Kirjoittanut  keskiviikko, 30 lokakuu 2019 08:44

Ilmastonmuutoksen myötä Suomessakin lisääntyvät kuivuusjaksot luovat paineita vesihuollon toimintatapojen uudelleen ajattelulle. Vesivessa tuli käyttöön aikana, jolloin kaupungistuminen lisäsi totutunlaisista käymälöistä aiheutuvia haittoja. Englannissa suosion saanut vedellä huuhdottava käymälä saavutti Suomenkin ja kaupungeissa kiinnostus sitä kohtaan kasvoi nopeasti. Kaupunkirakenne ei kuitenkaan ollut vielä valmis vesivessalle, eikä sitä haluttu yleiseksi käytännöksi: uusi ratkaisu kiellettiin. Kielloista huolimatta vesivessoja kuitenkin rakennettiin ja melko pian kaupungit myöntyivät uuden tekniikan edessä.

Vesivessa koettiin hyvänä tapana vastata kaupunkien siisteyshaasteisiin ja näin vaihtoehtoisesta ratkaisusta tuli pysyvä. Kaupunkien jätehuolto-ongelmat ratkesivat, kun käymäläjätteet voitiin johtaa putkea pitkin pois asuinalueilta – aluksi suoraan vesistöön. Tämän toimintatavan ongelmat tulivat melko nopeasti selville haju- ja hygieniahaittoina. Pian viemäröityä jätevettä alettiin puhdistamaan.

Maaseudulla huussit toimivat osana ravinteiden kiertokulkua ja niistä ei aiheutunut yhtä selkeitä ongelmia kuin kaupungeissa aikana ennen vesivessan yleistymistä.Modernisaation myötä vesivessat ja viemäröinti levisivät kuitenkin myös maaseudulla, missä saatiin todeta samat kaupungeissa todetut ongelmat liittyen jätevesien puutteelliseen käsittelyyn. Nyt jo vuosikymmeniä jatkunut jätevesikuormitus on osaltaan saattanut vesistöt huonoon tilaan.

Puutteellinen sanitaatio on edelleen maailmanlaajuisesti suuri ongelma. Ratkaisuna länsimaissa yleistynyt vesivessa on mahdottomuus, sillä vesivarat eivät riittäisi koko maailman väestön käymäläjätteen huuhtomiseen. Jäteveden määrää ei myöskään voida enää lisätä, sillä tälläkin hetkellä jopa 80 % jätevesistä johdetaan puhdistamattomina suoraan vesistöön tai mereen.

Suomessa jätevesien puhdistus on erittäin tehokasta, mutta etenkin vesitalouden hallinnan kannalta veden käyttöön on meilläkin kiinnitettävä enemmän huomiota kuivuuskausien yleistyessä. Kiinteistökohtaista jäteveden käsittelyä haja-asutusalueella ei ole saatu tehostettua lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Toisaalta myös viemäröityjen alueiden verkostoylivuodot kuormittavat vesistöjä. Ravinteita sisältäviä jätevesilietteitä ei hyödynnetä tarpeeksi ja pahimmillaan ne levitetään ajattelemattomasti suoraan maastoon tai omalle pihalle. Juuri näitä terveys- ja ympäristöriskejä vesihuollon muutoksella huusseista viemäröityihin jätevesiin pyrittiin vähentämään.

Ne perinteiset, eli nykykatsannolla vaihtoehtoiset, käymälämuodot ovat pysyneet Suomessa koko ajan edustettuina kesämökkikulttuurin kautta. Vaihtoehtoiset käymälät ovat kehittyneet ja ne vastaavat täysin nykyisiä mukavuusvaatimuksia. Rakennus- ja tapakulttuurimme on jo totuttanut meidät vesivessaan, mutta silti kesämökillä kuivakäymälä on edelleen se yleisin menetelmä. Tässä etenkin kuntien rakennusmääräyksillä on ollut vaikuttava rooli ohjaamalla rakentamista ekologiseen sanitaatioon.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä ravinteiden kierrätys vaativat tehokkaita keinoja, jotka eivät ole niitä totuttuja toimintamalleja. Myös vesihuollossa on tehtävä rohkeita muutoksia, kuten luovuttava sopivissa tilanteissa vesikäymälöistä, jotta pystymme takaamaan puhdasta vettä riittävästi myös jatkossa. Vaihtoehtoiset käymäläratkaisut ja ekologinen sanitaatio ovat tulevaisuuden ratkaisuja kestävän kehityksen ja ilmastomuutoksen haasteiden edessä.

Valonia on ollut mukana edistämässä hajakuormituksen vähentämistä jo yli 20 vuoden ajan mm. neuvomalla kuntien viranomaisia, alan yrittäjiä sekä yksittäisiä kansalaisia haja-asutusalueiden jätevesien oikeaoppisessa käsittelyssä.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 01 lokakuu 2019 13:56

Mitä olen oppinut kuntakiinteistöjen energiakatselmoimisesta viimeisten muutaman vuoden aikana? Ainakin sen, että kuntakiinteistöissä tiivistyy Suomen kiinteistökannan moninaisuus. On uutta ja vanhaa, rapistunutta ja hoivattua sekä helppoja että haasteellisia tapauksia. Yhteistä kaikille kunnille on se, että kiinteistökantaa on paljon ja iso osa siitä on vähällä käytöllä.

Kiinteistöjen suhteen kunnille tuppaa valitettavan usein jäämään lyhyin tikku. Kunnalla saattaa esimerkiksi olla ylläpidettävänään useita vanhoja kunnantaloja. Samoin on vanhojen kyläkoulujen ja terveysasemienkin laita. Vanhaa rakennusta ei esimerkiksi suojelun takia voida purkaa, mutta muuttuneet tarpeet vaativat uuden rakentamista.

Kun tällaisia tiloja kertyy ajan myötä entistä enemmän, ei kaikille riitä järkevää käyttöä. Jos myyminen ja purkaminen eivät onnistu, saatetaan vain pyrkiä minimoimaan kustannukset ja jättää rakennus rapistumaan. Pitkään jatkuneet säästöpaineet ovat vähentäneet kunnissa enemmän työntekijöitä kuin kiinteistöjä eikä aikaa ylläpitoon riitä. Kiinteistöissä toistuvat samat ongelmat ja monet niistä ovat tuttuja myös kotitalouksista. Tekniikka on vanhentunutta ja säädöt ovat korkeintaan sinnepäin. Valoja vaihdetaan ledeihin satunnaisesti ja muu kiinteistötekniikka saa huomiota vasta, kun ongelmia havaitaan. Monin paikoin löytyy myös kylmiä nurkkia ja vetoisia paikkoja sekä huonotiivisteisiä ovia ja ikkunoita.

Kotona on helppoa tilata huolto paikalle ja saada asia korjatuksi. Kuntien kiinteistössä ongelman on noustava tarpeeksi korkealle huollon prioriteettilistalla, koska juokseviakin asioita on runsaasti. Ketju on pitkä ja usein aikaa vievä: ensin huollon tai käyttäjien tulee havaita ongelma, minkä jälkeen huolto voi tarvita luvan viranhaltijalta, joka voi joutua viemään asian edelleen teknisen lautakunnan tai valtuuston päätettäväksi.

Pidemmässä ketjussa on todennäköisempää, että prosessi katkeaa johonkin portaaseen ja asia voi jäädä pitkäksi aikaa hoitamatta. Tärkeää on tietysti resurssien puitteissa priorisoida kiinteistöjen hoidon tehtävät ja huollot, mutta valitettavan usein liian paljon jää tekemättä. Tilannetta parantaisi tietysti rahoituksen lisääminen, mutta myös henkilökunnan määrän ja koulutuksen tason parantaminen sekä hoidettavan kiinteistökannan määrän kohtuullistaminen.

Ratkaisuja on, mutta ne eivät ole helppoja. Kunnan kannalta parasta olisi päästä eroon ylimääräisistä kiinteistöistä. Niihin voi myös yrittää keksiä uutta tuottavaa käyttöä esimerkiksi aloittaville yrityksille. Kaikkein ongelmaisempien kohteiden kanssa pitäisi ymmärtää, että purkaminen on edessä ja se on parempi tehdä ennen kuin energia- ja remonttilaskuihin kuluu maltaita.

Asiat voivat kuitenkin tulevaisuudessa olla paremmin, kun uusia rakennuksia tehdään rakennusten koko elinkaari paremmin huomioiden ja muun muassa tilojen monikäyttöisyyttä korostaen.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  keskiviikko, 21 elokuu 2019 08:46

Tulevaisuuden kiertotalouden mukainen yhteiskunta edellyttää systeemistä muutosta. On kyettävä kehittämään liiketoimintaa, joka itsessään vahvistaa luonnonvarojen kestävää käyttöä. Esimerkiksi sinisessä biotaloudessa on paljon kehittämispotentiaalia, jolla myös vesiensuojelua voidaan tehostaa.

Saaristomeri on pahoin rehevöitynyt ja Varsinais-Suomi on edelleen yksi Itämeren alueen merkittävistä ravinnekuormittajista. Saaristo nivoutuu kiinteästi alueen identiteettiin ja vetovoimaan ja onkin tärkeää huolehtia, että Itämereen kytkeytyvät liiketoiminnot alueella tukevat oikeansuuntaista kehitystä meren ekosysteemien näkökulmasta. Meren tilaan vaikuttavat merialueilla tapahtuvien toimintojen lisäksi myös syvällä sisämaassa toteutetut ratkaisut, kuten tapamme tuottaa ruokaa.

Kevään aikana 17 asiantuntijaa kokoontui pohtimaan, millaisia muutospolkuja tarvitaan, jotta kestävän sinisen biotalouden murros saavutetaan Varsinais-Suomessa. Työskentelyssä hyödynnettiin Aalto-yliopistossa kehitettyä murrosareena (transition arena) -menetelmää, jota on aiemmin hyödynnetty esimerkiksi kansallisen energiamurroksen hahmottelussa. Nyt tavoitteena oli tunnistaa askelmerkit, joiden avulla vesiensuojeluun kytkeytyvät resurssit voidaan muuttaa tehokkaasti ja kestävästi taloudellisen lisäarvon lähteeksi.

Kaikki ruoantuotanto aiheuttaa päästöjä. Sellaista ruokatuotetta ei olekaan, joka ei aiheuttaisi jonkinlaista vaikutusta ympäristölle tai vaatisi jonkinlaisia tuotantopanoksia – mustikkametsäänkin mennään usein autolla. Ja vaikka täysin päästötön elintarvike löytyisikin, on ruokalautanen koostettava monipuolisesti, eri rakennusaineet huomioiden. Vesistöjen ravinnekuormitus kertoo kuitenkin hukatuista resursseista: ruoantuotanto ei hyödynnä sivuvirtojaan optimaalisesti. Kun opimme hyödyntämään ruokaketjun hukatut resurssit kiertotalouden periaatteiden mukaisesti, löydämme tapoja tuottaa monipuolista ravintoa elämänlaadusta tinkimättä. Tässä on myös erinomainen sauma luoda uudenlaista, kiertotalouden murrosta vauhdittavaa liiketoimintaa.

Suomesta puuttuu yhteinen ruokapolitiikka ja visio siitä, kuinka tulevaisuuden ruokalautanen rakennetaan ja miltä se näyttää eri liiketoimintojen sekä ilmasto- ja kiertotaloustavoitteiden näkökulmasta. Murrosareenaan kokoontunut asiantuntijajoukko totesi, että samalla kun kuljemme kohti kasvispainotteista ruokavaliota, on myös eri eläinproteiinien tuotannon osalta tehtävä muutoksia. Keskustelussa esiin nousivat erityisesti silakka, sianlihan tuotanto sekä kalanviljely. Ruokajärjestelmää on voitava rakentaa siten, että samanaikaisesti parannamme vesien tilaa, hillitsemme ilmastonmuutosta ja vahvistamme kannattavuutta. Kyse on systemaattisesta muutoksesta, jolloin koko ajattelutapa täytyy uudistaa. Vaikka kaikkien mielestä nykyinen tapa olisi toimimaton, on yhteiskunnallisten rakenteiden ja totuttujen toimintatapojen muuttaminen vaikeaa.

Murrosareenatyöskentelyn vahvuus on kokonaiskuvan tarkasteleminen. Työpajoissa määritettiin yhteisiä tavoitteita, kuten vesiviljelyn kolminkertaistaminen merialueilla. Ne purettiin selkeisiin askeliin, joiden tulee vähintään toteutua murroksen saavuttamiseksi. Pohdintoja jäsennettiin visuaaliselle magneettilaudalle, jonka myötä suuruudenhulluiltakin vaikuttavat visiot alkoivat saada konkretiaa ympärilleen. Työpajojen mittaan määriteltiin tarkemmin myös yksittäisiä tahoja, joita tarvitaan mukaan.

Omassa työssäni parasta antia on etsiä eri tahojen kanssa ratkaisuja kestävämmän yhteiskunnan rakentamiseksi. Turhauttavimmillaan keskustelu kuitenkin kiertyy vastakkainasettelujen ympärille ja moni haluaisi ensimmäiseksi sulkea pois kaikki itselle epämieluisat, kalliit tai hankalat ratkaisut. Vaikka tämä on toki inhimillistä, ollaan kuitenkin pian tilanteessa, jossa jäljellä on vain heikkoja, laimeita tai tehottomia toimenpiteitä, joiden lopullinen vaikuttavuus on liian vaatimaton.

Lue loppuraportti: Lisäarvoa kalasta ja maatalouden sivuvirroista Varsinais-Suomessa – Sinisen biotalouden murrosareenan tulokset.

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 05 kesäkuu 2019 08:41

KÄYTÄNNÖN VESIENSUOJELUUN TARVITAAN KANNUSTIMIA

Kirjoittanut  keskiviikko, 05 kesäkuu 2019 08:41

Ympäristöministeriön käynnistämä vesiensuojelun tehostamisohjelma haluaa tehdä Suomesta maailman tehokkaimman vesiensuojelijan. Ohjelma kokoaa yhteen tekijät, varmistaa toimenpiteiden rahoituksen ja luo suojelutyölle jatkuvuutta. Tehostamisohjelmalle on esitetty 45 miljoonaa euroa vuosille 2019–2021 ja rahoitus kanavoidaan viiden laajan teeman alle meneviin hankkeisiin. Tehostamisohjelma on hyvä ja tarpeellinen vauhdittaja kansalliselle vesiensuojelulle.

Yhtenä merkittävänä vaikuttavan ja kustannustehokkaan vesisuojelun koetinkivenä Suomessa voidaan pitää hajakuormituksen ja tehokkaan maankäytön aiheuttamien haitallisten vesistövaikutusten vähentämistä syntysijoillaan. Valuma-aluetasoista vesiensuojelua halutaan parantaa, koska sillä päästään parhaimmillaan pureutumaan laajasti tietyn vesistön vesiensuojeluongelmien syihin. Tämä vaatii monipolvisen selvitystyön: olennaisimpien haasteiden tunnistamista, vesiensuojelutoimien suunnittelua, rakentavaa ja laaja-alaista yhteistyötä sekä lopuksi konkreettisia toimenpiteitä. On kuitenkin huomattava, että toimenpiteenä voi olla nykytilan säilyttäminen, jolloin vesistössä tai sen lähellä ei tehdä muutoksia vaan annetaan vesistön kehittyä luontaiseen suuntaan.

Hyvät perustelut ja kannustimet vaikuttavaan vesiensuojeluun

Valuma-aluetasoisen vesistökuormituksen syihin puuttuminen tarkoittaa vuoropuhelua maanomistajien kanssa. Joku maanomistaja saattaa vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti toimia vesiensuojelun hyväksi, mutta tähänkin tarvitaan tietoa ja neuvontaa vaikuttavista toimenpiteistä ja niiden asianmukaisesta tekemisestä. Useimmissa tapauksissa tarvitaan vesiensuojeluhyötyjen hyvää perustelua, taloudellisten näkökulmien osoittamista ja kannustimia mahdollisten menetysten korvaamiseksi. Esimerkiksi avohakkuuajatusta tarjotaan yhä monelle maanomistajalle ensisijaisena vaihtoehtona, mutta rantaan saakka ulottuvan avohakkuun sijaan vesistölle paljon parempi ratkaisu olisi jatkuvapeitteinen metsänkasvatus vesistön läheisyydessä.  Monen maanviljelijän pellolla voisi hyödyntää luonnonmukaisen peruskuivatuksen menetelmiä, joiden avulla peltojen vesitalouden ja vesiensuojelun hyödyt voi yhdistää. Näissä edellä mainituissa esimerkeissä on mahdollista yhdistää sekä vesiensuojelu että taloudellinen kannattavuus.

Julkiset toimijat maanomistajina ja esimerkkeinä

Valtiolla, kunnilla ja seurakunnilla on maaomaisuutta, jonka hoidossa pitäisi ottaa huomioon monta näkökulmaa: maisema, taloudellinen tuottavuus, viihtyisyys, virkistyskäyttö, luonnon monimuotoisuus sekä vesiensuojelu. Julkinen sektori voi toimia vastuullisena tiennäyttäjänä vesiensuojelun ja luontoarvojen huomioimisessa metsien, soiden ja peltojen käytössä.

Vastuullisesta toiminnasta kannattaa viestiä näkyvästi ja aktiivisesti. Kunta voi esimerkiksi kääntää vesiensuojelun helposti imagohyödyksi. Uudet ja mahdolliset tulevat kuntalaiset arvostavat sitä, että luontoarvot näkyvät kunnan konkreettisessa toiminnassa ja päätöksissä. Samalla tullaan antaneeksi tärkeää viestiä ja esimerkkiä myös yksityisille maanomistajille. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  perjantai, 26 huhtikuu 2019 10:23

Agenda2030 ja kestävä kehitys koulujen käytäntöihin

YK:n Agenda 2030 on maailmanlaajuinen kestävän kehityksen ohjelma, joka allekirjoitettiin syyskuussa 2015. Kaikkia YK:n jäsenvaltioita koskettavat tavoitteet edellyttävät kunnianhimoisia toimia oikeudenmukaisuuden, ympäristön ja talouden kestävyyden puolesta. Toimiin tarvitaan kaikkia sektoreita: valtioita, yrityksiä, kansalaisia ja järjestöjä. Agenda2030 sisältää 17 toisiinsa linkittyvää kestävän kehityksen tavoitetta, joita eri maat toteuttavat sen mukaan, mikä kullekin on keskeistä. Suomessa huomio kiinnittyy erityisesti ylikulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen sekä sukupuolten välisen palkkatasa-arvon parantamiseen. Kestävän kehityksen tukeminen globaalisti ja osallistuminen äärimmäisen köyhyyden poistamiseen on kaikkien valtioiden vastuulla.

Opetushallitus järjesti viime vuonna eri puolilla maata tilaisuuksia yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen Agenda2030 -tavoitteisiin liittyen. Aamiaistilaisuuksien tarkoituksena oli ideoida kouluihin ja päiväkoteihin soveltuvia kestävän kehityksen toimintatapoja sekä jalkauttaa Agenda2030-tavoitteet opetus- ja kasvatusalalle. Toimijoita innostettiin myös tekemään koulukohtaisia yhteiskuntasitoumuksia. ”Agenda2030 on kaikkien asioiden ytimessä, puhutaan sitten hallitusohjelmista, organisaatioiden strategioista tai opetussuunnitelmien perusteista. Agenda2030 läpäisee koko ajattelun, mikä uusien opetussuunnitelmien perusteiden pohjana on” aloitti pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen aamiaistilaisuuden Helsingissä 9.4.

Yhteiskuntasitoumus – työkalu kestävän kehityksen toteuttamiselle

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus, Sitoumus 2050, on Suomen kansallinen linjaus kestävän kehityksen toteuttamiselle. Keväällä 2016 sitoumus päivitettiin yhteensopivaksi YK:n Agenda2030-tavoitteiden kanssa.  Yhteiskuntasitoumuksen tehneet toimijat sitoutuvat edistämään kestävää kehitystä kaikessa työssään konkreettisten tekojen avulla.

Espoon kaupunki on malliesimerkki työkalun toimivuudesta ja sen ketteryydestä. Kaupunki on sitoutunut olemaan vastuullinen edelläkävijä ja haastanut kaikki kaupungin toimialat ja yksiköt mukaan omilla kestävän kehityksen sitoumuksillaan. Yhteiskuntasitoumuksen avulla kaupunki on tarjonnut toimialoille kestävän kehityksen alustan, johon voi osallistua kukin omien resurssiensa mukaisesti. Haasteeseen on vastannut jo lähes sata yksikköä, mukana on runsaasti kouluja ja päiväkoteja. Espoossa laadittiin omat kestävän kehityksen tavoitteet koskien asukkaiden arkea ja osallistamista, kaupunkisuunnittelua, luontoa ja ympäristöä, ilmasto- ja energiatyötä sekä kestävän liikkumisen edistämistä.

Agenda2030 Turun kaupungin sivistystoimialan teemalukuvuodeksi 2019–2020

Turun kaupungin sivistystoimi on tarttumassa suureen haasteeseen Agenda2030-tavoitteiden jalkauttamisessa kaikkiin opetus- ja kasvatusyksiköihin. Aiheen tiimoilta järjestimme opettajille huhtikuussa koulutuksen, jossa muun muassa valtioneuvoston kanslian ylitarkastaja Sami Pirkkala kertoi, miten sitoumus2050 voi toimia työkaluna koulujen ja päiväkotien kestävän kehityksen työssä.

Työkalun vahvuutena on, että siihen voi osallistua hyvinkin erilaisilla toimenpiteillä. Voi vaikkapa aloittaa pienillä muutoksilla, jotka koskettavat koulun toimintakulttuuria: energian ja veden säästöä, jätehuoltoa tai kestävämpää kouluruokailua. Voi myös lähteä mukaan isosti osallistumalla kestävän kehityksen projektiin tai lähteä toteuttamaan Vihreä lippu -ohjelmaa. Myös nuorisoparlamentin aktivoiminen, koulukiusaamisen ehkäisy tai kaikkien tasa-arvoinen kohtelu voivat olla yhteiskuntasitoumuksen tavoitteita.

Turun tavoitteena on saada ensimmäiset yhteiskuntasitoumukset tehtyä syksyllä 2019. Asiassa ei kuitenkaan haluta hoppuilla, sillä tarkoituksena on, että eri yksiköt laativat sitoumuksensa laajassa yhteistyössä, jossa myös lapset ja nuoret ovat mukana. Syksyllä on tarkoitus järjestää työpajatyyppisiä kokoontumisia, joissa Turun sitoumukseen osallistumista tarkennetaan. Sitoumuksista muotoutuu esimerkiksi koulujen ja päiväkotien uudenlaisia, yhteisiä ponnistuksia, joihin kaikki voivat osallistua – siksi niihin kannattaa panostaa!

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 26 maaliskuu 2019 12:24

Eräänä kevättalven iltana olin koiran kanssa iltakävelyllä pikkupakkasessa. Rauhoittavan iltakävelyn katkaisi nenään kantautuva kitkerä haju. Pysähdyin katselemaan ympärilleni, mutta en heti havainnut käryn aiheuttajaa. Muistin kuitenkin, että olen tuolla samalla paikalla usein ennenkin ihmetellyt tuota samaista hajua. Hoksasinkin hajun todennäköisesti aiheutuvan siitä, että naapurustossa pientaloasukas sytytteli tulisijaa tai lopetteli lämmityskertaa rajoittamalla voimakkaasti tuloilman saantia eli ns. kitupoltolla. Saattoipa siellä palaa myös roskia – paikassa, josta lähimmälle lajittelupisteelle on matkaa vain parisataa metriä. Hajun lisäksi muodostuvan savun väri ja määrä kielivät vääränlaisista ratkaisuista puunpoltossa.

Puun käyttö lämmitysmuotona on lisännyt suosiotaan. Eri puolella Suomea tehdyissä ilmanlaadun mittauksissa on kuitenkin selvinnyt, että puunpoltto heikentää ilmanlaatua, kun haitallisten pienhiukkasten ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet kohoavat lämmityskaudella. HSY:n ilmanlaatumittausten mukaan pääkaupunkiseudun omakotitaloalueilla jopa 40 prosenttia ilmassa olevista pienhiukkasista voi olla talvisin peräisin puunpoltosta. Lahdessa Launeen omakotitaloalueella tehtiin tutkimus alueen PAH-pitoisuuksista vuonna 2018. Mittausaikana PAH-yhdisteistä bentso(a)pyreenin pitoisuudet olivat kaksinkertaiset laissa määritettyyn vuotuiseen tavoitekeskiarvoon verrattuna. Yhdisteille altistuminen lisää muun muassa astma- ja sydänoireita ja pitkällä aikavälillä myös kuolleisuutta.

Vähäpäästöiseen puiden polttoon onkin syytä paneutua erityisesti tiiviisti rakennetuilla taajama-alueilla. Jokainen asukas voi vaikuttaa siihen, kuinka puhtaasti puut palavat omassa tulisijassa. Tärkeintä on käyttää puhdasta ja kuivaa puuta sekä opetella oikea polttotekniikka. Useimmiten se tarkoittaa puiden sytyttämistä päältä.  Jos tulisija on uusi, on syytä tutustua takkavalmistajan käyttöohjeisiin. Välillä voi kipaista talon ulkopuolelle ja tarkkailla syntyvän savun määrää ja väriä ainakin sytytysvaiheessa. Hyvin palavista puista syntyvän savun määrä on vähäinen ja väri vaalea, lähes vesihöyrymäistä. Roskien polttaminen lisää savun muodostumista, mutta saattaa myös vahingoittaa tulisijaa ja arinaa.

Lämmityskaudella kannattaa polttaa puuta päivittäin. Kun tulipesä pysyy lämpimänä sytytyskertojen välillä, puut syttyvät nopeammin ja palavat puhtaammin. Huomaavainen puunpolttoja tarkkailee myös säätiloja. Kylminä talvi-iltoina tai kylmän yön jälkeen saattaa syntyä inversiotilanne. Silloin alimmassa ilmakerroksessa syntyvät päästöt eivät pääse kohoamaan ylös ja poistumaan lähiympäristöstä, koska tuuli ja ilmavirtaukset ovat heikkoja. Pahimman inversion aikaan takan sytyttäminen tietää huonoa ilmanlaatua.  Silloin on hyvä odotella, josko tilanne hetken päästä muuttuisi.

Työtehoseura, HSY ja Turun kaupunki ovat käynnistäneet Kuivaa asiaa -hankkeen, jossa kehitetään asukkaille uusia polttopuupalveluita ja annetaan vinkkejä oikeaoppiseen puun säilytykseen ja polttamiseen. Valonia järjestää yhteistyössä hankkeen kanssa vuosina 2019–2020 yhteensä 20 neuvontatilaisuutta, joissa pääpaino on puhtaan polttotavan opastamisessa unohtamatta puun varastointia ja säilytystä sisätiloissa.

Vähäpäästöisen puunpolton mietteet mielessäni jatkoin kävelyä. Olisipa hyvä, jos tämänkin korttelin asukkaat löytäisivät neuvontatilaisuutemme. Jos näin ei käy, voisin kai pudottaa kyseisen korttelin postilaatikoihin puunpolton oppaan – kunhan sitä ei vain käytettäisi sytykkeenä.


Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 05 maaliskuu 2019 09:33

KIERTOTALOUDEN LYHYT OPPIMÄÄRÄ

Kirjoittanut  tiistai, 05 maaliskuu 2019 09:33

Tein tätä blogitekstiä varten pienimuotoisen kyselyn lähipiirilleni siitä, mitä he ymmärtävät termillä kiertotalous. Lähetin kyselyn näppärästi erään pikaviestintäpalvelun välityksellä, sillä tiesin sen tavoittavan kohderyhmäni kaikkein parhaiten. Ensimmäinen vastaus saapuikin jo melko pian lähettämäni viestin jälkeen: ”Tuotetaan, käytetään ja kierrätetään. Enempää en aiheesta ymmärrä.” Toinen viesti saapui tunnin päästä: ”Tuntuu, että kaikkea verhoillaan sen ympärille, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa?” Tämän jälkeen aihe ei enää herättänyt keskustelua. Keskusteluaktiivisuuden ja saamieni (vähäisten) vastausten perusteella oli helppo tehdä johtopäätös: aihe on epäselvä ja sen avaaminen vaatii tuekseen kiinnostavia käytännön esimerkkejä.

Unohda kertakäyttökulttuuri

On totta, että kiertotalous voi alaa tuntemattoman korvaan kuulostaa epämääräiseltä ja äkkiseltään vaikeasti hahmotettavalta kokonaisuudelta. Ja tottahan se on, termi on laaja. Kiteytettynä kyse on kuitenkin toimintatapojen muutoksesta: ”Nimestään huolimatta kiertotalous ei ole erillinen talous, vaan monialainen ja mittava muutos toimintatavoissa” (Ympäristöministeriö 2019). Unohda siis kertakäyttökulttuuri ja suosi ajattomia, laadukkaista materiaaleista valmistettuja korjattavissa olevia tuotteita. Vaadi parempaa ja mieti, mihin omat valintasi perustuvat. Meillä on kuluttajina valta ohjata markkinoita kestävämpään suuntaan.

Kaverille kans

Kiertotalous luo uudentyyppisiä palveluita. Suhde omistamiseen muuttuu: kaikkien ei enää tarvitse omistaa kaikkea. Erilaiset vuokraamiseen ja jakamiseen perustuvat palvelut ovat viime vuosina lisääntyneet huimasti. Miltä kuulostaisi esimerkiksi kaupunkipyöräily Aurajoenvartta pitkin Turun linnaan, suomalaisten designvaatteiden lainauspalvelu tai vaikkapa bänditreenit yhteiskäyttötiloissa? Kaikki edellä mainitut edustavat kiertotaloutta parhaimmillaan. Ja mikä parasta, nämä palvelut löytyvät jo meiltä täältä Varsinais-Suomesta!

Kiertotalous kuuluu kaikille

Kiertotalous kuuluu kaikille, ei vain asiantuntijoille ja virkamiehille vaan myös sinulle ja minulle. Kansallisella tasolla Sitra tekee tärkeää työtä kiertotalouden kansantajuistamiseksi. Maakuntatasolla Varsinais-Suomen liitto ja Valonia edistävät kiertotalouden alueellista jalkautumista sekä uusien kiertotaloutta tukevien innovaatioiden syntymistä Varsinais-Suomessa. Tiesitkö muuten, että Varsinais-Suomelle laadittiin ensimmäisenä maakuntana Suomessa tiekartta kiertotalouteen? Sen mukaan yksi maakuntamme vahvuus kiertotaloudessa on laaja-alainen yrityskenttä. Kiertotalous vaatii toimiakseen vankkaa yhteistyötä.

Hyvät käytänteet jakoon

Yhteistyöllä syntyy innovaatioita. Juuri tästä syystä kiertotalouden hyviä käytänteitä kannattaa jakaa. Varsinaissuomalaisia kiertotalouden malliesimerkkejä käydään läpi lyhyiden juttujen muodossa Kiertotalouden Varsinais-Suomi -sivustolla. Mukana on mm. erikokoisia yrityksiä useilta eri aloilta, tutkimushankkeita sekä uusia, innovatiivisia tuotteita.

Palaan puhelimeni ääreen: ei uusia viestejä. Lähetän blogitekstini keskusteluryhmäämme ja jään odottelemaan mahdollisia kommentteja.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  torstai, 31 tammikuu 2019 10:23
Julkisista ruokapalveluista käydään usein vilkasta keskustelua. Meitä kaikkia kiinnostaa millaista ruokaa lapsillemme päiväkodissa, vanhemmillemme palvelutalossa tai potilaille sairaaloissa tarjotaan. Ruoan laadun ja monipuolisuuden lisäksi olisi toivottavaa, että julkisilla varoilla voitaisiin luontevasti tukea paikallista elinvoimaa ja maataloutta. Paikallisuuden lisäksi kunnat voivat hankinnoillaan parantaa vesistöjen tilaa, sillä esimerkiksi ympäristön kannalta hyviä viljelykäytäntöjä ja ruoan jäljitettävyyttä voisi hankinnoissa vahvemmin nostaa kriteereiksi.
 
Varsinais-Suomi on maamme keskeisiä ruoantuotannon alueita: meillä tuotetaan kolmannes maan leipäviljoista, vajaa neljännes öljykasveista ja yli kolmannes valkuaiskasveista. Varhaisperunasta tuotetaan alueella 70 %, minkä lisäksi 20 % suomalaisista puutarha-, kasvihuone- sekä avomaan viljelmistä sijaitsee Varsinais-Suomessa. Alueemme ruoantuotanto on monipuolista ja kiinnostusta löytyy myös erikoistumiseen ja uudistumiseen. Lisäksi maakunnassamme on suuri määrä raaka-aineita jalostavia yrityksiä sekä elintarvikealan tutkimusta ja osaamista. Jos jossakin, niin meillä olisi mahdollista hyödyntää kotimaisen ruoan rikkaus myös omien kuntiemme keittiöissä. 
 
Viime vuonna julkaistun Motivan tutkimuksen mukaan kotimaisen ruoan käyttöaste varsinaissuomalaisissa kunnissa on kuitenkin alhainen verrattuna moniin muihin maakuntiin. Yksittäistä syytä tähän ei kannata etsiä, sillä parannettavaa on sekä hankintayksiköillä että ruoantuottajilla. Valoniassa pureuduttiin lähiruokahaasteeseen hiljattain päättyneessä ruoantuottajien tarjousosaamiseen keskittyneessä hankkeessa
 
Julkisiin ruokapalveluihin kohdistuu runsaasti vaatimuksia: ruoan on oltava ravitsemussuositusten mukaista sekä edullista. Lisäksi siltä edellytetään maukkautta, monipuolisuutta ja ajanmukaisuutta. Lähialueiden tuotteiden saaminen julkisiin keittiöihin vaatii hankintayksiköiltä määrätietoista toimintaa. Kotimaisten tuotteiden menestymismahdollisuuksia kilpailutuksissa on mahdollista vahvistaa esimerkiksi tuotekohtaisilla hankintakriteereillä. Kriteereiksi voi määritellä kotimaisen tuotannon kilpailuvaltteja, joita ovat muun muassa jäljitettävyys, antibiootittomuus sekä vastuulliset tuotantomenetelmät. Lisäksi kriteereissä voi edelleen korostaa ympäristön kannalta hyviä viljelykäytäntöjä, jotka vaikuttavat suoraan esimerkiksi vesistöjen tilaan. 
 
Kotimaisia tuotteita on mahdollista saada kuntien keittiöihin myös taloudellisesti järkevästi, kun kriteerien lisäksi huomioi jo kilpailutusvaiheessa satokaudet ja jättää ruokalistojen sisältöön hieman joustovaraa: parhaimmillaan ruokalistat mukautuvat kotimaisten tuotteiden saatavuuden mukaan ja antavat väljyyttä myös uudenlaisten tuotteiden ja yhdistelmien kokeiluille. Esimerkiksi kotimaisia kasviproteiinin lähteitä tai erikoisempia paikallisia viljatuotteita voi testata ja soveltaa niin, että vaativakin asiakas sekä ympäristö kiittävät. Esimerkiksi Salossa koululaisten tarpeisiin on räätälöity paikallisen tuottajan härkäpaputuotteita.
 
Elintarvikkeiden kilpailutusta on hämmentänyt myös vuonna 2016 uudistunut hankintalaki. Lakimuutosten myllerryksessä ruoantuottajat tuntuvat pudonneen kärryiltä – tuottajien keskuudessa koetaan, että julkisen sektorin kilpailutusprosessi on hankala ja pienten paikallisten toimijoiden menestymismahdollisuudet niin pienet, että heidän kannattaa etsiä asiakkaansa muualta. Julkinen sektori olisi kuitenkin vakaa ja luotettava asiakas, jolta löytyy osaamista, kehittämishalukkuutta ja jopa joustovaraa, kunhan yhteistyö sujuu ja asiakkaat saavat tarvitsemansa ateriat. 
 
Tarvitaan toimia sekä julkiselta sektorilta että tuottajilta, jotta emme ajaudu tilanteeseen, jossa julkiset varat virtaavat pois maakunnastamme sellaistenkin tuoteryhmien kohdalla, joita olisi mahdollista hankkia lähiseudulta. Uudistumiskykyä tarvitaan, jotta maatalous alueellamme on tulevaisuudessa kannattavaa. Tähän haasteeseen myös kunnilla merkittävänä asiakkaana olisi mahdollisuus vaikuttaa. Riippumatta siitä, toteutetaanko ruokapalvelut kunnan omana työnä vai ulkopuolisen palveluntuottajan toimesta, tulee kunnan strategian vahvasti ohjata toimintaa, sillä eri vaatimusten yhdistäminen vaatii taitoa, tahtoa ja aikaa yhteistyölle.
Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  keskiviikko, 28 marraskuu 2018 15:03

Kuten mediasta on voinut huomata, koko julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutokseen tähtäävä sote-uudistus siirtyy jatkuvasti eteenpäin. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan palveluiden järjestämisvastuun ja muiden tehtävien on tarkoitus siirtyä kunnilta uusiin maakuntaorganisaatioihin vuoden 2021 alusta, mutta maakuntavaalienkin ennakoidaan jälleen siirtyvän. Sote-uudistusta ympäröivä epävarmuus on aiheuttanut tilanteen, jossa tiedostettuihin kehittämisen kohteisiin ei tartuta – esimerkiksi kiinteistöt ovat tällaisessa tilanteessa vaarassa jäädä liian vähälle huomiolle. Tilanne on ikävä myös niille sadoilletuhansille ihmisille, joita se työn kautta koskettaa.

Olen kiertänyt energiakatselmoinnin merkeissä useita kiinteistöjä, joita uudistus koskettaa: terveyskeskuksia, neuvoloita, paloasemia ja palvelutaloja. Ongelma ei olisi merkittävä, jos olisi kyse lyhyestä siirtymäajasta, mutta investoinneissa on uudistusta odoteltaessa jarruteltu jo useamman vuoden ajan. Jokaisen kiinteistön tärkein ominaisuus on sen kyky toimia tehtävässään. Jotta kiinteistön tarkoituksenmukainen käyttö on mahdollista, tulee huolehtia siitä, että rakennus ja sen tekniikka toimivat suunnitellusti. Ylläpidon ja kunnostusten laiminlyönnillä tai harkitsemattomilla uudistuksilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Sen sijaan saneerausten ohella suunnitelmallisesti parannettu energiatehokkuus pidentää rakennuksen elinikää ja pienentää käyttökustannuksia.

Sote-kiinteistöjä on Varsinais-Suomessa yli 900 ja niiden yhteenlaskettu rakennuspinta-ala on yli miljoona neliömetriä. Karkeasti arvioituna kaikkien Varsinais-Suomen sote-kiinteistöjen yhteenlasketut energiakulut ovat vuodessa noin 22 miljoonaa euroa. Kiinteistöjen kunto on vaihteleva. Vaikka välttämättömät korjaukset on tehty myös uudistusta odotellessa, kunnat siirtävät suurempia kunnostuksia olettaessaan, että panostukset niihin ovat kunnan näkökulmasta turhia hallinnollisen uudistuksen kynnyksellä. Sote-uudistuksen jalkoihin on voinut jäädä tarpeellisiakin kunnostuksia, mitkä eivät ole olleet luonteeltaan akuutteja. Esimerkiksi pidemmällä tähtäimellä hyvinkin kannattavat kalliit investoinnit, kuten lisäeristäminen tai uusiutuvan energian lisääminen saattavat jäädä tekemättä, koska budjettihyödyn epäillään valuvan tulevan maakunnan laariin. Joka tapauksessa sekä kuntien että maakuntien kiinteistöjä ylläpidetään verovaroin, vaikka organisaatioilla onkin omat budjettinsa.

Sote-uudistuksen suunnitelmien mukaan kiinteistöjen omistajuus säilyisi kuitenkin jatkossakin kunnilla, joilta Maakuntien tilakeskus vuokraisi nämä käyttöönsä. Energiatehokkuuden parantaminen pienentäisi siis kiinteistöjen ylläpitokustannuksia kuntien hyödyksi myös uudistuksen jälkeen. Mikäli kiinteistöjen kunnostuksiin liittyviä päätöksiä joudutaan odottamaan vielä pitkään, voi maakunnassa pahimmillaan olla lopulta suuri määrä ongelmakiinteistöjä. Kiinteistöjen huonosta hoidosta kärsivät ensisijaisesti niiden työntekijät ja asiakkaat.

Kuntien kiinteistöjä koskevista päätöksistä merkittävä osa on poliittisia. Sote-uudistuksen takkuilua ei tulisi käyttää tekosyynä investointien välttelyyn. Kaikilta osin kiinteistöihin liittyvää haastetta ei ratkaista pelkästään sote-uudistuksen toteutumisellakaan. Suuri osa poliitikoista on kiinteistöjen hoitoon liittyvissä kysymyksissä maallikoita, mikä on valitettavasti johtanut myös huonoihin ratkaisuihin esimerkiksi sisäilmaongelmaisten kohteiden ylläpidosta päätettäessä.

Kun julkisia varoja käytetään, toivoo jokainen veronmaksaja niiden käytöltä tehokkuutta. Siksi jokaisen asioista päättävän tulisi hankkia riittävästi tietoa päätöksenteon taustalle. Suomen julkisten rakennusten kokonaisarvo on jopa 46 miljardia euroa eikä sillä tulisi uhkapelata. Pahimmillaan tietämättömällä poliittisella päätöksellä sotketaan rakennuksen suunniteltu toiminta ja jopa pilataan rakennus pysyvästi. Kunpa vain vastuu yhteisten varojen käytöstä painaisi riittävästi.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  maanantai, 29 lokakuu 2018 10:36

Lokakuun alussa julkaistiin runsaasti ajatuksia ja keskustelua herättänyt kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastoraportti. Ennennäkemättömän laajan raportin viesti on selvä: tarvitaan nopeita päästövähennyksiä, jotta lämpötilan nousu voitaisiin rajoittaa tarvittavaan 1,5 asteeseen. Tavoitteen saavuttamiseksi ilmakehästä täytyy myös poistaa hiilidioksidia muun muassa talteenoton sekä hiilinielujen avulla.

Koko energiajärjestelmämme on muuttumassa ja fossiilisiin polttoaineisiin nojaavasta energiantuotannosta ollaan irtautumassa. Murros koskee sekä energiantuotannon rakennetta, ohjausta, kulutusta että loppukäyttäjiä. Viime vuonna julkaistussa energiamurrosraportissa nostetaan esille, että energia- ja ilmastoasiat kytkeytyvät entistä vahvemmin innovaatio-, kulutus- ja aluepolitiikkaan. Merkittävimpiä muutoksen ajureita ovat energiateknologia, digitalisaatio, sääntely ja kuluttajien aktivoituminen.

Suomessa kunnat tähtäävät Sitran selvityksen mukaan valtiota kunnianhimoisemmin ilmastotavoitteisiin: Suomi on asettanut hiilineutraaliuden tavoitevuodeksi 2045, kun taas esimerkiksi Turku tähtää hiilineutraaliuteen jo vuoteen 2029 mennessä. Varsinaissuomalaisista kunnista viisi on Hinku-kuntia, jotka ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80% päästövähennyksiä vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030. Kunnat voivatkin olla suunnannäyttäjiä meneillään olevassa energiamurroksessa. On tärkeää muistaa, että poliittisen päätöksenteon ohella myös meidän kansalaisten aktivoitumisella ja valinnoilla on merkitystä: teknologian ja automaation avulla voidaan tehostaa kiinteistön energiatehokkuutta merkittävästi, mutta rakennuksen käyttäjien toiminnan ohjaamisen kautta voidaan saavuttaa noin 10 % energiansäästö.

Energiankulutuksemme on kiistatta suurta ja varsin huoletonta. Energian saatavuudesta onkin tullut meille itsestäänselvyys. Kotioloissa sähkölaskun pienentäminen voi motivoida energiansäästöön, mutta julkisissa tiloissa energiankulutus ei näy loppukäyttäjille, eivätkä kustannussäästöt toimi samanlaisena kannustimena kuin kotitalouksissa.

Energiamurrosraporttia mukaillen olisi tärkeää, että koko energiateemasta laajoine vaikutuksineen tehtäisiin näkyvää ja osallistavaa niin kuluttajille kuin pientuottajille – mahdollisimman konkreettisilla ja hauskoillakin tavoilla. Lisäämällä aiheen kiinnostavuutta loppukäyttäjä tehdään tietoiseksi energiaan liittyvistä arjen valinnoistaan ja vaikuttamismahdollisuuksistaan kotona, työpaikoilla ja julkisissa tiloissa. Digitalisaation myötä käyttäjien rooli kasvaa entisestään, sillä älykkäät rakennukset ja kuluttajat toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Tulevaisuudessa kuluttaja voi olla myös energiantuottaja.

Miten tämä sitten toteutuisi käytännössä? Kuvitellaan koulu, jossa energia on tehty näkyväksi. Energiasta opitaan ilmiönä: kaikki ovat osa energiajärjestelmää. Oppilaat voivat esimerkiksi tuottaa energiaa pyörillä polkemalla, verrata energiankulutustaan luokkakavereiden kesken ja käydä energiakauppaa keskenään pelin muodossa. Visuaalisen havainnollistamisen avulla lapset oppivat vähentämään vedenkulutustaan käsiä pestessään. Oppilaat ovat rakentaneet tuulivoimaa hyödyntävän taideteoksen, joka syöttää energiaa verkkoon. Koulun katolla olevien aurinkopaneelien tuottaman energian avulla lämmitetään ja viilennetään koulun liikuntatilat. Yhdessä säästetty ja tuotettu energia näkyy rakennuksen seinillä. Rakennusten käyttäjät ovat vuorovaikutuksessa rakennuksen kanssa.

Muun muassa tämänkaltaisten tulevaisuuskuvien toteutumista edistetään nyt monella taholla, myös Valonian työssä. Olemme osatoteuttajana nimenomaan käyttäjälähtöisyyden näkökulmasta hiljattain käynnistyneessä 6Aika Energiaviisaat kaupungit (EKAT) -hankkeessa. Kokonaisuuden tavoitteena on nostaa mukana olevat kaupungit – Turku, Tampere, Helsinki, Espoo, Vantaa ja Oulu – kansainvälisiksi esimerkkialueiksi energiatehokkaassa asumisessa, nollaenergiarakentamisessa, monimuotoisen energiajärjestelmän toteuttamisessa, energiatehokkuuden seurannassa ja käyttäjien ohjaamisessa. Hanke rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta.

Kenties tulevaisuuden kuluttajalla on kädessään ranneke, joka seuraa käyttäjäprofiilin mukaan energiankulutusta älykkäissä rakennuksissa? Rannekkeen avulla omaa kulutustaan olisi helppo optimoida ja säästetyn energian voisi syöttää verkkoon muille käyttäjille. Oma päivittäinen energiankulutus näkyisi reaaliaikaisesti ja sitä voisi seurata yhtä helposti kuin vaikkapa tilitapahtumia.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Sivu 1 / 3