Oletko miettinyt, mikä sinua motivoi? Minkälaisissa tilanteissa saavutat niin kutsutun flow-tilan, löydät luovia ratkaisuja ja jaksat puurtaa, vaikka onnistumisen tiellä olisi läjäpäin esteitä?
Luin joululomalla Daniel H. Pinkin kirjan ”Drive: The surprising truth about what motivates us” (2009), joka on antanut minulle paljon mietittävää omien eteenpäin ajavien voimieni tunnistamisessa. Pinkin perusajatus on, että ihmisten motivoiminen ulkoisilla palkkioilla ei nykymaailmassa johda parhaaseen mahdolliseen tulokseen varsinkaan kehittämistehtävissä. Sen sijaan meille pitäisi antaa mahdollisuus löytää ja käyttää sisäsyntyistä motivaatiotamme: pyrkiä kohti tilaa, jossa itse toiminta tuo suurimman palkkion – onnistumisen tunteen, hauskuuden – sen sijaan, että odotamme toiminnan vastineeksi ulkoisia asioita, kuten rahaa, valtaa tai näkyvyyttä. Ja jotta sisäinen motivaatio todella voidaan valjastaa käyttöön, pitää olla mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön ja pyrkiä kohti oman alan taituruutta. Ja ennen kaikkea toiminnalla pitää olla tunnistettu merkitys.
Työmaailma ei ole aina ajatellut näin, eikä ihan kaikkialla taideta valitettavasti vieläkään tätä tunnistaa. On totuttu ajattelemaan, että säännöt, rajoitteet ja palkkiot tuottavat tulosta. Joskus tuntuu, että me myös helposti nujerrumme ajattelemaan, ettei muu onnistuisikaan. Sääntöjä olla pitää! Keppiä ja porkkanaa! Isommalla palkalla teen parempaa työtä!
Tänä päivänä työ vaatii meiltä jatkuvaa kehittymistä pienessä epävarmuuden tilassa: organisaatioille syntyy uusia tarpeita, työntekijöiden tehtävänkuvat muuttuvat, ja voi olla, että määräaikaisen projektin loppu painaa koko tiimin mieltä. On tietysti ihan selvää, että motivaation säilymiseen vaikuttaa myös saatu kiitos,työtä vastaava palkka, ja että aurinko ei (todellakaan) aina paista. Mutta jos tietää miksi työtään tekee, niin sen tekee myös niinä päivinä, kun ei yhtään huvittaisi.
Minusta kaikkein kiinnostavin palanen tässä kokonaisuudessa onkin merkitys. Henkilökohtaisen merkityksen määrittely on itseen tutustumista ja oman kuvan piirtämistä. Organisaatioissa tämä tuo meidät strategiatyön tontille: mikä on meidän syymme olla olemassa? Mikä antaa meidän työllemme perustan? Se, että laki niin sanoo tai jotta omistajat olisivat tyytyväisiä, ei useimmille meistä riitä motivoijaksi. Syy pitää muotoilla innostavaksi ja vieläpä antaa henkilökunnalle vapaus ja mahdollisuus toteuttaa sitä. Lisäksi henkilökohtaisen ja organisaation merkityksen pitäisi kohdata. Huh, työlästä – ja vaatii paljon rohkeutta ja uudenlaista ajattelua meiltä kaikilta.
Maakunnan liitoissa tehdään usein melko hankalasti konkretisoituvaa työtä, mistä viestintäpäällikkömme Kirsi Stjernberg juuri kirjoitti. Ohjelmat, strategiat ja vaikuttaminen ovat olennaisia askelia kohti jotain konkreettista, laskettavaa tai näytettävää, mutta ellei omassa mielessä ole selvänä se, miksi tätä työtä tekee, voivat ne pahimmassa tapauksessa alkaa muotoutua hämäräksi hetteiköksi, jossa ei enää itsekään tiedä minne menee ja miksi. ”Tehtäväni on huolehtia, että määräajassa kootaan sidosryhmiä kuullen ohjelma-asiakirjat X, Y ja Z.” Vai: ”tehtäväni on auttaa maakunnan kuntia, korkeakouluja, yrityksiä, järjestöjä ja virastoja toteuttamaan yhdessä määrittelemiään tavoitteita hyvän elämänlaadun vahvistamiseksi”?
Mikä sinulle on työsi merkitys? Tuliko mieleesi lause, joka innostaa sinua vai pitäisikö sitä hiukan työstää? Kun itselle alkaa muodostua selkeämpi kuva siitä, mitä tekee ja miksi tekee, ja osaa muotoilla sen itseään motivoivalla tavalla, katsoisin, että on aika suuri todennäköisyys, että oma tyytyväisyys ja varmuus lisääntyy. Samalla myös työn vaikuttavuus kasvaa ja moni kuulija kiinnostuu sanomastasi, vaikkei aina samaa mieltä olisikaan.
Kannustankin siis olemaan rohkea ja viemään merkityslauseen vielä pidemmälle: muotoile oma elokuvankansitekstisi! Mikä se olisi sinulle juuri nyt– sellainen lause, joka sisältäisi tavoitteesi mutta samalla loisi sinuun pientä sankaritahtoa? ”Hän oli yksi niistä, jotka mursivat puisevan strategiasanaston, uskoivat muutokseen ja tekivät suunnitelmista eläviä.” Minun lauseeni voi muuttua seuraavaa elokuvaani varten. Tässä on mukana toivoakseni koko meidän porukka. Mutta oman lauseeni määrittelen joka tapauksessa aina itse.
PS. Miten me sitten olemme täällä Varsinais-Suomen liitossa määritelleet organisaatiomme merkityksen ja tavoitteet? Siitä saat kuulla ihan pian, kun strategiatyötämme päästään esittelemään!
