GILLAR DU SVENSKAN?

Kirjoittanut maanantai, 05 marraskuu 2018 20:07

Gillar du svenskan?

Jag har alltid tyckt om svenskan. Om det berodde på ett allmänt intresse för språk, eller om det började med att jag som ung var en stor fan av Carola Häggkvist, vet jag inte. Svenskan var nog också närvarande i vardagen. Jag bodde i Borgå, där ungefär hälften av invånarna var svenskspråkiga då-i-tiden.

Jag ville absolut välja svenska som mitt första främmande språk i skolan, även om det inte alls var i mode då. Många gånger under skolåren undrade jag den inställningen, som de flesta skolkompisarna verkade ha mot svenskan. De tyckte att det var jobbigt, tråkigt och helt onödigt.

Hur som helst, råkade jag bli kär i en svenskspråkig kille. Vi började sällskapa, gifte oss och fick två barn. Mitt i allt hade jag på halvt svenskspråkig familj och tvåspråkiga barn. Vilket med åren betydde, att jag fick bekanta mig med massor av trevliga finlandssvenskar och den finlandssvenska kulturen. Vi valde, att våra barn går i en svenskspråkig skola. Och vi upplever det som en stor rikedom.

Men, samtidigt som vi har velat stöda barnens finlandssvenska rötter, har det varit lika viktigt att se till att de känner finskspråkiga sagor, sånger, och traditioner lika bra och kan använda båda språk lika galant i vilken situation som helst. Hälften av deras bakgrund är ändå alldeles finskspråkig. Nu när barnen redan är tonåringar, är det nog mycket också engelskan som de använder varje dag. Men än så länge hotar den inte användningen av svenskan eller finskan, anser jag.

För mig har det alltid varit en fördel i arbetslivet att kunna svenska. Det har jag behövt i alla jobb som jag har haft, lika mycket som ung sommarflicka på hälsocentralens bäddavdelning som nu som kommunikationschef på Egentliga Finlands förbund.

Egentliga Finland är ett tvåspråkigt (mångspråkig också förstås) landskap, och det kunde vi alla vara glada och stolta över. VI kunde även använda tvåspråkigheten mera synligt som en del av regionens varumärke.

I Egentliga Finlands förbund har vi målen att betjäna och kommunicera också på svenska så mycket som möjligt. Men bra tvåspråkig kommunikation kräver också resurser. Om vi nu ärligt tittar oss själva i spegeln, så kunde vi säkert ännu förbättra oss med detta. Överlag har vi dock på förbundet en positiv inställning till svenskan och försöker uppmuntra personalen att använda den.

Trevlig svenska dagen!

TULISIKS TÖIHIN TÄNNE?

Kirjoittanut maanantai, 05 marraskuu 2018 08:50

Olen ollut varsinaissuomalainen aina, vaikka toisinkin voisi olla. Opinnot vetivät lukion jälkeen Halikosta Turkuun. Maisterin paperit kädessä oli pettymys huomata, ettei yliopistokaupungilla ollut vastavalmistuneelle töitä. Niin sanotut oman alan työt veivät Helsinkiin. Opiskelukaverit olivat nopeasti saman tilanteen edessä. Turku kärsi vääjäämättä korkeakoulutettujen muuttotappiosta.

Itse en halunnut luopua varsinaissuomalaisesta unelmastani. Halusin elää ja perustaa perheeni täällä, joten päätin jäädä. Työmatkaa sitten kertyi ja aikaa junassa kului. Aamuihin junassa tottui paremmin kuin pitkiin iltapäiviin, mutta hommaa jaksoi periaatteesta. Tunnin juna olisi ollut kätevä. Vaikka jossain vaiheessa vähensin päivittäistä pendelöintiä, oli useamman vuoden ajan tärkein kriteeri Turun asumisessa mahdollisimman lyhyt matka rautatieasemalle.

Lähes 10 vuoden jälkeen tilanne on toinen. Kodin lisäksi minulla on nyt täällä perhe ja työ. Koti on siirtynyt juna-aseman kulmilta Kaarinaan. Aurajoen rannan ja terassit olen vaihtanut kesän uintiretkiin ja talven hiihtolenkkeihin Littoistenjärvellä. Tänne sopisi nyt monen opiskelukaverinkin paluumuuttaa.

Varsinais-Suomessa on töitä enemmän kuin täällä riittää tekijöitä. Positiivisen rakennemuutoksen suurin haaste työvoiman saatavuus on realisoitunut ja on kohta todellinen uhka kasvulle. Tunnin junaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Mutta nyt myös toiseen suuntaan. Nopea työssäkäyntialueet yhdistävä juna olisi ratkaisu osaajapulaan. Sillä saataisiin diplomi-insinööritkin liikkumaan.

Osa osaajapulasta johtuu alueen heikosta brändistä. Vaikka teollisuuden positiivisesta rakennemuutoksesta, Uudenkaupungin autotehtaan sankareista ja Meyerin Turun telakan historiallisesta uudelleennoususta on puhuttu valtakunnan medioissa asti, on monelle suomalaiselle Lounais-Suomen ihme tuntematon.

Varsinaissuomalaiseen tapaan emme ainakaan liikaa kehu olojamme. Muistammeko mainita ainutlaatuisen saariston, Turun Suomen eurooppalaisimpana kaupunkina, kaksikieliset opiskelumahdollisuudet, monipuoliset asumisvaihtoehdot maalaismaisemista ruukkielämään ja urbaaniin kaupunkikulttuuriin?

Viime viikolla alkanut Töihin tänne -kampanja hehkuttaa Lounais-Suomen avoimia työpaikkoja ja elämänlaatua muualla Suomessa asuville nuorille ja nuorille perheille. Kampanjaa kannattaa käyttää laajasti sateenvarjona alueen vetovoimaisuutta korostaville tempauksille ja paikallisten toimia viestinviejinä. Voit ohjata kävijöitä www.töihintänne.fi -verkkosivustolle ja jakaa Youtubesta löytyviä muuttajavideoita omissa kanavissasi. Tykkää myös Facebookissa ja seuraa Twitterissä. Hashtagaa #töihintänne #lounaissuomi ja #pore.

AKTIIVISIA KÄYTTÄJIÄ ENERGIAVIISAISSA RAKENNUKSISSA

Kirjoittanut maanantai, 29 lokakuu 2018 10:36

Lokakuun alussa julkaistiin runsaasti ajatuksia ja keskustelua herättänyt kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastoraportti. Ennennäkemättömän laajan raportin viesti on selvä: tarvitaan nopeita päästövähennyksiä, jotta lämpötilan nousu voitaisiin rajoittaa tarvittavaan 1,5 asteeseen. Tavoitteen saavuttamiseksi ilmakehästä täytyy myös poistaa hiilidioksidia muun muassa talteenoton sekä hiilinielujen avulla.

Koko energiajärjestelmämme on muuttumassa ja fossiilisiin polttoaineisiin nojaavasta energiantuotannosta ollaan irtautumassa. Murros koskee sekä energiantuotannon rakennetta, ohjausta, kulutusta että loppukäyttäjiä. Viime vuonna julkaistussa energiamurrosraportissa nostetaan esille, että energia- ja ilmastoasiat kytkeytyvät entistä vahvemmin innovaatio-, kulutus- ja aluepolitiikkaan. Merkittävimpiä muutoksen ajureita ovat energiateknologia, digitalisaatio, sääntely ja kuluttajien aktivoituminen.

Suomessa kunnat tähtäävät Sitran selvityksen mukaan valtiota kunnianhimoisemmin ilmastotavoitteisiin: Suomi on asettanut hiilineutraaliuden tavoitevuodeksi 2045, kun taas esimerkiksi Turku tähtää hiilineutraaliuteen jo vuoteen 2029 mennessä. Varsinaissuomalaisista kunnista viisi on Hinku-kuntia, jotka ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80% päästövähennyksiä vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030. Kunnat voivatkin olla suunnannäyttäjiä meneillään olevassa energiamurroksessa. On tärkeää muistaa, että poliittisen päätöksenteon ohella myös meidän kansalaisten aktivoitumisella ja valinnoilla on merkitystä: teknologian ja automaation avulla voidaan tehostaa kiinteistön energiatehokkuutta merkittävästi, mutta rakennuksen käyttäjien toiminnan ohjaamisen kautta voidaan saavuttaa noin 10 % energiansäästö.

Energiankulutuksemme on kiistatta suurta ja varsin huoletonta. Energian saatavuudesta onkin tullut meille itsestäänselvyys. Kotioloissa sähkölaskun pienentäminen voi motivoida energiansäästöön, mutta julkisissa tiloissa energiankulutus ei näy loppukäyttäjille, eivätkä kustannussäästöt toimi samanlaisena kannustimena kuin kotitalouksissa.

Energiamurrosraporttia mukaillen olisi tärkeää, että koko energiateemasta laajoine vaikutuksineen tehtäisiin näkyvää ja osallistavaa niin kuluttajille kuin pientuottajille – mahdollisimman konkreettisilla ja hauskoillakin tavoilla. Lisäämällä aiheen kiinnostavuutta loppukäyttäjä tehdään tietoiseksi energiaan liittyvistä arjen valinnoistaan ja vaikuttamismahdollisuuksistaan kotona, työpaikoilla ja julkisissa tiloissa. Digitalisaation myötä käyttäjien rooli kasvaa entisestään, sillä älykkäät rakennukset ja kuluttajat toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Tulevaisuudessa kuluttaja voi olla myös energiantuottaja.

Miten tämä sitten toteutuisi käytännössä? Kuvitellaan koulu, jossa energia on tehty näkyväksi. Energiasta opitaan ilmiönä: kaikki ovat osa energiajärjestelmää. Oppilaat voivat esimerkiksi tuottaa energiaa pyörillä polkemalla, verrata energiankulutustaan luokkakavereiden kesken ja käydä energiakauppaa keskenään pelin muodossa. Visuaalisen havainnollistamisen avulla lapset oppivat vähentämään vedenkulutustaan käsiä pestessään. Oppilaat ovat rakentaneet tuulivoimaa hyödyntävän taideteoksen, joka syöttää energiaa verkkoon. Koulun katolla olevien aurinkopaneelien tuottaman energian avulla lämmitetään ja viilennetään koulun liikuntatilat. Yhdessä säästetty ja tuotettu energia näkyy rakennuksen seinillä. Rakennusten käyttäjät ovat vuorovaikutuksessa rakennuksen kanssa.

Muun muassa tämänkaltaisten tulevaisuuskuvien toteutumista edistetään nyt monella taholla, myös Valonian työssä. Olemme osatoteuttajana nimenomaan käyttäjälähtöisyyden näkökulmasta hiljattain käynnistyneessä 6Aika Energiaviisaat kaupungit (EKAT) -hankkeessa. Kokonaisuuden tavoitteena on nostaa mukana olevat kaupungit – Turku, Tampere, Helsinki, Espoo, Vantaa ja Oulu – kansainvälisiksi esimerkkialueiksi energiatehokkaassa asumisessa, nollaenergiarakentamisessa, monimuotoisen energiajärjestelmän toteuttamisessa, energiatehokkuuden seurannassa ja käyttäjien ohjaamisessa. Hanke rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta.

Kenties tulevaisuuden kuluttajalla on kädessään ranneke, joka seuraa käyttäjäprofiilin mukaan energiankulutusta älykkäissä rakennuksissa? Rannekkeen avulla omaa kulutustaan olisi helppo optimoida ja säästetyn energian voisi syöttää verkkoon muille käyttäjille. Oma päivittäinen energiankulutus näkyisi reaaliaikaisesti ja sitä voisi seurata yhtä helposti kuin vaikkapa tilitapahtumia.

Onko kaavoituksella merkitystä jokapäiväisessä elämässäsi? Miksi siitä pitäisi kiinnostua juuri nyt? Mitä tiedät kotimaakuntamme luonnosta ja sen tärkeistä piirteistä? Entä sen virkistysalueista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista? Tiesitkö että jokaista varsinaissuomalaista kohti tarvitaan – louhitaan jostain ja kuljetetaan jonnekin – kuorma-autollinen kiviainesta vuodessa? Ehkäpä tiedät jotain sellaista, jota kaavoittaja ei tiedä? Ei ole samantekevää, miten nämä asiat järjestetään. Kaavoituksella on väliä.

Varsinais-Suomen liitto valmistelee parhaillaan luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavaa, jossa linjataan maakuntamme monimuotoisen luonnon suojelua ja luonnonvarojen kestävää käyttöä pitkälle tulevaisuuteen. Myös kuntien jatkuvasti päivittämät asema- ja yleiskaavat seuraavat juuri nyt tehtävän valmistelutyön myötä syntyviä maakuntakaavamerkintöjä tulevina vuosikymmeninä. On siis monia syitä ottaa osaa vaihemaakuntakaavan valmisteluun.

Vaikka kansalaisilla ja erilaisilla sidosryhmillä on toki aiemminkin ollut mahdollisuus vaikuttaa kaavatyöhön, juuri nyt käsillä olevan vaihemaakuntakaavan valmistelussa on aivan uusia osallistumisen elementtejä. Siinä missä kansalaisten ja eri sidosryhmien roolina on perinteisesti ollut ottaa kantaa jo olemassa olevaan kaavakarttaan, nyt valmistelutyö tehdään alusta loppuun vuorovaikutteisuutta korostaen. Yksi uusista kokeiluista on karttapohjainen keskustelualusta Kaavapuntari. Jokaisen kiinnostuneen tulisi käydä vilkaisemassa, miltä se näyttää ja millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa.

Varsinais-Suomen liiton ja Luonnonvarakeskuksen (PALO-hanke) yhteistyönä toteuttamassa Kaavapuntarissa kenellä tahansa on mahdollisuus tutkia erilaisten karttatasojen avulla Varsinais-Suomen luonnonarvojen ja -varojen sekä virkistyksen kannalta tärkeitä kohteita ja alueita, merkitä kartalle omia ehdotuksiaan ja kysymyksiään sekä keskustella niistä kaavoittajan, tutkijoiden ja muiden osallistujien kanssa. Keskustelualusta on nyt ollut auki pari viikkoa ja ensimmäiset merkinnät perusteluineen ovat ilmestyneet kartalle. On kuitenkin selvää, että lisää rohkeita keskustelun avaajia tarvitaan. Aihe ei tärkeydestään huolimatta helposti myy itseään kovin laajalle yleisölle. Tämä on oppimisen paikka myös tutkijoille ja kaavan valmistelijoille.

Yksi opetus on kuitenkin selvä: mikäli Suomi todella haluaa Maa- ja metsätalousministeriön tuottaman tuoreen Paikkatietopoliittisen selonteon mukaisesti paikkatiedon suunnannäyttäjäksi maailmassa, on työtä edessä ainakin kansalaisten käytettävissä olevien työkalujen vuorovaikutteisuuden kehittämisessä. On itse asiassa hämmästyttävää, miten vähissä vuorovaikutteiset karttapohjaiset verkkokeskustelualustat ovat. Paikkatietoa kerätään kyllä kansalaisilta monin tavoin, mutta tuntuu siltä, että yksikään olemassa olevista alustoista ei ole kunnolla mahdollistanut vuorovaikutusta ja keskustelua. Kaavapuntari on selkeä askel tähän suuntaan.

Toivottavasti voimme Kaavapuntarilla osoittaa, että kehitystyöhön kannattaa jatkossa juuri tässä asiassa panostaa.

URBAANI IHMINEN ASIAKKAANA EKOSYSTEEMIPALVELUISSA

Kirjoittanut perjantai, 28 syyskuu 2018 08:57

Ekosysteemipalvelu ei ole terminä vakiintunut arkikieleemme, mutta toista yhtä kuvaavaa ilmaisua on haastavaa löytää. Olisi tärkeää, että kaupunkisuunnittelijat, päättäjät sekä asukkaat käsittäisivät nykyistä paremmin, kuinka ekologiset vuorovaikutussuhteet toimivat: esimerkiksi yhdenkin lajin uhanalaistuminen tai häviäminen voi olla uhka ekosysteemin kyvylle tuottaa palvelua ja biologinen torjunta tai pölytys yhdessä ekosysteemissä voi olla riippuvainen toisen ekosysteemin toimivuudesta.

Lähestytäänpä asiaa tuokiokuvan kautta: syksyinen tuuli nostattaa puistolehmuksen lehtiä ja liimaa niitä kahvilan ikkunaan sataneisiin vesipisaroihin. Herkuttelen kahvilla ja lehtikaali-mustikkasmoothiella päivän lehteä lueskellessani. Kahvipavut ovat kasvaneet Etelä-Amerikassa ja pölyttyneet hyönteisten avulla. Yhtä lailla lehtikaali ja kotoisat mustikat ovat tarvinneet kasvuunsa pölyttäjähyönteisiä, kuten mehiläisiä, muurahaisia ja kärpäsiä. Sanomalehden paperi on ehkä kiertänyt jo muutaman kerran paperinkeräysastian kautta, mutta uuden paperin jalostamiseen on tarvittu metsässä kasvanutta puuta. Kahvilan kassaan maksamani kymppi jakautuu enemmän ja vähemmän oikeudenmukaisesti tuotteiden jalostusketjuun osallistuneiden ihmisten kesken. Alkutuotannosta vastannut ekosysteemi palveli minua kuitenkin ilmaiseksi.

Ekosysteemit tuottavat ihmisten käyttämiä raaka-aineita, kuten ruokaa ja rakennusmateriaalia. Systeemien monisäikeisen toiminnan ansiosta meillä on puhdasta vettä ja hengitysilmaa ja ravinteet kiertävät maaperässä. Kasvillisuuden ja maaperän kyvyllä sitoa hiiltä ilmakehästä on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Luonnonmaisemilla ja biodiversiteetillä on myös hyvinvointia ja terveyttä ylläpitäviä vaikutuksia.

Eliölajien aineenvaihdunnan tuottamista yhdisteistä on löydetty sairauksiin tepsiviä lääkeaineita – monet käyttämämme lääkeyhdisteet eivät monimutkaisen rakenteensa vuoksi edes ole synteettisesti tuotettavissa. Esimerkiksi kasveista eristetty alkaloidi, vinkristiini, on alun perin kansanlääkinnässä käytetty rohto, joka on sittemmin mullistanut leukemian hoidon. Grammaan lääkeainetta tarvitaan 500 kiloa kasvin lehtiä. Monen muunkin ekosysteemipalvelun kohdalla olemme käytännössä riippuvaisia luonnon tarjoamasta ratkaisusta.

Jo puolet maapallon asukkaista elää kaupungeissa ja maaseutu tyhjenee. Tiivis kaupunkirakenne voi johtaa ekosysteemien toiminnan heikkenemiseen. Ekosysteemien toiminnan turvaaminen kaupunkisuunnittelussa on edullisempaa kuin menetetyn ekosysteemipalvelun korvaaminen keinotekoisella systeemillä, eikä se välttämättä ole edes käytännössä mahdollista. Esimerkiksi hulevesien hallinnassa tärkeiden luonnon kosteikkojen hävittäminen ja korvaaminen keinotekoisilla tulvanestorakenteilla tulee taloudellisesti kalliiksi ja on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvoton ratkaisu. Ekosysteemipalvelut huomioivaan kaupunkisuunnitteluun ja kaavavaihtoehtojen vertailuun on kuitenkin olemassa työkaluja.

Yhteiskunnan tulisikin tukea poikkitieteelliseen asiantuntijatietoon perustuvaa suunnittelua ja panostaa ympäristövaikutusten huolelliseen selvittämiseen. Muuten voimme olla tiivistyvissä kaupungeissamme tilanteessa, jossa ilmaiseksi mieltämämme ekosysteemipalvelut ovat heikentyneet ja vaihtoehtoisten ratkaisujen hintalappu hirvittää.