleds igen. Inte minst vid Åbo Akademi sprudlar campus av liv när nya studerande tillsammans med sina tutorer vandrar omkring i stora grupper för att lära känna varandra och sin nya studieplats. Det är många förväntningar i luften – det vankas halarfester, nya vänner, brustna hjärtan, avstånd från barndomens familj, ett första egna hem och ett sikte inställt på framtiden.

En stor del av dessa förväntningar som dallrar kring campus ställs på studiestaden Åbo. Drygt 730 nya studerande har precis inlett sina studier vid Åbo Akademi. Sammanlagt kommer cirka 5 500 nya studerande att börja studera vid någon av Åbos högskolor i höst. Räknar man ihop dem alla, gamla och nya, blir det cirka 40 000 högskolestuderande som vandrar på Åbos gator. Det är ingen liten grupp. De behöver offentlig service på flera språk, de vill cykla tryggt på cykelvägar, de vill åka kollektivt, de behöver bo, leva och trivas.

RSTG är en förkortning av "Ready, Study, Go – Studiestaden Åbo". Det är ett samarbete mellan Åbo Akademi, Åbo universitet, Åbo stad, Åbo yrkeshögskola, samt student- och studerandekårerna i Åbo. Målet är att med samlade krafter göra Åbo till en lockande och trivsam stad för studerande. En minst lika viktig målsättning är att göra Åbo till en stad där den utexaminerade vill stanna. I gruppen av dessa 40 000 studerande finns en enorm, i många fall outnyttjad, kunskapspotential, en potential som kan stärka stadens och hela regionens livskraft.

Men den kommer inte gratis! Om vi inte tar de studerande på allvar och ser till att de trivs i Åbo, varför skulle de då vilja stanna här efter avklarade studier? Om Egentliga Finland inte har praktikplatser och jobb att erbjuda dem, hur kan vi då tro att de får in en fot på arbetsmarknaden i vår region? Eller har vi nån som helst möjlighet att locka dem till att bli företagare i regionen?

Tänk på det, nästa gång du möter en halarklädd ung student, innan du vet ordet av har halaren bytts till en jackdräkt fylld med nytänk, ambition och kunskap. Har du tur kanske du får jobba ihop med den.

Ps. En översättning för dig som inte kan finlandismer: halare = overall. Halarfest = fest där studerande klär sig i overall.

ILMASTONMUUTOSTA ILMASSA

Skrivet av onsdag, 26 augusti 2015 12:04

Heinäkuu kului viileää säätä päivitellessä. Taas saimme kuulla, että ilmastonlämpenemisen on oltava ihmiskunnan räikein huijaus. Jokaiseen uutiseen jäätiköiden uudelleen jäätymisestä tarrataan kuin kansipuun palasiin Titanicin vajotessa. Yleisesti ottaen ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen mielletään samaksi asiaksi. Amerikassa tehdään kovasti työtä näiden kahden termin erottamiseksi toisistaan, samaa työtä kaivattaisiin myös täällä Euroopassa.

Mielelläni minäkin kirjoittaisin, että ilmastonmuutos on peruttu. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että olemme menossa kohti pahimpia skenaarioita.

Heinäkuussa Porin SuomiAreenalla Sitran hiilineutraaliusasiantuntija Mari Pantsar vertasi maapallon ilmaston lämpenemistä ihmiskehoon: jo pari astetta yli normaalilämmön ihminen tuntee olonsa todella kipeäksi, puhumattakaan jopa hengenvaarallisesta viidestä asteesta. Miksei siis maapallommekin olisi pulassa, vaikka kyse olisikin "vain" muutamasta lisäasteesta?

Energia- ja materiaalitehokkuuden edistämiseen ilmastonmuutoksen hillintä ei ole enää ainoa syy. Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna viikkoa viime vuotta aiemmin. Tuolloin ihmiskunnan kulutus ylitti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Loppuvuoden lisäämme lapsiemme velkaa.

Meillä ei ole varaa dumpata kalliita metalleja ja kemikaaleja syyttä suotta kaatopaikoille. Materiaalien saatavuusongelmat tosin luovat mahdollisuuksia korvaaville, uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäville keinoille. On kuitenkin edettävä realistina. Yhtä suurta ratkaisua ei ole ja vaihtoehtoiset ratkaisut ovat aina jostain muusta pois. Uusiutuva energia, kuten aurinkopaneelit, tarvitsevat paljon erilaisia metalleja, bioteknologia puolestaan vie pahimmallaan viljelypinta-alaa ruokakasveilta.

Uskon kuitenkin siihen, että toivoa on. Isot valtiot ovat tehneet päätöksiä hiilipäästöjen pienentämiseksi, Australia esimerkiksi päätti 25 prosentin päästövähennyksistä. Samaan aikaan Ranska ilmoitti tavoitteestaan puolittaa energiankulutuksensa ja säätää samanaikaisesti lakia, joka velvoittaa supermarketteja antamaan päiväyksiltään vanhentuneet tuotteet hyväntekeväisyyteen.

Yrityksille suuri kannustin muutokseen on pelko ihmisten jaloillaan äänestämisestä. Lego irtautui sopimuksesta Shellin kanssa, koska Shell poraa öljyä arktisilta alueilta. Raisio oli ensimmäinen suomalainen yritys, joka lisäsi hiilidioksidijalanjäljen tuotteidensa pakkausmerkintöihin.

Ilmastonmuutosta kiihdyttäviä tekoja mitataan hiilijalanjäljellä. Hiilikädenjälki puolestaan mittaa ilmastonmuutosta hillitseviä tekoja, esimerkiksi hiilinielujen kuten metsien istuttamista tai ilmastomyönteisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Suomalainen tutkimus on selvittänyt, että jos suomalaiset loisivat toimillaan seitsemän kertaa Suomen hiilijalanjäljen kokoisen hiilikädenjäljen, riittäisi se pysäyttämään ilmastonmuutoksen koko maapallolla. Huolimatta kiinalaisten ja intialaisten ja amerikkalaisten ja kreikkalaisten tekemisistä.

Siinä on perspektiiviä ja haastetta meistä jokaiselle.

PROFESSIOISTA PROSESSEIKSI

Skrivet av onsdag, 19 augusti 2015 08:11

"Ei hän tiedä mitään teemasta, hänellä on ihan eri alan koulutus; onneksi hän kyselee paljon!" Yhteistyökumppani huudahti lounaalla. Hämmästyin kovasti. Omasta valmistumisestani on lähes 30 vuotta. Muistan kuulleeni viisauden vuosia sitten: ei ole väliä, minkä tutkinnon unohtaa, työelämä kyllä opettaa.

Kannattaisiko kuunnella eri alojen osaajia? Maailma on niin monimutkainen, että vanhoilla konsteilla ja titteleillä ei ehkä pärjääkään. Vaikka elämänikäinen oppiminen kuulostaa uuvuttavalta, siihen kannattaa suostua ja ilolla kohdata uusia asioita.

Organisaatiossamme aloitti uusi toimitusjohtaja. Hän halusi meidät työntekijät kurssille. Kollegan sanoin olimme 'pommialtis projektipäällikköporukka': asiantuntijoita ja ylpeitä eri teknologioiden erityistietämyksestämme. Uusi johtaja pakotti meidät myöntämään, että ehkä meillä oli aukkoja osaamisessa.

Työelämäni ensimmäinen esimies passitti minut pitkälle kansainvälistymisvalmennukselle. Vientipäälliköille opetettiin vuonna 1989 mm. Neuvostoliiton kaupan erityispiirteet. Ei kestänyt kauaa, kun järjestelmä lakkasi. Muutos on siis kiihtyvää, jatkuvaa ja julmaa. Professiot muuttuvat prosesseiksi ja tehtävät muokkautuvat muutosten mukana.

Maailman terveysjärjestö WHO:n vuosikonferenssissa Kuopiossa kesäkuussa Michael Acuto, University College London, peräsi paikallistason päättäjien koulutukseen panostamista. Hän kehotti myös verkostoitumaan alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Oma ensimmäinen tutkintoni on agronomi. Silti työurani on kulunut hyvinvoinnin teemojen parissa. Olen sielultani vahvasti maatalouden ja maaseudun puolestapuhuja. Työni olen kuitenkin tehnyt kaupungissa biotekniikan, terveyden ja innovaatioiden parissa. Moni tutkinto antaakin valmiudet aivan erilaisiin töihin kuin opiskelijana kuvitteli. Itse erikoistuin siipikarjaan. Ensimmäinen työni oli kansainvälinen tuotepäällikkyys, kuinkas ollakaan kanojen ja kansanterveyden parissa. Lienee sattumaa, että jatkoin terveyden ja hyvinvoinnin saralla.

Yhtenä työtehtävänä oli osallistua broilerväen kesäjuhlaan. Tuttuni luuli, että olin menossa poliittisten päättäjien kokoukseen!

Työelämässä tehdään yhteistyötä monien ammattiryhmien kanssa. Aito erilaisen tietämyksen arvostaminen kannattaa. Syvää osaamista löytyy kunnista, korkeakouluista, yrityksistä ja järjestöistä. Suomalainen yhteiskunta kukoistaa, jos opimme kuuntelemaan ja kunnioittamaan erilaisia tekemisiä. Kesällä on kuitenkin nostalgista olla agronomi.

Valonia ja sitä edeltänyt Varsinais-Suomen agendatoimisto ovat tarjonneet puolueetonta neuvontaa haja-asutuksen jätevesien asianmukaisesta käsittelystä jo vuodesta 1999. Neuvontatyö haja-asutuksen jätevesien parissa on siis aloitettu jo ennen kuin jätevesien käsittelyä koskevat määräykset tulivat osaksi lainsäädäntöä.

Tavoitteena on estää lähivesistöjen ja talousvesikaivojen likaantuminen, parantaa vesien tilaa ja turvata vesi- ja rantaluonnon monimuotoisuus. Kiinteistöjen jätevesien asianmukainen käsittely on konkreettinen keino lähiympäristömme ja lähivesistöjemme tilan parantamiseksi.

Mitä jätevesineuvoja oikeasti tekee? Työ pohjautuu asiakaspalveluun. Työ on asiakkaiden kohtaamista, kuuntelemista ja opastamista sekä asiantuntevan palvelun tuottamista. Puhelimen välityksellä moni saa kysymyksiin tarvitsemansa neuvot, mutta kaikki ei selviä puhelimessa. Neuvojan työhön kuuluu myös tiedon tuottamista, välittämistä ja kirjaamista eli kalenterista löytyy toimistopäiviäkin.

Neuvojan paras apuri on oma auto ja haja-asutusalueen kiinteistöjen osoitteet tunteva navigaattori. Välillä ärräpäät lentävät, kun käynnille on kiire ja navigaattorilla ei ole mitään käsitystä siitä, minne ollaan matkalla. Suuren haasteen luovat myös talot, joiden kyljessä ei ole numeroa lainkaan. Mutta kysyvähän ei tieltä eksy. Usein ensimmäinen tervehdys tulee pihalla riemuissaan vapaana juoksevalta koiralta.

Kiinteistökäynnillä kierrämme kiinteistönomistajan kanssa pihalla katsomassa minne kiinteistöllä olevien rakennusten jätevedet menevät. Usein kiinteistöillä on kaksi tai kolme saostussäiliötä, joista jätevesi jatkaa matkaa eteenpäin kohti ojaa, rantaa tai maan alla kulkevia salaojia. Joissakin paikoissa kiinteistön oma talousvesikaivo saattaa olla vaarassa likaantua jätevesien vaikutuksesta.

Olennainen osa neuvojan työtä on olemassa olevan järjestelmän kunnon arvioiminen. Avaamme saostussäiliöiden kannet ja kurkkaamme sisään. Näkymä ei saa heikottaa, vaikka välillä kiinteistön-omistajat ihmettelevätkin miten pystymme työntämään nenämme säiliöihin.

Työ on hyvin käytännönläheistä. Se on tiedon soveltamista käytäntöön, asioiden sommittelua paikan päällä sekä teknisten ratkaisujen löytämistä. Työn ohjenuorana toimivat lainsäädännön pykälät ja kuntien määräykset. Jokaiseen kiinteistöön löytyy vaihtoehdot, joilla jätevedet saadaan käsiteltyä asianmukaisesti. Aina ei edes tarvita isoja toimenpiteitä. Kiinteistönomistaja on huojentunut saadessaan asiantuntevat neuvot puolueettomalta neuvojalta, joka on perehtynyt kyseisen kiinteistön olosuhteisiin. Usein kiinteistökäynneillä työpöydäksi valikoituu puutarhapöytä, jonka äärellä annetaan henkilökohtaiset neuvot järjestelmän kunnostamiseen tai uudistamiseen liittyen ja samalla täytetään lomakkeet.

Yhteen käyntiin on varattu aikaa yksi tunti, mutta monesti käynnit ja päivät venyvät kiinteistönomistajien halutessa kertoa kiinteistön historiasta, pihalla kasvavista harvinaisista puista tai vaikkapa mehiläisten hoidosta. Muuhun kanssakäymiseen kuluvaa aikaa ei saa ajatella tehottomana työajankäyttönä vaan tärkeänä osana molemminpuolisen luottamuksen rakentamista. Hyvät kokemukset jättävät positiivisen muistijäljen ja helpottavat yhteydenottamista tulevaisuudessa.