Kirjoittanut  tiistai, 07 syyskuu 2021 13:22

Kulttuuri on kunnan lakisääteinen peruspalvelu. Se on kirjastoja, teattereita, julkisten taideteosten toteuttamista, tapahtumia ja harrastustoimintaa. Kuntien kulttuuritoimintalaki määrittelee tehtävät, joilla kunnan tulee edistää kulttuuria, joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Lain toteuttaminen edellyttää moniammatillista osaamista, saavutettavuuden huomioimista, taiteen ammattilaisten toimintaedellytysten tukemista, hankeosaamista ja yhteistyösuhteiden luomista, mutta ennen kaikkea jatkuvaa uusien toimintamuotojen innovointia  ­– yhä vähenevin rahavaroin. Kunnat toteuttavat kulttuuripalveluja yhteistyössä kulttuuri- ja taidealan ammattilaisten, järjestöjen ja ns. taiteen vapaan kentän kanssa. Taiteen ja kulttuurin ammattilaiset luovat työllään kuntaan viihtyisyyttä, elämyksiä, positiivista mainetta sekä vetovoimaa. Kulttuuri tarjoaa mielekästä vapaa-ajan toimintaa ja luo kotiseutuylpeyttä. Tapahtumat elävöittävät kuntaa ja kyliä sekä yhdistävät tapahtumiin osallistuvia eri-ikäisiä kuntalaisia.

Kulttuuri on myös hyvinvointityötä. Kulttuuritoimintaan osallistumisella on todettuja positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Kulttuuriammattilaiset tekevät tänä päivänä yhteistyötä niin järjestöjen, seurakuntien, kotihoidon, kotoutumis- ja työllisyyspalveluiden kuin sosiaalityönkin kanssa. Puhutaan kulttuurihyvinvointityöstä, jossa yhdistyvät kunnan tehtävät edistää asukkaidensa hyvinvointia sekä järjestää kulttuuritoimintaa.

Keväällä 2021 kokosimme Varsinais-Suomen kulttuurihyvinvoinnin työryhmässä listaa siitä, mitä kulttuuri kunnissa meidän maakunnassamme tarkoittaa. Vaikka yleisen kulttuuritoimen resurssit Varsinais-Suomen kunnissa ovat maan keskiarvoon verraten varsin vähäiset (TEAviisari 2019), on alueella kehitetty aktiivisesti kulttuuripalveluita niin päiväkodeille, kouluille kuin kehitysvammaisten tai vanhusten palveluasumiseen. Taidetyöpajat, esitykset, kirjojen ääneen luku, Matkalaukkumuseo ja videostriimit vievät kulttuuria niille, jotka eivät pääse kulttuuritiloihin. Verkkoluennot, OmaKirjasto.fi-palvelu ja kirjastosta kotiin toimitettavat kirjakassit tuovat kulttuurin lähelle ihmistä.

Turussa Kimmoke-rannekkeella tuetaan taloudellisesti haastavassa asemassa olevien kaupunkilaisten mahdollisuuksia käyttää kulttuuri- ja liikuntapalveluita. Raisiossa kirjasto vierailee maahanmuuttajaperheiden tapahtumissa kertomassa kirjastopalveluista ja järjestää kirjallisuuteen liittyvää ohjelmaa. Uudessakaupungissa on suunnitteilla maahanmuuttajien ja ”uusukilaisten” integroiminen osaksi kaupunkiyhteisöä kulttuurin keinoin. Naantalissa kaupunki on palkannut saamillaan perintörahoilla yhteisötaiteilijan, joka järjestää kummitaiteilijatoimintaa joka kouluun. Kulttuurikaveritoiminta Paraisilla ja Kulttuuriystävät Turussa tarjoavat kanssakulkijan kulttuurielämysten pariin. Kuntakohtainen kulttuurikasvatussuunnitelma tarjoaa monissa maakuntamme kunnissa lapsille ja nuorille yhdenvertaisen mahdollisuuden tutustua kulttuuriin monipuolisesti ja oppia uutta. Esimerkiksi Salossa uudistettu kulttuurikasvatussuunnitelma sai nimen Nappula, ja se starttasi tänä syksynä.

Myös ikäihmisten hyvinvointia tuetaan monenlaisilla kulttuuripalveluilla, ja väestön ikääntyessä on tämä tarve yhä kasvava. Moni kullanarvoinen tekemisen muoto on saatettu alkuun hankerahalla. Esimerkiksi ”Kulttuuria minulle” -hankkeessa on toteutettu kulttuuripainotteista ryhmätoimintaa, virtuaalitansseja ja museohetkiä muistisairausdiagnoosin saaneille tai muististaan huolissaan oleville ikääntyneille Uudessakaupungissa, Aurassa, Turussa, Raisiossa ja Loimaalla – jopa virtuaalisesti.

Äkkiseltään kuulostaa siltä, että varsinaissuomalaisella kulttuurilla menee hyvin. Mutta onko näin? On syytä muistaa, että kulttuurialan toimintaympäristö on ollut isossa muutoksessa viime vuodet. Kulttuuri- ja taidetoiminta on ammattimaistunut ja järjestäytynyt, ja alalla työskentelevät kehittävät jatkuvasti osaamistaan. Korona ja tulevat kulttuurialan leikkaukset, julkisen rahoituksen väheneminen ja hankehumpan kiihtyminen haastavat rajusti niin kuntien ja kuin järjestöjen kulttuuritoimintaa. Vasta alkanut valtuustokausi ei tule olemaan kunnissa helppo, sillä pian tapahtuva hyvinvointialueiden irtoaminen omaksi hallinnon- ja toiminnantasokseen asettaa ne uudenlaiseen asemaan, jossa kunnan tehtäväksi sote-palvelujen järjestämisen sijaan jää kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Siksi on erityisen tärkeää viimeistään nyt huomata, että kuntien kulttuuritoiminnan kehittämiskohteet vastaavat moniin kuntien hyvinvointihaasteisiin.

Onnistuneen tekemisen resepti on yksinkertainen: kulttuurin toteuttaminen kunnissa vaatii tiloja, tekijöitä ja rahaa. Jos yhteistyötä, hankkeita ja tekemistä halutaan kuntaan, tulee siihen osoittaa riittävät resurssit. Löytyykö meiltä tässä muuttuvassa ajassa ymmärrystä ja tukea pitää kulttuuriammattilaiset töissä omalla alallaan ja kunnissa, hakemassa hankerahoja, tuottamassa ja uusintamassa suomalaista kulttuuria, lähimatkailua ja hyvinvointipalveluita?

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 05 helmikuu 2019 09:37

Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä työryhmä laati viime vuonna maahan uusia taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivoja. Työryhmän raportti julkistettiin marraskuussa ja esitykset ovat tällä hetkellä lausuntokierroksella.

Työryhmän mietintö lähtee liikkeelle kulttuuri- ja taidekenttää hyväilevällä viestillä. Taide tulee saattaa yhteiskunnan ytimeen vastaamaan taiteen kasvanutta yhteiskunnallista merkitystä. Taiteen kulttuuriset, sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset tulee tunnistaa. Taide tulee nähdä osana laajentuvaa palvelusektoria ja elinkeinotoimintaa.

Samaan aikaan samojen kabinettien sisällä on viilattu uutta lakia kuntien kulttuuritoiminnasta. Eduskunnan sivistysvaliokunnan arvio tammikuussa hyväksytystä laista käyttää samankaltaisia kieltä kuin edellä mainittu mietintö:

”Kulttuurin ja taiteen yhteiskuntapoliittinen merkitys ja vaikutus tunnistetaan ja tunnustetaan aikaisempaa selkeämmin. Laki vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa sekä perustelee kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Esitys tukee keskeisiltä osin tulevaisuuden sivistyskuntaa sekä tunnistaa taiteen ja kulttuurin monipuolisen ja tärkeän merkityksen kuntalaisille ja kunnan elinvoimalle.”

Tiivistän ja yksinkertaistan päälauseilla:

Taiteella ja kulttuurilla on aiempaa suurempi yhteiskunnallinen merkitys.

Taiteen ja kulttuurin merkitys tunnistetaan aiempaa selvemmin.

Molemmat väitteet viittaavat muutokseen – asia on kehittymässä suotuisaan suuntaan. Molemmat väitteet perustelevat myös rahoituksen tarvetta. Lisää panostusta on syytä saada, koska näin on. Molemmat viittaavat ”yhteiskuntaan” ja sen ytimeen. Onko näin? Toivottavasti näin on! Mutta mikä on se yhteiskunta, joka ymmärtää kulttuurin merkityksen? Keitä siihen kuuluu?

Turun kaupungin tuoreet tilastot taiteen ja kulttuurin saavutettavuudesta ovat suorastaan hurjaa luettavaa. Sekä kaupungin omat taidelaitokset (teatteri, museot, orkesteri, kirjasto) että ns. taiteen vapaa kenttä tavoittavat vuodessa yhteensä jopa yli kolme miljoonaa katsojaa ja kokijaa.

Laskutavasta riippuen Turun kaupungin ”taiteen vapaaseen kenttään” kuuluu noin nelisenkymmentä organisaatioita. Näiden organisaatioiden työntekijöistä kokopäiväisen ympärivuotisen palkan tekemästään työstä saa 3 prosenttia. Vinoutuma on käsittämätön. Viimeksi tänään (tätä kirjoittaessani) erään turkulaisen vapaan kentän teatterin ammattitekijä mietti some-ketjuissa omaa asemaansa tekijänä. Lehtikritiikki oli tuoreesta näytelmästä kiittävä ja tekijäporukka tyytyväinen. Palkkaa sen sijaan ei saanut kukaan. ”Pitäisikö minun syödä päivälliseksi näitä facebook-profiiliini tulevia tykkäyksiä”, kirjoitti tekijä.

Valtion rahoitus taiteelle on n. 0,8 prosenttia budjetista. Valtion rahoitus suoraan taiteilijoille on n. 0,06 prosenttia budjetista. Kunnat rahoittavat euromääräisesti taidetta ja kulttuuria suunnilleen saman verran kuin valtio. Uusi kuntien kulttuuritoimintalaki tuo vuodessa 0,4 miljoonan euron lisäpanostuksen kulttuurin kehittämishankkeiseen. Onko se ”tärkeän yhteiskunnallisen merkityksen” hintalappu. Se on vajaa 10 senttiä jokaiselta suomalaiselta. Sillä ei taida saada enää edes sitä yhtä irtokarkkia, mikä joskus on ollut pienimmän taloudellisen panoksen mitta.

Meille on syntynyt aivan poikkeuksellisen monipuolinen, kiinnostava ja kiehtova taiteen kokonaisuus, joka on ”yhteiskunnallisesti merkittävää” ja ”yleisön tavoittamaa”, mutta jossa ammattilainen saa työstään vain roposia  ̶̶  jos sitäkään. Se, että näet hyvää taidetta ei tarkoita sitä, että taide voi hyvin. Se tarkoittaa, että sinä voit hyvin! Kuka tulisi realisoimaan rahaksi ja poliittiseksi pääomaksi sen, mistä raportit ja lakien saatetekstit puhuvat?

luova vs 2025

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 10 lokakuu 2017 10:29

KUINKA BRÄNDÄTÄ HILJAINEN METSÄ?

Kirjoittanut  Niina Ruuska tiistai, 10 lokakuu 2017 10:29

Muutama vuosi sitten Salossa päätettiin järjestää kuntalaisille metsäretki. Ihmisten puheissa oli usein kuulunut toive rauhallisesta, hiljaisesta luontoelämyksestä. Toiveena oli päästä helppokulkuista polkua pitkin luontoäänien äärelle, karkuun niin lentokoneiden ja autojen jylinää kuin lehtipuhaltimien möykkää. Retki päätettiin järjestää lokakuussa, sopivasti Hiljan nimipäivänä.

Hiljaisen kohteen löytyminen ei edes Salon kokoiselta alueelta ollut helppoa. Lopulta Kiskossa tärppäsi. Tavallisista kuntalaisista muodostunut retkikunta kulki levollisen vaitonaisena letkana kallionlaelle katsomaan avautuvaa maisemaa ja kuuntelemaan, mitä metsällä oli heille tarjota. Puut olivat jo lehdettömiä ja ilma tyynen harmaa. Kuului vain satunnaisia sirahduksia lähimättäiltä ja talvehtimaan jääneiden lintujen varoittelua. Ainoastaan opas puhui. Hän totesi, että luonnosta löytyvä hiljaisuus voi urbaaniin äänimaailmaan tottuneelle olla voimakas kokemus.

Varsinais-Suomessa luontomatkailusesonki painottuu kesäkaudelle. Värittömän ja kolean loppusyksyn vetovoima ei nähdä, eikä niistä siksi osata pitää ääntä. Nykyisin syys- ja talvikauden matkailija ohittaa maakuntamme kiirehtiessään Lappiin, missä esitteet lupaavat ympärivuotista revontulitusta tunturimaiseman yllä.

Oma tarjontamme voi oikein paketoituna kuitenkin olla mitä houkuttelevin. Opastettu ryhmäretriitti melusaasteettomassa metsässä! Kokemus syyssateen ropinasta laavulla lähiruoan äärellä! Stressin vähentäminen ja itsetutkiskelu ovat tutkitusti nousussa olevia luontomatkailun motiiveja. Ja metsän hyvinvointivaikutukset löytyvät rauhallisilta poluilta vuodenajasta sekä reitin pituudesta riippumatta.

Kiinnostava tarjonta ei kuitenkaan yksin riitä vaan tuotteille on oltava uskottavia, myös kansainvälisiä jakelukanavia. Keski-Euroopassa luontomatkailija löytää retkikohteet ja niihin liittyvät majoitus-, ravintola- sekä opaspalvelut OutdoorActive -portaalista, jonka kävijämäärä on 2,5 – 3,5 miljoonaa kuukaudessa. Portaalin käyttö on näkynyt selkeänä lisäyksenä luontokohteiden asiakasmäärissä. Konseptissa yhdistyy paikkatieto ja tarinankerronta, jotka muodostavat houkuttelevan ostettavissa olevan elämyspaketin.

Varsinais-Suomessakin kerätään parhaillaan tietoa maakunnan virkistys- ja luontomatkailukohteista avoimeksi dataksi, jota kunnat, yrittäjät ja sovelluskehittäjät voivat vapaasti käyttää kiinnostavien kohteiden nostamiseksi ihmisten tietoisuuteen, niin kotimaisia kuin kansainvälisiä kanavia pitkin.

Retkipäivä Hiljan päivänä Kiskossa päättyi levollisiin tunnelmiin, vanhan hirsihuvilan ruokasaliin. Esitettiin toive, että uusi retki järjestettäisiin mahdollisimman pian. Kahden päivä retki - tai kokonainen viikko, ehdotettiin. Kilvan myönneltiin, että tilausta kyllä olisi.

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 24 touko 2017 13:02

PEKAN TARINA: KULTTUURI LUO HYVINVOINTIA

Kirjoittanut  keskiviikko, 24 touko 2017 13:02

Tapasin kuukausi sitten palvelutalossa hieman yli 70-vuotiaan miehen, Pekan. Pekka oli sairastunut vakavasti useita kertoja elämänsä aikana, ja lääkärit olivat aina pitäneet miehen tilannetta jokseenkin toivottomana. Pekka ei kuitenkaan luovuttanut, vaan sinnitteli eteenpäin. 1970-luvulla sairastamastaan syövästä hän kuntoutui hankittuaan metsästyskoiran ja lähdettyään metsälle. Ensin mies jaksoi kävellä hädin tuskin autolta metsän reunaan, mutta päivä päivältä kunto koheni ja koira innosti liikkeelle. Eläkkeelle miehen veivät lopulta useat aivoinfarktit. Omin avuin ei enää kotona selvitty. Edessä oli muutto palvelutaloon. Metsästys ei ollut mahdollista, mutta jotakin mielekästä oli tehtävä.

Pekka aloitti palvelutalon kuvataideryhmässä, vaikka ei ollut koskaan harrastanut taidetta. Luonnossa kohdatut eläimet ja maisemat muistuivat mieleen. Taiteilijan ohjauksessa tulosta alkoi syntyä. Pekka tutki luontokirjoja, ja piirsi lopulta kaikki Suomen nisäkkäät. Lastenlapset saivat seinilleen mieluisat maisemamaalaukset. Palvelutalon asukkaat pyysivät Pekkaa piirtämään kuvia huoneisiinsa. Pekka kehitti lastensa avulla apuvälineitä maalaamiseen, koska toinen käsi ei enää toiminut. Hän hankki myös sähköurut ja alkoi opiskella itsekseen niiden soittamista. Lasten ja hoitajien ihmetellessä miehen puuhia, Pekka totesi vain: ” Kyllä vanhanakin voi tehdä vaikka mitä, se o ittestä kii.”

Pekan tarina osoittaa, miten lähellä meitä taiteen ja kulttuurin mahdollisuudet edistää hyvinvointia voivat parhaimmillaan olla. ”Kulttuuri luo hyvinvointia läpi elämän”, todetaan myös Varsinais-Suomen kulttuuristrategiassa. Pekan kohdalla ratkaisevaa oli oma innostus ja tahto, sekä palvelutalon tarjoama mahdollisuus itsensä ilmaisemiseen. Kaikilla ei vastaavia mahdollisuuksia ole, eikä usko itseen riitä. Meillä jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenämme.

Saavutettavat, lähelle viedyt kulttuuripalvelut sekä ihmisen oman toimijuuden tukeminen mahdollistavat useissa tutkimuksissa osoitetut taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset. Suomen kulttuurin kehtona Varsinais-Suomella on mahdollisuus ottaa kulttuurin hyvinvointia tukeva merkitys mukaan sote- ja maakuntauudistukseen. Kulttuurihyvinvoinnin perustaa on maakunnassamme rakennettu jo vuosia, joten nyt on aika toimia.

 Kirjoitus on osa sarjaa, jossa esitellään Varsinais-Suomen kulttuuristrategiaa toteuttavia käytännön toimia.

luova vs 2025

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 21 joulukuu 2016 15:21

MIKÄ ON SINUN SELITYKSESI?

Kirjoittanut  keskiviikko, 21 joulukuu 2016 15:21

Jonotin täpötäyteen pitkän matkan bussiin. Takanani käytiin mitä mielenkiintoisin keskustelu. Nainen kertoi matkakumppanilleen ulkomaisesta ystävästään, joka hehkuu positiivisuutta. ”And what is your excuse?” on tämän heittämä kysymys. Suomalainen on juuri aikeissa selittää työn, parisuhteen tai yleensä elämän vaikeuksista. Positiivinen tuttava ei perusta selityksistä!

Ainahan me löydämme ulkopuolisia syitä: pomo on kurja, vastuuta ei anneta. Elämä menee eteenpäin selitellessä ja parempia aikoja odotellessa.

WHO:n Healthy Cities -ohjelmassa puhutaan paljon terveyden taustatekijöistä. Saamme joko erinomaiset, hyvät tai kurjat lähtökohdat elämään. Hyvinvointi ei ole vain itsestä kiinni.

Oman asenteemme voimme kuitenkin valita. Luettelemmeko vaikeudet jo ennen kuin tartumme toimeen? Käärimmekö oikeasti hihat tarpeeksi usein: opettelemme uusia asioita, kokeilemme ja innostumme?

Kaamosaika antaa syyn jäädä neljän seinän sisään. Harmaan elämänkuoren voi kuitenkin yrittää puhkaista. Usein tarvitaan asiantuntija-apua.

Maailman terveyspäivän aiheena huhtikuussa 2017 on masennus. WHO on lanseerannut kiinnostavat sarjakuvapätkät aiheesta. Niissä musta koira heiluttaa häntäänsä ja kasvaa möröksi ihmiselle. Kannattaa hakea apua ja puhua pahasta olosta. Ollaan lähimmäisiä ruoka-kaupan jonossa ja kotikorttelin joululauluhetkessä.  http://www.who.int/campaigns/world-health-day/2017/videos/en/#video2

Julkaistu kategoriassa Blogi
perjantai, 15 touko 2015 08:41

HYVINVOINTI ON ASENNE

Kirjoittanut  perjantai, 15 touko 2015 08:41

Nykypäivä korostaa kovasti ulkoisia asioita: kauneutta, trendikkyyttä, laihuutta. Kuka puhuisi sivistyksen ja arjen hyvinvoinnin puolesta?

Ihmisen onni ei koostu tosi-TV-julkisuudesta vaan läheisistä ihmisistä, kielon tuoksusta ja hyvistä kirjoista. Opiskelijat Janni Mäkelä ja Heidi Nieminen Humanistisesta ammattikorkeakoulusta toteuttivat Lausteen koululla unelmatyöpajan. Alaluokkalaisten unelmat hymyilyttävät: kotieläin, matka, suosikkitähden tapaaminen, urheilu-ura.
Jokaisen elämässä on vaikeita aikoja. Elämä on arkea; miksi siitä ei yrittäisi löytää pieniä ilonaiheita. Kun vanhoja ihmisiä haastatellaan, he yleensä mainitsevat elämän kohokohtina yhteiset hetket läheisten kanssa. Tärkeintä ei ole, mitä on saavuttanut, vaan mitä on tehty yhdessä.

Maailman terveysjärjestö WHO puhuu henkisestä kimmoisuudesta, resilienssistä, ja kannustaa hyvinvoinnin rakentamiseen kunnissa yhteistyössä korkeakoulujen, yritysten ja yhdistysten kanssa. Hyvinvoinnin edistäminen voi olla pieniä asioita: rohkaiseva kiitos kesäharjoittelijalle hyvin menneen työrupeaman jälkeen tai iloinen juttelu naapurin kanssa aamun koiralenkillä.

Suomalaisissa kodeissa ja yhteisöissä kannattaisi käyttää aikaa yhteiseen tekemiseen. Jokainen meistä voisi yrittää tehdä arkiset kohtaamiset juhlahetkiksi. Muistona Lausteen koulusta olivat iloiset naamat. Oppilaat toivoivat lisää unelmien miettimistä. Yksinkertaiset kohtaamiset voivat olla sysäys eteenpäin elämässä. Isommin ajattelu ja unelmia kohti ponnistelu ei ole ylpeilyä. Itsensä kannattaa haastaa oikeissa asioissa: osaamisessa ja yhteistyössä. Omaan tekemiseen uskomisessa me varsinaissuomalaiset kunnostaudumme, kunhan muistaisimme kertoa asiasta muillekin.

Naapuriorganisaatio järjesti legendaarisen Solutions-konferenssin. Ratkaisuja tarvitsevat yksilö, organisaatio ja kansakunta. Jotta resepti löytyy, kannattaa kuunnella, osata ja palvella. Hyvinvointityössä sanotaan juututtavan ongelmiin sen sijaan, että mietittäisiin ratkaisuja ja toimintamalleja. Aina voi myös tehdä asiat eri tavalla. Sain aikoinaan esimieheltäni luonnonkukkakimpun onnistuneen konferenssin päätökseksi. Ajatus pomosta metsässä ilahduttaa vieläkin.

Virolainen Taavi Lai sanoi hyvinvointikoulutuksessa Pietarissa: "Jos luulet, että on vain yksi ratkaisu, et ole ymmärtänyt ongelmaa, etkä ratkaisua."

Hyvinvoinnin edistämiseen on monia ratkaisuja, joista kunnat voivat oppia mm. WHO:n Healthy Cities/Terve Kunta -verkostosta. Hyvä elämä on asenne ja se tehdään yhdessä muitten kanssa.

Julkaistu kategoriassa Blogi