Etelä-Suomen painoarvo tunnistettava Liikenne12-työssä

Etelä-Suomen neljän maakunnan – Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson – alueella asuu lähes puolet koko Suomen väestöstä. Samoin lähes puolet koko Suomen työpaikkamäärästä sijaitsee näissä maakunnissa ja alueella syntyy yli puolet koko Suomen bruttokansantuotteesta. Suomen kansainvälisten yhteyksien merkittävät solmukohdat, rajanylityspaikat, lentokentät, satamat, tie- ja raideyhteydet yhdistyvät Etelä-Suomen kansainvälisillä kehityskäytävillä ja avaavat Suomen portit Eurooppaan ja maailmalle.

Etelä-Suomen aluetta halkoo osuus Skandinavia–Välimeri-ydinverkkokäytävästä, jonka kehittäminen on syytä esittää Liikenne12-suunnitelmassa Pohjanmeri–Itämeri-ydinverkkokäytävän laajen-nuksen rinnalla. EU:n Verkkojen Eurooppa/CEF-tukien hyödyntäminen näiden ydinverkkokäytävien hankkeissa edellyttää kansallista pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta, koordinaatiota ja enna-koivaa päätöksentekoa. Suunnittelukauden EU-rahoituksen maksimoiminen edellyttää toteuttamispäätöstä vastaavia linjauksia konkreettisista hankkeista Liikenne12-suunnitelmassa. EU:n elpymisväline suurten kehittämishankkeiden liikkeelle saamiseksi ja talouden kerrannaisvaikutusten aikaansaamiseksi tulisi tietoisesti hyödyntää. EU suosittaa Suomea mm. aikaistamaan toteutusvalmiita julkisia investointihankkeita, keskittämään investointeja vihreään siirtymään ja kestä-vään infrastruktuuriin. Näihin reunaehtoihin sopii hyvin nopeiden ratayhteyksien toteuttaminen Etelä-Suomen kaupunkien välillä.

Haastavien tavoitteiden saavuttaminen mahdollista Etelä-Suomen kaupunkiseuduilla
Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman tavoitteiden (saavutettavuus, kestävyys ja tehokkuus) saavuttaminen on mahdollista Etelä-Suomessa. Kasvun ja väestönkeskittymisen myötä ilmastomyönteisiä investointeja kannattaa painottaa Etelä-Suomeen. Kestäviä liikkumismuotoja tulee kehittää monipuolisella keinovalikoimalla erityisesti kaupunkiseuduilla ja kaupunkiseutujen välillä, joilla päästövähennysten aikaansaaminen on väestöpohjan vuoksi kustannustehokasta. Ta-voitteeksi tulee ottaa eteläisen Suomen kaupunkiverkoston kytkeminen kiinteäksi kokonaisuu-deksi nopeilla yhteyksillä. Näin luodaan edellytykset vahvoille työmarkkinoille, maakuntarajat ylittäville kasvukäytäville, kustannustehokkaalle logistiikalle ja vähäpäästöiselle liikkumiselle.

Rahoituksen vastattava tavoitteisiin, toteutukseen kustannustehokkaimmat hankkeet
Kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen on tunnustettu haastavaksi Liikenne12-luonnoksessa esitetyllä rahoitustasolla. Suunnitelman keskeinen tehtävä on määritellä väylänpidon ja investointien riittävä taso, ja parhaiten korjausvelan vähentämiseen ja odottaviin investointitarpeisiin vastaa budjettirahoituksen kehyksen suurentaminen. Kustannusten jakamisen periaatteet on sovittava pitkäjänteisesti valtion ja kuntien kesken. Hyötyjä maksaa -mallin soveltaminen ei saa tarkoittaa valtion kustannusten vyöryttämistä kunnille.

Toimenpideohjelma sisältää kovin vähän konkreettisia toimenpiteitä. Suunnitelmassa tulisi hah-mottaa kokonaiskuva valtakunnallisista tarpeista seuraavalle 12 vuodelle, linjata rahoituksen pai-nopisteet ja priorisoida keskeiset hankkeet suunnitelmakaudelle niiden vaikuttavuuden perusteella. Pohjana tälle listalle ovat edellä mainitut valtakunnalliset kehityskäytävät sekä tunnistetut väyläverkon pullonkaulat. Hankkeen kustannustehokkuus on tunnistettu olennaiseksi arviointiperusteeksi ja laaja-alaisessa vaikutusten arvioinnissa tulisi huomioida myös aluetaloudelliset vaikutukset sekä kasautumishyödyt.

Etelä-Suomen keskeiset kysymykset on esitetty maakuntahallitusten syyskuussa 2020 hyväksymässä Etelä-Suomen liikennestrategiassa