Kirjoittanut  torstai, 29 kesäkuu 2017 15:33

Yhteistyön ja vapaaehtoisuuden merkitystä vesiensuojelussa ei voi väheksyä. Monet merkittävät onnistuneet vesiensuojeluhankkeet ovat vuosien vapaaehtoistyön tulosta. Maataloudessa vapaaehtoisia, joskin taloudellisesti tuettuja, vesiensuojelutoimenpiteitä on tehty yli 20 vuotta. Maatalouden ravinnekuormitusta on pystytty vähentämään esimerkiksi lannoitusta vähentämällä tai kerääjäkasveja viljelemällä.

Lisätoimille on kuitenkin tarvetta. Maanomistajilta toivotaan enemmän tilojen välisiä vapaaehtoistoimia peruskuivatuksen luonnonmukaisuuden ylläpitämiseksi. Luonnonmukaiseen peruskuivatukseen kuuluu valuma-alueen kokonaisvaltainen tarkastelu, jonka avulla voidaan vähentää sekä maa- että metsätalouden valumavesien aiheuttamia haittoja. Luonnonmukaiseksi kunnostettu oja voi tarjota monimuotoisia kasvuympäristöjä niin pölyttäjille kuin vesieliöstöllekin.

Suurin osa Suomen pelloista ja metsistä ojitettiin kertaalleen 1980-luvulle mennessä. Pääosin lapiotyönä tehdyt suorat valtaojat johtavat peltolohkojen kuivatusvedet suurempiin vesistöihin mahdollisimman nopeasti. Perinteisessä suorassa, kasvillisuudesta ja kivistä paljaassa uomassa virtaava vesi lisää uoman reunojen syöpymistä ja siten kiintoaineksen sekä ravinteiden määrää vesistössä. Aiemmin valtion vastuulla ollut peruskuivatuksen kunnossapidosta huolehtiminen on nykyisin kyseisen uoman ojitusyhteisön vastuulla. Pelkästään Varsinais-Suomen alueella on noin 6000 ojitusyhteisöä.

Maatalousuomien valtaojia pitäisi kunnostaa noin 5-30 vuoden välein. Nykyiset työmenetelmät mahdollistavat kunnostamisen myös luonnonmukaisin menetelmin. Joissain tilanteissa uomaa ei tarvitse kunnostaa lainkaan tai kunnostus voidaan toteuttaa esimerkiksi tulvatasanne ja alivesiuoma yhdistelmällä, pohjapadoilla ja muilla kivetyksillä, loiventamalla uoman reunoja tai laajentamalla uomaa laskeutusaltaiksi ja kosteikoiksi. Hitaasti virtaava vesi vähentää uomaeroosiota sekä mahdollistaa veden säilymisen uomassa myös vähävetiseen aikaan. Luonnonmukaisin menetelmät vähentävät valtaojan kunnostustarvetta tulevaisuudessa.

Varsinais-Suomessa maatalousmaiden luonnonmukaisia peruskuivatuksia on toteutettu muun muassa Perniön Juottimenojalla. Syksyllä 2017 suunnitellaan tulvatasanteiden toteuttamista Turussa Topinojalle ja Somerolla Mättäänojalle. Luonnonmukaisen peruskuivatuksen esimerkkikohteita tarvitaan kuitenkin paljon enemmän, jotta toimenpiteitä saataisiin aktiivisemmin käytäntöön. Siihen kaivataan rohkeita maanomistajia, jotka näkevät luonnonmukaiset uomakunnostukset osana toimivaa maatalousluontoa. Ensimmäinen askel onkin aktivoida uinuvat ojitusyhteisöt pohtimaan, kuinka uomaverkostoista saadaan luontoarvoja kunnioittava ja maatalousmaat kuivattava luonnonmukainen ympäristö. Usean maanomistajan ojitusyhteisön aktivoimisessa auttaa myös ojitusisännöintimalli.

Kokemukset ja tutkimustieto edesauttavat luonnonmukaisen peruskuivatuksen sisällyttämistä jatkossa myös taloudellisesti tuettaviin toimenpiteisiin.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 02 touko 2017 09:23

Ilmastonmuutoskeskustelussa on torjumistoimenpiteiden rinnalle nostettu yhä aktiivisemmin myös sopeutumistoimet. Mutta mitä ilmastonmuutos tarkoittaa vesistöille? Millaisilla vesiensuojelun toimilla muutoksiin voi varautua? Voiko toimissa piileä myös uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia?

Ennusteiden mukaan sademäärät ja valunta vesistöihin kasvavat, mikä muun muassa vauhdittaa eroosiota ja lisää ravinnekuormitusta. Tulvien ajankohdat muuttuvat, mutta myös kuivuusjaksot voivat pidentyä. Ajalliset ja määrälliset muutokset veden kiertokulussa aiheuttavat monenlaisia haasteita. Muutokset säässä ovat jo nähtävissä ja vesien tila on muuttunut merkittävästi. Vesien rehevöityminen näkyy muun muassa voimakkaina vesikasvillisuusesiintyminä ja sinileväkukintoina.

Talviaikaisten vesisateiden yleistyminen lisää peltomaiden eroosiota aiheuttaen haasteita maataloudelle ja vesiensuojelulle. Maataloudessa tähän on reagoitu muun muassa kiinnittämällä entistä enemmän huomiota peltomaan rakenteeseen ja kasvukuntoon, jotta ravinteet pysyisivät pellossa kasvien käytössä eivätkä valuisi vesistöihin.

Tulvat aiheuttavat haasteita myös jätevesien käsittelylle. Viemäriverkostojen saneeraukselle on monessa kunnassa suuri tarve, sillä vanhoihin viemäriverkostoihin on johdettu myös sadevesiä, jotka kuormittavat viemäriverkostoa. Sateilla jätevesiä joudutaan ohijuoksuttamaan suoraan vesistöihin. Tätä lisäkuormitusta jo valmiiksi rasittuneet vesistömme eivät todellakaan kaipaa.

Tulevaisuudessa reagointia ilmastonmuutokseen on tehostettava toteuttamalla maa- ja metsätalouden peruskuivatusta sekä hulevesien hallintaa luonnonmukaisin menetelmin ennallistamalla vesistöjen luontaisia vesivarastoja kuten tulvarantoja, soita, kuivatettuja järviä ja kosteikkoja. Vedelle tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän tilaa. Ilmastonmuutos lisää stressiä monille uhanalaisille lajeille ja niiden elinympäristöille, joita voidaan paremmin huomioida ja kunnostaa luonnonmukaisen vesien hallinnan yhteydessä.

Uudet menetelmät vaativat kuitenkin myös maa- ja metsätalouden tukijärjestelmien kehittämistä. Tällä hetkellä luonnonmukaisten menetelmien jalkauttaminen laajempaan käyttöön voi aiheuttaa tulonmenetyksiä esimerkiksi menetetyn peltopinta-ala myötä. Vanhat menetelmät ja pinttyneet tavat johtaa vesi nopeasti pois näkyvistä eivät kuitenkaan enää vastaa nykytiedon mukaisia vaatimuksia.

Sekä maa- ja metsätalouden että rakennettujen alueiden vesiä tulisi hallita luonnonmukaisesti. Luonnonmukainen hallinta tarjoaa vesiensuojeluhyötyjen lisäksi mahdollisuuksia myös uusien ekosysteemipalveluihin perustuvien elinkeinojen kehittämiseen. Esimerkiksi kosteikkoalueet tarjoavat monia mahdollisuuksia riista- ja kalataloudelle sekä luontomatkailulle. Rehevöityvissä vesissä kasvaa suuria biomassoja, jotka voisivat toimia raaka-aineina korkean laadun ja jalostusasteen tuotteille. Kehitystyö kuitenkin vaatii avoimia ajatuksia ja uusia innovaatioita. Varsinaissuomalaiset yritykset, ottakaa tästä koppia!

Vesi on elämän edellytys ja hieno, mutta haastava elementti. Ilmastonmuutokseen sopeuduttaessa vesiasioita on pohdittava monelta kantilta ja oleellisena osana myös biotaloutta.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  perjantai, 10 maaliskuu 2017 09:28

Ylen tv-uutisissa kerrottiin, kuinka Oslossa kiellettiin muutama kuukausi sitten dieselautot pariksi päiväksi huonon ilmanlaadun vuoksi. Eräs autoilija ilmoitti maksavansa mieluummin sakkoja kuin noudattavansa kieltoa. Koska eihän yksi päivä ilmastoa pelasta.

Kommentoijan tapaan monella menee sekaisin ilmaston lämpeneminen, kasvihuonekaasut sekä ilmansaasteet. Ilmanlaatuun vaikuttavat ilmansaasteet, joita myös kasvihuonekaasut ovat, mutta lisäksi ilmansaasteiksi lasketaan kaikki haitalliset kaasumaiset tai hiukkasmaiset aineet ilmassa. Ilmanlaatua heikentää myös katu- ja siitepöly, mutta ne eivät vaikuta ilmastonmuutokseen.

Vaikka liikenne onkin yksi suurimmista kasvihuonekaasujen lähteistä, on se myös suuri ilmanlaadun heikentäjä ja aiheuttaa monenlaisia haittoja. Dieselautot ovat merkittävä ilmanlaadun heikentäjä muun muassa suurten typpioksidipäästöjensä vuoksi ja Mexico Cityssa, Madridissa, Ateenassa ja Pariisissa dieselautojen käyttö aiotaankin kieltää vuoteen 2025 mennessä. Norjassa on pohdittu vuodesta 2025 alkavaa dieselautojen myyntikieltoa.

Liikenteestä aiheutuu pakokaasujen lisäksi myös paljon muita hiukkaspäästöjä esimerkiksi nastarenkaista, teiden pintojen sekä tiemaalien kulumisesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Tautitaakka-arvion mukaan ulkoilman pienhiukkaset ovatkin suurin terveysriski Suomessa, suurempi kuin UV-säteily, passiivinen tupakointi ja sisäilman raadon yhteensä. Lisäksi erään norjalaistutkimuksen mukaan liikenteen arvioitiin olevan suurin vesistöjen mikromuovien lähde liikenteestä aiheutuvien hiukkasten kulkeutuessa hulevesien mukana muun muassa meriin. Mikromuoveista aiheutuvaa terveyshaittaa emme osaa vielä edes täysin arvioida.

Muutokset liikenteessä vaativat rohkeutta niin päättäjiltä kuin virkamiehiltä. Uskallusta ehdottaa ja tehdä päätöksiä, jotka todennäköisesti aiheuttavat muutosvastarintaa. Suomessa liikenteen päästöt aiheuttavat vuosittain noin 200–300 ennenaikaista kuolemaa, pahentavat astmaoireita noin 30 000 ihmisellä sekä aiheuttavat 30 000–40 000 lapselle hengitystieinfektioita. Kumman arvotamme tärkeämmäksi, ihmisten terveyden ja elinympäristömme hyvinvoinnin vai mahdollisuuden rajattomaan yksityisautoiluun?

Valonia ja Varsinais-Suomen liitto ovat mukana Turku-vetoisessa CIVITAS ECCENTRIC -hankkeessa, jossa tartutaan ennakkoluulottomasti liikenteen kehittämiseen. Kokeiluita ja kehittämistoimenpiteitä on luvassa muun muassa sähköiseen liikenteeseen, pyöräilyolosuhteiden parantamiseen, uusiin liukkauden torjumistapoihin sekä liikenteen palveluistamiseen (Maas) liittyen. Hyviä kokemuksia levitetään myös muualle Varsinais-Suomeen.

Kalifornian entinen kuvernööri Arnold Schwarzenegger kysyi taannoin pikaviestipalvelu Twitterissä sulkeutuisivatko ihmiset pakotettuina samaan huoneeseen ennemmin käynnissä olevan bensa- vai sähköauton kanssa. Pieneen mittakaavaan laitettuna valinta on ilmiselvä. Meillä on mahdollisuus valita parempi ilmanlaatu ja puhtaampi tulevaisuus. Miksi emme tekisi niin?

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 14 helmikuu 2017 11:02

Kiertotaloudessa resursseja ja luonnonvaroja hyödynnetään älykkäästi niin, että niiden sisältämä arvo säilyy tai jopa lisääntyy. Luonnonvarojen jatkuvasti huvetessa kiertotalouteen siirtyminen on välttämättömyys, mutta samalla kiertotalous mahdollistaa Suomessa Sitran mukaan vähintään 2,5 miljardin vuotuisen arvonlisän.

Keskustelun sävy on jo muuttunut. Kasvua ja elinvoimaa ei enää suoraan kytketä ympäristön kannalta tuhoisiin käytäntöihin, kuten luonnonvarojen liikakäyttöön tai fossiilisen energian kulutukseen.

Elinkeinopoliittisesti kiertotaloudessa on kyse myös alueiden houkuttelevuudesta yritysten silmissä. Menestyjiä ovat ne maakunnat, kunnat ja kaupungit, jotka osaavat katsoa tulevaisuuteen ja haluavat olla mukana vähähiilisen ja resurssiviisaan yhteiskunnan rakentamisessa.

Olemme kuitenkin vielä kaukana siitä, että tämä kestävää tulevaisuutta maalaileva puhe näkyisi konkreettisina toimenpiteinä kaikilla sektoreilla.

Kuntien rooli maankäytön suunnittelijana, tilaajana, asiakkaana, rakennuttajana ja lupaviranomaisena sisältää suuren määrän yksittäisiä päätöksiä, joilla joko tuetaan tai hankaloitetaan kiertotalousyhteiskunnan syntymistä. Puhumattakaan kunnan roolista kasvattajana, ruokakulttuuritoimijana tai matkailun edistäjänä. Myös kunnan merkitys datan avaajana on muistettava.

Vuoden alussa voimaan tullut uusi hankintalaki antaa kunnille yhä paremmat edellytykset tehdä innovatiivisia ja vastuullisia hankintoja. Hankintamenettelyn vaatimukset ovat keventyneet ja joustavuus lisääntynyt. Hankinnoissa fokusta kannattaakin suunnata osallistavaan ja ennakkoluulottomaan markkinavuoropuheluun ja varsinaisen tarpeen perusteelliselle määrittelylle.

Varsinaisen tarpeen määrittely liittyy kiinteästi palveluistamiseen. Uuden hankintalain mahdollistama elinkaarikustannusten huomioon ottaminen helpottaa yhä useampien tarpeiden täyttämisen palveluna, fyysisen tuotteen hankkimisen sijaan – omistajuuden tilalle tulee yhä useammin käyttöoikeus.Hyvä esimerkki ovat IT-laitteet, joita voi ostaa käytettynä niin, että toimittava yritys samalla huolehtii myös jatkokäytöstä. Kunta voi myös siirtyä yhteiskäyttöautoihin yhdessä alueen asukkaiden kanssa sekä hankkimaan valaistusta tai lämpöä varsinaisten laitteiden sijasta. On tärkeää, että kunta luo puitteet, joissa yritysten on mahdollista tuoda esille uudenlaisia ratkaisuja.

Maakuntauudistus pistää myös kunnat miettimään omia vetovoimatekijöitään. Mikä tekee juuri meistä erityisen? Minkälainen kunta haluamme olla? On tärkeää tunnistaa alueiden olemassa olevia potentiaaleja, niin luonnonvaroja, osaamista, palveluita, kuin teollisia sivuvirtoja. Kiertotalouden ratkaisut ovat tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamista.

Kunta, joka nojautuu jätteettömyyteen, omavaraiseen energiajärjestelmään, älykkääseen liikennejärjestelmään ja osallistavaan suunnittelukulttuuriin on varmasti tulevaisuuden houkutteleva asuin- ja yritysympäristö.

Varsinais-Suomen liitto on juuri julkaissut Valonian johdolla maakunnallisen tiekartan kiertotalouteen. Alueellisella kiertotalouden tiekartalla luodaan askelmerkkejä monipuoliselle, kilpailukykyiselle ja kiertotalouteen pohjaavalle Varsinais-Suomelle. Tutustu tiekarttaan ja kevään sidosryhmätyöhön osoitteessa www.kiertotaloudenvarsinaissuomi.fi/tiekartta

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 30 marraskuu 2016 09:52

MIKSI METSILLÄ ON MERKITYSTÄ?

Kirjoittanut  keskiviikko, 30 marraskuu 2016 09:52

Talitintti pitää koiralle ja minulle seuraa metsäpolun varrella. Pieni metsikkö lähellä kotiani on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Lisäksi metsä on tähän asti säästynyt hakkuilta ja se onkin iäkkäiden tammien vanhainkoti.
Jokunen vuosi takaperin lähimetsäni reunaan kaavailtiin muutamaa pientalotonttia. Aie raukesi asukkaiden vastustukseen. Tapaus ei ole harvinainen, sillä lähes aina taajamametsien hoitotoimenpiteet tai niiden kaavoittaminen johonkin muuhun käyttöön nostattaa vastalauseita. Kun hakkuut ja kaavoitus nakertavat luonnontilaisia alueita yhä pienemmiksi ja pirstaleisimmiksi, lisääntyy myös ulkoilukäytön aiheuttama kuluminen säästyneillä alueilla.

Kuntien omistamien metsien yhteenlaskettu pinta-ala on valtakunnallisesti vain muutaman prosentin luokkaa, mutta niillä on kokoaan suurempi merkitys kaupunkien ja taajamien asukkaille. Metsät, rakentamattomat rannat tai muut niin sanotut joutomaat ovat kuntalaisten hyvinvoinnin lähteitä ja tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilyttäjiä. Uudistuneen opetussuunnitelman myötä koulut ja päiväkodit käyttävät lähimetsiä yhä enemmän päivittäisenä oppimisympäristönä ja lasten luontosuhteen tukena.

Periaatteessa metsälaki turvaa muun muassa erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnonsuojelulain mukaisten metsätyyppien säilymisen. Niiden tunnistamiseen on olemassa tarkat kriteerit, joiden nojalla lain kirjainta voidaan noudattaa. Jalkoihin voi kuitenkin jäädä lain henki eli se, mihin lailla alun perin pyrittiin. Jos pienveden ympärille jätetään lain vaatima muutaman metrin suojavyöhyke, on pykälät täytetty, mutta ympäristö pilattu.

Talousmetsiäkin voidaan hoitaa kestävin keinoin. Ympäristöä olisi opittava katsomaan kokonaisvaltaisemmin, jolloin huomataan ne toimenpiteet, jotka todellisuudessa heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Se tapahtuu ympäristönlukutaidon tasoa ja luonnon toimintamekanismien tuntemusta nostamalla.

Ihminen kyllä pystyy seilaamaan läpi elämänsä vailla mitään kosketusta hömötiaiseen. Miksi se kuitenkin olisi suotavaa? Edesmenneen professori Ilkka Hanskin sanoin: ”Lapsilla on sisäsyntyinen viehtymys eläimiin ja kasveihin, mutta me emme onnistu siirtämään sitä ymmärrykseksi niistä ekologisista ja evolutiivisista mekanismeista, joiden tunteminen olisi paitsi kiehtovaa, myös tarpeellista ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.”

Ympäristönlukutaidolla on kiistaton paikka kansalaistaitojen työkalupakissa. Ilman sitä suunnistamme vioittuneella kompassilla.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  torstai, 22 syyskuu 2016 12:35

Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus hyväksyi maakunnalliset ilmasto- ja energiastrategiat marraskuussa 2010. Tuolloin kirjatun vision mukaan Varsinais-Suomi saavuttaa kansainväliset ja kansalliset päästövähennystavoitteet ja maakunta on vuonna 2020 matkalla kohti hiilineutraaliutta.

Tällä hetkellä Varsinais-Suomi on pahasti jäljessä uusiutuvan energian tavoitteistaan. Maakunnan ilmasto- ja energiastrategiassa tavoitteeksi asetettiin, että energiankäytöstä 40 prosenttia tuotetaan uusiutuvilla energianlähteillä vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä, sillä vuoden 2010 energiataseessa uusiutuvien osuus energiankulutuksesta oli 16 prosenttia.

Tehtyjä toimenpiteitä ja tavoitteiden saavuttamisen näkymiä kartoitettiin alustavasti Varsinais-Suomen liiton keväällä 2016 tehdyn kuntakierroksen aikana. Kunnissa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että kunnat ovat tiedostaneet vaikutusmahdollisuutensa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Käytännön toimia tehdään kunnissa vaihtelevalla volyymillä. Osa toimista tehdään tietoisesti päästöjen vähentämisen näkökulmasta, mutta suurin osa energiatehokkuuden parantamiseksi ja kustannussäästöjen aikaansaamiseksi.

Mitä toimenpiteitä kunnissa sitten on tehty? Aluelämpölaitoksia on siirtynyt käyttämään öljyn sijasta haketta tai pellettejä ja Naantalin valmistuva monipolttoainelaitos tulee vähentämään kivihiilen käyttöä Turun seudulla. Turussa ja Loimaalla kuntalaisilla on tätä nykyä mahdollisuus vuokrata oma aurinkosähköpaneeli. Turun seudun joukkoliikenteen Föli-alueen laajenemisen myötä joukkoliikenteen turvin taitetut matkat ovat lisääntyneet kunnissa. Lämpöpumppujen käyttö on yleistynyt kuntien kiinteistöissä ja valaistusta on uusittu ledipohjaiseksi. Mynämäellä toteutetut energiakävelyt sopisivat hyvin myös muihin kuntiin kuntalaisten aktivoimiseksi uusiutuvan energian käyttöön.

Kunnille on tarjolla monenlaisia lähestymistapoja ilmastohaasteiden selättämiseksi. Varsinais-Suomestakin löytyy hiilineutraaliuteen tähtääviä HINKU-kuntia, Turku kuuluu resurssiviisaiden Fisu -kuntien verkostoon, muun muassa Somero ja Loimaa ovat liittyneet kuntien ilmastokampanjaan ja CO2 -raporttipalveluun.

Energiatehokkuussopimuksen (KETS/ KEO) vuosille 2008 – 2016 on allekirjoittanut seitsemän varsinaissuomalaista kuntaa. Lisäksi moni maakuntamme kunta kehittää ilmastotoimiaan erillisten hankkeiden avulla.

Maakunnan ilmastotoimien tarkka välitilinpäätös saadaan loppuvuoden aikana. Saan tulevien kuukausien aikana valmiiksi Varsinais-Suomen ilmasto- ja energiastrategioiden yhteiskoosteen Luotsin päivityksen. Tilannekatsauksen jälkeen tiedämme tarkemmin, missä tavoitteissa olemme oikealla tiellä ja mitkä tavoitteet vaativat erityispanostusta tulevien vuosien aikana.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  keskiviikko, 07 syyskuu 2016 09:13

Syksyn tullen tulee tehtyä itselle lupauksia liikunnan lisäämisestä. Lupaukset kuitenkin usein lieventyvät viikkojen kuluessa. Itselläni toteutus romahtaa yleensä syksyn pimetessä ja ajan ja jaksamisen loppuessa. Itsensä kanssa alkaa helposti käymään kauppaa. ”Teen tänään vähemmän, mutta korvaan sen huomenna. Tai ylihuomenna.”

Miten liikunnan saisi pysyväksi osaksi elämää, kun arki puskee päälle?

Suurin osa meistä kulkee päivän aikana johonkin. Mennään töihin, kouluun tai harrastuksiin, viedään jälkikasvua paikasta toiseen sekä käydään ruokakaupassa. Minkä kulkuvälineen valitset? Näiden asiointimatkojen kulkuvälineiden valinnasta löytyy yksi ratkaisu liikunnan lisäämiseen. Jotta asiointimatkat tulisi tehtyä lihasvoimin, tulisi matkan taittamisen tuntua mielekkäältä vaihtoehdolta.

Minä pääasiassa jo pyöräilen työmatkani, mutta voisin löytää lisää liikuntaa esimerkiksi ruokakauppamatkoista.

Ruokakaupan valintaan vaikuttavat kohdallani valikoiman lisäksi kulkuväylien loogisuus, palveluiden saavutettavuus sekä palvelukiinteistön liikenne- ja pysäköintiärjestelyt. Isojen ruokamarkettien saavutettavuus ja pihat ovat useimmiten suunniteltu automarket-näkökulmasta. Sille on aikoinaan ollut tilausta, mutta nyt liikkumisvälineet ovat kehittyneet ja yhä useammin ruokaostoksille lähdetään pyörällä.

Tavallisten polkupyörien rinnalle ovat nousseet muun muassa kuormapyörät, sähköavusteiset pyörät, peräpyörät, pyöräkärryt ja ostosten lisäksi kyydissä kulkevat lapset. Kun painoa saa ladattua fillarin kyytiin enemmän, muuttuvat myös vaatimukset käytettäville pyöräväylille.

Hyvin suunniteltu ruokamarketin piha on sellainen, josta näkee selkeästi, missä kuuluu kulkea milläkin kulkumuodolla. Järjestelyiden pitäisi avautua myös lapsille, vanhuksille ja henkilöille, jotka eivät ole käyneet autokoulua.

Palvelujen saavutettavuus paranee loogisilla liikennejärjestelyillä ja esteettömillä kulkuväylillä. Näiden asioiden ollessa kunnossa lihasvoimin kulkeminen tuntuu mielekkäältä vaihtoehdolta. Esiin tulevien epäkohtien korjaamisella ja kiinteistön piha-alueen liikennesuunnittelulla voidaan lisätä hyötyliikuntaa myös asiointimatkoilla.

Miten tavallinen kuntalainen voi vaikuttaa huomaamiinsa epäkohtiin?

Riippuen epäkohdan sijainnista; ota yhteyttä kauppiaaseen, kiinteistön omistajaan/haltijaan tai kuntaan ja anna rakentavaa palautetta. Kannustavana esimerkkinä voin kertoa, että lapseni päiväkodin pihaan tehtiin pyöräpysäkille oma paikkansa, kun lähdin sitä kyselemään.

Syyskuussa vietetään valtakunnallista Liikkumisen unelmakuukautta. Haastan sinut pohtimaan, miten voit lisätä liikuntaa arkeesi! Otan myös mielelläni vastaan liikkumisvinkkejä.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  perjantai, 26 elokuu 2016 09:13

On olemassa monia asioita, jotka ovat suurimman osan ihmisistä elämässä hyvin näkymättömiä, mutta joihin kohdistuu rajatuissa piireissä hyvinkin suuria intohimoja. Yksi tällainen asia on jätevesilietteet.

Toimin Lounais-Suomen jätehuoltopolitiikan laatimiseen liittyvien hyvin keskustelevaisten ja välillä kiihkeiksikin yltyneiden Lietehuolto-työpajojen vetäjänä. Työpajoissa oli kattava edustus kaikista intressiryhmistä. Paikalla oli niin haja-asutusalueiden asukkaita, maanviljelijöitä, lietehuoltoyrittäjiä, jätevesipuhdistamojen edustajia kuin myös kuntien ja ELY-keskuksen edustajia. Paljon keskustelua herätti muun muassa pitkät lietekuljetusmatkat maakunnan reunamilta harvoihin vastaanottopisteisiin.

Näkökulmia lietekuljetuksiin on useita. Lietehuoltoyrittäjillä on huoli pitkistä kuljetusmatkoista ja niiden vaikutuksista asiakasmaksuihin. Turun seudun puhdistamo Oy taas suhtautuu kielteisesti lietteiden laskemiseen siirtoviemärilinjoihin. Oma asiansa on vielä kuljetusten ja lietteiden paikallisen maanviljelykäytön ympäristövaikutukset.

Pohja työpajoissa käydyille keskusteluille on jätelaki, joka edellyttää esimerkiksi, että lietekuljetukset on järjestettävä luotettavasti olosuhteista riippumatta ja palveluehtojen on oltava kohtuulliset ja syrjimättömät. Kaukana laita-alueilla asuvia ei siis voi rokottaa kalliilla tyhjennystaksoilla vaan sakokaivot ja umpitankit pitää tyhjentää ajallaan ja varmasti. Kuitenkin selvitysten mukaan Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n alueella lietteistä päätyy tällä hetkellä teille tietymättömille lähes kolmasosa eli 30 000 m3. Ympäristön ja laillisen hyötykäytön kannalta tämä on suuri epäkohta.

Vuonna 2014 päättyneessä Valonian Putsareista pelloille -hankkeessa selvitettiin haja-asutuksen jätevesilietteiden paikallisen maanviljelykäytön edellytyksiä ja toimintamalleja. Lietteissä todettiin olevan vähän ravinteita peltolannoituksen kannalta, mutta maanparannusvaikutus eloperäisen aineksen levittämisen osalta oli myönteinen.

Lietteiden kuljetusten ympäristövaikutukset olisivat vähäisemmät, jos maanviljelijät tyhjentäisivät lähialueidensa lietesäiliöt. Tyhjennyskalustona toimii tavanomainen maatalouskalusto ja lietetyhjennykset olisivat kaivattua sivutuloa maanviljelijöille. Pienimuotoista tyhjennystoimintaa tekevät nytkin monet maatalousyrittäjät. Haasteena tulevaisuudessa on, että nämäkin tyhjennykset pitää kirjata jätehuoltorekisteriin, mikä voi olla suuri kynnys sivutoimiselle yrittäjälle.

Lietehuoltoon liittyy paljon haasteita, mutta kiertotalouden kannalta jätevesilietteissä on valtakunnallisesti merkittävä potentiaali. Pelkät hajajätevesilietteet eivät tahdo yksin riittää kannattavaan liiketoimintaan, mutta yhdistettynä muihin jakeisiin ja uusiin hyödyntämistapoihin niistäkin saataisiin irti mittavia hyötyjä. On siis erityisen tärkeää, että lietteisiin liittyviä ongelmakohtia aletaan johdonmukaisesti taklaamaan – yhteistyössä totta kai.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 09 elokuu 2016 12:09

Kesällä moni on jälleen kokenut konkreettisesti vesistöjen heikentyneen tilan. Aamu-uinti Saaristomerellä on vaihtunut jokakesäiseen sinileväsadatteluun tai tuskailuun ruovikon valtaamasta rannasta.

Onneksi yhä useampi ryhtyy surkuttelusta toimeen. Vesiensuojelua työkseen tekevän näkökulmasta on ilahduttavaa, kuinka monet ovat aidosti kiinnostuneet vesistöjen tilasta ja myös valmiita näkemään vaivaa niiden hyvinvoinnin eteen.

Vapaaehtoistyön merkitys vesistöjen suojelussa ja kunnostamisessa onkin kasvanut merkittäväksi. Myös Varsinais-Suomen alueella toimii useita paikallisia vesiensuojelu, vesistöjen kunnostus- ja hoitoyhdistyksiä, jotka tekevät korvaamattoman arvokasta työtä paikallisten vesistöjen hyvinvoinnin eteen. Aktiivisia yhdistyksiä ovat muun muassa Laukanlahden suojeluyhdistys, Kiskon Kirkkojärven hoitoyhdistys, Haavaisten sekä Nuikonlahden vesiensuojeluyhdistykset sekä Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys.

Valtakunnallisestikin katsottuna toimivia yhdistyksiä yhdistää tiivis yhteistyö jäsenien, maa- ja vesialueiden omistajien ja muiden alueella toimijoiden kesken. Monesti muun muassa maanviljelijäjäsenten panos yhdistysten toiminnassa on merkittävä. Haasteena monissa yhdistyksissä taas on vesiensuojelutoimien toteutukseen tarvittava rahoitus, jota on vaikea saada ja työlästä hakea. Rahoituspolut tyssäävät monesti myös vaadittaviin omarahoitusosuuksiin.

Usein yhdistykset toimivat muutaman todellisen aktiivin hartiavoimin. Suomen ympäristökeskuksen johtama vesistökunnostusverkosto jakaa vuosittain Vuoden vesistökunnostaja -palkinnon henkilölle, hankkeelle, yhdistykselle tai yhteisölle, joka on tehnyt esimerkillistä työtä vesistöjen kunnostuksen eteen.

Palkinto on ansaitusti viime vuosina myönnetty toimijoille, joiden pohja on vapaaehtoistyössä. Kesäkuussa palkinto myönnettiin Pro Puruvesi -yhdistyksen perustaja Reijo Jantuselle. Noin kuusi vuotta vanhalla yhdistyksellä on jo 1200 jäsentä. Viime vuonna palkinto myönnettiin vapaaehtoistyöorganisaatio Virtavesien hoitoyhdistykselle. Yhdistys on tehnyt arvokasta työtä erityisesti Uudenmaan virtavesien kunnostamiseksi.

Meistä jokainen nauttii paikallisista vesistöistä tavalla tai toisella. Puhtaat vedet mahdollistavat monenlaisen virkistys- ja yritystoiminnan. Kannustan kaikkia ryhtymään aktiivisiksi vesistötoimijaksi ja liittymään paikalliseen vesiensuojeluyhdistykseen. Myös omilla arkipäivän teoilla ja valinnoilla voi vaikuttaa vesien tilaan. Vinkkejä antaa esimerkiksi Vaikuta vesiin -kampanja.

Julkaistu kategoriassa Blogi
torstai, 26 marraskuu 2015 14:44

UUSI OPETUSSUUNNITELMA PATISTAA LUONTOON

Kirjoittanut  torstai, 26 marraskuu 2015 14:44

Vuonna 2016 voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma puhaltaa uusia tuulia kouluihin. Se pyöräyttää käsityksemme opettamisesta ja oppimisesta virkistävällä tavalla ympäri. Lapset ja nuoret ovat entistä enemmän itse aktiivisessa roolissa ja pääsevät myös vaikuttamaan siihen, miten opetustavoitteisiin päästään. Myös opetusmetodipuolelle on ujutettu uutta. On ilmiöoppimista, ulkona oppimista ja liikunnallisuuden lisäämistä koulun arkirutiineihin.

Valonian ympäristökasvattajat tekivät Turun kirjamessujen yhteydessä opettajille kyselyn heidän ulkonaoppimisnäkemyksistään. Kysyimme, missä oppiaineissa opettaja on hyödyntänyt ulkona oppimista sekä mikä opettajaa rajoittaa ulkona oppimisen käyttämisessä opetuksessa? Lappua täytellessä opettajat myös purkivat tuntojaan asiasta ja esittivät näkökantoja puolesta ja vastaan.

Odotetustikin eniten ulkonaoppimismenetelmiä käytetään liikunnassa ja biologian ja maantiedon tai ympäristöopin tunneilla. Myös musiikki ja terveystieto mainittiin. Sen sijaan esimerkiksi äidinkielessä, vieraissa kielissä ja matematiikassa ei ulkona oppimista ole juurikaan hyödynnetty.

”Olen vain ruotsinkielen ope, ei meillä oikein ole tilaisuuksia olla ulkona” -tyyliset kommentit synnyttivät mielenkiintoista ajatusten vaihtoa.

Keskustelun edetessä alkoi kehkeytyä monenlaisia ideoita siitä, miten ulkona pystyy oppimaan vaikkapa adjektiiveja, verbejä tai nimiä erilaisille luonnonilmiöille. Ulkoillessa lisääntyy myös liikunnan määrä koulupäivässä, mikä onkin asetettu yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi uudessa OPS:issa.

Ulos lähtemistä ei toistaiseksi ole otettu rutiininomaisesti käyttöön kovinkaan monessa koulussa. Mikä on esteenä? Useissa vastauksissa kävi ilmi, että koulun läheltä ei löydy sopivaa paikkaa. Myös oppilaiden käsitys pukeutumisesta aiheutti huolta.

On hankalaa keskittyä uusien asioiden omaksumiseen, jos pipo ja lapaset puuttuvat syyskylmillä tai kengillä ei pysty kävelemään maastossa. Myös kouluelämän kiireisyys ja suuret oppilasryhmät vaikuttavat siihen, miten houkuttelevaksi vanhoista rutiineista luopuminen koetaan.

Opettajakunta vaikuttaa kuitenkin olevan pääsääntöisesti hyvillään uusista työkaluista muun muassa kouluviihtyvyyden parantamiseksi ja koulun avautumisesta ympäröivään yhteiskuntaan. Tähän kuitenkin tarvitaan etenkin alkuvaiheessa tukea sekä koulun ulkopuolisten tahojen auttavia käsiä. Käytännöt muuttuvat hitaasti, etenkin koulumaailmassa, mutta muutosta on jo ilmassa.

Tulevaisuuden koulu saattaa olla vain tukikohta, jossa oppilaat käyvät vaihtamassa varusteita tai ruokatunnilla syömässä. Oppimisympäristöksi on avautumassa koko maailma!

Julkaistu kategoriassa Blogi
Sivu 2 / 3