ELÄMÄ UUSIKSI - KESKI-IKÄISEN MUUTTAJAN MIETTEITÄ

Kirjoittanut keskiviikko, 22 touko 2019 09:42

Mää oon Oulusta kesällä 2017 muuttanut keski-ikänen nainen, puhun vahavaa oulun murretta, enkä pelekää polliisia – varmastikin kuuluisin oululainen sanonta. 

Tiedoksenne - En ole paluumuuttaja. Sukulaisiakaan täällä ei ole eikä suuremmin tuttujakaan. Enkä osaa Turun murretta. Miksi muutin tänne?

Nuorempana työskentelin ja asuin useissa eri englanninkielisissä maissa. Jokainen muutto tuntui mahtavalta. Ei ennakkoluuloja, kohti uusia seikkailuja -mentaliteetti.  En osannut pelätä, saako kukaan selvää englanninkielestäni.  Merkonomin paperit kädessäni hain kaksikymppisenä töitä. En miettinyt byrokratioiden koukeroita tai osaanko tilata energialaitoksilta palveluita. Asunnon haku ei tuottanut mitään haasteita, en luonut mitään kauhukuvia päänuppiini. Selviydyin hyvin!  Helppoa! Suosittelen kaikille!
Harrastin maakuntamatkailua ahkerasti; loin ihania ihmissuhteita, sain hyvän kuvan usean maan kulttuurista, opin elämään maan tavoilla ja opin ymmärtämään kummallisia tapoja. 

Nyt tämä elämänmuutos vaatikin minulta töitä. Ulkomaille muuttoon verrattuna muutto uudelle paikkakunnalle tuntuikin kovin erilaiselta.  Varsinaista kielimuuria ei ole, eikä mitään muutakaan ihmeellistä. Välimatka kotiseutuunikin on lyhyempi kuin ennen.

Huomasin, että olin jäänyt tutusta turvalliseen -moodiin. Tuosta turvallisesta ja tutusta kaikesta oli yllättävän vaikeaa luopua.  Oma asunto, harrastukset, vakituinen työpaikka, verkostot, koko rakennettu elämä jäivät taakseni. Sisäistä keskustelua kävin monta kuukautta.  Oivalsin myös, miksi koulutetut keski-ikäiset naiset eivät välttämättä lähde kotiseudultaan uuden työnpaikan perässä, vaikka siitä olisi hyötyä urakehityksen, työllistymisen tai muun henkilökohtaisen syyn kannalta.  Miksipä tervejärkinen aikuinen haluaa koetella itseään aloittamalla kaiken alusta.  Minusta lähteminen vaatii hurjasti rohkeutta, asennetta ja avointa mieltä.

Olen miettinyt, miten eri alueiden vetovoimaa voidaan rakentaa siten, että kynnys muuttamiseen madaltuisi. Peruspalveluiden, päiväkotien tai koulujen esille tuomisella ei juuri ole enää vaikutusta, nehän ovat jo itsestäänselvyyksiä.

Luin yhteenvedon eräästä tutkimuksesta, jonka mukaan alueen vetovoimatekijät voidaan jakaa kuudella eri tavalla: koviin, pehmeisiin, sijaintiin, maineeseen, identiteettiin sekä villeihin kortteihin. Minä varmaan kuulun tuohon identiteetti -vetovoiman ja villien korttien välille.  Tässä tapauksessa, identiteettitekijä on puolisoni, joka muutti tänne Oulusta vuosia sitten.  Mainittakoon, että tutkimuksen yhteenvedossa ei käynyt ilmi mitä villit kortit tarkoittavat. Ehkä ne ovat juuri sitä asennetta, vaihtelun hakemista ja ripaus hulluutta.  

Kohta vietän yksivuotissynttäreitä uutena Varsinais-Suomen asukkaana ja Taivassalolaisena.  Paikkakunnalle kiinnittyminen on parasta aikaa käynnissä. Merellisyys ja pienen kunnan yhteisöllisyys tuntuvat hyvältä. Pikkuhiljaa olen tutustunut ihmisiin ja lähtenyt avoimin mielin mukaan paikkakuntani aktiviteetteihin. Samalla tavalla kuin ”silloin” nuorena.  Elämän laatu on parasta, kuten organisaatiomme visiommekin lupaa.  Varsinais-Suomen liiton tapahtumista tuttu slogan ”virkisty, villiinny ja vapaudu” tuntuu yllättävän läheiseltä. Lähteekö kotiseuturakkaus – siihen on vielä liian aikaista sanoa vielä yhtään mittään!

ps. Mitäpä jos sinäkin muuttaisit tännepäin? Lounais-Suomessa olisi nyt töitä tarjolla! www.töihintänne.fi #töihintänne

Kirjoitus on lyhennelmä tekstistä, jonka Varsinais-Suomen vaikuttajakoulun kolmannen vuosikurssin neljä opiskelijaa Elias, Lauri, Selinä ja Antti, kirjoittivat lopputyönään.

Suunnitelma Tunnin junasta tarjoaisi aikaisempia vaihtoehtoja nopeamman tavan kulkea Turun ja Helsingin välillä. Kun tämänhetkisillä junayhteyksillä matkan teko kestää noin kaksi tuntia, niin uusi vaihtoehto tulisi puolittamaan ajan.

Tunnin junaan kannattaisi investoida ympäristöystävällisen matkustamisen lisäämiseksi. Kun junalla liikkuminen on nopeaa ja helppoa, haluvat ihmiset lähteä Helsinkiin mielummin junalla, eikä autolla. Matkustaminen henkilöautolla nimittäin kestää edelleen yhtä kauan ja siitä pääsee ilmaan haitallisia päästöjä. Monet kaupunkilaisista haluavat pienentää käytöksellään omaa hiilijalanjälkeään. Ilmastoahdistus on noussut yleiseksi ilmiöksi ja sitä pyritään vähentämään tekemällä vähäpäästöisiä valintoja, johon tunnin juna tarjoaisi hyvän vaihtoehdon kaikille.

Tunnin ympäristölle fiksu junamatka vai kahden tunnin saastuttava ja paljon bensaa vaativa automatka? Totta kai tunnin junamatka, siinä säästyy aikaa kerrakseen. Yksilöä ei voi syyttää ympäristöstä piittaamattomaksi siitä, jos hän kulkee Helsinki-Turku väliä autolla automatkan ollessa nyt realistisesti nopein vaihtoehto. Kyse on realistisen elämän vaihtoehdoista, ja niitä ympäristön pelastamiseksi tarvitaan.

Lisäksi Tunnin juna ja ylipäätään toimiva junaliikenne mahdollistaa esteettömän liikkumisen paikasta toiseen. Nykyään tilanne on se, että kaupungista toiseen matkustaminen on liikuntarajoitteiselle henkilölle hyvin vaikeaa verrattuna muuhun väestöön: autolla ja bussilla kulkeminen ovat haastavia vaihtoehtoja liikuntarajoitteiselle. Junaan on helppo järjestää esteetön liikkuvuus, ja niin liikuntarajoitteiselle, iäkkäille ihmisille kuin lapsiperheillekin nopea matka-aikakin olisi liikkumista helpottava elementti. Tunnin juna edistäisi siis myös tasa-arvoa liikkumisessa.

Tunnin juna varmastikin lisäisi kaikkien ihmisten halukkuutta liikkua enemmän, mutta fiksummin. Tämä puolestaan lisäisi mahdollisesti kotimaan matkailua.Tunnin juna toisi Turun seudun kesäfestivaaleille ja muuhun rikkaaseen kulttuurielämään lisää virtaa, ja varmasti saman verran Helsinkiin ja sitä kautta muualle Suomeen. Kotimainen matkailu on niin ympäristöteko kuin teko suomalaiselle kulttuurille ja eri alan yrittäjille.

Tunnin juna toisi yhteen Turun ja Helsingin yliopistokaupungit. Tällä hetkellä näiden kahden yliopiston laajamittaista yhteistyötä rajoittaa merkittävästi niiden välinen etäisyys. Turun yliopistoa, Åbo Akademia ja Helsingin yliopistoa edustavat tahot ovatkin olleet junayhteyden kannalla. Esimerkiksi Helsingin yliopiston rehtori Jari Niemelä on sanonut Ylen artikkelissa, että: “Tämä Turun rata on saatava kuntoon ja tunnissa sinne on päästävä.” Hänen mukaansa junayhteys loisi niin sanotun osaamiskäytävän Turun ja Helsingin välille. Tätä väylää pitkin opiskelijat ja yliopistojen asiantuntijat voisivat liikkua helposti molempien yliopistojen välillä.

Tunnin juna olisi myös opiskelijoiden kannalta tärkeä asia. Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Sini Saarisen mukaan Turusta lähdetään usein kurssien ja työharjoittelupaikkojen perässä Helsinkiin. Kohtuullisen matka-ajan luominen näiden kaupunkien ja yliopistojen välille antaisi opiskelijoille mahdollisuuden pysyä Turussa, vaikka he esimerkiksi kävisivät töissä Helsingissä. Myös opintojen yhdistäminen onnistuisi paremmin, jos matka-aikaa saataisiin vähennettyä.

Me varsinaissuomalaiset nuoret seisomme vahvasti tunnin juna- hankkeen puolella. Suomi on pitkien yhteyksien ja miljoonien autojen maa, mutta mitä jos rikottaisiinkin tätä kaavaa, ja tuotaisiin tunnin junalla enemmän Suomea kaikkien helposti saataville? Tunnin juna on investointi, joka kannattaa. Se on investointi suomalaisten nuorten tulevaisuuteen. Se luo ainutlaatuisia mahdollisuuksia opiskelun ja työnteon kannalta, estää suomalaisen luonnon kurjistumista ja tuo tasa-arvoa ja kestävää talouskasvua koko maallemme.

TULEVAISUUS TEHDÄÄN ENNAKOIDEN JA OHJATEN

Kirjoittanut maanantai, 06 touko 2019 11:02

Tulevaisuuttaan pohtivien nuorten koulutus- ja työuravalinnat ovat käyneet entistä epävarmemmiksi automatisaation ja digitalisaation myllertäessä työelämää. Tämä aiheuttaa yksilöille kasvavasti päänvaivaa ja stressiä. Millaista osaamista työelämässä tarvitaan jatkossa? Samanaikaisesti varsinaissuomalaiset yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa ja oppilaitoksissa opiskelijat etsivät sujuvia siirtymiä työelämään. Jotta yritysten tarpeisiin pystytään vastaamaan, tulisi ne tuntea mahdollisimman hyvin nyt ja tulevaisuudessa. 

Ohjaus ja ennakointi kohtaavat – pohdi tulevaa 

Koulutusjärjestelmä ei kuitenkaan välttämättä tarjoa nuorille suuntaviittoja siihen millaisille taidoille ja osaamiselle on tulevaisuudessa kysyntää. Sen sijaan se saattaa kouluttaa ihmisiä ammatteihin ja työurille, joissa heitä ei tarvita teknologisen kehityksen tai muutoin vähenevien työtilaisuuksien vuoksi. Yritysten tulevaisuuden tarpeistakin voi olla vaikea saada selvää.  

Yhteiskunnan pitäisikin reagoida jatkuvasti osaamistarpeiden muutokseen esimerkiksi ennakoinnin ja tulevaisuusohjauksen keinoin. Ennakoinnissa pyritään luotaamaan erilaisia tulevaisuuksia tulkitsemalla systemaattisesti toimintaympäristöstä nousevia trendejä ja heikkoja signaaleja. Kysymys kuuluu, miten tulevaisuudessa varmistetaan, että merkittävää osaamisen kysynnän ja tarjonnan vinoutumaa ei pääse syntymään, vaan ihmisten osaaminen ja yritysten tarpeet kohtaavat mahdollisimman hyvin? 

Tulevaisuusohjaus taas tarjoaa yksilöille ajattelun ja toiminnan työkaluja sekä tukea heidän ponnistuksissaan oman tulevaisuutensa suhteen. Tulevaisuussuuntautuneessa ohjauksessa ihminen voi liikkua pitkällä aikajänteellä ja joustavasti menneisyytensä, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä eri elämäntilanteiden välillä ammentaen niistä ajatuksia toivottavasta tulevaisuudesta ja työurasta.  

Varsinais-Suomessa on parhaillaan käynnissä useitakin hankkeita, joilla tavoitellaan ainakin osittaisratkaisuja näihin haasteisiin. Mainitaan niistä nyt ainakin pari.  

Ennakointiakatemia – tukea myös ohjaustyölle 

Varsinais-Suomen Ennakointiakatemia EKA on eri ammatti- ja toimialojen rajoja ylittävä yhteistyöverkosto, joka yhdistää osaamis- ja koulutustarpeen ennakointiin käytettävät voimavarat maakunnassa. Ennakointiakatemian tavoitteena on nostaa Varsinais-Suomen yritysten ja koulutusorganisaatioiden osaamisen tasoa osaamis- ja koulutustarpeen ennakoinnissa ja vahvistaa maakunnan yritysten tulevaisuudennäkymiä koskevan ennakointitiedon saatavuutta ja hyödyntämistä. Maakunnan kärkiklustereiden yritykset toimivat tässä kehittämistyössä edelläkävijöinä. Tavoitteena on myös tukea tulevaisuusohjauksen mahdollisuuksia mm. oppilaitoksissa. Lisätietoja tästä: https://ennakointiakatemia.fi/ 

HackThe Roadmap 20.5.2019 - työelämään ohjauksen uudet mahdollisuudet 

Työelämän, oppilaitosten ja muiden ohjaustahojen entistä tiiviimmän yhteistyön takaamiseksi ja verkostoyhteistyön vahvistamiseksi Varsinais-Suomen koulutusjaosto on käynnistänyt Työelämään ohjauksen tiekarttatyön. Osana tiekarttatyötä on määritelty visiot siitä, mitä yhteistyöllä saadaan aikaan. Visioiden aktivoimiseksi käytännön toimiksi järjestetään 20.5.2019 HacktheRoadmap -hackathon tapahtuma, joka kutsuu verkoston toimijat koolle ja tarjoaa ajan ja paikan ideoinnille ja konkreettisten toteutusehdotusten luonnostelulle tavoitteisiin pääsemiseksi. Eräs pohdittavista teemoista liittyy juuri tulevaisuusohjauksen mahdollisuuksin. Lisätietoja ja ilmoittautuminen mm. täältä: https://kumppanuusfoorumi.fi/. Tule mukaan! 

JÄÄTYVÄ HELVETTI HEIKKILÄN KASARMILLA

Kirjoittanut perjantai, 03 touko 2019 14:52

Näkymätön vihollinen hyökkää. Selittämättömät sabotaasi- ja kyberiskut katkaisevat sähköt ja viestiyhteydet koko maasta. Kansalaiset jäävät uutispimentoon jäätyviin koteihin paukkupakkasessa. Ilkka Remeksen kirja Jäätyvä Helvetti on fiktiota. Lounais-Suomen aluehallintoviraston yhdessä puolustusvoimien kanssa järjestämällä alueellisella maanpuolustuskurssilla harjoiteltiin varautumista huomattavasti tavanomaisempiin kriiseihin. Kirja kuvaa kuitenkin osuvasti, mitä laaja ja pitkäkestoinen sähkökatkos nyky-yhteiskunnassa tarkoittaisi. Kun mikään ei toimi. 

Osallistuimme alkuvuodesta liiton edustajina viikon kestävälle alueelliselle maanpuolustuskurssille. Maanpuolustuskursseja järjestetään turvallisuuspolitiikan ajankohtaisten asioiden ja yhteiskunnan kriisivalmiuden esittelemiseksi eri alojen henkilöstölle. Osallistujia oli mm. julkisyhteisöjen hallinnosta, talouselämästä sekä joukkoviestinnästä.  

Kurssilla keskeistä on alue- ja paikallistason varautuminen suuronnettomuuksiin, taloudellisiin kriiseihin ja sotilaallisiin uhkakuviin. Varautumisen osa-alueina käsiteltiin erityisesti puolustusvoimien toimintaa, väestönsuojelua, huoltovarmuutta, tiedotusta, liikennettä sekä valtion ja kuntien hallinnon muita toimialoja. Tavoitteena on kehittää maanpuolustuksen ja muun yhteiskunnan eri alojen yhteistoimintaa ja valmiutta.  

Viisi päivää, 32 luentoa ja noin tuhat diaa myöhemmin kävi selväksi, että kaikessa varautumisessa tärkeintä on yhteistyö. Yhteistyö ja toimintavalmius kriisitilanteissa edellyttää ymmärrystä eri viranomaisten tehtävistä ja säännöllisiä yhteisiä harjoituksia.  

Ei liene liioiteltua sanoa, että ensimmäisenä päivänä vienosti suupielessä karehtinut hymy hyytyi kurssin edetessä. Ymmärsimme, miksi nämä ihmiset on koottu viikoksi yhteen. Tehtävämme on omalta osaltamme viedä eteenpäin tietoa varautumisesta ja ymmärtää yhteistyön ja yhteistoiminnan merkitys.  Kaikkien uhkakuvien keskellä oli myös hienoa huomata miten moneen asiaan ja perusteellisesti yhteiskunnassamme on myös jo varauduttu.

Vaikka meitä virkamiehiä ei sentään viety osaksi agenttitarinaa tai edes armeijan arkea, saimme roiman annoksen kriisitietoutta sekä tärkeitä kontakteja tulevan yhteistyön rakentamiseksi. Mitä tulevaisuus sitten tuokaan tullessaan.

Agenda2030 ja kestävä kehitys koulujen käytäntöihin

YK:n Agenda 2030 on maailmanlaajuinen kestävän kehityksen ohjelma, joka allekirjoitettiin syyskuussa 2015. Kaikkia YK:n jäsenvaltioita koskettavat tavoitteet edellyttävät kunnianhimoisia toimia oikeudenmukaisuuden, ympäristön ja talouden kestävyyden puolesta. Toimiin tarvitaan kaikkia sektoreita: valtioita, yrityksiä, kansalaisia ja järjestöjä. Agenda2030 sisältää 17 toisiinsa linkittyvää kestävän kehityksen tavoitetta, joita eri maat toteuttavat sen mukaan, mikä kullekin on keskeistä. Suomessa huomio kiinnittyy erityisesti ylikulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen sekä sukupuolten välisen palkkatasa-arvon parantamiseen. Kestävän kehityksen tukeminen globaalisti ja osallistuminen äärimmäisen köyhyyden poistamiseen on kaikkien valtioiden vastuulla.

Opetushallitus järjesti viime vuonna eri puolilla maata tilaisuuksia yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen Agenda2030 -tavoitteisiin liittyen. Aamiaistilaisuuksien tarkoituksena oli ideoida kouluihin ja päiväkoteihin soveltuvia kestävän kehityksen toimintatapoja sekä jalkauttaa Agenda2030-tavoitteet opetus- ja kasvatusalalle. Toimijoita innostettiin myös tekemään koulukohtaisia yhteiskuntasitoumuksia. ”Agenda2030 on kaikkien asioiden ytimessä, puhutaan sitten hallitusohjelmista, organisaatioiden strategioista tai opetussuunnitelmien perusteista. Agenda2030 läpäisee koko ajattelun, mikä uusien opetussuunnitelmien perusteiden pohjana on” aloitti pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen aamiaistilaisuuden Helsingissä 9.4.

Yhteiskuntasitoumus – työkalu kestävän kehityksen toteuttamiselle

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus, Sitoumus 2050, on Suomen kansallinen linjaus kestävän kehityksen toteuttamiselle. Keväällä 2016 sitoumus päivitettiin yhteensopivaksi YK:n Agenda2030-tavoitteiden kanssa.  Yhteiskuntasitoumuksen tehneet toimijat sitoutuvat edistämään kestävää kehitystä kaikessa työssään konkreettisten tekojen avulla.

Espoon kaupunki on malliesimerkki työkalun toimivuudesta ja sen ketteryydestä. Kaupunki on sitoutunut olemaan vastuullinen edelläkävijä ja haastanut kaikki kaupungin toimialat ja yksiköt mukaan omilla kestävän kehityksen sitoumuksillaan. Yhteiskuntasitoumuksen avulla kaupunki on tarjonnut toimialoille kestävän kehityksen alustan, johon voi osallistua kukin omien resurssiensa mukaisesti. Haasteeseen on vastannut jo lähes sata yksikköä, mukana on runsaasti kouluja ja päiväkoteja. Espoossa laadittiin omat kestävän kehityksen tavoitteet koskien asukkaiden arkea ja osallistamista, kaupunkisuunnittelua, luontoa ja ympäristöä, ilmasto- ja energiatyötä sekä kestävän liikkumisen edistämistä.

Agenda2030 Turun kaupungin sivistystoimialan teemalukuvuodeksi 2019–2020

Turun kaupungin sivistystoimi on tarttumassa suureen haasteeseen Agenda2030-tavoitteiden jalkauttamisessa kaikkiin opetus- ja kasvatusyksiköihin. Aiheen tiimoilta järjestimme opettajille huhtikuussa koulutuksen, jossa muun muassa valtioneuvoston kanslian ylitarkastaja Sami Pirkkala kertoi, miten sitoumus2050 voi toimia työkaluna koulujen ja päiväkotien kestävän kehityksen työssä.

Työkalun vahvuutena on, että siihen voi osallistua hyvinkin erilaisilla toimenpiteillä. Voi vaikkapa aloittaa pienillä muutoksilla, jotka koskettavat koulun toimintakulttuuria: energian ja veden säästöä, jätehuoltoa tai kestävämpää kouluruokailua. Voi myös lähteä mukaan isosti osallistumalla kestävän kehityksen projektiin tai lähteä toteuttamaan Vihreä lippu -ohjelmaa. Myös nuorisoparlamentin aktivoiminen, koulukiusaamisen ehkäisy tai kaikkien tasa-arvoinen kohtelu voivat olla yhteiskuntasitoumuksen tavoitteita.

Turun tavoitteena on saada ensimmäiset yhteiskuntasitoumukset tehtyä syksyllä 2019. Asiassa ei kuitenkaan haluta hoppuilla, sillä tarkoituksena on, että eri yksiköt laativat sitoumuksensa laajassa yhteistyössä, jossa myös lapset ja nuoret ovat mukana. Syksyllä on tarkoitus järjestää työpajatyyppisiä kokoontumisia, joissa Turun sitoumukseen osallistumista tarkennetaan. Sitoumuksista muotoutuu esimerkiksi koulujen ja päiväkotien uudenlaisia, yhteisiä ponnistuksia, joihin kaikki voivat osallistua – siksi niihin kannattaa panostaa!