Valonia ja sitä edeltänyt Varsinais-Suomen agendatoimisto ovat tarjonneet puolueetonta neuvontaa haja-asutuksen jätevesien asianmukaisesta käsittelystä jo vuodesta 1999. Neuvontatyö haja-asutuksen jätevesien parissa on siis aloitettu jo ennen kuin jätevesien käsittelyä koskevat määräykset tulivat osaksi lainsäädäntöä.

Tavoitteena on estää lähivesistöjen ja talousvesikaivojen likaantuminen, parantaa vesien tilaa ja turvata vesi- ja rantaluonnon monimuotoisuus. Kiinteistöjen jätevesien asianmukainen käsittely on konkreettinen keino lähiympäristömme ja lähivesistöjemme tilan parantamiseksi.

Mitä jätevesineuvoja oikeasti tekee? Työ pohjautuu asiakaspalveluun. Työ on asiakkaiden kohtaamista, kuuntelemista ja opastamista sekä asiantuntevan palvelun tuottamista. Puhelimen välityksellä moni saa kysymyksiin tarvitsemansa neuvot, mutta kaikki ei selviä puhelimessa. Neuvojan työhön kuuluu myös tiedon tuottamista, välittämistä ja kirjaamista eli kalenterista löytyy toimistopäiviäkin.

Neuvojan paras apuri on oma auto ja haja-asutusalueen kiinteistöjen osoitteet tunteva navigaattori. Välillä ärräpäät lentävät, kun käynnille on kiire ja navigaattorilla ei ole mitään käsitystä siitä, minne ollaan matkalla. Suuren haasteen luovat myös talot, joiden kyljessä ei ole numeroa lainkaan. Mutta kysyvähän ei tieltä eksy. Usein ensimmäinen tervehdys tulee pihalla riemuissaan vapaana juoksevalta koiralta.

Kiinteistökäynnillä kierrämme kiinteistönomistajan kanssa pihalla katsomassa minne kiinteistöllä olevien rakennusten jätevedet menevät. Usein kiinteistöillä on kaksi tai kolme saostussäiliötä, joista jätevesi jatkaa matkaa eteenpäin kohti ojaa, rantaa tai maan alla kulkevia salaojia. Joissakin paikoissa kiinteistön oma talousvesikaivo saattaa olla vaarassa likaantua jätevesien vaikutuksesta.

Olennainen osa neuvojan työtä on olemassa olevan järjestelmän kunnon arvioiminen. Avaamme saostussäiliöiden kannet ja kurkkaamme sisään. Näkymä ei saa heikottaa, vaikka välillä kiinteistön-omistajat ihmettelevätkin miten pystymme työntämään nenämme säiliöihin.

Työ on hyvin käytännönläheistä. Se on tiedon soveltamista käytäntöön, asioiden sommittelua paikan päällä sekä teknisten ratkaisujen löytämistä. Työn ohjenuorana toimivat lainsäädännön pykälät ja kuntien määräykset. Jokaiseen kiinteistöön löytyy vaihtoehdot, joilla jätevedet saadaan käsiteltyä asianmukaisesti. Aina ei edes tarvita isoja toimenpiteitä. Kiinteistönomistaja on huojentunut saadessaan asiantuntevat neuvot puolueettomalta neuvojalta, joka on perehtynyt kyseisen kiinteistön olosuhteisiin. Usein kiinteistökäynneillä työpöydäksi valikoituu puutarhapöytä, jonka äärellä annetaan henkilökohtaiset neuvot järjestelmän kunnostamiseen tai uudistamiseen liittyen ja samalla täytetään lomakkeet.

Yhteen käyntiin on varattu aikaa yksi tunti, mutta monesti käynnit ja päivät venyvät kiinteistönomistajien halutessa kertoa kiinteistön historiasta, pihalla kasvavista harvinaisista puista tai vaikkapa mehiläisten hoidosta. Muuhun kanssakäymiseen kuluvaa aikaa ei saa ajatella tehottomana työajankäyttönä vaan tärkeänä osana molemminpuolisen luottamuksen rakentamista. Hyvät kokemukset jättävät positiivisen muistijäljen ja helpottavat yhteydenottamista tulevaisuudessa.

MIKÄ IHMEEN MERTEN SINIVIHREÄ KASVU?

Skrivet av måndag, 22 juni 2015 15:03

Meret ja valtameret ovat merkittävä taloudellisen kasvun lähde myös Euroopan unionin alueella. Ne työllistävät suoraan noin 5,4 miljoonaa ihmistä, ja niiden bruttoarvonlisäys on noin 500 miljardia euroa vuodessa. Välillisesti meremme tuovat työtä ja toimeentuloa, "sinistä kasvua", vielä paljon suuremmille ihmismäärille, kymmenille miljoonille ihmisille.

Satamatoiminta, logistiikan ketjut ja meriliikenne, meri- ja rannikkomatkailu, merenpohjan kaivostoiminta, merelliset energiamuodot, vesiviljely ja muut mereen liittyvät elinkeinot tarjoavat tärkeää työtä ja toimeentuloa nyt ja tulevaisuudessa.

Viimeisten vuosien aikana sinisen kasvun sijasta on alettu puhua yhä enemmän sinivihreästä kasvusta. Miksi - ja mitä sillä tarkoitetaan? Sinivihreällä kasvulla viitataan siihen tosiseikkaan, että merten ja valtamerten kohdalla on kyse äärimmäisen herkästä ja helposti haavoittuvasta ekosysteemistä.

Meriin liittyy erittäin suuri taloudellinen potentiaali, mutta sitä on osattava hyödyntää ja käyttää taiten. Merellistä sinistä kasvua tuleekin kehittää "ympäristöasiat edellä". Oma kotimeremme, Itämeri, on erityisen haavoittuvainen ulkoisille häiriötekijöille, koska se on varsin matala ja veden vaihtuminen on erittäin hidasta. Esimerkiksi sinileväkasvustot muistuttavat meitä jokaista hyvin konkreettisesti Itämeremme haavoittuvaisuudesta.

Euroopan komissio on ottanut aktiivisen roolin EU:n merialueiden kestävässä hyödyntämisessä. Käytännön toimenpiteinä on mm. meriosaaminen, jonka avulla parannetaan meriä koskevan fakta- ja tutkimustiedon saatavuutta. Meriin ja merialueisiin liittyy vielä edelleen yllättävänkin paljon asioita, joista emme tiedä mitään. Parempi ja kattavampi merten tutkimustieto lisää ymmärrystämme merialueista ja tekee merellä tapahtuvasta toiminnasta kestävämpää ja vähemmän riskialtista.

Jäsenvaltioiden keräämä, ns. kansallinen meritieto, ei siis riitä kertomaan kaikkea mitä meidän pitää tietää meristä maailmanlaajuisena järjestelmänä, jonka yhdistäviä tekijöitä ovat vaihtuvat tuulet, kausiluonteiset virtaukset ja muuttoeläinlajit. Euroopan tason analysointi on tämän vuoksi olennaisen tärkeää. EU onkin ajanut myös eri kansallisten ja paikallisten tietojärjestelmien yhdistämistä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Uutta ajattelua edustaa myös merten aluesuunnittelu, jolla varmistetaan mahdollisimman tehokas, hyvin koordinoitu ja kestävä merellä tapahtuvan toiminnan suunnittelu. Koska merialueilla tapahtuvaan toimintaan liittyy usein koordinoimattomuutta ja osittain myös vastakkaisia intressejä, EU:n merialuesuunnitteludirektiivin toivotaan tuovan ratkaisun myös näihin haasteisiin.

Myös yleistä merialueiden valvontaa on tärkeää tehostaa: EU:n yhdennetty merivalvonta tarjoaa viranomaisille paremman kokonaiskuvan siitä, mitä merellä tapahtuu.

On myös tärkeää muistaa, että meret eivät tunne valtioiden rajoja. Ne ovat osa maailmanlaajuista merten ekosysteemiä, minkä vuoksi merialueitamme tulee suojella ja hallita Euroopan unionin lisäksi myös maailmanlaajuisella tasolla: YK:n foorumilla sekä kansainvälistä merioikeutta kehittäen ja kunnioittaen.

Meret ja rannikkoalueet ovat taloudellisen kasvun ja työpaikkojen mutta myös virkistyksen ja inhimillisen ilon lähteitä. Meille Itämeren helmassa varttuneille meren ja merellisyyden arvokkuus, kauneus ja ainutlaatuisuus ovat itsestäänselyyksiä.

Varsinais-Suomen liitto on aktiivinen Itämereen ja merellisiin alueisiin liittyvässä toiminnassa: se on aktiivinen toimija Euroopan tason merkittävissä järjestöissä (CPMR) ja tukee monia Itämeren alueen ja ympäristön kehittämishankkeita. Myös Turun kaupunki on vahva toimija Itämeren alueen kehittämisessä sekä kansallisesti että EU-tasolla. Tällainen aktiivisuus on ensiarvoisen tärkeää.

Mertemme tila ja tulevaisuus on vahvasti riippuvainen myös yksilöistä - sinusta ja minusta. Näin kesälomien kynnyksellä haluankin toivottaa meille kaikille kauniita merellisiä kesäpäiviä, leppoisia tuulia ja aaltojen kimmellystä.

JAG HAR OCKSÅ EN DRÖM

Skrivet av onsdag, 17 juni 2015 08:31

Jag har en dröm. En känd och väl citerad fras ur Martin Luther Kings tal sommaren 1963 passar i många sammanhang. Min dröm är mera anspråkslös och lokal än Kings, som pratade om fred och jämlikhet, men har delvis samma mål och berör livet för många i Egentliga Finland.

Jag har en dröm om att landskapets rekreationsområden och -mål ska bevaras tillgängliga för möjligast många invånare och turister och att de i framtiden är i allas gemensamma användning. Till och med så att dessa – även de allra minsta – målen vore förenade till regionala rekreationsnätverk via vandrings- och cykelrutter.

Trots att 96 procent av befolkningen rör sig utomhus och 80 procent gör utflykter, vandrar och stavgår, har man satsat otroligt lite medel på detta. Kostnaden för rutter och små byggnader för rekreation är allmänt några cent i året per användare, medan summorna är helt i annan klass när det gäller andra motions- och rekreationsformer.

Huvudsakligen görs allt med allmänna medel. När snabba sparåtgärder behövs är det ofta rekreationsområden som realiseras. Trots att vi alla är användare har rekreationsområdena ingen utnämnd intressebevakare.

Min dröm inkluderar också en önskan att man ska se satsningens positiva inverkan för invånarnas välmående och arbetshälsa samt trivseln i området. En finländare får kraft i naturen både under fritid och vardagar. I medeltal idkar en finländare friluftsliv 2 - 3 gånger i veckan och 170 gånger i året. Därför är det viktigt att utveckla naturrutterna och rekreationsmöjligheter.

Men mörka moln syns i horisonten. I Tuija Sievänens och Marjo Neuvonens artikel i boken "Hyvinvointia metsästä" visas att den genomsnittliga friluftsidkaren är betydligt äldre än för tio år sedan. Därför drömmer jag också om att vi kunde erbjuda lättillgängliga och mångsidiga helheter för rekreationsmål och –rutter, som även skulle intressera yngre friluftsivrare. Man kan endast respektera miljön och naturen genom att vistas i den.

Egentliga Finlands förbund har tagit sig an en del av denna stora helhet, genom att främja en regional rekreationsförening i vår region. Ett bevis på landskapets mångsidighet är att Forststyrelsens nya parkmästare, som nämnde att det enda som fattas i Egentliga Finland är renar.

Om vi med fungerande och entusiastiskt samarbete kan få en förening som bevakar intressen och utvecklar rekreationsområden och -rutter, skulle min dröm vara nära att besannas och livskvaliteten i Egentliga Finland vara landets bästa.

KUINKA VIESTIÄ YMPÄRISTÖASIOISTA?

Skrivet av tisdag, 09 juni 2015 16:45

Kollegani, oikea kestävän kehityksen veteraani, jäi eläkkeelle vuoden vaihteessa. Hän kertoi, että tasapainon löytäminen asioista viestimisessä oli uran alussa hankalaa. Meni kuulemma jonkin aikaa oppia, että pelottelua hedelmällisempää on viestiä siitä, mitä ihmiset voivat ympäristönsä eteen tehdä. Sama oppi pätee edelleen.

Esimerkiksi suurien ilmastokokousten aikaan tuomiopäivän uutiset lisääntyvät mediassa. Asenteeltaan pessimistisemmät ihmiset eivät ymmärrä uutisten kausiluontoisuutta ja sitä, miksi yksittäisiä ihmisiä halutaan vuodesta toiseen muistuttaa esimerkiksi valojen sammuttamisesta, koska mitä niillä yksittäisten ihmisten teoilla on väliä jos yritykset eivät muutu ja Kiina porskuttaa hiilellä. Ympäristökeskustelu on monin paikoin räjähdysherkkää ja vastakkaisasettelun aika ei vaikuta olevan ohitse.

Suomessa keskustelua herättäneitä kysymyksiä ovat muun muassa soidensuojelu, jätevesiasetus, ympäristöministeriön kohtalo sekä ympäristölle haitalliset tuet. Tuulivoima on sana, joka sulkee automaattisesti monet korvat.

Valonia on puolueeton kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio ja meillä on vastuumme alamme asiantuntijoina. Se tarkoittaa, että emme ota poliittisesti kantaa asioihin vaan tuomme esiin kestävän kehityksen näkökulman ja tasapuolisesti asioiden hyvät ja huonot puolet. Meidän vastuumme on analysoida syy-seuraussuhteita, tuoda esille taustoja ja tosiasioita sekä olla provosoitumatta.

Vaikka julkista keskustelua vallitsevat teemat ovat isoja, ei yksittäisten ihmisten ajatuksiin vaikuttamista tai tekojen merkitystä ole syytä sivuuttaa. Kyse on ympäristökasvatuksesta ja omien valintojen näkyviin tuomisesta. Uskosta siihen, että pienien asioiden huomioiminen alkaa monesti ulottua myös isompiin asioihin. Tiedostavat ihmiset luovat myös yrityksille ja hallinnolle muutospaineita. Yksittäisten ihmisten muutos on avainasemassa myös kodin sisällä tapahtuvassa ympäristökasvatuksessa.

Mitkä keinot sitten ovat avainasemassa ympäristöasioista viestittäessä?

Miten viesti tavoittaisi kuulijan ja herättäisi ajatuksia sekä valaisi perustaa mahdolliselle muutokselle?

On oltava siellä, missä ihmiset ovat. On oltava osa päivittäistä keskustelua viestimällä aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, mutta hyväksyttävä, että kaikkia ihmisiä nämä väylät eivät tavoita. Osa tavoitetaan paremmin ilmoituksella paikallislehdessä tai -radiossa, kyltillä tien varressa tai paperilla postilaatikossa.

Monipuolisena on pidettävä myös teemat ja viestintätyylit. Osaan puree pelkästään positiivinen ote, esimerkiksi kevyet arkipäivän vinkit, toiset haluavat laajoja selvityksiä. Osa kiinnostuu vasta kun kyseessä on aihe, jolla on suoria työllisyysvaikutuksia tai mittavia rahallisia säästöjä, joko yhteiskunnalle tai omalle kotitaloudelle. Osa haluaa viestit pakattuna 140 merkkiin, toiset haluavat eteensä asiantuntijan, jolla on aikaa puhua juuri sinulle. Osalle viesti on uskottavaa vasta, kun se on painettuna asiantuntijan nimen, kuvan ja tittelin kanssa sanomalehdessä. Osaa kiinnostavat suuren mittakaavan kehityskeinot, toiset haluavat esimerkit omasta kylästä tai pihasta.

Tärkeää on viestinnän keinoin tuoda ilmi myös erilaisia osallistumismahdollisuuksia. Jotkut hahmottavat tekemällä ja kaipaavat konkretiaa uskoakseen omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, tästä ovat esimerkkinä Valonian suositut virtavesienkunnostustalkoot.

Päivittäisessä työssä on monesti valittava taistelunsa. On löydettävä oikeat väylät ja aiheet. On luotettava hyvien esimerkkien voimaan ja niiden leviämiseen sekä siihen, että pienet purot ja suuret virrat voivat kulkea myös rinnakkain ja siirappisesti sanottuna laskea samaan mereen.

Jos olisin pessimisti, olisin väärällä alalla.

Maakuntaamme koskettava vaihemaakuntakaava on saatu luonnosvaiheeseen ja asetetaan nähtäville kuntiin ja liiton virastoon 3.6.–10.7. palautteen saamiseksi ja jatkovalmistelun pohjaksi.

Vaihemaakuntakaavassa käsitellään valikoidut teemat koko maakunnan alueella. Olemme nostaneet keskusteluun Varsinais-Suomen vetovoimaisuuden ja kilpailukyvyn kannalta keskeiset teemat, jotka kytkeytyvät taajamien maankäyttöön. Näitä ovat keskustojen kehittäminen, seudullisesti merkittävän vähittäiskaupan sijainti ja mitoitus sekä palveluiden saavutettavuus ja kestävän liikkumisen kannalta tärkeät liikenneverkon kehittämistoimet.

Varsinais-Suomen taajamat ovat viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti laajentuneet ja osin suunnittelemattomasti hajautuneet. Asukkaiden määrä ydintaajamissa on laskenut. Henkilöautoistuminen ja autoliikenteen kasvu ovat osaltaan edistäneet tätä kehityssuuntaa.

Taajamien keskustojen elinvoimaisuuden ja vireyden ylläpitäminen on yhä vaikeampaa kaupan rakenteellisten muutosten edetessä ja perinteisten työpaikka-alueiden siirtyessä hyvien autoliikenneyhteyksien äärelle pois taajamien keskustoista.

Haasteiden taklaaminen ja kehityksen kääntäminen vaatii katseiden suuntaamista kuntien keskeisille rakennetuille alueille. Alueen vetovoimaisuus on osatekijöidensä summa ja monipuolisimmillaan se näyttäytyy keskustoissa.

Lähipalvelut, sujuvat reitit, viihtyisät julkiset tilat sekä elävät asuin- ja työpaikkaympäristöt varmistavat keskustojen elinvoimaisuuden. Tarvitaan myös riittävästi asukkaita ja työpaikkoja ylläpitämään palveluita. Tämä mahdollistaa myös julkisen liikenteen hyvän palvelutason. Kehittämistyön tavoitteena on asukkaiden sujuva ja helppo arki!

Maankäyttöä, asumista, liikennettä sekä palveluita ja elinkeinoja tulee tarkastella kokonaisuutena. Tämä ns. MALPE-ajattelu ja sen muuttaminen käytännöksi vaatii sektorirajat ylittävää keskustelua ja yhdessä suunnittelua.

Kaavatiimimme on kiertänyt jokaisessa maakuntamme 27 kunnassa keskustelemassa kuntien näkemyksistä ja tarpeista em. teemoissa. Hyvät keskustelut, kuntien maankäytön suunnitelmat sekä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa laaditut selvitykset ovat tarkentaneet yhteisiä tavoitteitamme ja valmistuneen kaavaluonnoksen ratkaisua.

Voimakasta kasvua ei juuri nyt ole näköpiirissä. Emme voi kuitenkaan jäädä odottamaan kasvua ja siirtää kehittämistä tulevaisuuteen – nyt on toimittava niillä pelimerkeillä, jotka meillä on käytössämme. Entistä suurempaan rooliin nousee silloin eri osatekijöiden yhteensovittaminen ja toimenpiteiden suuntaaminen oikeaan aikaan ja paikkaan.Oikeat odotusarvot vievät kehitystä eteenpäin!

Yleisötilaisuudet alkavat – tule mukaan keskustelemaan maakunnan kehittämisestä!