perjantai, 10 tammikuu 2020 09:45

TUNNETTUUDEN TÄYTTYMÄTÖN TAVOITE

Kirjoittanut  perjantai, 10 tammikuu 2020 09:45

Tiesitkö, että Otto on koonnut syksyn ajan tietoa trendeistä, megatrendeistä ja ilmöistä, jotka vaikuttavat keskeisesti alueen yritysten ja oppilaitosten toimintaympäristöön lähitulevaisuudessa? Tai että Lasse on paiskinut töitä kuntien kanssa maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen perustamiseksi? Kokeiluna alkanut Varsinais-Suomen liiton ja Metsähallituksen yhdessä rahoittama Föli-yhteys Kurjenrahkan kansallispuistoon muuten oli niin suosittu, että liikennöinti jatkuu tänäkin vuonna, Pöytyän kunnan kanssa yhteistyössä.

Entäpä tiesitkös, että Katri potkaisi käyntiin kauan kaivatun maakunnan kuntien kulttuurivirkamiesten vertaisverkoston toiminnan, ja että Katariina puolestaan koordinoi kuntalaisille neuvontatilaisuuksia ja satoja kiinteistökäyntejä ympäri maakuntaa haja-asutuksen jätevesiin liittyen?

Tässä muutama pintaraapaisu vain. Ei meillä mitään tylsiä juttuja värkkäillä, vaan uutta tapahtuu koko ajan, koko maakunnan parhaaksi tietenkin!

Mistä sitten johtuu tämä aina vain sieltä sun täältä korviini kantautuva mantra: ”Maakuntaliiton tunnettuutta pitäisi lisätä ja viestintää parantaa. Menepä kadulla kysymään mikä se semmoinen maakunnan liitto on ja mitä siellä tehdään, niin ihmiset pyörittelevät päätään epävarmoina. Ehkä joku osaa nimetä kaavoitukseen liittyvät asiat, mutta siihen se sitten jääkin. Meillä tehdään niin vaikeita juttuja, ettei niistä kukaan kumminkaan mitään ymmärrä.”

Viime vuodet jyllännyt sote- ja maakuntauudistus sekoitti pakkaa entisestään, kaikki eivät ehkä edelleenkään miellä, että ainakaan juuri tällä hetkellä maakuntaliitoilla ei ole mitään tekemistä tulevan soteuudistuksen kanssa. Paitsi ehkä korkeintaan se, että vaarana näyttää olevan, että maakuntien liitot menettävät maakuntanimen tuleville sotealueille, mikä olemassa olevalle maakuntaorganisaatiolle tuntuu varsin käsittämättömältä ja hämmentävältä. Emme muuten taida olla valmiita ihan helpolla historiallisesta ja loogisesta nimestämme luopumaan!

Oli miten oli, tunnettuuden haaste on ollut sama ainakin koko sen ajan, kun olen liitossa työskennellyt. Eikä se ole ihan lyhyt aika se (hikeä pukkaa otsalle kun huomaa, kuinka monesta vuodesta lopulta onkaan kyse)! Kehittämistyötä viestinnän parantamiseksi ja monipuolistamiseksi on liitossa tehty pitkäjänteisesti omin voimin, juuri meille sopivaa äänensävyä etsien. Uusia viestintäkanavia ja -muotoja on otettu käyttöön ja entisiä pyritty tarkastelemaan kriittisesti ja karsimaan turhat pois.

Viestintä on kuitenkin laji, jossa parannettavaa ja haltuun otettavaa riittää loputtomasti, jokaisella riittää mielipiteitä, eikä niin sanotusti hyvää tai riittävää tunnettuuden tasoa ihan pienin resurssein saavuteta. Meidän suurin haasteemme lienee se, ettei ole yhtä tai kahta asiaa, joita markkinoisimme, vaan osaamisemme ja tekemisemme on laajaa ja laveaa, ja liittyy moneen asiaan. Sitä ei ole aivan mutkatonta helposti ymmärrettäväksi viestiksi kiteyttää. Silti juuri tämä laaja maakunnallinen osaaminen on myös se meidän paras valttimme.

Hanskoja ei toki olla heittämässä tiskiin, päinvastoin. Hyvää kannattaa edelleen kehittää ja uusia viestintäideoita testata. Varmaa on ainakin se, että sillä missä ja miten jokainen meidän työntekijämme meistä ja tekemästään työstä kertoo, on suuri ja jatkuvasti kasvava merkitys. Ns. virallinen organisaatioviestintä ei millään riitä vastaamaan tunnettuuden haasteeseen. Siksipä asiantuntijaviestinnän kehittäminen ja tukeminen on yksi tärkeä viestinnän kehittämisemme painopiste. Paljon on myös meistä itsestämme kiinni, ajattelemmeko, että asiat, joita teemme ovat hankalia, emmekä vaivaudu niistä sen ymmärrettävämpiä muotoilemaan.

Lopulta on tietysti olennaista kysyä myös, kenen ennen kaikkea pitää tietää ja kuinka paljon siitä mitä me teemme? Emme palvele suoraan kuntalaisia kovinkaan monessa asiassa, vaikka heidän elämäänsä tekemällämme työllä välillisesti monenlaisia vaikutuksia onkin. Kuntayhtymänä toimimme kuitenkin kuntien jäsenmaksujen varassa. Voisi siis ehkä ajatella, että kohtuullista ja mukavaa olisi, jos keskivertokuntalaisella jokin yleiskäsitys, ja mieluiten vieläpä positiivinen sellainen, toiminnastamme olisi.

Varsinaisia viestintämme kohderyhmiä ovat kuitenkin peruskuntalaisen sijaan kuntaorganisaatiot asiantuntijoineen ja päättäjineen sekä alueen muut kehittäjäorganisaatiot, oppilaitokset ja yritykset, eli kaikki ne kumppanit, joiden kanssa tätä maakuntaa koetamme kehittää aina vain paremmaksi paikaksi elää, asua, viihtyä, opiskella, yrittää ja tehdä töitä.

Ja totta kai media! Meistä jokaisen pitää osata löytää työstämme ne mediaa kiinnostavat kulmat, se suurempi merkitys tai yhteys. Miten asiat olivat ennen, mikä muuttui, mikä nyt on paremmin, mitä tämä merkitsee? Sillä turhaa työtä meillä ei tehdä, ei nyt, eikä varsinkaan jatkossa, kun organisaatiomme sisäinen kehittämistyö pääsee kunnolla vauhtiin. Odottakaapa vain, kyllä te meistä vielä kuulette!

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 17 helmikuu 2016 13:43

KULTTUURIALAN KOULUTUS VAIKUTTAA VARSINAIS-SUOMESSA

Kirjoittanut  keskiviikko, 17 helmikuu 2016 13:43

Kulttuuripääkaupunkivuosi oli piristysruiske maakunnan kulttuurielämälle: se nosti esiin kulttuurin monimuotoisuutta ja osaajia. Kulttuuri näkyy täällä arjessa niin ammattimaisena kuin harrastustoimintanakin. Merkittävä rooli kehityksessä on alueen vahvalla kulttuurin koulutuksella.

Varsinais-Suomessa on tarjolla useilla aloilla jatkumo taiteen perusopetuksesta korkeakouluun asti. Jos kulttuurialalta haluaa ammatin, täällä on loistava ympäristö: kahden yliopiston ja kahden ammattikorkeakoulun taiteen ja kulttuurin tutkimus sekä työelämälähtöinen kehitystyö. Alueen laaja ammattikenttä luo työpaikkoja ja työelämäyhteyden koulutukseen.

Merkittävää on myös taiteen harrastustoimintaa tukeva pedagoginen koulutus – moni vaikkapa musiikin ja tanssitaiteen opettaja on saanut koulutuksensa täällä. Aikuisten kulttuuritarjonta ja lasten harrastusmahdollisuudet myös houkuttelevat muuttamaan alueelle.

Yksi maan suurimmista taiteen ja median korkeakouluttajista on Turun AMK:n Taideakatemia. Maakunnan laaja-alaisin kulttuurialan koulutus houkuttelee lahjakkuuksia ympäri Suomea, ja kansainvälisestikin. Yli puolet Taideakatemian hakijoista tulee maakunnan ulkopuolelta, ja suuri osa heistä työllistyy alueelle.

Turun kulttuurielämää leimaavat AMK:n taustaoppilaitosten rohkeat valinnat kansallisesti ainutlaatuisista koulutuksista. Animaatio, nukketeatteri, sirkus ja mainonnan suunnittelu – vaikuttajia koko maan mittakaavassa. Turun alueelle ne ovat synnyttäneet merkittävän taidekeskittymän. Vaikkapa Turun rooli elokuvakaupunkina ja Länsi-Suomen elokuvakomission synty pohjautuvat Taideakatemiassa tehtyyn työhön ja kaupungin rohkeisiin avauksiin.

Entä tulevaisuus? Opetus- ja kulttuuriministeriö linjaa koulutustarve-ennakoinnissaan, että kulttuurialan koulutuspaikkoja tulisi vähentää merkittävästi kymmenen vuoden kuluessa. Ratkaisuja ei tulisi tehdä perinteisiin ammattikuviin ja työelämän rooleihin pohjautuen. Onko vähennystarve todellinen kaikkialla Suomessa? Luovalle kehittäjäosaamiselle on tarve monella alalla.

Nykyaikaisessa taide- ja mediakoulutuksessa keskeistä on korkean sisältöosaamisen lisäksi luoda opiskelijoille kyky työllistää itse itsensä – löytää mahdollisuuksia perinteisten ammattikuvien ja toimialojen ulkopuolelta. Vahva, monialainen ja työelämälähtöinen koulutusympäristö tarjoaa opiskelijalle valinnanvaraa sisällöissä ja osaavan henkilökunnan tuen kehittymiseensä. Tätä maakunnalla ei ole varaa menettää.

 

Blogin valokuvat: Ville Saarikoski

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 15 kesäkuu 2015 10:31

KUINKA KUNTIA (KUNTAYHTYMIÄ) TULISI JOHTAA?

Kirjoittanut  maanantai, 15 kesäkuu 2015 10:31

Turun Sanomien palstoilla on taitettu peistä kuntajohtamisesta. Vastakkain on ollut kaksi koulukuntaa: vanhan ja uuden liiton ihmiset.

Itse aloitin kuntahallinnossa 1980-luvun alussa ja heti kaksoisagenttina: olin sekä kaupunginvaltuutettu että yhden hallintokunnan hallintopäällikkö. Tuolloinen kuntalaki mahdollisti tällaisen merkillisen tuplaroolin. Myöhemmin kokemusta on karttunut neljästä kaupunginvaltuustokaudesta, valtuuston varapuheenjohtajuudesta, sairaanhoitopiirin puheenjohtajuudesta, kahden kunnan ja yhden kaupungin johtajuudesta ja kuntaministeriön kansliapäällikkyydestä.

Voin vakuuttaa, että kuntahemmon elämä kolmekymmentä vuotta sitten oli paljon auvoisempaa kuin nykyisin. Muistan saaneeni kehuja kaupunginjohtajalta, kun puristin ensimmäisen hallintokuntabudjettini kasvun vain kymmeneen prosenttiin (luitte aivan oikein). Muutoinkin elämä hymyili virastotasolla. Kaupungin virkamiesjohto, eivätkä myöskään poliitikot puuttuneet elämäämme juurikaan. Kun rahaa oli, kontrolli oli vähäistä.

Mutta maailma on muuttunut noista päivistä rajusti. Kaupunkijohto, joka laiminlyö ohjaamisen ja valvomisen saattaa yhteisönsä näinä tiukkoina aikoina kriisiin hyvinkin nopeasti. Nyt Turussa käydyssä keskustelussa olen hämmästellyt sitä, että mediankin puolella aika kritiikittömästi tuetaan niitä ajatuksia, jotka haikailevat paluusta entiseen. On ymmärrettävää, että ihmiset vanhetessaan kokevat uransa alkuaikojen kulttuurin hienona, mutta nykyjohdon täytyy elää tätä päivää ja ajan vaatimusten mukaan.

Kunnallisvirkamiehen elämän vaikeimpia asioita on sen tajuaminen, että virkapalkka ei ole taiteilija-apuraha, vaan korvaus siitä, että toteutetaan poliittisen johdon luomaa strategiaa ja päätöksiä myös silloin, kun oma järki ja ajatus sanovat jotakin aivan muuta. Totta kai hyvään johtamiseen kuuluu se, että annetaan luovuudelle sijaa, mutta se on aivan eri asia kuin vaatimus tehdä aina niin kuin itse tykkää.

Poliittisen johdon ja virkajohdon työnjako ei kuntajohtamisessa ole aina yksinkertainen juttu. Pienissä kunnissa luottamushenkilöillä on joskus tapana kuntalain vastaisesti puuttua operatiivisiin kysymyksiin ja suuressa kaupungissa poliittisen viestin perille meno voi organisaation koosta johtuen olla monesti kovin haastavaa.

Kaupungin johdossa toimivan virkamiehen on ymmärrettävä politiikkaa, muutoin mistään ei tule mitään. Ja ymmärrystä voi hankkia yleensä vain olemalla politiikassa mukana. Mutta virkatoimissa ei saa politikoida, usein se tarkoittaa sitä, että oman puolueen suhteen täytyy olla kaikkein kriittisin ihan pelkän uskottavuuden kannalta.

Pormestari-mallin on sanottu olevan ratkaisu politiikan, demokratian ja hallinnon ongelmiin. Itse en ole asiasta ollenkaan varma. Yhdyn niihin puhujiin, jotka sanovat, että malli ei ole oleellinen kysymys, vaan ihmiset. Yhdestä asiasta ei voi ainakaan tinkiä: nykymaailma edellyttää kuntajohtajilta aivan erilaisia valmiuksia ja osaamista kuin "vanhat hyvät ajat". Onko varmaa, että pormestari-malli ei johda liian vähin valmiuksin omaavien henkilöiden valintaan ja sitä kautta vallan siirtymiseen "kyllä herra ministeri-sarjan" tavoin erisortin kanslia- ym. päälliköiden hoteisiin?

TÄLLÄ VIIKOLLA:
Maanantai: Ahvenanmaan vierailun valmistelua, johtoryhmä, maakuntahallituksen puheenjohtajisto, nopean lukemisen kurssin aloitus, lukiolainen Alvar Euro piipahtaa vierailulla, loppupäivä konttoribisneksiä
Tiistai: klo 5.10 kohti Ahvenmaata, mielenkiintoinen ohjelma, paluu illalla
Keskiviikko: Poliisi- ja turvallisuusasioita koko päivä
Torstai: Henkilökunnan juhannuskahvit, loppupäivä hallintoa

HAUSKAA JUHANNUSTA KAIKILLE!

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
maanantai, 16 helmikuu 2015 09:47

PUOLIKSI TÄYNNÄ VAI PUOLIKSI TYHJÄ

Kirjoittanut  maanantai, 16 helmikuu 2015 09:47

Viime viikon varsinaissuomalainen tehoisku Finlandia-talossa onnistui hyvin. Paikalla oli runsaasti väkeä ja mikä tärkeintä ei pelkästään oman maakunnan porukkaa, vaan iso joukko eri sidosryhmien edustajia.

Tällaisten tilaisuuksien suurin sudenkuoppa on omahyväisyyteen sortuminen. Ei kenties huomata, että jos kehuja sataa niiltä kotipuolen ihmisiltä, joita muutoinkin tavataan päivittäin, ei näkemys ole objektiivinen. Hyvällä ystävälläni, eduskunnan jalkapallojoukkueen ex-kapteenilla, Matti Saarisella, oli tapana todeta pelin jälkeen: Kari, pelasit loistavasti. Kuinka minulla meni? Niin taitava kysymys, että arvatenkin arvioni kapteenimme suorituksesta oli aina vähintään mairitteleva. Leikkimielisessä jalkapallossa tuollainen on sallittua, mutta ei vakavahenkisessä edunvalvonnassa.

Yhtä tärkeää kuin kyky arvioida itseä kriittisesti, on asenne, jolla toimitaan. Tilaisuuden järjestäjä on tietysti aina positiivisella mielellä, mutta onko medialla sama asenne?

Yhteiskunnallisen päätöksenteon ja median suhde on aina ongelmallinen. Tiedotusvälineet ovat perustehtävän mukaisesti vallan vahtikoiria, mutta myös maakunnan ja sen ihmisten puolustajia. Voiko nämä kaksi roolia yhdistää, on hyvä kysymys.

Olen asunut Suomessa puolessa tusinassa maakunnassa ja päässyt havaitsemaan, kuinka eri tavoin alueen media kutakin keskuskaupunkia, maaseutua tai maakunnan liittoa kohtelee. Toiset ovat aina puolella, toiset aina vastaan ja suurin osa jotakin siltä väliltä.

Varsinais-Suomen media asettuu oman arvioni mukaan välimaastoon, ei tue niin voimakkaasti kuin Pirkanmaalla tai Pohjois-Savossa, mutta ei myöskään hyökkää niin aggressiivisesti kuin eräät mediat Kaakkois-Suomessa.

Varsinais-Suomi käy läpi voimakasta rakennemuutosta. Sen voittamiseksi toteutetaan projekteja, joista osa onnistuu, osa ei. Medialta toivon suhteellisuutta, kritiikkiä pitää olla kun siihen on syy, mutta ei kannustuskaan pahaa tee.

Ja saman asian voi nähdä monella tavalla. Toiselle lasi on puoliksi täynnä, toiselle puoliksi tyhjä.

TÄLLÄ VIIKOLLA:
Maanantai: Aamulla mietimme tiedon keruuta ja sitä, mitkä tiedot on oleellista julkaista. Aamupäivällä puheenjohtajiston kanssa ns. listapalaveri. Minulle uusi, mutta taatusti hyödyllinen kokemus. Iltapäivällä liiton kansainvälisten asioiden briiffi, joka perjantailta siirtyi.
Tiistai: Venäjän pääkonsuli Husnitdinov tulee käymään. On kv-tilanne mikä tahansa, aluetason tapaamiset ovat aina hyödyksi. Iltapäivällä maakuntastrategiaa.
Keskiviikko: Aamupäivällä kulttuuriasioita, iltapäivällä mediatapaaminen.
Torstai: Itämeren oikeustieteilijöistä koostuvan Balex-ryhmän kokoontuminen.
Perjantai: Ap Pohjois-Savon kollega Jussin tapaaminen, ip mielenkiintoiseen matkailuprojektiin tutustuminen.

Tarkkaavainen lukija saattaa havaita, että menoja on vähemmän kuin edellisellä viikolla. Se johtuu siitä, että konttori on vain puoliksi täynnä, puolet meistä on lastensa kanssa hiihtolomalla. Joten 

HYVÄÄ TYÖVIIKKOA KAIKILLE JA HIIHTOLOMALAISILLE HYVIÄ HIIHTOILMOJA!

 

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja