IHMISTEN VÄLISESTÄ YHTEISTYÖSTÄ

Kirjoittanut tiistai, 05 marraskuu 2019 13:51

Meidän työmme täällä maakunnan liitossa perustuu asiantuntijatyöhön. Meillä on kaavatyön, hallinnon, elinkeinoelämän, vaikuttamisen, kiertotalouden, rahoituksen ja monen muun tematiikan rautaisia asiantuntijoita. Mutta yhtään soolotähteä meillä ei ole eikä valmista tule, ellemme tee töitä muiden ihmisten kanssa. Tämä on selvä kuin pläkki, ja silti se suurin haaste – ei vain täällä meillä vaan yleisesti työelämässä.

Olen viime aikoina pohtinut paljon ihmisten välistä yhteistyötä: miten voimme auttaa toisiamme onnistumaan. Toissa viikon kumppanuusfoorumi-seminaarissa Ada Nyman, lukiolainen Pöytyältä, hiljensi yli satapäisen osallistujajoukon sydämestään kumpuavalla puheella. Viesti oli yksinkertainen: kuule minun huoleni ja ota se vakavasti. Ada puhui ilmastonmuutoksesta, mutta tarve sopii mihin tahansa tärkeäksi koettuun asiaan ja sisältää mielestäni ehkä tärkeimmän yhteistyön kulmakivistä.

Mutta jotta sinä kuulisit minut kaiken ympäröivän hälyn keskellä, on minunkin tehtävä töitä: yksinkertaistettava, kirkastettava ja henkilökohtaistettava. Kaikkein parhaiten kuulemme, kun joku laittaa itsensä likoon ja viesti on kohdennettu ja vilpitön. Kuten puhekouluttaja John Zimmer eräässä työpajassa muistutti, pelkkien faktojen lateleminen ilman mietittyä kohderyhmää on kuin aloittaisi rakkauskirjeen kirjoittamalla: ”hyvä vastaanottaja”. Ei oikein voi olettaa, että kuulija vastaisi tunteeseen.

Vaan entä ne tilanteet, joissa puhuja on tehnyt kotiläksynsä ja panostanut viestiinsä, mutta minulla on huono päivä tai kaikkein pahinta: Kilimanjaron kokoiset ennakkoluulot. Toisen aito kuuleminen on vaikeaa: kuuntelenko oikeasti ymmärtääkseni vai mietinkö jo, mitä vastaan? Onko minulla pitkä lista oletuksia siitä, minkälainen puhuja tai asia on ja miten niihin suhtaudun. Ehkä jompikumpi on joskus ansainnut epäilykseni – mutta entä tällä kertaa?

On hirveän helppoa olla kriittinen ja kyyninen, varmistaa selusta ja itsensä, mutta siitä ei synny mitään ja hyvätkin jutut menevät ohi. Haluan kannustaa näkemään maailman mahdollisuuksien ja ratkaisujen kautta. Haluamme onnistua, mutta välillä emme uskalla yrittää. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että jos näissä hommissa valintoihin sisältyy ajatus henkilökohtaisesta hyödystä muiden tappioksi, on tehtävänanto ymmärretty alkujaankin väärin. Virhe ei silloin ole sen, joka luottaa.

Viime aikoina minua on kovasti ilahduttanut kolme asiaa: Varsinais-Suomeen on juuri nimetty uusi järjestöjaosto, meillä on uunituore älykkään erikoistumisen toimintasuunnitelma ja työn alla viimeistelyvaiheeseen pian etenevä oman organisaatiomme strategiatyö. Kaikissa näissä prosesseissa olen kohdannut huippuosaamista, mutkattomuutta ja rohkeutta lähteä tekemään jotain uutta. Kaikki ovat tuoneet esiin omia parantamisen paikkojani ja opettaneet uutta siitä, miten kuuntelen ja mitä kuulemallani tiedolla teen.

Samalla kun painin omien kehittämiskohteitteni kanssa, haluan kantaa mukanani Jean Monnetin sitaattia, johon taannoin törmäsin: ”Building Union among people, not cooperation between states.” Monnet puhui tietysti Euroopan unionista, mutta viesti käy laajemminkin: ei keskitytä organisaatioihin tai erilaisiin ryhmittymiin vaan ihmisiin, jotka ne tekevät. Pohditaan yhä enemmän sitä, mitä yhteistyötilaan tulee, kun itse ja kumppanimme sinne kävelemme. Se on paljon palkitsevampaakin, koska ihmiset, huh! – se on jatkuvaa henkilökohtaista opettelua ja toistuvia positiivisia yllätyksiä.

 

 

Ilmastonmuutoksen myötä Suomessakin lisääntyvät kuivuusjaksot luovat paineita vesihuollon toimintatapojen uudelleen ajattelulle. Vesivessa tuli käyttöön aikana, jolloin kaupungistuminen lisäsi totutunlaisista käymälöistä aiheutuvia haittoja. Englannissa suosion saanut vedellä huuhdottava käymälä saavutti Suomenkin ja kaupungeissa kiinnostus sitä kohtaan kasvoi nopeasti. Kaupunkirakenne ei kuitenkaan ollut vielä valmis vesivessalle, eikä sitä haluttu yleiseksi käytännöksi: uusi ratkaisu kiellettiin. Kielloista huolimatta vesivessoja kuitenkin rakennettiin ja melko pian kaupungit myöntyivät uuden tekniikan edessä.

Vesivessa koettiin hyvänä tapana vastata kaupunkien siisteyshaasteisiin ja näin vaihtoehtoisesta ratkaisusta tuli pysyvä. Kaupunkien jätehuolto-ongelmat ratkesivat, kun käymäläjätteet voitiin johtaa putkea pitkin pois asuinalueilta – aluksi suoraan vesistöön. Tämän toimintatavan ongelmat tulivat melko nopeasti selville haju- ja hygieniahaittoina. Pian viemäröityä jätevettä alettiin puhdistamaan.

Maaseudulla huussit toimivat osana ravinteiden kiertokulkua ja niistä ei aiheutunut yhtä selkeitä ongelmia kuin kaupungeissa aikana ennen vesivessan yleistymistä.Modernisaation myötä vesivessat ja viemäröinti levisivät kuitenkin myös maaseudulla, missä saatiin todeta samat kaupungeissa todetut ongelmat liittyen jätevesien puutteelliseen käsittelyyn. Nyt jo vuosikymmeniä jatkunut jätevesikuormitus on osaltaan saattanut vesistöt huonoon tilaan.

Puutteellinen sanitaatio on edelleen maailmanlaajuisesti suuri ongelma. Ratkaisuna länsimaissa yleistynyt vesivessa on mahdottomuus, sillä vesivarat eivät riittäisi koko maailman väestön käymäläjätteen huuhtomiseen. Jäteveden määrää ei myöskään voida enää lisätä, sillä tälläkin hetkellä jopa 80 % jätevesistä johdetaan puhdistamattomina suoraan vesistöön tai mereen.

Suomessa jätevesien puhdistus on erittäin tehokasta, mutta etenkin vesitalouden hallinnan kannalta veden käyttöön on meilläkin kiinnitettävä enemmän huomiota kuivuuskausien yleistyessä. Kiinteistökohtaista jäteveden käsittelyä haja-asutusalueella ei ole saatu tehostettua lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Toisaalta myös viemäröityjen alueiden verkostoylivuodot kuormittavat vesistöjä. Ravinteita sisältäviä jätevesilietteitä ei hyödynnetä tarpeeksi ja pahimmillaan ne levitetään ajattelemattomasti suoraan maastoon tai omalle pihalle. Juuri näitä terveys- ja ympäristöriskejä vesihuollon muutoksella huusseista viemäröityihin jätevesiin pyrittiin vähentämään.

Ne perinteiset, eli nykykatsannolla vaihtoehtoiset, käymälämuodot ovat pysyneet Suomessa koko ajan edustettuina kesämökkikulttuurin kautta. Vaihtoehtoiset käymälät ovat kehittyneet ja ne vastaavat täysin nykyisiä mukavuusvaatimuksia. Rakennus- ja tapakulttuurimme on jo totuttanut meidät vesivessaan, mutta silti kesämökillä kuivakäymälä on edelleen se yleisin menetelmä. Tässä etenkin kuntien rakennusmääräyksillä on ollut vaikuttava rooli ohjaamalla rakentamista ekologiseen sanitaatioon.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä ravinteiden kierrätys vaativat tehokkaita keinoja, jotka eivät ole niitä totuttuja toimintamalleja. Myös vesihuollossa on tehtävä rohkeita muutoksia, kuten luovuttava sopivissa tilanteissa vesikäymälöistä, jotta pystymme takaamaan puhdasta vettä riittävästi myös jatkossa. Vaihtoehtoiset käymäläratkaisut ja ekologinen sanitaatio ovat tulevaisuuden ratkaisuja kestävän kehityksen ja ilmastomuutoksen haasteiden edessä.

Valonia on ollut mukana edistämässä hajakuormituksen vähentämistä jo yli 20 vuoden ajan mm. neuvomalla kuntien viranomaisia, alan yrittäjiä sekä yksittäisiä kansalaisia haja-asutusalueiden jätevesien oikeaoppisessa käsittelyssä.

RADICAL-hanke on päättymässä. Syksyllä 2019 käynnistyi uusi tuotantotalouden insinöörikoulutus, kun 87 uutta opiskelijaa aloitti urakkansa. Heistä 20 valitaan uuteen pilottiohjelmaan, joka noudattaa RADICAL -hankkeessa kehitettyä InTO-mallia (Insinööriksi Työssä Oppien). Opiskelijat opiskelevat ensimmäisen syksyn muiden tavoin lähiopetuksessa, mutta hakevat syksyn kuluessa työelämälähtöiseen vaihtoehtoon. Tämän jälkeen opiskelu jatkuukin pääosin eripituisissa jaksoissa yrityksen ja oppilaitoksen välillä. Yrityksessä vietetty aika on opiskelujen alkuvaiheessa lyhyempi pidentyen loppua kohden.

Heti yhteistyön alkaessa sopivat opiskelija ja yrityksen edustajat välttämättömistä mentoroinnin käytänteistä. Mentorointimalli tulee olemaan aivan keskeisessä asemassa opiskelun onnistumisen suhteen. Työsopimusmenettelyt ovat myös herättäneet suurta kiinnostusta hankkeen aikana. Opiskelijat solmivat joustavan sopimuksen yrityksen kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että työstä maksetaan tehtyjen työtuntien suhteessa. Näin opiskelun ja työskentelyn välinen suhde voidaan pitää sopivan joustavana. Kokonaisuuteen liittyy myös kansainvälinen osio kolmannen opiskeluvuoden aikana.

On kiinnostavaa kuulla mitä uudet opiskelijat ajattelevat uudesta mallista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Juha Euranto on 24-vuotias turkulainen. Juha on ollut jo työelämässä mukana mm. logistiikka-alalla lukion jälkeen ennen tuotantotalouden opintojen alkua. Juha valitsi tuotantotalouden opinnot kyseistä alaa opiskelevien kavereiden suosituksesta. Ala vaikutti kiinnostavalta myös aiemman työkokemuksen näkökulmasta.

- InTO-mallista sain tietää ensimmäisen kerran Turun ammattikorkeakoulun sivuilta tutkiessani tulevaa muutosta opetussuunnitelmaan. Kiinnostukseni siihen heräsi, koska haluaisin jatkaa työelämässä koulun ohella. Aiempi työelämäkokemus vaikutti ajatteluuni ja itse asiassa olenkin osa-aikatöissä jo tälläkin hetkellä.

InTO -toimintamalli on toisaalta vasta pilottivaiheessa ja voi sisältää vielä keskeneräisiä asioita. Eikö tämä pelota?

- On hyvä, että voidaan tarjota erilaisia mahdollisuuksia opiskella erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisilla taustoilla oleville opiskelijoille. Odotan saavani kokemusta heti alusta alkaen alalle, jolle valmistun. Mahdollisesti löydän jopa tulevaisuuden työpaikankin tätä kautta tai ainakin yrityksen, jossa työskentelisin valmistuttuani.

Mitä ajattelet mentoroinnin tarpeesta ja sisällöstä? Entä työn jaksotuksesta lähiopetuksen ja työssä oppimisen kesken? Ja mistä odotat saavasi työpaikan opintoja varten?

- Se mitä olen tässä vaiheessa kuullut näistä molemmista vaikuttaa toimivalta. Näemme sitten käytännössä, miten homma toimii. Teoriapohjan ja käytännön on opiskelun aikana oltava sopivassa tasapainossa työssä oppimisen osuuden kasvaessa opintojen edetessä. Odotan saavani yrityksen Turun AMK:n kautta.

Miten tämä uusi mahdollisuus on otettu vastaan opiskelutoverien keskuudessa?

- Vaihtelevasti. Suurin osa on suhtautunut positiivisesti mutta myös muuntyyppistä ajattelua on ollut. Niinpä viestintä uudesta mallista onkin erittäin tärkeää. InTO -mallin potentiaalien sisäistäminen vie varmasti aikansa opiskelijoidenkin keskuudessa. Täytyy myös muistaa, että vielä ei ole todellisia kokemuksia asiasta. Positiiviset tulokset lisäävät varmasti InTOa...opiskelijoiden keskuudessa.

- Itse suhtaudun uuteen mahdollisuuteen avoimin mielin ja positiivisia odotuksia täynnä. Varmasti myös kritiikin paikka tulee erilaisten yllättävien haasteiden muodossa. On tärkeää, että aikanaan saatava niin positiivinen kuin myös negatiivinenkin palaute sekä opiskelijoiden että yritystenkin näkökulmasta huomioidaan ja kehitystyötä jatketaan.

Turun ammattikorkeakoulun uusi InTO-malli toimii siis tienavaajana suomalaisessa koulutustoiminnassa tuoden keskieurooppalaisen duaalimallin sovelluksen Suomeen. Samalla työelämälähtöisyys koulutuksessa saa aivan uusia ulottuvuuksia. Voidaan jopa puhua oppisopimuskoulutusta muistuttavasta mallista korkeakoulutuksessa. Mikäli InTO-mallista saadaan hyviä kokemuksia, on mahdollista laajentaa mallia myös muille koulutusaloille.

Tämä oli nyt viimeinen blogimme RADICAL -hankkeen tiimoilta. Hyvää InTOa syksyyn!

Lisätiedot InTO -mallista:

Rauni Jaskari
Lehtori, DI
Turun AMK
+358 44 9072 904, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Jassi Aho
Projektipäällikkö, RADICAL-projekti
Turun AMK
+358 40 355 0360, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Kirjoitus tukee Varsinais-Suomen kumppanuusfoorumin ja sen alla toimivan ennakointifoorumin toimintaa. Kumppanuusfoorumi on varsinaissuomalaisen yhteistyön sytyttäjä, jolta löydät varsinaissuomalaiset maakuntastrategian tavoitteita edistävät toimijat, ja niiden muodostamat aktiiviset verkostot. Tule mukaan rakentamaan kanssamme Varsinais-Suomea, jossa elämisen laatu on parasta!  

ErasmusTurun amkVSL  Yrittjtesta

MIHIN MENET MAAKUNTA?

Kirjoittanut tiistai, 22 lokakuu 2019 09:41

Kirjoitin edellisessä blogissani, että sotea ei pääse pakoon. Niin se on. Sitä eivät pääse pakoon kansalaiset, kunnat, maakunnat, eikä varsinkaan maan hallitus. Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa todetaan ” Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa kootaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille. Myös pelastustoimen järjestäminen siirretään maakuntien tehtäväksi. Itsehallinnollisia maakuntia on 18. Itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Tämä valmistellaan parlamentaarisesti vuoden 2020 loppuun mennessä.”

Ensi lukemalla kirjaus saattaa kuulostaa ymmärrettävältä ja loogiselta, mutta niin kuin monessa asiassa, vaara piilee yksityiskohdissa ja aikataulussa. Käytännössä hallitusohjelma tarkoittaa, että ”sote-alueet” kaappaavat maakunta-nimityksen itselleen. Ja ehkä vasta joskus vuosien päästä selviää, kuinka käy maakunnan liittojen nykyisille tehtäville. Eli minkä nimisen organisaation alla maakuntakaavaa, EU-rahaa, aluekehitystä, kv-asioita ja edunvalvontaa hoidetaan, kun maakunnan nimi on siirtynyt ”sote-piirille”.

Jotenkin tuntuu, että maakunnan olemusta ei hallitusohjelmaa kirjoitettaessa ole mietitty kokonaisuutena. Teknokraatit tietysti sanovat, että on aivan sama, mikä on julkishallinnon toimijan nimi. Oleellista on tehtävien määrittely. Toki asian voi niinkin ymmärtää, mutta useimmissa eurooppalaisissa oikeusvaltioissa on tapana kunnioittaa hallintotraditiota. Kyse ei tietenkään saa olla turhanpäiväisestä pörhistelystä, vaan siitä, että kansalaisille olisi selvää mitä asioita hoidetaan missäkin paikassa. Lähihistoria ei lupaa hyvää. Lääninhallinto opittiin vuosisatojen saatossa tuntemaan, mutta läänien tilalle tulleiden ely-keskusten ja aluehallintovirastojen toiminta ja työnjako on jäänyt kansalaisille täysin hämärän peittoon.

Samaan syssyyn, kun hallitus on kaappaamassa maakuntien nimet soten käyttöön, hallitusohjelma painottaa liittojen nykyisiä tehtäviä ja antaa jopa uusia. Maakuntien liitoille kohdennetaan nopeasti ja joustavasti hyödynnettävää aluekehitysrahoitusta (entinen maakuntien kehittämisraha). ”Maakuntien liittojen (18) rooli EU-rakennerahastojen ja muiden EU-rahastojen välittäjänä säilytetään.” Hallitus siis ottaa ja antaa.

En penää paluuta menneeseen. Mutta viimeistään nyt pitää kyetä tekemään suuret rakenneuudistukset niin, että hallitus ei ensimmäiseksi ilmoita kumoavansa edeltäjänsä työt. Sipilän hallitus panosti valtavasti maakuntauudistukseen. Se kaatui aivan loppumetreillä, eikä juuri kiveä jäänyt kiven päälle. Niin ei soisi käyvän taas kerran.

Hallitus sanoo uudistavansa parlamentaarisen komiteatyön. Se on hyvä ajatus. Komiteatasolla on syytä kaikkien puolueiden miettiä, mikä on maakunta ja mitkä ovat maakunnan tehtävät. Aivan pienestä asiasta ei ole kyse. Maakuntahallinto on nimittäin olemassa Itävaltaa lukuun ottamatta jokaisessa läntisen Euroopan maassa.

LOUNAISTIETO PAIKKATIETOPALVELUJEN EDISTÄJÄNÄ

Kirjoittanut tiistai, 08 lokakuu 2019 16:02

Ehkä jo tiesitkin, että Varsinais-Suomen liiton yhteydessä toimiva Lounaistieto on Lounais-Suomen alueellinen tietopalvelu, jossa ylläpidämme muun muassa kartta- ja tilastopalvelua sekä avoimen datan portaalia. Kaikki tarjoamamme palvelut ovat ilmaisia ja hyödynnettävissä niin yksityiseen kuin kaupalliseenkin käyttöön.

Paikkatietoverkostojen vahvistaminen ja kynnyksen madaltaminen paikkatiedon käyttöönottoon on aina ollut keskeinen tavoite toiminnassamme. Paikkatieto mahdollistaa lukemattomia hyödyntämismahdollisuuksia aina yhdyskuntasuunnittelusta lähimmän lounasravintolan löytämiseen arkielämässä.

Yksinkertaisimmillaan selitettynä paikkatieto on useimmiten kartalle sijoitettua tietoa, johon liittyy sekä maantieteellinen sijainti että paikan ominaisuustieto.

Vaikka Lounaistieto on alueellinen toimija, toimimme vahvasti myös kansallisen tason paikkatietokysymysten parissa. Olemme tänä syksynä mukana monessa valtakunnallisessa hankkeessa edistämässä paikkatiedon yhteentoimivuutta, yhteiskäyttöä ja parempaa saavutettavuutta erityisesti julkisen hallinnon näkökulmasta.

Osana Paikkatietoalustan Maakunta-osahanketta järjestämme maakuntien liitoille maakuntakaavojen Laatuvahdin käyttöönoton ohjeistusta ja koulutusta. Laatuvahti on työkalu, jonka avulla liittojen on mahdollista tarkastaa vastaavatko maakuntakaava-aineistot valtakunnallisesti yhtenäistä digitaalista tietomallia.

Lounaistiedossa on monta rautaa samanaikaisesti tulessa, ja koordinoimme lisäksi kaikkien maakuntakaava-aineistojen saattamista yhtenäisen tietomallin mukaiseksi. Samalla viimeistellään maakuntakaavojen visualisointisäännöt yhteistyössä liittojen kanssa, jolloin kaavamerkintöjen tulkitseminen helpottuu ja yhteistyö liittojen välillä tiivistyy.

Hankkeet tukevat toisiaan, ja maakuntakaavojen yhdenmukaistaminen mahdollistaa täysin uudenlaisia käyttötapoja. Syksyn aikana tullaankin vielä pilotoimaan esimerkinomaisia valtakunnallisia koosteita maakuntakaavojen tietosisällöistä. Käytännössä maakuntakaava-aineistosta on tarkoitus testata virkistysalueiden, tuulivoimamerkintöjen ja suojelualueiden suodatusta yhteen karttanäkymään koko Suomen alueelta. Jäämme innolla odottamaan mitä muita mahdollisuuksia Paikkatietoalustan tuotokset ja kaikkien maakuntakaavojen saattaminen yhteiseen tietomalliin tuo tullessaan!