HARAVAT HEILUMAAN PERINNEMAISEMATALKOISSA

Kirjoittanut  torstai, 06 syyskuu 2018 15:42

Teippirulla on retkeilijän paras kaveri, tiskipistettä ei kannata jättää vartioimatta uteliaiden lehmien läheisyydessä ja haravointi tekee hyvää toimistolihaksille. Muun muassa tällaisia asioita opittiin elokuussa Varsinais-Suomen liiton henkilökunnan saaristotalkoitten aikana.

Viikonlopun mittaiset talkoomme käynnistyivät, kun saavuimme täyteen pakattujen autojen kanssa perjantai-iltapäivänä Korpoströmiin, missä Metsähallituksen suojelubiologi Maija otti innokkaan tiimimme vastaan. Saaristotunnelma valtasi kaikkien mielet viimeistään kun tavarat oli saatu siirrettyä veneeseen ja irtaannuttiin laiturista: oltiin matkalla Jungfruskäriin, melkein Ahvenanmaalle!

Jungfruskär on kuin kaikkien satukirjojen alkulähde

Kihdin aukolla tuulee, sanotaan. Niin myös sen reunamilla, ja seitsemän hengen työmyyräryhmämme koki sen myös tällä reissulla. Onneksi meillä oli taitava kippari ja merikelpoinen vene, jolla saavuimme keikkuen mutta turvallisesti määränpäähämme ja pääsimme tutustumaan viikonlopun kortteereihin.

Jo ensi hetkistä alkaen Jungfruskärin saaren huikea rehevyys pysäyttää vierailijan. Maisema on aivan omanlaisensa, ja aurinko pilkistelee sadunomaisesti lehtojen ja lehvien välistä. Saarella kuljeskellessa on jännittävä ajatella, että esimerkiksi 1500-1600 -luvuilla moni kävelemämme niitty oli vielä veden alla. Maa kohoaa Jungfruskärin seudulla lähes puoli metriä sadassa vuodessa.

Saaren monipuolisesta luonnosta saa hyvän kuvan kiertämällä sinne tehdyn 3 kilometrin mittaisen luontopolun. Me kävelimme sen lauantaiaamuna heti aamiaisen jälkeen, kun ilma oli vielä hiukan viileä ja kostea öisen sateen jäljiltä. Joissain kohdissa kumarrellessamme sademetsämäisissä lehdoissa oli todella vaikea uskoa, että olimme edelleen Suomessa!

Syysniitto on tärkeä etenkin uhanalaisten lajien kannalta

Päätyömme näissä talkoissa oli haravoida vajaan puolen hehtaarin niitty puhtaaksi aikaisemmin kaadetusta niittojätteestä. Sää suosi ja ahersimme ihanassa auringonpaisteessa ja lämmössä. Heinä haravoitiin kasoihin ja kerättiin pressujen avulla muutamaan isompaan kasaan odottamaan polttoa. Haravointi on tärkeää, sillä jos niittojäte jätettäisiin maahan, se tukahduttaisi maatuessaan kaikki lajit ja vähentäisi monimuotoisuutta – aivan päinvastoin kuin tavoite perinnemaisematyössä tietenkin on.

Lisäksi töihimme kuului kerätä raivausjätettä metsistä: oksia ja pieniä puunrunkoja. Nekin kasattiin kasoihin odottamaan myöhempää polttoa. Niin kutsutun Jannaksen pellon alueella on aikanaan viljelty perunaa, mutta nyt me saimme leikata sieltä pois pieniä puunversoja, jotta peltoalue säilyisi avoimena ja sitä reunustava kaunis kiviaita säilyisi näkyvillä. Oli hauska ajatella, että Jungfruskärissä oli 1800-luvulla enimmillään 10 torppaa, joiden tiluksia tallustelimme!

Luonto tulee lähelle, ja se on utelias

Jungfruskärissä luonto tulee lähelle muutenkin kuin lehtojen, niittyjen ja merimaisemien kautta. Isot hämähäkit kutovat hienoja verkkojaan, pikkuruiset punkit kiipeilevät housunlahkeilla ja valtavat lehmät mellestävät penkit nurin yön aikana.

Talkootiimiä viikonlopun aikana huvittanut, saarella syömäpuuhissa ahkeroinut lehmälauma antoi jatkuvaa jutun aihetta. Milloin lehmät seurasivat laiskan näköisinä haravointiamme, kaatoivat tiskivetemme, nuolivat jonkun onnettoman kahvimukin tai vain laidunsivat lahdelman toisella puolella, niitä oli aina hauska katsella. Saarella oli myös lampaita, mutta niitä ihailimme tällä kertaa vain kauempaa, sillä reittimme eivät oikein kohdanneet.

Niistä punkeista muuten – teippirulla on näppärä keino rullailla epätoivotut kaverit vaatteilta pois. Vaikka puutiaiset levittävät puutiaisaivokuumetta ja borrelioosia, paniikin ei pidä antaa estää menoa luontoon. Huolellisuutta ja säännöllistä syyniä kuitenkin tarvitaan, ja sitä teippiä.

Kumppanuus perustuu yhdessä tekemiseen ja luottamukseen

Me Varsinais-Suomen liitossa pohjaamme työmme kumppanuusajattelulle, jonka mukaan asioita tehdään yhdessä yhteisen tavoitteen eteen. Kumppanuus vaatii luottamusta toisiin ja siihen, että yhteinen etu on yksittäistä etua tärkeämpi. Ajatus kävi hyvin myös talkoisiin: oli häkellyttävää seurata, miten ruoanlaitto- ja muihin järjestelyihin aina tarttui joku ja asiat vain soljuivat eteenpäin ilman, että mistään oikein piti sopia erikseen - meillä oli yhteinen tavoite ja selkeät toimenpiteet.

Työskentely yhteisen ympäristön puolesta ja heittäytyminen erilaisiin tilanteisiin antaa paljon, rakentaa keskinäistä luottamusta ja opettaa omista voimavaroista ja osaamisesta. Vaikka niitä punkkeja sitten löytyikin vielä sunnuntai-iltana kotisohvilta ja ihan yhdet yöunet eivät riittäneet vetreyttämään hartialihaksia, oli meillä kaikilla varmasti hyvä mieli yhteisestä työstä. Erityisesti saamme kiittää Maijaa opastuksesta talkootöissä ja upean saaren esittelystä.

Ensi vuonna toivottavasti uudestaan!

Luettu 480 kertaa Viimeksi muutettu perjantai, 07 syyskuu 2018 12:03
Arvostele tätä artikkelia
(0 ääntä)

Uusimmat artikkelit kirjoittajalta Salla-Maria Lauttamäki

Jätä kommentti

Muista täyttää kaikki pakolliset tiedot (*) . HTML-koodi ei ole sallittu.