Tämä teksti on julkaistu alun perin Varsinais-Suomen liiton blogissa.
Varsinais-Suomen liiton sivustouudistuksen myötä ennen vuotta 2021 julkaistuja kirjoituksiamme on nyt arkistoitu Valonian sivuille.
Kiihtyvä luontokato on alkanut näkyä yhä enenevissä määrin elinympäristössämme. Luonnon monimuotoisuuden merkitys onkin saanut viime vuosina enemmän tilaa niin ihmisten mielissä kuin lehtien palstoilla.
Luontokato on tunnistettu yhtä suureksi uhaksi kuin ilmastonmuutos ja ne linkittyvät vahvasti toisiinsa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi on tehtävä ratkaisuja, jotka edistävät samalla luonnon elpymistä. Monimuotoiset ja laaja-alaiset elinympäristöt, kuten ennallistetut suot ja monimuotoiset metsät, lisäävät luonnon sopeutumis- ja selviytymiskykyä muuttuvassa ilmastossa.
Vaikka suojelualueiden määrää tuleekin kasvattaa, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on mahdollista myös rakennetussa ympäristössä sekä maa- ja metsätalousalueilla. Luonnon monimuotoisuus on tärkeä huomioida kaikessa maankäytössä, jotta luonnolle jää sen tarvitsema tila ja yhteydet. Olennaista on ymmärtää, että lajien kirjo ja erilaiset ympäristöt ovat sidoksissa toisiinsa: mosaiikkimainen, erilaisten elinympäristöjen, kuten vanhojen metsien, avointen niittyjen, soiden ja vesistöjen muodostama verkosto mahdollistaa monimuotoisten luontotyyppien olemassaolon.
Vaikka luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on saanut viime aikoina enemmän mediahuomiota, ei kuntien rooli tässä työssä ole vielä riittävästi korostunut. Kunnilla on sekä mahdollisuus että vastuu pitää huolta omistamiensa alueiden luonnon monimuotoisuudesta ja virkistyskäyttömahdollisuuksista. Kuntalaistensa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kunnan tehtävä ja meillä on vahvaa näyttöä siitä, että monimuotoisella lähiluonnolla on positiivisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia – luonnon monimuotoisuuden turvaaminen onkin tärkeä hyvinvointia edistävä työkalu kunnan omistamilla alueilla. Erityisesti taajamametsät ovat tärkeitä terveyden, hyvinvoinnin ja luonnon kirjon kannalta. Hyvinvoiva lähiluonto on myös tärkeä vetovoimatekijä. Tiiviin taajamarakenteen ja luontoympäristöjen välinen tasapaino vaatii hyviä kaavoitusratkaisuja ja poliittista vastuunkantoa.
Kunnissa laaditaankin jo jonkin verran tarkempia luonnon monimuotoisuusohjelmia. Ohjelmien avulla luonnon monimuotoisuutta saadaan tehokkaammin sisällytettyä mukaan kaavoitukseen, kaupunkisuunnitteluun ja muihin ohjelmiin kuten metsänhoitosuunnitelmiin ja hyvinvointiohjelmiin.
Luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi Ympäristöministeriö käynnisti tänä vuonna Helmi-elinympäristöohjelman. Ohjelma nähdään keskeisenä keinona Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä. Sen kautta tarjotaan erityisesti kunnille avustusta luonnonhoitotyöhön, jotta kuntiin saadaan lisäresursseja luonnon elpymisen ja säilymisen edistämiseen. Tavoitteena on saada kuntien mailla sijaitsevia arvokkaita kohteita kunnostettua ja ylläpidettyä.
Varsinais-Suomessa kunnostetaan Helmi-rahoituksen turvin lähes 50 luontokohdetta 9 kunnan alueella vuosien 2020–2022 aikana. Valonialla on yhteinen Helmikunnat-hankekokonaisuus seitsemän kunnan kanssa. Yhteishankkeessa muun muassa niitetään ruovikkoa Raisionlahden luonnonsuojelualueelta linnuston pesintä- ja levähtämismahdollisuuksien parantamiseksi sekä hoidetaan Perniössä sijaitsevaa valtakunnallisesti arvokasta Somerikon niittyä niittämällä ja puustoa poistamalla.
Kunta-Helmi rahoitus on ministeriötasolta tärkeä osoitus siitä, että kunnissa tehtävällä työllä on merkitystä ja sillä voidaan vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Helmi-elinympäristöohjelma jatkuu vuoteen 2030 asti.
