Kirjoittanut  tiistai, 02 helmikuu 2021 09:37

Liikenteen päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää monipuolisen keinovalikoiman käyttöönottoa. Toimivissa, kestävissä ja vaikuttavissa ratkaisuissa huomioidaan päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös käyttäjät. Juuri lausunnoille julkaistu Valtioneuvoston Fossiilittoman liikenteen tiekartta esittelee keinot, joilla kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä ja nollataan 2045 mennessä. Yksi tiekartassa esitetyistä tavoitteista on, ettei henkilöautoilla ajettujen kilometrien määrä kasva enää 2020-luvulla, vaan mahdollinen liikkumistarpeen kasvu ohjataan kestäviin kulkutapoihin.

Toimiva liikkumisen kokonaisuus edellyttää näkemyksiä eri tarpeista ja näkökulmista – niin eri alojen asiantuntijoilta kuin kentältä, arjen haasteista. Tilaa liikenteelle on rajatusti ja suunnittelu on tasapainottelua erilaisten, välillä toistensa kanssa ristiriidassakin olevien ratkaisujen välillä. Eri sidosryhmien tulisi olla suunnittelussa mukana alusta asti ja kaikkien osallisten tulisi kuulla muiden perusteluita ja taustatekijöitä näkemyksille. Näin ymmärrys kasvaa ja kun kaikki tuntevat tulleensa kuulluiksi, epämieluisiinkin ratkaisuihin voidaan suhtautua suopeammin.

Myös ihmisten mukaan saaminen vaatii suunnittelua. On mietittävä tarkkaan, millaista panosta halutaan ja keneltä kaikilta mielipide tarvitaan. Jos kyseessä on vain pientä aluetta ja tiettyä käyttäjäryhmää koskeva asia, voi ratkaisua etsiä esimerkiksi työpajassa, mutta suuremman joukon tavoittamiseen ja kuulemiseen sähköinen kysely tai älypuhelinsovellus voivat toimia paremmin. Vinkkejä ja kokemuksia siitä, kuinka suunnittelusta saadaan moniäänisempää, löydät esimerkiksi uudesta osallistavan kaupunkisuunnittelun käsikirjasta.

Liikenteen ratkaisuja ei voida miettiä vain työpöydän ääressä, vaan niitä on kokeiltava oikeassa toimintaympäristössään. Uusien palvelujen kokeileminen ja totuttujen käyttäytymismallien muutos vaatii usein aikaa ja uskallusta kokeilla. Toisaalta toisinaan pienelläkin kaistamuutoksella tai muutaman liikennemerkin lisäämisellä voidaan nähdä hyvinkin nopeasti muutoksia liikkumistottumuksissa.

Vähähiilisen liikkumisen ratkaisut pitävät sisällään niin uusia joukkoliikenneratkaisuja ja kutsuliikennepalveluja, matkaketjujen sujuvoittamista, kevyen liikenteen osuuden kasvua edistäviä infraratkaisuja ja yhteiskäyttövaihtoehtoja kuin uusiutuvien käyttövoimien hyödyntämistä. Digitalisaatio, alustapohjainen kutsuliikenne ja sähköpyörien yleistyminen tuovat myös taajama-alueen ulkopuolelle uusia vaihtoehtoja.

On tärkeää, että kunnat löytävät juuri oman alueensa tarpeisiin vastaavan toimenpidekokonaisuuden. Varsinais-Suomen kunnat eroavat toisistaan niin liikenneyhteyksien, väestörakenteen, asukastiheyden kuin maantieteellisten etäisyyksien osalta. Liikkumisen ratkaisujen seutukuntakohtainen tarkastelu mahdollistaa maakuntatasoa tarkemman ja paikallisemman, mutta toisaalta kuntatasoa laajemman suunnittelun. Vuoden 2020 aikana käytyjen liikenteen kehittämisen seutukuntakeskustelujen pohjalta kullekin Varsinais-Suomen seutukunnalle on koottu omat kestävän liikkumisen toimenpidesuositukset.

Esimerkkejä jo testatuista tai käytössä olevista konkreettisista ratkaisuista on koottu ilmastoystävällisen liikkumisen ratkaisupalettiin, josta sopivia ratkaisuja voi etsiä esimerkiksi kohderyhmän tai kulkumuodon mukaan. Paletissa esitellään muun muassa Kylätie-konsepti, jossa kevyen liikenteen turvallisuutta parannetaan nopeusrajoituksin ja kaistaleveyksiä muuttamalla. Joukkoliikenteen kehittämiseen paletti tarjoaa esimerkiksi erityisesti maaseutumaisille alueille suunnatut, alustapohjaiset kyläautokokeilut. Kyläautokokeilu perustuu joko kunnan järjestämien kyytien vapaiden paikkojen hyödyntämiseen tai erillisiin pikkubusseihin, joiden kautta laajennetaan julkisen liikenteen verkostoa. Pyöräilyä edistävinä keinoina esitellään muun muassa työpaikan pyöräilytuki. Paletissa valtaosalle toimenpiteitä määritellään päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös toimenpiteen kustannusarvio sekä vaativuusaste ja terveysvaikutukset.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  keskiviikko, 17 kesäkuu 2020 10:24

Päästökompensaatiolla tarkoitetaan päästöjen vähentämistä jossain muualla, kuin missä kompensoitavat päästöt ovat syntyneet. Tavoitteena on tilanne, jossa hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei laskennallisesti kasva, vaikka päästöjä syntyisikin. Monet kompensaatiotoimet toteutuvat kehittyvissä maissa, joissa päästöjä vähennetään esimerkiksi hillitsemällä energiantuotannon tai vedenpuhdistuksen päästöjä. Kompensaatiopalvelut ovat myös kasvava ala Suomessa, missä hiiltä sidotaan muun muassa ennallistettuihin soihin ja suojeltuun ikimetsään.

Aihe herättää paljon tunteita. Kompensaatiohankkeiden toimintalogiikka, tehokkuus ja eettisyys askarruttavat niin tavallisia kansalaisia kuin tutkijoitakin. On totta, että päästökompensaatiota ei tule pitää vaihtoehtona päästövähennyksille, joihin tulee aina ensisijaisesti pyrkiä kompensaation sijaan. Henkilökohtaisesti näen, että oikein toteutettuna kompensaatiolla on enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia. Kompensaatioon liittyvistä haasteista johtuen on kuitenkin ensisijaisen tärkeää vähentää päästöjä paikallisesti niin paljon kuin mahdollista – kompensaatiota ei tule pitää oikeutuksena saastuttamiselle.

Vain sellaisia päästöjä kannattaa siis kompensoida, joista luopuminen kokonaan on mahdotonta tai kestäisi liian pitkään. Maapallolle voidaan istuttaa vain rajallinen määrä puita tai muuta hiiltä sitovaa biomassaa kompensoimaan päästöjä. Teolliset suuren mittakaavan ratkaisut hiilen sidonnalle ilmakehästä loistavat vielä poissaolollaan. Tämän vuoksi päästöjen tulisi kaiken kaikkiaan pudota vielä roimasti, jotta ihmiskunnan päästöt voitaisiin kokonaisuudessaan nykyteknologian keinoin kompensoida.

Ilmaston kannalta onkin keskeistä, että kompensaatiopalveluita ostetaan vain silloin, kun se on kyseisessä tapauksessa ainoa keino vähentää päästöjä – esimerkiksi jos lentämällä tehdyn työmatkan vaihtaminen etätapaamiseen tai vähäpäästöisempään kulkutapaan on mahdotonta.

Hankkeissa kompensoitujen päästöjen tulee olla todennettavissa ja laskettavissa. Laskettavuuden ja todennettavuuden kannalta on olennaista, ettei aikaansaatuja päästövähennyksiä lasketa moneen kertaan, esimerkiksi kompensaatiopalvelun taseen lisäksi valtion päästövähennyksiin.

Kuinka sitten yksittäinen kuluttaja voi tietää, mitkä kompensaatiohankkeet ovat luotettavia? Hankkeiden valvontaa helpottamaan on luotu kompensaatioiden aitoutta valvovia päästökompensaatiostandardeja. Näistä yleisimpiä ovat Gold Standard ja Verified Carbon Standard. Standardit takaavat, että hankkeita valvoo puolueeton ulkopuolinen toimija.  Standardit eivät kuitenkaan aina takaa hankkeiden aitoutta, joten vaihtoehtoihin kannattaa tutustua ajatuksella.  Valonian verkkosivuille on koottu kuluttajaystävällinen listaus päästökompensaatiopalveluista.

Entä kompensaation eettisyys? Hankkeilla voi olla positiivisia ulkoisvaikutuksia – ne voivat parantaa paikallisyhteisöjen elinoloja tai tukea biodiversiteettiä alueella, johon kompensaatiotoimet kohdistuvat. Toisaalta etenkin korruptoituneissa valtioissa esimerkiksi metsityshankkeet saattavat syrjäyttää paikallisyhteisöjen elintilaa. Kompensaatioon liittyy myös filosofisempi kysymys: aiheuttaako kompensaation mahdollisuus tilanteen, jossa ylläpidämme korkeaa ja saastuttavaa elintasoamme kehittyvien maiden kustannuksella?

 

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  maanantai, 30 maaliskuu 2020 14:54

Toimivat liikenneyhteydet ovat edellytys sujuvalle päivälle – ja toimivalle yhteiskunnalle. Moni työmatkalainen kaupungissa turhautuu aamuruuhkassa istumiseen. Harvaan asutulla seudulla ikäihminen miettii, kuinka palvelujen ja muiden tärkeiden paikkojen äärelle pääsee sittenkin, kun ajokorttia ei enää ole. Lapsiperheillä päänvaivaa aiheuttaa loputon harrastuskyytirumba. 

Liikennejärjestelmäsuunnittelua tehdään jatkuvasti, jotta liikenne toimisi mahdollisimman hyvin koko yhteiskunnan kannalta. Erilaiset tavoitteet tulee yhteensovittaa niin yksittäisiä ihmisiä kuin elinkeinoelämää ajatellen. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintä, suuriin kaupunkeihin suuntautuva muuttoliike ja väestön ikääntyminen asettavat haasteita toimivalle liikennejärjestelmälle. Toisaalta kehittyvä teknologia, digitalisaatio ja automaatio mahdollistavat jo nyt monenlaiset liikenteen uudet ratkaisut. Autoon voi tankata biopolttoainetta tai sähköä, joukkoliikenteen ajantasaisen aikataulun voi tarkistaa kännykästä ja yhteiskäyttöisen auton, polkupyörän tai potkulaudan voi ottaa käyttöön mobiilisovelluksella.

Liikenne ei noudattele kuntien tai maakuntien hallinnollisia rajoja, minkä vuoksi liikennejärjestelmää tarkastellaan monella tasolla. Parhaillaan päivitetään Varsinais-Suomen ja Turun seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmia, joiden tavoitteena on kestävä ja vähäpäästöinen, kilpailukykyinen ja vetovoimainen sekä turvallinen ja terveellinen liikennejärjestelmä.

Jokaisella Varsinais-Suomen seudulla ja kunnalla on omanlaisensa vahvuudet ja haasteet tulevaisuuden liikenteen kannalta. Kaupunkiseudulla on hyvät mahdollisuudet joukkoliikenteen sekä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen, mutta toisaalta haasteena on esimerkiksi ruuhkautuminen. Harvaan asutuilla alueilla ja saaristossa ruuhkat eivät ole samanlainen ongelma, mutta joukkoliikenteen ja liikennepalvelujen kehittäminen on haastavaa vähäisemmän asukasmäärän vuoksi. Seutukuntien erityispiirteistä ja mahdollisuuksista keskusteltiin iltakoulutilaisuuksissa tammikuussa kuntien päättäjien ja virkamiesten kanssa.

Tilaisuuksien osallistujien oli helppo olla yhtä mieltä siitä, että henkilö- ja tavaraliikenteen sujuvuus ja turvallisuus ovat keskeisiä tavoitteita myös tulevaisuudessa. Kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantaminen sekä joukkoliikenteen ja liikennepalveluiden kehittäminen nähtiin tärkeinä. Etenkin kaupunkialueiden ulkopuolella koettiin kuitenkin osin epäselväksi, miten kestävää liikkumista ja liikkumispalveluja voidaan kehittää. Selkeänä viestinä seuduilta oli, että toimivat matkaketjut, hyvä työvoiman liikkuvuus ja kunnossapidetyt pääväylät ovat edellytys myös alueiden elinkeinoelämälle. Alueellisen junaliikenteen mahdollisuudet herättivät paljon innostunutta keskustelua ja sähkön ja biokaasun jakeluverkon parantaminen nousi esiin tärkeänä toimenpiteenä koko maakunnassa. Seuduilla nähdään potentiaalia myös biopolttoaineiden tuottamiseen, josta hyötyisi ilmaston lisäksi elinkeinoelämä.

Kunnilla on rajalliset resurssit ja uusia liikenteen ratkaisuja tulisi saada aikaan mahdollisimman pienillä toimenpiteillä ja rahasummilla. Keskusteluissa pohdittiin, voisivatko kutsupohjaiset liikennepalvelut toimia tulevaisuuden ratkaisuna myös harvemmin asutuilla alueilla. Esimerkiksi erilaisia kyläkyyti-palveluita on jo testattu eri puolilla Suomea. Tilaisuuksissa keskusteltiin myös liikennejärjestelyjen muuttamisesta kävelijöille ja pyöräilijöille suotuisammiksi esimerkiksi liikenneväyliä, -sääntöjä ja ympäristöä muokkaamalla. Uusien ratkaisujen avulla olemassa olevat liikennevälineet ja väylät voisivat pienin muutoksin palvella kuntalaisia paremmin.

Alueellisten suunnitelmien kanssa samanaikaisesti Suomessa laaditaan parhaillaan ensimmäistä koko maan kattavaa liikennejärjestelmäsuunnitelmaa ja Etelä-Suomessa neljän maakunnan yhteistä liikennestrategiaa. Kun liikennejärjestelmäsuunnitelmia nyt päivitetään, katseet kohdistuvat seuraavalle vuosikymmenelle. Millaista tulevaisuuden liikennettä me Varsinais-Suomeen toivomme? Miten yhteisiä tavoitteita tukevat ratkaisut saataisiin houkuttelevimmiksi vaihtoehdoiksi myös liikkumispäätöstä tekeville ihmisille? Yhteisenä tavoitteenamme on Varsinais-Suomi, jossa kaikki pääsevät perille sujuvasti, turvallisesti ja vähäpäästöisesti.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  torstai, 22 syyskuu 2016 12:35

Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus hyväksyi maakunnalliset ilmasto- ja energiastrategiat marraskuussa 2010. Tuolloin kirjatun vision mukaan Varsinais-Suomi saavuttaa kansainväliset ja kansalliset päästövähennystavoitteet ja maakunta on vuonna 2020 matkalla kohti hiilineutraaliutta.

Tällä hetkellä Varsinais-Suomi on pahasti jäljessä uusiutuvan energian tavoitteistaan. Maakunnan ilmasto- ja energiastrategiassa tavoitteeksi asetettiin, että energiankäytöstä 40 prosenttia tuotetaan uusiutuvilla energianlähteillä vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä, sillä vuoden 2010 energiataseessa uusiutuvien osuus energiankulutuksesta oli 16 prosenttia.

Tehtyjä toimenpiteitä ja tavoitteiden saavuttamisen näkymiä kartoitettiin alustavasti Varsinais-Suomen liiton keväällä 2016 tehdyn kuntakierroksen aikana. Kunnissa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että kunnat ovat tiedostaneet vaikutusmahdollisuutensa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Käytännön toimia tehdään kunnissa vaihtelevalla volyymillä. Osa toimista tehdään tietoisesti päästöjen vähentämisen näkökulmasta, mutta suurin osa energiatehokkuuden parantamiseksi ja kustannussäästöjen aikaansaamiseksi.

Mitä toimenpiteitä kunnissa sitten on tehty? Aluelämpölaitoksia on siirtynyt käyttämään öljyn sijasta haketta tai pellettejä ja Naantalin valmistuva monipolttoainelaitos tulee vähentämään kivihiilen käyttöä Turun seudulla. Turussa ja Loimaalla kuntalaisilla on tätä nykyä mahdollisuus vuokrata oma aurinkosähköpaneeli. Turun seudun joukkoliikenteen Föli-alueen laajenemisen myötä joukkoliikenteen turvin taitetut matkat ovat lisääntyneet kunnissa. Lämpöpumppujen käyttö on yleistynyt kuntien kiinteistöissä ja valaistusta on uusittu ledipohjaiseksi. Mynämäellä toteutetut energiakävelyt sopisivat hyvin myös muihin kuntiin kuntalaisten aktivoimiseksi uusiutuvan energian käyttöön.

Kunnille on tarjolla monenlaisia lähestymistapoja ilmastohaasteiden selättämiseksi. Varsinais-Suomestakin löytyy hiilineutraaliuteen tähtääviä HINKU-kuntia, Turku kuuluu resurssiviisaiden Fisu -kuntien verkostoon, muun muassa Somero ja Loimaa ovat liittyneet kuntien ilmastokampanjaan ja CO2 -raporttipalveluun.

Energiatehokkuussopimuksen (KETS/ KEO) vuosille 2008 – 2016 on allekirjoittanut seitsemän varsinaissuomalaista kuntaa. Lisäksi moni maakuntamme kunta kehittää ilmastotoimiaan erillisten hankkeiden avulla.

Maakunnan ilmastotoimien tarkka välitilinpäätös saadaan loppuvuoden aikana. Saan tulevien kuukausien aikana valmiiksi Varsinais-Suomen ilmasto- ja energiastrategioiden yhteiskoosteen Luotsin päivityksen. Tilannekatsauksen jälkeen tiedämme tarkemmin, missä tavoitteissa olemme oikealla tiellä ja mitkä tavoitteet vaativat erityispanostusta tulevien vuosien aikana.

Julkaistu kategoriassa Blogi