PIENVEDET JÄÄVÄT HELPOSTI METSÄTALOUDEN JALKOIHIN - MIKÄ AVUKSI?

Kirjoittanut  keskiviikko, 28 maaliskuu 2018 09:21

Metsäteollisuuden näkökulmasta metsien puuvarat ovat Suomessa vajaakäytössä. Käynnissä oleva biotalouden kasvu kumpuaa pyrkimyksestä korvata uusitumattomia luonnonvaroja uusiutuvilla vaihtoehtoehdoilla. Metsähallituksen toimitusjohtaja Jussi Kumpulaisen mukaan Suomessa jää kestäviä hakkuumahdollisuuksia hyödyntämättä reilu neljännes, kun Ruotsissa metsiä hyödynnetään lähes sataprosenttisesti (Vesitalous 2/2018). Hakkuumäärien kasvattaminen tuo kuitenkin haasteita metsien kestävälle käytölle ja luonnon monimuotoisuuden säilymiselle.


Varsinais-Suomen metsämaan pinta-alasta 5 % kuuluu lakisääteisiin suojelualueisiin tai talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteisiin. Kaikkien Suomen maakuntien keskiarvo on 6,6 %. Onko Varsinais-Suomen 5 prosenttia siis paljon, sopivasti vai vähän? Kyse ei luonnollisesti ole pelkästään suojelualueiden määrästä vaan myös niiden laadusta ja ekologisia yhteyksiä ylläpitävästä verkostosta.


Verkostonäkökulmasta katsottuna pienvesiverkosto on merkityksellisessä asemassa luonnon monimuotoisuuden kannalta. Norot, purot, lammet ja lähteet muodostavat alueita yhdistäviä pienvesikokonaisuuksia, jotka ylläpitävät monipuolista lajistoa ja luontotyyppien kirjoa. Rannikkoalueen fladat ja kluuvijärvet ovat edellisiä vähemmän tunnettuja pienvesiä. Saaristomeren ja Selkämeren alueilla kluuvijärviä on useita satoja ja näistä osa on onneksi säilynyt varsin luonnontilaisina.


Metsälaki suojaa luonnontilaisten tai luonnontilaisten kaltaisten pienvesien välitöntä lähiympäristöä ja vesilaki puolestaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia pienvesimuodostumia. Lisäksi muun muassa ympäristönsuojelulaki turvaa pienvesiluonnon säilymistä hyvässä tilassa. Lainsuojaa tuntuisi riittävän, mutta lakiviidakko on monipolvinen. Todellisuudessa pienvesiä suojaavien lakien käytännön toteutuminen esimerkiksi juuri metsätaloudessa ontuu.


Kenties juuri kokonsa takia pienvedet ja niiden luontoarvot jäävät monesti huomaamatta metsätalouden toimenpiteissä. Esimerkiksi Hämeenkyrössä ja Kangasalalla vuonna 2015 tehtyjen maastotutkimuksien mukaan metsälain 10§ mukaisten puron- ja noronvarsien rajausten uudistushakkuissa viidesosa hakkuista on suoritettu täysin ohjeistuksen mukaan, viidesosassa metsälakikohdestatus on jäänyt huomioimatta ja loput oli toteutettu osin puutteellisesti. Talvisessa ja lumisessa metsässä suuren metsäkoneen sisältä voi kieltämättä olla hyvin hankala erottaa luonnontilaistakaan hetteikkölähdettä tai noroa, mikäli niitä ei ole hakkuusuunnitelmassakaan huomioitu.


Yhtenä lääkkeenä ontuvaan pienvesien huomiointiin voi tepsiä metsäalan ammattilaisten ja metsänomistajien neuvonta arvokkaiden pienvesien tunnistamiseen ja rajaamisen metsätaloustoiminpiteiden ulkopuolelle. Yksityisten metsänomistajien metsävaratiedot ovat parhaillaan siirtymässä avoimeksi tiedoksi ja nyt olisi hyvä hetki ja mahdollisuus edistää arvokkaiden pienvesikohteiden saamista ajantasaiseksi paikkatietoaineistoksi. Kun tärkeät luontoarvot on saatu kartalle, voidaan ne huomioida metsänkäyttöilmoituksissa ja maastossa hakkuita tehtäessä.


Saattaa olla optimismiakin, mutta ajattelen että metsiemme luontoarvoista tiedottamalla ja alati avoimempia ja parantuvia paikkatietoaineistoja hyödyntämällä pienvesienkin merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta tulee yhä paremmin huomioiduksi.

Luettu 1101 kertaa Viimeksi muutettu keskiviikko, 28 maaliskuu 2018 09:28
Arvostele tätä artikkelia
(1 ääni)

Uusimmat artikkelit kirjoittajalta Jarkko Leka

Jätä kommentti

Muista täyttää kaikki pakolliset tiedot (*) . HTML-koodi ei ole sallittu.