Kirjoittanut  Janne Tolonen tiistai, 28 elokuu 2018 12:33

Jokien merkitys Varsinais-Suomen historiassa on ollut merkittävä. Asutus levisi rannikolta sisämaahan jokia pitkin. Näitä nykyisin hyvin vaatimattomia, pieniä puroja pitkin on päässyt purjehtimaan pitkälle sisämaahan. Kaupungit ja kylät syntyivät jokien varsille.

Maanviljelyn levittyessä ja kehittyessä jokilaaksoja raivattiin peltomaaksi ja jokiin ja puroihin rakennettiin patoja myllyjen tarpeisiin. Aurajoen Halistenkosken vesimyllystä löytyy ensimmäinen maininta jo vuodelta 1553. Myöhemmin myllypatojen yhteyteen rakennettiin sahoja ja rautaruukkeja. Tunnettuja ruukkeja ovat esimerkiksi Teijon rautaruukit Salossa, joista Teijon ruukki perustettiin jo 1600-luvulla ja Mathildedalin ruukki 1850-luvulla. Vesistöjen ympärille kehittyvä teollisuus toi vaurautta alueille, mutta teollistumisen myötä tarve puutavaralle alkoi kasvaa. Jokia perattiin tukinuiton tarpeisiin 1800-luvulta alkaen.

Varsinais-Suomen jokiin rakennettiin sähköntuotantoa varten ensimmäiset vesivoimalaitokset 1900-luvun alussa. Kiskonjoen Koskelle valmistui voimalaitos vuonna 1909, Paimionjoelle 1916. Näiden nykyisin pien- ja minivesivoimalaitoksiksi luokiteltavien laitosten tuottamalla sähköllä oli suuri merkitys koko maakunnalle. Padot ja jokien säännöstely kuitenkin muuttivat jokiekosysteemejä ja katkaisivat kalojen vaelluksen jokiin.

Kotitarvekalastus ja -ravustus oli aikoinaan yleistä ja erittäin tärkeä osa ravinnonhankintaa. Kalastusta pidettiin niin tärkeänä, että jopa kirkonkellojen soitto parhaimpaan kalojen kutuaikaan oli menneinä aikoina kiellettyä. Myös myllypadot oli pidettävä auki kalojen nousuaikaan.

Vesistöjen tarjoamat antimet ja mahdollisuudet arvostettiin korkealle, mutta valitettavasti tietämys ja osaaminen vesistöjen suojelemiseksi ei ollut riittävää. Joet toimivat pitkään avoviemäreinä, jokia padottiin, perattiin ja niihin laskettiin teollisuuden jätevesiä. Jo 1800-luvulta alkanut ja 1900-luvun loppupuoliskolla kiihtynyt suo- ja metsäojitusten vimma jätti jälkensä myös Varsinais-Suomen virtavesiin. Peltomaan raivaamiseksi Varsinais-Suomesta on kuivatettu useita kokonaisia järviä ja räjäytetty jokien koskialueita.

Aiemmin tärkeinä kulkureitteinä, kala-aittoina ja vaurauden tuottajina toimineet joet muuttuivat hiljalleen rehevöityneiksi kuivatus- ja jätevesien purkupaikoiksi. Vesien pilaantumisen seurauksena kalastus ja muu virkistyskäyttö hiipui ja maanviljelyn ja karjatalouden kehittyessä kalastuksen merkitys väheni entisestään. Teollisuuden modernisoituessa myös mylly- ja sahatoiminta keskeytyi, mutta raunioituvat padot jäivät edelleen estämään kalojen vaeltamisen. Vieraslaji täpläravun levittämä rapurutto tuhosi valtaosan rapukannoista ja alkuperäiset jokirapukannat ovatkin lähes hävinneet.

Onko tilanne siis täysin toivoton?

Vuosisatoja jatkunut jokien muokkaaminen on jättänyt jälkensä ja virtavesien kunnostaminen on haastavaa muttei kuitenkaan mahdotonta. Jätevedenpuhdistus on kehittynyt ja teollisuuden päästöt pienentyneet. Maa- ja metsätaloudessa on mahdollista nykytietämyksellä huomioida luontoarvot ja turvata vesistöjen hyvä tila, mikäli tahtoa riittää.

Virtavesien ennallistaminen vaatii resursseja ja pitkäjänteisyyttä, mutta pienilläkin teoilla on merkitystä. Vain muutamalla soraämpärillisellä voidaan saada aikaan kutupaikka uhanalaiselle taimenelle. Metsänomistaja voi vaikuttaa virtavesiluonnon hyvinvointiin säästämällä virtavesien rantametsät avohakkuilta. Yksittäisen padon purkaminen tai kalatien rakentaminen voi elvyttää jo useita kilometrejä jokiluontoa. Laajemmilla vesistö- ja valuma-aluekunnostuksilla pystytään vähentämään vesistöihin päätyvää kuormitusta ja jopa varautumaan ilmaston lämpenemisen haasteisiin kuten tulviin ja kuiviin ajanjaksoihin.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  keskiviikko, 01 elokuu 2018 12:33

Liikenteen päästöt tulisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Haaste on suuri ja positiivisen kehityksen tulisi olla rivakkaa. Tuoreen henkilöliikennetutkimuksen mukaan kävelyn ja pyöräilyn osuus ei kuitenkaan ole edellisen, vuoden 2011 tietoihin perustuvan, tutkimuksen jälkeen kasvanut ja esimerkiksi Turun seudulla jopa noin puolet 1–3 kilometrin mittaisista matkoista tehdään henkilöautolla.

Samaan aikaan liian vähäinen liikunta aiheuttaa valtakunnallisesti satojen miljoonien vuosittaisia kustannuksia. Vastikään julkaistun tanskalaisen selvityksen mukaan pyöräilyn avulla voitaisiin vähentää satoja tuhansia sairaspäiviä vuodessa. Terveysjärjestö WHO on kehittänyt HEAT-nimisen työkalun, laskentamallin, jolla pyöräilyn ja kävelyn taloudelliset hyödyt voidaan konkretisoida. Laskelman mukaan Helsingissä yksi pyöräilyyn sijoitettu euro tulee takaisin kahdeksankertaisena.

Liikkumattomuuden kustannuksia kyllä lasketaan, mutta pyöräilyn ja kävelyn edistämisen hyötyjä ei silti huomioida tarpeeksi päätöksenteossa. Yksityisautoilu valitaan monesti helppouden nimissä ja kävelyn ja pyöräilyn tulisikin olla autoilua helpompia vaihtoehtoja. Mutta miten suunnitellaan ja saadaan aikaan liikenneympäristö, jossa valitaan kävely ja pyöräily autoilun sijaan?

Suurin osa kulkuneuvovalinnoista ratkaistaan jo suunnitteluvaiheessa. Kävelyn ja pyöräilyn helppouden saavuttamiseksi tarvitaan paljon eri näkökulmia ja näkemyksiä. Osallistava suunnittelu on avainasemassa, kun tehdään kevyen liikkumisen muotoja edistävää, toimivaa liikennejärjestelmää.

On sanottu, että ihmiset ovat tyytyväisempiä huonoihin päätöksiin, joita ovat olleet mukana tekemässä kuin hyviin, jos he eivät ole voineet vaikuttaa asiaan. Asukkaat ovat myös sitoutuneempia omaan elinympäristöönsä ja pitävät siitä parempaa huolta, jos he ovat voineet vaikuttaa sen suunnitteluun. Kuntalain 22§ mukaan kunnan asukkailla on oltava edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan, joskin käytännön toteutus on kunkin kunnan itse päätettävissä. Etenkin liikenneympäristön suunnittelussa osallistaminen jää usein puutteelliseksi, sillä osallistamisen hyötyjä ei ymmärretä. Pelkkä keskustelutilaisuuden järjestäminen ei riitä aidoksi vaikuttamismahdollisuudeksi. Erilaisia, nykyaikaisempia keinoja asukkaiden kuulemiseen olisi kyllä jo tarjolla netin keskustelupalstoista mobiilisovelluksiin.

Myös kuntaorganisaatioihin kertyy paljon sektorikohtaista ja kokemusperäistä hiljaista tietoa, joka tulisi hyödyntää tehokkaammin liikennesuunnittelussa. Suunnittelun kannalta arvokasta tietoa on niin lääkärillä, joka huolehtii ihmisten hyvinvoinnista, opettajalla, joka päivittäin liikuttaa lapsia kouluympäristössä sekä vaikkapa logistiikkapalveluita hoitavalla autonkuljettajalla.

Seuraavan kolmen vuoden aikana Varsinais-Suomessa testataan erilaisia osallistamismenetelmiä ja pyritään saamaan ne pysyväksi osaksi liikennesuunnittelua. Huhtikuussa 2018 alkaneen kansainvälisen Participatory Urban Planning for Healthier Urban Communities -hankkeen tavoitteena on saada kunnan eri sektoreita sekä kuntalaisia ja yhdistyksiä mukaan yhdyskuntasuunnitteluun pohtimaan entistä parempia pyöräily- ja jalankulkuolosuhteita. Samalla levitetään tietoutta WHO:n HEAT-työkalusta, kannustetaan sen käyttöönottoon kunnissa sekä testataan sen toimivuutta alueellisessa liikennesuunnittelussa.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  Reetta ja Maiju tiistai, 27 helmikuu 2018 12:26

Varsinais-Suomen kunnissa tehdään paljon toimia ympäristön eteen. Mutta tietävätkö myös kuntalaiset, mitä kaikkea ympäristövastuullisuuden saralla tapahtuu?

Kuntien viestintäresurssit ovat niukat, mutta ilman viestintää tieto tehdystä työstä jää vain pienen piirin tietoisuuteen. Kun viestintää ajattelee kuntalaisille tarjottavana palveluna ja sen merkitys myös markkinointityökaluna ymmärretään, on siihen helpompi suunnata resursseja. Kun asukkaat, työntekijät ja yhteistyötahot ovat jyvällä toimenpiteistä, kasvaa myös luottamus kunnan toimintaan.

Strategioita, ohjelmia ja tavoitteita kirjataan vähintäänkin kunnan nettisivujen uumeniin, mutta käytännössä hyvät toimet jäävät helposti kertomatta. Keskeneräisiäkin toimia kannattaa kuitenkin tuoda esiin: näin omien sekä ulkopaikkakuntalaisten kuva aktiivisesta kunnasta vahvistuu.

Mutta miten sitä viestintää tehdään?

Viestintä ja vastuullisuusviestintä kaipaa suunnitelmallista otetta sekä koordinointia. Kunnallanne on varmasti useita viestintäkanavia, jotka ovat valjastettavissa myös ympäristöasioiden esiintuomiseen. Nettisivut ovat hyvä tiedon tukikohta, mutta harva surffaa asioikseen katsomaan kuulumisia kunnan nettisivuilta – sieltä tieto pitää saada vielä pilkottuna ja pureksittuna eri kohderyhmille erilaisiin kanaviin. Huomioikaa viestinnässä kohderyhmät: esimerkiksi eri-ikäisillä ihmisillä on omat tapansa seurata mediaa.

Kun kunnassanne valmistuu erilaisia ympäristövastuullisuuteen liittyviä raportteja ja selvityksiä, täytyy niistä tiedotusvaiheessa kaivaa kiinnostavimmat kohdat esiin – raportti itsessään ei ole uutisoinnin väärti. Tiedon visualisointi, kuten erilaiset infograafit, auttavat sekä päättäjiä, kuntalaisia että toimittajia sisäistämään tiedon nopeasti. Voisiko paikallislehden kanssa lähteä vuorovaikutteiseen yhteistyöhön vastuullisuusteemoista esimerkiksi juttusarjan muodossa? Kiinnostaisiko jokin teemoista myös alueen isompaa tai jopa valtakunnallista mediaa?

Kunnan työntekijöitä tulisi myös kannustaa ja osallistaa sisällöntuotantoon. Varsinkin pienessä kunnassa on tärkeää aktivoida työntekijöitä huomaamaan omassa työssään viestinnän arvoisia hetkiä. Kun keskiöön nostetaan ihminen, on näkökulma heti samaistuttavampi. Kunnan viestinnässä kannattaa nostaa esiin hyviä esimerkkejä ja kannustaa kehuen myös muita toimijoita, jotka työskentelevät alueella ympäristön eteen.

Naapurikunnat voivat suunnitella myös ympäristövastuullisuuden viestintää yhdessä. Yhdessä tekemällä saa arvokasta vertaistukea, josta tuskin kenellekään viestintää tekevällä on ylitarjontaa. Erilaisia koulutuksia ja kuntien viestintäverkostoja löytyy esimerkiksi Kuntaliiton kautta.

Loppuun muutama viestintäesimerkkiä näyttävä kunta: Raisiossa Facebook on ahkerassa käytössä ja viestit pureksitaan tiiviiseen ja helposti ymmärrettävään muotoon. Paraisilla on Kestävä saaristokunta -blogi tuomassa esiin alueen ympäristövastuullisuutta. Kaarinan myös ympäristöaiheisia uutisia voi seurata Twitteristä. Naantalissa kuntalaiset saavat kaupunkilehden luettavakseen sekä painettuna että sähköisenä.

Valonia voi myös auttaa kuntia tuomaan esiin kestävän kehityksen toimenpiteitä – muistakaa siis hyödyntää tuottamaamme materiaalia, kuten nettiuutisia ja somejulkaisuja. Voitte aina pyytää myös suunnitteluapua, kommentteja tai haastatteluja asiantuntijoiltamme.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  maanantai, 18 joulukuu 2017 11:11

Vuonna 2030 arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti 40 % kuilu veden käyttötarpeen ja saatavuuden välillä. Makean veden osuus koko maailman vesivaroista on 3 %, josta vain murto-osa on helposti saatavilla vesistöissä tai altaissa. Kun otetaan huomioon, että 80 % jätevesistä lasketaan puhdistamattomina vesistöihin, myös saatavilla olevan veden laatu on vaarassa. Mitä vähemmän puhdasta vettä on saatavilla, sitä enemmän käytetään puhdistamatonta vettä, joka lisää sairastapausten määrää.

Vesi on tärkeä osa niin maatalouden kuin kulutustavaroidenkin tuotanto- ja arvoketjua. Veden käyttöön tuotannossa liittyy kuitenkin lukuisia riskejä, joista monella voi olla haitallisia ja peruuttamattomia ympäristövaikutuksia. Vesiriskit voivat liittyä veden saatavuuteen ja laatuun, yrityksen maineeseen tai tehottomaan ja epäoikeudenmukaiseen veden sääntelyyn, jotka kaikki lopulta vaikuttavat yritystoiminnan kannattavuuteen.

Kotimainen vesivarojen käyttö on pääsääntöisesti kestävää. Suomalaisten kulutus ja suomalaisten yritysten tuotantoketjut kuitenkin kuluttavat myös muun maailman niukkenevia vesivaroja. Suomalaisten vesijalanjäljestä 47 % kulutetaan ulkomailla tuontituotteiden valmistukseen. Käyttämistämme tuotteista monet tulevat alueilta, joilla kärsitään jo veden niukkuudesta ja laatuongelmista.

Muuttuvassa ilmastossa tulevaisuuden vesivarat ovat vaarassa niin laadullisesti kuin määrällisesti. Saatavilla oleva vesi ei tule riittämään kasvavalle väestölle ja lisäksi se voi olla maantieteellisesti eriytynyt tuotannosta. Vesivarojen huono hallinta johtaa veden niukkuuteen ja kuivuuteen, jonka vaikutukset näkyvät muun muassa väestön liikehdintänä.

Maailmanlaajuisesti suomalaiset kuluttajat, yritykset sekä poliittiset päätöksentekijät voivat silti tehdä paljon vesivastuullisen toiminnan edistämiseksi. Kokonaisvaltaisesti vesivastuullisuus ratkaistaan valtionhallinnon, yrityksien, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisön välisen yhteistyön kautta.

Yrityksille hyvä tapa aloittaa on tehdä vesivastuusitoumus, joka haastaa kestävään veden käyttöön. Ensimmäinen askel kohti liiketoiminnan vesivastuullisuutta on tunnistaa vesiriskit yrityksen tuotanto- ja arvoketjussa. Kun halutaan edistää vesivarojen kestävää hallintaa, yritykset voivat muun muassa noudattaa vesivastuullisuusstandardeja ja sertifioida toimintajärjestelmät näiden mukaiseksi. Siten yritykset voivat osaltaan huolehtia myös alihankkijoidensa veden käytön kestävästä hallinnasta. Vastuullisuustyö voi olla myös tapa erottua kilpailijoista ja toimia oman alansa edelläkävijänä.

Yksittäinen kuluttaja voi edistää vesivastuullista tuotantoa etenkin ruoankulutustottumuksillaan. Ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin veden käyttäjä. Vesivastuullisuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi suosimalla kasvispainotteista ja kotimaista kausiruokaa tai kuluttamalla kohtuullisesti ja vähentämällä ruokahävikkiä. Kuluttaja voi myös vaatia tietoa yritysten vesivastuullisuudesta.

Poliittisessa päätöksenteossa on jo varauduttava pitkän aikavälin muutoksiin edistämällä vastuullista vesipolitiikkaa. Kunnallisten vesihuoltolaitosten on hyvä kartoittaa toimiensa vesiturvallisuutta ja niiden yhteyksiä muihin turvallisuuden muotoihin Lisäksi vesivastuullisuus julkishankintojen kriteerinä edistäisi veden huomioon ottamista laaja-alaisemmin hankintoja tarjoavissa yrityksissä.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  perjantai, 01 joulukuu 2017 09:39

Loppukesällä ja alkusyksystä oli kuivaa ja pohjavesien pinnat laskivat. Lopulta tulivat syysateet ja samalla syystulvat. Vettä tuli lyhyessä ajassa paikoin keskimääräistä enemmän, uutisoitiin vesien nousemisesta teille ja pelloille.

Suomen ilmastossa tulvat kuuluvat luonnolliseen veden kiertokulkuun, mutta aiheuttavat haasteita infrastruktuurille.

Hulevesien, eli päällystetyiltä pinnoilta kuten pihoilta, katoilta ja teiltä valuvien sadevesien, nopea poisjohtaminen viemäreitä pitkin vesistöön on vallalla oleva hulevesien käsittelymuoto. ”Poissa silmistä, poissa mielestä” -asenteella on kuitenkin aiheutettu lisähaasteita niin viemäriverkostoon kuin vastaanottaviin vesistöihin. Erityisesti sekaviemäröidyillä alueilla jätevesiviemäriin ohjattu hulevesi kuormittaa jätevesiverkoston kapasiteettia ja jätevedenpuhdistusprosessia puhdistamolla. Lisäksi hulevesien sisältämät haitta-aineet heikentävät vastaanottavan vesistön laatua.

Hulevesistä johtuva kapasiteetin ylittyminen jätevesiviemäriverkostossa voi johtaa ylivuotilanteeseen. Tällöin puhdistamatonta jätevettä päätyy ympäristöön ja tämä voi aiheuttaa hajuja ympäristöhaittojen lisäksi terveydellisiä riskejä.

Jätevesiylivuodot ovat poikkeustapauksia, mutta ilmastonmuutoksen seurauksena sään ääri-ilmiöiden kuten rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän, mikä voi lisätä ylivuototilanteiden esiintymisiä. Suomalaisessa vesihuollossa on saneerausvelkaa ja korjaustoimet kohdennetaan jo nyt sinne missä on jo palava kiire toimenpiteille. Vuotavien jätevesiviemärien saneeraaminen olisi kuitenkin ensisijainen keino vähentää sinne kuulumattomien hulevesien aiheuttamaa hydraulista kuormitusta jätevesiviemäreissä. Lisäksi erillisviemäröintiin siirtyminen, jossa jätevedet ja hulevedet kulkevat omissa viemäreissään on tehokas, mutta suuria investointeja vaativa keino ongelman ratkaisemiseksi. Uusien, laajojen sadevesiviemäreiden rakentaminen tiiviissä kaupungissa ei ole edes aina mahdollista.

Saneerausvelan kanssa painivaa vesihuoltoa voidaan kuitenkin tukea myös kestävällä maankäytön suunnittelulla.

Hulevesien kokonaisvaltaisessa hallinnassa tulisi yhä enemmän kiinnittää huomiota luonnonmukaisiin hulevesiratkaisuihin, hulevesien pidättämiseen ja imeyttämiseen. Tehokkainta olisi käsitellä hulevedet jo niiden syntypaikalla. Luonnonmukaisia hulevesien pidättämiskeinoja ovat erilaiset painanteet, altaat ja kosteikot. Tiivistyvässä kaupungissa hulevesien hallintaa voidaan toteuttaa esimerkiksi viherkattojen avulla. Viherkatto voi viivyttää ja haihduttaa kosteina aikoina 35 % sadannasta ja kuivina aikoina jopa 100 %. Toimenpiteiden kirjo on laaja, ja ne tulisi rohkeasti ottaa käyttöön. Pienillä investoinneilla luonnonmukaisiin hulevesiratkaisuihin voitaisiin keventää myös viemäriverkostoon kohdistuvia virtaamapiikkejä.

Hulevesien hallinta on pääasiassa kuntien vastuulla, mutta hyödyistä nauttivat niin vesihuolto kuin kuntalaisetkin. Hulevesien hallinta tulisikin nähdä haitan sijaan mahdollisuutena. Vesipinta-alan sekä kasvillisuuden lisääminen kaupunkiympäristössä tuottaa monia muitakin hyötyjä hulevesien hallinnan lisäksi. Kasvillisuus parantaa kaupungin ilmanlaatua sitoessaan ilman epäpuhtauksia ja haihduttaessaan vettä. Kaupunkiluonto monimuotoistuu ja maisemarakenne monipuolistuu. Vehreys ja luonnonläheisyyden tuntu lisäävät viihtyvyyttä ja samalla kaupunkilaisten hyvinvointia. Eikö olisi jo aika tarttua tuumasta toimeen?

Valoniassa on käynnissä Jätevesiylivuotojen parempi hallinta -hanke, jossa arvioidaan jätevesiylivuotojen aiheuttamia ympäristöriskejä.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  torstai, 29 kesäkuu 2017 15:33

Yhteistyön ja vapaaehtoisuuden merkitystä vesiensuojelussa ei voi väheksyä. Monet merkittävät onnistuneet vesiensuojeluhankkeet ovat vuosien vapaaehtoistyön tulosta. Maataloudessa vapaaehtoisia, joskin taloudellisesti tuettuja, vesiensuojelutoimenpiteitä on tehty yli 20 vuotta. Maatalouden ravinnekuormitusta on pystytty vähentämään esimerkiksi lannoitusta vähentämällä tai kerääjäkasveja viljelemällä.

Lisätoimille on kuitenkin tarvetta. Maanomistajilta toivotaan enemmän tilojen välisiä vapaaehtoistoimia peruskuivatuksen luonnonmukaisuuden ylläpitämiseksi. Luonnonmukaiseen peruskuivatukseen kuuluu valuma-alueen kokonaisvaltainen tarkastelu, jonka avulla voidaan vähentää sekä maa- että metsätalouden valumavesien aiheuttamia haittoja. Luonnonmukaiseksi kunnostettu oja voi tarjota monimuotoisia kasvuympäristöjä niin pölyttäjille kuin vesieliöstöllekin.

Suurin osa Suomen pelloista ja metsistä ojitettiin kertaalleen 1980-luvulle mennessä. Pääosin lapiotyönä tehdyt suorat valtaojat johtavat peltolohkojen kuivatusvedet suurempiin vesistöihin mahdollisimman nopeasti. Perinteisessä suorassa, kasvillisuudesta ja kivistä paljaassa uomassa virtaava vesi lisää uoman reunojen syöpymistä ja siten kiintoaineksen sekä ravinteiden määrää vesistössä. Aiemmin valtion vastuulla ollut peruskuivatuksen kunnossapidosta huolehtiminen on nykyisin kyseisen uoman ojitusyhteisön vastuulla. Pelkästään Varsinais-Suomen alueella on noin 6000 ojitusyhteisöä.

Maatalousuomien valtaojia pitäisi kunnostaa noin 5-30 vuoden välein. Nykyiset työmenetelmät mahdollistavat kunnostamisen myös luonnonmukaisin menetelmin. Joissain tilanteissa uomaa ei tarvitse kunnostaa lainkaan tai kunnostus voidaan toteuttaa esimerkiksi tulvatasanne ja alivesiuoma yhdistelmällä, pohjapadoilla ja muilla kivetyksillä, loiventamalla uoman reunoja tai laajentamalla uomaa laskeutusaltaiksi ja kosteikoiksi. Hitaasti virtaava vesi vähentää uomaeroosiota sekä mahdollistaa veden säilymisen uomassa myös vähävetiseen aikaan. Luonnonmukaisin menetelmät vähentävät valtaojan kunnostustarvetta tulevaisuudessa.

Varsinais-Suomessa maatalousmaiden luonnonmukaisia peruskuivatuksia on toteutettu muun muassa Perniön Juottimenojalla. Syksyllä 2017 suunnitellaan tulvatasanteiden toteuttamista Turussa Topinojalle ja Somerolla Mättäänojalle. Luonnonmukaisen peruskuivatuksen esimerkkikohteita tarvitaan kuitenkin paljon enemmän, jotta toimenpiteitä saataisiin aktiivisemmin käytäntöön. Siihen kaivataan rohkeita maanomistajia, jotka näkevät luonnonmukaiset uomakunnostukset osana toimivaa maatalousluontoa. Ensimmäinen askel onkin aktivoida uinuvat ojitusyhteisöt pohtimaan, kuinka uomaverkostoista saadaan luontoarvoja kunnioittava ja maatalousmaat kuivattava luonnonmukainen ympäristö. Usean maanomistajan ojitusyhteisön aktivoimisessa auttaa myös ojitusisännöintimalli.

Kokemukset ja tutkimustieto edesauttavat luonnonmukaisen peruskuivatuksen sisällyttämistä jatkossa myös taloudellisesti tuettaviin toimenpiteisiin.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 02 toukokuu 2017 09:23

Ilmastonmuutoskeskustelussa on torjumistoimenpiteiden rinnalle nostettu yhä aktiivisemmin myös sopeutumistoimet. Mutta mitä ilmastonmuutos tarkoittaa vesistöille? Millaisilla vesiensuojelun toimilla muutoksiin voi varautua? Voiko toimissa piileä myös uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia?

Ennusteiden mukaan sademäärät ja valunta vesistöihin kasvavat, mikä muun muassa vauhdittaa eroosiota ja lisää ravinnekuormitusta. Tulvien ajankohdat muuttuvat, mutta myös kuivuusjaksot voivat pidentyä. Ajalliset ja määrälliset muutokset veden kiertokulussa aiheuttavat monenlaisia haasteita. Muutokset säässä ovat jo nähtävissä ja vesien tila on muuttunut merkittävästi. Vesien rehevöityminen näkyy muun muassa voimakkaina vesikasvillisuusesiintyminä ja sinileväkukintoina.

Talviaikaisten vesisateiden yleistyminen lisää peltomaiden eroosiota aiheuttaen haasteita maataloudelle ja vesiensuojelulle. Maataloudessa tähän on reagoitu muun muassa kiinnittämällä entistä enemmän huomiota peltomaan rakenteeseen ja kasvukuntoon, jotta ravinteet pysyisivät pellossa kasvien käytössä eivätkä valuisi vesistöihin.

Tulvat aiheuttavat haasteita myös jätevesien käsittelylle. Viemäriverkostojen saneeraukselle on monessa kunnassa suuri tarve, sillä vanhoihin viemäriverkostoihin on johdettu myös sadevesiä, jotka kuormittavat viemäriverkostoa. Sateilla jätevesiä joudutaan ohijuoksuttamaan suoraan vesistöihin. Tätä lisäkuormitusta jo valmiiksi rasittuneet vesistömme eivät todellakaan kaipaa.

Tulevaisuudessa reagointia ilmastonmuutokseen on tehostettava toteuttamalla maa- ja metsätalouden peruskuivatusta sekä hulevesien hallintaa luonnonmukaisin menetelmin ennallistamalla vesistöjen luontaisia vesivarastoja kuten tulvarantoja, soita, kuivatettuja järviä ja kosteikkoja. Vedelle tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän tilaa. Ilmastonmuutos lisää stressiä monille uhanalaisille lajeille ja niiden elinympäristöille, joita voidaan paremmin huomioida ja kunnostaa luonnonmukaisen vesien hallinnan yhteydessä.

Uudet menetelmät vaativat kuitenkin myös maa- ja metsätalouden tukijärjestelmien kehittämistä. Tällä hetkellä luonnonmukaisten menetelmien jalkauttaminen laajempaan käyttöön voi aiheuttaa tulonmenetyksiä esimerkiksi menetetyn peltopinta-ala myötä. Vanhat menetelmät ja pinttyneet tavat johtaa vesi nopeasti pois näkyvistä eivät kuitenkaan enää vastaa nykytiedon mukaisia vaatimuksia.

Sekä maa- ja metsätalouden että rakennettujen alueiden vesiä tulisi hallita luonnonmukaisesti. Luonnonmukainen hallinta tarjoaa vesiensuojeluhyötyjen lisäksi mahdollisuuksia myös uusien ekosysteemipalveluihin perustuvien elinkeinojen kehittämiseen. Esimerkiksi kosteikkoalueet tarjoavat monia mahdollisuuksia riista- ja kalataloudelle sekä luontomatkailulle. Rehevöityvissä vesissä kasvaa suuria biomassoja, jotka voisivat toimia raaka-aineina korkean laadun ja jalostusasteen tuotteille. Kehitystyö kuitenkin vaatii avoimia ajatuksia ja uusia innovaatioita. Varsinaissuomalaiset yritykset, ottakaa tästä koppia!

Vesi on elämän edellytys ja hieno, mutta haastava elementti. Ilmastonmuutokseen sopeuduttaessa vesiasioita on pohdittava monelta kantilta ja oleellisena osana myös biotaloutta.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  perjantai, 10 maaliskuu 2017 09:28

Ylen tv-uutisissa kerrottiin, kuinka Oslossa kiellettiin muutama kuukausi sitten dieselautot pariksi päiväksi huonon ilmanlaadun vuoksi. Eräs autoilija ilmoitti maksavansa mieluummin sakkoja kuin noudattavansa kieltoa. Koska eihän yksi päivä ilmastoa pelasta.

Kommentoijan tapaan monella menee sekaisin ilmaston lämpeneminen, kasvihuonekaasut sekä ilmansaasteet. Ilmanlaatuun vaikuttavat ilmansaasteet, joita myös kasvihuonekaasut ovat, mutta lisäksi ilmansaasteiksi lasketaan kaikki haitalliset kaasumaiset tai hiukkasmaiset aineet ilmassa. Ilmanlaatua heikentää myös katu- ja siitepöly, mutta ne eivät vaikuta ilmastonmuutokseen.

Vaikka liikenne onkin yksi suurimmista kasvihuonekaasujen lähteistä, on se myös suuri ilmanlaadun heikentäjä ja aiheuttaa monenlaisia haittoja. Dieselautot ovat merkittävä ilmanlaadun heikentäjä muun muassa suurten typpioksidipäästöjensä vuoksi ja Mexico Cityssa, Madridissa, Ateenassa ja Pariisissa dieselautojen käyttö aiotaankin kieltää vuoteen 2025 mennessä. Norjassa on pohdittu vuodesta 2025 alkavaa dieselautojen myyntikieltoa.

Liikenteestä aiheutuu pakokaasujen lisäksi myös paljon muita hiukkaspäästöjä esimerkiksi nastarenkaista, teiden pintojen sekä tiemaalien kulumisesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Tautitaakka-arvion mukaan ulkoilman pienhiukkaset ovatkin suurin terveysriski Suomessa, suurempi kuin UV-säteily, passiivinen tupakointi ja sisäilman raadon yhteensä. Lisäksi erään norjalaistutkimuksen mukaan liikenteen arvioitiin olevan suurin vesistöjen mikromuovien lähde liikenteestä aiheutuvien hiukkasten kulkeutuessa hulevesien mukana muun muassa meriin. Mikromuoveista aiheutuvaa terveyshaittaa emme osaa vielä edes täysin arvioida.

Muutokset liikenteessä vaativat rohkeutta niin päättäjiltä kuin virkamiehiltä. Uskallusta ehdottaa ja tehdä päätöksiä, jotka todennäköisesti aiheuttavat muutosvastarintaa. Suomessa liikenteen päästöt aiheuttavat vuosittain noin 200–300 ennenaikaista kuolemaa, pahentavat astmaoireita noin 30 000 ihmisellä sekä aiheuttavat 30 000–40 000 lapselle hengitystieinfektioita. Kumman arvotamme tärkeämmäksi, ihmisten terveyden ja elinympäristömme hyvinvoinnin vai mahdollisuuden rajattomaan yksityisautoiluun?

Valonia ja Varsinais-Suomen liitto ovat mukana Turku-vetoisessa CIVITAS ECCENTRIC -hankkeessa, jossa tartutaan ennakkoluulottomasti liikenteen kehittämiseen. Kokeiluita ja kehittämistoimenpiteitä on luvassa muun muassa sähköiseen liikenteeseen, pyöräilyolosuhteiden parantamiseen, uusiin liukkauden torjumistapoihin sekä liikenteen palveluistamiseen (Maas) liittyen. Hyviä kokemuksia levitetään myös muualle Varsinais-Suomeen.

Kalifornian entinen kuvernööri Arnold Schwarzenegger kysyi taannoin pikaviestipalvelu Twitterissä sulkeutuisivatko ihmiset pakotettuina samaan huoneeseen ennemmin käynnissä olevan bensa- vai sähköauton kanssa. Pieneen mittakaavaan laitettuna valinta on ilmiselvä. Meillä on mahdollisuus valita parempi ilmanlaatu ja puhtaampi tulevaisuus. Miksi emme tekisi niin?

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 14 helmikuu 2017 11:02

Kiertotaloudessa resursseja ja luonnonvaroja hyödynnetään älykkäästi niin, että niiden sisältämä arvo säilyy tai jopa lisääntyy. Luonnonvarojen jatkuvasti huvetessa kiertotalouteen siirtyminen on välttämättömyys, mutta samalla kiertotalous mahdollistaa Suomessa Sitran mukaan vähintään 2,5 miljardin vuotuisen arvonlisän.

Keskustelun sävy on jo muuttunut. Kasvua ja elinvoimaa ei enää suoraan kytketä ympäristön kannalta tuhoisiin käytäntöihin, kuten luonnonvarojen liikakäyttöön tai fossiilisen energian kulutukseen.

Elinkeinopoliittisesti kiertotaloudessa on kyse myös alueiden houkuttelevuudesta yritysten silmissä. Menestyjiä ovat ne maakunnat, kunnat ja kaupungit, jotka osaavat katsoa tulevaisuuteen ja haluavat olla mukana vähähiilisen ja resurssiviisaan yhteiskunnan rakentamisessa.

Olemme kuitenkin vielä kaukana siitä, että tämä kestävää tulevaisuutta maalaileva puhe näkyisi konkreettisina toimenpiteinä kaikilla sektoreilla.

Kuntien rooli maankäytön suunnittelijana, tilaajana, asiakkaana, rakennuttajana ja lupaviranomaisena sisältää suuren määrän yksittäisiä päätöksiä, joilla joko tuetaan tai hankaloitetaan kiertotalousyhteiskunnan syntymistä. Puhumattakaan kunnan roolista kasvattajana, ruokakulttuuritoimijana tai matkailun edistäjänä. Myös kunnan merkitys datan avaajana on muistettava.

Vuoden alussa voimaan tullut uusi hankintalaki antaa kunnille yhä paremmat edellytykset tehdä innovatiivisia ja vastuullisia hankintoja. Hankintamenettelyn vaatimukset ovat keventyneet ja joustavuus lisääntynyt. Hankinnoissa fokusta kannattaakin suunnata osallistavaan ja ennakkoluulottomaan markkinavuoropuheluun ja varsinaisen tarpeen perusteelliselle määrittelylle.

Varsinaisen tarpeen määrittely liittyy kiinteästi palveluistamiseen. Uuden hankintalain mahdollistama elinkaarikustannusten huomioon ottaminen helpottaa yhä useampien tarpeiden täyttämisen palveluna, fyysisen tuotteen hankkimisen sijaan – omistajuuden tilalle tulee yhä useammin käyttöoikeus.Hyvä esimerkki ovat IT-laitteet, joita voi ostaa käytettynä niin, että toimittava yritys samalla huolehtii myös jatkokäytöstä. Kunta voi myös siirtyä yhteiskäyttöautoihin yhdessä alueen asukkaiden kanssa sekä hankkimaan valaistusta tai lämpöä varsinaisten laitteiden sijasta. On tärkeää, että kunta luo puitteet, joissa yritysten on mahdollista tuoda esille uudenlaisia ratkaisuja.

Maakuntauudistus pistää myös kunnat miettimään omia vetovoimatekijöitään. Mikä tekee juuri meistä erityisen? Minkälainen kunta haluamme olla? On tärkeää tunnistaa alueiden olemassa olevia potentiaaleja, niin luonnonvaroja, osaamista, palveluita, kuin teollisia sivuvirtoja. Kiertotalouden ratkaisut ovat tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamista.

Kunta, joka nojautuu jätteettömyyteen, omavaraiseen energiajärjestelmään, älykkääseen liikennejärjestelmään ja osallistavaan suunnittelukulttuuriin on varmasti tulevaisuuden houkutteleva asuin- ja yritysympäristö.

Varsinais-Suomen liitto on juuri julkaissut Valonian johdolla maakunnallisen tiekartan kiertotalouteen. Alueellisella kiertotalouden tiekartalla luodaan askelmerkkejä monipuoliselle, kilpailukykyiselle ja kiertotalouteen pohjaavalle Varsinais-Suomelle. Tutustu tiekarttaan ja kevään sidosryhmätyöhön osoitteessa www.kiertotaloudenvarsinaissuomi.fi/tiekartta

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 30 marraskuu 2016 09:52

MIKSI METSILLÄ ON MERKITYSTÄ?

Kirjoittanut  keskiviikko, 30 marraskuu 2016 09:52

Talitintti pitää koiralle ja minulle seuraa metsäpolun varrella. Pieni metsikkö lähellä kotiani on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Lisäksi metsä on tähän asti säästynyt hakkuilta ja se onkin iäkkäiden tammien vanhainkoti.
Jokunen vuosi takaperin lähimetsäni reunaan kaavailtiin muutamaa pientalotonttia. Aie raukesi asukkaiden vastustukseen. Tapaus ei ole harvinainen, sillä lähes aina taajamametsien hoitotoimenpiteet tai niiden kaavoittaminen johonkin muuhun käyttöön nostattaa vastalauseita. Kun hakkuut ja kaavoitus nakertavat luonnontilaisia alueita yhä pienemmiksi ja pirstaleisimmiksi, lisääntyy myös ulkoilukäytön aiheuttama kuluminen säästyneillä alueilla.

Kuntien omistamien metsien yhteenlaskettu pinta-ala on valtakunnallisesti vain muutaman prosentin luokkaa, mutta niillä on kokoaan suurempi merkitys kaupunkien ja taajamien asukkaille. Metsät, rakentamattomat rannat tai muut niin sanotut joutomaat ovat kuntalaisten hyvinvoinnin lähteitä ja tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilyttäjiä. Uudistuneen opetussuunnitelman myötä koulut ja päiväkodit käyttävät lähimetsiä yhä enemmän päivittäisenä oppimisympäristönä ja lasten luontosuhteen tukena.

Periaatteessa metsälaki turvaa muun muassa erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnonsuojelulain mukaisten metsätyyppien säilymisen. Niiden tunnistamiseen on olemassa tarkat kriteerit, joiden nojalla lain kirjainta voidaan noudattaa. Jalkoihin voi kuitenkin jäädä lain henki eli se, mihin lailla alun perin pyrittiin. Jos pienveden ympärille jätetään lain vaatima muutaman metrin suojavyöhyke, on pykälät täytetty, mutta ympäristö pilattu.

Talousmetsiäkin voidaan hoitaa kestävin keinoin. Ympäristöä olisi opittava katsomaan kokonaisvaltaisemmin, jolloin huomataan ne toimenpiteet, jotka todellisuudessa heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Se tapahtuu ympäristönlukutaidon tasoa ja luonnon toimintamekanismien tuntemusta nostamalla.

Ihminen kyllä pystyy seilaamaan läpi elämänsä vailla mitään kosketusta hömötiaiseen. Miksi se kuitenkin olisi suotavaa? Edesmenneen professori Ilkka Hanskin sanoin: ”Lapsilla on sisäsyntyinen viehtymys eläimiin ja kasveihin, mutta me emme onnistu siirtämään sitä ymmärrykseksi niistä ekologisista ja evolutiivisista mekanismeista, joiden tunteminen olisi paitsi kiehtovaa, myös tarpeellista ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.”

Ympäristönlukutaidolla on kiistaton paikka kansalaistaitojen työkalupakissa. Ilman sitä suunnistamme vioittuneella kompassilla.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Sivu 1 / 2