Kulttuuri on kunnan lakisääteinen peruspalvelu. Se on kirjastoja, teattereita, julkisten taideteosten toteuttamista, tapahtumia ja harrastustoimintaa. Kuntien kulttuuritoimintalaki määrittelee tehtävät, joilla kunnan tulee edistää kulttuuria, joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Lain toteuttaminen edellyttää moniammatillista osaamista, saavutettavuuden huomioimista, taiteen ammattilaisten toimintaedellytysten tukemista, hankeosaamista ja yhteistyösuhteiden luomista, mutta ennen kaikkea jatkuvaa uusien toimintamuotojen innovointia  ­– yhä vähenevin rahavaroin. Kunnat toteuttavat kulttuuripalveluja yhteistyössä kulttuuri- ja taidealan ammattilaisten, järjestöjen ja ns. taiteen vapaan kentän kanssa. Taiteen ja kulttuurin ammattilaiset luovat työllään kuntaan viihtyisyyttä, elämyksiä, positiivista mainetta sekä vetovoimaa. Kulttuuri tarjoaa mielekästä vapaa-ajan toimintaa ja luo kotiseutuylpeyttä. Tapahtumat elävöittävät kuntaa ja kyliä sekä yhdistävät tapahtumiin osallistuvia eri-ikäisiä kuntalaisia.

Kulttuuri on myös hyvinvointityötä. Kulttuuritoimintaan osallistumisella on todettuja positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Kulttuuriammattilaiset tekevät tänä päivänä yhteistyötä niin järjestöjen, seurakuntien, kotihoidon, kotoutumis- ja työllisyyspalveluiden kuin sosiaalityönkin kanssa. Puhutaan kulttuurihyvinvointityöstä, jossa yhdistyvät kunnan tehtävät edistää asukkaidensa hyvinvointia sekä järjestää kulttuuritoimintaa.

Keväällä 2021 kokosimme Varsinais-Suomen kulttuurihyvinvoinnin työryhmässä listaa siitä, mitä kulttuuri kunnissa meidän maakunnassamme tarkoittaa. Vaikka yleisen kulttuuritoimen resurssit Varsinais-Suomen kunnissa ovat maan keskiarvoon verraten varsin vähäiset (TEAviisari 2019), on alueella kehitetty aktiivisesti kulttuuripalveluita niin päiväkodeille, kouluille kuin kehitysvammaisten tai vanhusten palveluasumiseen. Taidetyöpajat, esitykset, kirjojen ääneen luku, Matkalaukkumuseo ja videostriimit vievät kulttuuria niille, jotka eivät pääse kulttuuritiloihin. Verkkoluennot, OmaKirjasto.fi-palvelu ja kirjastosta kotiin toimitettavat kirjakassit tuovat kulttuurin lähelle ihmistä.

Turussa Kimmoke-rannekkeella tuetaan taloudellisesti haastavassa asemassa olevien kaupunkilaisten mahdollisuuksia käyttää kulttuuri- ja liikuntapalveluita. Raisiossa kirjasto vierailee maahanmuuttajaperheiden tapahtumissa kertomassa kirjastopalveluista ja järjestää kirjallisuuteen liittyvää ohjelmaa. Uudessakaupungissa on suunnitteilla maahanmuuttajien ja ”uusukilaisten” integroiminen osaksi kaupunkiyhteisöä kulttuurin keinoin. Naantalissa kaupunki on palkannut saamillaan perintörahoilla yhteisötaiteilijan, joka järjestää kummitaiteilijatoimintaa joka kouluun. Kulttuurikaveritoiminta Paraisilla ja Kulttuuriystävät Turussa tarjoavat kanssakulkijan kulttuurielämysten pariin. Kuntakohtainen kulttuurikasvatussuunnitelma tarjoaa monissa maakuntamme kunnissa lapsille ja nuorille yhdenvertaisen mahdollisuuden tutustua kulttuuriin monipuolisesti ja oppia uutta. Esimerkiksi Salossa uudistettu kulttuurikasvatussuunnitelma sai nimen Nappula, ja se starttasi tänä syksynä.

Myös ikäihmisten hyvinvointia tuetaan monenlaisilla kulttuuripalveluilla, ja väestön ikääntyessä on tämä tarve yhä kasvava. Moni kullanarvoinen tekemisen muoto on saatettu alkuun hankerahalla. Esimerkiksi ”Kulttuuria minulle” -hankkeessa on toteutettu kulttuuripainotteista ryhmätoimintaa, virtuaalitansseja ja museohetkiä muistisairausdiagnoosin saaneille tai muististaan huolissaan oleville ikääntyneille Uudessakaupungissa, Aurassa, Turussa, Raisiossa ja Loimaalla – jopa virtuaalisesti.

Äkkiseltään kuulostaa siltä, että varsinaissuomalaisella kulttuurilla menee hyvin. Mutta onko näin? On syytä muistaa, että kulttuurialan toimintaympäristö on ollut isossa muutoksessa viime vuodet. Kulttuuri- ja taidetoiminta on ammattimaistunut ja järjestäytynyt, ja alalla työskentelevät kehittävät jatkuvasti osaamistaan. Korona ja tulevat kulttuurialan leikkaukset, julkisen rahoituksen väheneminen ja hankehumpan kiihtyminen haastavat rajusti niin kuntien ja kuin järjestöjen kulttuuritoimintaa. Vasta alkanut valtuustokausi ei tule olemaan kunnissa helppo, sillä pian tapahtuva hyvinvointialueiden irtoaminen omaksi hallinnon- ja toiminnantasokseen asettaa ne uudenlaiseen asemaan, jossa kunnan tehtäväksi sote-palvelujen järjestämisen sijaan jää kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Siksi on erityisen tärkeää viimeistään nyt huomata, että kuntien kulttuuritoiminnan kehittämiskohteet vastaavat moniin kuntien hyvinvointihaasteisiin.

Onnistuneen tekemisen resepti on yksinkertainen: kulttuurin toteuttaminen kunnissa vaatii tiloja, tekijöitä ja rahaa. Jos yhteistyötä, hankkeita ja tekemistä halutaan kuntaan, tulee siihen osoittaa riittävät resurssit. Löytyykö meiltä tässä muuttuvassa ajassa ymmärrystä ja tukea pitää kulttuuriammattilaiset töissä omalla alallaan ja kunnissa, hakemassa hankerahoja, tuottamassa ja uusintamassa suomalaista kulttuuria, lähimatkailua ja hyvinvointipalveluita?

NUORET, DIGITALISAATIO JA DIGITUEN TARVE

Kirjoittanut perjantai, 03 syyskuu 2021 09:11

Texten finns också på svenska nedanför den finska texten.

 

Arkisessa keskustelussa nuoret leimataan ”diginatiiveiksi”. Termi kuvastaa nuorta, joka on lapsuudesta asti käyttänyt esim. tabletin tai älypuhelimen ominaisuuksia. Näin ollen saatetaan ajatella kaikkien nuorten olevan ”kuin kalat vedessä” käyttäessään digilaitteita ja palveluita. Arkisessa keskustelussa tämä ei ehkä ole haitallista ja perustuuhan mielikuva diginatiiveista osittain totuuteen. Julkisessa keskustelussa ja päätöksiä tehtäessä yksinkertaistettu mielikuva diginatiiveista, jotka eivät tarvitse digitukea ja medialukutaidon opetusta ihmisen kehityksen kannalta tärkeimmässä iässä, voi silti olla haitallinen.

Tosiasiassa osaamis- ja taitokuilut voivat olla merkittäviä nuorten keskuudessa. Asiaan vaikuttaa sosioekonominen tausta. Digilaitteiden saatavuus kotona lapsuuden ja nuoruuden aikana ei ole itsestäänselvyys. Myös tottumukset ja mieltymykset voivat viedä nuoria eri suuntiin. Koko lapsuutensa ja nuoruutensa esimerkiksi tietokonepelejä pelanneet voivat olla harppauksia keskivertonuorta edellä. Sillä välin, kun toinen osaa jo koodauksen alkeet, saattaa ikätoveri käyttää lähinnä sosiaalisen median alustoja kännykällään.

Pohditaan siis sosiaalisen median ja viihdepalveluiden roolia. Digitalisaation megajätit, kuten Facebook (ja sen omistama Instagram), Snapchat, Netflix, Tinder ym. ovat kaikki hyvin samantapaisia. Ne ovat kaikki kehittyneet Piilaaksossa Yhdysvalloissa samanhenkisten ihmisten toimesta samoihin aikoihin. Kas kummaa ne siis toimivat samalla logiikalla, nimittäin helppokäyttöisyydellä ja koukuttavuudella. Algoritmit suosittelevat sopivan koukuttavaa sisältöä ja helppokäyttöinen sovellus takaa käyttäjäystävällisyyden, jonka lapsikin hallitsee. Mitä tapahtuu, kun nuori ihminen, joka on tottunut surffaamaan näillä alustoilla, yrittääkin käyttää Exceliä, InDesignia tai niitä vielä monin kerroin monimutkaisempia ohjelmia, joita käytetään työelämässä? Mitä jos (tai kun) lähitulevaisuuden yksi tavallisimmista työnhakukriteereistä on taito koodata? Turruttaako viihdepalveluiden helppokäyttöisyys ja välittömän mielihyvän takaavat käyttöliittymät itseasiassa nuorten digi- ja medialukutaidot? Vielä on liian aikaista sanoa, mutta tämä voi olla tutkimisen arvoinen asia tulevaisuudessa.  

Miten valmistaisimme nuoria vaativaan työelämään ja tasaisimme digiosaamiskuiluja? Niin kuin useimmiten, ratkaisuja voi hakea opetussuunnitelmista. Uskon, että medialukutaidon merkitys tulee kasvamaan. Tällä hetkellä puhutaan paljon valeuutisista ja disinformaatiosta ja miten suojautua niiltä. Suomalainen opetus on melko hyvälläkin tasolla tämän asian suhteen ja asiaan on herätty tarpeeksi ajoissa. Asiaan tulee jatkossakin kiinnittää huomiota ja resursseja. Peruskoulu, toinen aste ja kolmas aste voisivat ehkä tehdä enemmän yhteistyötä medialukutaidon painottamisessa.

Toinen trendi, joka on havaittavissa sisältöä pursuavassa monimediayhteiskunnassa, on kärsimättömyys. Alustat kilpailevat huomiostamme ja alustojen sisäisesti huomiosta kilpailevat eri uutislähteet niin luotettavat kuin arveluttavatkin. Tämä on johtanut siihen, että emme jaksa keskittyä pitkiä aikoja mihinkään ja sisällöntarjoajat ovat sopeutuneet tilanteeseen tekemällä tuotteensa mahdollisimman yksinkertaistetuksi. Tähänkin olisi hyvä reagoida. Lapsille ja nuorille olisi tärkeää opettaa lähdekriittisyyden lisäksi kärsivällisyyden merkitys medialukutaidossa.

Internet on parhaimmillaan historian mahtavin oppiahjo. Mitä enemmän aikaa ihmiset käyttävät asioihin paneutumiseen käyttäen faktuaalisia lähteitä ja väistäen disinformaation ja salaliitot sitä enemmän yhteiskunta hyötyy.

 

UNGA, DIGITALISERING OCH BEHOVET AV STÖD

Unga blir ofta stämplade till ”diginativer”. Termen beskriver en person som sedan sin barndom använt till exempel smarttelefonens eller en tablets olika egenskaper. På grund av denna stereotypi, tros alla unga kunna navigera i den allt mer digitaliserade världen som fiskar i vattnet. I vardagsprat är denna tankevilla kanske inte skadlig. Trots allt baserar sig tanken om diginativer även på sanning till viss mån. Emellertid i den offentliga diskussionen och vid beslutsborden kan tankevillan om en hel generation av diginativer, vara skadlig. Tanken att människor i den mest delikata fasen av sin utveckling inte skulle behöva undervisning och stöd i digitalisering och mediabruk, är befängd.

I själva verket kan kunskapsskillnaderna vara betydliga redan bland unga. Det hänger ihop med socioekonomisk bakgrund. Alla har inte samma förutsättningar att växa upp i en digitaliserad miljö. Även vanor och preferenser spelar roll. De som spelat dataspel hela sin barn- och ungdom kan vara stormsteg före sina jämnåriga i digitalt kunnande. Medan någon redan kan grunderna för kodning, kanske någon annan bara scrollar sociala medier på sin smarttelefon.

Låt oss fördjupa oss i sociala mediers och digitala underhållningens roll. Digitaliseringens tungviktare såsom Facebook & Instagram, Snapchat, Netflix, Tinder etcetera är alla väldigt lika. De har utvecklats i Silicon Valley i USA, av likasinnade människor under ungefär samma tidpunkt. Det är alltså ingen överraskning att de fungerar på samma principer, nämligen användarvänlighet och beroende. Algoritmer rekommenderar passligt beroendeframkallande innehåll och en lätt och användarvänlig applikation försäkrar att tillochmed barn kan ta del av upplevelsen. Men vad händer när en ung människa, som är van att surfa endast på dessa plattformar, sätter sig ner och skall använda Excel, InDesign eller ännu mångfaldigt mer komplicerade verktyg, som används inom arbetslivet? Tänk om (eller när) ett av de vanligaste kriterier för arbetssökanden är kodning i vår nära framtid?  Tänk om de lättanvända underhållningstjänsterna som är specialiserade på att erbjuda omedelbar tillfredsställelse, egentligen avtrubbar våra digi- och mediabrukskunskaper. Det är kanske för tidigt att säga, men det kan vara värt att forska i framtiden.

Hur skall vi då förbereda unga för en krävande arbetsmarknad och jämna ut de digitala kunskapsskillnaderna? Som vanligt, kan vi söka efter lösningar i läroplaner och undervisning. Jag tror att medialäskunnighetens betydelse kommer att öka. Just nu talas det mycket om falska nyheter och desinformation och hur vi kan skydda oss från dessa. Den finska undervisningen är på en bra nivå med tanke på det här och vi har lagt märke till frågan i tid. Det bör satsas resurser och uppmärksamhet på det även i fortsättningen. Grundskolan, andra stadiet och tredje stadiet kunde samarbeta mera i betonandet av medialäskunnighet genom hela utbildningsväsendet.  

Ytterligare en trend som genomsyrar det utmattande innehållsrika medielandskapet, är otålighet. Olika plattformar tävlar om vår uppmärksamhet och inom plattformarna tävlar de olika innehållsproducenterna om den likaså. Detta har lett till att vi helt enkelt inte orkar koncentrera oss på något en längre tid mera. Innehållsproducenterna har anpassat sig genom att göra sitt innehåll så simplifierat som möjligt. Det skulle vara viktigt att reagera även på detta. Utöver källkritik borde barn och unga få undervisning i tålamodets roll i medialäskunnighet och mediabruk.

Internet är som bäst historiens mäktigaste kunskapskälla. Ju mer tid, människor spenderar på att fördjupa sig i saker, använder pålitliga källor och lyckas känna igen och se upp för desinformation och konspirationsteorier, desto mer gynnas samhället.

DIGITUKI logo

 Väestö ikääntyy ja Varsinais-Suomenkin asukkaista lähes neljäsosa on jo nyt yli 65-vuotiaita. Tavoite liikenteen päästöjen puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä vaatii, että huomiota kiinnitetään kaikkien ikäryhmien liikkumistottumuksiin ja -tarpeisiin – myös ikäihmisten. Ikäystävällisen kestävän liikkumisen ja palveluiden suunnittelun ohella paras keino vauhdittaa muutosta kestävämpiin liikkumistapoihin on tuupata, rohkaista ja kannustaa ikäihmisiä yksityisautoilusta joukkoliikenteen käyttöön.

Monet seniorit ovat eläköidyttyään aktiivisia, liikkuvat ja harrastavat paljon. Toisaalta iäkkäillä on paljon rajoitteita ja erityistarpeita, jotka todella vaikuttavat mahdollisuuksiin liikkua julkisilla kulkuvälineillä. Kuudessa eri maassa on viime vuosien aikana EU-rahoitteisesti kokeiltu keinoja lisätä julkisen liikenteen ikäystävällisyyttä ja käytettävyyttä senioreiden näkökulmasta.

Gdanskissa palvelutaloissa ja hoitokodeissa testattiin ja kerättiin palautetta kolmipyörien käytöstä. Tartossa pyrittiin lisäämään senioreiden osalta vähälle käytölle jääneen kaupunkipyöräjärjestelmän houkuttelevuutta tekemällä ikäystävällistä viestintää, ohjevideoita ja uusia infotauluja kaupunkipyörien käyttöön. Hampurissa kehitettiin suunnitteluohjeet ikäystävällisen transfer hubin toteuttamiseen. Pilottikohteena ollutta bussiasemaa parannettiin ikäihmisten toiveista lisäämällä asemalle muun muassa penkkejä ja nojia, LED-valaistus ja lisäksi merkittiin selkeät alueet pyöräilijöille ja kävelijöille. Aarhusissa pureuduttiin korona-ajan vaikutuksiin julkisessa liikenteessä ja kehitettiin joukkoliikennejärjestelmää ikänäkökulmasta. Riikassa kehitettiin lohkoketjuteknologiaa, jolla edistetään liikkumispalvelujen saavutettavuutta.

Turussa todettiin vertais- ja digituen voima – fölikaverit auttavat ikätovereitaan ja toimivat kanavana suunnittelun suuntaan

Turun seudun joukkoliikenne Fölissä testattiin ja kehitettiin mentorointimallia, jossa kokeneemmat joukkoliikenteen käyttäjät opastavat ikäisiään palvelujen käytössä. Vertaistuen merkitys on osoittautunut suureksi. Senioreiden mukaan jännittäminen ja ennakkoluulot hälvenivät, kun bussin käyttöön sai tutustua toisen ihmisen kanssa. Esimerkiksi apuvälineen kanssa bussia on vaikeampi käyttää ja opastuksesta ja käytännön harjoittelusta voi olla paljon hyötyä.

Toiminnassa on korostunut myös liikkumisen sosiaaliset hyödyt ja toisten tapaaminen. Jotkut päättivät kokeiltuaan vaihtaa oman auton arjen matkoissa bussin käyttöön esimerkiksi harrastematkojen osalta. Kyse onkin siitä, miten oman auton rinnalla ryhtyy kokeilemaan bussia jo ennen kuin ajokortista on luovuttava. Kokeneemman vertaisen avulla voi rohkaistua testaamaan myös uusia liikkumispalveluja, kuten kutsuliikennettä ja kaupunkipyöriä. Erityisesti sähkökäyttöiset pyörät saivat senioreilta kehuja. Seniorit ovatkin potentiaalinen kohderyhmä kaupunkipyörien käyttäjinä, mutta he tarvitsevat apua rekisteröimiseen ja käytön opetteluun. Kaikille pyörät eivät myöskään fyysisistä rajoitteista johtuen sovellu.

Fölin digitaalisten palvelujen opettelu kädestä pitäen on ollut senioreille hyödyllistä. Sähköiset palvelut kuten Föli-sovellus helpottavat aikataulujen, vaihtoyhteyksien ja reittien hakemista ja tällaisten asioiden helpottuminen kannustaa joukkoliikenteen pariin. Digituen tarjoamiseen ja senioreiden kouluttamiseen kannattaa panostaa, sillä ikäihmiset voivat opettaa käyttöä myös toisilleen.

Turun mentorointimallin kokeilun pohjalta käynnistyi tänä kesänä fölikaveritoiminta yhteistyössä Fölin, Turun Seudun Vanhustuki ry:n ja Valonian kanssa. Fölikaverit ovat vapaaehtoisia senioreita, joita on ollut mahdollista tavata avoimilla Föli-treffeillä tai keskenään sopien kesä-elokuun aikana. Fölikaverit ovat auttaneet Fölin käytössä kaikkia halukkaita ja levittäneet sanaa toiminnasta myös omissa verkostoissaan. Jatkoa toimintaan on luvassa taas viimeistään ensi keväänä.

Ikäystävällinen joukkoliikenne vaatii edelleen paljon panostamista ja kehittämistä yhteistyössä seniorimatkustajien kanssa. Fölikaverit ovatkin osana toimintaansa myös etsineet vastauksia esiin nousseisiin senioreiden kysymyksiin ja haasteisiin Fölin asiakaspalvelusta tai suunnittelijoilta. Tätä kautta on syntynyt kaivattua vuoropuhelua senioriasiakkaiden ja joukkoliikennesuunnittelijoiden välille.

Katso videokooste Turun mentorointikokeilusta!

GreenSAM – Green Silver Age Mobility -hankkeen lopputapahtumat järjestetään verkossa 8.–9.9. Tilaisuuksissa kuullaan tarkemmin eri maiden kokeiluiden opeista sekä asiantuntijapuheenvuoroja.

Varsinais-Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Kunnat ovat avainasemassa kestävämpää tulevaisuutta rakentavien toimenpiteiden toteuttajina. Vaikka tavoitteisiin pääsemiseksi on vielä paljon työtä tehtävänä, tehdään kunnissa jo nyt runsaasti oikeansuuntaisia ilmasto- ja kestävän kehityksen toimia. Tehdystä työstä kannattaa viestiä aktiivisesti, sillä kuntien toimet kytkeytyvät asukkaiden arkeen ja juuri kuntien viestintäkanavien kautta tavoitetaan laaja-alainen, oman kotikunnan asioista kiinnostunut yleisö. Asukkaille kohdennetun viestinnän kautta kunta voi näyttää esimerkkiä, välittää tietoa ja toisaalta tehdä näkyväksi myös positiivisia signaaleita ja ratkaisun paikkoja. Varsinais-Suomessa kuntien ilmasto- ja kestävän kehityksen työtä on mukana tukemassa kuntien yhteinen asiantuntijaorganisaatio Valonia osana Varsinais-Suomen liittoa. Valonian uusi Ohjelma 2030 luo raamit kestävän kehityksen työlle Varsinais-Suomessa ja linjaa Valonian toimintaa tuleville vuosille. Ohjelmassa kuntien työn tukeminen on nostettu vielä vahvemmin toimintamme keskiöön. Ohjelmakauden käynnistymisen myötä olemme pohtineet, kuinka voimme tarjota myös viestintäosaamisemme entistä vahvemmin kuntien käyttöön.

Viestintäyhteistyö lisää näkyvyyttä ja helpottaa kuntien niukkoja viestintäresursseja

Viestintäyhteistyö kuntien kanssa on viime aikoina tiivistynyt ilahduttavasti. Koordinoimme esimerkiksi Varsinais-Suomen Helmikunnat -hanketta, jossa tehdään luonnonhoito- ja kunnostustöitä seitsemän varsinaissuomalaisen kunnan alueella. Viestinnässä Valonia voi tukea tarjoamalla tietoa ja materiaaleja kuntien viestintään. Yhtä lailla tärkeää on laajan yhteistyöverkoston keskinäisestä tiedonkulusta huolehtiminen.

Kesäkuussa järjestimme yhdessä Salon kaupungin kanssa lehdistöpäivän, jossa median edustajat pääsivät tutustumaan kohteisiin. Kolmen kunnan kanssa suunnittelemme parhaillaan mallia kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmien toteutukseen – myös tällaisessa ohjelmatyössä viestinnällä on erittäin keskeinen rooli esimerkiksi asukkaiden saamiseksi mukaan. Kaarinan kaupungin kanssa olemme vahvistaneet yritysten ilmasto-osaamista ja osana tätä työtä yrityksille on tarjottu myös viestintäkoulutusta. Yhteistyön tuloksista kuvataan parhaillaan videosarjaa, joka julkaistaan kesän jälkeen.

Miten seurata viestinnän vaikuttavuutta?

Alkuvuoden aikana olemme kehittäneet niin viestinnän kuin muunkin toimintamme vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa. Vaikuttavuuden arvioinnissa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että toiminnalle asetetaan riittävän konkreettisia, mitattavia ja tarkasti määriteltyjä tavoitteita. Viestintää tarkastellaan tyypillisimmin määrällisin mittarein, sillä esimerkiksi seuraajien, osallistujien tai vaikkapa uutiskirjetilaajien määriä on huomattavasti helpompi mitata, kuin vaikuttavuutta. Tämä vaatii tuekseen myös laadullisia tiedonkeruumenetelmiä, kuten kyselyitä tai muuta tiedonkeruuta sidos- ja kohderyhmien näkemyksistä. Olemme kuitenkin todenneet, että jo vaikuttavuuden arvioinnin käynnistäminen edistää strategista ajattelua ja toimintatapojen kehittämistä, joten työläyden edessä ei kannata lannistua.

Valonian ja kuntien yhteistyössä tähdätään muun muassa päästöjen vähenemiseen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistumiseen Varsinais-Suomessa. Näihin tavoitteisiin päästään vain monenlaisten toimijoiden yhteistyöllä ja yhden organisaation vaikutusta voi olla vaikeaa erottaa kokonaisuudesta. Organisaatiotason seurannalla ja toiminnan arvioinnilla voidaan kuitenkin selkiyttää Valonian roolia osana tätä laajaa kokonaisuutta ja kohdentaa resurssimme niihin toimenpiteisiin, missä niitä erityisesti tarvitaan. Kun viestinnälle asetetaan vaikuttavuustavoitteita, on tärkeää tiedostaa, että vaikuttavin viestintä ei automaattisesti ole näkyvintä viestintää. Asukasviestinnän lisäksi ilmastoviestinnässä varsin arvokasta on myös kulisseissa tapahtuva vuorovaikutustyö: viestintää tarvitaan toimeenpanevana voimana ja sen avulla edistetään päätöksenteon prosesseja ja vuorovaikutusta.

Valonian monipuolinen asiantuntijajoukko toimii aktiivisessa yhteistyössä kuntien kanssa ja olemme saaneet lähiaikoina olla mukana muun muassa usean kunnan ilmasto-ohjelmatyössä. Pitkäjänteisen yhteistyön tulokset näkyvät esimerkiksi siinä, että yhteistyö kuntien kanssa tiivistyy ja kunnat osaavat pyytää asiantuntija-apua Valoniasta.

PALVELUMUOTOILU DIGITUEN VERKOSTOJEN TUKENA

Kirjoittanut perjantai, 18 kesäkuu 2021 08:15

Digituki Varsinais-Suomessa -hanke on tukenut maakunnan digituen verkostoa asiakastarpeisiin pureutuvan palvelumuotoiluprosessin avulla. Palvelumuotoilun avulla Varsinais-Suomen digituen toimijoille saatiin verkostotyön ja alueellisen digituen kehittämistyön tueksi tietoa asiakastarpeista ja toimenpidesuunnitelma.

Toimenpidesuunnitelman pohjalta hanke järjesti kesäkuussa kullekin Varsinais-Suomen alueen seutukunnan verkostolle digituen pelisäännöt -työpajan.

Varsinais-Suomen digituen palvelumuotoilu

Digituki Varsinais-Suomessa -hanke toteutti Varsinais-Suomen alueella digituen verkoston palvelumuotoiluprosessin ajanjaksolla 12/2020-3/2021. Palvelumuotoilu toteutettiin Turun ja Loimaan seutujen digituen verkostojen kehittämistoimenpiteenä.

Prosessin tavoitteena oli selvittää seutukuntien digituen asiakastarpeet ja muodostaa niiden pohjalta suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä, joiden avulla verkostot voivat tarjota entistä paremmin asiakastarpeisiin pohjautuvaa digitukea. Osana kokonaisuutta oli syvällisen asiakasymmärryksen muodostaminen, johon osallistettiin sekä digituen tarvitsijoita että tuen antajia.

Lopputuotoksena palvelun toteuttaja tuotti hankkeelle raportin, joka sisältää asiakaskyselyn tulokset, tulosten analysoinnin, toimintaehdotukset sekä toimenpidesuunnitelman. Tulokset ovat sovellettavissa kaikissa Varsinais-Suomen alueen seutukunnissa.

Digituen eettinen ohjeistus ja verkostotyöpajat

Palvelumuotoilun toimenpidesuunnitelman pohjalta hanke järjesti jokaiselle seutukunnalliselle digituen verkostolle oman työpajan.

Työpajan ensimmäisessä vaiheessa osallistujat tutustuivat DVV:n digituen eettiseen ohjeistukseen. Osallistujien ohjeistukseen liittyvää pohdintaa ja ajatuksia käytiin yhdessä läpi. Tehtävän lopuksi osallistujilla oli mahdollisuus suorittaa DVV:n digituen eettisen ohjeistuksen osaamismerkki.

Työpajan toisessa vaiheessa osallistujat pohtivat yhdessä omalle verkostolle sopivia digituen pelisääntöjä. Ensimmäisen vaiheen tehtävä toimi pelisääntöjen pohjustuksena.

Työpajoihin osallistuneet kokivat, että yhteisten pelisääntöjen noudattaminen on sekä tuen antajan että asiakkaan edunmukaista. Yhteiset pelisäännöt yhdenmukaistavat ja selkeyttävät digituen tarjontaa sekä helpottavat tuen antajien toimintaa. Pelisääntöjen noudattamista edesauttavat monipuolinen verkostotyöskentely sekä aktiivinen vuorovaikutus ja tiedonkulku toimijoiden kesken.

Digituen eettinen ohjeistus ja työpajoissa yhdessä sovitut pelisäännöt muodostavat perustan, joka auttaa Varsinais-Suomen alueen digituen verkostoja jatkotoiminnassa ja digituen kehittämisessä.

 

DIGITUKI logo