Rakennetun ympäristön vähähiilisyydellä on merkittävä rooli kaupunkien hiilineutraaliustavoitteiden toteutumisessa. Kaupungeilla on tarve kehittää rakennustensa energiatehokkuutta ja päästövähennysmahdollisuuksia piilee muun muassa rakentamisessa ja korjaamisessa. Paljon käyttämätöntä säästöpotentiaalia on kuitenkin myös energiatehokkuuden ja rakennusten käytön ohjaamisessa IoT:n (esineiden internet) avulla kerättyä tietoa hyödyntämällä. Julkisissa kiinteistöissä ilmastoinnin säädöissä ja lämmöntalteenoton lisäämisessä on säästövaraa jopa 50 %. Energiansäästöä tulee kuitenkin aina hakea terveet ja turvalliset sisäilmaolosuhteet varmistaen.

On arvioitu, että rakennusten käyttäjät voivat vaikuttaa toiminnallaan energiankulutukseen 10–15 %. Rakennukset ovat meitä ihmisiä, meidän asumistamme, oppimistamme, työntekoamme ja harrastuksiamme varten. Kuitenkaan tällä hetkellä kaupunkien palvelukiinteistöjen käyttäjillä, kuten oppilailla ja henkilökunnalla, ei ole juuri mitään konkreettista kosketuspintaa päivittäin käyttämiensä rakennusten energiatietoihin tai omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Rakennuksen käyttäjillä on arvokasta tietoa rakennuksen käytön arjesta eli siitä, miten tilat toimivat, onko jossakin liian kylmä tai kuuma, onko ilmastointi tietyssä tilassa aina turhaan päällä tai lämmitystä liiaksi. Käyttäjät pystyvät kertomaan, mikäli jossain tilassa tuntuu aina loppuvan happi – tällöin tiloja käyttää mahdollisesti liian monta ihmistä kerrallaan suunniteltuun kapasiteettiin nähden. Rakennuksen älykkyyden indikaattorina voidaan tulevaisuudessa pitää rakennuksen käyttäjän kokemusta ja sitä, kuinka hyvin hän onnistuu niissä asioissa, joita hän on rakennukseen tullut tekemään. Älykkäästä rakennuksesta voidaan puhua, kun kiinteistö on olosuhde- sekä tilannetietoinen ja toimii mahdollisimman automaattisesti tuottaen ihmisille helposti ymmärrettävä tietoa.

Käyttäjät saadaan kiinnostumaan selkeällä, merkittävällä ja vertailukelpoisella tiedolla

Rakennusten olosuhteet liittyvät suoraan energiatehokkuustoimiin, kun esimerkiksi ilmastointia ja lämpötiloja pyritään säätämään energiansäästöä tukeviksi. Ideaalitilanteessa tilojen eri käyttäjäryhmille olisi tarjolla visuaalisesti selkeä yhteinen järjestelmä, joissa oleellinen tieto olisi helposti saatavilla ja hyödynnettävissä optimaalisen tilanteen saavuttamiseksi. Käyttäjien käyttöliittymässä voisi antaa palautetta olosuhteista ja rakennuksesta esimerkiksi tilojen käyttöön liittyen. Huollolla olisi omaan tarpeeseensa käyttöliittymä, joka helpottaa tiedonkulkua ja työtä. Rakennusten omistajat ja ylläpito taas saisivat käyttäjiltä tärkeää tietoa rakennuksen ohjaukseen ja päätöksentekoon. Tällä hetkellä Turussa on käynnissä kiinnostavia kokeiluita liittyen niin datan visualisointiin koulurakennuksen käyttäjille kuin esimerkiksi vedenkulutuksen vähentämiseen tähtäävän sovelluksen käytöstä päiväkodeissa.

Yllä kuvatun kaltaisia palveluita on jo olemassa, mutta niitä pitäisi yhdenmukaistaa ja ottaa tehokkaammin käyttöön käyttäjät huomioiden. Tällä hetkellä datan hyödyntämisen suhteen haasteena on tiedon hajanaisuus ja sirpaleisuus. Energian ja veden kulutuksen dataa kertyy rakennuksista paljon ja myös olosuhdetietoja yhä enemmän, mutta erilaisissa rakennuksissa tietoa kertyy eri järjestelmien ja ylläpitäjien kautta. Yhteinen alusta ja avoimet rajapinnat auttaisivat yrityksiä datan hyödyntämisessä. Myös datan omistajuus ja tietoturva-asiat vaativat huomiota, sillä ne vaikuttavat älykkäiden ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Suomen ilmastopaneelin tämän vuoden tammikuun lopussa julkaiseman raportin mukaan tehokkaat ilmastotoimet vaikuttavat lähes aina ihmisiin eivätkä ilmastotoimet edisty, mikäli kansalaiset kokevat ne epäreiluiksi. Yhteistyö, viestintä ja kuntalaisten osallistumisen mahdollisuudet toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa onkin syytä ottaa vakavasti.

Käyttäjien kannalta rakennuksiin liittyvän datan tulee olla selkeää, ymmärrettävää ja jollakin tavalla merkittävää. Yhden päivän aikana rakennuksesta kertynyt data ei vielä kerro mitään, vaan sille tulisi olla aina vertailuarvot ja -kohteet. Tavoitteena datan visualisoinnilla on esittää energiatietoa kiinnostavasti ja ohjaavasti niin, että energiaviisaat valinnat tapahtuvat tottumalla ja niistä tulee normaali osa arkea kotona, kouluissa ja työpaikoilla.

Energiaviisaat kaupungit (EKAT)-hankkeessa etsitään, kokeillaan ja pilotoidaan uusia älykkäitä ja vähähiilisyyttä tukevia ratkaisuja kaupunkien asuin- ja palvelukiinteistöjen energiatehokkuuden parantamiseen. Tavoitteena on löytää ratkaisuja mm. energiatiedon lisäämiseen ja käyttäjien ohjaamiseen. Ratkaisuja kehitetään yhdessä yritysten ja käyttäjien kanssa.   

SANOILLA ON VAIKUTUSTA

Written by Friday, 14 February 2020 10:51

Sanoilla on vaikutusta. Kävimme syksyllä 2019 Varsinais-Suomen liiton järjestämän vaikuttajakoulun kanssa tutustumassa sanoilla vaikuttamiseen sanomalehtitalossa sekä viestintätoimistossa. Päivämme alkoi Turun Sanomien toimituksesta ja päättyi Ground Communicationsin edustajan pitämään esitykseen.

Vaikuttajakoulun toinen tapaamiskerta alkoi siis Turun Sanomista. Turun Sanomien pääkonttorilla meidät otti vastaan politiikan toimituksen päällikkö ja kolme muuta politiikan toimittajaa, jotka kertoivat aluksi omista urapoluistaan. Kaikilla oli jo pitkä journalistinen työura takanaan. Yksi heistä oli päätynyt toimittajaksi oikeustieteellisten opintojen vaihduttua journalistiikan opinnoiksi ja toinen kesätoimittajan työn ja musiikkiarvostelujen kirjoittamisen muututtua vakituiseksi työksi. Opimme, ettei toimittajaksi välttämättä päädytä pelkästään alaa opiskelemalla vaan jo kiinnostus ajankohtaisiin asioihin tai kirjoittamiseen voivat avata ovet toimittajan uralle. Tämä on myös käytännöllistä ajatellen sitä, että journalistiikassa käsitellään hyvin erilaisia asioita eikä asiantuntijaksi ja taitavaksi kirjoittajaksi tulla välttämättä pelkästään journalistiikan yliopistokoulutuksen kautta. Kiinnostus ja innostus ovat toimittajan työssä tärkeitä ja tapaamamme toimittajat vaikuttivat suhtautuvan työhönsä juuri tällä tavalla.

Saimme myös kuulla toimittajantyön nurjista puolista, kuten tiukoista julkaisuaikatauluista ja syytöksistä puoluepoliittisesta sitoutuneisuudesta. Toimittajan sitoutuneisuus on vaikea kysymys. Vaikka useimmat toimittajat tekevät lehtijuttuja neutraaliuteen pyrkien, on toimittajilla kuitenkin asioihin mielipiteensä ja he esimerkiksi äänestävät vaaleissa kuten muutkin kansalaiset. Ja esimerkiksi jo lehtijutun aiheen valinnalla on vaikutusta lukijaan. Toimittajista ja heidän kirjoituksistaan puhuttaessa on kuitenkin erotettava vaikuttaminen ja vaikuttavuus sekä erilaiset juttutyypit. Esimerkiksi uutisen tavoitteena on kertoa ilmiöstä tai ajankohtaisesta tapahtumasta luotettavasti ja puolueettomasti, mutta pääkirjoituksessa tai mielipidekirjoituksessa toimittaja voi tuoda mielipiteensä esille. Journalistin ammattitaito mitataankin siinä, pystyykö hän halutessaan tekemään neutraaleja ja sitoutumattomia lehtijuttuja esittämättä omia kantojaan asiaan. Tiukat julkaisuaikataulut sidostuvat tähän siinä, että kiireessä neutraaliuteen pyrkiminen voi vaikeutua.

Turun Sanomien toimituksesta suuntasimme ravintola Kerttuun, jonne viestintätoimisto Ground Communicationsin edustaja tuli kertomaan meille viestintätoimistojen tekemästä vaikuttamistyöstä. Viestintätoimistot ovat yrityksiä, jotka tarjoavat viestinnän suunnittelu- ja konsultaatiopalveluita. Ne pyrkivät vaikuttamaan asiakasyritystensä kohderyhmiin esimerkiksi suunnittelemalla yrityksen viestintää sosiaalisessa mediassa, tekemällä tuotebrändäystä sekä järjestämällä vaikuttamisprojekteja. Viestintätoimistojen ero useimpiin toimittajiin on se, että ne pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja mielikuviin. Viestintätoimistot eivät siis pyrikään neutraaliuteen, vaan haluavat tuoda esille taitonsa tehdä vaikuttamistyötä. Toiminnallaan viestintätoimistot voivat myös pyrkiä vaikuttamaan heille tärkeisiin asioihin esimerkiksi valitsemalla asiakkaikseen heille itselleen tärkeitä teemoja edustavia yrityksiä.

Vaikuttajakoulun toisen tapaamisen aikana opimme, etteivät vaikuttamista tee pelkästään poliitikot vaan myös yritykset sekä toimittajat. Vaikuttaminen pitää kuitenkin osata erottaa vaikuttavuudesta, sillä esimerkiksi uutisia kirjoittavat toimittajat eivät pyri välttämättä vaikuttamaan ihmisten mielipiteeseen kirjoittamalla tietyistä asioista toisin kuin esimerkiksi viestintätoimistot, jotka pyrkivät vaikuttamaan näkemyksiin viestinnän kautta.

Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Syksyllä 2019 nuoret vierailivat Turun Sanomissa ja tapasivat viestintätoimiston edustajan.

 

 

Tätä tekstiä työstettäessä sanottua: ”Kaikki kehitys kuulostaa aukikirjoitettuna niin ohuelta.”

Vuonna 2017 Varsinais-Suomelle laadittiin ensimmäisenä maakuntana Suomessa kiertotalouden tiekartta. Seurannan hengessä ajattelimme pienen kirjallisen summauksen työn etenemisestä olevan paikallaan.

Kesken matkaa on kuitenkin hirvittävän vaikea vetää yhteen nykytilannetta ja muutosta muutaman vuoden takaiseen. Sanaa ”valmis” ei näin suuren systeemitason muutoksen edessä oikeastaan ole olemassa, ainakaan vielä pitkään aikaan.

Kiertotalouden alueellisen tarkastelu on monessa mielessä mielekästä ja auttaa konkretisoimaan massiivista yhteiskuntamallin muutospainetta lähemmäs yksittäistä asukasta, yrittäjää tai kunnan luottamushenkilöä. Kuitenkin moni muutoksen osa-alue vaatii globaalia painetta tai – mikä vaikeinta – poisoppimista totutusta. Muutospaineen luominen alhaalta ylös on työlästä ja jokainen yksittäinen ratkaisu nostaa esiin monta uutta haastetta.

Eri teemoissa tapahtuu, mutta muutoksen tahdin on moninkertaistuttava

Rakentaminen oli yksi teemoista, jonka suhteen keskustelu ja kehitystahti todettiin vajavaiseksi tiekarttaa laadittaessa. Tilanne ei ole edelleenkään kohentunut toivotulla tavalla, ei Varsinais-Suomessa eikä valtakunnallisesti. Rakentaminen on hyvin raaka-aineintensiivistä ja aiheuttaa Suomen päästöistä noin kolmanneksen. Rakennuskanta uusiutuu hitaasti, joten ne ratkaisut, joita nyt tehdään, vaikuttavat vielä 50 vuoden päästä. Tämän takia kiertotalouden mukaisten ratkaisujen olisi jo oltava arkipäivää. Katse kiinnittyy entistä vahvemmin tilaajiin käänteen tekevinä toimijoina. Suomessa käytetään pelkästään julkisiin rakennushankkeisiin vuosittain noin seitsemän miljardia euroa.

Jakamistalouden ratkaisuiden etenemisen osalta valtakunnallisena haasteena on markkinoiden suppeus. Menneiden vuosien aikana on kehitetty ja testattu monia konsepteja esimerkiksi liikkumiseen ja logistiikkaan liittyen, mutta konseptien leviämisen kannalta yritysten olisi tärkeää saada isoja asiakkaita – niin yrityksiä kuin julkisia organisaatioita. Yksi esimerkki suuresta kehityksen paikasta ja mahdollisuudesta on kuntien tulevaisuuden ja jo tämänhetkinenkin tarve löytää resurssitehokkaita ratkaisuja vanhenevan väestön liikkumisen ja kuljetusten tarpeeseen.

Varsinais-Suomessa ruokaketjun merkittävyys ja mahdollisuudet on tunnistettu entistä vahvemmin, mutta ketjuun kohdistuu niin valtava muutospaine, että tekemisen volyymi olisi pystyttävä moninkertaistamaan. Ruokaketjun tulisi kyetä uudistumaan, jotta ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin voidaan vastata kestävästi. Suomenkin on tulevaisuudessa muututtava ruoan vientimaaksi ja yhtälö ei ole helppo tilanteessa, jossa ruoantuottajat ovat ahtaalla niin asenneilmastossa kuin taloudellisesti. Hiljattain perustettu Nordic FoodTech VC on yksi kiinnostava avaus tulevaisuuden ruokaan tähtäävien ratkaisuiden kehittämiseen. Kyseessä on ensimmäinen tulevaisuuden ruokaan ja ruokateknologiaan sijoittava pääomarahasto.

Ymmärrys erilaisten ravinnekiertoratkaisujen toimivuudesta on vahvistunut erilaisia menetelmiä testatessa. Yritysten ja tutkimuksen välinen vuoropuhelu on lisääntynyt ja lannan, yhdyskuntajätevesien ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen on kehitetty täysin uusia menetelmiä. Virroista on tuotettu esimerkiksi lannoitevalmisteita, kuivikkeita sekä rehuja ja valtiotasolla tehdään paljon töitä, jotta nämä tuotteet pääsevät markkinoille. Varsinais-Suomi on ollut ravinnekierron kehitystyössä vahvasti mukana alueen maataloustuotannon volyymin ja toisaalta hauraan saaristomeren vuoksi. Merkittäväksi ravinnevaluman pienentäjiksi alueella on tunnistettu lannan biokaasutuksen lisääminen.

Biokaasun esiinmarssi on ollut hidasta, vaikka aihe on ollut Varsinais-Suomessa paljon tapetilla. Ensimmäisestä varsinaissuomalaisesta käynnistymistä vaille valmiista maatilakokoisesta laitoksesta uutisoitiin 2019 lopulla. Geolämpölaitosten osalta maakunnassa tehdään vasta koeporauksia Turun alueella. Varsinais-Suomi on kuitenkin vauhdilla luopumassa kivihiilen käytöstä ja alueellisesti yksi kiinnostavista energiahankkeista on Korvenmäkeen rakentuva ekovoimalaitos. Kiertotalouden kannalta hankkeesta tekee mielenkiintoisen rakennuttajien yhteistyö Gasum Oy:n, Quantitative Heat Oy:n (Qheat) sekä erityisesti Qvidja Kraft Ab:n kanssa. Kaatopaikkakaasuista on Qvidja Kraftin kehittämän teknologian avulla mahdollista tuottaa biometaania. On tärkeää, että ekovoimalaitoksen kaltaiset alueet toimivat kehitysympäristöinä ja ponnahduslautoina uusille teknologioille.

Pidemmät jatkumot erottaa vasta kauempaa – pienetkin askeleet merkitsevät

Kiertotaloudesta puhuttaessa muutospolut voivat olla niin pitkiä, että tavoitetila karkaa helposti näkyvistä. Uudet tavat toimia saattavat junnata kaavoitusprosesseissa, laki- ja tukimuutoksissa, teknologioiden kehityksen ja hinnan tippumisen seurannassa ja ennen kaikkea asenneilmaston ja rahavirtojen suunnan muuttumisen odottelussa. Hyviä esimerkkejä toivotaan kaikista teemoista, mutta niitä halutaan monikossa ja eri kokoluokissa.

Pienetkin edistysaskeleet – ovat ne sitten kaupunkien kokeiluita, kehitystyöhön lähteviä yrityksiä tai asian edistämisestä innostuneita asukkaita tai kuntien luottamushenkilöitä – on pystyttävä asettamaan osaksi jatkumoa, jossa jokainen askel, myös epäonnistuminen, vie eteenpäin. Poistotekstiilin keräykseen, lajitteluun ja jatkojalostukseen liittyvä työ on loistava esimerkki jatkumosta, joka on muutamassa vuodessa edistynyt pisteeseen, jossa Turun seudulla pilotoidaan poistotekstiilin jalostuslaitosta, jossa kotitalouksilta kerätty poistotekstiili jalostetaan mekaanisesti kuidut avaamalla kierrätyskuiduksi.

On myös ehkä hyväksyttävä se, että suuret harppaukset tuskin koskaan tuntuvat suurilta harppauksilta tässä ja nyt vaan vasta paljon myöhemmin.

Vuosi 2019 nosti ilmastokeskustelun uudelle tasolle. Ilmastolakosta paisui maailmanlaajuinen, miljoonien nuorten liike, joka lähti kaduille vaatimaan maailman päättäjiltä tieteen ja Pariisin sopimuksen mukaista ilmastopolitiikkaa. Myös Suomessa nuoret ovat seisseet sankoin joukoin eduskuntatalon portailla ilmaisemassa huolensa tulevaisuudesta alati lämpenevässä maailmassa.

Nuoret ovat syystä huolissaan. Ilmastotyötä on tehty jo vuosikymmeniä, ja vaikka onnistumisiakin on matkalle mahtunut, ei kehityskulkua – ilmastonmuutoksen etenemistä ja ympäristön tilan heikkenemistä – olla vielä pystytty kääntämään. Viime vuonna Suomen päästöt kääntyivät uudelleen kasvuun. Suomen vuoden 2035 kunnianhimoinen hiilineutraaliustavoite vaatii toteutuakseen paljon työtä ja suuria uudistuksia.

Suomalaiset nuoret ovat yleisesti optimistisia tulevaisuutensa suhteen, mutta ilmastonmuutos näyttäytyy massiivisena epävarmuustekijänä kaiken muun yllä. Se, onnistummeko kääntämään päästöt rajuun laskuun seuraavan vuosikymmenen aikana määrittää pitkälti sen, millaisessa maailmassa nyt lukioikäiset nuoret rakentavat elämäänsä. Tähän mennessä tehtyjen ilmastotekojen varaan sitä ei voi huoletta rakentaa. Myös nuorten ilmastodelegaatti Sara Nyman painotti hiljattain mielipidekirjoituksessaan nuorille olevan erityisen selvää, että ilman tiukkaa ilmastopolitiikkaa valtaa käyttävät epäonnistuvat suomalaisten tulevaisuuden turvaamisessa (HS 8.12.2019).

Kunnianhimoiset ilmastolinjaukset ja -teot eivät vain vastaa nuorten huoleen ympäristön tilasta ja turvallisesta tulevaisuudesta, ne antavat nuorille uskoa demokratiaa ja omaa toimijuutta kohtaan. Nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on nousussa. Ilman uskottavia ilmastotekoja on riski, että tällä hetkellä aktiiviset nuoret turhautuvat, passivoituvat, kokevat ulkopuolisuutta tai jopa radikalisoituvat kokiessaan, että järjestelmä ei palvele heidän etuaan.

Marraskuun alussa ministerit Li Andersson, Krista Mikkonen ja Hanna Kosonen kutsuivat joukon nuoria ja järjestöjä ilmastokeskusteluun, joka painottui erityisesti ilmasto-opetukseen. Koulun tehtävä on antaa nuorille parhaat mahdolliset eväät tulevaan. Keskustelussa Open Ilmasto-oppaan kirjoittanut Pinja Sipari nosti esiin opettajien puutteelliset resurssit ilmastonmuutoksen käsittelyyn, erityisesti demokratiakasvatuksen ja tunteiden käsittelyn osalta. Opettajille tuleekin tarjota tähän tarvittavaa tukea.

On äärimmäisen tärkeää, että nuoret saavat opetuksen kautta luotettavaa tietoa ja välineitä ympäristön tilaa koskevan tiedon käsittelemiseksi sekä omien vaikutusmahdollisuuksien ymmärtämiseksi. Nuoret eivät kuitenkaan lakkoile ja ahdistu puutteellisen ympäristönkasvatuksen vuoksi – ilmasto-opetuksen lisääminen kouluissa ei ratkaise tai vähennä tämän hetken päästövähennyspaineita.

Keskusteluista nuorten kanssa inspiraatiota, rohkeutta ja näkökulmia päätöksentekoon

Nuorille tarvitaan selkeitä kanavia tuoda ajatuksensa tulevaisuudesta päättäjien kuuluviin. Nuorissa on myös voimaa ja valmiutta muutokseen. Tämä näkyi myös Valonian syksyn aikana Salossa toteuttamassa kokeilussa, jonka puitteissa joukko salolaisia nuoria ja kunnallispäättäjiä kokoontui yhteen keskustelemaan kuntatason ilmastotyöstä ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksista. Nuorten kanssa käydyt keskustelut inspiroivat päättäjiä ja rohkaisivat uudistusten edistämiseen. Keskusteluiden myötä nuoret saivat äänensä kuuluviin sekä lisää tietoa niin käytännön ilmastotyöstä kuin erilaisista vaikuttamispoluista.

Yksi selkeimpiä keskusteluissa esiin nousseita teemoja oli viestinnän tärkeys: ajankohtaisen ja luotettavan tiedon jakaminen, kunnan ilmastotyöstä viestiminen sekä mahdollisuuksien ja positiivisten uutisten nostaminen. Sekä tilanteen vakavuudesta että edistysaskeleista on äärimmäisen tärkeää viestiä näkyvästi myös paikallisella tasolla. Näin epävarmuuden ja huolen aikaansaama muutosvoima saadaan kanavoitua kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Nuorten tulee nähdä, että muutos on mahdollinen ja että yhteiskuntamme on siihen sitoutunut.

Ilmastonmuutoksen myötä Suomessakin lisääntyvät kuivuusjaksot luovat paineita vesihuollon toimintatapojen uudelleen ajattelulle. Vesivessa tuli käyttöön aikana, jolloin kaupungistuminen lisäsi totutunlaisista käymälöistä aiheutuvia haittoja. Englannissa suosion saanut vedellä huuhdottava käymälä saavutti Suomenkin ja kaupungeissa kiinnostus sitä kohtaan kasvoi nopeasti. Kaupunkirakenne ei kuitenkaan ollut vielä valmis vesivessalle, eikä sitä haluttu yleiseksi käytännöksi: uusi ratkaisu kiellettiin. Kielloista huolimatta vesivessoja kuitenkin rakennettiin ja melko pian kaupungit myöntyivät uuden tekniikan edessä.

Vesivessa koettiin hyvänä tapana vastata kaupunkien siisteyshaasteisiin ja näin vaihtoehtoisesta ratkaisusta tuli pysyvä. Kaupunkien jätehuolto-ongelmat ratkesivat, kun käymäläjätteet voitiin johtaa putkea pitkin pois asuinalueilta – aluksi suoraan vesistöön. Tämän toimintatavan ongelmat tulivat melko nopeasti selville haju- ja hygieniahaittoina. Pian viemäröityä jätevettä alettiin puhdistamaan.

Maaseudulla huussit toimivat osana ravinteiden kiertokulkua ja niistä ei aiheutunut yhtä selkeitä ongelmia kuin kaupungeissa aikana ennen vesivessan yleistymistä.Modernisaation myötä vesivessat ja viemäröinti levisivät kuitenkin myös maaseudulla, missä saatiin todeta samat kaupungeissa todetut ongelmat liittyen jätevesien puutteelliseen käsittelyyn. Nyt jo vuosikymmeniä jatkunut jätevesikuormitus on osaltaan saattanut vesistöt huonoon tilaan.

Puutteellinen sanitaatio on edelleen maailmanlaajuisesti suuri ongelma. Ratkaisuna länsimaissa yleistynyt vesivessa on mahdottomuus, sillä vesivarat eivät riittäisi koko maailman väestön käymäläjätteen huuhtomiseen. Jäteveden määrää ei myöskään voida enää lisätä, sillä tälläkin hetkellä jopa 80 % jätevesistä johdetaan puhdistamattomina suoraan vesistöön tai mereen.

Suomessa jätevesien puhdistus on erittäin tehokasta, mutta etenkin vesitalouden hallinnan kannalta veden käyttöön on meilläkin kiinnitettävä enemmän huomiota kuivuuskausien yleistyessä. Kiinteistökohtaista jäteveden käsittelyä haja-asutusalueella ei ole saatu tehostettua lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Toisaalta myös viemäröityjen alueiden verkostoylivuodot kuormittavat vesistöjä. Ravinteita sisältäviä jätevesilietteitä ei hyödynnetä tarpeeksi ja pahimmillaan ne levitetään ajattelemattomasti suoraan maastoon tai omalle pihalle. Juuri näitä terveys- ja ympäristöriskejä vesihuollon muutoksella huusseista viemäröityihin jätevesiin pyrittiin vähentämään.

Ne perinteiset, eli nykykatsannolla vaihtoehtoiset, käymälämuodot ovat pysyneet Suomessa koko ajan edustettuina kesämökkikulttuurin kautta. Vaihtoehtoiset käymälät ovat kehittyneet ja ne vastaavat täysin nykyisiä mukavuusvaatimuksia. Rakennus- ja tapakulttuurimme on jo totuttanut meidät vesivessaan, mutta silti kesämökillä kuivakäymälä on edelleen se yleisin menetelmä. Tässä etenkin kuntien rakennusmääräyksillä on ollut vaikuttava rooli ohjaamalla rakentamista ekologiseen sanitaatioon.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä ravinteiden kierrätys vaativat tehokkaita keinoja, jotka eivät ole niitä totuttuja toimintamalleja. Myös vesihuollossa on tehtävä rohkeita muutoksia, kuten luovuttava sopivissa tilanteissa vesikäymälöistä, jotta pystymme takaamaan puhdasta vettä riittävästi myös jatkossa. Vaihtoehtoiset käymäläratkaisut ja ekologinen sanitaatio ovat tulevaisuuden ratkaisuja kestävän kehityksen ja ilmastomuutoksen haasteiden edessä.

Valonia on ollut mukana edistämässä hajakuormituksen vähentämistä jo yli 20 vuoden ajan mm. neuvomalla kuntien viranomaisia, alan yrittäjiä sekä yksittäisiä kansalaisia haja-asutusalueiden jätevesien oikeaoppisessa käsittelyssä.