DEVIL IS IN THE DETAIL

Kirjoittanut tiistai, 25 helmikuu 2020 16:01

Terveiset Leviltä! Vietän tämän talvikauden työlomalla Lapissa, vastaanottovirkailijana huoneistohotelli Levi Suitesissa.

Nyt kun talvikauden mittainen pestini on kääntymässä keväthangille, pohdin noin miljoonaa kokemusta rikkaampana matkailua meillä ja saaristossa. Tai meillä ja Lapissa – miten päin tätä nykyään katsonkaan. Joka tapauksessa kahden lempialueeni matkailun kehittäminen hiipii mieleen kuin itsestään täällä talvimatkailun ytimessä Kittilässä.

Onko Turun saariston ja Lapin matkailussa mitään yhteistä? Voivatko näin erilaiset alueet oppia toisiltaan?

Matkailijoiden houkuttelu alueille on jatkuvaa työtä. Kateellisempi voisi ajatella, että ehkä Lappi saa talven ja lumen ansiosta vedettyä turistit paikalle kuin itsestään, ja kuntien pitää vain järjestää palvelut paikalle. Mutta eikö saaristolla ole samat edellytykset kesäisin? Matkailun kausiluonteisuus on itsestään selvästi molemmille alueille yhteinen haaste.

Suuret matkanjärjestäjät ovat perinteisesti tuoneet Lappiin turisteja lentokonekaupalla. Viime kaudella Lapissa rekisteröitiin 1,3 miljoonaa yöpyvää ulkomaista turistia marras-huhtikuussa.

Ymmärrettävistä syistä Saaristomeren alueen ei ole järkevää eikä kestävää tavoitella samaa, mutta on erittäin tärkeää seurata kehitystä alueilla, joissa matkailuhistoriaa on pitkältä ajalta.

Vaikka pakettimatkojen uutta retroa houkuttelevuutta on näkyvissä, ei massojen liikuttaminen sovi enää nykypäivän ajatusmaailmaan.  Yksilöllisyys ja kestävämpi matkailu sopii. On tärkeää pohtia, miten yksittäiset matkailijat saadaan löytämään myös pienten matkailuyritysten palvelut. Miten matkailijaa voidaan tukea omannäköisen matkan kokoamisessa niin, että kohdealue pääsee näyttämään omintakeisuutensa monipuolisesti? Tämä on nähdäkseni kestävämpi ja aluekehityksen kannalta toivottavampi matkailun trendi nyt ja tulevaisuudessa. Tulijoille voidaan tarjota räätälöidympiä kokonaisuuksia ja mahdollisuus tutustua paikallisiin, kun yrittäjä tai yrittäjäperhe on itse pienissä yrityksissä lähellä asiakkaitaan. Kun suuret matkanjärjestäjät eivät ole määräävimpiä toimijoita, pienille yrityksille aukenee mahdollisuus tarjota omia ohjelmapalveluitaan. Ja toki tarkasti räätälöityjen palvelujen ansiosta alueelle jää myös enemmän rahaa. Niin Lappiin kuin saaristoonkin.

Tästä pääsemme yksityiskohtiin – nimittäin devil is in the detail.

Me kaikki tiedämme, että töykeä asiakaspalvelu lähikahvilassa jää valitettavan helposti mieleen. Jos reissulla on mono hangannut, tai yöllä moottorikelkka päristellyt edestakaisin hotellin ikkunan alla (tämä kuvitteellinen esimerkki siis Lapista, ei saaristosta), saattaa koko lomakokemusta varjostaa plääh-fiilis ja pettymys.

Vaikka matka olisi helppo ostaa verkosta ja yhteydet kohteeseen olisivat supersujuvat, on matkailuyrittäjän vallassa tehdä kokemuksesta sellainen, että matkailija haluaa palata ja suositella kohdetta ystävilleen. Tuolloin ovat yksityiskohdatkin olleet loppuun asti mietityt, ja siten lomailu on ollut helppoa.

Matkailuyrittäjien osaaminen ja asenne ratkaisee turistin matkasta ison osan. Siihen voi onneksi vaikuttaa koulutuksella.

Yksityiskohtien merkitys on kirkastunut edelleen Lapin talvessa; suuria linjoja ja kokonaisuuksia on tärkeä ennakoida, mutta piru piilee yksityiskohdissa eikä niidenkään suhteen ole varaa lepsuilla.

Kumppanuuskirjeenvaihtajanne päättää täältä tähän, tulkaahan keväthangille Kittilään, saariston suvea odotellessa!

 

Ps. Lämmin kiitos kovan luokan kollegoille Levi Suitesissa ja Varsinais-Suomen liitossa!

SANOILLA ON VAIKUTUSTA

Kirjoittanut perjantai, 14 helmikuu 2020 10:51

Sanoilla on vaikutusta. Kävimme syksyllä 2019 Varsinais-Suomen liiton järjestämän vaikuttajakoulun kanssa tutustumassa sanoilla vaikuttamiseen sanomalehtitalossa sekä viestintätoimistossa. Päivämme alkoi Turun Sanomien toimituksesta ja päättyi Ground Communicationsin edustajan pitämään esitykseen.

Vaikuttajakoulun toinen tapaamiskerta alkoi siis Turun Sanomista. Turun Sanomien pääkonttorilla meidät otti vastaan politiikan toimituksen päällikkö ja kolme muuta politiikan toimittajaa, jotka kertoivat aluksi omista urapoluistaan. Kaikilla oli jo pitkä journalistinen työura takanaan. Yksi heistä oli päätynyt toimittajaksi oikeustieteellisten opintojen vaihduttua journalistiikan opinnoiksi ja toinen kesätoimittajan työn ja musiikkiarvostelujen kirjoittamisen muututtua vakituiseksi työksi. Opimme, ettei toimittajaksi välttämättä päädytä pelkästään alaa opiskelemalla vaan jo kiinnostus ajankohtaisiin asioihin tai kirjoittamiseen voivat avata ovet toimittajan uralle. Tämä on myös käytännöllistä ajatellen sitä, että journalistiikassa käsitellään hyvin erilaisia asioita eikä asiantuntijaksi ja taitavaksi kirjoittajaksi tulla välttämättä pelkästään journalistiikan yliopistokoulutuksen kautta. Kiinnostus ja innostus ovat toimittajan työssä tärkeitä ja tapaamamme toimittajat vaikuttivat suhtautuvan työhönsä juuri tällä tavalla.

Saimme myös kuulla toimittajantyön nurjista puolista, kuten tiukoista julkaisuaikatauluista ja syytöksistä puoluepoliittisesta sitoutuneisuudesta. Toimittajan sitoutuneisuus on vaikea kysymys. Vaikka useimmat toimittajat tekevät lehtijuttuja neutraaliuteen pyrkien, on toimittajilla kuitenkin asioihin mielipiteensä ja he esimerkiksi äänestävät vaaleissa kuten muutkin kansalaiset. Ja esimerkiksi jo lehtijutun aiheen valinnalla on vaikutusta lukijaan. Toimittajista ja heidän kirjoituksistaan puhuttaessa on kuitenkin erotettava vaikuttaminen ja vaikuttavuus sekä erilaiset juttutyypit. Esimerkiksi uutisen tavoitteena on kertoa ilmiöstä tai ajankohtaisesta tapahtumasta luotettavasti ja puolueettomasti, mutta pääkirjoituksessa tai mielipidekirjoituksessa toimittaja voi tuoda mielipiteensä esille. Journalistin ammattitaito mitataankin siinä, pystyykö hän halutessaan tekemään neutraaleja ja sitoutumattomia lehtijuttuja esittämättä omia kantojaan asiaan. Tiukat julkaisuaikataulut sidostuvat tähän siinä, että kiireessä neutraaliuteen pyrkiminen voi vaikeutua.

Turun Sanomien toimituksesta suuntasimme ravintola Kerttuun, jonne viestintätoimisto Ground Communicationsin edustaja tuli kertomaan meille viestintätoimistojen tekemästä vaikuttamistyöstä. Viestintätoimistot ovat yrityksiä, jotka tarjoavat viestinnän suunnittelu- ja konsultaatiopalveluita. Ne pyrkivät vaikuttamaan asiakasyritystensä kohderyhmiin esimerkiksi suunnittelemalla yrityksen viestintää sosiaalisessa mediassa, tekemällä tuotebrändäystä sekä järjestämällä vaikuttamisprojekteja. Viestintätoimistojen ero useimpiin toimittajiin on se, että ne pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja mielikuviin. Viestintätoimistot eivät siis pyrikään neutraaliuteen, vaan haluavat tuoda esille taitonsa tehdä vaikuttamistyötä. Toiminnallaan viestintätoimistot voivat myös pyrkiä vaikuttamaan heille tärkeisiin asioihin esimerkiksi valitsemalla asiakkaikseen heille itselleen tärkeitä teemoja edustavia yrityksiä.

Vaikuttajakoulun toisen tapaamisen aikana opimme, etteivät vaikuttamista tee pelkästään poliitikot vaan myös yritykset sekä toimittajat. Vaikuttaminen pitää kuitenkin osata erottaa vaikuttavuudesta, sillä esimerkiksi uutisia kirjoittavat toimittajat eivät pyri välttämättä vaikuttamaan ihmisten mielipiteeseen kirjoittamalla tietyistä asioista toisin kuin esimerkiksi viestintätoimistot, jotka pyrkivät vaikuttamaan näkemyksiin viestinnän kautta.

Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Syksyllä 2019 nuoret vierailivat Turun Sanomissa ja tapasivat viestintätoimiston edustajan.

 

 

DIGITUKIVERKOSTO JÄRJESTÄYTYY VARSINAIS-SUOMESSA

Kirjoittanut maanantai, 10 helmikuu 2020 12:50

Julkiset palvelut rakennetaan käyttäjälähtöisiksi ja ensisijaisesti digitaalisiksi. Digitalisoinnin ei ole tarkoitus vaikeuttaa asioiden hoitamista, vaan päinvastoin olla helpotus arjen kiireessä. Sähköinen asiointi onnistuu paikasta ja ajasta riippumatta. Kaikilla Suomessa tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet käyttää digitaalisia palveluita ja saada tarvittaessa apua sähköiseen asiointiin. Siksi on varmistettava, että eri kohderyhmille on tarjolla riittävästi tukea digitaalisten palveluiden käyttöön.

Mitä digituki sitten on?

Digituki on sähköisen asioinnin, palvelun käytön ja laitteen käytön tukea, jonka tarkoituksena on auttaa asiakasta itsenäiseen ja turvalliseen laitteen käyttöön ja sähköiseen asiointiin. Tukeen kuuluu myös sähköiseen palveluun ja asiointiin ohjaaminen.

Digitukea kehitetään valtakunnallisesti ja toiminta kattaa yhteensä 14 maakuntaa lokakuuhun 2020 saakka. Maakuntien tehtävänä on ohjata alueen digitukitoimijoiden verkostoa, lisätä digituen tunnettuutta ja kehittää tuen saatavuutta. Digi- ja väestötietovirasto tukee verkostoja ja toimii digituen puolestapuhujana. Valtiovarainministeriö tukee kehittämistyötä valtionavustuksella.


Digituki Varsinais-Suomessa -hankkeen tavoitteita ovat:


1. Muodostaa maakunnallinen digituen verkosto, jonka toimijat ja organisaatiot sitoutuvat digituen tavoitteisiin
2. Digituen saatavuuden ja tarjonnan kehittäminen
3. Verkoston koordinaation jatkuvuuden ja pysyvyyden kehittäminen

Digituki Varsinais-Suomessa -hanke kokosi Turun alueen toimijoita seudulliseen verkostokokoukseen torstaina 6.2.2020. Tämä kokous oli Turun seudun toinen. Hanke on aloittanut muut seutukunnalliset tapaamiset tammikuussa (Loimaan seutu, Salon seutu ja Vakka-Suomi, sekä 11.2. pidettävä Turunmaa). Nämä viisi seutukuntaa muodostavat Varsinais-Suomen alueen digituen verkoston. Verkostoon otetaan mukaan digituen parissa työskenteleviä järjestöjen ja julkisen sektorin, kuin myös muiden toimijoiden edustajia, riippumatta siitä, toimiiko henkilö digituen parissa työn puolesta vai vapaaehtoisesti.

Digituen verkostotapaamisessa pohdittiin keinoja, millä verkostosta saadaan koordinoitu, pysyvä ja itsenäisesti toimiva digituen verkosto.

Digi kuuluu kaikille. Me Digituki Varsinais-Suomessa -hankkeessa olemme sitä mieltä, että kattava alueellinen verkosto, jossa digituen tiedonvaihto helpottuu ja joka mahdollistaa yhteisiä viestintäponnistuksia, saavuttaa kansalaiset paremmin. Digitaidot ovat uusi kansalaistaito.

 

DIGITUKI logo vari 1000x460px

Tätä tekstiä työstettäessä sanottua: ”Kaikki kehitys kuulostaa aukikirjoitettuna niin ohuelta.”

Vuonna 2017 Varsinais-Suomelle laadittiin ensimmäisenä maakuntana Suomessa kiertotalouden tiekartta. Seurannan hengessä ajattelimme pienen kirjallisen summauksen työn etenemisestä olevan paikallaan.

Kesken matkaa on kuitenkin hirvittävän vaikea vetää yhteen nykytilannetta ja muutosta muutaman vuoden takaiseen. Sanaa ”valmis” ei näin suuren systeemitason muutoksen edessä oikeastaan ole olemassa, ainakaan vielä pitkään aikaan.

Kiertotalouden alueellisen tarkastelu on monessa mielessä mielekästä ja auttaa konkretisoimaan massiivista yhteiskuntamallin muutospainetta lähemmäs yksittäistä asukasta, yrittäjää tai kunnan luottamushenkilöä. Kuitenkin moni muutoksen osa-alue vaatii globaalia painetta tai – mikä vaikeinta – poisoppimista totutusta. Muutospaineen luominen alhaalta ylös on työlästä ja jokainen yksittäinen ratkaisu nostaa esiin monta uutta haastetta.

Eri teemoissa tapahtuu, mutta muutoksen tahdin on moninkertaistuttava

Rakentaminen oli yksi teemoista, jonka suhteen keskustelu ja kehitystahti todettiin vajavaiseksi tiekarttaa laadittaessa. Tilanne ei ole edelleenkään kohentunut toivotulla tavalla, ei Varsinais-Suomessa eikä valtakunnallisesti. Rakentaminen on hyvin raaka-aineintensiivistä ja aiheuttaa Suomen päästöistä noin kolmanneksen. Rakennuskanta uusiutuu hitaasti, joten ne ratkaisut, joita nyt tehdään, vaikuttavat vielä 50 vuoden päästä. Tämän takia kiertotalouden mukaisten ratkaisujen olisi jo oltava arkipäivää. Katse kiinnittyy entistä vahvemmin tilaajiin käänteen tekevinä toimijoina. Suomessa käytetään pelkästään julkisiin rakennushankkeisiin vuosittain noin seitsemän miljardia euroa.

Jakamistalouden ratkaisuiden etenemisen osalta valtakunnallisena haasteena on markkinoiden suppeus. Menneiden vuosien aikana on kehitetty ja testattu monia konsepteja esimerkiksi liikkumiseen ja logistiikkaan liittyen, mutta konseptien leviämisen kannalta yritysten olisi tärkeää saada isoja asiakkaita – niin yrityksiä kuin julkisia organisaatioita. Yksi esimerkki suuresta kehityksen paikasta ja mahdollisuudesta on kuntien tulevaisuuden ja jo tämänhetkinenkin tarve löytää resurssitehokkaita ratkaisuja vanhenevan väestön liikkumisen ja kuljetusten tarpeeseen.

Varsinais-Suomessa ruokaketjun merkittävyys ja mahdollisuudet on tunnistettu entistä vahvemmin, mutta ketjuun kohdistuu niin valtava muutospaine, että tekemisen volyymi olisi pystyttävä moninkertaistamaan. Ruokaketjun tulisi kyetä uudistumaan, jotta ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin voidaan vastata kestävästi. Suomenkin on tulevaisuudessa muututtava ruoan vientimaaksi ja yhtälö ei ole helppo tilanteessa, jossa ruoantuottajat ovat ahtaalla niin asenneilmastossa kuin taloudellisesti. Hiljattain perustettu Nordic FoodTech VC on yksi kiinnostava avaus tulevaisuuden ruokaan tähtäävien ratkaisuiden kehittämiseen. Kyseessä on ensimmäinen tulevaisuuden ruokaan ja ruokateknologiaan sijoittava pääomarahasto.

Ymmärrys erilaisten ravinnekiertoratkaisujen toimivuudesta on vahvistunut erilaisia menetelmiä testatessa. Yritysten ja tutkimuksen välinen vuoropuhelu on lisääntynyt ja lannan, yhdyskuntajätevesien ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen on kehitetty täysin uusia menetelmiä. Virroista on tuotettu esimerkiksi lannoitevalmisteita, kuivikkeita sekä rehuja ja valtiotasolla tehdään paljon töitä, jotta nämä tuotteet pääsevät markkinoille. Varsinais-Suomi on ollut ravinnekierron kehitystyössä vahvasti mukana alueen maataloustuotannon volyymin ja toisaalta hauraan saaristomeren vuoksi. Merkittäväksi ravinnevaluman pienentäjiksi alueella on tunnistettu lannan biokaasutuksen lisääminen.

Biokaasun esiinmarssi on ollut hidasta, vaikka aihe on ollut Varsinais-Suomessa paljon tapetilla. Ensimmäisestä varsinaissuomalaisesta käynnistymistä vaille valmiista maatilakokoisesta laitoksesta uutisoitiin 2019 lopulla. Geolämpölaitosten osalta maakunnassa tehdään vasta koeporauksia Turun alueella. Varsinais-Suomi on kuitenkin vauhdilla luopumassa kivihiilen käytöstä ja alueellisesti yksi kiinnostavista energiahankkeista on Korvenmäkeen rakentuva ekovoimalaitos. Kiertotalouden kannalta hankkeesta tekee mielenkiintoisen rakennuttajien yhteistyö Gasum Oy:n, Quantitative Heat Oy:n (Qheat) sekä erityisesti Qvidja Kraft Ab:n kanssa. Kaatopaikkakaasuista on Qvidja Kraftin kehittämän teknologian avulla mahdollista tuottaa biometaania. On tärkeää, että ekovoimalaitoksen kaltaiset alueet toimivat kehitysympäristöinä ja ponnahduslautoina uusille teknologioille.

Pidemmät jatkumot erottaa vasta kauempaa – pienetkin askeleet merkitsevät

Kiertotaloudesta puhuttaessa muutospolut voivat olla niin pitkiä, että tavoitetila karkaa helposti näkyvistä. Uudet tavat toimia saattavat junnata kaavoitusprosesseissa, laki- ja tukimuutoksissa, teknologioiden kehityksen ja hinnan tippumisen seurannassa ja ennen kaikkea asenneilmaston ja rahavirtojen suunnan muuttumisen odottelussa. Hyviä esimerkkejä toivotaan kaikista teemoista, mutta niitä halutaan monikossa ja eri kokoluokissa.

Pienetkin edistysaskeleet – ovat ne sitten kaupunkien kokeiluita, kehitystyöhön lähteviä yrityksiä tai asian edistämisestä innostuneita asukkaita tai kuntien luottamushenkilöitä – on pystyttävä asettamaan osaksi jatkumoa, jossa jokainen askel, myös epäonnistuminen, vie eteenpäin. Poistotekstiilin keräykseen, lajitteluun ja jatkojalostukseen liittyvä työ on loistava esimerkki jatkumosta, joka on muutamassa vuodessa edistynyt pisteeseen, jossa Turun seudulla pilotoidaan poistotekstiilin jalostuslaitosta, jossa kotitalouksilta kerätty poistotekstiili jalostetaan mekaanisesti kuidut avaamalla kierrätyskuiduksi.

On myös ehkä hyväksyttävä se, että suuret harppaukset tuskin koskaan tuntuvat suurilta harppauksilta tässä ja nyt vaan vasta paljon myöhemmin.

YHDESSÄ TEATTERIIN

Kirjoittanut keskiviikko, 22 tammikuu 2020 15:18

Vierailimme syksyllä vaikuttajakoulun kanssa Eduskuntatalolla. Eduskunnassa meitä muistutettiin yhdessä tekemisen tärkeydestä. Yhdessä tekeminen tarkoittaa kaikkien kanssa toimeen tulemista, avoimuutta ja sosiaalisuutta. Eduskunta koostuu erilaisista ryhmistä, ja jokainen kansanedustaja kuuluu johonkin eduskuntaryhmään. Kansanedustajien päivät koostuvat eri ryhmien kokouksista ja palavereista.


Eduskunnassa ei pärjää, jos ei osaa työskennellä ryhmässä. Ihmiset ovat erilaisia ja osa ihmisistä on ns. yksin puurtajia. Monet työt, kuten eduskuntatyö, vaatii yhteistyötaitoja ja niitä voi harjoitella. Yksi kansanedustaja ei saa paljoa aikaiseksi eduskunnassa, mutta monta kansanedustajaa ryhmänä, joka hyödyntää kaikkien vahvuudet, voi saada paljon aikaiseksi. Vaikka yksi henkilö voi olla idean isä tai äiti, hän ei voi itse tehdä kaikkea.


Kuten yksittäinen kansanedustaja, ei eduskuntaryhmäkään pysty yksin omaa asiaansa edistämään. Täytyy siis etsiä yhtymäkohtia muiden ryhmien politiikasta, jotta löydetään enemmistön kannatus. Usein tämä myös vaatii molemminpuolisia kompromisseja ja toisinaan myös kovempaa kaupankäyntiä. ”Te saatte tuota, jos me saamme tätä”. Tästähän onkin koko hallitusneuvotteluissa kyse, etsitään sellaiset linjat, jotka tyydyttävät jossain määrin jokaista hallituspuoluetta.


Kaikki kansanedustajat, joiden kanssa pääsimme juttusille, peräänkuuluttivat tätä ymmärtämisen ja diplomatian ilmapiiriä. Oli torstai, jonka vuoksi lähes kaikki mainitsivat myös hallituksen kyselytunnin. Hieman yleistäen he kaikki totesivat, että ”Kohta se sirkus alkaa”. Toiset avasivat tätä vielä hieman sanomalla, että kyselytunti on juuri tämän yhteistyön ja ymmärtämisen, sen todellisen eduskuntatyöskentelyn vastakohta. Kyselytunnilla päästään esittelemään omaa arvopohjaa äänestäjille korostamalla eroja muihin puolueisiin, eikä tarkoituksena olekaan minkään aiheen todellinen käsitteleminen tai edistäminen. Kansanedustajat jankkaavat puolueittensa sloganeita poteroistaan, eikä diplomatiasta ole tietoakaan. Ja tämä on valtakunnallisen uutisoinnin kurkistus eduskunnan arkeen. Voiko huonompaa kuvaa saada.


Yhteistyö on tärkeä pohja onnistumiselle. Jos ryhmä koostuu erilaisista ihmisistä, joilla kaikilla on omia vahvuuksia, näitä yhdistelemällä ryhmä toimii parhaiten. Hyvä esimerkki on jalkapallojoukkue, jossa kaikilla on oma paikkansa. Hyökkääjät hyökkäävät ja puolustajat puolustavat. Puhuminen on tärkeä taito, mutta myös pitää osata kuunnella. Kansanedustajankin pitää kuunnella äänestäjiään, asiantuntijoita, ryhmätovereita ja myös muiden ryhmien edustajia, kun muodostaa kantaansa eri asioihin. Parhaiten pärjäävät ne henkilöt, jotka ymmärtävät muita ja saavat muut ymmärtämään itseään.


Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Marraskuussa 2019 nuoret vierailivat eduskunnassa ja seurasivat eduskunnan lehteriltä hallituksen suullista kyselytuntia.