Tämä teksti on julkaistu alun perin Varsinais-Suomen liiton blogissa.
Varsinais-Suomen liiton sivustouudistuksen myötä ennen vuotta 2021 julkaistuja kirjoituksiamme on nyt arkistoitu Valonian sivuille.
Tätä tekstiä työstettäessä sanottua: ”Kaikki kehitys kuulostaa aukikirjoitettuna niin ohuelta.”
Vuonna 2017 Varsinais-Suomelle laadittiin ensimmäisenä maakuntana Suomessa kiertotalouden tiekartta. Seurannan hengessä ajattelimme pienen kirjallisen summauksen työn etenemisestä olevan paikallaan.
Kesken matkaa on kuitenkin hirvittävän vaikea vetää yhteen nykytilannetta ja muutosta muutaman vuoden takaiseen. Sanaa ”valmis” ei näin suuren systeemitason muutoksen edessä oikeastaan ole olemassa, ainakaan vielä pitkään aikaan.
Kiertotalouden alueellisen tarkastelu on monessa mielessä mielekästä ja auttaa konkretisoimaan massiivista yhteiskuntamallin muutospainetta lähemmäs yksittäistä asukasta, yrittäjää tai kunnan luottamushenkilöä. Kuitenkin moni muutoksen osa-alue vaatii globaalia painetta tai – mikä vaikeinta – poisoppimista totutusta. Muutospaineen luominen alhaalta ylös on työlästä ja jokainen yksittäinen ratkaisu nostaa esiin monta uutta haastetta.
Eri teemoissa tapahtuu, mutta muutoksen tahdin on moninkertaistuttava
Rakentaminen oli yksi teemoista, jonka suhteen keskustelu ja kehitystahti todettiin vajavaiseksi tiekarttaa laadittaessa. Tilanne ei ole edelleenkään kohentunut toivotulla tavalla, ei Varsinais-Suomessa eikä valtakunnallisesti. Rakentaminen on hyvin raaka-aineintensiivistä ja aiheuttaa Suomen päästöistä noin kolmanneksen. Rakennuskanta uusiutuu hitaasti, joten ne ratkaisut, joita nyt tehdään, vaikuttavat vielä 50 vuoden päästä. Tämän takia kiertotalouden mukaisten ratkaisujen olisi jo oltava arkipäivää. Katse kiinnittyy entistä vahvemmin tilaajiin käänteen tekevinä toimijoina. Suomessa käytetään pelkästään julkisiin rakennushankkeisiin vuosittain noin seitsemän miljardia euroa.
Jakamistalouden ratkaisuiden etenemisen osalta valtakunnallisena haasteena on markkinoiden suppeus. Menneiden vuosien aikana on kehitetty ja testattu monia konsepteja esimerkiksi liikkumiseen ja logistiikkaan liittyen, mutta konseptien leviämisen kannalta yritysten olisi tärkeää saada isoja asiakkaita – niin yrityksiä kuin julkisia organisaatioita. Yksi esimerkki suuresta kehityksen paikasta ja mahdollisuudesta on kuntien tulevaisuuden ja jo tämänhetkinenkin tarve löytää resurssitehokkaita ratkaisuja vanhenevan väestön liikkumisen ja kuljetusten tarpeeseen.
Varsinais-Suomessa ruokaketjun merkittävyys ja mahdollisuudet on tunnistettu entistä vahvemmin, mutta ketjuun kohdistuu niin valtava muutospaine, että tekemisen volyymi olisi pystyttävä moninkertaistamaan. Ruokaketjun tulisi kyetä uudistumaan, jotta ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin voidaan vastata kestävästi. Suomenkin on tulevaisuudessa muututtava ruoan vientimaaksi, eikä yhtälö ole helppo tilanteessa, jossa ruoantuottajat ovat ahtaalla niin asenneilmastossa kuin taloudellisesti. Hiljattain perustettu Nordic FoodTech VC on yksi kiinnostava avaus tulevaisuuden ruokaan tähtäävien ratkaisuiden kehittämiseen. Kyseessä on ensimmäinen tulevaisuuden ruokaan ja ruokateknologiaan sijoittava pääomarahasto.
Ymmärrys erilaisten ravinnekiertoratkaisujen toimivuudesta on vahvistunut erilaisia menetelmiä testatessa. Yritysten ja tutkimuksen välinen vuoropuhelu on lisääntynyt ja lannan, yhdyskuntajätevesien ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen on kehitetty täysin uusia menetelmiä. Virroista on tuotettu esimerkiksi lannoitevalmisteita, kuivikkeita sekä rehuja ja valtiotasolla tehdään paljon töitä, jotta nämä tuotteet pääsevät markkinoille. Varsinais-Suomi on ollut ravinnekierron kehitystyössä vahvasti mukana alueen maataloustuotannon volyymin ja toisaalta hauraan saaristomeren vuoksi. Merkittäväksi ravinnevaluman pienentäjiksi alueella on tunnistettu lannan biokaasutuksen lisääminen.
Biokaasun esiinmarssi on ollut hidasta, vaikka aihe on ollut Varsinais-Suomessa paljon tapetilla. Ensimmäisestä varsinaissuomalaisesta käynnistymistä vaille valmiista maatilakokoisesta laitoksesta uutisoitiin 2019 lopulla. Geolämpölaitosten osalta maakunnassa tehdään vasta koeporauksia Turun alueella. Varsinais-Suomi on kuitenkin vauhdilla luopumassa kivihiilen käytöstä ja alueellisesti yksi kiinnostavista energiahankkeista on Korvenmäkeen rakentuva ekovoimalaitos. Kiertotalouden kannalta hankkeesta tekee mielenkiintoisen rakennuttajien yhteistyö Gasum Oy:n, Quantitative Heat Oy:n (Qheat) sekä erityisesti Qvidja Kraft Ab:n kanssa. Kaatopaikkakaasuista on Qvidja Kraftin kehittämän teknologian avulla mahdollista tuottaa biometaania. On tärkeää, että ekovoimalaitoksen kaltaiset alueet toimivat kehitysympäristöinä ja ponnahduslautoina uusille teknologioille.
Pidemmät jatkumot erottaa vasta kauempaa – pienetkin askeleet merkitsevät
Kiertotaloudesta puhuttaessa muutospolut voivat olla niin pitkiä, että tavoitetila karkaa helposti näkyvistä. Uudet tavat toimia saattavat junnata kaavoitusprosesseissa, laki- ja tukimuutoksissa, teknologioiden kehityksen ja hinnan tippumisen seurannassa ja ennen kaikkea asenneilmaston ja rahavirtojen suunnan muuttumisen odottelussa. Hyviä esimerkkejä toivotaan kaikista teemoista, mutta niitä halutaan monikossa ja eri kokoluokissa.
Pienetkin edistysaskeleet – ovat ne sitten kaupunkien kokeiluita, kehitystyöhön lähteviä yrityksiä tai asian edistämisestä innostuneita asukkaita tai kuntien luottamushenkilöitä – on pystyttävä asettamaan osaksi jatkumoa, jossa jokainen askel, myös epäonnistuminen, vie eteenpäin. Poistotekstiilin keräykseen, lajitteluun ja jatkojalostukseen liittyvä työ on loistava esimerkki jatkumosta, joka on muutamassa vuodessa edistynyt pisteeseen, jossa Turun seudulla pilotoidaan poistotekstiilin jalostuslaitosta, jossa kotitalouksilta kerätty poistotekstiili jalostetaan mekaanisesti kuidut avaamalla kierrätyskuiduksi.
On myös ehkä hyväksyttävä se, että suuret harppaukset tuskin koskaan tuntuvat suurilta harppauksilta tässä ja nyt vaan vasta paljon myöhemmin.
