PYÖRÄILIJÄN OSA LIIKENNEVIIDAKOSSA

Skrivet av tisdag, 05 maj 2015 09:32

Tapahtui pyörämatkalla kotiin: Auto meinasi kääntyä risteyksessä päälleni, vaikka pyörätien jatkeena olleella suojatiellä paloi vihreä. Jalankulkijat kävelivät koko leveydeltä jalankulku- ja pyörätiellä ja ihmettelivät, kun soitin soittokelloa. Risteyksessä melkein ajoin toisen pyöräilijän päälle, kun hän yllättäen kääntyikin, näyttämättä suuntamerkkiä.

Välillä tuntuu, että liikenne on viidakko, jossa luovimisesta aiheutuu vain paljon stressiä ja mielipahaa ja perille pääseminen on tuurista kiinni. Yllä kuvatun kaltaisina päivinä ei tarvitse ihmetellä, miksi suurin osa liikenneohjeista alkaa sanoilla "Muista varoa..."

Pyöräilyaiheisessa seminaarissa huhtikuun lopussa kuulin liikennelainsäädännön nykytilasta ja siihen tulevasta kokonaisuudistuksesta. Kuunnellessani esittelyä väistämissäännöistä ja siitä, kuinka ne ovat vuosien aikana muuttuneet ja tulevat pian taas muuttumaan, en yhtään ihmetellyt, miksi sääntöjen noudattaminen on välillä haasteellista – niin autoilijoille, pyöräilijöille kuin kävelijöillekin. Tutkimusten mukaan vain 40 % pyöräilijöistä ja 29 % autoilijoista tietää ketä väistetään, missä ja milloin.

Toinen asiantuntija kertoi kuntatutkimuksesta, jossa oli selvitetty jalankulun tilaa. Jalan liikkuminen on kulkumuoto siinä missä esimerkiksi pyöräilykin, mutta se antaa mahdollisuudet aivan toisenlaiseen kaupunkitilan käyttämiseen - ei vain siirtymiseen paikasta toiseen. Jalankulkijoiden tarpeet ovat monesti erilaisia kuin pyöräilijöiden, mutta siitä huolimatta nämä kaksi kulkijakuntaa usein pakotetaan samalle kulkuväylälle.

Liikennekasvatusta on alakouluilta lähtien, mutta hyvin vähän huomioidaan sitä, millaista on olla pyöräilijänä liikenteessä. Elämme ns. autoyhteiskunnassa ja tämä on se näkökulmasta, josta liikennekasvatuskin usein lähtee. Myös kaupunkien liikennesuunnittelulla on osansa siinä, millaiseksi liikkumisympäristöksi kaupungit koemme.
Työssäni painin päivittäin liikkumiseen liittyvien haasteiden parissa. Ihmisten tietoisuus liikennesäännöistä ja hyvistä liikennetavoista löytyy tärkeysjärjestykseni kärkisijoilta ja paljon onkin jo tehty, mutta paljon on vielä tehtävääkin.

Pian alkava kansallinen pyöräilyviikko on hyvä mahdollisuus nostaa pyöräilyasioita esille. Kuka tahansa pyöräilystä innostunut toimija voi järjestää vaikka kaupunkipyöräilyretken tai pyöränhuoltopajan. Pyöräilijän näkökulman liikennekasvatukseen taas voi mainiosti tuoda esille Pyörällä kouluun -päivänä. Lisää pyöräilyviikosta voit lukea osoitteesta http://www.poljin.fi/fi/toimintaa/pyorailyviikko

Liikkumisen ei kuuluisi olla jatkuvaa varomista. Tilannetta parantaisi huomattavasti jo se, että muistaisimme huomioida myös toiset liikenteessä olevat.

STRATEGIOIDEN VÄLISSÄ

Skrivet av onsdag, 29 april 2015 09:47

Varsinais-Suomen kulttuuristrategiaa työstettiin useissa ryhmissä ja työpajoissa syksystä 2014 lähtien, ja maakuntahallitus hyväksyi valmiin työn huhtikuussa 2015. Asiakirjan perusrakenne noudattelee tuoreen maakuntastrategian mallia. Kulttuurin kehittämistavoitteet ja toimenpiteet on palasteltu teemoihin: vastuullisuus, yhteistyötaidot, saavutettavuus ja resurssiviisaus.

Varsinais-Suomen taidetoimikunnalla on vuosien ajalta paljon kokemusta taidealojen kehittämisestä strategioiden kautta. Ydin on aina kahtalainen: Prosessi on itsessään tärkeä, kun työpajat kokoavat yhteen samoista teemoista kiinnostuneet ihmiset. Lopullinen dokumentti on tärkeä, kun se johtaa tekoihin. Ilman tekoja asia jää puolitiehen, jos edes pääsi kunnolla alkamaan.

Edellinen Varsinais-Suomen kulttuuristrategia tehtiin kymmenen vuotta sitten. Asiakirjalle annettiin runollinen nimi Enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy. Oltiin muutoksen tunnelmissa, sillä Turku oli juuri päättänyt hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.

Mitä kymmenen vuoden kuluessa strategiakausien välillä tapahtui? Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 vaikutti maakuntaan ja erityisesti isäntäkaupunki Turkuun merkittävästi. Järjestimme äskettäin keskustelutilaisuuden kulttuuripääkaupunkivuoden vaikutuksista. Miltä muutos näyttää nyt, kun juhlavuodesta on kulunut jo tovi?

Vuotta 2011 kuvattiin tilaisuudessa mm. "Turun olympiavuodeksi" ja luovan talouden nykykielellä "kulttuurin ja taiteen slush-tapahtumaksi". Mitä pidemmälle keskustelu eteni, sitä enemmän tuli esimerkkejä asioista, jotka ovat syntyneet vuoden 2011 vanavedessä.

Yhteistyö, vetovoima ja kulttuuri perusoikeutena olivat vuoden 2005 kulttuuristrategian avainsanoja. Vuonna 2011 asioiden ytimessä olivat yhteistyö ja sisältöjen riskit. Kulttuurin laajaan kattokäsitteeseen mahtuivat kaikki ikäpolvet ja taiteen muodot. Taiteen ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus olivat tärkeitä ja monet näkivät ja kokivat vuoden mittaan uudenlaista kulttuuria.

Taiteen ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus ovat tärkeitä tavoitteita myös Varsinais-Suomen uudessa kulttuuristrategiassa. Kulttuuri on lähipalvelua ja se tulisi ymmärtää kansalaisten perusoikeutena.

Erityisen läheinen taiteen saatavuuden teema sekä uudessa että vanhassa strategiassa itselleni on ns. prosenttiperiaatteen edistäminen. Tarkoitus on käyttää yksi prosentti rakennuskustannuksista taiteeseen ja tavoite on tehdä sen avulla mahdollisimman laadukasta rakennettua ympäristöä.

Taiteen on tärkeä tulla osaksi arkiympäristöjämme!

KAIKKI LENKKEILEVÄT

Skrivet av fredag, 24 april 2015 08:41

Kaikenlainen urheileminen ja treenaaminen tuntuu olevan supertrendikästä tänä päivänä. Juoksu on yksi monista muotilajeista. Kaikki lenkkeilevät. Kaikki, paitsi minä.

Aurajoen yöjuoksu on Turussa, Aurajoen rannassa, järjestettävä juoksutapahtuma, johon meiltä Varsinais-Suomen liitosta osallistuu yhdentoista juoksijan joukko. Idea osallistumisesta lähti yhdestä juoksemista käsittelevästä lehtisestä ja puolihuolimattomasta heitosta, että voisimme porukalla osallistua. Muuta ei tarvittu.

Tietenkin myös minä olin heti innoissani mukana - siitäkin huolimatta, että edellinen juoksulenkkini ajoittui lukion pakolliseen liikunnan kurssiin, vuoteen 2005.

Juoksemista harrastanut työkaverini lupautui lenkkikaverikseni ja sen jälkeen olikin jo liian myöhäistä perua.

Ensimmäisen harjoituslenkkimme starttasimme seuraavalla viikolla, aamulla ennen seitsemää Aurajoen rannasta, pääkirjaston edestä. En rehellisesti sanottuna uskonut juoksevani viittä kilometriä, en edes kolmea - enhän minä todellakaan ollut mikään juoksijatyyppi, enkä edes erityisemmin pitänyt juoksemisesta. Mietin, miksi ihmeessä olin taas tähänkin ilmoittautunut mukaan.

Lähdimme liikkeelle rauhalliseen tahtiin, juttelimme ja ihailimme jokimaisemaa. Ja juoksimme koko matkan, viisi kilometriä!

Se oli elämäni ensimmäinen viiden kilometrin mittainen lenkki. Se, että pystyin juoksemaan koko matkan, ei kuitenkaan ollut asian hämmentävin puoli. Hämmentävintä oli, että minä oikeasti nautin siitä.

Joskus todella kannattaa ottaa osaa sellaisiinkin asioihin, jotka eivät aivan omiin suosikkeihin kuulu. Lopputulos voi yllättää, kaikessa positiivisuudessaan.

Toivotaan siis lauantai-illalle hyvää juoksusäätä, rentoa yhdessä oloa ja kumppanuushenkeä!

Julkishallinnon organisaatioiden, kuten kuntien ja kaupunkien ostolaskutietoja on avattu maailmanlaajuisesti jo vuosia. Tänä keväänä Suomessa herättiin kilpailemaan mikä kaupungeista avaisi ostolaskut vuoden alussa ensimmäisenä. Oulu ja Tampere kamppailivat rinta rinnan, mutta taisi Jyväskylä kiilata viime metreillä ohi.

Itse ihmettelin pitkään, että mitä ihmeellistä tässä on? Ketä ylipäätään kiinnostaa jonkun kunnan tai viranomaisorganisaation taloustiedot? Kunnes kuulin, että Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajusen mielestä eri toimialojen ostot tulevat pienentymään datan avauksen seurauksena.

Yksi pääepäilty selkeisiin kustannusten vähennyksiin on tietojen julkinen repostelu ja yksikköjen parantunut oma käsitys tehdyistä ulkopuolisista ostoista. Ja onhan siinä sekin, että julkisin verovaroin hankittuja ostoja on välillä ihan demokraattisistakin syistä hyvä tarkastella avoimesti, eikö?

Noh, ylipäätään, ostolaskudata on järjetön taulukkorivistö dataa. Tällaisen tietomäärän läpikahlaus on valtava ponnistus normaali-kansalaiselta.

Siksi tietoja yritetäänkin maailmalla visualisoida eri tavoin. Yksi itselle mieluisimmista visualisoinneista on tietenkin karttapohjainen esitys.Tämä ei tietysti ole mahdollista, jos taloustietoja ei ole sidottu mihinkään alueisiin. Eivät nuo pallokartatkaan hassumpia ole, ja tulee himo klikkailla lisää ja katsella mitä kaikkea avautuu.

Summa summarum, ostolaskutietojen avaaminen on todella helppoa. Tarvitaan vain päätös asiasta ja muutama päivä taulukon siivoamista sopivaan tiedostomuotoon. Me autamme myös Varsinais-Suomen liitossa tässä siivoustyössä.

P.S. Alla olevissa kuvissa näet brittien verorahojen käyttöä visualisoituna (http://wheredoesmymoneygo.org/) sekä Ruotsin parin esimerkkikunnan ostolaskujen visualisointi maailmanlaajuisen avoimen ostolaskusivuston avulla esitettynä (https://openspending.org/)

TIETÄMISEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Skrivet av onsdag, 15 april 2015 10:51

Tietämiseen tai tiedon tuottamiseen liittyvät haasteet juontuivat mieleeni hiljattain, kun analysoin liikennevirtojen kehitystä Turun ja Helsingin välillä.

Näennäisen yksinkertaisesta aiheesta ei tahtonut löytyä tietoa, jolla asiaa olisi voinut lähestyä helposti ja laajasti eri näkökulmista. Tietoa kyllä löytyy, mutta se on sirpaleista. Jos yksi tietolähde vastaa yhteen kysymykseen, niin se ei kerro mitään toisesta yhtä tärkeästä kysymyksestä.

Esimerkiksi liikennevirtojen tapauksessa lähdin liikkeelle työssäkäyntitietojen tarkastelusta. Tiedot ovat tarkkoja, mutta ne kertovat vain työssäkäyntiliikenteestä. Eikä oikeastaan siitäkään vaan ainoastaan ihmisten kotien ja työpaikkojen sijanneista. Liikenteen automaattisilta mittauspisteiltä saadaan erinomaista tietoa ajoneuvomääristä, mutta ei matkustajien lukumääristä.

Rautatietilastoista saa tietoa junien matkustajamääristä, mutta varsin summittain ja epätarkasti. Henkilöliikennetutkimus puolestaan tarjoaisi ainoana vaihtoehtona kokonaisvaltaisen kuvan liikennevirroista, mutta valtakunnallisena kyselytutkimuksena sen tietomäärä ei riitä luotettaviin pienipiirteisiin analyyseihin.

Vastaavia esimerkkejä on helppo luetella monia. Työttömyyttä tilastoidaan ainakin kolmella eri tavalla kolmeen eri lähteeseen perustuen. Jokaisella tilastointitavalla on vahvat ja selvät perusteensa, mutta tiedon moninaisuus asettaa vääjäämättä haasteita tiedon tulkitsijalle: miten toisistaan poikkeavia työttömyyslukuja tulisi esittää hämmennyksen välttämiseksi.

Monet ennakolliset tilastot myös tarkentuvat vielä julkaisuajankohdan jälkeen. Esimerkiksi suhdannetilastot päivittyvät yritysten verotustietojen eläessä tai uusien tilinpäätösten valmistuttua. Väestötilastot puolestaan muuttuvat, kun mattimyöhäiset jättävät muuttoilmoituksensa kuukausia myöhässä.

Selvää on, ettei kaikista monimutkaisista ilmiöistä ole mitenkään mahdollista ylläpitää aihetta kaikista näkökulmista monipuolisti kuvaavaa tietoa. Tällöin on kuitenkin riskinä se, että johtopäätöksiä tehdään varsin yksipuolisin ja kevein perustein.

Etenkin tietoperusteisen päätöksenteon tueksi tehtävien analyysien on syytä olla tarkoin puntaroituja, jotta päätökset eivät synny vääristyneeseen tai värittyneeseen tietoon nojautuen.