TOTTA VAI TULKINTAA

Kirjoittanut maanantai, 30 maaliskuu 2020 08:11

Onko tekstin lopussa näkyvässä kuvassa trendikäs luovan alan yrittäjä-innovaattori, äärimmäistä työrauhaa tarvitseva tutkija, koronaa karussa oleva hieman hämmentynyt julkisen sektorin työntekijä, vai vain ulkona kannettavalla tietokoneella työskentelevä henkilö?

Olen viime viikkoina pohtinut sitä, miten valtavasti tulkitsen erilaisissa vuorovaikutustilanteissa asioita, koko ajan. Käytän olemassa olevaa tietoa, kokemuksiani, kuulemaani ja osaamistani, ja muodostan näiden perusteella johtopäätöksiä. Ja niin teet varmasti sinäkin. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, miten paljon johtopäätöksistämme saattaa sisältää asioita, jotka eivät olekaan totta – vaan ovat vain minun tai sinun näkemys asiasta? Pitäisikö omaa tulkintaa havainnoida, ja ennen kaikkea: pitäisikö sitä pyrkiä muuttamaan tai hallitsemaan?

Nyt kun me Varsinais-Suomen liiton työntekijät ja monet kollegamme ympäri Suomen ja Euroopan istumme etätöissä kodeissamme ja otamme haltuun videokokouksia, näytönjakoja, mikkejä ja kameroita, vuorovaikutuksen haastekerroin tuntuu kasvavan. Verrattuna vielä hetki sitten vallinneeseen ”normaaliin”, me emme näe toistemme kasvoja tai eleitä: huitovia käsiä, hassuttelevaa ilmettä vitsin merkiksi tai kulmien kurtistusta hämmennyksen tai vastustuksen ilmentymänä. On vain ääni ja sanat. Tai kirjoitettu teksti.

Puhutun tai kirjoitetun viestin alla on kerroksittain tulkintoja ja kokemuksia, jotka sisältävät uskomuksiamme. Jätämme sanomatta asioita, jotka ovat mielestämme itsestään selviä tai tarpeettomia yksityiskohtia. Monet asiat tuntuvat meistä tosilta, mutta eivät objektiivisesti katsoen kuitenkaan ole totta. En voi välttämättä mitenkään faktisesti tietää, onko ohimennen näkemäni henkilö ahkera, laiska, tehokas, pätevä vai vähän pöhkö. Silti todennäköisesti tein johtopäätöksen. Eikö muuten ole jännä, miten usein tulkinta menee kohti negatiivista?

Ajattelen, että muutoksien keskellä sen havainnoimisesta, että teemme tulkintoja, tulee koko ajan tärkeämpää. Nyt kun koronavirus aiheuttaa suurta surua ja hämmennystä ympäri Eurooppaa, meistä jokainen poimii saamastaan tiedosta itselle tärkeän ja muodostaa siitä kokonaiskuvan. Tämä sopii ihan tavalliseen arkeenkin, tai vaikka meillä Varsinais-Suomen liitossa poikkeustilasta huolimatta etenevään strategiatyöhön, siihen liittyvään muutosprosessiin ja jokapäiväiseen työhömme. Neutraali tai positiivinen tulkinta vuorovaikutustilanteissa voi johtaa rakentavaan jatkoon, mutta tarpeeton negatiivinen tulkinta tuo hämmennystä, huolta ja lamaannusta.

Erotammeko toden ja tulkinnan? Onko uskomani todella fakta? Ja miten valitsen tulkita kuulemani?

Tänään omat ajatukseni ovat pysytelleet tulkinnan puolella, mutta en väitä, että pelkästään vastaanottajaroolin pohtiminen riittäisi. Olemme vastuussa myös siitä, mitä lähetämme. En voi sanoa toiselle pahasti, piikitellä tai levittää huhuja – omia uskomuksia – ja kuitata asiaa sillä, että enhän minä sille mitään voi miten muut sanomani tulkitsevat. Jokaisella on vastuu rakentaa sellaista työ- ja henkilökohtaista yhteisöä ympärilleen, jota haluaa.

Tiedän, että itselläni on vielä paljon tehtävää, sillä tulkitsen – innostun, lannistun ja hermostun pääni sisällä – vähän väliä niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Yritän kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kysyä: sanottiinko oikeasti niin, vai tulkitsinko? Ja jos kaikki muu epäonnistuu, yritän miettiä, mikä voisi olla tilanteen positiivinen tai edes neutraali tulkinta, ja voisiko valita sen.

Uskon ja toivon, että kumppanuus ja siihen liittyvä arvomaailma pitkäjänteisestä, toisiamme tukevasta ja hyödyttävästä yhteistyöstä kantaa meidät monen stressitestin yli. Meihin etätyöskenteleviin varsinaissuomenliittolaisiin oletkin päässyt tutustumaan viime viikkoina kuvien ja tekstien avulla sosiaalisessa mediassa. Toivottavasti näet näissä sen hienon työyhteisön, joka meillä on, ja joka on käytettävissäsi maakunnan kehittämisen teemoissa. Mukavaa alkanutta viikkoa – tavataan hetken ajan ”online”!

Rakennetun ympäristön vähähiilisyydellä on merkittävä rooli kaupunkien hiilineutraaliustavoitteiden toteutumisessa. Kaupungeilla on tarve kehittää rakennustensa energiatehokkuutta ja päästövähennysmahdollisuuksia piilee muun muassa rakentamisessa ja korjaamisessa. Paljon käyttämätöntä säästöpotentiaalia on kuitenkin myös energiatehokkuuden ja rakennusten käytön ohjaamisessa IoT:n (esineiden internet) avulla kerättyä tietoa hyödyntämällä. Julkisissa kiinteistöissä ilmastoinnin säädöissä ja lämmöntalteenoton lisäämisessä on säästövaraa jopa 50 %. Energiansäästöä tulee kuitenkin aina hakea terveet ja turvalliset sisäilmaolosuhteet varmistaen.

On arvioitu, että rakennusten käyttäjät voivat vaikuttaa toiminnallaan energiankulutukseen 10–15 %. Rakennukset ovat meitä ihmisiä, meidän asumistamme, oppimistamme, työntekoamme ja harrastuksiamme varten. Kuitenkaan tällä hetkellä kaupunkien palvelukiinteistöjen käyttäjillä, kuten oppilailla ja henkilökunnalla, ei ole juuri mitään konkreettista kosketuspintaa päivittäin käyttämiensä rakennusten energiatietoihin tai omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Rakennuksen käyttäjillä on arvokasta tietoa rakennuksen käytön arjesta eli siitä, miten tilat toimivat, onko jossakin liian kylmä tai kuuma, onko ilmastointi tietyssä tilassa aina turhaan päällä tai lämmitystä liiaksi. Käyttäjät pystyvät kertomaan, mikäli jossain tilassa tuntuu aina loppuvan happi – tällöin tiloja käyttää mahdollisesti liian monta ihmistä kerrallaan suunniteltuun kapasiteettiin nähden. Rakennuksen älykkyyden indikaattorina voidaan tulevaisuudessa pitää rakennuksen käyttäjän kokemusta ja sitä, kuinka hyvin hän onnistuu niissä asioissa, joita hän on rakennukseen tullut tekemään. Älykkäästä rakennuksesta voidaan puhua, kun kiinteistö on olosuhde- sekä tilannetietoinen ja toimii mahdollisimman automaattisesti tuottaen ihmisille helposti ymmärrettävä tietoa.

Käyttäjät saadaan kiinnostumaan selkeällä, merkittävällä ja vertailukelpoisella tiedolla

Rakennusten olosuhteet liittyvät suoraan energiatehokkuustoimiin, kun esimerkiksi ilmastointia ja lämpötiloja pyritään säätämään energiansäästöä tukeviksi. Ideaalitilanteessa tilojen eri käyttäjäryhmille olisi tarjolla visuaalisesti selkeä yhteinen järjestelmä, joissa oleellinen tieto olisi helposti saatavilla ja hyödynnettävissä optimaalisen tilanteen saavuttamiseksi. Käyttäjien käyttöliittymässä voisi antaa palautetta olosuhteista ja rakennuksesta esimerkiksi tilojen käyttöön liittyen. Huollolla olisi omaan tarpeeseensa käyttöliittymä, joka helpottaa tiedonkulkua ja työtä. Rakennusten omistajat ja ylläpito taas saisivat käyttäjiltä tärkeää tietoa rakennuksen ohjaukseen ja päätöksentekoon. Tällä hetkellä Turussa on käynnissä kiinnostavia kokeiluita liittyen niin datan visualisointiin koulurakennuksen käyttäjille kuin esimerkiksi vedenkulutuksen vähentämiseen tähtäävän sovelluksen käytöstä päiväkodeissa.

Yllä kuvatun kaltaisia palveluita on jo olemassa, mutta niitä pitäisi yhdenmukaistaa ja ottaa tehokkaammin käyttöön käyttäjät huomioiden. Tällä hetkellä datan hyödyntämisen suhteen haasteena on tiedon hajanaisuus ja sirpaleisuus. Energian ja veden kulutuksen dataa kertyy rakennuksista paljon ja myös olosuhdetietoja yhä enemmän, mutta erilaisissa rakennuksissa tietoa kertyy eri järjestelmien ja ylläpitäjien kautta. Yhteinen alusta ja avoimet rajapinnat auttaisivat yrityksiä datan hyödyntämisessä. Myös datan omistajuus ja tietoturva-asiat vaativat huomiota, sillä ne vaikuttavat älykkäiden ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Suomen ilmastopaneelin tämän vuoden tammikuun lopussa julkaiseman raportin mukaan tehokkaat ilmastotoimet vaikuttavat lähes aina ihmisiin eivätkä ilmastotoimet edisty, mikäli kansalaiset kokevat ne epäreiluiksi. Yhteistyö, viestintä ja kuntalaisten osallistumisen mahdollisuudet toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa onkin syytä ottaa vakavasti.

Käyttäjien kannalta rakennuksiin liittyvän datan tulee olla selkeää, ymmärrettävää ja jollakin tavalla merkittävää. Yhden päivän aikana rakennuksesta kertynyt data ei vielä kerro mitään, vaan sille tulisi olla aina vertailuarvot ja -kohteet. Tavoitteena datan visualisoinnilla on esittää energiatietoa kiinnostavasti ja ohjaavasti niin, että energiaviisaat valinnat tapahtuvat tottumalla ja niistä tulee normaali osa arkea kotona, kouluissa ja työpaikoilla.

Energiaviisaat kaupungit (EKAT)-hankkeessa etsitään, kokeillaan ja pilotoidaan uusia älykkäitä ja vähähiilisyyttä tukevia ratkaisuja kaupunkien asuin- ja palvelukiinteistöjen energiatehokkuuden parantamiseen. Tavoitteena on löytää ratkaisuja mm. energiatiedon lisäämiseen ja käyttäjien ohjaamiseen. Ratkaisuja kehitetään yhdessä yritysten ja käyttäjien kanssa.   

DEVIL IS IN THE DETAIL

Kirjoittanut tiistai, 25 helmikuu 2020 16:01

Terveiset Leviltä! Vietän tämän talvikauden työlomalla Lapissa, vastaanottovirkailijana huoneistohotelli Levi Suitesissa.

Nyt kun talvikauden mittainen pestini on kääntymässä keväthangille, pohdin noin miljoonaa kokemusta rikkaampana matkailua meillä ja saaristossa. Tai meillä ja Lapissa – miten päin tätä nykyään katsonkaan. Joka tapauksessa kahden lempialueeni matkailun kehittäminen hiipii mieleen kuin itsestään täällä talvimatkailun ytimessä Kittilässä.

Onko Turun saariston ja Lapin matkailussa mitään yhteistä? Voivatko näin erilaiset alueet oppia toisiltaan?

Matkailijoiden houkuttelu alueille on jatkuvaa työtä. Kateellisempi voisi ajatella, että ehkä Lappi saa talven ja lumen ansiosta vedettyä turistit paikalle kuin itsestään, ja kuntien pitää vain järjestää palvelut paikalle. Mutta eikö saaristolla ole samat edellytykset kesäisin? Matkailun kausiluonteisuus on itsestään selvästi molemmille alueille yhteinen haaste.

Suuret matkanjärjestäjät ovat perinteisesti tuoneet Lappiin turisteja lentokonekaupalla. Viime kaudella Lapissa rekisteröitiin 1,3 miljoonaa yöpyvää ulkomaista turistia marras-huhtikuussa.

Ymmärrettävistä syistä Saaristomeren alueen ei ole järkevää eikä kestävää tavoitella samaa, mutta on erittäin tärkeää seurata kehitystä alueilla, joissa matkailuhistoriaa on pitkältä ajalta.

Vaikka pakettimatkojen uutta retroa houkuttelevuutta on näkyvissä, ei massojen liikuttaminen sovi enää nykypäivän ajatusmaailmaan.  Yksilöllisyys ja kestävämpi matkailu sopii. On tärkeää pohtia, miten yksittäiset matkailijat saadaan löytämään myös pienten matkailuyritysten palvelut. Miten matkailijaa voidaan tukea omannäköisen matkan kokoamisessa niin, että kohdealue pääsee näyttämään omintakeisuutensa monipuolisesti? Tämä on nähdäkseni kestävämpi ja aluekehityksen kannalta toivottavampi matkailun trendi nyt ja tulevaisuudessa. Tulijoille voidaan tarjota räätälöidympiä kokonaisuuksia ja mahdollisuus tutustua paikallisiin, kun yrittäjä tai yrittäjäperhe on itse pienissä yrityksissä lähellä asiakkaitaan. Kun suuret matkanjärjestäjät eivät ole määräävimpiä toimijoita, pienille yrityksille aukenee mahdollisuus tarjota omia ohjelmapalveluitaan. Ja toki tarkasti räätälöityjen palvelujen ansiosta alueelle jää myös enemmän rahaa. Niin Lappiin kuin saaristoonkin.

Tästä pääsemme yksityiskohtiin – nimittäin devil is in the detail.

Me kaikki tiedämme, että töykeä asiakaspalvelu lähikahvilassa jää valitettavan helposti mieleen. Jos reissulla on mono hangannut, tai yöllä moottorikelkka päristellyt edestakaisin hotellin ikkunan alla (tämä kuvitteellinen esimerkki siis Lapista, ei saaristosta), saattaa koko lomakokemusta varjostaa plääh-fiilis ja pettymys.

Vaikka matka olisi helppo ostaa verkosta ja yhteydet kohteeseen olisivat supersujuvat, on matkailuyrittäjän vallassa tehdä kokemuksesta sellainen, että matkailija haluaa palata ja suositella kohdetta ystävilleen. Tuolloin ovat yksityiskohdatkin olleet loppuun asti mietityt, ja siten lomailu on ollut helppoa.

Matkailuyrittäjien osaaminen ja asenne ratkaisee turistin matkasta ison osan. Siihen voi onneksi vaikuttaa koulutuksella.

Yksityiskohtien merkitys on kirkastunut edelleen Lapin talvessa; suuria linjoja ja kokonaisuuksia on tärkeä ennakoida, mutta piru piilee yksityiskohdissa eikä niidenkään suhteen ole varaa lepsuilla.

Kumppanuuskirjeenvaihtajanne päättää täältä tähän, tulkaahan keväthangille Kittilään, saariston suvea odotellessa!

 

Ps. Lämmin kiitos kovan luokan kollegoille Levi Suitesissa ja Varsinais-Suomen liitossa!

SANOILLA ON VAIKUTUSTA

Kirjoittanut perjantai, 14 helmikuu 2020 10:51

Sanoilla on vaikutusta. Kävimme syksyllä 2019 Varsinais-Suomen liiton järjestämän vaikuttajakoulun kanssa tutustumassa sanoilla vaikuttamiseen sanomalehtitalossa sekä viestintätoimistossa. Päivämme alkoi Turun Sanomien toimituksesta ja päättyi Ground Communicationsin edustajan pitämään esitykseen.

Vaikuttajakoulun toinen tapaamiskerta alkoi siis Turun Sanomista. Turun Sanomien pääkonttorilla meidät otti vastaan politiikan toimituksen päällikkö ja kolme muuta politiikan toimittajaa, jotka kertoivat aluksi omista urapoluistaan. Kaikilla oli jo pitkä journalistinen työura takanaan. Yksi heistä oli päätynyt toimittajaksi oikeustieteellisten opintojen vaihduttua journalistiikan opinnoiksi ja toinen kesätoimittajan työn ja musiikkiarvostelujen kirjoittamisen muututtua vakituiseksi työksi. Opimme, ettei toimittajaksi välttämättä päädytä pelkästään alaa opiskelemalla vaan jo kiinnostus ajankohtaisiin asioihin tai kirjoittamiseen voivat avata ovet toimittajan uralle. Tämä on myös käytännöllistä ajatellen sitä, että journalistiikassa käsitellään hyvin erilaisia asioita eikä asiantuntijaksi ja taitavaksi kirjoittajaksi tulla välttämättä pelkästään journalistiikan yliopistokoulutuksen kautta. Kiinnostus ja innostus ovat toimittajan työssä tärkeitä ja tapaamamme toimittajat vaikuttivat suhtautuvan työhönsä juuri tällä tavalla.

Saimme myös kuulla toimittajantyön nurjista puolista, kuten tiukoista julkaisuaikatauluista ja syytöksistä puoluepoliittisesta sitoutuneisuudesta. Toimittajan sitoutuneisuus on vaikea kysymys. Vaikka useimmat toimittajat tekevät lehtijuttuja neutraaliuteen pyrkien, on toimittajilla kuitenkin asioihin mielipiteensä ja he esimerkiksi äänestävät vaaleissa kuten muutkin kansalaiset. Ja esimerkiksi jo lehtijutun aiheen valinnalla on vaikutusta lukijaan. Toimittajista ja heidän kirjoituksistaan puhuttaessa on kuitenkin erotettava vaikuttaminen ja vaikuttavuus sekä erilaiset juttutyypit. Esimerkiksi uutisen tavoitteena on kertoa ilmiöstä tai ajankohtaisesta tapahtumasta luotettavasti ja puolueettomasti, mutta pääkirjoituksessa tai mielipidekirjoituksessa toimittaja voi tuoda mielipiteensä esille. Journalistin ammattitaito mitataankin siinä, pystyykö hän halutessaan tekemään neutraaleja ja sitoutumattomia lehtijuttuja esittämättä omia kantojaan asiaan. Tiukat julkaisuaikataulut sidostuvat tähän siinä, että kiireessä neutraaliuteen pyrkiminen voi vaikeutua.

Turun Sanomien toimituksesta suuntasimme ravintola Kerttuun, jonne viestintätoimisto Ground Communicationsin edustaja tuli kertomaan meille viestintätoimistojen tekemästä vaikuttamistyöstä. Viestintätoimistot ovat yrityksiä, jotka tarjoavat viestinnän suunnittelu- ja konsultaatiopalveluita. Ne pyrkivät vaikuttamaan asiakasyritystensä kohderyhmiin esimerkiksi suunnittelemalla yrityksen viestintää sosiaalisessa mediassa, tekemällä tuotebrändäystä sekä järjestämällä vaikuttamisprojekteja. Viestintätoimistojen ero useimpiin toimittajiin on se, että ne pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja mielikuviin. Viestintätoimistot eivät siis pyrikään neutraaliuteen, vaan haluavat tuoda esille taitonsa tehdä vaikuttamistyötä. Toiminnallaan viestintätoimistot voivat myös pyrkiä vaikuttamaan heille tärkeisiin asioihin esimerkiksi valitsemalla asiakkaikseen heille itselleen tärkeitä teemoja edustavia yrityksiä.

Vaikuttajakoulun toisen tapaamisen aikana opimme, etteivät vaikuttamista tee pelkästään poliitikot vaan myös yritykset sekä toimittajat. Vaikuttaminen pitää kuitenkin osata erottaa vaikuttavuudesta, sillä esimerkiksi uutisia kirjoittavat toimittajat eivät pyri välttämättä vaikuttamaan ihmisten mielipiteeseen kirjoittamalla tietyistä asioista toisin kuin esimerkiksi viestintätoimistot, jotka pyrkivät vaikuttamaan näkemyksiin viestinnän kautta.

Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Syksyllä 2019 nuoret vierailivat Turun Sanomissa ja tapasivat viestintätoimiston edustajan.

 

 

DIGITUKIVERKOSTO JÄRJESTÄYTYY VARSINAIS-SUOMESSA

Kirjoittanut maanantai, 10 helmikuu 2020 12:50

Julkiset palvelut rakennetaan käyttäjälähtöisiksi ja ensisijaisesti digitaalisiksi. Digitalisoinnin ei ole tarkoitus vaikeuttaa asioiden hoitamista, vaan päinvastoin olla helpotus arjen kiireessä. Sähköinen asiointi onnistuu paikasta ja ajasta riippumatta. Kaikilla Suomessa tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet käyttää digitaalisia palveluita ja saada tarvittaessa apua sähköiseen asiointiin. Siksi on varmistettava, että eri kohderyhmille on tarjolla riittävästi tukea digitaalisten palveluiden käyttöön.

Mitä digituki sitten on?

Digituki on sähköisen asioinnin, palvelun käytön ja laitteen käytön tukea, jonka tarkoituksena on auttaa asiakasta itsenäiseen ja turvalliseen laitteen käyttöön ja sähköiseen asiointiin. Tukeen kuuluu myös sähköiseen palveluun ja asiointiin ohjaaminen.

Digitukea kehitetään valtakunnallisesti ja toiminta kattaa yhteensä 14 maakuntaa lokakuuhun 2020 saakka. Maakuntien tehtävänä on ohjata alueen digitukitoimijoiden verkostoa, lisätä digituen tunnettuutta ja kehittää tuen saatavuutta. Digi- ja väestötietovirasto tukee verkostoja ja toimii digituen puolestapuhujana. Valtiovarainministeriö tukee kehittämistyötä valtionavustuksella.


Digituki Varsinais-Suomessa -hankkeen tavoitteita ovat:


1. Muodostaa maakunnallinen digituen verkosto, jonka toimijat ja organisaatiot sitoutuvat digituen tavoitteisiin
2. Digituen saatavuuden ja tarjonnan kehittäminen
3. Verkoston koordinaation jatkuvuuden ja pysyvyyden kehittäminen

Digituki Varsinais-Suomessa -hanke kokosi Turun alueen toimijoita seudulliseen verkostokokoukseen torstaina 6.2.2020. Tämä kokous oli Turun seudun toinen. Hanke on aloittanut muut seutukunnalliset tapaamiset tammikuussa (Loimaan seutu, Salon seutu ja Vakka-Suomi, sekä 11.2. pidettävä Turunmaa). Nämä viisi seutukuntaa muodostavat Varsinais-Suomen alueen digituen verkoston. Verkostoon otetaan mukaan digituen parissa työskenteleviä järjestöjen ja julkisen sektorin, kuin myös muiden toimijoiden edustajia, riippumatta siitä, toimiiko henkilö digituen parissa työn puolesta vai vapaaehtoisesti.

Digituen verkostotapaamisessa pohdittiin keinoja, millä verkostosta saadaan koordinoitu, pysyvä ja itsenäisesti toimiva digituen verkosto.

Digi kuuluu kaikille. Me Digituki Varsinais-Suomessa -hankkeessa olemme sitä mieltä, että kattava alueellinen verkosto, jossa digituen tiedonvaihto helpottuu ja joka mahdollistaa yhteisiä viestintäponnistuksia, saavuttaa kansalaiset paremmin. Digitaidot ovat uusi kansalaistaito.

 

DIGITUKI logo vari 1000x460px