Kirjoittanut  tiistai, 07 syyskuu 2021 13:22

Kulttuuri on kunnan lakisääteinen peruspalvelu. Se on kirjastoja, teattereita, julkisten taideteosten toteuttamista, tapahtumia ja harrastustoimintaa. Kuntien kulttuuritoimintalaki määrittelee tehtävät, joilla kunnan tulee edistää kulttuuria, joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Lain toteuttaminen edellyttää moniammatillista osaamista, saavutettavuuden huomioimista, taiteen ammattilaisten toimintaedellytysten tukemista, hankeosaamista ja yhteistyösuhteiden luomista, mutta ennen kaikkea jatkuvaa uusien toimintamuotojen innovointia  ­– yhä vähenevin rahavaroin. Kunnat toteuttavat kulttuuripalveluja yhteistyössä kulttuuri- ja taidealan ammattilaisten, järjestöjen ja ns. taiteen vapaan kentän kanssa. Taiteen ja kulttuurin ammattilaiset luovat työllään kuntaan viihtyisyyttä, elämyksiä, positiivista mainetta sekä vetovoimaa. Kulttuuri tarjoaa mielekästä vapaa-ajan toimintaa ja luo kotiseutuylpeyttä. Tapahtumat elävöittävät kuntaa ja kyliä sekä yhdistävät tapahtumiin osallistuvia eri-ikäisiä kuntalaisia.

Kulttuuri on myös hyvinvointityötä. Kulttuuritoimintaan osallistumisella on todettuja positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Kulttuuriammattilaiset tekevät tänä päivänä yhteistyötä niin järjestöjen, seurakuntien, kotihoidon, kotoutumis- ja työllisyyspalveluiden kuin sosiaalityönkin kanssa. Puhutaan kulttuurihyvinvointityöstä, jossa yhdistyvät kunnan tehtävät edistää asukkaidensa hyvinvointia sekä järjestää kulttuuritoimintaa.

Keväällä 2021 kokosimme Varsinais-Suomen kulttuurihyvinvoinnin työryhmässä listaa siitä, mitä kulttuuri kunnissa meidän maakunnassamme tarkoittaa. Vaikka yleisen kulttuuritoimen resurssit Varsinais-Suomen kunnissa ovat maan keskiarvoon verraten varsin vähäiset (TEAviisari 2019), on alueella kehitetty aktiivisesti kulttuuripalveluita niin päiväkodeille, kouluille kuin kehitysvammaisten tai vanhusten palveluasumiseen. Taidetyöpajat, esitykset, kirjojen ääneen luku, Matkalaukkumuseo ja videostriimit vievät kulttuuria niille, jotka eivät pääse kulttuuritiloihin. Verkkoluennot, OmaKirjasto.fi-palvelu ja kirjastosta kotiin toimitettavat kirjakassit tuovat kulttuurin lähelle ihmistä.

Turussa Kimmoke-rannekkeella tuetaan taloudellisesti haastavassa asemassa olevien kaupunkilaisten mahdollisuuksia käyttää kulttuuri- ja liikuntapalveluita. Raisiossa kirjasto vierailee maahanmuuttajaperheiden tapahtumissa kertomassa kirjastopalveluista ja järjestää kirjallisuuteen liittyvää ohjelmaa. Uudessakaupungissa on suunnitteilla maahanmuuttajien ja ”uusukilaisten” integroiminen osaksi kaupunkiyhteisöä kulttuurin keinoin. Naantalissa kaupunki on palkannut saamillaan perintörahoilla yhteisötaiteilijan, joka järjestää kummitaiteilijatoimintaa joka kouluun. Kulttuurikaveritoiminta Paraisilla ja Kulttuuriystävät Turussa tarjoavat kanssakulkijan kulttuurielämysten pariin. Kuntakohtainen kulttuurikasvatussuunnitelma tarjoaa monissa maakuntamme kunnissa lapsille ja nuorille yhdenvertaisen mahdollisuuden tutustua kulttuuriin monipuolisesti ja oppia uutta. Esimerkiksi Salossa uudistettu kulttuurikasvatussuunnitelma sai nimen Nappula, ja se starttasi tänä syksynä.

Myös ikäihmisten hyvinvointia tuetaan monenlaisilla kulttuuripalveluilla, ja väestön ikääntyessä on tämä tarve yhä kasvava. Moni kullanarvoinen tekemisen muoto on saatettu alkuun hankerahalla. Esimerkiksi ”Kulttuuria minulle” -hankkeessa on toteutettu kulttuuripainotteista ryhmätoimintaa, virtuaalitansseja ja museohetkiä muistisairausdiagnoosin saaneille tai muististaan huolissaan oleville ikääntyneille Uudessakaupungissa, Aurassa, Turussa, Raisiossa ja Loimaalla – jopa virtuaalisesti.

Äkkiseltään kuulostaa siltä, että varsinaissuomalaisella kulttuurilla menee hyvin. Mutta onko näin? On syytä muistaa, että kulttuurialan toimintaympäristö on ollut isossa muutoksessa viime vuodet. Kulttuuri- ja taidetoiminta on ammattimaistunut ja järjestäytynyt, ja alalla työskentelevät kehittävät jatkuvasti osaamistaan. Korona ja tulevat kulttuurialan leikkaukset, julkisen rahoituksen väheneminen ja hankehumpan kiihtyminen haastavat rajusti niin kuntien ja kuin järjestöjen kulttuuritoimintaa. Vasta alkanut valtuustokausi ei tule olemaan kunnissa helppo, sillä pian tapahtuva hyvinvointialueiden irtoaminen omaksi hallinnon- ja toiminnantasokseen asettaa ne uudenlaiseen asemaan, jossa kunnan tehtäväksi sote-palvelujen järjestämisen sijaan jää kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Siksi on erityisen tärkeää viimeistään nyt huomata, että kuntien kulttuuritoiminnan kehittämiskohteet vastaavat moniin kuntien hyvinvointihaasteisiin.

Onnistuneen tekemisen resepti on yksinkertainen: kulttuurin toteuttaminen kunnissa vaatii tiloja, tekijöitä ja rahaa. Jos yhteistyötä, hankkeita ja tekemistä halutaan kuntaan, tulee siihen osoittaa riittävät resurssit. Löytyykö meiltä tässä muuttuvassa ajassa ymmärrystä ja tukea pitää kulttuuriammattilaiset töissä omalla alallaan ja kunnissa, hakemassa hankerahoja, tuottamassa ja uusintamassa suomalaista kulttuuria, lähimatkailua ja hyvinvointipalveluita?

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 05 helmikuu 2019 09:37

Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä työryhmä laati viime vuonna maahan uusia taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivoja. Työryhmän raportti julkistettiin marraskuussa ja esitykset ovat tällä hetkellä lausuntokierroksella.

Työryhmän mietintö lähtee liikkeelle kulttuuri- ja taidekenttää hyväilevällä viestillä. Taide tulee saattaa yhteiskunnan ytimeen vastaamaan taiteen kasvanutta yhteiskunnallista merkitystä. Taiteen kulttuuriset, sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset tulee tunnistaa. Taide tulee nähdä osana laajentuvaa palvelusektoria ja elinkeinotoimintaa.

Samaan aikaan samojen kabinettien sisällä on viilattu uutta lakia kuntien kulttuuritoiminnasta. Eduskunnan sivistysvaliokunnan arvio tammikuussa hyväksytystä laista käyttää samankaltaisia kieltä kuin edellä mainittu mietintö:

”Kulttuurin ja taiteen yhteiskuntapoliittinen merkitys ja vaikutus tunnistetaan ja tunnustetaan aikaisempaa selkeämmin. Laki vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa sekä perustelee kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Esitys tukee keskeisiltä osin tulevaisuuden sivistyskuntaa sekä tunnistaa taiteen ja kulttuurin monipuolisen ja tärkeän merkityksen kuntalaisille ja kunnan elinvoimalle.”

Tiivistän ja yksinkertaistan päälauseilla:

Taiteella ja kulttuurilla on aiempaa suurempi yhteiskunnallinen merkitys.

Taiteen ja kulttuurin merkitys tunnistetaan aiempaa selvemmin.

Molemmat väitteet viittaavat muutokseen – asia on kehittymässä suotuisaan suuntaan. Molemmat väitteet perustelevat myös rahoituksen tarvetta. Lisää panostusta on syytä saada, koska näin on. Molemmat viittaavat ”yhteiskuntaan” ja sen ytimeen. Onko näin? Toivottavasti näin on! Mutta mikä on se yhteiskunta, joka ymmärtää kulttuurin merkityksen? Keitä siihen kuuluu?

Turun kaupungin tuoreet tilastot taiteen ja kulttuurin saavutettavuudesta ovat suorastaan hurjaa luettavaa. Sekä kaupungin omat taidelaitokset (teatteri, museot, orkesteri, kirjasto) että ns. taiteen vapaa kenttä tavoittavat vuodessa yhteensä jopa yli kolme miljoonaa katsojaa ja kokijaa.

Laskutavasta riippuen Turun kaupungin ”taiteen vapaaseen kenttään” kuuluu noin nelisenkymmentä organisaatioita. Näiden organisaatioiden työntekijöistä kokopäiväisen ympärivuotisen palkan tekemästään työstä saa 3 prosenttia. Vinoutuma on käsittämätön. Viimeksi tänään (tätä kirjoittaessani) erään turkulaisen vapaan kentän teatterin ammattitekijä mietti some-ketjuissa omaa asemaansa tekijänä. Lehtikritiikki oli tuoreesta näytelmästä kiittävä ja tekijäporukka tyytyväinen. Palkkaa sen sijaan ei saanut kukaan. ”Pitäisikö minun syödä päivälliseksi näitä facebook-profiiliini tulevia tykkäyksiä”, kirjoitti tekijä.

Valtion rahoitus taiteelle on n. 0,8 prosenttia budjetista. Valtion rahoitus suoraan taiteilijoille on n. 0,06 prosenttia budjetista. Kunnat rahoittavat euromääräisesti taidetta ja kulttuuria suunnilleen saman verran kuin valtio. Uusi kuntien kulttuuritoimintalaki tuo vuodessa 0,4 miljoonan euron lisäpanostuksen kulttuurin kehittämishankkeiseen. Onko se ”tärkeän yhteiskunnallisen merkityksen” hintalappu. Se on vajaa 10 senttiä jokaiselta suomalaiselta. Sillä ei taida saada enää edes sitä yhtä irtokarkkia, mikä joskus on ollut pienimmän taloudellisen panoksen mitta.

Meille on syntynyt aivan poikkeuksellisen monipuolinen, kiinnostava ja kiehtova taiteen kokonaisuus, joka on ”yhteiskunnallisesti merkittävää” ja ”yleisön tavoittamaa”, mutta jossa ammattilainen saa työstään vain roposia  ̶̶  jos sitäkään. Se, että näet hyvää taidetta ei tarkoita sitä, että taide voi hyvin. Se tarkoittaa, että sinä voit hyvin! Kuka tulisi realisoimaan rahaksi ja poliittiseksi pääomaksi sen, mistä raportit ja lakien saatetekstit puhuvat?

luova vs 2025

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 24 touko 2017 13:02

PEKAN TARINA: KULTTUURI LUO HYVINVOINTIA

Kirjoittanut  keskiviikko, 24 touko 2017 13:02

Tapasin kuukausi sitten palvelutalossa hieman yli 70-vuotiaan miehen, Pekan. Pekka oli sairastunut vakavasti useita kertoja elämänsä aikana, ja lääkärit olivat aina pitäneet miehen tilannetta jokseenkin toivottomana. Pekka ei kuitenkaan luovuttanut, vaan sinnitteli eteenpäin. 1970-luvulla sairastamastaan syövästä hän kuntoutui hankittuaan metsästyskoiran ja lähdettyään metsälle. Ensin mies jaksoi kävellä hädin tuskin autolta metsän reunaan, mutta päivä päivältä kunto koheni ja koira innosti liikkeelle. Eläkkeelle miehen veivät lopulta useat aivoinfarktit. Omin avuin ei enää kotona selvitty. Edessä oli muutto palvelutaloon. Metsästys ei ollut mahdollista, mutta jotakin mielekästä oli tehtävä.

Pekka aloitti palvelutalon kuvataideryhmässä, vaikka ei ollut koskaan harrastanut taidetta. Luonnossa kohdatut eläimet ja maisemat muistuivat mieleen. Taiteilijan ohjauksessa tulosta alkoi syntyä. Pekka tutki luontokirjoja, ja piirsi lopulta kaikki Suomen nisäkkäät. Lastenlapset saivat seinilleen mieluisat maisemamaalaukset. Palvelutalon asukkaat pyysivät Pekkaa piirtämään kuvia huoneisiinsa. Pekka kehitti lastensa avulla apuvälineitä maalaamiseen, koska toinen käsi ei enää toiminut. Hän hankki myös sähköurut ja alkoi opiskella itsekseen niiden soittamista. Lasten ja hoitajien ihmetellessä miehen puuhia, Pekka totesi vain: ” Kyllä vanhanakin voi tehdä vaikka mitä, se o ittestä kii.”

Pekan tarina osoittaa, miten lähellä meitä taiteen ja kulttuurin mahdollisuudet edistää hyvinvointia voivat parhaimmillaan olla. ”Kulttuuri luo hyvinvointia läpi elämän”, todetaan myös Varsinais-Suomen kulttuuristrategiassa. Pekan kohdalla ratkaisevaa oli oma innostus ja tahto, sekä palvelutalon tarjoama mahdollisuus itsensä ilmaisemiseen. Kaikilla ei vastaavia mahdollisuuksia ole, eikä usko itseen riitä. Meillä jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenämme.

Saavutettavat, lähelle viedyt kulttuuripalvelut sekä ihmisen oman toimijuuden tukeminen mahdollistavat useissa tutkimuksissa osoitetut taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset. Suomen kulttuurin kehtona Varsinais-Suomella on mahdollisuus ottaa kulttuurin hyvinvointia tukeva merkitys mukaan sote- ja maakuntauudistukseen. Kulttuurihyvinvoinnin perustaa on maakunnassamme rakennettu jo vuosia, joten nyt on aika toimia.

 Kirjoitus on osa sarjaa, jossa esitellään Varsinais-Suomen kulttuuristrategiaa toteuttavia käytännön toimia.

luova vs 2025

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 17 helmikuu 2016 13:43

KULTTUURIALAN KOULUTUS VAIKUTTAA VARSINAIS-SUOMESSA

Kirjoittanut  keskiviikko, 17 helmikuu 2016 13:43

Kulttuuripääkaupunkivuosi oli piristysruiske maakunnan kulttuurielämälle: se nosti esiin kulttuurin monimuotoisuutta ja osaajia. Kulttuuri näkyy täällä arjessa niin ammattimaisena kuin harrastustoimintanakin. Merkittävä rooli kehityksessä on alueen vahvalla kulttuurin koulutuksella.

Varsinais-Suomessa on tarjolla useilla aloilla jatkumo taiteen perusopetuksesta korkeakouluun asti. Jos kulttuurialalta haluaa ammatin, täällä on loistava ympäristö: kahden yliopiston ja kahden ammattikorkeakoulun taiteen ja kulttuurin tutkimus sekä työelämälähtöinen kehitystyö. Alueen laaja ammattikenttä luo työpaikkoja ja työelämäyhteyden koulutukseen.

Merkittävää on myös taiteen harrastustoimintaa tukeva pedagoginen koulutus – moni vaikkapa musiikin ja tanssitaiteen opettaja on saanut koulutuksensa täällä. Aikuisten kulttuuritarjonta ja lasten harrastusmahdollisuudet myös houkuttelevat muuttamaan alueelle.

Yksi maan suurimmista taiteen ja median korkeakouluttajista on Turun AMK:n Taideakatemia. Maakunnan laaja-alaisin kulttuurialan koulutus houkuttelee lahjakkuuksia ympäri Suomea, ja kansainvälisestikin. Yli puolet Taideakatemian hakijoista tulee maakunnan ulkopuolelta, ja suuri osa heistä työllistyy alueelle.

Turun kulttuurielämää leimaavat AMK:n taustaoppilaitosten rohkeat valinnat kansallisesti ainutlaatuisista koulutuksista. Animaatio, nukketeatteri, sirkus ja mainonnan suunnittelu – vaikuttajia koko maan mittakaavassa. Turun alueelle ne ovat synnyttäneet merkittävän taidekeskittymän. Vaikkapa Turun rooli elokuvakaupunkina ja Länsi-Suomen elokuvakomission synty pohjautuvat Taideakatemiassa tehtyyn työhön ja kaupungin rohkeisiin avauksiin.

Entä tulevaisuus? Opetus- ja kulttuuriministeriö linjaa koulutustarve-ennakoinnissaan, että kulttuurialan koulutuspaikkoja tulisi vähentää merkittävästi kymmenen vuoden kuluessa. Ratkaisuja ei tulisi tehdä perinteisiin ammattikuviin ja työelämän rooleihin pohjautuen. Onko vähennystarve todellinen kaikkialla Suomessa? Luovalle kehittäjäosaamiselle on tarve monella alalla.

Nykyaikaisessa taide- ja mediakoulutuksessa keskeistä on korkean sisältöosaamisen lisäksi luoda opiskelijoille kyky työllistää itse itsensä – löytää mahdollisuuksia perinteisten ammattikuvien ja toimialojen ulkopuolelta. Vahva, monialainen ja työelämälähtöinen koulutusympäristö tarjoaa opiskelijalle valinnanvaraa sisällöissä ja osaavan henkilökunnan tuen kehittymiseensä. Tätä maakunnalla ei ole varaa menettää.

 

Blogin valokuvat: Ville Saarikoski

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 29 huhtikuu 2015 09:47

STRATEGIOIDEN VÄLISSÄ

Kirjoittanut  keskiviikko, 29 huhtikuu 2015 09:47

Varsinais-Suomen kulttuuristrategiaa työstettiin useissa ryhmissä ja työpajoissa syksystä 2014 lähtien, ja maakuntahallitus hyväksyi valmiin työn huhtikuussa 2015. Asiakirjan perusrakenne noudattelee tuoreen maakuntastrategian mallia. Kulttuurin kehittämistavoitteet ja toimenpiteet on palasteltu teemoihin: vastuullisuus, yhteistyötaidot, saavutettavuus ja resurssiviisaus.

Varsinais-Suomen taidetoimikunnalla on vuosien ajalta paljon kokemusta taidealojen kehittämisestä strategioiden kautta. Ydin on aina kahtalainen: Prosessi on itsessään tärkeä, kun työpajat kokoavat yhteen samoista teemoista kiinnostuneet ihmiset. Lopullinen dokumentti on tärkeä, kun se johtaa tekoihin. Ilman tekoja asia jää puolitiehen, jos edes pääsi kunnolla alkamaan.

Edellinen Varsinais-Suomen kulttuuristrategia tehtiin kymmenen vuotta sitten. Asiakirjalle annettiin runollinen nimi Enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy. Oltiin muutoksen tunnelmissa, sillä Turku oli juuri päättänyt hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.

Mitä kymmenen vuoden kuluessa strategiakausien välillä tapahtui? Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 vaikutti maakuntaan ja erityisesti isäntäkaupunki Turkuun merkittävästi. Järjestimme äskettäin keskustelutilaisuuden kulttuuripääkaupunkivuoden vaikutuksista. Miltä muutos näyttää nyt, kun juhlavuodesta on kulunut jo tovi?

Vuotta 2011 kuvattiin tilaisuudessa mm. "Turun olympiavuodeksi" ja luovan talouden nykykielellä "kulttuurin ja taiteen slush-tapahtumaksi". Mitä pidemmälle keskustelu eteni, sitä enemmän tuli esimerkkejä asioista, jotka ovat syntyneet vuoden 2011 vanavedessä.

Yhteistyö, vetovoima ja kulttuuri perusoikeutena olivat vuoden 2005 kulttuuristrategian avainsanoja. Vuonna 2011 asioiden ytimessä olivat yhteistyö ja sisältöjen riskit. Kulttuurin laajaan kattokäsitteeseen mahtuivat kaikki ikäpolvet ja taiteen muodot. Taiteen ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus olivat tärkeitä ja monet näkivät ja kokivat vuoden mittaan uudenlaista kulttuuria.

Taiteen ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus ovat tärkeitä tavoitteita myös Varsinais-Suomen uudessa kulttuuristrategiassa. Kulttuuri on lähipalvelua ja se tulisi ymmärtää kansalaisten perusoikeutena.

Erityisen läheinen taiteen saatavuuden teema sekä uudessa että vanhassa strategiassa itselleni on ns. prosenttiperiaatteen edistäminen. Tarkoitus on käyttää yksi prosentti rakennuskustannuksista taiteeseen ja tavoite on tehdä sen avulla mahdollisimman laadukasta rakennettua ympäristöä.

Taiteen on tärkeä tulla osaksi arkiympäristöjämme!

Julkaistu kategoriassa Blogi